Page 1 of 2

Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Posted: Tue Jun 12, 2018 9:30 pm
by Kide
// Tinanja raahaisitko Airdanin tänne? //

Aurinko kurkisteli pilvien välistä tuon tuostakin, muttei tarjonnut Dionen katuja kulkeville yhtä paljoa lämpöä kuin eilen. Hyvin miedoksi tyyntynyt tuuli sai kuitenkin ilman tuntumaan jopa eilistä lämpimämmältä, mutta mitä lähemmäs satamaa Miraya pääsi, sitä selvemmäksi ja viileämmäksi tuuli yltyi. Se heilutteli laivojen tyhjiä mastoja aavistuksen ja kahisi lumen alta paljastuneessa rantakaislikossa.
Miraya antoi viittansa hulmuta takanaan, sen ollessa kiinnitetty vain rusetilla naisen kaulan editse, ja nautti juuri esiin työntyvän auringon lämmöstä tuulesta piittaamatta. Samalla hän antoi Valkoisen Lohikäärmeen edustalla seisoville vartijoille paremman näkymän hänen siniseen mekkoonsa, johon hän oli myös eilen laivalla käydessään pukeutunut. Vartija väistyivät oitis sivuun huomatessaan Mirayan kääntyvän laivalle, mutta sen sijaan että miesten katse olisi ollut luotuna laituriin tai suoraan eteenpäin, kuten tapoihin kuului, molemmat seurasivat Mirayaa. Miraya katseli vartijoita vino hymy huulillaan ja heilautti heille viehkeästi kättään ohi kävellessään. Hän olisi toisaalta voinut jäädä kiusoittelemaan vartijoita ja katsoa, joko toinen heistä tunnistaisi hänet, mutta toisaalta Miraya nautti liikaa siitä tunteesta, kun sai mitään sanomatta kävellä Valkoiselle Lohikäärmeelle kuin olisi itse ollut omistaja. Ja hänellä olisi aikaa vaihtaa kuulumisia ja katseita tuon kaksikon kanssa vaikka kuinka monta kertaa.
Miraya kipitti portaat ylös ja jäi kannelle päästyään hetkeksi katsomaan laivaa. Hän nautti jo nyt suunnattomasti uudesta työpisteestään ja tulisi varmasti nauttimaan vieläkin enemmän, kunhan laiva viimeisten jäiden lähdettyä heräisi jälleen eloon.

Vedettyään pari kertaa syvään henkeä laivan tarjoamista näkymistä nauttien lähti Miraya kävelemään tuttua reittiä alas hänen ja Airdanin työhuoneeseen. Samalla hän rapsutti vaivihkaa niskaansa, hieman vasemmalle puolelle painottuen kyhättyä nutturaa, jota kutitti taas. Samalla hän sipaisi kasvoille karanneet hiuskiuhkurat oikean korvansa taakse. Matkalla hän katsahti Rayashin eilen seinälle roikkumaan nostanutta, nyt sammuksissa olevaa lyhtyä ja hymähti muistolle laivakierroksesta.
Mirayan kasvoille noussut tyytyväinen hymy vaihtui hetkelliseen yllättyneisyyteen, kun hytin oven avatessaan hän näkikin pöydän ääressä istuvan Airdanin. Ei Miraya nyt uudestaan asiaa ajatellessaan edes tiennyt, miksi oli kuvitellut, että huone olisi tyhjillään, olihan se yhtä lailla Airdanin työpiste kuin hänen. Oikeastaan Miraya oli itse se, joka vain lainasi työhuonetta. Kohonneet kulmakarvat laskeutuivat nopeasti ja tilalle tuli miettiväinen hymy - nyt Mirayalla oli hänen toivomansa mahdollisuus pyytää Airdanilta apua.
"Hyvää huomenta, herra Keymoner", Miraya tervehti Airdania hymyillen ja tälle nyökäten jatkaen heti perään: "Olettekin täällä oikein sopivasti, tarvitsisin nimittäin apuanne." Miraya meni suoraan asiaan, sillä hän pelkäsi miehen taas liukenevan paikalta vikkelämmin kuin tuon ulkonäkö antoi olettaa tämän edes pystyvän. Lisäksi hän toivoi, että myöntäessään suoraan avuntarpeensa, Airdan olisi kenties avualiaampi. Jollei tuo sitten todellakin ollut jättänyt tukeista huolehtimista tarkoituksella Mirayan harmiksi ja jättäisi hänet pärjäämään itsekseen tietäen, että jollei Miraya onnistuisi ratkaisemaan asiaa, hän joutuisi häiritsemään sillä Rayashia. Siinä vaiheessa Miraya ei enää välittäisi piilotella sanojensa terävyyttä Airdanista puhuessaan. Ajatuksenkulku sai Mirayan hymyn kapenemaan hieman, hänen kävellessään valloittamansa hyllyn nurkkauksen eteen ja poimiessa sieltä päällimmäisen paperin.
"Mitä toivotte minun tekevän tälle?" Miraya kysyi ojentaessaan paperia Airdanille, peittäen sillä miehen pöydälle levittämät paperit ja katsoessaan tätä yllättävän totisesti. Toisaalta Airdan ei vaikuttanut niin laskelmoivalta, että olisi tarkoituksella aiheuttamassa harmia muille, mutta mies oli myös estotta näyttänyt tyytymättömyytensä Mirayan läsnäoloon, joten ei kai olisi mahdotonta, että tuo haluaisi ensitöikseen yrittää savustaa Mirayan ulos.

