Uutisia maailmalta

Ceresin ainut maagikoille ja parantajille tarkoitettu sisäoppilaitos sijaitsee Dionen pohjoispuolella. Ennen salassa ja kaikessa hiljaisuudessa toiminut Metis on nyt arvovaltainen kauppakumppani, jonka opettajat ja oppilaat pitävät lukuisia kauppoja Dionen alueella.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Uutisia maailmalta

Post by Kuparirapu »

//Tinanja ja Ingvild//

Sulkakynä rahisi pergamenttia vasten, tavalla jota saattoi kutsua ärtyneeksi. Metiksen rehtori Tanetin otsa oli muutamalla tiukalla rypyllä hänen painaessa vastauskirjeelleen loppuun pisteen ja allekirjoittaessa sen. Kirje odotti pääsyä neljän sisaruksensa seuraan pöydällä, jotka kaikki tuntuivat toistavan yhtä ja samaa. Dionessa toimeenpannut määräykset salakuljetuksen kitkemiseksi olivat monille kauppiaille kipeän päänsäryn aihe, ja osa siitä oli levinnyt myös Metikseen asti. Kaupungissa toimivat rohdontekijät ja maagikot yrittivät nojata koulun tukeen saadakseen helpotusta tai apua jotta heidän oma työnsä ei vaikeutuisi liikaa. Mutta vaikka Metis tarvitsi tasaista toimeentuloa, ei Tanet voinut ylittää omaa vaikutusvaltaansa ja kiemurrella määräyksiä vastaan.
Sysäten vielä lämpimällä vahasinetillä suljetun kirjeen kasan päälle Tanet hengitti syvään ja nojautui tuoliaan vasten. Tämä ei tulisi kestämään ikuisesti. Kunhan suurin lohko salakuljetuksesta olisi saatu kitkettyä voisi armeija helpottaa rajoitteita. Siihen asti ei heidän auttanut kuin odottaa ja olla kärsivällisiä.
Koputus ovelle rikkoi sen rauhallisen hetken, jonka rehtori oli itselleen yrittänyt varastaa, ja uupuneella nuotilla hän antoi luvan astua sisään. Ovesta harppoi yksi koulun opettajista, kummallisen vakavan näköisenä.
"Mitä on tapahtunut?"
"Rehtori Tanet," maagikko tervehti ripeästi ja jatkoi, "Ingvild Skeldane saapui juuri äsken koulun porteista. Hän on luovuttamassa ratsuaan talleilla."
Tanet kohottautui tuolillaan kuin pistettynä, ja risti sormensa pöydälle.
"Vain Skeldane?"
Maagikko nyökkäsi lyhyesti.
"Ilmoita että haluan puhua hänen kanssaan hetimiten. Jos hänen tarvitsee virkistyä matkan jäljiltä, sallin hänelle puolen Faethin verran aikaa."
Maagikko nyökkäsi ja kääntyi jo lähteäkseen, kun Tanet lisäsi vielä:
"Ja koeta katsoa, etteivät oppilaat lähde oppitunneiltaan kun kuulevat asiasta."
Oven sulkeuduttua Tanet järjesti kirjoitusvälineensä pois pöydältä ja käveli muutaman kerran pöytänsä vierellä mietteissään. Oli kohtuullista sanoa, että tuo haltianainen oli pyörinyt melkein lähdöstään alkaen koulun huulilla mitä mielikuvituksellisimmissa yhteyksissä. Ja jopa koulun rehtori huomasi olevansa melkein kärsimätön kuulemaan, mitä oli tapahtunut sen jälkeen kun Ingvild oli koululta lähtenyt.
Sekä ennen kaikkea, kuulla miksi tämä oli nyt palannut. Ja vieläpä yksin...
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Uutisia maailmalta

Post by Tinanja »

Hiljaisuus ja yksin olo olivat myös tietyllä tapaa helpottavaa. Hänen ei tarvinnut miettiä, mitä Aleo tai muut sekalaisen seurueen jäsenet miettivät hänestä, Llianjinista tai matkasta. Ei tarvinnut arvioida, mitkä sanat olisivat sopivia mihinkin tilanteeseen, ja mitä seuraavaksi kulman takana odottaisi. Tilanne oli muuttunut nopeasti huhujen arvioimisesta vanhojen tarinoiden seuraamiseksi… ja pian ne vanhat tarinat olivat heränneet eloon lohikäärmeen ja jätin muodossa. Vaikka kokonaisuutena tarina kuitenkin kuulosti erittäin uskomattomalta, ja rehtorin vakuuttaminen edes puolesta siitä tulisi olemaan vaikeaa, ei Ingvildiä haitannut matkalle lähtö, tai tämä osa sen raportoinnista. Hitaasti ajatukset tuntuivat matkan aikana saavan jotain loogista muotoa ja aikajatkumoa.

