Kauppakillan vuosikokous

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Kauppakillan vuosikokous

Post by Tinanja »

//Kiitos erityisesti Kupariravulle kirjoittamisesta, täydentämisestä ja ideoista!

Mantereen armeijan neljäs rakuza, ritari Zaos Farrith oli saapunut Dioneen muutamaa päivää aiemmin hoitamaan joitain poliittisesti hyvin tulenarkoja asioita. Oli tärkeää pitää tilanne vielä hallinnassa, sillä ongelmien paljastuminen voisi johtaa kansan liikehdintään, eikä se olisi koskaan ongelmatonta. Varsinkaan nyt, kun armeija oli siirtänyt resurssejaan Phoeben suunnalle katastrofin jäljiltä, joten oli keskimääräistä tärkeämpää pitää tilanne hallinnassa. Heillä ei olisi varaa alkaa väkivalloin hallitsemaan tilannetta, ei nyt. Sitä paitsi, Zaos ajatteli itsekseen kävellessään ripeästi, aina yhtä suoraselkäisenä Dionen pääkatua pitkin seuraavaan kokoukseensa, olisi typerää liata käsiään minkään asian kanssa, kun sen voisi hoitaa merkittävästi siistimminkin kynän, paperin ja musteen avulla.

Miehen kiillotetut saappaat kopisivat hieman jäistä katua vasten tämän kävellessä kohti virastotaloa. Kalleuttaan huokaava viitta roikkui melkein maata myöten miehen takana askelten tahdissa heiluen huutaen kaikille harvoille ohikulkjoille, että tämä haltiamies kuului armeijaan - armeijan logo oli kirjailtu koko viittaa peittämään. Sen alla oleva punainen, lähes maahan saakka yltävä liivi ja tämän punaisuutta korostavat muut, erittäin siistit ja arvokkaat vaatteet viimeistelivät mielikuvan huolitellusta, kunniallisesta miehestä. Tämän hiukset olivat auki niiden harmauden korostaessa muutoinkin jo kalpeita kasvoja värikkäitä vaatteita vasten. Kapeat poskipäät ja hoikka olemus loivat samalla hieman kolhoa kuvaa, kun tämä viimein astui sisälle virastotaloon.

Oven avannut vartija kiirehti nopeasti kumartamaan Rakuzalle oikein tietämättä, miten päin hänen olisi pitänyt käyttäytyä näin arvovaltaisen henkilön edessä. Tämä tyytyi sulkemaan oven miehen perässä muutaman kirjanpitäjän vilkaistessa arvioiden, pitkään Rakuzan perään tämän kulkiessa eteissalin lävitse suoraan toiseen kerrokseen johtaviin portaisiin kuin olisi omistanut koko virastotalon. Miehen silmien editse vilisivät kauniit kaiverrukset talon tukipylväissä, paksut kankaat suuria ikkunoita reunustavissa verhoissa ja portaiden ylenmääräistä leveyttä korostava matto, joka niihin oli naulattu kiinni. Rakega kulki tottuneesti toisen kerroksen suurimpaan saliin, jossa oli todennäköisesti juuri, vain hetkiä aiemmin aloitettu Dionen kauppakillan päätäntävaltaisten, rikkaimpien kauppiaiden sekä virkailijoiden kokous.

Tämä olisi hänen mahdollisuutensa edistää armeijan asemaa kauppakiltojen silmissä, mutta myös tuoda armeijalle merkittävää hyötyä päätöksistä, jotka hän aikoi täällä tänään runnoa lävitse. Rakegan perässä astelleet kaksi henkivartijan ja lakeijan roolissa kulkevaa miestä kiirehtivät avaamaan Farrithille oven, jotta tämä saattoi astua sisälle aina niin hillityn ja suoraselkäisen näköisenä.
“Hyvät kauppakillan ja Dionen kaupungin edustajat, saanen esitellä teille arvovaltaisen vieraamme ritarien Rakuzan herra Farrithin”, toinen näistä siistin mustiin asuihin pukeutuneista lakejoista astui Farrithin sivustalle kuin korostaakseen tämän korkea-arvoista, huoliteltua olemusta, jota ilmeetön naamio Rakuzan itsensä kasvoilla vain korosti.
“Hyvät herrat”, Zaos Farrith aloitti hyvin hallitulla sävyllä. “Meillä on tänään edessämme pitkä kokous, ja paljon päätöksiä.”

