Kaksi kirjanpitäjää

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Tinanja »

Rayash hymyili vähän kuullessaan, ettei Mirayalla ollut erityisiä ongelmia tehtäviensä kanssa. Pitäisi vain huomauttaa Airdanille, että tämän tulisi olla paikallakin, eikä livistää samantien - Rayash oli nähnyt tuon ovenraosta tehdessään omia töitään. Mutta ilmeisesti Miraya oli ainakin jonkinlaisen ohjeistuksen saanut Airdanilta kirjanpitotehtäviin. Mies tosin ajatteli vielä asuntoonsa päästyään tentata vähän Airdania ja tämän itsensä kokemusta tilanteesta, jospa se auttaisi miestä hieman paremmin hyväksymään tämän uuden järjestelyn.
Kierroksen jatkuessa Rayash huomasi, että Miraya käveli ruumassa varovaisemmin, eikä voinut olla hieman hymyilemättä hämärässä, kaikuvassa ruumassa kuullessaan Mirayan sanat. "Valkoista Lohikäärmettä ei turhaan kutsuta yhdeksi suurimmista kauppalaivoista tällä reitillä", Rayash totesi olkiaan kohauttaen, mutta miehen äänestä kuuli ylpeyden - tämä oli selkeästi asemastaan, laivastaan ja maineestaan ylpeä, ja teki työtä ehdottomasti koko sydämellään. "Ja oli ilo auttaa, toivottavasti tämä... kieltämättä tyhjän laivan näyttäminen helpotti työnne hahmottamista", Rayash jatkoi vielä hymyillen, eikä voinut olla katselematta Mirayaa ja tämän eleitä arvioiden, jopa hieman ilkikurisesti.

"Voimme mennä keulan portaiden kautta takaisin kannelle", Rayash ehdotti sitten kulmiaan vähän kohottaen ja tarjosi Mirayalle käden saattaakseen tämän takaisin portaikkoon, jotta nainen ei kompuroisi korkoinensa ruuman epätasaisella lattialla. Miehen kädenpuristus oli voimakas, jäntevä ja tämä ohjasi tottuneesti Mirayan turvallista reittiä takaisin portaikkoon valaisten tietä naiselle tuon kulkiessa takaisin seuraavaan kerrokseen. "Täältä", Rayash sanoi vilkaisten vielä kertaalleen ruumaan ennen kuin käveli vastakkaisen keulan seinän luokse ja kurkotti vetämään saranoilla liikkuvat portaat alas. Rayash kääntyi ojentamaan lyhdyn Mirayalle ennen kuin kiipesi itse vielä vähän lattiasta irti oleville portaille ja polkaisi niitä kertaalleen, jotta ne lukittuivat lattiaa vasten. Sitten tämä otti muutaman askeleen ylöspäin ennen kuin kurottautui avaamaan luukun ja sitä kiinnipitävän salvan. Hän astui pian riittävän kokoisesta luukusta ulos, ja kumartui ojentamaan kätensä Mirayalle, jotta voisi auttaa naisen siitä kohteliaasti takaisin ylemmälle kannelle. Siitä he pääsisivät suoraan ovelle, joka johtaisi takaisin ulkokannelle.

Vain hetkeä myöhemmin luukku portaineen oli suljettu, ja Rayash astui ulkokannelle lukiten oven perässään Mirayan astuttua myös kannelle. "Toivottavasti törmäämme taas pian, olen aina yhtä otettu seurastanne, neiti Cabra", Rayash ei voinut olla hymyilemättä Mirayallle jättäessään lyhdyn seinustalla olevaan koukkuun. Rääkäisyn saattelemana jostakin Rayashin takaa hänen olkapäälleen laskeutui jälleen se musta lintu, joka katsoi pää kallellaan Mirayaa. Rayash kohotti kätensä Israyn eteen ja lintu hyppäsi miehen käsivarrelle edelleen Mirayaa katsoen.
"Isray taitaa pitää teistä", Rayash hymyili vähän Mirayalle kasvoilleen tuulen voimasta lentäneiden hiusten lomasta.

