Täysipainoinen ateria

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Viherkivi »

Xhay katsasti uuden tulijan töidensä lomassa, tunnistaen tämän viimein sisareksi. Tuon kylmettynyt värinä ei jäänyt huomaamatta, mikä sai kokin kulmat hieman kurtistumaan. Hän hyppäsi oikopäätä johtopäätöksiin, ja muistutti itseään siitä että hänen tulisi olla kiitollinen säännöllisestä palkkapussista ja katosta pään päällä. Xhay poisti viimeisen paahtuneen leipäpalan ritilästä lautaselle, jolla olikin jo kiitettävä pino vaalean ruskeiksi ja rapsakoiksi paahtuneita viipaleita. Seuraavaksi kokki nappasi tarjottimen jolle alkoi koota herra kapteenin aamiaista.

Tarjottimelle nostettiin kulhollinen kasvispannua, jonka seassa oli pehmeäksi kypsyneitä kananmunia, ateriointivälineet, leipäviipaleet, sekä mukillinen kuumaa yrttijuomaa, jonka viereen hän asetteli pienen hunajapurkin, mikäli asiakas nautti makeammasta teestä. Koko komeuden hän kiikutti ainoan maksavan asiakkaansa eteen.

"Kas tässä herralle, kasvispannua kananmunilla, paahdettua leipää ja emännän sekoittamasta sekoituksesta haudutettu aamutee.", hän esitteli tarjotinta miehelle, vilkaisten sitten kylmettyneen oloista peikkoa olkansa yli. Sitten Xhay taipui hieman lähemmäksi kapteenia ja sanoi tälle matalalla äänellä: "Jos herra voisi katsoa seuraavia tekoja läpi sormiensa, arvostaisin sitä suuresti."

Hänen äänensä kuulosti ehkä hieman huolestuneelta, kenties uhkaavalta, joten useimmat jotka eivät kokkia tunteneet olisivat saattaneet miettiä mitä ikävää tällä oli mielessään. Xhaylla oli kuitenkin valtava oikeudentunto, sekä periaate, että hänen isännöimästään ruokasalista ei lähtisi kukaan nälkäisenä -- ei edes kukkaron akuutista keveydestä kärsivä koditon. Xhayn työnantaja tiesi paremmin kuin antaa taitavalle työntekijälleen potkut, koska kaikki maksavat asiakkaat palasivat aina Xhayn patojen ääreen.

Xhay palasi takaisin avokeittiön, mutta jatkoikin takaisin takana olevaan isompaan keittiöön. Hänellä kului siellä tovi, mutta sitten Xhay palasi hieman pienemmän tarjottimen kanssa ja lähestyi heimosisartaan.
"Kaipaat lämpöä, sisar, mutta mikään ei lämmitä niin kuin kunnon aamiainen. Jaan omani kanssasi.", hän sanoi ja tyrkkäsi tarjotintaan kohti sateessa kastunutta peikonrimpulaa. Nyt lähempänä Xhay pisti merkille, että kova onni oli potkimisen lisäksi oikein murjonut tuota toista peikkoa. "Ah-anteeksi.", hän sitten änkkäsi pistäen merkille miten toiselta puuttui toinen käsivarsi kokonaan, "Tule nyt ihmeessä istumaan."
Oli ehkä parempi, että Xhay kantaisi itse tarjottimen -- ei olisi ollut kovin mukavaa antaa toisen tasapainotella tarjotinta ja sen antimia yhdellä kädellä.