Matka oli sujunut kohtalaisen hyvin. Rauhallinen tahti ja itsenäinen matkanteko sopivat sekä ratsastajalle, että ratsulle näiden kulkiessa vuorten etelälaitaa kohti Dionea, ja sen pohjoispuolella sijaitsevaa Metistä. Hiekka rapisi tuskin huomattavasti kavion alla, niin kovaksitallattuja päätiet olivat, ja hiekan rahinan sijaan vain tasainen kavionkopse kulkeutui maagikon korviin saakka. Tuuli suhisi tietä reunustavissa puissa ja niiden lehdissä, kun matka kulki viimein horisontissa näkyviä Metiksen portteja kohden. Samaan aikaan, kun paluu kotikulmille ja työpaikalle tuntui helpottavalta, mukavaltakin, ei hän voinut olla huolehtimatta Llianjinista. Ehkä tämän suosio lohikäärmeen silmissä pitäisi vanhemman maagikon turvassa?

Nyt pitäisi vain saada koko tarina selvennettyä mahdollisimman uskottavasti ja loogisesti rehtorille… Toivottavasti Llianjinin mukaan antamat täyteen kirjoitetut paperit vähän auttaisivat tilannetta. Ingvild pakotti hetkeksi hymyn kasvoilleen saapuessaan talleille ja laskeutuessaan hevosensa selästä sitä sen jälkeen rapsuttaen ja taputtaen. Nainen keräsi nopeati tavaransa ja ojensi
“Pidä hevosestani huolta”, Ingvild hymyili vähän tallimestarille, joka oli tullut heitä vastaan.
“Ehdottomasti, neiti Skeldane”, tuo vastasi lyhyesti nyökkäyksen saattelemana ottaessaan ratsun ohjat. “Toivottavasti matkanne meni hyvin”, tämä lisäsi vielä.
“No, miten sen nyt ottaakaan”, nainen vastasi syvän huokaisun saattelemana, mutta pieni, lempeä hymy tuon kasvoilla näytti rauhoittavan lisäkysymyset. Laukkuaan olalleen sovitellen Ingvild livahti Metiksen takaovesta sivukäytävälle.
“Rehtori odottaa sinua”, tuo nuorukainen ilmoitti lyhyesti pysäyttäessään Ingvildin matkan huoneistoonsa takakäytävää pitkin. Hän oli sentään arvannut oikein, ettei tuo nainen halunnut suoraan kulkea pääkäytäviä pitkin huoneistoonsa.
“Se on hyvinkin oletettavaa. Jos suonet anteeksi, niin voisin joskus päästäkin sinne?” Ingvild kohotti vähän kulmiaan, kun tunsi katseen arvioivan häntä päästä varpaisiin vähän turhan pitkään tukkien samalla seisoskelullaan käytävän. Nyt ei ollut aikaa tuollaiselle turhalle - hän halusi vaihtaa vaatteensa, harjata hiuksensa ja ehostaa vähän kasvojaan ennen kuin haluaisi istua tentattavaksi rehtorin eten. Nopeasti tuo toinen väistikin päästäen Ingvildin tavaroineen ohitseen.

Pian maagikkonainen tiputtikin matkatavaransa huoneensa sängynpäätyyn, tiputellen sen jälkeen suurimman osan vaatteistaankin samaan kasaan. Nopeasti yksinkertainen, pitkähelmainen, halkiolla ja avoimella kaula-aukolla varustettu puolihihainen mekko löysi tiensä Ingvildin ylle vain jäädäkseen vielä päälle kiristetyn korsetin muotoilemaksi. Nopea meikin ehostus tämän jälkeen sai Ingvildin melkein tuntemaan itsensä normaaliksi etsiessään Llianjin hänelle mukaan työntämät paperit ja omat muistiinpanonsa kainaloonsa ennen kuin vilkaisi vielä kerran peiliin, laittoi ovenpielestä siistit korkokenkänsä jalkaansa ja livahti takaisin käytäville kohti rehtori Tanetin huonetta. Lyhyt koputus suureen puuoveen, ja pieni odotus luvan odottamisesta tuntuivat ikuisuudelta Ingvildin mielessä. Tämä työnsi kuitenkin oven pian auki, ja kiinni perässään astuessaan sisälle niin tuttuun, kirjoilta, kynttilöiltä, vahalta ja musteelta tuoksuvaan työhuoneeseen. Siinä oli jotain tuttua, rauhoittavaa, kun Ingvild asteli peremmälle ja paksua paperinippua kantaen ja istui rehtorin pöytää vastapäätä olevalle mukavalle nojatuolille. Tämä risti hitaasti jalkansa toisen päälle, ja laski paperinsa hitaasti syliinsä.