Re: Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Posted: Tue Jun 12, 2018 9:42 pm
by Tinanja
Oli kaunis, mutta hyvin kirpeä aamu, kun Airdan astui ulos huoneistosta paksuun, tummansiniseen viittaan kääriytyneenä. Nyt jo nukkaantunut viitta oli suuri, ja peitti jopa tuon tukevan olemuksen hyvin vaikka olikin hieman liian pitkä. Aina samaa, tiettyä reittiä kumarassa kulkeva kirjanpitäjä asteli Valkoiselle Lohikäärmeelle, ja suoraan työhuonettaan kohden huomioimatta sanallakaan vartijoita ovella. Vartijat tiesivät paremmin kuin hyvin, ettei tuolta omalaatuiselta mieheltä saisi lainkaan vastauksia tervehdyksiin, joten miksi edes yrittää enää?

Airdan astui auringon vasta noustessa työhuoneeseensa ja sytytti tietyssä, tarkassa järjestyksessä jokaisen lyhtynsä valaisten hämärän huoneen. Tämä nyrpisti nenäänsä suoristaessaan laivan tilavuudesta ja lastien sijoittelusta kertovia kansioita, joihin nainen selkeästi oli koskenut. Ne löysivät pian omat, millintarkat sijaintinsa, kun mies kääntyi katsomaan toisen puolen hyllyä vain tuhahtaakseen tyytymättömänä. Hänen silmiinsä osui lappu, jossa luki “Miraya” ja sekalainen kansiokasa, jonka järjestyksestä mies ei voinut olla pudistamatta päätään kylmien väreiden kulkiessa tämän selkäpiitä myöten. Tuo nyrpisti nenäänsä tuijottaessaan kansioita, ja papereita, mutta tyytyi pitkän aikaa mietittyään vain suoristamaan lapun ja kansiot, ennen kuin otti omat työnsä esille ennen kuin istui työpöytänsä taakse.

Airdan uppoutui pian tekemään kirjanpitotyötään eräänlaisessa flow-tilassa mitään näkemättä ja mitään kuulematta. Miehen sulkakynä liikkui ongelmitta papereilla tuon kirjoittaessa laskutoimituksien tuloksia niitä sen kummemmin miettimättä. Muutamat muistiinpanot oli tehty suoralla, tarkalla käsialalla, josta lapsikin saisi selvää, ja sopimukset ja kirjeet olivat omassa pinossaan millintarkasti järjestetyllä pöydällä miehen työskennellessä. Kirjanpitäjä ei näyttänyt kuulevan edes portaista kuuluvaa askelten kopinaa rypistäessään vähän otsaansa, kun viimeisteli sen sivun merkintöjä ja laskutoimituksia.

Mies tuskin huomasi oven käymistä tai sisään astuvaa Mirayaa ennen kuin nainen käveli lähemmäs, ja silloinkin tuo kohotti katseensa naiseen vain laskeakseen sen takaisin työnsä pariin toivottamatta tälle edes huomenta. Mies oli kyllä selkeästi kuullut kommentit, mutta ei näyttänyt ensin reagoivan niihin. Airdanin reaktion saattoi hyvällä mielikuvituksella todeta hiljaiseksi hyväksynnäksi, sillä tämä ei ainakaan tällä hetkellä näyttänyt poistuvan paikalta tai suunnittelevan paikalta poistumista. Sen sijaan tuon hallittu liike kastoi sulkakynän kärjen uudelleen musteeseen ja jatkoi lukujonojen ratkomista ja kirjaamista aina yhtä keskittyneesti, kunnes mies joutui kohottamaan katseensa Mirayan hänen papereidensa päälle laskemaan dokumenttiin. Airdan nosti sen käsiinsä ja huuliaan mutristaen laski sulkakynänsä sivuun - näytti siltä, että Miraya oli onnistunut häiritsemään miehen ajatuksenjuoksua. Tämä kuitenkin luki paperin kulmiaan kurtistaen ja vilkaisi sitten Mirayaan, ja sitten jälleen paperiin.
Airdan poimi dokumentista nopeasti tärkeimmät kohdat: tukkien määrän, koon ja sen, kuka ne oli tilannut, ja mihin hintaan. Se selitti sen, miksi Rayash oli edes suostunut ottamaan tukkeja Dionesta Itärannikolle - summa oli merkittävä, ja ilmeisesti puu oli jotakin erikoislaatuista liian paljon rahaa omistavalle liikemiehelle Itärannikon saaristossa. Muutoin Airdan olisi vain jättänyt sen sivuun ja kertonut Rayashille, että tämä ei sopisi lainkaan tilanteeseen. Sen sijaan tämä kohotti viimein katseensa takaisin Mirayaan.
"Ray ei tahdo tukkeja laivalle, mutta tämä...", Airdan osoitti hintaa ja nimeä. "maksaa nelinkertaisen hinnan", kirjanpitäjä lopetti sitten - ja se oli varmasti eniten sanoja, jotka MIraya oli yhteen menoon tällä kertaa kuullut miehen suusta. Mies nousi sitten pöytänsä takaa ja asteli katselemaan samoja kansioita, joita Miraya oli eilen ruuman ja laivan tilavuudesta selaillut.
"Tässä", Airdan laski samalle puolelle Mirayaa pöydälle samaisen paksun, pölyyntyneen kansion ja avasi sen keskiaukeamalta paljastaen karkean piirroksen ruumasta. "Paino lasketaan tähän alueeseen kirjanpidossa", Airdan osoitti yhtä numeroiduista osioista ruuman pohjassa. Koko keskustelun aikana Airdan ei vilkaissutkaan Mirayaan - päin vastoin vältteli naisen katsomista joka käänteessä. "Ja tuo", Airdan osoitti taas nimeä tukkitilauksen yhteydessä. "Tarvitsee varmistuksen ja velanperintäkirjeen. Se ei ole maksanut vielä kolikkoakaan tukeista."