Tässä pienellä tarjottimella oli muutama siivu tummaa leipää, joiden molempien päällä oli paksut palat savustettua kinkkua ja vesikrassia. Xhay oli myös annostellut kulhollisen oikein kuohkeaa ja kermaista kaurapuuroa, jonka päälle oli asettanut kultaisen voinokareen ja hieman siirappia. Hän ei varsinaisesti valehdellut sanoessaan kyseessä olevan hänen oma aamiaisensa, työpaikkaruokailu kuului harvinaisiin etuihin, joita hänelle suotiin tässä paikassa.
Vampuuri

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Vampuuri »

Kokki ei välittömästi passittanut Riimaa ovesta ulos, vaan jatkoi touhuamistaan avokeittiössä. Nuori peikko harkitisi hetken, pitäisikö vain livahtaa nyt tilaisuuden tullen pois ja etsiä jokin toinen paikka lämmitellä. Toisaalta, jos työntekijä oli liian kiireinen potkimaan häntä pois heti, voisi hän yhtä hyvin käyttää tilaisuuden ja viipyä niin pitkään kuin voi. Riima seuraili kokin touhuamista, vaikka ei ovelta nähnytkään kovinkaan hyvin tarkalleen, mitä kaikkea tuo teki. Tuon liikkeet olivat hyvin sulavat ja tottuneet, ties kuinka monta vuotta tuo oli tehnyt tätä työtä. Nuorempi peikko oli ehkä jopa hieman kateellinen.

Hyvän hetken kuluttua kokki lähestyi vierailijaa oven läheisyydessä. Yllättävää kyllä, hän ei ollutkaan hätistelemässä lorvailijaa pois, vaan toi mukanaan tarjotinta. Riima kohotti kulmiaan yllättyneenä. Sen enempää kalliimmat kuin halvemmatkaan paikat eivät noin vain tarjonneet ruokaa epämääräisille vierailijoille. Se oli Riimasta outoa ja huolimatta eleen ystävällisyydestä hän oli varautunut.
Nyt lähempää katsottuna Riima oli varma, että tämä kokki oli puoliverinen. Mies oli pidempi ja tukevampi kuin normaali metsänpeikko, mutta lyhyempi kuin ihminen. Myös siniset silmät kielivät ihmisen verenperimästä. Tai, olihan se tietysti mahdollista että mies oli metsänpeikon ja vaikka jäätikönpeikon risteymä. Oli miten oli, sillä ei oikeastaan ollut Riimalle mitään väliä. Nyt hän vain sai mielessään selityksen aiemmin havaitsemalleen "outoudelle".
Riima tuhahti hiljaisesti itsekseen kokin pyytäessä anteeksi ja kehottaessaan toista istumaan. Eihän se ollut mitenkään epäkohteliasta mieheltä, eikä peikko olisi itsekseen onnistunut kantamaan noin täyttä tarjotinta yhdellä kädellä pöytään. Jos olisi sen siis ottanut vastaan. Siltikin, Riima tunsi olonsa aina epämukavaksi tietäessään, että hänen hyvin suuri puutteensa oli huomioitu.

Tarjottimen sisältö oli kyllä ollut hyvinkin houkutteleva. Riima ei tiennyt, milloin oli viimeksi saanut kunnon aamiaisen. Suurimman osan ajasta hän vain eli sillä, mitä löysi metsistä ja satunnaisesti söi jotain majataloissa, jos se kuului huoneen hintaan tai hänellä sattui olemaan muutama ylimääräinen kolikko taskussa. Hän oli muutamien kaupunkivuosiensa aikana päässyt hyvin harvoin kunnollisen lämpimän aterian äärelle.
Riima seurasi kokkia hieman peremmälle. Avokeittiön helloista ja uuneista hohkaava lämpö toisaalta hyväili, toisaalta muistutti häntä epämiellyttävän kosteista vaatteistaan.
"Minulla ei ole kyllä rahaa maksaa tuosta mistään", Riima teki selväksi katsoen kokkiin hieman epäileväisenä.
Olihan tuo sanonut jakavansa aamupalan, mutta kulkeva peikko oli useampaankin otteeseen tullut huijatuksi. Kerran hän oli jostain majatalosta tilannut aterian, jonka hinnan tarjoilija oli hänelle valehdellut. Myöhemmin hän oli joutunut tyhjentämään koko rahapussinsa välttääkseen syyteet varkaudesta. Sinäkin yönä hän oli nukkunut taivasalla. Riimalla oli siis syynsä olla epäileväinen. Hyvin harva kaupungeissa oikeasti teki mitään vain hyvää hyvyyttään.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Tinanja »