“Ensiksi haluan sanoa, että Llianjin oli teidemme erotessa täysissä voimissaan”, Ingvild totesi tervehdykseksi, vetäen pari kertaa syvään henkeä. “Ja lisäksi tämä, että tulen raportoimaan tilanteesta, oli yhdessä sovittua… Mutta toivon, että vaikka tarinani kuulostaakin uskomattomalta, voisit kuunnella sen loppuun, ja sen jälkeen tutustua Llianjinin asiasta tekemiin muistiinpanoihin, ja arvioida itse, kuinka isosta asiasta on kyse”, totesi Ingvild hiljaa, vakavana - naisen normaalin ilkikurisesta olemuksesta ei ollut - harvinaista kyllä - jälkeäkään.
“Joten… päädyimme ensin majatalolle, josta sekalaisen kokouksen kohokohtana todennäköisesti oli paikalle pyrähtänyt Atlashaltia, joka nimesi itsensä Atlaksen suurlähettilääksi, Aleo Om’ardaksi”, Ingvild totesi viimein, annettuaan Tanetille hetken aikaa sulatella aiempia sanojaan.
“Sieltä matkamme kulki hyvin rauhallisesti Phoebeen pienen seurueen kanssa. Oli järkevintä aloittaa sieltä, mistä kaikki alkoi, mistä olento oli noussut maan pinnalle. Aleo halusi tutkia tarkemmin aluetta.

“Maan alta löytyi tyhjäksi tyhjennetty alue, jota Aleo kutsui Tanamoriksi, vanhaksi Atlashaltioiden asuinpaikaksi. Se oli kuopan sivulla, pitkän tunnelin päässä, ja keskellä tämän alueen suurta salia, käytävien jälkeen, oli patsas. Tai jokin olento, asia, joka näytti patsaalta, kertoen hyvin erikoista tarinaa tästä… lohikäärmeestä, joka nousi Phoeben alta. Kerron siitä tarinasta paremmin, kun pääsemme pidemmälle tässä”, Ingvild totesi hiljaa.
“Minä, ja toinen nainen seurueestamme lähdimme etsimään Tanamoriin mukanamme tullutta nuorta naista, Aminjaa, jota ikäväksemme emme löytäneet, emmekä tiedä, mitä hänelle tapahtui. Sillä aikaa Llianjin ja Aleo jäivät seuraamaan patsaan antamaa vihjettä vain löytääkseen lumotun miekan, johon tarinassa viitattiin avaimena”, nainen jatkoi sitten, katsellen rehtorin reaktioita hiljaisena.
“Sekä patsaan, että Aleon antamat tiedot lähtivät tämän jälkeen johdattamaan meitä vuoristoa, ja sen kyljessä sijaitsevaa Thalassahaltioiden pikkukylää…”, nainen lisäsi vielä. Olisi järkevintä kertoa koko tarina Ajan miekasta, salista ja valtiaslohikäärmeestä vasta, kun Taenyathar ja Keldruth tulisivat kuvioihin… Se tekisi niin paljon enemmän järkeä kaiken uskomattoman keskellä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Uutisia maailmalta

Post by Kuparirapu »

