Täysipainoinen ateria

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Viherkivi
Posts: 55
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Täysipainoinen ateria

Post by Viherkivi » Wed Jun 13, 2018 3:28 pm

OoC: Tinanja ja herra kapteeni tänne, pliis. Vampuuri ja Riima kans.

Viestiketju tapahtuu Ceresin kesässä, paria viikkoa ennen keskikesää.

~*~

Varhainen aamu valkeni kullanvärisenä sataman ylle, mutta puolipeikko Xhay oli ollut jalkeilla jo ennen kukonlaulua, kun aurinko oli ollut vasta hyvin kapea viiru horisontissa. Puolipeikko oli ollut 'metsästämässä' muutamia tarvikkeita työpaikalleen, vaikka Teurastetussa Prinssissä olikin erityisen hyvin täytetty ruokakomero ja kylmäkellari. Xhaysta oli vain tuntunut siltä, että kauniit vaaleat sienet tekisivät hyvin kauppansa aamiaisella, ja koska ei ollut niiden sesonki, oli peikko joutunut etsimään sienensä itse -- siihen kun tarvittiin muutamia salaisia sienestyspaikkoja, joista muille ei hiiskuttu sanaakaan.

Xhay tassutteli paljaine jalkoineen Teurastetun Prinssin takapihan kautta ohittaen pienen sikalan (sinne mahtui kolme sikaa) tavernan pihan perällä. Se olikin kätevä sikala, jätehuollon kannalta... Ja joskus tavernan isäntä saattoi heitättää sikailevat asiakkaat sopivalle paikalleen mudan sekaan, mikäli sikailijat rettelöivät pahasti. Tällä hetkellä kasvuvaiheessa olevat nuoret porsaat kuitenkin vain torkkuivat lätissään ja uneksivat tulevista tähteistä, joita Xhay lähetti piian tuomaan.

Puolipeikko laski sienikorin portaille ja puki puukenkänsä jalkaan, jonka jälkeen hän kopisteli koreineen sisään. Apukokit olivatkin jo pilkkoneet enimmät päivän vihanneksista, ja Xhay tarkasti työn laadun nyökäten sitten. Pilkotut vihannekset olivat kelpuutettavia, tällä kertaa... Mutta kokista tuntui kuitenkin, että hän pilkkoisi tarvitsemansa itse.

Hän tarttui lakkiinsa ja asetteli paksut kutrinsa lakin alle tarkasti -- sen jälkeen hän sitoi esiliinansa ja huiskaisi puhtaan liinan olalleen. Häntää Xhay asetteli takataskuun tarkasti, ja ollessaan tyytyväinen lopputulokseen, hän suuntasi ruokakomeroon korinsa kanssa.

Teurastetussa Prinssissä oli takakeittiön lisäksi pieni avokeittiönurkkaus ruokasalin puolella; sinne Xhay suuntasi nyt, koottuaan koriinsa sienien lisäksi hieman voita, sipuleita, paprikaa, tomaatteja ja kananmunia. Leivinuunin vierestä puolipeikko nappasi tuoreen leivän matkallaan ruokasalin puolelle. Ruokasalissa oli tähän aikaan hiljaista, mutta Xhay arveli tuoreen leivän ja kuumien juomien tuoksujen herättelevän asiakkaat piakkoin huoneistaan ja kaduilta sisälle aamiaiselle.

Peikko laski ruokakorinsa työtasolle, ja alkoi valmistella tulevaa aamiaista. Se oli hänen sukunsa perinteinen resepti, mutta nimitys 'sekasotku' ei ollut järin houkutteleva.
"Hrmmm...", kokki mutisi itsekseen, kun tarkisti lieden ja uunin alaisen tulen liekin ja nosti keskikokoisen savipadan liedelle. "Voisiko 'kasvispannu' olla houkuttelevampi termi?", hän mietti puoliääneen, mutta antoi asian sitten olla. Xhay kokosi tarvitsemansa työvälineet, ja aloitti kuorimisen ja pilkkomisen sipuleista.
Last edited by Viherkivi on Sat Jun 16, 2018 10:16 pm, edited 1 time in total.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 371
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Tinanja » Thu Jun 14, 2018 11:00 am