Kapteeni Doulbtur kieltämättä oli tyytyväinen saadessaan viimein ruuan eteensä. Annos näytti erittäin herkulliselta: sen tuoksu oli täyteläinen, ja annos runsas, ja varmasti täyttävä. Rayash nyökkäsi kiitokseksi peikolle, joka laski ruuan, ja teen hänen eteensä. Tee tuoksui miellyttävän raikkaalta olematta kuitenkaan kitkerä ja kapteeni alkoi olla varma, että huhut ja tarinat Teurastetun Prinssin maineesta erityisesti herkullisen ruuan suhteen ei ollut lainkaan liioiteltua - päin vastoin siitä saattoi jäädä joitain sävyjä jopa pois. Kapteeni ehti jo kohottaa haarukan käteensä ja laskemaan katseensa ruokaansa arvioimaan, kun joutui kohottamaan kulmiaan Xhayn kommentille.
Muutoin tuo olisi todennäköisesti antanut asian olla, ei olisi kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, mutta sanojen seurauksena ensimmäisen suupalan eksyessä miehen suuhun, tämän katse seurasi tuon hyvin ihmismäisen peikon (?), kokin tekemisiä. Tuo palasi takaisin keittiölle ja kokosi tarjottimelle jonkinnäköisen aamiaisen. Se ei ollut yhtä runsas tai monipuolinen kuin hänen tilaamansa, mutta aamiainen kuitenkin. Täyttävältä sekin näytti, Rayash mietti maistaessaan lämmintä, paahdettua leipääkin ruuan lisäksi. Kokin kasvispannuksi kutsuma aamiainen oli juuri sopivan tuhdisti maustettu olematta kuitenkaan liian mausteinen, ja ruoka oli sopivan mehukasta olematta liian vetelää. Hän saattoi myöntää, ettei ollut hetkeen syönyt mitään näin herkullista varsinkaan heti aamusta ja nälkäisenä. Pitäisi pitää paikka mielessä.

Hän seurasi sivusilmällä tuon kokin ja sisään astuneen peikon kohtaamista. Kokki näytti tarjoavan tuolle lämmittelemään saapuneelle kulkijalle aamiaisestaan ostan, ja se sai kapteenin vähän kohottamaan kulmiaan. Pitäisi muistaa jättää muutama ylimääräinen kolikko maksun ohessa, kun hän viimein saisi tämän annoksen syötyä. Mies puraisi jälleen ruokaan kastamaansa paahtoleipää ja jäi kuuntelemaan puolella korvalla kohtaamista. Tulija kertoi, ettei tällä olisi rahaa maksaa ruuasta - tämä todennäköisesti oli nähnyt aiemminkin tungettelevia tarjoilijoita, jotka toivat ruokaa pöytään pyytämättäkin. Tuo lämminhenkinen, huoliteltu kokki ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että tämän taka-ajatukset olivat sellaisia - päin vastoin.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Viherkivi »

Xhay pisti merkille tuon toisen peikon varautuneisuuden, mutta ei varsinaisesti ihmetellyt sitä. Tuntui olevan kaupungin ja sen asukkaiden enemmistön tapa huijata ja höykyttää niitä, joita kova kohtalo oli jo valmiiksi moukaroinut. Sitä suuremmalla syyllä kokki halusi olla poikkeus kaupungin katukuvassa ja sen arkisessa elämässä -- koska maailmassa oli niin paljon pahaa, oli hän päättänyt olla hyvä.
"Tämä ateria on minun piikkiini, usko pois.", hän vakuutteli heimosisarelleen ja laski tarjottimen pöydälle lähellä liettä, taputtaen sitten nenänsä sivua melkein salaliittolaisen elkein. Xhay jättäisi oman ateriointinsa väliin tältä aamulta, mutta se ei perustervettä puolipeikkoa paljonkaan hetkauttanut. Kunhan päivävuorolainen vapauttaisi Xhayn palveluksesta myöhemmin, saattaisi ihmispeikko suunnata sataman laitamille kalaan -- vaikka hänen valitsemissaan paikoissa tuntuikin ongenkoukkuun tarttuvan enemmän levää ja roskia.

