Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Anlie »

Hitto, Alena ajatteli kulmiaan kurtistaen miehen laskiessa rahojaan tiskille. Nainen oli varautunut pahempaan kädenvääntöön hinnasta, mutta mies oli antanutkin periksi yllättävän helposti. "Täsmälleen, herra Doultbur." Alena poimi pinon päällimmäisen kolikon ja pyöritteli sitä käsissään. Ainakin ihminen oli maksanut aidon tuntuisella rahalla. Nainen pyyhkäisi kolikot käsiinsä tiskiltä ja pujotteli rahat piilotaskuunsa.
Rayashin äkillinen huomautus hiljaisuuden jälkeen sai kuitenkin sen pelätyn punan nousemaan Alenan kasvoille, mitä nainen sitten yritti peittää hätäisellä hymyllä. Mutta tuon majapaikka häivytti pian poskille nousseen lämmön, kun haltia peitti puistatuksen. Vain päiväsaika tulisi siis kyseeseen, Alena ei todellakaan pyörisi sataman kapakan lähettyvillä iltahämärissä, pelkkä ajatuskin vetäisi puoleensa ongelmia. Ohimennen nainen pohti, halusiko sittenkään ottaa toimeksiantoa vastaan, mutta hänen taskussaan painava kulta tuntui oikeastaan aika miellyttävältä.
"Huomenna, ennen puoltapäivää?" Hän ehdotti miehelle. Alena ehtisi käydä läpi varastojaan ja hieman suunnitella sitä miten saisi kevennettyä miehen kukkaroa vähän enemmän.

Alena hätkähti linnun noustessa rääkäisten lentoon. Ensivaikutelman tuomasta inhosta huolimatta haltian oli pakko ihastella luontokappaleen syvänmustia sulkia ja nopeutta millä se katosi. "Herrani, anteeksi uteliaisuuteni, mutta mikä tuo teidän lintunne oikein on? Korppiko?" Alena käänsi katseensa linnun seuraamisesta takaisin mieheen ja kuunteli hiljaa tuon vastausta. Nainen nyökkäsi ja sulki kirjan tiskiltään, kuin osoittaen keskustelun olevan ohi, ja hymyili jälleen miehelle. "Huomiseen, herra Doultbur."
Alena seurasi ensin vaiti miehen poistumista ja tuhahti sitten hiljaa, kun tuo oli jo hävinnyt näkyvistä. Kaikkea sitä, Alena mietti tarttuessaan jälleen kirjontatyöhönsä ja pistellen köynnökseen muutaman lehden lisää, jumalilla on outo huumorintaju. Siitä oli aikaa kun haltia oli viimeksi nauttinut jonkun hymystä vastaavalla tavalla, mutta Dionessa työ oli ainakin aiemmin syönyt ne tunteet. Mutta että juuri nyt ja juuri tuo ihminen oli herättänyt hänessä jotakin sellaista... Alena tökkäsi vahingossa äkäisenä neulalla sormeensa ja kirosi ääneen.

Iltapäivä kului rauhallisesti. Torin toisella laidalla keittokulhollista lusikoidessaan tavernan emäntä kuiski hänelle varoittavalla äänensävyllä, miten herra Doultburilla oli tapana maksaa naisten seurasta, mutta tuon muista liiketoimista tuo kaikentietävä nainen ei sitten osannutkaan kertoa. "Laivalla kauppatavaraa pitkin poikin itärannikkoa, rikasta sukua" vain vahvisti Alenan omat päätelmät. Alena kiitti naista ja totesi tälle hymyillen että herran rakkausasiat eivät kuuluneet hänelle. Emäntä tuhahti että rakkaudella ja himolla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta Alena pysyi vaiti, koska tunsi tietävänsä asian turhankin omakohtaisesti herra Doultburin kohdalta.

Alena pakkasi tavaransa torilta hyvissä ajoin ennen hämärää ja jatkoi kotonaan töitään, kuten aina ennenkin, myöhään yöhön kynttilän valossa, muistaen teekuppinsa vasta kun juoma oli jo kylmää. Tietoisesti nainen ei uhrannut ajatuksiaan tuolle valkohiuksiselle kapteenille, muutoin kuin lisäämällä tuon tilauksen kirjaansa, mutta seuraavana aamuna Alena pomppasi istumaan kuvitellusta linnun rääkäisystä, ainoana muistikuvana unestaan miehen eripariset silmät. Mokoman näyn Alena karkotti hieromalla pakkaslunta kasvoihinsa.