Tanet naputteli sormensa kärjellä pehmeästi pöydän pintaa, kun viimein kuuli odottamansa koputuksen. Annettuaan luvan hän kastoi kuinka ovi aukesi ja Ingvild Skeldane astui sisään. Selvää oli että haltianainen oli käyttänyt annetun ajan viimeiseen asti ehostaakseen itseään matkan jäljiltä, mutta sen Tanet oli valmis antamaan anteeksi. Ainakin nyt, kun hän näki Ingvildin kantaman paksun pergamenttinipun. Tanet viittasi lyhyesti kädellään Igvildille luvan istuutua.
"Ingvild. Tervetuloa takaisin," hän lausui. "Uskon että sinulla on paljon kerrottavaa, mutta ensiksi haluaisin kuulla Shalheirasta. Onko hän..?"
Haltianainen hälvensi ensimmäisenä sen epäluulon, jota Tanet oli jo sisimmässään hetken ehtinyt hautua, ja selvää oli että Metiksen rehtori oli hivenen helpottunut sen kuullessaan. Kohottaen kulmaansa Tanet nojautui tuolillaan ja nyökkäsi rohkaistakseen Ingvildiä aloittamaan kertomuksensa. Tämä uskomaton kertomus, kuten nainen oli sitä nimittänyt.

"Om'arda...Shalheira mainitsi tästä Atlashaltiasta ensimmäisessä kirjeessään. On melkein ennenkuulumatonta, että joku heistä saapuisi paikalle. Ja vieläpä joku noin korkea-arvoinen," Tanet lausui mietteliäänä. Hänen toinen kätensä oli noussut mietteliäästi leualle, ja unohtui siihen Ingvildin jatkaessa. Muutaman kerran Metiksen rehtorin kasvoilla vilahti hivenen epäuskoinen häivähdys, mutta hän ei keskeyttänyt. Kun Ingvild sitten oli päässyt loppuun, tai pikemminkin ensimmäiseen väliaikaan, kohottautui Tanet tuolillaan ja hengitti syvään.
"Phoebe oli viisas päätös, olemme harkinneet jo jonkin aikaa tutkimusryhmän lähettämistä paikalle mutta tilanne on ollut yhtä aikaa liian epävarma ja potentiaalisesti vaarallinen jotta siihen olisi tartuttu. Oletan että tämä löytämänne...patsas oli maaginen? Kai teillä on aavistusta, miten se välitti tarinaansa teille? Metiksen maagikoina sellaisen tutkiminen ei olisi pitäisi olla teille haasteellista."
Tanet ei suoralta kädeltä epäillyt, että Ingvild ja Llianjin olisivat todella löytäneet maan alta jonkin kaupungin raunioita, ehkä jopa Tanamorin. Historia tapasi haudata omat jälkensä huomattavan syvälle. Mutta aivan kaikkea hän ei tästä niellyt, ei ainakaan vielä.
"Toivottavasti tämä tarina valaisee asiaa hieman lisää. Kaupungin alla olleet rauniot ovat merkittävä löytö, eritoten jos Shalheira onnistui löytämään sieltä jonkin säilyneen reliikin. Mutta tällä hetkellä kuulostaa että etsintänne on koskenut enemmän Altashaltioiden muinaishistorian ja tarujen selvittämistä, eikä lohikäärmettä jonka ilmestymistä teidät lähetettiin tutkimaan."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Uutisia maailmalta

Post by Tinanja »

“Kyllä, Tanamor on Aleon mukaan Atlashaltioiden paikka. En osaa arvoida, miten puhuva patsas on tehty, tai mikä olento se on, mutta olen melko varma siitä, että se oli äänen lähde. Minä, tai Llianjin emme olleet koskaan nähneet sellaista magiaa, mutta päätelmiemme ja Aleon kertoman mukaan Tanamorin hylkääminen ja olennon lukitseminen maan alle tapahtuivat samoihin aikoihin”, Ingvild totesi napakkaan sävyyn Tanetia arvioiden katsellen ja tuhahti vähän tuon mainitessa hänen jatkamansa tarinan.
“Tulen siihen vähän myöhemmin”, Ingvild totesi hiljaa, keräten parin hengenvedon verran ajatuksiaan ennen kuin kertoi, ettei matkalla Thalassahaltioiden kylään ollut tapahtunut mitään erikoista ennen kuin he olivat olleet melkein perillä. Elävä kuvaus kertoi siitä, miten he olivat nähneet valtiaslohikäärmeen syövän toista lohikäärmettä, miten tämä oli ainakin tuplasti tuon toisen lohikäärmeen kokoinen… ja miten taru alkoi muuttua todeksi sen osalta, että Phoeben alta oli tosiaan noussut lohikäärme.