Oli miellyttävän kirpeä, selkeä aamu, kun Rayash astui ulos vuokratusta huoneistosta, jonka jakoi kolmen ystävänsä kanssa talven ajan. Mies sulki oven perässään, ja kietoi tavaramerkikseen muuttunutta erikoista viittaansa paremmin harteilleen kirpeän aamuilman yrittäessä tunkeutua hänen vaatteidensa lävitse iholle palelluttamaan. Tuo tuhahti hiljaa ja lähti tällä kertaa ilman lintuaan kohti tavernaa, jota kutsuttiin Teurastetuksi Prinssiksi. Hänellä olisi mukava vapaa aamu, ja tästä tavernasta kuuleman mukaan sai erittäin hyvää aamiaista tuon erikoisen peikkokokin ansiosta, eikä Rayash harmikseen ollut vielä ehtinyt paikkaa testata. Nyt olisi loistava väli siihen, mies ajatteli kävellessään ripeästi nyt heräilevän Dionen lävitse aina Teurastetun Prinssin ovelle saakka. Pian tämä astuikin sisälle ulkoilmaa merkittävästi lämpimämpään tavernaan ja kohotti hieman kulmiaan nähdessä kohtalaisen siistin, keskivertoa ehdottomasti paremman sisustuksen ja siisteyden. Lisäksi miehen nenään kantautui herkullinen ruuan tuoksu, ja se sai kapteeni Doulbturin vatsan murahtamaan vaativasti - olisi korkea aika saada aamiaista.

Rayash työnsi ohimenevällä liikkeellään valkoisia hiuksiaan pois kasvoiltaan astellessaan peremmälle vain huomatakseen houkuttelevan avokeittiön tavernan sivustalla ja kohotti kulmiaan vähän. Tämähän alkoi vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta - ehkä paikka sopisi myös liiketapaamisille? Rayash taikoi kasvoilleen pienen hymyn astellessaan avokeittiötä lähemmäs näkemättä keittiöhenkilökunnan ja muutamien aikaisten asiakkaiden lisäksi muuta henkilökuntaa paikalla. Lisäksi avokeittiö näytti erittäin houkuttelevalta - varsinkin kun hänet tänne houkutellut tieto tuosta peikkokokista oli totta - tosin Rayashista tuo ei näyttänyt kokonaan peikolta, ehkä tässä oli ihmistä lisäksi?
"Hyvää huomenta", Rayash sanoi sitten tuolle karistaen ajatukset päästään - ensin ruokaa, ja sitten asioiden pohdintaa. "Kuulin, että täältä saa erittäin hyvää aamiaista...", mies kohotti katseensa tuohon kokkiin keittiön sijasta. "Mitä suosittelisitte nälkäiselle?"

User avatar
Viherkivi
Posts: 55
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Viherkivi » Thu Jun 14, 2018 11:38 am

Xhay oli saanut sipulinsa kuorittua ja silputtua hienoksi erikoisen nopeasti. Hän muisteli kuinka nuorempana oli toivonut osaavansa pilkkoa sipulin nopeasti niin kuin mummi -- ja nyt pisti merkille miten se sujuikin erityisen helposti, kun oli vain jaksanut harjoitella. Hänen sipulia pitelevät sormensa olivat hienoisesti koukussa; siten minimoitiin vahingot, sillä asiakkaat eivät useimmiten pitäneet verestä aamiaisessaan.

Hän asetti sipulit sivuun juuri samalla kun yksi aamun ensimmäisistä nälkäisistä saapui hänen puheilleen.
"Huomentapa huomenta, hyvä herra!", hän toivotti aurinkoisesti, "Jos jaksatte odottaa tovin, tässä valmistuisi kas-- kasvispannu maatiaiskanan munilla ja paahtoleivällä. Jos kiire painaa, voimme myös väsätä teille esimerkiksi oikein tuhdin kinkkuvoileivän, savusillileipää, vai maistuisiko kenties jokin vahvempi kuten makkarat, pekoni ja kunnon kokkeli?" Xhay takelteli työstämänsä ruoan nimen kanssa, koska hänen sukunsa oli aina kutsunut sitä sekasotkuksi, joista jokaisella oli oma versionsa... Mutta 'sekasotku' ei vain ollut myyvä nimi.