Alena keräsi aamupäivän rauhassa tavaroitaan, käyden läpi kangasvarastojaan etsien miehelle sopivia värejä tämän tunikoihin. Ainakin Alena arveli että Rayash haluaisi sanella sopivat värit, eikä hänen muiden miesasiakaittensa tyyliin kuitata asiaa olankohautuksella. Viitan ja hupun nainen oli päättänyt värjätä aivan alusta, joten se sai jäädä myöhemmäksi. Hellästi nainen taitteli koriinsa myös edellisyönä valmistuneen takin, peitellen sen huolellisesti kankaiden väliin. Kunhan hän selviytyisi kapteenin luota, voisi hän jatkaa toisen asiakkaansa luokse.
Alena veti pitkän mustan hupullisen villaviittansa asuaan suojaamaan, ja lämmöksi, ennenkuin astui hiljalleen lunta leijailevaan pakkasilmaan. Tummansininen hameenhelma pilkahteli viitan liepeiden alta kun Alena suuntasi kohti satamaa ja miehen mainitsemaa kapakkaa. Saavuttuaan haltia seisoi hetken kapakan ulkopuolella katsellen ympärilleen, lähinnä tarkkaillen laivaa, jonka uskoi olevan Rayashin Lohikäärme. Puristaen tiukemman otteen korinsa kahvasta Alena kääntyi ja etsi miehen mainitsemat portaat, astahti ne ripeästi ylös ettei ehtisi jänistää, koputti nopeasti tuohon tummaan oveen ja jäi odottamaan vastausta.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Tinanja »

"Huomenna ennen puoltapäivää siis", Rayash sanoi hymyillen vastaukseksi, nyökäten syvään Alenalle ennen kuin lähti jatkamaan torin kiertelyä, hymyillen vähän. Hänen viittansa kokoaminen edellisellä kerralla oli ollut merkittävästi kalliimpaa Itärannikon saaristossa, varsinkin kun materiaalit olivat siellä toisinaan kiven alla. Olisi hienoa seistä keväällä sen vuoden ensipurjehduksella laivan kannella, toinen käsi ruorilla, ohjaten Lohikäärme pois Dionen satamasta kohti Itärannikon saaristoa. Se sai miehen kasvoille lämpimän hymyn, joka laskeutui vasta myöhemmin illalla, kun tämä palasi asuntoonsa.

Seuraava päivä koitti kauniina, aurinkoisena. Muutama pilvenhattara leijui taivaanrannalta toiselle kirpakan tuulen voimasta. Katu oli kivetetty kaikkien rakennusten edestä sillä puolen katua, ja paalutettu satamaksi siitä, missä ranta muuttui mereksi. Suuri, hyvinhoidetun näköinen laiva oli ankkuroitu tiukasti sataman paaluihin, ja sen kyljessä komeili valkoisella maalilla maalattu silhuetti lohikäärmeestä. Etuosassa laivan kylkeä luki suurin kirjaimin "Valkoinen lohikäärme", ja laiturin edessä seisoi kaksi aseistautunutta vartijaa kädet puuskassa rintakehällä, jokaista ohikulkijaa arvioivan vaativasti katsoen. Asiattomilla ei olisi mitään asiaa suuren kauppalaivan kannelle. Vastapäätä tätä näkyä seisoi Savukaarni, joka oli rakennettu suoraan muiden rakennusten keskelle, seinä seinää vasten. Sen ovenpielessä keikkui rautaisen, vaakatasoon seinään kiinnitetyn tukipilarin varressa kyltti, jossa luki koruttomin, yksinkertaisin kirjaimin "SAVUKAARNI". Kyltti heilui hieman mereltä saapuvasta tuulessa, ja kadulle levisi miellyttävä tuoksu Savukaarnin toisinaan aukeavasta ovesta. Tumma, mahonkinen ovi sijaitsi Savukaarnin kanssa seinä seinää vasten sijoitetussa rakennuskompleksissa ja asunnon julkisivu olivat vähän paremmin hoidettu, vähemmän säänpieksemä mitä kapakka siinä vieressä. Se oli todennäköisesti saanut ainakin tervaa pintaansa useammin kuin mitä Savukaarnin julkisivu.