"Syö tai ole syömättä, sisar. Äitini hännän kautta, se on joka tapauksessa maksuton ateria.", hän sitten sanoi olkiaan kohauttaen.
Portaita myöten alkoi valua lisää tavernan huoneiden vuokranneita asiakkaita, joten Xhayn oli pakko irroittautua palvelemaan heitä. Hän lämmitteli lisää kasvispannua, kokosi voileipiä, kaatoi teetä ja maitoa sitä haluaville, tarjoili ja rahasti. Samalla, kokki kuitenkin tarkkaili aamun ensimmäistä asiakastaan, herra kapteenia, ja sitten tuota sateessa kastunutta peikonrimpulaa.

Aamu hieman eteni, mutta ruokasalissa ei ollut liian kiireistä. Saatuaan keittiötä siistittyä hieman, Xhay suuntasi herra kapteenin pöydälle ja kysyi: "Saisiko herralle olla vielä jotain makeaa, kenties? Talon emäntä leipoo oivallisia marjapiirasia."
Vampuuri

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Vampuuri »

Riima katsoi tarkasti kokin kasvoja tuon puhuessa. Hän ei nähnyt minkäänlaista pahantahtoisuutta tuon ilmeessä, ja tuon äänensävy ja sanat olivat hyvinkin lämpimiä. Tavallaan jopa kotoisia. Siitä tuntui olleen ikuisuus, kun käsipuoli oli viimeksi törmännyt monen peikkoheimon tapaiseen avoimeen ystävällisyyteen.
"Siinä tapauksessa en voi kuin kiittää", Riima sanoi ja hetken hänen suupielessään viipyi hymy. Harvinainen näky näillä kasvoilla.

Peikko veti tuolin esille, heitti laukkunsa jalkoihinsa ja istahti alas, vetäen pitkän häntänsä tuolin alle turvaan muiden asiakkaiden kengiltä. Kokilta saatu annos ei varmaankaan ollut jonkun varakkaamman silmiin iso tai monipuolinen, mutta Riimalle se oli enemmän kuin hän joinain päivinä söi koko päivän aikana. Pitäisikö nuoren peikon ehkä jättää kokille pieni tippi? Eihän hän voinut jättää kovinkaan suurta summaa, kun nytkin hänen pieni rahapussinsa vaivoin kilisi. Vaikka Riima olikin tavallisesti juro eikä edes ottanut tällaista apua vastaan, halusi hän osoittaa kiitollisuuttaan muutenkin kuin vain sanoilla.
Ennaltaehkäistäkseen ähkyn Riima aterioi hyvin hitaasti, seuraten samalla vuoroin kokin puuhaamista avokeittiössä aitiopaikaltaan, vuoroin asiakkaita. Hän kuunteli puolella korvalla joitain läheisten pöytien keskustelua, mutta aiheet eivät olleet kiinnostavia, joten hän ei keskittynyt niihin. Aamun edetessä lämpö alkoi viimein kuivata peikon vaatteita.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Tinanja »

Rayash kieltämättä nautti lämpimästä, herkullisesta aamiaisestaan, joka täytti hänen vatsansa ehdottomasti äärimmilleen. Tee kuitenkin tasapainoitti aamiaista sen verran, ettei olo tuntunut erityisen ähkyiseltä, mutta täydeltä silti. Maustaminen ja valmistaminen täällä olivat ehdottomasti olleet kohillaan, ja Rayash oli positiivisesti yllättynyt myös kokin ystävällisestä käytöksestä. Hän alkoi olla yhä varmempi siitä, että Teurastettu Prinssi oli jopa kehuvia huhujaan parempi ainakin henkilökuntansa osalta. Lopulta kapteeni lopetteli pitkäksi venähtäneen aamiaisensa, vilkuillen välillä ympärilleen, mutta pääsääntöisesti keskittyen omaan ruokailuunsa. Viimeinen pisara teestäkin oli kumottu kurkusta alas, kun Rayash nousi viittaansa vähän harteillaan suoristaen. Tämä otti nopeasti vyöllään roikkuvasta rahapussista anteliaan kolikkomäärän ja jätti sen pöydälle kääntyessään lähtemään. Se varmasti kattaisi koko aterian, mutta myös jättäisi kokille joitain ylimääräisiä kolikoita omaan käyttöön. Ehkä tuo tarjoilisi seuraavallakin kerralla yhtä herkullista ruokaa, mikäli hän toisi liiketapaamisen Prinssiin saakka?