Hän nakkasi pannuunsa oikein ison nokareen kullankeltaista tuoretta voita, joka alkoi pian sulaa. Xhay siirsi myös sipulit pannuun, ja aloitti sitten sienien pilkkomisen. Ne olivat oikein kauniita, pyöreitä, vaaleita sieniä, joissa oli miellyttävän aromaattinen maku, joka vain syvenisi kunhan ne pääsisivät pannulle. Sienien paras sesonki ei ollut vielä alkanut, joten nämä olivat pieniä -- siten nopeasti viipaloitavissa. Xhay paiskasikin sienet aika nopeasti pannulle ja siirtyi paprikoiden kimppuun seuraavaksi.

Xhayn kädet toimivat melkein kuin automaatiolla, kun hän vilkaisi asiakastaan. Tämä oli, oletettavasti, ihmiseksi aika erikoisen näköinen, mutta Xhay muistutti itseään että hänellä itsellään oli häntä... Joten hän ei ollutkaan mikään asiantuntija arvostelemaan muita.
"Onko tämä ensi kertanne tavernassamme?", hän sitten kysyi keskustelullisesti, ottaakseen selvää halusiko asiakas aamiaisen lisäksi juttuseuraa vai ihan vain ruokaa. Paprikat siistittiin tarkasti, niiden kannat siirtyivät melkein taianomaisesti roska-astiaan, ja siemenet sivuun -- josko niistä saisi kasvatettua uutta satoa myöhemmin. Suikaleina nekin siirtyivät pannulle näppärästi, ja pian Xhay siirtyikin pienen maustehyllynsä ääreen. Hän ripsi erilaisia mausteita näppituntumalla, hän ei koskaan ollut oppinut käyttämään mittalusikoita. Pannuun ripsittiin harmahtavaa merisuolaa, rouhittua pippuria, sekä muutamia kuumia mausteita, joita hän oli saanut haltuunsa eräältä aavikolta tulleelta kauppiaalta. Näiden harvinaisuuksien kanssa Xhay oli varovainen, olivathan ne sentään asteen kalliimpia -- ja liiallisen annostelun seuraukset hän oli oppinut kantapäänsä kautta.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 371
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Tinanja » Thu Jun 14, 2018 2:41 pm

Rayash katseli tuon kokin tekemisiä. Siistit, hallitun sulavat liikkeet valmistelivat ruokia ja tuoksu, joka pannulta ja keittiön puolelta kapteenin nenään kohosi, oli herkullinen sekoitus mausteita, tuoreita raaka-aineita ja voita, joka varmasti saisi vielä paremmin maut esille ruuasta. Tuon esitellessä aamiaisvalikoimaa, Rayash kallisti hieman päätään ja rypisti kulmiaan mietteliäänä. Hän oli nälkäinen, mutta toisaalta sienet ja kasvikset munakkaan tapaisesti kuulostivat erittäin hyvältä päivänaloitukselta. Paljon paremmilta kuin leivät ja sämpylät, tai makkaramunakas.
"Nälkä ehti herätä kyllä kävelymatkalla jo, mutta ehkä minun on koitettava aamunaloitusta jollain ei niin perinteisellä... Voisin ottaa sitä kasvispannua annoksen", Rayash sanoi sitten hymyillen vähän, tarkkaillen edelleen tuon kokin tekemisiä. Tarkempi tarkastelu kertoikin nopeasti, että tuo oli ainakin osaksi peikko, mutta kaikki miehen piirteet eivät vaikuttaneet erityisen peikkomaisilta. Eniten miehen huomiota hallittujen liikkeiden lisäksi kiinnitti huomiota tuon huoliteltuihin viiksiin, ja häntään, joka oli tiukasti aseteltu takataskuun.

