Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Tinanja »

Alena sanoi ymmärtävänsä hänen päätöksensä pohtia kirjeenvaihtoa Erlanin kanssa. Olisi varmaan ollut tuollekin yllättävää, jos hän olisi kaikkien näiden vuosien jälkeen ollut samantien sitä mieltä, että kirjeenvaihto oli hyvä idea. Sarya tosin ei ollut lainkaan varma päätyisikö siihen vaihtoehtoon lainkaan, edes näin Alenan välityksellä. Oli silti ihan mukavaa kuulla, että Erlanilla tuntui menevän hyvin elämässään - olihan tuo ollut vasta lapsi kun hän oli lähtenyt kotoa, ja muut perheenjäsenet olivat jo suurinpiirtein löytäneet roolinsa kylän hierarkkisessa yhteisössä. Sarya vain ei ollut halunnut omaksua omaansa, ja siltä osin ei kyllä katunut päätöstään - ja olihan hän saavuttanut elämällään paljon lähtönsä jälkeen. Hänellä oli vakaa työpaikka, hyvä palkka ja ystäviä, jotka hän saattoi laskea lähes perheenjäsenikseen. Ehkä tämä kohtaaminen voisi olla ainakin uuden tuttavuuden alku? Ainakin avautumisestaan huolimatta Sarya oli melko vakuuttunut siitä, että Alena ymmärsi ainakin osan hänen lähtönsä syistä - olihan tuo lähtenyt itsekin Charanista, joskin ilmeisen keveämmin perustein.
"Lupaan harkita asiaa", Sayra lisäsi vielä, hymyillen ihan vähän, tuskin huomattavasti Alenalle tämän kerrottua siitä, miten tämä valitsi viestinviejänsä tarkkaan. Se oli hyvä tapa ehkäistä mahdollisia ongelmia etukäteen. Oli yllättävää tosin näiden tietojen valossa, että Alena oli lähtenyt kylästä, eikä Sarya ollut lainkaan varma siitä, että tuo kertoi kaikkea. Toisaalta, Charanin konservatiivisuuden ja asioihin suhtautumisen valossa pienikin ongelma kylään sopeutumisessa saattoi johtaa välien katkeamiseen ja lähtöön, niin ongelmallista kuin se olikin. Ehkä nainen ei ollut vain valmis käsittelemään lähtöään vielä, ainakaan näin lähes satunnaisesti tapaamansa henkilön kanssa, vaikka heillä olikin jonkin verran yhteistä.

Saryan kasvoille levisi hetkeksi hymy ja tämä naurahti kuullessaan Alenan kommentin siitä, että ehkä Erlan oli oppinut pitämään salaisuuksia vuosien varrella. Sarya ei uskonut tunteneensa pikkuveljeään niin hyvin vielä lähtiessään, että olisi voinut kommentoida asiasta jotain. Samaan aikaan hän halusi kysyä, mutta pelkäsi vastausta, jonka Alena voisi antaa hänelle asian suhteen.
"Voitko kertoa jotain siitä, mitä muu perhe on tehnyt, pärjännyt?" Sarya kysyi lopulta hiljaa, kohottaen hitaasti katseensa Alenaan, kun esitti kysymyksensä aiheesta. Hän ei tiennyt, halusiko vastausta, mutta sättisi myöhemmin varmasti itseään, mikäli ei olisi edes jotain kysynyt huolimatta siitä, miten hän ainakin pyrki suhtautumaan viileän etäisesti perheeseensä ja sen asioihin.

Nainen tosin hymyili hetken aidosti, lämpimästi, kun Alena kysyi Lohikäärmeestä ja sen ankkuripaikasta, sekä siitä, pitikö hän Dionesta.
"Jäämme usein Dioneen talveksi, joskus Itärannikon saaristoon, jos emme ehdi ennen jäitä takaisin Dioneen", Sarya sanoi sitten hymyillen vähän Alenalle. "Dione on suuri, vilkas kaupunki, josta saa kevään tullen hyvät sopimukset saaristolle kuljetettavista tavaroista. Täältä taitaa löytyä kaikille jotakin, ja miehistö viihtyy täällä... Ja minä itse... No, täältä löytyy tapoja viettää aikaa", Sarya hymähti, vaikka totta puhuen hän ei erityisemmin nauttinut paikallaan pysymisestä. Merellä ja liikkeellä olo oli loppujenlopuksi helpompaa, kun piti huomioida niin monia asioita - paikallaan olelssaan vapaa-aikaa jäi paljon, paljon vähemmän. Dionessa tosin oli sekin hyvä puoli, että kukaan ei juurikaan tuijotellut tai kiinnittänyt satunnaiseen vastaantulijaan huomiota, toisin kuin esimerkiksi Itärannikon saariston suurimmissakin kaupungeissa tai satamissa tehtiin, kun siellä kaikki tuntuivat tuntevan kaikki.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Anlie »