//Kiitos jälleen loistavasta pelistä!
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Kide »

Miraya huomasi ettei ollut ollut väärässä. Kapteeni näytti selvästi nauttineen kierroksesta ja laivan sekä kaiken muunkin katselusta. Rayash puhui Valkoisesta Lohikäärmeestä peittelemättömällä ylpeydellä, mutta ei tavalla, joka olisi saanut kuulijat pyöräyttämään silmiään. Kyllä vain, mies oli selvästi ylpeä niin laivastaan kuin omasta asemastaankin, mutta ei käyttänyt sitä painaakseen muita häntä alemmas - ei ainakaan tällä esittelykierroksella, ei Mirayan kuullen.
"Ehkä uskallan kuluttaa aikaanne toiseen kierrokseen, kunhan laivanne saa hieman täytettä", Miraya vastasi toista kulmaansa kohottaen, kasvoillaan yhtä ilkikurinen ilme kuin Rayashilla.

Rayashin ehdotus pimeän ruuman toiseen laitaan kävelemisestä sai punatut huulet suipistumaan hieman - pitäisikö hänen taiteilla itsensä nilkkojaan katkomatta tuonne toiselle laidalle, joka näkyi melkein pikimustana lyhdyn valon hajotessa pimeyteen ennen sitä? Samassa Rayash ojensi kätensä tarjoutuen saattamaan Mirayan. Naisen epäröivä ilme pehmeni tyytyväiseksi hymyksi, kun tuo nyökäten tarttui tarjottuun käteen.
Rayashin näyttäessä valoa enemmänkin Mirayalle kuin itseelleen ja miehen vahva, varma ote naisen sirosta kädestä sai Mirayan rentoutumaan. Mirayasta tuntui, että Rayash olisi tuntenut reitin vaikka pilkkopimeässä ja hän luotti kapteenin ohjaavan hänet ongelmitta ruuman toiselle laidalle. Ennen portaisiin nousua Miraya vielä vilkaisi taakse jäävää pimenevää ruumaa. Tila näytti ilman lyhdyn valoa loputtomalta, rajattomalta mustuudelta, jonne astuessaan voisi vain kadota. Miraya heilautti katseensa nopeasti takaisin portaisiin ja lähti nousemaan Rayashin perässä. Hän tunsi yllättävää helpotusta heidän noustuaan takaisin ylempään, pienempään ruumaan, jonka lyhtykin valaisi paremmin. Ja tasainen lattia, kuinka mukavalta se tuntuikaan korkokenkien alla.
Mirayan yllätykseksi heidän matkansa jatkui edelleen eri reittiä kuin tullessa Rayashin ohjatessa hänet tämän ruuman toiselle reunalle ja kiskaistessa sen katosta portaat, joita Miraya ei ollut edes huomannut. Hän otti Rayashin tarjoaman lyhdyn vastaan ja jäi seuraamaan vino hymy huulillaan Rayashin liikkeitä, miehen käsitellessä raskaita ja hieman kankeasti liikkuvia portaita tottuneen ja vaivattoman oloisesti. Miraya ehti jo miettimään, mistä saisi tarpeeksi tukea, jos hänen kenkänsä lipsuisivat jyrkissä portaissa, mutta kuin pyynnöstä seuraavalle kannelle päässyt Rayash ojensi jo kättään uudelleen Mirayalle. Nainen astui ensimmäiselle portaalle ja kurottautui empimättä tarttumaan Rayashin käteen, vilkaisten tätä kiitollisesti ennen kuin keskitti katseensa portaisiin. Miehen viitan alle kätkeytyi selvästi paljon voimaa - Mirayasta tuntui kuin hän olisi ollut puolta kevyempi kavutessaan portaan kerrallaan ylös Rayashin avustaessa hänen nousuaan.

"Viimeistään viikon kuluttua, kuten sovimme", Miraya vastasi Rayashille heidän päästyään ulkokannelle, eikä malttanut olla iskemättä miehelle silmää. Samassa rääkäisten kapteenin olalle ilmestyvä lintu sai Mirayan säpsähtämään, mutta hymy palasi pian naisen kasvoille hänen tarkkaillessa lintua, joka juuri hyppäsi kiltisti Rayashin ojentamalle käsivarrelle. Rayashin toteamus Israysta sai Mirayan hymähtämään tyytyväisenä.
"Hyvää päivänjatkoa, herra Doultbur. Isray", Miraya hyvästeli molemmille sirosti nyökäten ennen kuin kääntyi lähteäkseen. Siniset silmät palasivat kuitenkin parin askeleen jälkeen kurkistamaan vielä takaisin Rayashin suuntaan ja Mirayan huulilla kareili vielä aiempaakin leveämpi, hieman toispuoleinen hymy, kun tuo katseli Rayashin tuulessa hulmuavia vaaleita hiuksia ja hänen peräänsä edelleen tapittavaa lintua.

// Samat sanat! :) //
Locked