*



Suurten pariovien takaa aukesi kaupungintalon suuri kokoussali, ja jokainen paikka suuressa huoneessa näytti tulevan tarpeeseen. Ensikertalaisen silmään sali näytti elävältä ja äänekkäältä sekamelskalta, jonka aaltoihin olisi helppo hukkua muutamassa hetkessä. Mutta täälläkin vallitsi omanlaisensa järjestys. Samojen kiltojen jäsenet kokoontuivat suurin piirtein yhteen eri puolille salia, ja heidän ympärillään parveilivat useat avustajat hiljaisina ja tunnollisina. Kirjureita, sihteereitä, killan alempiarvoisia jäseniä joille tähän tilaisuuteen pääseminen oli etuoikeus ja ainutkertainen tilaisuus esiintyä edukseen. Kiltoja erottavien rajalinjojen yli oli myös jatkuvaa liikettä, vanhojen kauppakumppaneiden ja tuttavien jaellessa kohteliaita tervehdyksiä ja kuulumisia. Ja kuten aina piireissä, joissa kunnianhimo yksin saattoi kohottaa henkilön parempaan asemaan, myös täällä liikkuivat raha ja salaisuuden edestakaisin.
Puheenjohtaja asettui omalle paikalleen pöydän päähän, odottavien katseiden ristitulessa. Hän kuitenkin kantoi asemansa vaatiman tyynen julkikuvan vuosien kokemuksella ja istuutui. Tarttuen pöydälle asetettuun, kauniista helmipähkinäpuusta kaiverrettuun nuijaan hän antoi kolmen napakan kopautuksen kiiriä pitkin salia. Yhtenä rintamana kaikki kääntyivät katsomaan puheenjohtajaa ja ne, joille oli osoitettu istuinpaikka, istuivat paikoilleen.

Lähes täysi hiljaisuus laskeutui saliin.

Puheenjohtaja viittasi kädellään, ja tottelevaisesti seisomaan nousi yksi kauppiaiden killan korkea-arvoisemmista edustajista. Tämä aloitti pitkän ja tolkuttoman kohteliaan esittelyn ensin itsestään ja sen jälkeen hän siirtyi kiittämään puheenjohtajaa puheenvuorostaan. Pitkän, virallisten titteleiden ja pakonomaisten korulauseiden jälkeen edustaja näytti viimein pääsevän asiaan, ja poimien harjoitellun tyylikkäästi uuden dokumentin hän jatkoi:
“Satamavirkailijoiden sekä kiltojen varainhoitajien kanssa on laskettu laittoman, hallinnon veroja kiertävän salakuljetuksen tai muun vastaavanlaisen laittoman kaupankäynnin aiheuttaneen seuraavanlaisia tulojen menetyksiä vuotuisista tuloista: Dionen kankureiden, räätäleiden ja vaattureiden kilta, kuusituhattakolmesataa ja neljäkymmentä deneä. Dionen seppien ja metallinkäsittelijöiden kilta, kaksitoistatuhattakahdeksansataa ja viisikymmentä deneä. Dionen rohdontekijöiden, parantajien ja maagikoiden kilta, joka myös edustaa Metiksen taloudellista etua kaupungissamme, neljätuhatta yhdeksänsataa ja kymmenen deneä….”
Lista oli pitkä ja hyvin yksityiskohtainen, koska jokainen kilta ja taho halusi tuoda menetyksensä esille viimeistä kolikkoa myöten. Samalla se kuitenkin muistutti kaikille kokouksen jäsenille, kuinka suuriksi tappiot kasautuisivat Rakegan ja armeijan näkökulmasta. Pienetkin varkaudet johtivat rangaistuksiin, ja vaikka yksi salakuljettaja ei olisi koko elämässään voinut kiertää kaikkia lueteltuja maksuja, liikuttiin nyt suorastaan pelottavan suurissa summissa. Tämä loi ilmapiiriin yhtenäisen, tuomitsevan asenteen vastuussa olevia salakuljettajia kohtaan. Myös niiltä tahoilta, jotka tiesivät turvautuneensaa itsekin salakuljetukseen tulojensa pönkittämiseksi.
Lopulta tappioluettelo oli käyty läpi, ja edustaja asetti paperin sivuun. Hän piti pienen tauon, kuin odottaen jonkun uskaltavan esittämään mielipidettä tällaisena hetkenä.

