Rayash vaikutti rentoutuvan puhuessaan laivastaan, Alena oli aistivinaan jopa ylpeyttä tuon puheessa. Nainen ei kuitenkaan voinut olla kiinnittämättä huomiota tuon sujuvaan kuvaukseen liiketoimistaan. Toki mies taisi joutua tiivistetysti kuvailemaan toimensa aika ajoin ja sen vuoksi Alenasta tuon puhe kuulosti hyvin harjoitellulta, mutta ehkä hieman liiankin hyvin. Jälleen haltia tunsi ärtymyksen pistoksen sisimmässään - mitä väliä miehen liiketoimilla oikeastaan oli? Alenan tehtävä oli uusia tämän vaateparsi ja siinä kaikki. Alena siemaisi jälleen teetään ja antoi lämmön rauhoitella turhan vilkasta mielikuvistustaan.
"Olen iloinen että herrani on samaa mieltä kanssani", Alena vastasi Rayashin hymyyn. Miehen kehuessa hänen värjäystaitojaan, naisen hymy tuntui vain syvenevän. Alena oli Rayashin pukeutumisen perusteella odottanutkin että tämä ymmärtäisi laadun päälle, joten tämän kehun hän saattoi ottaa vastaan, toisin kuin automaattisesti sivuuttamansa kommentit ulkonäöstään. Haltia taivutti hitaasti päätään kiittävään eleeseen "Onko tässä kaikki, vai haluaisitteko vielä jotakin muuta?"
Alena naurahti pehmeästi Rayashin kysymykselle, mutta oli miettinyt itsekin, miten näiden muutaman vuoden aikana hän ei ollut törmännyt kapteeniin aiemmin. Vaikka ihmiset tuntuivat kaikki näyttävän samanlaisilta, Alena uskoi että Rayash olisi ulkonäöllään jäänyt hänen mieleensä. Toisaalta se ei ollut ihmeellistä Dionen kokoisessa kaupungissa, varsinkin kun Alenan arkiympyrät olivat pienet. Käsityöläinen vietti suurimman osan ajastaan työskennellen kotonaan tai torilla, poikkeuksena satunnaiset illat kievarissa ja retket Dionen ulkopuolelle. Ja hänen aiemmat käyntinsä Dionessa sijoittuivat aikaan ennen Rayashin syntymää, joten Alena ei turhaan kaivellut muistiaan matkoista vanhempiensa kanssa. Alena laski teemukinsa käsistään ja alkoi hitaasti taitella kankaitaan takaisin koriinsa.
"Miltein. Noin kolme talvea sitten." Alena heilautti pienellä liikkeellä kättään osoittaakseen ettei ollut asian kanssa niin kovin tarkka. "Tosin torikojuni hankin vasta Tammusin lopulla, joten sitä aiemmin teidän olisi pitänyt tietää mitä etsiä. Oletteko täältä kotoisin, herra Doultbur?"
Koju oli tuonut Alenan kaipaamaa lisänäkyvyyttä, mutta toisaalta hän otti kunniaa maineensa kasvamisesta myös itse. Ilman sinnikästä ja tarkkaa työtä, sopivasti mielistelyä ja tarkasti valikoituja ajoituksia, hän olisi tuskin päässyt edes tähän saakka. Mutta tähän tilanteeseen hän ei missään nimessä tulisi tyytymään. "Tai teidän Valkoinen Lohikäärmeenne? Onko se ollut sukunne omistuksessa?"
Kauniit ja soveliaasti rohkeat
Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat
Oli mukavaa nähdä, miten kehut värjäystaidoista ja kankaista tuntuivat uppoavan perille tuon haltianaisen tajuntaan. Tämän hymy oli kieltämättä kaunis, ja samalla hyvin viattoman rehellisen näköinen. Rayash maistoi hitaasti teetään ja pudisti sitten päätään Alenan kysymykselle siitä, mitä muuta hän tarvitsisi.
"Uskoisin, että siinä olisi kaikki. Viitta toki tärkeimpänä", Rayash vastasi sitten päätään hieman pudistaen. Miehen kasvoilla oli edelleen se pieni hymy, kun tämä puhui Alenalle.
"Kolme talvea sitten? Vau, olen onnistunut missaamaan neidin käsitöineen jo noinkin pitkään...", Rayash kohotti kulmiaan yllättyneenä, mutta lopulta nyökkäsi kuullessaan Alenan perustaneen kojunsa vast'ikään. "No, se selittääkin... Olen laiska kiertämään kaupunkia, käyn lähinnä vain tekemässä ostoksia torilla", tuo lisäsi. "Ja tällä kertaa minulla kävi hyvä tuuri, kun löysin kojunne", miehen hymy levisi vähän lisää tämän puhuessa Alenalle. Rayash kuitenkin kohotti kulmiaan kysymykselle Lohikäärmeestä ja pudisti päätään. "Perin laivan entisen kapteenin eläköidyttyä", tämä totesi sitten. "Ja olen itse Itärannikon saaristosta kotoisin", Rayash jatkoi kuullessaan, kun ulko-ovi aukesi. "Ray? Saimme sen kauppiaskillan sopparin", ovelta kuului kohtalaisen matala naisen ääni, ja kolinaa, kun kengät heitettiin eteiseen. "Mitä sanoit niille?" Rayash huikkasi eteistä kohden kuullessaan askeleiden lähestyvän keittiötä.