Re: Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Posted: Thu Jun 14, 2018 9:35 am
by Kide
Miraya puraisi kevyesti alahuultaan, jota myös tänään sävytti ruusunpunainen väri, hänen jo hetken luullessa ettei Airdan edes vilkaisisi hänen paperiaan. Miehen paksut sormet hamusivat kuitenkin paperin käsiinsä. Yllättävän kevyesti, Miraya sai huomata, aivan kuin tuo olisi pitänyt paperia hauraana ja hyvin arvokkaana. Airdan ei näyttänyt erityisen tyytyväiseltä, mutta tuon silmät lähtivät kahlaamaan pitkin paperia joka tapauksessa. Mies näytti pääsevän perille tukkitilauksesta yllättävän nopeasti, tämän lopulta nostaessa katseensa vastaamaan Mirayan odottavaan tuijotukseen.
Miraya ei ollut edes pohtinut kuljetuksen järkevyyttä tai hintaa, mutta nyt kun Airdan ne hänelle osoitti kohosivat vaaleat kulmakarvat hieman. Aivan totta, kuljetuksesta tarjottu hintahan oli suorastaan hulppea. Punatut huulet vetäytyivät pian kuitenkin mutruun, sillä vaikka tieto olisi jatkoa ajatellen hyödyllistä, ei se auttanut Mirayaa hänen ongelmassaan. Ennen kuin Miraya ehti laukoa turhautuneita lisäkysymyksiä, tuolin narahdus pysäytti hänet. Siniset silmät seurasivat jokseenkin epäileväisinä Airdania, mutta niiden katse pehmentyi miehen pysähtyessä hyllyn eteen ja nostaessa sieltä Mirayan eilen tutkiman kansion. Airdan läpsäytti kansion auki suoraan haluamaltaan sivulta, eikä Miraya voinut olla pyöräyttämättä silmiään. Ei kai riittänyt, että mies oli todennäköisesti sisäistänyt kansion kaikki tiedot, vaan tuo tunsi sen myös sen sivut varmaan takaperinkin.
"Hmmh", Miraya hymähti kansiota ja kirjettä vilkuillessaan Airdanin sanojen perässä. Hän oli yllättynyt kuinka mutkattomasti mies ryhtyi auttamaan häntä. Ehkä Airdanin tapa selittää asiat ei ollut millään mittarilla vertauskelpoinen tavalliseen keskusteluun, mutta Miraya sai joka tapauksessa yllättyä positiivisesti. Ehkäpä hän oli heittänyt mielessään miehestä turhankin kärkkään arvion.

Ensimmäinen osio kuljetukseen liittyen olisi siis hyvinkin helppoa, mutta entäpä tuo paino sitten? Miraya loihti hymyn kasvoilleen ja kallisti päätään hieman, jotta olisi saanut Airdanin karttavan katseen omaansa.
"Olisitko niin kiltti, että auttaisit vielä tuossa painossa", Miraya pyysi silmiään räpytellen ja laski toisen kätensä kevyesti miehen olkapäälle.
"Ne tukit kai täytyy laittaa keskelle ruumaa, kun ovat niin painavia, vaikka ne siinä tiellä olisivatkin? Ja silloin ei kai tarvitse huomioida muuta kuin paino?" nainen kysyi odottaen edelleen nostaisiko Airdan välttelevän katseensa häneen. Ja ennen kaikkea seuraten, kuinka mies reagoisi tällaiseen lähestymistapaan.

Re: Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Posted: Thu Jun 14, 2018 10:35 am
by Tinanja
Airdan ei näyttänyt huomioivan Mirayan reaktioita siihen, miten hän esitteli ongelman ratkaisua. Pienet hymähdykset ja miehen seuraaminen katseella, kulmien kohotukset... kaikki pienet eleet menivät kokonaan Airdanin ohitse miehen selittäessä, miten tukit sijoitettaisiin ja miten ne kirjattaisiin. Vasta siinä vaiheessa, kun Miraya kyseli tukkien sijoittelusta ja painon huomioimisesta, Airdan kohotti katseensa kirjasta ja dokumentista vilkaistaakseen lyhyesti Mirayaan. Samalla, kun tuo tunsi Mirayan kosketuksen olkapäällään, mies liikkui yllättävän nopeasti takaisin pöytänsä toiselle puolelle tyytymättömän happaman ilmeen noustessa hetkellisesti tuon kasvoille, mutta tuo ei sanonut mitään. Sen sijaan tämä osoitti samaa ruuman osiota kansion aukeamalla, mitä aiemminkin oli osoittanut.
"Niille voi laskea koko merkityn osion ja sen painon täytetyksi. Siihen ei tule muuta", Airdan sanoi sitten Mirayalle, taaskaan vilkaisematta naista. Nyt tämä hivuttautui hitaasti takaisin tuolilleen ja istui tuolin narioista huolimatta siihen pöytänsä ääreen. Miehestä alkoi vaikuttaa siltä, että ongelma oli loppuunkäsitelty ainakin siltä kerralta. Mies nosti sulkakynänsä takaisin käteensä, kastoi sen musteeseen ja jatkoi numeroiden kirjoittamista aivan kuin ei olisi sitä keskeyttänytkään.

Samaan aikaan toisaalla Valkoisella Lohikäärmeellä...