Rayash jakoi sen kaksikerroksisen asunnon kolmen muun kanssa, mutta jokaisella heistä oli omat tilansa. Lähinnä yhteistä olivat molemmissa kerroksissa sijaitsevat kylpyhuoneet, ja keittiö, jota jokainen täytti vuorollaan. Asumisjärjestely toimi hyvin, ja jokainen nautti omasta tilastaan ja yksityisyydestään, jota laivalla harvoin oli mahdollisuus saada. Rayash istui nyt yhteisen oleskelutilan nojatuolilla syventyneenä kirjaan, jonka oli löytänyt edullisesti eräältä kojulta eilen. Viitta roikkui eteisessä, kengät oli asteltu siististi eteiseen muiden kenkien sekaan. Muita talossa tällä hetkellä ei kuitenkaan ollut, kun mies havahtui ajatuksistaan, lukemastaan kirjasta kun kuuli koputuksen ovelta. Kirja laskettiin hitaasti sivuun, ja mies nousi vain astellakseen äänettä ovelle. Pian se heilahtikin hänen kädenliikkeensä voimasta sivuun. "Neiti Alena", Rayash sanoi hymyillen. "Tulkaa peremmälle", mies sanoi sitten. Tämän yllä oli yksinkertaisin leikkauksin ja ompelein tehty tunika, mutta se oli koristeltu kauniiden kirjailuiden avulla. Jalassaan tällä olivat suorat housut, ja paksut villasukat, kun tämä astui sivuun päästääkseen naisen sisälle. "Tule toki peremmälle."
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Anlie »

”Herra Doultbur”, Alena niiasi pitäen ilmeensä peruslukemilla. Noudattaen miehen kehotusta nainen keräsi helmansa vapaaseen käteensä ja astui kynnyksen yli, sutjakasti miehen ohi pois viileästä ulkoilmasta. Alena pyyhkäisi huppunsa alas, kiinnittäen huomiota eteisen kenkärivistöön. Hieman vastahakoisesti Alena ujutti lämpimät turkissaappaansa pois jalastaan, työntäen ne paljaalla jalallaan sitten rivistön jatkeeksi.

”Toivottavasti aamunne on ollut miellyttävä”, Alena totesi katsellen samalla ympärilleen. Nainen naksautti viittansa koristeellisen soljen auki ja nosti viittansa naulaan muiden viereen. Tummansininen yksinkertainen mekko hipoi lattiaa menetettyään muutaman sentin kannattelua kengistä. Pitkät hihat peittivät poikkeuksellisesti Alenan violetit käsivarret, kaula-aukko oli juuri ja juuri riittävän avara paljastamaan naisen solisluut. Tunika, polvipituinen ja täynnä kapeita lanteilta alkavia vaaleamman kankaan kiiloja, oli sidottu vyötäröltä ristiin rastiin kulkevalla siniharmaalla silkkinauhalla, kiillellen kilpaa kankaan abstraktien kirjailujen kanssa. Samaisella silkkinauhalla oli sidottu tuon taivaansinisen tunikan leveät hihat hieman kyynärpäiden alapuolelle. Sisätiloissa naisen ympäriltä saattoi erottaa kevyen katajanmarjaisen tuoksun, joka johtui tuoksupusseista, mitä nainen piilotteli säilytyksessä vaatteittensa sekaan: toisaalta tuoksun takia, toisaalta pitääkseen koit loitolla.

Nainen oli odottanut asunnosta paljon pahempaa, mutta toisaalta laivan vartijatkin olivat saaneet tämän hieman yllättymään. Talvilevossa olevan tyhjän laivan noinkin näyttävän aggressiivinen suojelu tuntui hieman pröystäilevältä; mies vaikutti käyttävän enemmän rahaa laivaansa kuin itseensä, mikä käsityöläistä tietenkin hieman harmitti. Hyvillään haltia pisti kuitenkin merkille, että asunnossa ei tuntunut olevan muita, ylimääräinen yleisö olisi tuntunut kiusalliselta. Kun Alena oli saanut tarpeekseen eteisen ja siitä aukeavan oleskelutilan arvioinnista, hän kääntyi katsomaan Rayashia. ”Teillä on kaunis laiva, herrani.”, Alena hymyili ja kaiveli koriaan. "Taidan nyt ymmärtää majapaikkanne valinnan. Mahdatte olla onnellinen, kun voitte pitää ladyanne jatkuvasti silmällä." Kujeileva hymy päättyi tyytyväiseen hymähdykseen kun nainen löysi etsimänsä, pienen kerän vaaleaa villalankaa.