"Totuuden", Sarya vastasi olkiaan kohauttaen, kun saapui keittiön oviaukolle ja kohotti kulmiaan nähdessään itselleen tuntemattoman naisen. "No sinä olet ollut kiireinen", nainen totesi vetäen pitkiä, mustia hiuksiaan pois silmiltään. Hänen hallitut liikkeensä jäivät sitomaan hetkeksi niitä uudelleen kiinni aiemman poninhännän vähän purkauduttua. "Neiti Alena, tässä on Sarya Tristi, hän on oikea käteni Lohikäärmeellä", Rayash sanoi sitten nyökäten Saryaa kohden ohimennen. "Ja Sarya, tässä on neiti, joka tekee minulle uuden viitan kevättä varten... Ja uutisistasi päätellen tulen tarvitsemaan sitä", Rayashin ilkikurinen hymy ei kadonnut tämän kasvoilta mihinkään hänen katsoessaan vuoroin Alenaa ja Saryaa. Perämiehellä oli yllään paksu, tummanpunainen tunika, ja mustat, suorat housut. Asevyöltä roikkui kaksi lyhyttä miekkaa, ja pieni hymy tämän kasvoilla tervehti Alenaa. "On mukava tavata teidät", Sarya sanoi hymyillen ja ojensi kätensä Alenalle kätelläkseen tätä. "Toivottavasti Ray on keskittynyt käsillä olevaan asiaankin välillä", Saryan hymy leveni virneeksi tämän vilkaistessa ilkikurisesti kapteeniaan.
"Uskoisin, että siinä olisi kaikki. Viitta toki tärkeimpänä", Rayash vastasi sitten päätään hieman pudistaen. Miehen kasvoilla oli edelleen se pieni hymy, kun tämä puhui Alenalle.
"Kolme talvea sitten? Vau, olen onnistunut missaamaan neidin käsitöineen jo noinkin pitkään...", Rayash kohotti kulmiaan yllättyneenä, mutta lopulta nyökkäsi kuullessaan Alenan perustaneen kojunsa vast'ikään. "No, se selittääkin... Olen laiska kiertämään kaupunkia, käyn lähinnä vain tekemässä ostoksia torilla", tuo lisäsi. "Ja tällä kertaa minulla kävi hyvä tuuri, kun löysin kojunne", miehen hymy levisi vähän lisää tämän puhuessa Alenalle. Rayash kuitenkin kohotti kulmiaan kysymykselle Lohikäärmeestä ja pudisti päätään. "Perin laivan entisen kapteenin eläköidyttyä", tämä totesi sitten. "Ja olen itse Itärannikon saaristosta kotoisin", Rayash jatkoi kuullessaan, kun ulko-ovi aukesi. "Ray? Saimme sen kauppiaskillan sopparin", ovelta kuului kohtalaisen matala naisen ääni, ja kolinaa, kun kengät heitettiin eteiseen. "Mitä sanoit niille?" Rayash huikkasi eteistä kohden kuullessaan askeleiden lähestyvän keittiötä.
"Totuuden", Sarya vastasi olkiaan kohauttaen, kun saapui keittiön oviaukolle ja kohotti kulmiaan nähdessään itselleen tuntemattoman naisen. "No sinä olet ollut kiireinen", nainen totesi vetäen pitkiä, mustia hiuksiaan pois silmiltään. Hänen hallitut liikkeensä jäivät sitomaan hetkeksi niitä uudelleen kiinni aiemman poninhännän vähän purkauduttua. "Neiti Alena, tässä on Sarya Tristi, hän on oikea käteni Lohikäärmeellä", Rayash sanoi sitten nyökäten Saryaa kohden ohimennen. "Ja Sarya, tässä on neiti, joka tekee minulle uuden viitan kevättä varten... Ja uutisistasi päätellen tulen tarvitsemaan sitä", Rayashin ilkikurinen hymy ei kadonnut tämän kasvoilta mihinkään hänen katsoessaan vuoroin Alenaa ja Saryaa. Perämiehellä oli yllään paksu, tummanpunainen tunika, ja mustat, suorat housut. Asevyöltä roikkui kaksi lyhyttä miekkaa, ja pieni hymy tämän kasvoilla tervehti Alenaa. "On mukava tavata teidät", Sarya sanoi hymyillen ja ojensi kätensä Alenalle kätelläkseen tätä. "Toivottavasti Ray on keskittynyt käsillä olevaan asiaankin välillä", Saryan hymy leveni virneeksi tämän vilkaistessa ilkikurisesti kapteeniaan.
Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat
Alena hymähti Rayashin yllättyneisyydelle, mutta tunsi olonsa hieman epämukavaksi miehen edelleen hymyillessä hänelle. Oli melkein helpompi sietää tuon puolittaista virnuilua, kuin tuollaista miltein lämmintä elettä. Se tuntui Alenasta liian läheiseltä, joten hän yritti kovasti keskittyä asettelemaan loputkin kankaat takaisin koriinsa, jättäen takin korin päällimmäiseksi. Hän oli viipynyt miehen luona jo turhankin pitkään.
Kovin lyhyitä ja napakoita vastauksia, ilmeisesti laivasta sai jutella, mutta tarkempi utelu täytyi jättää myöhemmäksi. Ei siis suoraan perheeltä perittyä elantoa; Alena alkoi epäillä että Rayash oli joutunut todella tekemään töitä asemansa eteen. Ehkä miehen antama ensivaikutelma oli ajanut häntä virhearvioon tuon kunnioitettavuuden suhteen.