Jo hieman myöhemmin päivällä, auringon jo noustua Rayash istui työpöytänsä takana selvittelemässä yhä väheneviä paperitöitään ja selvityksiä kevään ensimmäistä lähtöä varten. Työskentely oli tuottanut tulosta, ja viimeisetkin sopimukset, kirjeenvaihdot ja säädöt alkoivat olla kohdillaan lähtöä varten, ja hän ehtisi vielä hieman ottaa aikaa rentoutumiseen ennen kevään ensimmäistä matkaa. Nyt ainut mielen päällä pyörivä asia oli Miraya Cabra, tuo valkohiuksinen kirjanpitäjä, joka oli hyvin onnistuneesti ottanut osan työtaakasta Airdanin harteilta, ja viimein myös tuo tukeva mies oli ainakin lähes hyväksynyt uuden kollegansa, vaikka tämän tavoista mies valittikin niillä harvoilla sanoillaan. Valkoisen Lohikäärmeen luotettu perämies, Thalassahaltianainen Sarya istui kapteenia vastapäätä samaisen raskaan mahonkipöydän ääressä viimeistellen omia muistiinpanojaan ja papereitaan laivan miehistöstä, joka olisi pääsääntöisesti sama kuin mitä viime kaudellakin oli ollut joitain pieniä muutoksia lukuunottamatta. Se tekisi tuon työstä merkittävästi helpompaa, kun hän tuntisi jo matkalle lähtevät miehet nimeltä ja parhaimmillaan tiesi myös ainakin ulkonäöltä ja nimeltä myös näiden perheenjäsenet. Se vähensi ristiriitoja ja teki miehistön jäsenille helpoksi lähestyä perämiestä.

“Sarya?” Rayash kohotti viimein katseensa paperista, jota oli tuijottanut varmaan viimeiset kymmenen minuuttia näkemättä mitään. Mielessä pyörinyt ajatus siitä, että hän tunsi jostain Miraya Cabran sukunimen. Kuollakseenkaan mies ei keksinyt, mistä tunnisti nimen, mutta oli varma, että oli kuullut sen aiemminkin. Ehkä saaristossa? Mikään ei antanut kuitenkaan Rayashille viitteitä siitä, mistä tämä ajatus kumpusi.
“No? Mietitkö taas jotain syntyjä syviä?” Sarya kohotti katseensa hetken päästä paperista ja vilkaisi kapteenia, joka näytti kieltämättä mietteliäältä, ja havahtui ajatuksistaan jälleen kuullessaan Saryan kiinnittävän huomion itseensä. Rayash kohotti kätensä haromaan vähän vaaleita hiuksiaan, kulmiaan rypistäen. “Niinkin voisi kai sanoa”, Rayash totesi sitten mietteliäänä, huuliaan tyytymättömänä mutristaen.
“Miraya Cabra”, tämä sanoi sitten, Saryaa arvioiden katsoen. Nainen kohotti vähän kulmiaan ja nojautui tuolillaan paremmin sen selkänojaa vasten, nostaen paperit samalla syliinsä. Pian tuon kenkien peittämät jalat löysivät tiensä pöydänkulmalle tuon katsoessa kapteeniaan pää kallellaan.

“Se blondi kirjanpitäjä, joka paneskelee Eldriniä?” Sarya kysyi sitten kulmiaan vähän kohottaen. Rayash vilkaisi seinän sijaan Saryaan ja tuhahti. “Ja osaa tanssia hyvin seksikkäästi”, kapteeni lisäsi olkiaan kohauttaen. Se sai Saryan virnistämään. “Vai on herra Doulbtur nauttinut silmänruuasta”, Sarya ei voinut olla kiusoittelematta Rayashia, vaikka miehen viileä, häntä kohden luotu katse kertoikin, että tällä kertaa tuo oli jopa vakavissaan keskustelunaiheen valinnan kanssa.
“No, vakavasti ottaen”, Rayash sanoi hiljaa. “Olen pohtinut, mistä tunnen nimen Cabra, enkä saa sitä päästäni millään… mutta en myöskään keksi yhteyttä”, Rayash totesi sitten, Saryaa katsellen.
“Ja haluat, että menen leikkimään ystävää ja utelemaan?” Sarya kohotti vähän kulmiaan vähän. “Olen varma, että näkisit itsekin sen mielenkiintoisena”, Rayash vastasi lyhyesti, hymyillen nyt tuskin huomattavasti perämiehelle.
“Olet palveluksen sitten velkaa siitä hyvästä”, haltianainen huomautti kapteenille kulmiaan vähän kohottaen. Rayash vain nyökkäsi myöntymykseksi, mutta ei sanonut mitään enää vastaukseksi molempien palatessa hitaasti töihinsä - Rayash tuskin mihinkään keskittyen.

Re: Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Posted: Sat Jun 16, 2018 4:50 pm
by Kide
Airdan livahti pois Mirayan käden alta liukkaasti kuin sisilisko ja pudotetun hännän sijaan jälkeen jäi vain happamaksi muuttunut katse, jota mies ei enää nostanut Mirayaan. Miraya puri alahuultaan jottei olisi naurahtanut toisen reaktiolle, mutta hyvin pian huomasi myös säälivänsä Airdania. Millaista elämä mahtoi olla, jos sen pieniin iloihin ei uskaltanut tarttua? Ainakin Miraya epäili Airdanin viimeisiä mutistuja ohjeita kuunnellessaan, ettei tuo mies tarttunut ponnekaasti kuin sulkakynäänsä. Tokikaan Miraya ei tiennyt, millainen Airdan oli tutussa seurassa, mutta eilen kuulemansa keskustelun pätkän ja kaiken muun näkemänsä perusteella hän epäili, ettei mies tuosta juurikaan muuttunut paikasta ja seurasta riippumatta.
"Selvä. Kiitos, Airdan", Miraya totesi tarkoituksella Airdania etunimellä puhutellen. Hän hymynsä kimposi miehen kaljusta päälaesta Airdanin jo käännyttyä papereidensa puoleen kuin Mirayaa ei olisikaan paikalla.
Miraya kohautti lähes huomaamattomasti olkiaan ja kääntyi nostamaan huoneen nurkassa olevan pienen jakkaran pöydän toiselle puolen, Airdania vastapäätä. Hän levitti kiltisti sopimuksen eteensä niin, etteivät ne hipaisseetkaan Airdanin papereita ja alkoi tehdä omia laskelmia ja muistiinpanoja.