“Näin ollen kunniallinen kauppakillan vuosikokous Dionessa on päättänyt ryhtyä radikaaleihin toimiin salakuljetuksen sekä veronkierron kitkemiseksi”, esittäjän karkea ääni rikkoi jälleen saliin laskeutuneen hiljaisuuden. “Meillä on ollut kunnia saada vieraaksemme näitä päätöksiä vahvistamaan armeijan Rakuza herra Farrith.”
Jos keskelle kokoussalin pöytää olisi tuolla hetkellä jysähtänyt jostain alasin, se tuskin olisi saanut aikaan suurempaa hämmästystä kuin mitä nämä juuri äsken lausutut sanat aiheuttivat.
“Suurimman ongelman vuoden aikana ovat aiheuttaneet salakuljettajat sekä henkilöt, jotka jättävät tulojaan ilmoittamatta. Tämän vuoksi olemme päätöksissämme keskittyneet niiden kitkemiseen. Tarkemmat päätökset voitte lukea kaupungintalon arkistosta, jonne ne on kirjattu pöytäkirjan muodossa killan jäsenten nähtäväksi”, tämä jatkoi sitten salista havahtuvien, myöntävien kommenttien säestäessä hänen sanojaan.

“Kaikessa viisaudessaan sekä arvon Rakuza Farrith että kauppakillan päätösvaltainen osa ovat päättäneet seuraavaa”, nyt tuo jäi katsomaan sanoja paperista, jotta saisi kaikki sanansa valittua oikein.
“Päätösvaltainen kokous on päättänyt seuraavaa salakuljetuksen sekä veronkierron kitkemiseksi ennen seuraavaa vuosittaista kokousta: satunnaisten kauppiaitten sekä tuottajien, myyjien ja laivojen kirjanpitoon tullaan tekemään pistotarkastuksia, jotta hallinto voi varmistua kirjanpidon ja verojenmaksun oikeellisuudesta vuoden aikana. Lisäksi erityisesti laivoille, mutta myös kaupungin ulkopuolelta saapuville kuljetuksille tehdään pistotarkastuksia tarkistamaan mahdolliset salakuljetettavat tai kirjaamattomat hyödykkeet. Kaupungin viranomaiset tulevat takavarikoimaan kaikki kirjaamattomat ja verottamattomat tuotteet, sekä syylliset tullaan tuomitsemaan näkyvästi.”
“Nämä tarkastukset suoritetaan pistotarkastuksina, joista ei ilmoiteta asianosaisille ennen itse tarkastuksen alkua. Tarkastajilla tulee olemaan mukanaan tarkastuksesta kertovat dokumentit, jotka on sinetöity kaupungin virallisilla sineteillä. Näin ollen voitte varmistua tarkastajien asian oikeellisuudesta. Jokaista, joka näitä tarkastuksia yrittää vastustaa, tullaan katsomaan epäillyksi salakuljetuksesta ja kuulustelemaan asiaan kuuluvalla tavalla.”

Tuon pitkä selostus tulevista toimista sai levotonta liikehdintää aikaan eri killan osien jäsenten keskuudessa, kun kukaan ei oikein tiennyt, miten voimakkaasti tälläinen radikaali päätös näkyisi arjesta, ja paljonko lisätyötä se oikein toisikaan heille. Siitä huolimatta sävy vaikutti edelleen olevan tyytyväinen - tämä voisi yhdistää sekalaisia toimintamalleja ja vähentää muihin kohdistuvia epäilyksiä, kun tarkastuksia selkeästi oltiin lisäämässä. Hiljaisuus kuitenkin laskeutui jälleen liikehdinnän lomaan esittäjän jatkaessa sillä samalla, karkean monotonisella sävyllään:
“Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä esittelemme kaikille Itärannikon saaristosta tuotaville tuotteille tullimaksun, joka on kymmenen prosenttia tuotteen arvosta lisättynä tuotteen perushinnan päälle. Laivojen, jotka tuovat nämä tuotteet Dioneen on hoidettava tullimaksu, sekä pidettävä kirjanpidossaan kirjaa myös tulliveroista niin, että ne voidaan erotella muista maksettavista veroista.”