“Kun viimein pääsimme vuorenrinteelle paikkaan, jota tarinassa aiemmin kuvailtiin, ja Aleo iski miekan, avaimen alttariin vuoren kupeessa, koko vuori tärähti”, Ingvild sanoi hiljaa, nyt Tanetia syvälle silmiin katsoen. “Ja ei, en valehtele tästä, tai tulevista lauseistani”, nainen totesi vielä hiljaa ennen kuin syvään huokaisten kertoi, miten Keldruth oli herännyt horroksestaan, ja miten he olivat tavanneet Taenyatharin ensimmäisen kerran.
“Taenyathar kertoi olleensa paikalla, kun tämä valtiaslohikäärmeeksi nimetty olento lukittiin maan alle. Tarinan mukaan vuosituhansia sitten luotu valtiaslohikäärme oli jumalten tekele, suojatti, joka suojeli ja sai Ceresin elinvoimaisemmaksi, kunnes jostain syystä sekosi kokonaan muuttuen väkivaltaiseksi, tuhoten kaiken tieltään, vastaamatta mihinkään kommnunikaatioon”, Ingvild jatkoi sitten tarinaansa, ristien hieman levottomana toisen jalkansa toisen päälle, ja lukiten sormensa toistensa lomaan. Vakavoitunut ilme kertoi, ettei nainen epäillyt ainakaan yhtään sanaa valtiaslohikäärmeestä, Keldruthista tai Taenyatharista - jotain tuon muutoin ilkikurisen ja hymyilevän naisen vakavoitumisen aiheuttavaa oli tapahtunut.

“Taenyatharin kertoman tarinan mukaan Ajaton sali ja sitä hallitseva Ajan miekka luotiin valtiaslohikäärmettä ja sen vangitsemista varten. Jätit, lohikäärmeet ja kääpiötkin yhdistivät voimansa Taenyatharin mukaan saadakseen maagisen valtiaslohikäärmeen luoman uhkan pois. Olennon tappaminen olisi ollut mahdotonta, joten jättien, lohikäärmeiden ja Ajattoman salin magialla lohikäärme lukittiin rannikolle kauan ennen Phoeben ensimmäisten perustuskivien laskemista”, Ingvild sanoi hiljaa, syvään huokaisten. “Taenyatharin mukaan avain tämän ratkaisuun ennen kuin on liian myöhäistä olisi Ajaton miekka ja Sali, ja hän kertoi lohikäärmeiden piilottaneen Ajan miekan Antezin reunamille”, Ingvild jatkoi. Sitten nainen kertoi heidän retkestään Antezin luolastoihin, ja siitä, miten kevyesti jätti oli nostanut heidät luolan suulle, miten Taenyathar oli opastanut heitä luolastoissa ja löytänyt vain tyhjän salaisen kammion, jossa Ajan miekan olisi pitänyt levätä. Hän kuvaili, millaisen vartion he olivat nähneet, miten lohikäärmeen näkeminen ei ollut hetkauttanut lainkaan kääpiöitä, mutta ehkä estänyt heitä joutumasta vangeiksi tai vähintään kuulusteltaviksi.

VIimein osa tarinasta sai Ingvildin silminnähden vavahtamaan tämän kertoessa matkasta takaisin luolansuulle.
“Sitten kuulimme jyrinää, siiveniskuja, ja jotain,mikä kuulosti karjaisulta, mutta paljon, paljon kovemmalta, mitä olen koskaan kuullut”, nainen kohotti jälleen katseensa Tanetiin. “Ja sitten näimme valtiaslohikäärmeen lentävän suoraan meitä kohti - eikä kukaan meistä ehtisi pakoon takaisin luolansuulle. En ole täysin varma, mitä tapahtui kokonaisuudessaan, mutta näin Keldruthin lyövän lohikäärmettä - ja jätinkin nyrkki oli vain osa valtiaslohikäärmeen pään koosta. Samassa Taenyathar seisoi lohikäärmehahmossaan edessämme, ja ilmeisesti jollain kilvellä torjui valtiaslohikäärmeen seuraavan iskun. Se ei kuitenkaan näyttänyt kovin helpolta, ja hänkin liukui kynsistä ja kilvestä huolimatta lähemmäs metrin luolansuuta kohden. Ilman häntä olen melko varma, ettei kukaan meistä olisi selvinnyt..”
“Sitten valtiaslohikäärme lensi pois, ainakin siltä erää”, nainen lopetti viimein. “Vietimme vielä illan leirinuotiolla, ja lähdin tänne päin seuraavana aamuna.”