Miraya oli saanut laskelmat tukeista tehtyä ja viimeisteli velanperintäkirjettä, kun huoneeseen laskeutuneen hiljaisuuden katkaisi Airdanin liikehdintä. Miraya seurasi sivusilmällä kuinka Airdan kokosi paperinsa ja käyttämänsä välineet tarkasti omille paikoilleen. Ällistyttävän tarkasti - oikeastaan ärsyttävän tarkasti. Yksikään paperin kulma ei ollut toista ulompana niiden pinossa, ja hyllylle laskettujen kansioiden selät kulkivat niin sulavassa rivissä kuin hieman rispaantuneet kansioiden selät vain saattoivat olla. Sitten Airdan lähti, sanaakaan sanomatta ja Mirayaan vilkaisematta.
"Huomiseen!" Miraya huikkasi iloisesti miehen perään tuon mykkäkoulusta piittaamatta. Hän puisti päätään kevyesti ennen kuin jatkoi kirjeensä viimeistelyä.
Hänen tekstinsä ei ollut niin täydellisen tasalaatuista kuin hän oli saanut huomata Airdanin kirjoituksen olevan, mutta joka tapauksessa erittäin siistiä. Jopa kaunista, koukeroisine kirjaimineen jotka kallistuivat sievästi kirjoitussuuntaan. Hieman omanlaisesta kirjoitustyylistä huolimatta Mirayan teksti oli aina helposti luettavaa. Hän katsahti kirjettä lopuksi tyytyväisenä hymyillen ja asetti sen muista papereista erilleen muistaakseen noutaa siihen Rayashin allekirjoituksen.
Hetken kuluttua pöytä oli jälleen tyhjä uusinta kirjettä paria muuta dokumenttia lukuunottamatta, jotka Miraya päätti ottaa seuraavaksi hoitaakseen. Suuri kansio, jota hän oli hyödyntänyt tukkien laskelmien kanssa nojasi hyllyllä muihin kansioihin siististi. Miraya oli päättänyt tökkiä Airdan Keymoneria myöhemmin lisää, mutta ei ihan vielä. Nyt oli kai parempi olla suututtamatta tuota, niin tylsää kuin se olikin.

Re: Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Posted: Sat Jun 16, 2018 4:53 pm
by Tinanja
Sarya huokaisi syvään tiputtaessaan viimein jalkansa pöydältä, jättäen paperit siististi kansion kansien väliin lähtiessään kapteenin hytistä kohti hyttejä. Hän uskoi Mirayan olevan tähän aikaan kirjanpitotehtäviään vielä tekemässä, ehkä juuri lähdössä, tai harkitsemassa asiaa. Nainen asteli portaat äänettä hyttien tasalle ja koputti lyhyesti Airdanin valloittaman hytin oveen ennen kuin työnsi sen kokonaan auki astuesaan peremmälle parilla pitkällä askeleella.

Nahkaiset, polvipituiset saappaat narahtivat vähän lattiaa vasten naisen vaihtaessa painoa jalalta toiselle, hymyillen jopa vähän Mirayalle, joka näytti istuvan huoneessa itsekseen. Se sopi suunnitelmiin paremmin kuuin hyvin. Perämiehen jalassa olivat suorat, pitkät housut, jotka saattoi kuvitella tummansinisiksi tai -harmaiksi, ja niiden puntit oli työnnetty väljien saappanvarsien sisälle. Kumpikaan vaatekappaleista - housut tai kengät - eivät olleet mitenkään erityisen siistit, ja olivat nähneet parempia päiviä, mutta ilmeisen mukavat. Yksinkertainen asevyö köytti samalla myös housut paikoilleen vyötäisiltä korostaen tämän hoikkaa vartaloa, ja huolimattomasti housujen päällä oleva karkea, tummansininen villapaita näytti olevan Saryan ainut myönnytys vilpoisalle keväälle tällä kertaa. Naisen paksut hiukset oli sidottu tiukalle letille niskaan, pois tieltä, ja tämä katsoi pää hieman kallellaan Mirayaan, pieni hymy huulillaan.
“Ajattelin, että minunkin olisi aika esittäytyä”, tuo sanoi työntäen ohimennen oven perässään kiinni, ja vasta nyt naisen toisessa kädessä oleva viinipullo ja lasit näkyivät paremmin tuon laskiessa kantamuksensa työpöydälle suoraan Airdanin papereiden päälle - todennäköisesti tarkoituksella.
“Tiedän, että kukaan miehistä täällä tuskin ajattelee sellaista asiaa kuin tervetuliaismalja, mutta… sallinet?” Sarya avasi viinipullon ja laski kahteen lasiin molempiin tilkan viiniä. Pullon tämä laski takaisin Airdanin papereiden päälle välittämättä rypistymisestä. Viinipullo näytti melko vanhalta, tai ainakin paljon nähneeltä ja sen avaaminen leijutti miellyttävän täyteläisen, marjaisen tuoksun ympäri kirjanpitäjän työtilaa.
“Olen Sarya, palvelen Lohikäärmeellä perämiehen virassa”, nainen vielä totesi viimein kohottaen lasin vasempaan käteensä ja tarjoten oikeaa kättään Mirayalle käteltväksi. “Ja sinä olet Miraya Cabra… Muusta nuo jätkät eivät olekaan puhuneet viimeiseen viikkoon”, Sarya pyöräytti hyväntuulisesti silmiään, hymy kasvoillaan. “Mukava tavata.”