Vanhemman haltian vaivaantunut olemus ei jäänyt Alenalta huomaamatta, ja tuon varovainen kysymys sai hänet epäröimään vastaustaan. Vastaus sinänsä oli äärimmäisen yksinkertainen, mutta Saryan katse sai Alenan sulkemaan suunsa ja laskemaan katseensa takaisin pöytään. Alena pohti haluaisiko Sarya kuulla yksinkertaisen ja lohduttavan vastaustauksen, vai kaipasiko hän sittenkin hieman syvempää selvitystä perheestään, mikä sitten ei välttämättä olisi yhtä miellyttävä. Naiselle saattaisi myös herätä epämiellyttäviä epäilyksiä siitä, miten tarkasti Alena oikeastaan tunsi tämän perheen, joten hänen pitäisi varoa liian yksityiskohtaista kertomusta.

"En tietenkään tiedä kaikkea, eikä Erlankaan ikinä kertonut paljoakaan, joten nämä ovat vain minun...", Alenan piti pysähtyä etsimään sopivia sanoja, miten jatkaisi lausettaan, "...tulkintojani ja muistikuviani." Alena kohotti katseensa takaisin Saryaan ja tutkiskeli tuon ilmettä, yrittäen löytää merkkejä siitä miten tämä reagoisi - miten hän suuntaisi tarinaansa ja milloin hänen tulisi lopettaa. Myötätunto Saryaa kohtaan tuntui vain kasvavan tuon jännittyneestä ja selvästi itsensä kanssa taistelevasta olemuksesta.
"Kaikenkaikkiaan hyvin", Alena huokaisi ja veti syvään henkeä jatkaakseen heti perään, "mutta lähtösi ei ollut helppo. Sen pystyi aistimaan, vaikka perheesi käyttäytyi kuin..."
Kun Alena oli aloittanut lauseen, hän ei oikeastaan olisi halunnut jatkaa. Jos hänen kertomansa olisi Saryalle tuskallista, Alena olisi mieluummin ollut hiljaa. Hän ei hyötynyt tilanteesta mitenkään, eikä hän halunnut satuttaa ketään ilman hyvää syytä. Toisaalta Sarya oli itse asiaa kysynyt, eikä Alena ollut vastuussa tuon tunteista. Alenasta lisäksi tuntui että nainen ansaitsisi tietää; ainakaan tämä ei eläisi siinä toivossa - jos sitä toivoa olisi enää edes jäljellä - että kylässä kaduttiin mitään, tai oltaisiin pahoillaan tapahtuneesta. Luulisi että itsensä repiminen irti tiiviistä yhteisöstä ja perheestä olisi kasvattanut Saryan kipukynnystä riittävästi että hän kestäisi menneisyytensä kylmän poispyyhinnän - voisi olla siitä jopa helpottunut?
"...sinua ei koskaan olisi ollut olemassakaan."

"En aivan usko että vanhempasi koskaan toipuivat lähdöstäsi. Isäsi oli pitkään neuvonantajana ja lopulta oli ehdolla johtajaksi, mutta kaikkien odotuksia vastaan hän kieltäytyi. Äitisi takertui Erlaniin ja piti häntä välillä aika tiukassakin nuorassa. Erlan, no, minulle hän kerran tunnusti että äitisi oli sanonut jotakin sinusta." Alena jatkoi hiljaa, asetellen jälleen sanojaan, "Se oli ainut kerta kun kuulin nimesi. Päällisin puolin kaikki on hyvin, mutta minusta tuntui aina että he jättivät jotakin sanomatta."
Alena ei uskaltanut katsoa Saryan ilmettä. Hän muisti edelleen Saryan äidin ilmeen kun kävi ilmi että Erlan oli lapsen isä, ja sen mutinan, "...mutta ei ikinä tällaista häpeää". Silloin hän oli ihmetellyt sanoja, mutta epäili nyt että ne liittyivät Saryaan. "Luulen että he kaipaavat sinua", Alena katseli varovasti Saryaa ripsiensä lomasta. "Mutta he jatkavat elämäänsä siitä huolimatta. En tiedä oliko tämä sitä mitä halusit kuulla, mutta en tiedä mitä muutakaan voisin sinulle kertoa."