"Harmikseni minun on myönnettävä, että kyllä, tämä on ensimmäinen kertani täällä tavernassa", Rayash vastasi vielä tuon kysymykseen, nyökäten samalla lyhyesti. Katse seurasi tarkasti tämän ruuan valmistusta. "Oletteko vastanneet ruuanlaitosta täällä pitkään?" mies kysyi sitten - no, mikä kiire hänellä nyt oli mihinkään ruokaa odottaessa, joten hän voisi hyvin esittää muutaman kysymyksen paikkaan ja kokkiin liittyen.

User avatar
Viherkivi
Posts: 55
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Viherkivi » Sat Jun 16, 2018 10:40 am

"Oi, neljän talven viimat vielä, sitten olen ollut talon leivissä kymmenen vuotta.", Xhay vastasi asiakkaansa tiedusteluun, samalla kun pyöritteli tuoreita tomaatteja leikkuulaudalleen. Toiset tykkäsivät käyttää lasitölkkeihin säilöttyjä, soseutettuja tomaatteja, mutta puolipeikon mielestä se oli yksi synti ja häpeä silloin kuin tuoreitakin tuotteita oli saatavilla. Hän pilkoskeli tomaatit tottuneesti kuutioiksi ja siirsi nekin pannulle, lisäten vielä vesitilkkasen. Sitten hän asetteli pannulleen kannen.

"Kasvikset saavat nyt muhia pannulla hetken.", hän selitti avuliaasti, "mausteiden aromit saavat rauhassa ikään kuin avautua."
Xhay siirsi kasviksista kostuneen leikkuulaudan syrjään, ja pyyhkäisi käyttämänsä veitsen liinaan, joka hänen olallaan roikkui.
"Arvelinkin, että en ole nähnyt herraa täällä aiemmin," Xhay totesi tarttuessaan leipään. "Tuollaisia kasvonpiirteitä ei voisi millään unohtaa. Onkos herra liikeasioissa vai huvimatkalla?"

Kokki alkoi viipaloida leipää. Viipaleet hän aikoi asetella metalliselle ritilälle ja paahtaa liedellä -- koska totta kai kananmunaruoan kanssa sais olla jotain rapsakkaa, jota voisi kastaa pehmeään keltuaiseen.

User avatar
Vampuuri
Posts: 18
Joined: Fri Oct 06, 2017 8:31 pm
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Vampuuri » Sat Jun 16, 2018 10:52 pm

Ilma oli hyvin kolea sateisen yön jäljiltä. Riima ei ollut epäonnekseen löytänyt tarpeeksi halpaa majataloa, ja näin hän oli joutunut yöpymään taivasalla. Romusta ja ylimääräisistä vaatteista nopeasti kyhätty suoja kujalla ei ollut pitänyt sadetta. Ja näin ollen käsipuoli peikko heräsi kosteuteen ja kylmyyteen hieman auringonnousun jälkeen.

Riima vapisi paikallaan, eikä olisi millään halunnut nousta, vaikka makuuasento oli epämukava. Hän ei ollut sattuneista syistä saanut kovinkaan montaa tuntia yöunia. Sade oli loppunut jo aikoja sitten, mutta nuoren naisen vaatteet olivat kauttaaltaan kosteat ja hyvin kylmät.
Peikko harkitsi vaihtoehtojaan. Hän olisi ehkä voinut jäädä tähän ja jatkaa uniaan. Auringon noustessa ilma kuitenkin lämpeäisi ja vaatteetkin kuivuisivat hiljalleen. Toisaalta märkyys ja kylmyys voisivat tuoda mukanaan vilustumisen. Siitä ajatuksesta Riima ei pitänyt. Oli vuodenaika mikä tahansa, sairastuminen ei ollut hänelle hyväksi.
Riima huokaisi syvään ennen kuin nousi hitaasti kankeille jaloilleen. Nuori peikko repi romun päältä takin, jonka oli ollut tarkoitus suojata häntä pahimmilta sateilta. Se ei selvästikkään ollut tehnyt työtään. Koko nuoruutensa metsässä elänyt Riima olisi varmasti pystynyt luonnonhelmassa kokoamaan itselleen vedenpitävän suojan, mutta täällä, kaupungissa, hän oli avuton. Vähäisistä unista ja tilanteestaan ärsyyntyneenä peikko tunki takin aggressiivisesti reppuunsa eikä edes välittänyt sulkea nyörejä kunnolla ennen kuin heitti sen selälleen. Pitäisi löytää paikka lämmitellä ja kuivatella, mieluusti nopeasti.