Re: Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Posted: Sun Jun 17, 2018 1:37 pm
by Kide
Mirayan pysäytti juuri musteeseen upottamansa sulkakynän leijumaan imupaperin päälle, kun yllättävä koputus oveen katkaisi hänen toimensa. Ennen kuin Miraya ehti pyytämään vierasta astumaan peremmälle ovi aukesi ja sisään astuikin nainen. Haltianainen, Miraya sai huomata, ja kaunis sellainen. Miraya oli olettanut oven takana olevan Rayashin - Airdan tuskin olisi vaivautunut koputtamaan oman työpisteensä oveen -, mutta Saryan nähtyään hänen kasvoilla ollut odottavainen hymy vaihtuikin yllättyneeksi. Hän ei tuntenut tätä haltiaa, mutta tuon asun perusteella saattoi epäillä, että tuo oli osa laivan miehistöä. Kuinkapa muuten tuo olisikaan voinut kulkea laivalla.
Miraya kohotti toista kulmaansa hänen huomatessaan Saryan mukanaan tuoman pullon ja lasit. Myös toinen kulmakarvoista seurasi nopeasti perässä, kun Airdanin siististi jättämät paperit jäivät pullon alle, vaikka pöydällä oli tyhjääkin laskutilaa. Samalla Mirayan kasvoille kohosi pieni, vino hymy, hänen odottaessaan kuulevansa lisää vieraastaan, joka vaikutti hetki hetkeltä lupaavammalta.
"Enemmän kuin mielelläni", Miraya vastasi, laski sulkakynän sivuun ja siirsi edessään olleen sopimuksen pöydänkulmalla odottavien papereiden päälle. Sitten hän nosti katseensa takaisin Saryaan hymy hieman leventyen. Viinipullo näytti jo ulkopäin lupaavalta, ja lasiin kaadetun viinin tuoksu vain vahvisti Mirayan epäilyt laadukkaasta, hyvin kypsyneestä viinistä. Hän nosti katseensa kauniin punaisesta juomasta Saryaan odottavasti haltian viimein esitellessä itsensä. Perämiehen virassa? Suuret, siniset silmät pyöristyivät hieman Saryan kertoessa asemansa laivalla. Miraya kohotti itseään hieman penkiltä ja tarttui pöydän yli ojennettuun käteen - hän oli vallannut Airdanin paikan pöydän toiselta puolen hyvin pian miehen lähdettyä. Saryaa kätellessään Mirayan yllättyneisyys suli kuitenkin nopeasti tyytyväiseksi hymyksi - hänestä oli vain ilo huomata, että Rayash oli valinnut oikeaksi kädekseen naisen, kun yleensä naisten oleminen laivalla edes miehistössä oli harvinaista ja joistakin vain huonon onnen merkki. Pehmeä hymy korvautui kuitenkin nopeasti leveällä virneellä, kun Sarya esitteli Mirayan ennen kuin hän siihen itse ehti ja kertoi samalla, ettei laivalla ilmeisesti ollut enää ketään, joka ei olisi jo tiennyt Mirayan palkkauksesta.
"Tuskin nyt sentään ainoa puheenaihe", Miraya totesi huvittuneesti tuhahtaen. Hän tiesi kyllä, että hänen ulkonäkönsä herätti mielenkiintoa ja veti katseita puoleensa, mutta oli jopa hieman yllättävää kuulla, että hänestä puhuttiin jo ennen kuin miehistö edes oli nähnyt häntä. Ainakin vartijoita ja Eldriniä lukuunottamatta. Toisaalta, todennäköisesti juuri Eldrin oli ollut asialla. Ja oli myös hyvin todennäköistä, että hän oli jo viihdyttänyt useampaakin Rayashin miehistön jäsentä jossain kapakassa siitä tietämättään.
"Kuin myös", Miraya vastasi Saryalle, nappasi lasin pöydältä ja nosti sen haltiaa kohti kilistelyä varten.

Istuuduttuaan takaisin Miraya toi viinilasin kasvojensa eteen, heilautti lasia hallitusti saaden juoman pyörimään kevyesti ja nuuhkaisi siitä nousevaa tuoksua. Maistamisen sijaan hän kuitenkin laski lasin hieman alemmas ja käänsi katseensa takaisin Saryaan.
"On ilo huomata, ettei herra Doultbur ole mikään perinteissä roikkuja, vaikka en minä häneltä yhtään vähempää odottanutkaan", Miraya totesi vino hymy huulillaan Saryaa katsellen ja nojasi samalla rennommin tuoliinsa. Jostain syystä hänestä tuntui heti, että hän saattoi rentoutua perämiehen seurassa. Saryan saapuminen, puhe ja koko olemus viestivät siitä, että tuo saattoi katsoa maailmaa hyvin samalla tavoin kuin Miraya itse. Tosin silti, varmuuden vuoksi, hän päätti puhutella kapteenia virallisesti.
"Sinä olet siis se, joka ei asemastaan huolimatta ole ottanut omaa hyttiä vaan asut laivalla yhdessä miehistön kanssa. Täytyy myöntää, että oletin jotain aivan muuta", Miraya kertoi, ja tämän katseesta näki, että Sarya oli enemmän kuin vain positiivinen yllätys.
"Kuulisin mielelläni, kuinka olet päätynyt Valkoisen Lohikäärmeen perämieheksi. Ja kuinka pärjäät täällä miesten keskellä?" Miraya kysyi naurahtaen ja viimeisten sanojen kohdalla katsoi Saryan ulkonäköä paljonpuhuvasti. Jos tämän laivan miehet olivat tottuneet tekemään töitä Saryan kanssa, olisi voinut luulla etteivät he olisi kiinnittäneet Mirayaan niin paljoa huomiota. Saryan kauniit, sirot kasvonpiirteet, virheetön iho ja sitä korostavat tummat, kiiltävät hiukset olivat upea ilmestys. Eikä Mirayalta jäänyt huomaamatta haltian pitkä ja hoikka vartalo, vaikka tuon vaatteet eivät naisen ulkomuotoa imarrelleetkaan.