“Tiedän, miltä tämä kuulostaa. Enkä uskoisi itsekään sanaakaan, ellen olisi ollut näkemässä. Mutta… toivottavasti sama asia Llianjinin kertomana, ja muistiinpanoissani vakuuttavat ainakin osaksi sinut. Lisäksi, mutta, siitä huolimatta miten vähän tiedämme jäteistä, tai lohikäärmeistä, uskon että molemmat ovat ainakin Ceresin puolella tässä asiassa”, nainen lopetti hiljaa, huokaisten vähän. “Ja Taenyathar ja Keldruth pelastivat meidät jo kerran, enkä usko että he tekisivät niin, elleivät näkisi tuolla matkalla olevan jotakin hyötyä tilanteen ratkaisun osalta…”
“Kun lähdin, seurue lähti kohti aavikon reunalla sijaitsevaa kylää, ja sieltä ylittämään aavikkoa kohti Ajatonta salia”, totesi Ingvild vielä hiljaa.

“Mutta… Tässä”, nainen ojensi paperit - omat muistiinpanonsa ja Llianjinin kirjeet Tanetille. “Minun täytyisi lähteä varmaan pian käymään Dionessa hoitamassa omia asioita. Olettaisin, että tilanne täällä ei ainakaan ole helpottanut poissaolomme aikana? Jos joku tarvitsee Dionenmatkalle saattajaa, tai kaupat tarvitsevat ohjausta, voin hoitaa ne asiat siinä sivussa omieni ohella”, totesi Ingvild vielä noustessaan seisomaan ja kerätessään ilmeensä ja ajatuksensa jotenkin yhteen kasaan näyttääkseen edes hetken aikaa siltä, ettei ollut juuri tullut pitkältä matkalta, ja ettei olisi liian huolestuneen näköinen. Hän halusi mennä uusimaan vaatekertaansa, käydä kiertämässä Dionen toria ja juomassa muutaman shotin tunteakseen hetkeksi olonsa normaaliksi ja rutiininomaiseksi. Sitten voisi huolehtia Llianjinista, seurueesta, matkasta… ja yrittää palata takaisin töihin tämän kaiken jälkeen.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Uutisia maailmalta

Post by Kuparirapu »

Kun Ingvild pääsi tarinassaan lohikäärmeeseen, Tanet laski katseensa ja näytti hetken aikaa kuin hänen pahat aavistuksenas oltaisiin vahvistettu todeksi. Lohikäärmeen olemassaolo oli koko tämän tapahtuman helpoin yksityiskohta uskoa todeksi; uutiset olivat olleet liikkeellä jo kauan sitten. Mutta se ei tehnyt yhtään helpommaksi ajatella, mitä kaikkea tästä seuraisin.
Jos lohikäärme täytyisi surmata, siihen tarvittaisiin armeijaa. Ja armeijasta todennäköisimmin maagikoita. Mikä puolestaan tarkoitti, että Metis joutuisi kenties katsomaan kuinka lukuiset maagikonalut joutuisivat suoraan joukko-osastoon ja sieltä pahimmillaan tätä valtavaa petoa vastaan.