Kovinkaan kauas Riiman ei tarvinnut kävellä, ennen kuin ensimmäinen taverna tulikin vastaan. Teurastettu Prinssi. Ei kuulostanut järin hienostuneelta. Peikolla ei ollut varaa olla nirso, joten hän avasi oven ja marssi sisään. Sekä sisätilan lämpö että houkutteleva ruuan tuoksu tulvivat rakennuksesta, eikä Riima hetkeen ajatellut mitään muuta. Vasta suljettuaan oven perässään Riima tajusi kaksi asiaa. Ensinnäkin, hän oli yksi hyvin harvoista asiakkaista. Oli vielä varhaista, joten se ei ollut suoranaisesti yllätys. Peikko oli toivonut suurempaa väkijoukkoa, että kukaan ei olisi kiinnittänyt huomiota häneen. Toiseksi, tämä taverna oli sisältäpäin hyvinkin siisti, ja ruoka tuoksui herkulliselta... liiankin herkulliselta. Haju ei vaikuttanut miltään litrakaupalla valmistetulta velliltä, jota monissa halvoissa tavernissa sai aamupalaksi. Oli siis hyvinkin todennäköistä, että peikko, jolla ei ollut varaa yöpyä edes surkeimmassa paikallisessa majatalossa, pystyisi maksamaan korkealaatuisemman ruuan.
Riima jäi seisomaan ulko-oven läheisyyteen toivoen, ettei hänen saapumiseensa oltu kiinnitetty huomiota. Tavernoissa oleskelua ilman ruuan tai huoneen ostamista ei katsottu kovinkaan hyvällä. Nuoren peikon suunnitelma oli lämmitellä ja kuivatella hetki, ja lähteä sitten vähin äänin.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 371
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Tinanja » Sun Jun 17, 2018 2:21 pm

Kuusi vuotta kokkina? No, siinä alkoi olla jo ihan kiitettävä ura ruuan parissa, Rayash ajatteli katsellessaan tuon edelleen hyvin hallittuja ja jopa rutinoituneita liikkeitä, kun tämä jatkoi aamiaisen tekemistä.
"No, siinä on ehtinyt kokkaamaan aterian jos toisenkin, ja sen näkee tekemisistänne"; Rayash sanoi. "Odotan mielenkiinnolla, miten herkullista aamiaista tulen tänään saamaan", mies hymyili vähän.

"Vietän usein talveni Dionessa", totesi Rayash sitten, olkiaan kevyesti kohauttaen. "Muutoin aikani kuluu merillä", tämä jatkoi sitten vielä, ruuan herkullisen tuoksun levitessä hitaasti hänen sieraimiinsa. Voi kyllä, hän odotti tätä tukevan oloista aamiaista, joka todennäköisesti lunastaisi mahdollisen korkean hintansakin mennen tullen. Voisi jopa harkita liiketapaamisten pitämistä täällä, mikäli ruoka olisi yhtä hyvää kuin miltä se tuoksuikin. Mies kuuli, miten ovi kävi ja vilkaisi ohimennen ovelle vain huomatakseen jonkun kulkijan astuneen sisälle, todennäköisesti ihan samasta syystä mitä hänkin - aamiaisen toivossa. Rayash vilkaisi vielä arvioiden ruokaa ennen kuin otti muutaman askeleen sivussa olevia pöytiä kohden.
"Ei kiirettä ruuan suhteen, minulla on koko aamu aikaa nauttia ruuasta", Rayas totesi sitten vilkaisten vielä leipiä paahtavaa peikkokokkia arvioiden. "Ja jos teillä on vielä esimerkiksi teetä tai jotakin muuta lämmintä juotavaa aamiaisen sivuun, niin voisin ottaa mukillisen", mies totesi vielä ennen kuin siirtyi muutamilla pitkän hallituilla askeleilla sivussa olevaa muutamalle hengelle tehdyn pöydän luokse ja istahti pian selkä seinää vasten odottelemaan herkullisen tuoksuista aamiaistaan. Se tarjosi myös hyvän katselukulman tarkastella tuota ovelle jäänyttä henkilöä, joka näytti siltä, ettei ollut kovin aktiivisesti menossa tilaamaan mitään saaden Rayashin katseen jäämään tarkastelemaan tuota melko kiinnostuneena.