”Voisimme aloittaa, jos herralleni sopii? En halua viedä liikaa aikaanne” Alena kääntyi ja marssi peremmälle oleskelutilaan. Nainen laski korinsa lähimmälle vapaalle pöydälle ja kääntyi jälleen katsomaan miestä, viittoen tuota keskemmälle huonetta. ”Jos teille sopii, tässä olisi riittävästi tilaa.” Alena pyöritteli lankakeräänsä auki, katsellen miestä ensin pää kallellaan, ja sitten vielä mietteliäänä antoi katseensa kiertää huoneen. "Karkasiko korppinne, vai eikö se saa tulla sisälle? Ulkona on niin kovin viileää." Sanat lausuttiin ihmetellen, mutta sopivan huolettomasti. Alena olisi oikeastaan helpottunut jos lintu ei yhtäkkiä pölähtäisi miehen olalle.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Tinanja »

Kun Rayash astui sivuun oven edestä päästääkseen Alenan peremmälle, oli miehen askeleissa jotain hyvin hallittua, mutta samalla ne näyttivät rennoilta, ja siltä, että tämä tunsi olonsa mukavaksi punaisin ja tummanruskein sävyin sisustetussa kaksikerroksisessa asunnossaan. Lattia narahti paksun maton alla Rayashin astuessa keskemmälle huonetta itsevarmasti. Huoneesta johti kaksi ovea peremmälle taloon portaikon lisäksi, ja toinen näistä ovista oli selällään paljastaen pienen, mutta toiminnallisen keittiön samalla seinällä, joka oli vasten Savukaarnia. Keittiö oli selkeästi käytössä - joitain likaisia astioita oli pöydällä, mutta se ei muutoin näyttänyt erityisen sotkuiselta, kuten ei muukaan osa talosta, joka siihen alakertaan näkyi auringon paistaessa hieman ikkunasta sisälle tummalle lattialle.

Vastaukseksi Alenan kommenttiin aamusta Rayash ensin vain nyökkäsi. "Aamu on ollut mukavan rauhallinen", mies totesi sitten. "Keitänkö meille teetä?" tämä jatkoi vielä samalla, hymyillen toispuoleisesti, ilkikurisesti jopa tuolle haltianaiselle, mutta hymy muuttui nopeasti lämpimäksi, tyytyväiseksi Alenan kehuessa hänen laivaansa. "Voin tarjota neidille kierroksen siellä, mikäli hän niin tahtoo liiketoimiemme jälkeen", tämä vastasi silmäänsä Alenalle iskien. Oli selvää, että laiva oli kuin olikin miehen ylpeydenaihe, ja laivan silhuetti osuikin tuon katseen alle nopealla vilkaisulla ikkunasta ulos. "Ai Isray?" tuo kohotti kulmiaan vähän Alenan kysymykselle hänen linnustaan. "Se tulee ja menee, miten haluaa, en tiedä edes mistä se alunperin on keksinyt seurata minua, mutta se on ollut joitain vuosia uskollinen seuraaja", Rayash hymyili lämpimästi Alenalle, ilkikurisestikin jopa.
"Mikäli neiti tahtoo juoda herkullista, Itärannikon saaristosa peräisin olevaa teetä, niin minun on parempi mennä laittamaan vesi ensin kiehumaan ennen kuin pääsemme itse... asiaan", ilkikurinen, flirttaileva olemus tuosta miehestä ei kadonnut mihinkään tämän astuessa lähes äänettä hallituilla liikkeillään keittiön puolelle ruokkiakseen hitaasti sammuvaa tulta lieden alla ja nosti pian kannellisen kattilan vedellä täytettynä lieden päälle lämpiämään. "Niin...", Rayash katsoi nopeasti Alenan suuntaan siitä. "Miten päin haluat minut tätä varten?"
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Anlie »