Kapteeni kääntyi vielä katsomaan keittiön luokse palannutta kokkia nyökäten tälle lyhyesti. "Kiitos aamiaisesta, se oli erittäin herkullista", totesi Rayash tälle. "Ja voitte pitää vaihtorahat", tämä viittasi vielä pöydällä tämän jättämien astioiden vierellä kiilteleviin kolikoihin samalla, kun pöytien ohitse ja sivusta kulkiessaan suuntasi ovea kohden vielä viimeisen kerran Teurastetun Prinssin ruokasalia vilkaisten. Sitten mies katosi sen enempää huomiota herättämättä Dioden kaduille päivän ensimmäistä tapaamista kohden.

//Kiitokset pelistä molemmille minun & Rayashin osalta ^^
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Viherkivi »

OoC: Mites, Vampuuri, pelataanko me sitten vielä pari kierrosta ja kääritään peli sitten kokoon?

~*~

Xhayn ele oli saanut hänen heimosisarensa hymyilemään. Se oli pieni hymy, mutta Xhayn mielestä sitäkin sievempi, ja kokki olikin saanut ponneikkuutta askeliinsa tuon johdosta. Päivän hyvä työ oli tehty, ja se sai kokin ihan tyytyväiseksi päivän panoksesta.

Vaikutti siltä, että herra kapteeni oli saanut vatsansa täyteen aamiaisesta, eikä kaivannut mitään makeaa enää ruoan ja teen päälle, joten hän kumarsi oikein hienostuneesti herra kapteenille ja kiitteli kovasti kehuista sekä anteliaasta maksusta ja tipistä. Kun aamun ensimmäinen asiakas oli lähtenyt, Xhay tarttui oikopäätä toimeen ja alkoi siistiä astioita pöydästä. Astiat olivat tyhjinä, joka oli Xhayn mielestä vielä yksi sanaton kiitos. Hän kokosi astiat tarjottimelle ja vei ne tavernan takatiloihin tiskarin huomaan, palaten sitten takaisin aamiaistarjoilun pariin.

Puolipeikko pisti merkille, miten hänen heimosisarensa söi hitaasti; se sai hänen hyväksyntänsä -- ahmimisesta koituisi vain paha mieli ja vatsanpuruja. Xhay teki kierroksen ruokasalissa, täyttäen muiden asiakkaiden teemukit isosta pannusta, mutta palasi sitten toisen peikon pöydän tykö.

"Jos ei haittaa, voimmeko vaihtaa pari sanaa?", hän kysyi, mutta ei tohtinut istua alas, jos toinen ei vaikka halunnutkaan puhua.
Vampuuri

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Vampuuri »

// Puolestani voidaan jatkaa niin pitkään kuin sujuvalta tuntuu. c: \\

Riima söi ensin puurokulhollisen, koska se ei olisi välttämättä maistunut niin hyvältä kylmänä. Leivillä ei niinkään ollut väliä. Ruoka oli tavattoman hyvälaatuista, sen vähemmänkin näistä asioista ymmärtävä peikko tiesi. Hänelle tuli miltein syylinen olo, eihän hän ollut tehnyt mitään tämän aterian eteen. Riima teki parhaansa pitääkseen moiset ajatukset poissa mielestään.

