Page 3 of 3

Re: Täysipainoinen ateria

Posted: Sun Jun 24, 2018 8:25 pm
by Viherkivi
Xhay nyökkäsi ja hymyili hieman, kun käsipuoli esitteli itsensä Riimaksi. Ei kuulostanut oikein tutulta, joten ehkä he olivat eri yhteisöistä. Kyllä tuonnäköinen kokopeikko olisi varmasti jäänyt hänen mieleensä. Ei sillä, että käsivarren puutos olisi ollut ainoa asia, joka olisi jäänyt Xhayn mieleen, vaikka olikin aika merkittävä piirre.

"No... Niin, no, olenkin saanut tapella aika paljon asemani eteen.", hän sitten totesi. Ehkä 'tapella' ei ollut oikein oikea termi, mutta kyllä Xhaysta tuntui, että hän oli saanut tehdä töitä asemansa eteen enemmän kuin keskivertoinen ihmiskokki. Toisaalta, Xhay ei ollutkaan mikään keskiverto, vaan ensiluokkainen kokki.

"Toisaalta se ei tunnu työltä, kun tekee jotain, jota rakastaa.", hän lisäsi. Alkuhan oli ollut hänelle tässä tavernassa kankea, koska monia outoja sattumuksia oli laitettu ennakkoluulojen ja lajismin takia hänen niskoilleen, mutta Xhayn taktiikka oli ollut olla niin pehmeä ja sitkeä ettei häntä kyetty rikkomaan. Niin kuin taikina.

"Töistä puheen ollen...", Xhay otti mieltään polttavan asian viimein puheeksi, "Huomaan, että podet akuuttia kukkaron keveyttä."
Asennostaan johtuen hän ei voinut oikein kumartua lähemmäksi, mutta hän katsoi ympärilleen tarkistaakseen, että kukaan ei kuunnellut. Olivathan hänen nostamansa puheenaiheet arkaluontoisia, eikä Xhay ainakaan halunnut uteliaiden korvien kuuntelevan kun hän mainitsi toisen rahattomuuden.

"Hopeaseppientien ja Kuulakujan risteyksessä sijaitsee Harakan Apteekki", hän sanoi matalalla äänellä, "Jos tiedät jotain myrkkysienistä, kuten valkolakeista tai mustakorvista, apteekkari ostaisi ne hyvään hintaan. Hän tekee niistä lääkkeitä, näin hän väittää."
Väitteen todenmukaisuus huoletti Xhayta ehkä hieman, mutta hän ei puuttunut siihen mihin myrkkysieniä käytettiin loppupeleissä.

Re: Täysipainoinen ateria

Posted: Sun Jun 24, 2018 9:17 pm
by Vampuuri
Xhayn sanat vahvistivat, ettei tie hänen uralleen ollut ollut helppo. Xhay, Riima ja monet muut peikot ja peikonsukuiset joutuivat nopeasti ennakkoluulojen uhreiksi. Eiväthän nuo ennakkoluulot täysin perättömiä olleet, peikkoheimojen ja kaupunkilaisten kulttuurierot johtivat helposti kipinöihin. Riimallakin oli ollut aikoinaan kova kulttuurishokki, kun hän oli jättänyt heimonsa ja alkanut vaeltaa yksin ja viettää enemmän aikaa kaupungeissa. Onneksi hän oli nopea oppimaan.