Re: Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Posted: Sun Jun 17, 2018 2:04 pm
by Tinanja
Sarya katseli, miten tuon Mirayaksi kutsutun naisen ilme muuttui yllättyneestä ensin lupaavan odottavaksi, ja sitten hymyksi, lämpimäksi sellaiseksi. Oli mukava huomata, ettei hänen valintansa viinin ja lasien tuomisesta ollut lainkaan huono idea ja puheet tuon naisen räväkästä, mutta tietyllä lailla hyvin hillitystä persoonasta olivat totta. Toisaalta hän myös oli arvellut, että Aridanin papereiden kiusaaminen voisi aiheuttaa miehen kanssa työskentelemään joutuneelle ihan tyydyttävän olotilan, eikä näyttänyt olevan väärässä senkään suhteen. Hän jopa saattaisi saada jotain mielenkiintoista irti tuosta erikoisen naisesta, jonka hiukset näyttivät ainakin tälläisessä valossa hyvin samanvärisiltä mitä Rayashin huolettomasti pidetyt hiukset.
"No, ainakin kaikkein mielenkiintoisen puheenaihe", Sarya virnisti Mirayalle tämän arvioidessa, ettei sentään ollut ainut puheenaihe. Airdankin oli tavoistaan poiketen avautunut siitä, miten Mirayalla ei ollut aavistustakaan papereiden ja työhuoneen oikeasta järjestyksestä, mutta siinä ei Saryasta ollut mitään erityistä. Mirayalla tosin voisi olla tarina jos toinenkin kerrottavanaan, nainen ajatteli kohottaessaan myös lasin huulilleen ja maistaen viiniä. Voi kyllä, se oli yhtä hyvää kuin mitä hän oli kuvitellutkin sen olevan, kun hän oli vienyt sen ilman Rayashin lupaa tämän hytin perältä miehen ollessa lounaalla.

Thalassahaltianainen läsähti rennosti viinilasi kädessä siihen Mirayaa vastapäätä jätetylle jakkaralle saaden sen narahtamaan ikävästi naisen painon alla. Sarya hymähti Mirayan sanoille perinteissä roikkumisessa, ja hymy vain vähän levisi Saryan kasvoille, kun nainen kysyi, miten hän oli Lohikäärmeelle päätynyt.
"Olin osa kauppaehtoja, kun Rayash nousi kapteeniksi", Sarya kohautti vähän olkapäitään Mirayaa arvioiden katsellen. "Palvelin jo edellisen kapteenin alaisuudessa ennen hänen eläköitymistään, joten Lohikäärme on kuin koti", tämä lisäsi hymyillen vähän ajatellessaan aikaa, kun Rayash oli vasta nousust kapteeniksi. "Tunnen jokaisen miehistöstä henkilökohtaisesti, ja vastaan asiattomiin kommentteihin samalla mitalla niin useimmat oppivat siistimään suunsa ja tapansa samantien", tuo katseli Mirayan kampausta ja kasvoja arvioiden. "En sanoisi, että täällä on juurikaan ongelmia, päin vastoin ilmapiiri on hyvä. Lisäksi miehistö tietää, että olen Rayashin kanssa hyvissä väleissä ja hän kommentoi kyllä asioita aika terävästi tarvittaessa."

"Entä sinä? Miesvaltaisella alalla sinäkin", Sarya hymähti, hymyili sitten lämpimästi Mirayalle tätä katsellessaan ja maistellessaan välillä hieman viiniä. Se oli mukavan täyteläistä, vahvaa ja hyvin kypsynyttä. Ei ihme, että Rayash oli säästellyt sitä. "Miten päädyit urallesi?"

Re: Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Posted: Sun Jun 17, 2018 7:46 pm
by Kide
Miraya kuunteli Saryaa mielenkiinnolla, eikä edes välissä maistanut viiniään vaan pyöritteli jo puoliksi unohtunutta lasia toisessa kädessään. Oli helppo huomata, että tuo haltia näytti nauttivan työstään, vaikka olikin siinä ilmeisen pitkään ollut. Saryaa tarkkaillessaan Mirayan ei ollut vaikea uskoa, etteikö tuo nainen tosiaan laittaisi miehet ruotuun ongelmitta ja uskaltaisi pitää puoliaan. Itsevarmuus suorastaan uhkui tuon olemuksesta, jopa kaiken rentoudenkin läpi.
Miraya hymyili hieman vinoa hymyään Saryaa kuunnellessaan, ja tuolin selkänojan narahdus kertoi hänen painuvan entistä mukavammin sitä vasten. Hän pisti myös merkille kuinka perämies puhutteli kapteeniaan luontevasti etunimellä. Eldrinin tunteminen ja nyt Saryaan tutustuminen sai Mirayan miettimään, olikohan Rayash sittenkään niin virallinen kuin antoi olettaa. Toisaalta, juuri niinhän Miraya itsekin oli toiminut, piiloutunut siistin kuoren alle varmistaakseen paremmin työnsä. Nyt hän oli rennoimmillaan ja pääsemässä lähimmäksi omaa itseään kuin mitä oli tällä laivalla ollessaan vielä ollut. Tämä työ saattoi olla vieläkin parempi kuin Miraya oli kuvitellut. Ajatus sai punatut huulet kohoamaan vielä hieman korkeammalle.