Eteisen kolina ja huoneiden ylitse käyty keskustelu sai Alenan keskeyttämään pohdintansa. Ensimmäinen ajatus oli varautua selittelemään herra Doultburin vaimolle miten vieras nainen seiso hänen keittiössään, mutta keskustelun perusteella Alena päätteli ettei se olisi tarpeen. Kun Sarya saapui Alenan näköpiiriin, hän henkäisi tahattomasti terävästi ulos, kuin jokin olisi pusertanut hänestä ulos kaiken ilman. Huonekin tuntui pyörivän, kun Alena tuijotti silmät selällään entisen rakkautensa kaksoisolentoa; vasta muutaman hämmentyneen silmänräpäyksen jälkeen hän tajusi ettei Erlan seisonutkaan hymyillen hänen edessään.
Mutta viimeksi Erlan ei hymyillyt, vaan tuon katseessa oli jotakin epätoivoista. "Tämä ei muuta mitään. Tulen mukaasi." Miehen viimeiset ääneenlausutut sanat kaikuivat Alenan mielessä, mutta helpotuksekseen hän ei kuitenkaan tuntenut sitä samaa jäätä kerääntyvän rintaansa, kuin silloin kolme talvea sitten. Joka tapauksessa tämä nainen oli ollut viimeinen asia minkä Alena oli odottanut marssivan sisään, eikä hän hämmennykseltään osannut suhtautua asiaan oikein mitenkään.
Jossakin taustalla, nainen kuuli Rayashin esittelevän naisen, mutta veri tuntui kohisevan Alenan korvissa niin että hänen oli hankala saada sanoista selvää. Alena tarttui Saryan ojennettuun käteen "Kuten myös teidät", hän sai vaivoin sanottua, keräillen samalla ajatustensa sirpaleita kasaan ja painaen muistoistaan pulpahtanutta omaa katkeruutta tihkuvaa vastaustaan takaisin pinnan alle perämiehen vitsaillessa kapteenilleen. "Trisdi? Minä...." Alena yritti nielaista, mutta hänen suunsa tuntui äkisti kuivuneen teenjuonnista huolimatta "...tunsin kerran erään Erlan Trisdin." Huone tuntui lopulta asettuvan paikoilleen. "Olen pahoillani, neiti, mutta muistutatte häntä hyvin paljon."
Kovin lyhyitä ja napakoita vastauksia, ilmeisesti laivasta sai jutella, mutta tarkempi utelu täytyi jättää myöhemmäksi. Ei siis suoraan perheeltä perittyä elantoa; Alena alkoi epäillä että Rayash oli joutunut todella tekemään töitä asemansa eteen. Ehkä miehen antama ensivaikutelma oli ajanut häntä virhearvioon tuon kunnioitettavuuden suhteen.
Eteisen kolina ja huoneiden ylitse käyty keskustelu sai Alenan keskeyttämään pohdintansa. Ensimmäinen ajatus oli varautua selittelemään herra Doultburin vaimolle miten vieras nainen seiso hänen keittiössään, mutta keskustelun perusteella Alena päätteli ettei se olisi tarpeen. Kun Sarya saapui Alenan näköpiiriin, hän henkäisi tahattomasti terävästi ulos, kuin jokin olisi pusertanut hänestä ulos kaiken ilman. Huonekin tuntui pyörivän, kun Alena tuijotti silmät selällään entisen rakkautensa kaksoisolentoa; vasta muutaman hämmentyneen silmänräpäyksen jälkeen hän tajusi ettei Erlan seisonutkaan hymyillen hänen edessään.
Mutta viimeksi Erlan ei hymyillyt, vaan tuon katseessa oli jotakin epätoivoista. "Tämä ei muuta mitään. Tulen mukaasi." Miehen viimeiset ääneenlausutut sanat kaikuivat Alenan mielessä, mutta helpotuksekseen hän ei kuitenkaan tuntenut sitä samaa jäätä kerääntyvän rintaansa, kuin silloin kolme talvea sitten. Joka tapauksessa tämä nainen oli ollut viimeinen asia minkä Alena oli odottanut marssivan sisään, eikä hän hämmennykseltään osannut suhtautua asiaan oikein mitenkään.
Jossakin taustalla, nainen kuuli Rayashin esittelevän naisen, mutta veri tuntui kohisevan Alenan korvissa niin että hänen oli hankala saada sanoista selvää. Alena tarttui Saryan ojennettuun käteen "Kuten myös teidät", hän sai vaivoin sanottua, keräillen samalla ajatustensa sirpaleita kasaan ja painaen muistoistaan pulpahtanutta omaa katkeruutta tihkuvaa vastaustaan takaisin pinnan alle perämiehen vitsaillessa kapteenilleen. "Trisdi? Minä...." Alena yritti nielaista, mutta hänen suunsa tuntui äkisti kuivuneen teenjuonnista huolimatta "...tunsin kerran erään Erlan Trisdin." Huone tuntui lopulta asettuvan paikoilleen. "Olen pahoillani, neiti, mutta muistutatte häntä hyvin paljon."
Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat
Sarya näki ovelle käveltyään tuota tummahiuksista nuorta naista pitkään. Tuo näytti Thalassahaltialta, aivan kuten hänkin: tummat, paksut hiukset ja tyypilliset piirteet olivat samantyylisiä, mitä hän näki joka päivä peiliin katsoessaan. Ilme, jonka hän sai vastaukseksi tuolta naiselta oli erikoinen, hämmentynyt, ja tuo näytti ensin keräävän itseään ennen kuin kommentoi mitään mihinkään suuntaan tai reaktioi asioihin. Lohikäärmeen perämies kohotti kulmiaan yllättyneenä Alenaksi esitellyn naisen tarttuessa hänen sukunimeensä. Se oli harvinaista, sillä kauppakaravaanin jättämisen jälkeen suurin osa kontakteista ja ystävistä siltä ajalta kaupungeissa olivat jo unohtaneet hänen nimensä. Talvet eivät riittäneet asioiden uudelleen esiintuomiseen, eikä Saryaa se haitannut lainkaan: hänen perheensä ja elämänsä olivat Lohikäärmeellä kuten ne olivat jo vuosia olleet, eikä naisella ollut aikomustakaan muuttaa asiaa mihinkään suuntaan, ei tahallaan tai tahattomasti. Tuon nuoren naisen kommentti hänen sukunimestään, kun tämä toi hänen silloin kotoa lähtiessään nuorimmaisena olleen veljen nimen esiin sai Saryan kulmat kohoamaan yllätyksestä ja tämä veti kätensä pois Alenan kädestä. Nainen risti kätensä hieman varautuneena rintakehälleen ja suoristi olemustaan tuskin huomattavasti, mutta jäi samalla nojaamaan siihen keittiöön johtavan oviaukon karmiin.
"Vai että Erlan Trisdi", Sarya sanoi nimeä maistellen, sitä venyttäen. Rayash näki Saryasta että sillä nainen aikoi voittaa lisää aikaa miettiäkseen reaktiota - tuo oli naisen tapa ottaa etäisyyttä asioihin. "Sitä nimeä en olekaan kuullut pitkään, pitkään aikaan", Sarya jatkoi sitten hiljaa Rayashin kohottaessa vähän kulmiaan. Nainen puhui harvoin itsestään, ja vielä harvemmin perheestään siitä huolimatta, miten avoin muutoin oli eri aihealueiden suhteen. Tämä voisi kieltämättä olla mielenkiintoinen keskustelu, varsinkin kun Sarya hänen silmissään ainakin selkeästi näytti tunnistavan tuon nimen, ja se sai naisessa aikaan reaktioon.
"Miten sinä tunnet hänet?" Sarya kysyi sitten hiljaa, päätään vähän kallistaen katsoessaan Alenaa. Rayash tukahdutti halun piikitellä Saryaa tämän niin usein käyttämästä tavasta kiertää asiat kyselemällä. Lisää ajanvoittamista, Rayash ajatteli katsellessaan nyt vuoronperään molempia naisia. Alena itsekin vaikutti yllättyneeltä, hämmentyneeltä, kun näytti tunnistavan Saryan ainakin jollain tasolla. Alena tosin näytti haltiaksikin Rayashin silmiin liian nuorelta ollakseen tavannut Saryan ennen naisen uraa merellä, eikä Alenan kolme vuotta sitten tänne saapuminen tukenut teoriaa myöskään. Mutta... tuo nimi. Erlan? Rayash mutristi vähän huuliaan miettiessään - Sarya ei ollut koskaan puhunut perheestään... ehkä tämä valottaisi tilannetta vähän? Perheeseen tuo sama sukunimi ainakin viittasi. Mutta olisi mielenkiintoista nähdä, mihin tämä keskustelu menisi.
"Vai että Erlan Trisdi", Sarya sanoi nimeä maistellen, sitä venyttäen. Rayash näki Saryasta että sillä nainen aikoi voittaa lisää aikaa miettiäkseen reaktiota - tuo oli naisen tapa ottaa etäisyyttä asioihin. "Sitä nimeä en olekaan kuullut pitkään, pitkään aikaan", Sarya jatkoi sitten hiljaa Rayashin kohottaessa vähän kulmiaan. Nainen puhui harvoin itsestään, ja vielä harvemmin perheestään siitä huolimatta, miten avoin muutoin oli eri aihealueiden suhteen. Tämä voisi kieltämättä olla mielenkiintoinen keskustelu, varsinkin kun Sarya hänen silmissään ainakin selkeästi näytti tunnistavan tuon nimen, ja se sai naisessa aikaan reaktioon.
"Miten sinä tunnet hänet?" Sarya kysyi sitten hiljaa, päätään vähän kallistaen katsoessaan Alenaa. Rayash tukahdutti halun piikitellä Saryaa tämän niin usein käyttämästä tavasta kiertää asiat kyselemällä. Lisää ajanvoittamista, Rayash ajatteli katsellessaan nyt vuoronperään molempia naisia. Alena itsekin vaikutti yllättyneeltä, hämmentyneeltä, kun näytti tunnistavan Saryan ainakin jollain tasolla. Alena tosin näytti haltiaksikin Rayashin silmiin liian nuorelta ollakseen tavannut Saryan ennen naisen uraa merellä, eikä Alenan kolme vuotta sitten tänne saapuminen tukenut teoriaa myöskään. Mutta... tuo nimi. Erlan? Rayash mutristi vähän huuliaan miettiessään - Sarya ei ollut koskaan puhunut perheestään... ehkä tämä valottaisi tilannetta vähän? Perheeseen tuo sama sukunimi ainakin viittasi. Mutta olisi mielenkiintoista nähdä, mihin tämä keskustelu menisi.
Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat
Kun Alena oli selvinnyt alkujärkytyksestään, hän alkoi laittaa paremmin merkille naisen piirteitä. Samat ylhäiset kasvonpiirteet, suora nenä ja korvien muoto kuin Erlanilla, mutta huomattavasti sirommissa kasvoissa. Ja se lämmin vivahde hiuksissa, mistä Alena oli aikanaan ollut kateellinen, kun hänen omat hiuksensa tuntuivat imevän kaiken valon itseensä.