Alenan teki mieli huokaista, kun naisen kasvoille levisi hymy hänen tuodessaan esiin Lohikäärmeen. Miten jonkun paatin mainitseminen sai niin Rayashissa kuin Saryassakin aikaan samantapaisen reaktion kuin hän olisi puhunut ikuisesta onnesta. "Olen ollut niin keskittynyt työhöni, etten oikeastaan ole tutustunut kaupunkiin muutoin kuin asiakkaitteni kautta", Alena vastasi Saryan hymyyn, seuraten sormellaan viinilasinsa reunoja, "mitä niitä tapoja oikein onkaan?" Hän siemaisi vielä viiniään, ja jatkoi sitten viattomalla äänensävyllä, pystymättä kuitenkaan peittämään hymyn muuttumista hieman vinoksi, "Vai onko kyseessä enemmänkin seura kuin ajanviete?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Tinanja »

Alenan kommentit hänen kysymykseensä perheestään eivät olleet mitään, mitä Sarya ei ollut jo aiempien kokemustensa perusteella odottanutkaan. Lähtö oli ollut myrskyisä, eikä hän kieltämättä ollut yllättynyt siitä, miten hänet oli pyyhitty varmaan sukukirjoistakin pois samantien, kun hänen silhuettinsa oli kadonnut kauppakaravaanin mukaan lähdön hetkellä. Ainut, mikä hänen tunteisiinsa vetosi tuossa Alenan puheessa, oli se, miten vähän hän itse asiassa oli käsitellyt lähtöään kotikylästään ja perheensä parissa. Toisaalta hän ei ollut myöskään katunut lähtöään, mutta oli hetkiä jolloin hän toivoi näkevänsä perheensä vielä kerran, ilman sitä tulenkatkuista ilmapiiriä välillään. Ehkä olisi vielä mahdollista parantaa suhdetta Erlaniin, tämä kun oli ollut niin nuori hänen lähtiessään, ja kirjoitteli edelleen Alenan kanssa? Nainen ei sanonut mitään tuolle vastapäätään istuvalle naiselle, mutta nyökkäsi lyhyesti kiitokseksi, kun tuo lopetti tarinansa kotikylästä. Sarya viimeisteli vielä lounaansa ja laski lopulta haarukan ja veitsen siihen lautaselle ja joi loputkin juomaksi valitsemastaan viinistä.

"No sitäkin, en voi kieltää ettenkö nauti sellaisesta", Saryan kasvoilla oleva pieni hymy, joka oli kohonnut keskustelun käännyttyä Lohikäärmeeseen, levisi vain vähän lisää, nyt ilkikurisemmaksi. Ei hän voinut kieltää hakevansa baareista seuraa yhdeksi yöksi, kadotakseen aamulla ennen kuin kukaan ehti tutustua häneen paremmin. Eikä hän voinut kieltää sitäkään, miten nautti muiden kuin miehistön jäsenten näkemisestä, mutta myös yksinolosta, pitkistä lenkeistä ja treenistä, jota jatkoi vuoden lävitse.
"Jos totta puhutaan, viihdyn usein täällä yksikseni. Laivalla kun se ei juuri koskaan ole mahdollista. Elät ja hengität kaikkien laivalla olijoiden kanssa, ja se, miten hyvin yhteistyö sujuu, korreloi vaikeassa tilanteessa siihen, miten moni siitä selviää", Sarya sanoi Alenalle hymyn vähän laantuessa tuon kasvoilla ajatusten harhaillessa hitaasti takaisin Erlaniin ja perheeseen. Samalla, kun hän oli jatkanut keskustelua, ajatus siitä, että Erlaniin voisi olla jopa yhteydessä sai naisen mietteliääksi. Tämä nousi hitaasti seisomaan laskettuaan pöydälle kolikoita maksuksi heidän molempien lounaista ja laski katseensa hitaasti takaisin Alenaan.
"Arvostaisin sitä, jos kysyisit Erlanilta... haluaisiko hän vaihtaa muutaman kirjeen kanssani", Sarya sanoi lopulta Alenalle, hetken naista tuijotettuaan. "Tiedät, mistä minut löytää. Kiitos seurasta, on ollut mukavaa tavata joku muukin Charanista lähtenyt", Sarya jatkoi sitten hieman mietteliään kuuloisena lähtöä hitaasti tehdessään. Alena tiesi, mistä hänet löytäisi kyllä.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Anlie »

Saryan hiljaisuus hänen kertomuksensa jälkeen vaivaannutti Alenaa. Oman tempperamenttisen suhtautumisensa rinnalla vanhemman naisen ilmeettömyys oli miltein tuskallista - kuin olisi jälleen keskustellut Erlanin kanssa. Varovaisuudestaan huolimatta Alena oli odottanut edes jonkinlaista reaktiota; myrkyllinen vastakommentti, lohduton kyynel, pikainen poistuminen, mikä tahansa olisi ollut helpompi ottaa vastaan kuin viileä nyökkäys. Sisaria siis yhdisti muukin kuin ulkonäkö, mikä ei oikeastaan helpottanut Alenan kiusallista oloa ollenkaan. Näköjään kuoreensa vetäytyvistä Trisdeistä ei päässyt eroon Dionessakaan. Alena tyhjensi hitaasti siemaillen viinilasinsa Saryan lopetellessa ateriaansa.