User avatar
Viherkivi
Posts: 55
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Viherkivi » Sun Jun 17, 2018 2:38 pm

Xhay olikin saanut paiskia lujasti töitä paikkansa eteen kokkina, mutta eihän se tuntunut työltä jos teki mitä rakasti. Hän käänteli paahtuvia viipaleita ritilässä, ja pisti kullanruskeimmat sivuun odottamaan kattausta. Tässä välissä hän nosti vihannesastian kantta, ja totesi tomaattien ja paprikoiden muhenneen sopivasti pehmeiksi. Puisella lusikalla Xhay työnteli pieniä kuoppia vihannesten sekaan, alkaen sitten särkeä suuria kananmunia kuoppiin kypsymään. Tässä hän oli tarkka, sillä hän ei halunnut munata, ja rikkoa ihania, täyteläisiä keltuaisia.

"Herra on kapteeni?" hän jutusteli, "Olipa sitten hyvä, että meillä on muutakin kuin silliä tarjolla -- merenantimet tulevat varmaan teiltä jo korvista ulos." Rikottuaan munat kypsymään vihannesten sekaan, hän kohotti katseensa ovelle päin, kun siellä kolahti. Uusi vieras oli ilmiselvä heimolainen, peikko, mutta siitä Xhay ei oikein päässyt selville, oliko tulokas veli vai sisar.

Joka tapauksessa, Xhay ei ollut niitä tylyjä työntekijöitä, jotka ajoivat toiset ulos. Hän viittoi tulokasta astumaan sisään ja painamaan puuta, ennen kuin meni täyttämään suurta vesipannua teen keittämistä varten.
Palatessaan ja asettaessaan pannun liedelle, hän katsoi tulokkaaseen ja kysyi: "Onko vieras aamiaisen perässä, vai voinko olla muuten avuksi?"
Xhay lisäsi lieden tulisijaan puuta, käänsi vielä yhden paahtuvan leipäviipaleen, ja kääntyi sitten katsomaan tavernan emännän yrttisekoituksia. Talolla oli sikalan lisäksi kohtuullisen hyvä yrttitarha, jossa tavernan isännän vaimo kasvatti kaikenlaista mielenkiintoista. Xhay ei saanut mennä yrttimaalle, emäntä sai siitä aina hirveät hepulit. Kuivattuihin tee- ja yrttihaudukeseoksiin puolipeikko sai sentään koskea, joten hän nappasi tölkin Aamunkoita; emännän sekoitusta aamujuomia varten.

Kokki avasi tölkin ja otti siitä syvän nuuhkaisun. Yrtti- ja tee-sekoituksen tuoksu oli hieman kirpakka, mutta erittäin virkistävä -- se sopisi erinomaisesti tähän hetkeen. Emäntä usein väittikin että tämän sekoituksen avulla jaksoi paahtaa kaikki päivän asiat läpi. Tämä oli ainoa asia, jota Xhay annosteli tarkasti mittalusikalla. Ohjeetkin oli kirjoitettu purkin kylkeen hyvin hienolla ja hennolla käsialalla, mutta puolipeikko ei osannut lukea -- onneksi hänellä oli hyvä muisti.
Last edited by Viherkivi on Sun Jun 17, 2018 3:43 pm, edited 1 time in total.