”Voi, todellako” Alena henkäisi tahtomattaan miehen ehdottaessa kierrosta tämän laivassa. Metsien ja vuorien keskellä kasvaneena Alena oli onnistunut välttelemään kaikenlaisia paatteja, mutta ei voinut peitellä hienoista uteliasta innostustaan Rayashin ehdotuksesta. Mutta mikä sai naisen epäröimään, olivat miehen motiivit ja se mahdollinen juoru, mikä saattaisi lähteä liikkeelle jos Alena tepastelisi vasta äskettäin tapaamansa miehen kannella ihan noin vain huvin vuoksi. Alena punnitsi mielessään uteliaisuuttaan ja järkeään. ”…olisin otettu, herra Doultbur, mutta pelkään pahoin että minua odotetaan teidän jälkeenne toisaalla. Ehkäpä jokin toinen kerta.”
Pieni valkoinen valhe; Alena oli sopinut että toimittaisi satamapäällikön takin tämän taloon sen valmistuttua, aikaa sopimatta, mutta ei Rayashin sitä tarvinnut tietää. Parempi tutustua mieheen ensin ja varmistua siitä, että Alenan ei tarvitsisi työntää Rayashia tai ketään tuon miehistöstä loitommalle tikarillaan. Sitä paitsi herra Doultburin tarjoukselle voisi ilmaantua jotakin myöhempää käyttöä, jolloin vierailusta koitunut hyöty peittoaisi mahdolliset huonot puolet.

Nainen pystyi paremmin rentoutumaan, kun kapteeni totesi lintunsa olevan teillä tietämättömillä, mutta peitti kulmiensa kurtistuksen ajatukselle siitä, että villieläin noin vain seurasi ihmistä. Rayashin avoin flirttailu ei yllättänyt Alenaa, miehen olemus suorastaan huusi sitä, mutta tämän käytös sai haltian silti hämmentyneeksi. Mietteliäänä nainen näpersi solmun käsissään olevan villalangan toiseen päähän. Toisaalta pelkät röyhkeät puheet ja ilmeet voitiin laskea melko viattomaksi kanssakäymiseksi, joten Alena vain hymyili nyökäten miehen myyntipuheelle teestä ja vaikutti autuaan ymmärtämättömältä tuon sanojen kaksimielisestä merkityksestä. Alena ei voinut kuitenkaan olla seuraamatta miehen liikkeitä ja pohtimatta oliko tuo kaikissa tilanteissa aina yhtä jäntevä ja hallittu.

Jos mies kerran aikoi vihjailla hänelle koko tapaamisen ajan - Alena asteli keskelle huonetta ja viittoi Rayashin seisomaan eteensä - hänkin osasi pelata tätä peliä. Järki varoitteli naista menemästä liian pitkälle, mutta kun tilaisuus näin näppärästi tarjoutui, ei hän voinut vastustaa kiusausta. Alena tarttui hellästi miehen ranteeseen ja asetti mittalankansa solmupään tuon rannetta vasten. "Antakaa anteeksi, herrani, mutta millaista elämä merellä oikein on? En ole koskaan saanut tilaisuutta kysyä..." Alena mittasi langalla miehen käsivarren pituuden kuljettamalla kämmentään pitkin tuon käsivartta ranteesta olkapäähän, varmalla, pehmeällä kosketuksella, päästäen sitten vain irti miehestä tehdäkseen jälleen solmun lankaansa. Alena piti huolen ettei katsonut miestä silmiin, vaan keskittyi toimeensa, ilmeensä vakavan keskittyneenä, mutta äänensävy kepeän jutustelevana. "...ja te lienette kapteenina varsin pätevä tyydyttämään uteliaisuuteni, jos herrani sen minulle sallii." Nainen kiersi asiakkaansa taakse, asettaen edellisen solmukohdan tuon hartiaa vasten ja kuljetti jälleen toisella kädellä lankaa tuon lapaluiden yli toiselle hartialle, todeten samalla lankansa olevan samaa sävyä tuon hiusten kanssa. Alena nautti miehen koskettamisesta, ja ajatuksesta että vastasi miehen puheisiin samalla mitalla (tai siis, panoksia hieman nostaen), mutta pysytteli kuitenkin tietoisena ja varuillaan miten mies reagoisi kiusoitteluun.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Tinanja »

Rayashin pieneksi harmiksi Alena kieltäytyi kierroksesta laivalla. Sen sijaan,että se olisi näkynyt miehen ilmeessä, tämä vain hymyili edelleen ilkikurisesti Alenalle. "Tarjous on auki jatkossakin", mies sanoi ollen samalla varma, ettei tämä olisi heidän ensimmäinen eikä viimeinen tapaamisensa, tarkoitti se sitten tilanteen kehittymistä lähes mihin tahansa suuntaan.