Miraya tuhahti ja pyöräytti silmiään, kun Sarya kääntyi puhumaan hänen alansa miesvaltaisuudesta. Sellainen kirjanpitäjän työ todella olikin, ja Miraya oli kyllä saanut tuntea millaista oli tunkeutua miesten reviirille, mikäli ei ollut sinne haluttu. Kuinka ärsyttävän tekopyhää ja ristiriitaista olikaan, etteivät Mirayan palvelukset kirjurina olleet kelvanneet, mutta seura ja muut palvelukset sen jälkeen olisivat maistuneet sitäkin paremmin. Hemmetin miehet, joiden ego oli vain tiellä ja ajatukset kiersivät pallien kautta.
"Olisi kai sitä helpommallakin päässyt", Miraya tuhahti edelleen koskematonta viinilasiaan vilkaisten. "Alun perin lähdin opiskelemaan äitini takia. Hän halusi minulle kunnon työn", Miraya jatkoi sitten olkiaan kohauttaen.
"Mutta en voi väittää, ettenkö pitäisi tästäkin työstä. Kyllä se on ollut kaiken vaivan ja miesten kanssa taistelemisen arvoista", hän totesi lopuksi vieressään oleviin papereihin kädellään viitaten hymyn kohotessa jälleen hänen kasvoilleen. Jos hänen tulonsa laivalle oli ollut kaikkien huulilla, Miraya oletti jo Saryan tietävän mitä tästäkin työstä tarkoitti.
Viimein Miraya nosti viinilasin huulilleen ja siemaisi siitä arvioivan suullisen. Siniset silmät pyöristyivät hieman yllätyksestä.
"Oi, tämähän on pirullisen hyvää!" Miraya henkäisi ja lipaisi huuliaan. Tässä juomassa ei ollut vivahdustakaan halvan viinin katkeruudesta, mutta maku sitäkin täyteläisempi. Siitä oli ihan liian kauan aikaa, kun Miraya oli viimeksi saanut näin hyvää viiniä. Hyvä että hän edes muisti viinin voivan olla näin hyvää. Viinin voimakkaat maut seurasivat toisiaan sulavasti ja selvinä, ja jälkimaku oli ihanan makea.
"Ei sinun minun takiani olisi tarvinnut mitään perintöpulloa korkata. Mutta olen iloinen, että teit sen", Miraya lisäsi leveästi virnistäen ja päätää kevyesti pudistaen. Hän otti toisen kulauksen autuaasti silmänsä sulkien ennen kuin käänsi tyytyväisen katseensa takaisin Saryaan.
"Numeroiden pyörittely ei ehkä ole jännittävintä", Miraya palasi takaisin aiheeseen naurahtaen ja jatkoi: "Mutta se on omalla tavallaan ihanan rauhoittavaa. Ja ainakin nykyään helppo tapa tienata. Puhumattakaan siitä nautinnosta, kun työnjälkeni saa jonkun turhantarkan pilkunviilaajan hiljaiseksi."
"Ja toinen työni tasapainottaa musteen kanssa läträämistä kummasti", Miraya lisäsi silmäänsä iskien ja siemaisi uudelleen viiniä.

"Sinäkin taidat nauttia työstäsi täällä?" Miraya kysyi sitten Saryaa tutkivasti katsoen. Olihan tuo kutsunut laivaa kuin kodikseen. Eikä Mirayan ollut hankala kuvitella kuinka miehiä pullollaan olevalla laivalla oli helppo viihtyä, ainakin jos puoletkaan heistä olivat yhtä letkeää seuraa kuin Eldrin. Etenkin, kun nuo joutuivat tottelemaan Saryan käskyjä.

Re: Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Posted: Sun Jun 17, 2018 8:11 pm
by Tinanja
Sarya vain tyytyi nyökkäämään Mirayan todetessa, että olisi voinut päästä helpommallakin. No varmasti, miesvaltaisella alalla ei ollut helppo saada jalansijaa, vaikka vaikuttikin siltä, ettei Miraya kaihtanut keinoja töitä etsiessään. Tapansa kullakin, Sarya ajatteli hymyillen vähän Mirayaa katsellessaan. Vai oli tämä lähtenyt opiskelemaan äitinsä vuoksi?
"Äitisi?" Sarya kysyi sitten, hymyillen edelleen vähän Mirayalle, pää kallellaan. "Asuuko hänkin Dionessa?" nainen jatkoi sitten vielä, naurahtaen lyhyesti Mirayan kommentille "tästä työstä", joka varmasti viittaisi siihen erityisesti jalkovälillään ajattelevaan Eldriniin vetoavaan puoleen. Missä ei mitään vikaa ollut, olihan tuokin ihan järkevä tapa käsitellä miehiä, oli se saattanut tuon aina Lohikäärmeelle saakka melko ongelmitta, joten se ilmeisesti toimikin.

"Kävin viemässä tämän Rayn varastoista, ja saatoin unohtaa mainita asiasta hänelle", Sarya naurahti Mirayalle naisen kommentoidessa viiniä, hymyili vähän, kun huomasi tuon käyttäytyvän melko rennosti, railakkaasti jopa, eikä hän ihmetellyt enää lainkaan Eldrinin juttuja tuosta naisesta. Virallisuus karisi ainakin hänen, Eldrinin, Airdanin ja Rayashin välillä, kun he jakoivat asunnon keskenään talvisin ja laivan tilat muina vuodenaikoina. Tietyissä tilanteissa arvoasteikosta ja virallisuudesta oli hyötyä, mutta keskenään he harvemmin sitä huomioivat.
"Tiedän ainakin yhden kirjanpitäjän...", Sarya kurottautui tönäisemään hieman Airdanin papereita sivuun siitä, mihin mies ne oli jättänyt. "joka nauttii numeroista, minä kartan ne mieluummin kaukaa", tämä totesi hymyillen ja virnisti, kun Miraya toi esille toisen työnsä, mutta vakavoitui vähän Mirayan tuodessa perämiehen roolin esille.
Nainen päätyi vain nyökkäämään. "No, en sanoisi työn olevan helpointa, keveintä tai aina miellyttävintäkään, mutta sanoisin että kyllä, pidän työstäni siitä huolimatta, ja viihdyn täällä", Sarya jatkoi sitten. "Kirjanpitäjäksi ei taideta oppia ihan vain seuraamalla ja matkimalla, kuten minä olen perämiehen velvollisuuksia opiskellut?" tuo kysyi sitten kääntäen jälleen puheenaiheen takaisin Mirayaan - tuosta hän halusi lisätietoja... erityisesti perheestä, taustoista ja siitä, millainen mahdollinen yhteys Rayashilla oli tuohon naiseen.