Samantien puheensorina, hämmennys ja levoton liikehdintä täytti salin, kun esittäjä astui puhujan paikalta alas. Tuloksia ja päätöksiä kuuntelemaan tulleet olivat hämmästyneitä näistä radikaaleista, tavattomista ohjeista ja käskyistä, joita he olivat tänään saaneet riesakseen, mutta myös hyödykseen. Kukaan ei ensin näyttänyt rekisteröivän puhujankorokkeelle nousevaa miestä, jonka armeijan tunnuksin koristeltu viitta roikkui suorana, sileänä tämän harteilla, ja jonka vaaleat hiukset näyttivät juuri harjatuilta.
“Hyvä herrasväki”, korokkeelle nousseen haltiamiehen ääni sanoi saaden salin jälleen hiljenemään yhtä nopeasti, kuin mitä se oli muuttunut äänekkääksi hiljaisuuden jälkeen. Muutama hämmästynyt ääni pääsi väkijoukon huulilta, kun nämä tunnistivat varustukseltaan aina niin siistin Rakuzan seisovan puhujankorokkeella.
“Olen varma, että te arvovaltaisina killan jäseninä ymmärrätte näiden päätöksien tärkeyden veronkierron ja salakuljetuksen estämiseksi. Sen vuoksi haluan vakuuttaa teille, että nämä muutokset on päätetty ja toteutettu kaupungin, ja koko maan parhainta ajatellen. Sanojani vahvistaakseni olen pyytänyt parhaimpia virkamiehiämme ja vartijoitamme tutkimaan salakuljetusrinkiä, jonka johtajan olemme tänään saattamassa tuomiolle.”

Saliin oli laskeutunut lähes täysi hiljaisuus lukuunottamatta Rakuzan sanoja, ja ovelta kuuluvia askeleita, sekä pian myös kolinaa lukuunottamatta. Ovi työnnettiin auki, ja pian käytävää pitkin talutettiin yhtä Dionen kauppakillan päättävistä, arvovaltaisimmista kauppiaista. Tämän pää oli painettu alas lattiaa kohden, kädet kahlittu selän taakse, eikä miehen yleensä niin kunniallisesta ja arvokkaasta olemuksesta ollut jälkeäkään. Silloin tällöin miehen läpi kulkevat hillittömät vavistukset ja miltei lasittunut katse kertoivat hänen kamppailevan, jottei olisi romahtanut hysteeriseksi keskellä kaupungin tärkeintä kokousta.
“Eteeni tuotujen todisteiden ja omien tutkimuksieni perusteella Ceresin mantereen armeijan minulle suomin oikeuksin tuomitsen Denaril Zoldin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen salakuljetuksesta ja veronkierrosta syytettynä. Hänen liiketoimiinsa liittyvä omaisuus takavarikoidaan”, Rakuza sanoi, kun vartijat taluttivat yhtä Dionen vaikutusvaltaisimmista kauppiaista lavalle kaikkien nähtäväksi.
“Denaril Zoldin on syyllistynyt salakuljetukseen ja salakuljetukseen yllyttämiseen, ja näin ollen kiertänyt veroja ja laillisia tapoja tuoda Itärannikolta hyödykkeitä sekä omaan käyttöön että myyntiin. Hän on näin ollen syyllistynyt myös vakavaan veronkiertoon toiminnan jatkuttua ainakin useampia kuukausia”, Rakega jatkoi nyt vilkaisten edessään olevia papereita nopeasti saadakseen kaiken oikein.