Rayashin askel vei tuon keskemmälle huonetta miehen odottaessa, että hänen hellalleen jättämänsä teevesi alkaisi hitaasti lämmetä ja sitten kiehua. Mies hymähti Alenan niin käskeville eleille siitä, miten hänen tuli siirtää käsiään tuon mitattaviksi, ja niin tuo tekikin hitain liikkein, kallistaen toisinaan päätään siihen suuntaan, missä Anlie hääräsi. Naisen kysymys sai miehen kohottamaan kulmiaan vähän. "Vai että millaista merellä on?" tuo naurahti, leveä virne taas leviten miehen huulille. "Toki minä kerron noin kauniilta kysyjältä tulevaan kauniiseen kysymykseen saa vastauksen", mies lisäsi hymyillen.
"Matkat ovat pitkiä, meri on armoton ja petollinen, mutta samalla niin kaunis ja luokseenkutsuvat", Rayash totesi sanojaan pitkään maistellen, niitä hitaasti lausuen, Alenan tekemisiä edelleen tarkkaillen. "Minusta se on aina ollut hyvin palkitsevaa, mutta kevyttä työtä se ei ole", tämä lisäsi vielä, ja näennäisesti näytti olevan reagoimatta Alenan mittailuihin.
"Mitä muuta neiti tahtoisi tietää?" aiheesta, mutta sitä oli turha sanoa, sillä silmänisku Alenan suuntaan kertoi varmasti ihan tarpeeksi hänen tarkoitusperänsä sanoilleen.

Lopulta Alena vaikutti olevan kohtalaisen valmis mittailujensa kanssa, juuri samoihin aikoihin kuin vesikin alkoi kiehua hitaasti - kiitos jo aiemmin lämmitetyn hellan se oli lämmennyt nopeasti uudelleen. "Niin, otatteko teetä?" Rayash kysyi työnnettyään kiehuvan veden sivuun viileämpään kohtaan hellalla nopealla, yksinkertaisella liikkeellä ja kurottautui ottamaan pari yksinkertaista teemukia hyllynkulmalta. "Suoraan Itärannikon saaristosta, mustaa, mausteista ja niin täyteläistä teetä tähän aurinkoiseen talvipäivään", Rayash jatkoi kuin olisi puhunut jostakin suuremmasta ihmeestä kuin vain teestä.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Anlie »

Alena tansahteli jälleen miehen eteen. Kun mies vastasi hänen kysymykseensä Alena liu'utti kätensä tuon vyötärön molemmilta puolilta ympäri, häviävän sekunnin ajan aivan kuin halaten Rayashia, mutta miehen selän takana lankakerä vain vaihtoi kättä ja nainen varoi tarkoin ettei koskisi mieheen muutoin kuin käsillään. Miehen vyötärönmitta oli vedetty langalle jo kun tuo ehti päättää lauseensa. "Petollinen ja luokseenkutsuva?" Nyt Alena vastasi miehen katseeseen, uteliaana tutkien tuota tummilla silmillään. "Tuollaisia sanoja kuulee harvoin yhdessä."

Alena asetteli hamettaan paremmin ja istahti polvillensa päälle, mitatakseen Rayashin jalkojen pituuden, edelleen toimien yhtä huolellisesti kuin aiemminkin. "Uskoin teitä hieman mukavuudenhaluisemmaksi, herrani." Haltia nousi hallitusti takaisin jaloilleen ja pyyhkäisi kädellään helmojaan. "Kaipaatteko jo takaisin? Talvi on pitkä ja Dione...tiedättehän." Alena kohautti pienesti olkapäitään ja katkaisi lankansa voimakkaalla nykäisyllä. Nainen kieritti mitat rullalle sormiensa ympärille, katsellen ikkunasta näkyvän Lohikäärmeen siluettia. Laiva todella näytti kauniilta puhtaanvalkoisen maiseman keskellä.
Haltia vain hymyili vastauksena ihmisen kysymykselle ja silmäniskulle. Miehen reagoimattomuus hieman turhautti Alenaa, mutta parempi näin. "Luulen että olemme valmiit, herra Doultbur." Kun Rayash kääntyi huolehtimaan kattilastaan Alena työnsi lankansa takaisin koriinsa ja tarkkaili miehen puuhia. Nainen huokaisi ja naurahti kevyesti: "En kai voi kieltäytyäkään, kun herrani sitä noin kehuu."