Alena oli toivonut että seuran uteleminen olisi saanut naisen toteamaan jotakin suhteestaan kapteeniinsa, mutta pikaisesta vastauksesta päätellen mies ei kuulunut naisen harrastuksiin, tai sitten aktiviteetti vakinaisuudessaan ei ollut mainitsemisen arvoinen. Joka tapauksessa Saryan poissaolevasta ilmeestä päätellen hänen tilaisuutensa tentata oli ohitse, ja suoraan kysyminen olisi antanut hänestä turhan tökerön vaikutelman. Alena alkoi myös kyseenalaistaa järkeään, miksi hän edes pohti sitä mitä noiden kahden välillä oli tai ei ollut. Pohdinta alkoi muistuttaa liiaksi hänen varhaisnuoruutensa ajanvietettä ja tapoja, aikaa mihin Alena ei todellakaan halunnut palata.
Tajutessaan Saryan laskeneen tarpeeksi kolikoita pöydälle kattamaan molempien kustannukset, Alena harkitsi hetken työntävänsä rahat takaisin seuralaiselleen, mutta muisti sitten Saryan itse ehdottaneen lounasta. Sitäpaitsi Alenhan oli silkkaa ystävällisyyttään tarjonnut tälle palvelusta, minkä suhteen Sarya oli yllätävän nopeasti päässyt päätökseen. Alena nyökkäsi Saryalle hitaasti, "Kerron sinulle kun hän vastaa."
Alenalla ei ollut syytä jäädä tavernaan istumaan ja viettämään aikaa, joten hänkin nousi hitaasti paikaltaan. "Kiitos itsellesi, kutsusta ja lounaasta", Alena vastasi Saryalle pieni lempeä hymy huulillaan, "En ehkä sinun tilanteessasi olisi toiminut samoin, mutta olen iloinen siitä että keskustelimme."

// Kiitokset mukavasta pelistä!
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Tinanja »

"Kiitos, arvostaisin sitä", Sarya sanoi hymyillen Alenalle tämän kertoessa, että nainen kertoisi hänelle, kun ja jos Erlan vastaisi kirjeeseen. "Tiedät, mistä minut löytää", nainen lisäsi vielä. Sarya hymyili vielä vähän, vähän vähemmän nyt kuin aiemmin vastatessaan kohteliaasti Alenan kommenttiin kirjeen lähettämisestä ja vastauksen odottamisesta, kun kääntyi lähteäkseen nyt edelleen hiljenevästä ravintolasta. Lounasaika oli jo takanapäin, päivällisaika ei ollut vielä lähelläkään, joten Hirvivaakunan työntekijät saivat hetken aikaa kerätä itseään ennen seuraavaa ruuhkaa. Tämä melko hiljainen paikka tähän aikaan oli loistava paikka pitää tälläisiä tapaamisia... ja saada paljon ajateltavaa loppupäiväksi... koko loppuviikoksi varmaan. Vastaisikohan Erlan edes kirjeeseen? Halusiko tuo ottaa häneen yhteyttä? OIisi jännittävää, mielenkintoista ja samalla hyvin hermostuttavaa odottaa vastausta - tämä oli eniten kontaktia kotikylää kohden, mitä Saryalla lähtönsä jälkeen oli koskaan ollut.

Alenan sanat kuitenkin keskeyttivät hänet vielä kertaalleen siihen pöydän vierelle, kun tuo kiitti lounaasta ja kutsusta. Sarya hymyili, mutta hymy vähän väheni, kun hän kuuli Alenan kommentin siitä, että hän ei olisi toiminut samoin hänen tilanteessaan. Naisen teki mieli vastata jotakin hyvin pisteliästä - tuon lähdön syyt tuntuivat keveiltä, ongelmattomilta, kun hän oli vuosia ennen lähtöään kinastellut perinteiden noudattamisesta, toimista ja siitä, miten muut kohtelivat häntä kylässä. "Olen varma, että sinäkin teit ratkaisusi omista lähtökohdistasi, niin myös minä", Sarya sanoi hiljaa. "Ole hyvä"; nainen lisäsi vielä ennen kuin lähti kulkemaan Hirvivaakunasta satamaa kohden.

//Kiitokset itsellesi myös ^^
Locked