“Onko syytetyllä mitään sanottavaa puolustuksekseen?” viimein tuo puhujankorokkeella seisova Thalassahaltiamies, ritarien Rakuza kääntyi katsomaan kyyryssä seisovaa kauppiasta, jonka aiemmin niin huoliteltu sinisenmusta asu oli nyt hieman rypistynyt, ja vinossa kertoen, että tämän kulunut päivä ei ollut ollut kovin miellyttävä.
Zoldin kohotti kasvojaan, ja vetäen hinkuvasti henkeä hän näytti aikovan sanoa jotain. Mutta oli kuin hän olisi tukehtunut siihen puhetulvaan, jolla hän ajatteli pelastaa nahkansa, ja Rakuzan järkähtämättömän katseen alla Zoldin kykeni vain pihisemään tukahtuneesti.

“Jos asiassa on vielä epäilyksiä, sallikaa minun lausua tämä ääneen,” ritareiden Rakuza lausui voimakkaalla äänellä, joka kuului kokoussalin kaukaisimpaankin nurkkaan.
“Emme enää salli tällaisten rikosten tapahtua rankaisematta. Jokainen, joka on ollut osallisena niihin, tulee kohtaamaan oikeudenmukaisen rangaistuksen.”
Sanojen raudankovaa sävyä tuntuivat vahvistavan entisestään Zoldinin kimeät ulvahdukset kun hänet tempaistiin jaloilleen ja raahattiin ulos salista.

Saliin laskeutui hiljaisuus, kun Rakuza Zaos Farrith astui hitaasti puhujankorokkeelta alas, nyökkäsi muille päätäntävaltaisille kauppiaille ennen kuin kahden vartijansa saattelemana käveli salin keskikäytävää pitkin pois tilasta aina niin huolitellun ja arvovaltaisen näköisenä. Puheensorina alkoi hämmentyneenä, voimakkaana heti, kun ovi Rakuzan perässä oli sulkeutunut.
“Nyt, hyvät herrat ja rouvat, nauttikaamme illallisesta sekä tarjottavista ennen kuin palaamme raskaan ja vaativan työmme ääreen takaisin”, aiemmin, ennen Rakuzaa äänessä ollut esittäjä nousi takaisin puhujankorokkeelle vielä hetkeksi ennen kuin itsekin astui alas syvään huokaisten. Päivä oli kieltämättä ollut pitkä, eikä se ollut vielä ohitse.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Viherkivi »

Xhay oli pienen extra-liksan avulla houkuteltu huolehtimaan kauppiaskillan kokouksen tarjoiluista. Vaikka kyseessä olikin iso ja virallinen tilaisuus, oli ohjeistanut asiakas toivonut tarjoilujen olevan helppoa sormiruokaa. Xhay oli valinnut työryhmänsä tarkasti, ja saanut apua myös paikan päältä, ja hän olikin suunnitellut muutamia erilaisia pieniä voileipiä, piiraita ja sienihyytelöä säilötyistä metsäsienistä. Kaikki tarjoiltavat olivat vaatimusten mukaisia ja sesongin mukaisia -- joten niihin ei edes kuluisi valtavia summia tilaisuuden järjestäjän budjetista.

Mestarikokki oli leikkaamassa sienihyytelöstä viipaleita, joita voisi asetella leiville, samalla kuunnellen puolella tupsukorvalla keskustelua joka sorisi kokoontuneiden kirjanpitäjien ja muiden asianosaisten suista. Kauppiaskillan asiat eivät varsinaisesti kuuluneet hänelle, vaikka hänellä olikin mielipiteitä siitä, miten jonkun lahjomattoman ja riippumattoman pitäisi tarkistaa torikauppiaiden punnukset ja vaa'at. Samoin teurastajan ja lihakauppiaiden liikkeiden puhtautta olisi ollut syytä tarkistaa, ainakin puolipeikon mielestä.

Hän silmäili kokoontuneita asiainhoitajia ja mietti, voisiko vinkata punnusten tarkastamisesta jollekulle -- vaikka se ei varmasti ollutkaan yhtä tärkeä asia kuin se mistä kokouksessa oltiin puhuttu. Xhay huomasi myös pohtivansa, olisiko hän kuinka tujussa liemessä jos joku kyselisi hänen liikevaihdostaan apteekkari Harakan kanssa... Toisaalta, hän sitten muistutti itseään ja kohensi tälle illalle ottamansa liinan kaulansa ympärillä, se liikevaihto oli hyvin pienimuotoista, eikä siitä oikein edes tullut tuloja joita verottaa.