Alena nosteli hellästi kangaspalansa koristaan ja asetteli ne esille pöydän päälle niin kauniisti, kuin pieneen tilaan vain ne sai. Haltia silitti kädellään suoraksi kirkasväriset villapakat ja hieman hillitymmät pellavat, ihaillen hetken asetelmaansa ennen kuin kohotti katseensa jälleen asiakkaaseensa. "Oletin että herrani haluaa valita ainakin paitojensa värin. Teen tietenkin housunne toivettenne mukaan, mutta jos sallitte, uskoisin että musta ja harmaa eivät ainakaan riitele viittanne kanssa."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Tinanja »

Rayash vain hymähti Alenan kommentille siitä, että hänen äsken sanomiaan sanoja kuuli hyvin harvoin yhdessä. "Se on kutsumus", Rayash totesi naurahtaen naiselle, kun tämä kertoi, miten oli uskonut häntä mukavuudenhaluisemmaksi. Samalla miehen katse seurasi Alenan tekemisiä, pieni toispuoleinen hymy huulillaan kareillen.
"Maissa voikin olla mukavuudenhaluinen, laivalla ei niinkään", tämä vastasi sitten tuon kysymykseen. "Mutta kyllä, kaipaan takaisin merille, ja toivon että kevät tulisi tänä vuonna aiemmin kuin mitä viime vuonna...", viime vuoden kevät oli ollut hieman normaalia myöhäisemmässä, ja meri oli sulanut vasta päivän ollessa jo pitkä, puiden heräillessä hitaasti talvihorroksestaan ja kaduille kertyneen lumen jo sulettua. Ei mennyt kauaa Alenan sanoista mittauksien valmistumisesta siihen, että Rayash kaatoi teen kahteen suureen mukiin ja täyteläisen mausteinen tuoksu levisi parilla ikkunalla avaramman näköiseksi saatuun keittiöön. Mies laski pian Alenan vierelle teemukillisen, sekä nosti pöydälle kaapista suojassa olleet pienet leivokset, joiden tuoksu kertoi niiden olevan tänään, tai korkeintaan myöhään edellispäivänä leivottuja. Tosin oli epätodennäköistä että mies oli itse ne leiponut. Tämän ohimenevä kädenliike viittasi Alenaa istumaan myös, kun nainen alkoi esitellä kangasvaihtoehtoja, ja mies itse istui pöydän päätyyn teemuki sormissaan.

"Olet oikeassa, tummat, neutraalit sävyt housuissa toimivat loistavasti", Rayash vastasi sitten nauttien mausteisen teen tuoksusta, vaikka katse ei irronnutkaan Alenasta ja tämän tekemisistä. "Mutta tunikat...", tämä jatkoi sitten katsellen Alenaa pitkään. "Voivat erottua joukosta, kyllä", tämä lisäsi vielä, ja maistoi sitten hitaasti lähes tulikuumaa teetään.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Anlie »

Naisen teki mieli kohottaa kulmiaan miehen leivoksille, mutta tyytyi poimimaan pöydälle jätetyn teemukin käsiinsä ja nuuhkaisi varovasti sen sisältöä. Oliko Rayash muka valmistautunut hänen vierailuunsa?
"Vai kutsumus", Alena hymisi hyväksyvästi tuoksulle ennenkuin jatkoi, vaikuttaen keskittyvän enemmän kankaisiinsa kuin mieheen, teehen tai leivoksiin. "Mitä te sitten oikeastaan teette? Kuljetatte tavaraa?" Nainen sekoitti kankaiden järjestyksen mietteliäänä uudelleen, eikä osoittanut millään tavalla että aikoisi rauhoittua istumaan. Alena kuitenkin puhalteli hellästi teemukinsa sisältöä ennen kuin uskalsi maistaa sitä pienen siemauksen ja totesi sitten mielessään että ehkä miehen intoilu teestä ei ollut ollut liioiteltua. Tai ehkä juoman lämpö teki maustakin erityisen, kun sen kerrankin nautti ajoissa, eikä vasta tunteja myöhemmin.