Saryan varautunut reaktio herätti Alenassakin pelon siitä, mitä nimen mainitseminen toi tullessaan. Mutta naisen todetessa, miten pitkä aika oli kulunut, Alenan teki mieli huokaista helpotuksesta. Alena tiesti että Erlanilla oli vanhempi sisko, mutta ei muistanut tuon nimeä koskaan mainittavan. Mikä oli tietenkin täysin ymmärrettävää, kylästä lähteneitä harvemmin tuotiin esiin arkipäivän keskusteluissa. Mutta mikä teki asiasta helpottavan, oli että Sarya tuskin oli kuullut mitä hänen ja Erlanin välillä oli tapahtunut, ja näin tämän olisi mahdotonta laittaa liikkeelle minkäänlaista juorua hänen entisestä rakkauselämästään. Vaikka Alena ei edes ollut se osapuoli joka päätyi vanhemmaksi koko suhteen loputtua.
"Kasvoimme yhdessä", Alena vastasi järkähtämättä Saryan katsetta. Se ei ollut vale, vaikka se jättikin kertomatta heidän suhteestaan lähes kaiken oleellisen, mutta sitä Saryan tai etenkään Rayashin ei tarvinnut tietää. "Tunnette siis nimen. Olenko aivan väärässä, neiti Trisdi, jos arvaan että olette Erlanin sisar?" Alena arveli liikkuvansa vaarallisella alueella, eikä missään nimessä olisi halunnut aiheuttaa Saryan nousemista takajaloilleen, mutta tilanteesta ei enää ollut perääntymistä.
Koko tapaaminen oli saamassa varsin kiusallisen päätöksen, ja Alena huomasi pohtivansa vaihtoehtojaan, saisiko tilannetta enää millään tavalla käännettyä neutraalimpaan suuntaan. Tuntui inhottavalta jättää jälkeensä avoimia kysymyksiä, johon saattoi löytyä hänen kannaltaan aivan vääränlaisia vastauksia. Alena loihti kasvoilleen miellyttävimmän ja lämpimimmän hymynsä ja niiasi kevyesti Saryalle "En missään nimessä halua udella neidin perhesuhteita, etenkään työnantajanne edessä, mutta pelkäänpä että yllätitte minut täysin. Hetken aikaa luulin että minulla ja herra Doultburilla on yhteinen ystävä." Alena naurahti kepeästi lauseensa päätteeksi, vilkaisten Rayashia. Tämä vaikutti seuraavan keskustelua tarkasti, mutta vaikutti yhtä yllättyneeltä kuin kumpikin naisista.
Saryan varautunut reaktio herätti Alenassakin pelon siitä, mitä nimen mainitseminen toi tullessaan. Mutta naisen todetessa, miten pitkä aika oli kulunut, Alenan teki mieli huokaista helpotuksesta. Alena tiesti että Erlanilla oli vanhempi sisko, mutta ei muistanut tuon nimeä koskaan mainittavan. Mikä oli tietenkin täysin ymmärrettävää, kylästä lähteneitä harvemmin tuotiin esiin arkipäivän keskusteluissa. Mutta mikä teki asiasta helpottavan, oli että Sarya tuskin oli kuullut mitä hänen ja Erlanin välillä oli tapahtunut, ja näin tämän olisi mahdotonta laittaa liikkeelle minkäänlaista juorua hänen entisestä rakkauselämästään. Vaikka Alena ei edes ollut se osapuoli joka päätyi vanhemmaksi koko suhteen loputtua.
"Kasvoimme yhdessä", Alena vastasi järkähtämättä Saryan katsetta. Se ei ollut vale, vaikka se jättikin kertomatta heidän suhteestaan lähes kaiken oleellisen, mutta sitä Saryan tai etenkään Rayashin ei tarvinnut tietää. "Tunnette siis nimen. Olenko aivan väärässä, neiti Trisdi, jos arvaan että olette Erlanin sisar?" Alena arveli liikkuvansa vaarallisella alueella, eikä missään nimessä olisi halunnut aiheuttaa Saryan nousemista takajaloilleen, mutta tilanteesta ei enää ollut perääntymistä.
Koko tapaaminen oli saamassa varsin kiusallisen päätöksen, ja Alena huomasi pohtivansa vaihtoehtojaan, saisiko tilannetta enää millään tavalla käännettyä neutraalimpaan suuntaan. Tuntui inhottavalta jättää jälkeensä avoimia kysymyksiä, johon saattoi löytyä hänen kannaltaan aivan vääränlaisia vastauksia. Alena loihti kasvoilleen miellyttävimmän ja lämpimimmän hymynsä ja niiasi kevyesti Saryalle "En missään nimessä halua udella neidin perhesuhteita, etenkään työnantajanne edessä, mutta pelkäänpä että yllätitte minut täysin. Hetken aikaa luulin että minulla ja herra Doultburilla on yhteinen ystävä." Alena naurahti kepeästi lauseensa päätteeksi, vilkaisten Rayashia. Tämä vaikutti seuraavan keskustelua tarkasti, mutta vaikutti yhtä yllättyneeltä kuin kumpikin naisista.
Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat
Vai että tuo nuori Thalassahaltia oli kasvanut yhdessä hänen nuorimman veljensä kanssa. Oli myös ainakin Saryalle yllättävää, miten neutraalisti tuo nuorempi haltianainen suhtautui hänen viileän etäiseen reaktioonsa veljensä nimen kohdalla. Oli hyvin epätodennäköistä, ja samalla yllättävää, että he olivat todennäköisesti samasta kotikylästä kotoisin. Oli muutoin todella epätodennäköistä kyläyhteisöjen etäisyyden ja sisäänpäinsulkeutuneisuuden suhteen, että tämä olisi "kasvanut yhdessä" Erlanin kanssa, kuten tämä asian esitti.
"Hän oli perheen nuorimmainen, kun lähdin", Sarya vastasi lyhyesti, Alenan piirteitä ja ilmeitä edelleen tarkkaillen. Alenan selittely siitä, miksi tämä oli tuonut asian esille sai hetkellisen hymyn Saryan huulille, kun nainen alkoi kerätä itseään alkujärkytyksen osalta. Melkein kaikki muu paitsi perhettä koskevat yllätykset nainen kykeni sulattamaan olemukseensa samantien, mutta perhe... Sarya ei vieläkään ymmärtänyt sitä, miksi piti halveksia erilaisuudesta ja siitä, että perinteet eivät tuntuneet omilta, ja kyllä, hän kantoi kaunaa siitä kohtelusta, jonka oli lähtiessään saanut. Vuodet karavaanin mukana ja oppivuodet laivalla ennen nykyistä asemaa kuitenkin pitkälti peittivät ne kokemukset, kunnes vastaan - toivottavasti vain kerran elämässä - tuli tälläinen yllätys. Samaan aikaan Sarya oli kiusallisen tietoinen siitä, miten paljon sanattomasta viestinnästä tiesi Rayashin poimivan ja oli varma, että tämä vetäisi hänet vielä jossain välissä keskustelemaan asiasta, halusi hän sitä tai ei. Ehkä olisi parempi varautua siihen?
"Mutta... olen varma, että tästä olisi mukavampi vaihtaa ajatuksia ehkä parin hyvän viinilasillisen kanssa rauhallisessa ravintolassa lounaan äärellä?" tuon selkeä läheisyys, tuttavuus Erlanin kanssa voisi olla ihan mielenkiintoinen aikaikkuna siihen, mitä kylässä oli hänen lähtönsä jälkeen tapahtunut. Kaikesta kaunasta huolimatta se oli hänen kotipaikkansa, ainoat juuret, joita hänellä varsinaisesti olisi. "Joten, mikäli kiireiltänne ehtisitte, olisi mukava istua alas lounaan merkeissä?" Sarya taikoi kasvoilleen nyt pienen hymyn. Lisäksi pieni aikalisä tämän asian lähestymistavan pohtimiseen olisi ihan hyvä. Hän ei välttämättä halunnut vastaisuudessa saada tälläisiä puskan takaa tulevia yllätyksiä osakseen... Mutta kai tähän tilaisuuteen olisi tartuttava, kun se eteen tuli. Myös se, ettei tuo nainenkaan ollut yhteisönsä keskuudessa kertoi, että jotain oli tapahtunut, joten ehkä tämä jakaisi osan Saryan itsensä saamista käsityksistä yhteisöstä, perheestä ja siitä, miten epämiellyttävästi lähtöön suhtauduttiin.
"Hän oli perheen nuorimmainen, kun lähdin", Sarya vastasi lyhyesti, Alenan piirteitä ja ilmeitä edelleen tarkkaillen. Alenan selittely siitä, miksi tämä oli tuonut asian esille sai hetkellisen hymyn Saryan huulille, kun nainen alkoi kerätä itseään alkujärkytyksen osalta. Melkein kaikki muu paitsi perhettä koskevat yllätykset nainen kykeni sulattamaan olemukseensa samantien, mutta perhe... Sarya ei vieläkään ymmärtänyt sitä, miksi piti halveksia erilaisuudesta ja siitä, että perinteet eivät tuntuneet omilta, ja kyllä, hän kantoi kaunaa siitä kohtelusta, jonka oli lähtiessään saanut. Vuodet karavaanin mukana ja oppivuodet laivalla ennen nykyistä asemaa kuitenkin pitkälti peittivät ne kokemukset, kunnes vastaan - toivottavasti vain kerran elämässä - tuli tälläinen yllätys. Samaan aikaan Sarya oli kiusallisen tietoinen siitä, miten paljon sanattomasta viestinnästä tiesi Rayashin poimivan ja oli varma, että tämä vetäisi hänet vielä jossain välissä keskustelemaan asiasta, halusi hän sitä tai ei. Ehkä olisi parempi varautua siihen?
"Mutta... olen varma, että tästä olisi mukavampi vaihtaa ajatuksia ehkä parin hyvän viinilasillisen kanssa rauhallisessa ravintolassa lounaan äärellä?" tuon selkeä läheisyys, tuttavuus Erlanin kanssa voisi olla ihan mielenkiintoinen aikaikkuna siihen, mitä kylässä oli hänen lähtönsä jälkeen tapahtunut. Kaikesta kaunasta huolimatta se oli hänen kotipaikkansa, ainoat juuret, joita hänellä varsinaisesti olisi. "Joten, mikäli kiireiltänne ehtisitte, olisi mukava istua alas lounaan merkeissä?" Sarya taikoi kasvoilleen nyt pienen hymyn. Lisäksi pieni aikalisä tämän asian lähestymistavan pohtimiseen olisi ihan hyvä. Hän ei välttämättä halunnut vastaisuudessa saada tälläisiä puskan takaa tulevia yllätyksiä osakseen... Mutta kai tähän tilaisuuteen olisi tartuttava, kun se eteen tuli. Myös se, ettei tuo nainenkaan ollut yhteisönsä keskuudessa kertoi, että jotain oli tapahtunut, joten ehkä tämä jakaisi osan Saryan itsensä saamista käsityksistä yhteisöstä, perheestä ja siitä, miten epämiellyttävästi lähtöön suhtauduttiin.
Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat
Hän oli siis arvannut oikein, mikä tuollaisella yhdennäköisyydellä ei ollut kyllä minkäänlaiseksi saavutukseksi luettavissa. Tauko vanhemman haltian lauseissa oli täysin ymmärrettävä, kohtaaminen toi varmasti paljon muistoja mieleen, mutta Alenan oli vain ihailtava kuinka tyynenä Sarya pysyi. Lähtö tuskin oli ollut helppo, oli tilanne ollut mikä tahansa. Alenan teki mieli nauraa kun Sarya ehdotti lounasta; pitäisikö hänen muutaman viinilasillisen jälkeen purskahtaa itkuun ja purkaa sydämensä kaikista olennoista juuri Erlanin sisarelle. Välttämättä tietenkään Saryan mielessä ei ollut etulyöntiaseman saavuttaminen vaan silkka uteliaisuus, kuitenkaan Alena ei täysin käsittänyt miksi ihmeessä tämä oli niin kiinnostunut tekemään hänen kanssaan lähempää tuttavuutta.
"Kuulostaa ihastuttavalta ajatukselta", Alena vastasi Saryan hymyyn, vaikka hän samalla yritti kaivaa mielestään jonkin syyn, jonka perusteella hän voisi kohteliaasti kieltäytyä kutsusta. Mutta vaikutti väistämättömältä että hän lopulta joutuisi keskustelemaan naisen kanssa, joten parempi hoitaa asia madollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Saryan välttely tuskin onnistuisi loputtomiin. Sitäpaitsi Saryan itsensä reaktio, aiheen kiertely ja kaartelu, herätti Alenan uteliaisuuden. Sinänsä häntä ei kyllä juurikaan liikuttaneet naisen syyt poistua kylästä, olihan hän itsekin toiminut samoin. "Lounastan kanssanne mielelläni, neiti Trisdi. Puolentoista tunnin kuluttua Hirvivaakunassa? Pelkäänpä että minua odotetaan nyt jo muualla."
"Pidän teidät ajan tasalla edistymisestäni, herra Doultbur. Mutta uskoisin kaiken olevan valmista viimeistään kahden kuukauden kuluttua", Alena kääntyi takaisin Rayashin puoleen. "Tiedätte mistä minut löytää, ja kojunaapurini varmasti välittävät mielellään viestinne, jos en ole paikalla." Haltia nappasi korinsa ja jätti puolitäyden teemukinsa pöydälle; sääli, sillä se todella oli ollut kaiken Rayashin hehkutuksen veroista. "Kiitos teestä. Olitte oikeassa, se sopii talveen erinomaisesti", Alena hymyili miltein ujosti ihmismiehelle, ja hetken harkinnan jälkeen, iski tuolle silmää "Aion käyttää kutsunne Lohikäärmeelle, ennen kuin palaatte kevään tultua merille." Sitten nainen keräsi helmansa, niiasi vielä molemmille ("Kapteeni, neiti") ja ohitti sitten Saryan äännettömästi huoneen läpi kohti viittaansa ja kenkiään astellen, huikaten vielä taakseen miten osasi kyllä itse ulos.
"Kuulostaa ihastuttavalta ajatukselta", Alena vastasi Saryan hymyyn, vaikka hän samalla yritti kaivaa mielestään jonkin syyn, jonka perusteella hän voisi kohteliaasti kieltäytyä kutsusta. Mutta vaikutti väistämättömältä että hän lopulta joutuisi keskustelemaan naisen kanssa, joten parempi hoitaa asia madollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Saryan välttely tuskin onnistuisi loputtomiin. Sitäpaitsi Saryan itsensä reaktio, aiheen kiertely ja kaartelu, herätti Alenan uteliaisuuden. Sinänsä häntä ei kyllä juurikaan liikuttaneet naisen syyt poistua kylästä, olihan hän itsekin toiminut samoin. "Lounastan kanssanne mielelläni, neiti Trisdi. Puolentoista tunnin kuluttua Hirvivaakunassa? Pelkäänpä että minua odotetaan nyt jo muualla."
"Pidän teidät ajan tasalla edistymisestäni, herra Doultbur. Mutta uskoisin kaiken olevan valmista viimeistään kahden kuukauden kuluttua", Alena kääntyi takaisin Rayashin puoleen. "Tiedätte mistä minut löytää, ja kojunaapurini varmasti välittävät mielellään viestinne, jos en ole paikalla." Haltia nappasi korinsa ja jätti puolitäyden teemukinsa pöydälle; sääli, sillä se todella oli ollut kaiken Rayashin hehkutuksen veroista. "Kiitos teestä. Olitte oikeassa, se sopii talveen erinomaisesti", Alena hymyili miltein ujosti ihmismiehelle, ja hetken harkinnan jälkeen, iski tuolle silmää "Aion käyttää kutsunne Lohikäärmeelle, ennen kuin palaatte kevään tultua merille." Sitten nainen keräsi helmansa, niiasi vielä molemmille ("Kapteeni, neiti") ja ohitti sitten Saryan äännettömästi huoneen läpi kohti viittaansa ja kenkiään astellen, huikaten vielä taakseen miten osasi kyllä itse ulos.
Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat
Sarya katseli arvioiden Alenan reaktioita hänen ehdotukseensa lounaasta. Oli yllättävää, että tuo suostui, mutta se pitkä harkinta-aika ennen vastausta sai Saryan epäilemään, ettei tuo halunnut keskustella hänen kanssaan aiheesta pidempään. Ei häntä kiinnostanut Alena itsessään erityisen paljon, enemmän häntä kiinnostivat uutiset hänen kotikylästään, josta nainen ei ollut kuullut mitään lähtönsä jälkeen. Tuolla olisi todennäköisesti tuoreempaa tietoa sekä kylästä, perheestä, mutta myös nuorimmaisesta, joka oli ollut vasta nuorukainen hänen lähtiessään kylästään. Tosin siitä huolimatta, että hän ei pitänyt tavasta, jolla perhe oli käsitellyt hänen lähtöään, tai hänen kapinointiaan perinteitä vastaan, oli hän utelias jollain tasolla, ja voisi olla mielenkiintoista, miten erilainen tai samanlainen näkökulma Alenalla olisi kylästä tai yhteisöstä... Toisaalta, Sarya oli kiinnostunut myös siitä, olivatko tuon lähdön syyn samanlaiset, mitä hänellä oli ollut. Käsitöiden osaaminen kuitenkin viittasi siihen, että tämä oli kyllä johonkin perinteisempään toimintaan osallistunut kylässään. Nainen hymyili vähän Alenalle tämän vastatessa myöntävästi, ja yllättävää kyllä, Alena ehdotti että he lounastaisivat jo heti samana päivänä, puolentoista tunnin kuluttua. Se sai perämiehen kohottamaan vähän kulmiaan, mutta tämä nyökkäsi.
"Puolentoista tunnin päästä Hirvivaakunassa siis. Näemme siellä", Sarya vastasi sitten hymyillen Alenalle vähän tämän lähtiessä, vähän kiireellä ehkä. Rayash vain nyökkäsi Alenalle, nousi myös seisomaan Alenan noustessa ja hymyili lämpimästi, vastaten lämpimällä, tyytyväisellä hymyllä Alenan silmäniskuun. "Odotan mielenkiinnolla lopputulosta", totesi Rayash nyökäten syvään Alenalle tämän kääntyessä poispäin. Sarya saattoi Alenan ovelle. Kumpikaan taloon jääneestä kaksikosta ei sanonut mitään, ennen kuin ovi varmasti Alenan perässä oli sulkeutunut. Ovelle tuon saattanut Sarya palasi takaisin keittiöön, työnsi Alenan teemukin tiskipöydälle ja otti teetä itselleen, ja nappasi pari leivosta käteensä ennen kuin istui edes.
"No se oli yllätys. Mistä edes olet tuollaisen löytänyt?" Sarya kohotti kulmiaan Rayashille miehen istuessa itsekin takaisin pöydän äärelle.
"Torilta", Rayash sanoi. "Kankaat kiinnittivät huomion, parempaa laatua mitä yleensä Dionessa on", kapteeni vastasi lyhyesti, olkiaan kohauttaen. "Mutta sinä... Et ole sanonut, että sinulla on veli", tai perhe ylipäätään, mutta tämä tarjoaisi siihen keskusteluun hyvän oven. "On paljon asioita, joita sinä et tule koskaan tietämään minusta", totesi Sarya sitten. "Ja tämä on sellainen asia, että sinun ei tarvitse tietää siitä enempää", naisen viileä hymy sai Rayashin hymähtämään.
"Se ei tarkoita, ettenkö yrittäisi."
//Kiitos loistavasta pelistä!
"Puolentoista tunnin päästä Hirvivaakunassa siis. Näemme siellä", Sarya vastasi sitten hymyillen Alenalle vähän tämän lähtiessä, vähän kiireellä ehkä. Rayash vain nyökkäsi Alenalle, nousi myös seisomaan Alenan noustessa ja hymyili lämpimästi, vastaten lämpimällä, tyytyväisellä hymyllä Alenan silmäniskuun. "Odotan mielenkiinnolla lopputulosta", totesi Rayash nyökäten syvään Alenalle tämän kääntyessä poispäin. Sarya saattoi Alenan ovelle. Kumpikaan taloon jääneestä kaksikosta ei sanonut mitään, ennen kuin ovi varmasti Alenan perässä oli sulkeutunut. Ovelle tuon saattanut Sarya palasi takaisin keittiöön, työnsi Alenan teemukin tiskipöydälle ja otti teetä itselleen, ja nappasi pari leivosta käteensä ennen kuin istui edes.
"No se oli yllätys. Mistä edes olet tuollaisen löytänyt?" Sarya kohotti kulmiaan Rayashille miehen istuessa itsekin takaisin pöydän äärelle.
"Torilta", Rayash sanoi. "Kankaat kiinnittivät huomion, parempaa laatua mitä yleensä Dionessa on", kapteeni vastasi lyhyesti, olkiaan kohauttaen. "Mutta sinä... Et ole sanonut, että sinulla on veli", tai perhe ylipäätään, mutta tämä tarjoaisi siihen keskusteluun hyvän oven. "On paljon asioita, joita sinä et tule koskaan tietämään minusta", totesi Sarya sitten. "Ja tämä on sellainen asia, että sinun ei tarvitse tietää siitä enempää", naisen viileä hymy sai Rayashin hymähtämään.
"Se ei tarkoita, ettenkö yrittäisi."
//Kiitos loistavasta pelistä!