Keittiöapulainen toi tarjoilupöytään isot tarjottimet kylmiä sianlihaleikkeleitä, Xhay tarkisti niiden asettelun ja viileyden ja nyökkäsi sitten hyväksyntänsä tarjottimien sisällölle. Kokoontujat saisivat rauhassa itse valita miten leivät koottiin, tarjolla oli tummaa ja vaaleaa leipää, tuoretta voita, leikkeleet, hapankaalia ja sienihyytelöä. Xhay oli pistänyt parastaan ja tuonut myös kolmea erilaista sinappia maustamaan leipiä; tarjolla oli mietoa, vahvaa ja makeahkoa, jossa oli seassa hieman omenaakin.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Kuparirapu »

Kokoussalin yhdellä nurkalla, killan arvoasteikon mukaisesti seisoen, Phalar Thardin seurasi vakavin ilmein Rakuzan askeleita alas korokkeelta. Hänen kasvonsa kuvasivat hieman suurempaa huolta kuin niiden omistaja todella tunsi, Thardinin tulojen ollessa oikeastaan täysin yhdentekeviä Nimettömälle. Mutta tällainen lainpäätös vaikutti suuresti kaupungin valtaapitävien henkilöiden tekemisiin, ja ne puolestaan heijastuivat hänen suunnitelmiinsa. Vielä oli tosin liian aikaista sanoa, olisiko tämä hyödyksi vai haitaksi...
Esittäjän sanojen jälkeen, jotka puheenjohtaja myöntyvällä liikkeellä vahvisti, salissa kuului vaatteiden kahinaa istuvien läsnäolijoiden noustessa ja useiden lyöttäytyessä toistensa seuraan. Thardinkin lähti liikkeelle, eikä kulunut kauaakaan kun hän löysi etsimänsä. Palar Thardinilla ei ollut pöyhkeästä käytöksestään kovinkaan suurta sijaa kaupungin kauppiaiden joukossa, hän lähinnä kuljetti muiden myymiä tavaroita ostajille maareiteillä. Siksi hän tuppautuikin ahkerasti itseään vaikutusvaltaisempien seuraan, ja yksi heistä oli Arul Gilster. Pitkänhuiskea, kovaääninen mies jonka tumma parta oli ajeltu niin sileän kulmikkaaksi että parturi oli varmaan käyttänyt luotilankaa. Tämä nyökkäsi Thardinille ja nojautuen lähemmäs hän alkoi heti puhumaan:
"Käsittämätöntä, käsittämätöntä ystäväni. Että itse Rakuza tulee paikalle! Ja kaikista vuosista juuri tällä kertaa, kun aiheena on kaupungin ja kaupan tappiot! Voi, toissavuotena uutiset olisivat olleet paljon parempia. Miltei viiden prosentin voitto jokaisella alalla. Ja kaiken lisäksi..."
Thardin ei keskeyttänyt, vaan pitäen kasvoillaan tutun ylimielisen ilmeensä hän sieti Gilsterin seuraa. Toinen kauppias kuvitteli heidän olevan jonkinlaiset ystävät, Thardinin autettua tätä aiemmin taloudellisesti. Mutta Gilster kuului parempaan asemaan kauppiaiden joukossa, yleisesti hyvän onnensa ja varallisuuden kuin liikevainun perusteella, ja Nimetön kykeni lypsämään tältä paljon hyötyä itselleen.