Tanet siirsi kuitenkin nämä aatteet syrjään kuunnellakseen Ingvildiä, sillä haltianaisen äänensävy kertoi hänen tulevan seuraavaksi johonkin merkittävään. Ja nyt Metiksen rehtorin toinen kulma kohosi selvän epäluuloisesti. Kaikesta mitä hän oli odottanut, tämä oli kyllä ollut viimeinen vaihtoehto kaikista. Mutta Ingvild ei tyytynyt vähään, hänen edetessä mukaan sekaantuivat sekä muinaisaikojen taistelut, myyttiset maagiset esineet ja kaiken huipuksi vieläpä itsensä Jumalat. Jollei Tanet olisi sulatellut tätä kaikkea, hän olisi tivannut Ingvildiltä kaiken mahdollisen liittyen Anteziin ja kääpiöihin, joihin haltianainen kertoi tämän ryhmän törmänneen.
Tanet työnsi tuoliaan taaksepäin ja hänen katseensa kääntyi sisäänpäin, näkemättä edessään istuvaa Ingvildiä mutta kuunnellen tämän perusteluja tarinan todenperäisyydestä. Metiksen rehtorin kasvoilta ei voinut suoraan lukea mitä hän oikein ajatteli, eikä hän lausunut hetkeen mitään. Ingvildin laskettua pergamenttipinon pöydälle Tanet kurkotti päällimmäiseen, josta hän tunnisti Llianjinin henkilökohtaisen sinetin. Vakaat silmät liikkuivat rivejä pitkin kiirehtimättä aina lopussa olevaan allekirjoitukseen asti. Pergamentti laskeutui pöydälle ja huoneessa kuului syvä huokaus.
"Jos edessäni istuisi joku toinen, joka ei olisi viettänyt koko tätä aikaa tällä matkalla, kehottaisin häntä hillitsemään mielikuvitustaan ja keskittymään todella tapahtuneeseen. Ja kun minulta myöhemin kysytään tästä keskustelusta, saatan jopa sanoa jotain senkaltaista. Mutta koska edessäni ovat sekä sinun sanasi että jopa Shalheiran selonteko, jolla hän tukee jokaista kertomaasi yksityiskohtaa, ei minulla ole tällä hetkellä muuta vaihtoehtoa kuin uskoa sinua," Tanet lausui ja katsoi Ingvildiä järkähtämättömästi. "Mutta sinun tulee ymmärtää, minkä painoarvon tämä kirje antaa mukanaan. Olitko tietoinen, että Llianjin on käytännössä kirjannut siihen viimeisen tahtonsa oman kuolemansa varalta? Mitä hän ei tekisi, ei ellei tilanne olisi niin vakava kuin miltä se vaikuttaa."
Tanet pudisti hitaasti päätään, kuin kerätäkseen ajatuksiaan.
"Ingvild, haluan sinun ymmärtävän mitä tämä kaikki tarkoittaa sekä Metiksen että meidän kaikkien kannalta, ja siten päätökseni toimia tämän asian suhteen. Me emme voi yksinkertaisesti tulla ja julistaa tätä kaikkea julkiseen tietoon. Muinaisaikojen lohikäärmeitä, eläviä jättejä, ja Ajan Miekka...se herättäisi aivan liikaa epäluuloa, uteliaisuutta ja väittelyä. Pahimmillaan ajaisimme lukuisat hölmöt onnenonkijat tapattamaan itsensä vuoristoon todisteita etsiessään. Samasta syystä nämä yksityiskohdat tulevat pysymään poissa myös oppilaiden keskuudesta. Virallisen tiedon mukaan ryhmänne on seurannut Atlashaltioiden perimätiedosta saatuja vihjeitä, ja löytänyt lukuisia historiallisia paikkoja joista viimeisintä muu ryhmä tällä hetkellä etsii pohjoisesta. En halua kenenkään opiskelijan saavan päähänsä, että lohikäärmejahti olisi maagikolle sopivaa toimintaa."
"Ja samaan aikaan, minun on pakko ilmoittaa tästä Armeijalle...sopivalla tavalla. Jos tilanne etenee peruuttamattoman pitkälle, eikä tämän...Taenyatharin lupaama yritys onnistu, on meidän aloitettava hiljainen valmistautuminen lohikäärmeen varalle. Metiksen historia sisältää lukuisia samankaltaisia, hiljaisena pidettyjä vaaroja jotka on selvitetty tavalla tai toisella. Vaikka arvelisin tämän olevan kaikista kenties vakavin."

"Kyllä kyllä...Dionessa on muutamia tehtäviä joihin tarvitsemme Metiksen henkilökunnan jäsenen," Tanet sanoi ja vilkaisi aiemmin viimeistelemäänsä kirjepinoa. "Kaupungissa on tapahtunut hieman kuohuntaa poissaolosi aikana, armeijan ilmoitettua viimeisimmässä Kauppakiltojen kokouksessa panevansa toimeen useita salakuljetusta estäviä määräyksiä. Ja niistä kärsivät valitettavasti melkein kaikki kauppiaat ammatistaan riippumatta."
"Järjestän asian huomisen aikana, ja ilmoitan sinulle jos jotain lisätehtäviä ilmenee," Tanet lisäsi ja nyökkäsi Ingvildin eleelle nousta tuoliltaan. Ennen kuin nainen ehti vielä kääntyä ovea kohti, antoi Tanet katseessaan näkyä vakavan mutta vilpittömän katseen:
"Ja Ingvild, tervetuloa takaisin. On hyvä että pääsit palaamaan turvallisesti."
Metiksen rehtori antoi hartioidensa laskeutua ja silmiensä sulkeutua ennen kuin ovi oli edes ehtinyt kunnolla sulkeutua. Jossain vaiheessa sitä osasi jo varautua huonoihin uutisiin, erittäin huonoihin. Mutta tämä oli aivan eri tasolla kuin mitä hän oli odottanut.
Nyt Dionen kauppamääräykset tuntuivat kovin pieniltä ja helpoilta ongelmilta, verrattuna siihen minkä Ingvild oli juuri tuonut mukanaan hänelle.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Uutisia maailmalta