Peikon nakertaessa ensimmäistä leipää hän huomasi, että aiemmin huomaamansa valkohiuksinen herra oli tekemässä lähtöä. Tuo vaikutti tyytyväiseltä ateriaansa, ainakin sen perusteella mitä peikko saattoi juuri ja juuri erottaa tuon puhuvan kokille. Sen enempää Riima ei kuitenkaan siihen kiinnittänyt huomiota vaan keskittyi jälleen seuraamaan sivusta muita asiakkaita.
Kun oli vierähtänyt lyhyt hetki ensimmäisen asiakkaan lähdöstä, Riima havahtui kokin astellessa hänen luokseen.
"Kaikin mokomin", peikko vastasi nyökäten vastakkaisella puolella olevaa tuolia kohden. Eipä hänellä ollut syytä kieltäytyäkään.
Riima oletti, että kokki aloittaisi keskustelun. Olihan tuo itse tullut hänelle puhumaan.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Viherkivi »

Xhay kävi viemässä teepannun keittiöapulaiselle ohjeistaen tämän huolehtimaan mukien täytöstä ja muusta tarjoilusta vähän aikaa. Sitten kokki palasi heimosisarensa pöytään, käänsi tuolin ja asettui siten, että hänen mahansa oli selkänojaa vasten. Siten hän sai nojata rauhassa kyynärpäitään tuolin selkänojaan.

Kokki mietti, miten asettelisi sanottavansa mahdollisimman hienotunteisesti -- hän ei nimittäin ollut mikään karkea mies, eikä hänen asioihinsa kuulunut kuulutella toisten raha-asioita pitkin ruokasalia kesken kiireisimmän aamiaisruuhkan.
"No tuota, hrmmm...", hän aloitti, takellellen hieman, yskäisten pehmeästi nyrkkiinsä.

Vai olisiko sittenkin ollut parempi esitellä itsensä ensin, ennen kuin hän hyppäisi suoraan keskusteluun.
"Nimeni on Xhay, hauska tavata heimolaisia.", hän sitten viimein sanoi, silmäillen samalla toisen jäljellä olevaa kättä. Olikohan se soveliasta tarjota kättään kättelyä varten? Se oli kuitenkin ihmismäinen tapa, ei niinkään peikkomainen tapa...

Joka tapauksessa, Xhay päätti odottaa toisen nimeä -- jos tämä halusi sen antaa -- ennen kuin jatkaisi asiansa kanssa. Antoihan se kokille sentään muutaman hetken lisää miettiä, miten hän asettelisi sanottavansa parhaiten.
Vampuuri

Re: Täysipainoinen ateria

Post by Vampuuri »

Riima laski leivän tarjottimelle odottamaan. Hänellä ei ollut pakonomainen tarve syödä, ja oli muutenkin mukavampi puhua suu tyhjänä. Hän otti myös rennomman asennon nostaen toisen jalkansa tuolille, jotta pystyi pitämään ainokaista käsivarttaan sen päällä. Tuolit oli tehty ihmisiä ajatellen, joten istuimella oli enemmän kuin tarpeeksi tilaa pienikokoiselle peikolle.

Kokki takelteli aluksi, mille Riima vain vähän kohotti kulmiaan, nojaten leuallaan kämmeneensä. Kokki esitteli itsensä Xhayksi, ja peikko painoi nimen parhaansa mukaan mieleensä.
"Olen Riima", nuori peikko esittäytyi myös, "Muihin peikkoihin harvoin törmää kaupungeissa, joten mukava tutustua."
Riiman ääni oli hyvin neutraali, eikä viitannut sen enempää innostukseen kuin inhoon. Joku olisi voinut pitää sitä kylmänä tai epäystävällisenä sävynä, jos ei tuntenut peikkoa.
"Vielä harvemmin törmää sellaisiin, joilla on hyvä työ", käsipuoli jatkoi rupatellen. Sitä ei ehkä olisi voinut arvata muuten jurosta peikosta, mutta hän nautti juttelusta melkein kenen tahansa kanssa. Ainakin niin kauan kuin nuo eivät antaneet hänelle syytä suuttua, "Tavallisesti meitä peikkoja näkee vain kaduilla. Näpistelemässä, kerjäämässä tai myymässä jotain tilpehööriä torien laitamilla. On aina hienoa nähdä menestyviä heimotovereita."
Locked