Gilsterin jatkaessa höpötystään asioista, jotka Nimetön oli jo kuullut ennenkin, antoi hän Thardinin katseen kiertää ohikulkevissa kauppiaissa. Kokeneimmat ja pisimpään alalla olleet osasivat peitellä ilmeitään hyvin, mutta varsinkin muutaman nuoremman kirjurin kasvoilta saattoi lukea yhä ilmassa leijuvan järkytyksen. Pelkkä Rakuzan dramaattinen sisääntulo olisi varmasti saanut viestin menemään perille, mutta nyt kaikki läsnäolijat ymmärsivät liiankin hyvin leikin olevan lopuillaan.
Thardinin tyynien kasvojen takana Nimetön kuvitteli huvittuneesti koko salin laivaksi, jonka kylkeen oli juuri äsken isketty ammottava reikä. Ja pian rotat alkaisivat kiivetä toistensa ylitse pitääkseen oman häntänsä kuivana. Tämän joukkopaon ensi merkit alkoivat tulla jo esiin, eräälle seinustalle kokoontuneen kauppiaskolmikon ilmeistä ja eleistä päätellen. Thardin tunnisti yhden heistä Tritonilta saapuneeksi maustekauppiaaksi, jonka tuloissa oli miehen ohimolla kiiltävistä hikiparpaloista päätellen yhtä jos toista epäilyttävää.
"...Ei olisi voinut sattua parempaan aikaan."
"Ei tosiaan," Thardin vastasi sulavasti ja keskittyi uudelleen Gilsteriin. Kauppias pudisteli suurieleisesti päätään ja jatkoi:
"Zoldin on nyt menettänyt asemansa täysin, hänen arvovaltansa on repäisty juurineen irti. Julkisen pidätyksen tuoma häpeä, Rakuzan silmätikuksi joutuminen, ja kaiken huipuksi tuomio jonka hän tästä kaikesta saa...ehei, häntä ei tulla enää näkemään paremman väen pidoissa."
Nojautuen lähemmäs Gilster madalsi ääntään ja suhisi:
"Siksipä nyt on mitä oivallisin tilaisuus lähteä leikkaamaan siivuja Zoldinin entisistä tuloista. Mieti, satojen ja satojen denien tulot vuosittain, odottamassa kuin tarjottimella."
"Aivan totta. Kukapa niitä nyt vahtisi, ilman Zoldinin huomiota," Thardin säesti. He suuntasivat puhuessaan kohti huoneen seinustalle katettua kukkuraista pitopöytää. Thardin vilkaisi kysyvästi Gilsteriä tämän sihahtaessa halveksuvasti.
"Katso, tuolla pöydän äärellä touhuaa joku, joku...peikko. Yhh, käpälöiden karvaisine käsineen kaikkea ruokaa. Ja tuo häntäkin...en käsitä kuka sen on tänne päästänyt."
Thardin seurasi rooliaan ja vetäen nenäliinansa nosti sitä nenälleen kuin pelkkä peikon näkeminen olisi haissut pahalta. Silmäillen pöydän antimia Gilster liikautti nenäänsä epäilevän näköisesti.
"Näemmä tarjoamisiinkin on jäänyt valitettavan rahvaanomainen leima. Leipiä, sinappia...hmh, miksei samantien vetistä ohravelliä ja suolaheinää? Tämä on sentään Dionen Kauppiaskillan kokous, ei mikään työläisten latokokoontuminen."
Gilsterin puhe oli aavistuksen äänekkäämpi kuin hän ehkä huomasi, ja lähellä olevat kuulivat taatusti hänen pisteliään arvostelunsa.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Tinanja »