"Sanoisin että pysytelkää punaisessa ja vihreässä, ne pukevat teitä parhaiten", Alena totesi äkisti, kuin saaden mietintönsä päätökseen. "Veri, ruusu, smaragdi ja kuusi", nainen asetteli sävyt yksitellen vierekkäin tuon eteen. Sitten hän hymyili pehmeästi Rayashille, hieman anteeksipyytävänä itsevarmasta äänensävystään "Mutta se on tietenkin vain minun mielipiteeni, ja teen juuri niin kuin herrani haluaa."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Tinanja »

Rayash nappasi käsiinsä pienen leivoksen ja maistoi sitä hitaasti, sen makeudesta, mutta myös pienestä kirpeydestä nauttien. Hän piti siitä, että kaapissa oli jotakin tarjottavaa vieraille - pitihän hänen ylläpitää myös mainettaan vuokra-asunnossaan. Lisäksi oli hyvä saada luotua itsestään huoliteltu kuva niin asunnon kuin tarjottavienkin osalta, se jätti usein vierailijoihin positiivisen kuvan varsinkin tärkeimmille vieraille. Alena oli tärkeä hänen ulkonäkönsä ja pukeutumisensa suhteen, mutta liiketoimille tämä oli toissijainen. Mutta yhtä miellyttävää seuraa silti - oli miellyttävää keskustella välillä rennomminkin, pitämättä erityisesti huolta siitä, miten asetteli sanansa, jotta ei olisi luonut huonoa mielikuvaa kauppakumppanilleen tai sopimusta esitellessään. Mies joutui kuitenkin havahtumaan ajatuksistaan Alenan jatkaessa keskustelua kysymällä, mitä hän ja hänen laivansa tekikään.
"Valkoinen Lohikäärme on yksi suurimmista Dionen ja Itärannikon saariston välillä kulkevista kauppalaivoista. Mukanamme kulkevat eksoottiset esineet ja hyödykkeet aina mausteista kankaisiin rannikolta toiselle, ja toisinaan otamme myös matkustajia mukaan. Suurin osa Lohikäärmeen liikevaihdosta kuitenkin tulee kauppatavaroiden kuljettamisesta, ostamisesta sekä myymisestä", Rayash vastasi hymyillen lämpimästi Alenalle. Oli mukavaa, helppoa puhua laivasta - se oli hänen itsetuntonsa ja -tietoisuutensa jatke, osa häntä. Itsestä oli aina helppo puhua. "Asiakkainamme ovat kaikki aina torimyyjistä maan hallintoon riippuen siitä, mitä lastissa kulloinkin on", mies lopetti vielä Alenan alkaessa esitellä kankaitaan, jotka kieltämättä olivat juuri sitä, mitä hän halusikin vaatteiltaan. Näytekankaat näyttivät kestäviltä, kudonta oli tasaista ja väri hyvä.

"Mmm.... Punainen ja vihreä, ne kuulostavat edelleen hyviltä ratkaisuilta", Rayash vastasi mietteliäänä, kankaita arvioiden katsellen. "Erityisesti punainen erottuu hyvin, varsinkin meren sinisyyden ja laivan puupintojen keskeltä", Rayashin kasvoille levisi hymy tämän ajatuksien eksyessä jälleen laivalleen. Hän kaipasi merelle, eikä hän voinut kieltää sitä itseltään, tai muiltaan. "Itse asiassa tuo sävy", mies osoitti sävyä, jonka Alena oli juuri esitellyt ruusuksi. "Vihreistä tuo jälkimmäinen", kuusi siis. "On parempi, mattapintainen väri on juuri täydellinen... Hienoa värjäystyötä", Rayash sanoi vielä nyökäten Alenalle, ennen kuin maistoi hitaasti jäähtyvää teetäänsä. "Oletko juuri saapunut kaupunkiin, vai miksi en ole näin taitavasta käsityöläisestä kuullut aiemmin?" tuo kysyi sitten toispuoleinen hymy huulillaan.
Locked