User avatar
Vampuuri
Posts: 18
Joined: Fri Oct 06, 2017 8:31 pm
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Vampuuri » Sun Jun 17, 2018 3:38 pm

Riima näytti astuneen sisään juuri kokin keskustellessa jonkun toisen, oletettavasti asiakkaan kanssa. Ihmisen paksut, vaaleat hiukset kiinnittivät heti peikon huomion, ja hän seurasikin tuota katseellaan tuon keskustellessa ja siirtyessä sitten pöytään. Kokki taas viittoi Riimaa astumaan peremmälle, mutta nuori peikko ei juurikaan sijoiltaan liikkunut. Turhaa se hänelle olisi, kumminkin hänet potkittaisiin pihalle ennen pitkää.
Kokki katosi hääräämään jotain hetkeksi. Tuo oli vaikuttanut nopeasti vilkaistessa peikolta, mutta jokin ei ollut kohdallaan. Siinä missä ihminen olisi kokin nähdessään huomioinut peikkomaiset piirteet, kiinnitti peikko huomiota ihmismäisiin piirteisiin enemmän. Riima ei jäänyt turhaan miettimään asiaa, vaan nyppi kosteuden takia häntänsä tupsuun tarttuneita roskia irti.

Odotellessaan kohtaloaan Riima antoi katseensa kiertää tilassa ja muissa asiakkaissa. Muut saivat osakseen vain lyhyen vilkaisun, mutta aiemmin kokin kanssa puhunut valkohiuksinen herra katsoikin jo valmiiksi suoraan häneen. Riima ei ollut sellainen henkilö, joka vain kääntäisi katseensa pois tällaisessa tilanteessa. Ei, hän vastasi katseeseen siristäen hieman silmiään. Hän saattoi pienenkin matkan päästä erottaa miehen silmien olevan eriväriset.
Lyhyt katsekontakti purkautui nopeasti, kun kokki asetti täyden pannun liedelle ja puhutteli heimosisartaan. Riima ei nähnyt syytä kierrellä, vaan vastasi suoraan.
"Tulin hakemaan vain lämpöä. Muuta en tarvitse", hän vastasi väristen vieläkin hieman kylmästä kosteiden vaatteidensa alla.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 371
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Tinanja » Tue Jun 19, 2018 1:52 pm

Rayash oli vain hieman naurahtanut, kun tuo kokki arvioi hänen olevan kapteeni. Oliko se niin ilmeistä? Ehkä. Tuskin keskiverto merimies näki vaivaa erityisemmin pukeutumisensa tai ulkonäkönsä suhteen, ja Rayash tiesi kuluneenkin viittansa huokaavan eteenpäin viestiä siitä, että siihen oli käytetty rahaa. Sitä paitsi, hän oli tainnut juuri tilata kalleimman aamiaisannoksen, joten kaipa se sitten oli arvattavaa.

Kun tuo uusi tulija seisoi vain siinä ovella, sai Rayash hetken aikaa katsoa tuota ja tämän piirteitä tarkemmin omaa ruokaansa odottaessaan. Ruoka tuoksi jo nyt herkulliselta ja sai miehen vatsan murahtamaan tyytymättömänä, kun keho olisi mielellään aloittanut jo ruokailun. Varreltaan tulija oli hoikka, ja Rayashin harjaantumattomaan silmään tämä näytti enemmän peikolta kuin mitä kokkauksiensa äärellä touhuava kokki näytti. Sen lisäksi, ettei kapteeni juurikaan ollut nähnyt aiemmin peikkoja, hän kiinnitti huomiota siihen, miten kosteilta, ihoon liimaantuvilta ja ohuilta vaatteet säähän nähden näyttivät. Oven ympäristö oli sen verran hämärä, ettei mies saanut sen tarkempia piirteitä irti tuosta, mutta tämä ei vaikuttanut keskivertoasiakkaalta täällä. Tosin näytti siltä, että tuo juuri sisään saapunut peikkokin huomasi hänen huomionsa kiinnittyneen tähän ja vastasi katseeseen tuijotuksella, joka sai kohteliaisuudesta Rayashin kääntämään huomionsa muualle - kiillotettua, puhtaaksi hinkattua pöytää arvioimaan hetkeksi.

Mies tosin vilkaisi kokkia tämän aloittaessa keskustelun toisen peikon kanssa saaden tuon vastaamaan hyvin suoraan, mutta yllättävästi, että tämä haki vain lämpöä. Oliko tuo siis katujen asukas? Täältä Dionesta? Rayash kurtisti tuskin huomattavasti kulmiaan jäädessään tarkkailemaan tilannetta kokkia silmäillen.

Post Reply