Post by Tinanja »

“Hän ei kertonut, mitä kirjoitti siihen”, Ingvild totesi hiljaa Tanetin kommenttiin kirjeestä, lyhyesti ja kuin olisi ladellut satunnaisia faktoja, ei juuri sisäistänyt sitä, mitä Llianjinin oli kirjoittanut kirjeeseen. Vain pieni kulmien kohotus kertoi sen olleen todellakin uutinen - ja Ingvild oli siitä kieltämättä yllättynyt. Toisaalta, Llianjinin tuntien se oli myös hyvin loogista, ja olihan noiden matka kulkemassa kohti tuntematonta. Silti se sai vatsanpohjan kouristumaan, ja syystäkin… Ja samalla Ingvild odotti, että Llianjin vielä kävelisi Metiksen porteista peremmälle kuin ei olisi koskaan poistunutkaan. Nainen ei halunnut ajatellakaan sitä toista vaihtoehtoa - ja toivoi, että Keldruthin ja Taenyatharin avulla seurue selviäisi ehjin nahoin siitä, mitä ikinä nämä tulisivat kohtaamaan matkallaan. Mutta ilmeisesti Llianjinin kirje ja hänen kertomuksensa riittivät vakuuttamaan Tanetin ainakin siitä päätellen, miten tuo näytti asiaa käsittelevän. Pian maagikko vain nyökkäsi lyhyesti rehtorin varoitukseen siitä, ettei muu koulu saisi tietää mitään ylimääräistä.
“Siitä ei seuraisi mitään hyvää”, Ingvild totesi lyhyesti, sanoille vahvistukseksi vielä nyökäten lyhyesti.

“Olen varma, että osaat sanoa armeijalle vain… tarvittavan”, Ingvild sanoi sitten hiljaa Tanetia arvioiden katsellen tämän kommentoidessa armeijalle kertomista. Muut pistävät kommenttinsa Ingvild nielaisi: hän tarvitsi unta ja omaa aikaa Metiksen paluun sulatteluun, ei ylimääräistä puhuttelua käytöksestään. Tanet onneksi oli pelannut poliittista peliä riittävän kauan ymmärtääkseen miten lyhytkatseinen armeija ja sen hallinto saattoivat olla. Varsinkin, kun mukana oli enemmänkin kuin vain ongelmia aiheuttava valtiaslohikäärme.

“Kuulostaa suunnitelmalta, ja minun tuskin tarvitsee samantien palata opetuksen pariin, niin ehdin hoitamaan Dionen päässä byrokraattisia asioita vähän tehokkaammin”, Ingvild totesi lyhyesti. Olisi kieltämättä jollain tavalla hyvinkin rentouttavaa palata siihen normaaliin, johon häno li ennen lähtöään tottunut. Olisi mukava mennä pyörittämään niitä pyyleviä kauppiasherroja sormiensa ympärille ja ilmoittamaan seuraavassa lauseessa, että näiden ehdottama sopimus oli sieltä, mihin aurinko ei paistanut. Lisäksi hän halusi käydä ehdottomasti päästä takaisin arjen pieniin luksuksiin käsiksi: ravintolassa syömiseen, vaateostoksiin ja meikkivarastojen täydentämiseen - turhamaisuuksiin, mutta ne todennäköisesti palauttaisivat hänet takaisin arjen pariin matkan, ja seurueen ajattelun sijasta. Ainakin hetkellisesti.

Nainen nyökkäsi noustessaan Tanetin kommentille siitä, että oli mukava saada hänet takaisin Metikseen. Vasta oven sulkeuduttua perässään Ingvild saattoi hengähtää vähän ja livahti pian käytäviltä sivuun, omaan huoneistoonsa välttäen suurimman osan käytävillä liikkujista. Hän kaipasi kuumaa kylpyä, ruokaa, ja ennen kaikkea kunnon yöunet… sitten voisi tehdä muutakin.

//Kiitokset pelistä!
Locked