Riima nyrpisti nenäänsä ja katsoi hieman sivummalle kulmat kurtussa Xhayn mainitessa hänen kukkarostaan. Nuori peikko toivoi, ettei se olisi ollut niin ilmiselvää. Toisaalta, omahan vikansa se oli, kun oli saapunut läpimärkänä ja ilmoittanut, ettei hänellä ollut varaa mihinkään. Totta kai häntä pidettäisiin rahattomana ja kodittomana. Ja kumpikin oli totta. Riima vain ei pitänyt siitä, että hänen heikkoutensa huomioitiin.
Peikko hengitti syvään ja pyyhkäisi muutaman takkuuntuneen hiussuortuvan kasvoiltaan korvansa taakse, hieraisten samalla nopeasti ohimoaan. Xhayn mataloittamana ääni sai hänet kääntämään katseensa taas kokkiin. Hän painoi tuon sanat tarkasti mieleensä. Riima ei itse tuntenut Dionen katuja kovinkaan hyvin, mutta löytäisi varmaan jonkun, joka osaisi ohjata hänet oikeaan suuntaan.
"Kiitos vinkistä", Riima sanoi vilpittömästi, "Tartun mielelläni jokaiseen tilaisuuteen tienata edes hieman."

Tietysti Riiman täytyisi käydä itse paikan päällä vahvistamassa, että apteekkari etsi kyseisiä sieniä. Ties vaikka hän saisi sieltä muitakin töitä kuin vain metsässä rämpimistä. Kyllähän se peikolta sujui, mutta jos hän halusi tehdä elämällään jotain muutakin kuin vain hanttihommia, täytyi hänen saada muunkinlaista tekemistä.
"Jään sinulle velkaa", Riima sanoi katsoen pöydän puupintaa. Eikä hän tietenkään tarkoittanut vain aamiaista, vaan myös vinkkiä. Ehkä hän voisi joskus tulevaisuudessa korvata tämän hyväsydämiselle kokille.

Re: Täysipainoinen ateria

Posted: Sun Jun 24, 2018 9:40 pm
by Viherkivi
"Ei, et jää." Xhay kielsi, kun Riima sanoi jäävänsä velkaa. "Yritän vain olla sellainen henkilö, jota olisin itse kaivannut ollessani nuorempi ja uusi naama täälläpäin." Hän piti pienen paussin, mutta lisäsi pian: "Tietysti tänne saa tuoda syksymmällä herkkutatteja tai vahveroita, jos satut löytämään. Minulla ei ole nykyisin enää niin paljon aikaa käydä sienimetsässä, ja torikauppiaiden ryökäleet kiskovat hirmuisia hintoja tuoreista sienistä." Kokin huuli meni hieman mutrulle, kun hän ajattelikin miten monesti joutui hakkaamaan päätään kauppaiden kanssa vastakkain näistä asioista.

Hän vilkaisi Riiman kosteita hiuksia ja muisti, miten peikonrimpula oli tullut sateesta märkänä sisään tavernan ruokasaliin. Mietteliäänä Xhay nojasi leukaansa käsivarteen ja mietti, miten onnekas olikaan ollut. No juu, olihan hänkin torkkunut ensi unensa isossa kaupungissa erään vuokratallin ylisillä, ilman että kukaan oli huomannut ihan heti. Herraspeikko hänessä koki toisen kodittomuuden asiana, joka olisi pitänyt korjata, mutta sama herraspeikkomaisuus naputti Xhayn takaraivossa siitä, miten hän ei voisi tahrata toisen mainetta ehdottamalla että he jakaisivat asunnon vähän aikaa.

Sitä paitsi, he olivat tunteneet vasta yhden aamun, eikä toinen peikko varmasti nauttisi kokin hyväntekeväisyyskohteena olemisesta.
"Onko sinulla yösijaa?", hän kysyi joka tapauksessa, vaikka olettikin vastauksen olevan 'ei'. Riimalla tuntui olevan aikamoinen ongelma hyppysissään; töiden saamista helpotti vakituinen asumus, mutta vakituista asumusta ei saanut ilman kohtuullista palkkaa... Jonka saamiseen tarvittiin töitä. Muuten Xhay olisi ehdottanut jotain siivoustöitä Teurastetussa Prinssissä, mutta heillä oli jo hyvin paljon palvelusväkeä -- ja raskaimmat työt, kuten lattian tai patojen jynssääminen, vaati kahta kättä.