Kauppakillan kokouksen tiedotustilaisuus ei ehkä ollut se kevään odotetuin tapahtuma, mutta yksi niistä tärkeimmistä, ja Rayash oli ottanut sen vähän sillä mielialalla, että oli pakko saapua paikalle näyttämään naamaansa nirsoille ja hemmotelluille kauppiaille niin, että he muistaisivat sekä hänet, että Valkoisen Lohikäärmeen miettiessään rahdin siirtämistä satamasta toiseen. Mies olikin varautunut tilaisuuteen pukeutumalla erityisen siististi: uuden viitan alla olivat vaatteet, jotka sopisivat vaikka maan johdon tapaamiseen saakka. Päälimmäisenä tummanpunaisen viitan alla oli sininen, kultakirjailuin koristeltu liivi, jonka alla tällä oli kevein kaulukseen ja hihansuihin kiinnitetyin röyhelöin koristeltu lämpimän vaaleanruskean sävyinen paita. Suorat, liivin kanssa lähes samaa sinistä olevat housut ja juuri kiillotetut pikimustat saappaaat viimeistelivät tämän asukokonaisuuden. Koristeellinen miekka vielä roikkui tuon vyötäisillä, samaten pieni kolikkopussukka näön vuoksi.

Rayashin ja Mirayan perässä asteleva Eldrin jopa näytti siltä, että ei ollut krapulassa, ja oli pukeutunut kuten kuka tahansa asustaan välittävä palkkasoturi: tällä oli kevyt nahkahaarniska yllään, ja sen alla pitkähihainen, tyköistuva tunika. Suorat housut ja polviin asti yltävät saappaat kruunasivat tuon melko tumman asukokonaisuuden. Lisäksi tämä oli ripustanut vyötäisillään roikkuvalle asevyölle leveäteräisen, raskaan näköisen miekan, joka heilui tuon pitkien askelten tahdissa.

“Miraya?” Rayash kysyi sitten, kun he viimein astelivat kolmistaan kohti Dionen keskustaa. “Tekisitkö pienen palveluksen minulle?” tämä jatkoi sitten saatuaan naisen huomion itseensä ja sanoihinsa. “Uskoisin tuolla persoonallisella tavallasi saisit udeltua kirjureilta ja kirjanpitäjiltä ehkä jossain vaiheessa irti jotakin mielenkiintoista huhua ja kommenttia kokouksesta, ja siihen johtaneista tilanteista?” Rayash vilkaisi Mirayaan kulmiaan vähän kohottaen, kun he saapuivat viimein pääkadulle.

Ei mennyt kauaa, ennen kuin pääkadun varrella näkökenttään ilmaantui suuri rakennus, jossa tiedotustilaisuus pidettäisiin. Vastassa oli muutaman vartijan vartioima kaksiovinen sisäänkäynti muutaman portaan päässä. Rayash ojensi toiselle vartijalle kutsunsa.
“Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni Rayash Doulbtur, kirjanpitäjäni Miraya Cabra sekä henkivartijani Eldrin Virqen ”, Rayash sanoi sitten vartijoille nyökäten, kädellään ohimennen viitaten molempiin seuralaisiinsa näiden nimet mainitessaan. Vartija katsoi pitkään Rayashia, sitten tämän seuralaisia ja kutsua, jonka kapteeni heille esitti ja nyökkäsi sitten.
“Tervetuloa kapteeni Doulbtur, neiti Cabra ja herra Virqen”, tämän matala ääni sanoi, kun tämä ojensi kutsun takaisin Rayashille. Mies taitteli sen takaisin taskuunsa ennen kuin astui portaat ylös avaten oven Mirayalle, jotta tämä saisi astua ensimmäisenä sisälle, kuten kohteliaisiin tapoihin kuului. Sitten Rayash astui itse sisään Eldrinin seuratessa heitä.

Suureen kokoussaliin oli ahdettu jo nyt hyvin paljon porukkaa. Rayash tunnisti henkilkön sieltä ja toisen täältä ennen kuin huomasi, mihin muut, pienempien laivojen kapteenit ja satamavirkailijat olivat linnoittautuneet ja lähti suuntaamaan kulkuaan sinne. Hän ohitti kukkuroilleen saakka katetut pöydät ja kurtisti ohimennen kulmiaan tunnistaessaan tuon puolipeikon siellä pöydän takana käskyjä jakelemassa. Se oli kieltämättä melko yllättävää - hän ei ollut odottanut tuonkaltaista kokkia täällä… mutta ilmeisesti tällä oli kontakteja korkeammallekin kuin mitä Teurastettu Prinssi antoi ymmärtää. Se olisi hyvä pitää mielessä, mies ajatteli taikoessaan kasvoilleen leveän hymyn.
“No mitä ihmettä!” mies kysyi sitten astellen erästä pyylevää, jo selkeästi eläkeikää lähestyvää miestä kohden. “Etteikö se ole itse kapteeni Anwara”, Rayash asteli kättelemään tätä. Mies murahti, mutta tunnistaessaan Rayashin tämä hymähti. “Ja sinä olet edelleen täällä kiusanamme”, tämä vastasi, mutta hyväntuulinen virne kasvoilleen kohotessa. Sitten tämä huomasi Mirayan ja pienenpieni vihellys karkasi tuon huulilta. “Tässä on kirjanpitäjäni neiti Cabra”, Rayash esitteli sitten. “Ja hän on kapteeni Anwara”, tuo taisi nykyään viihtyä paremmin maissa kuin merillä, mutta he olivat aikoinaan purjehtineet useammankin reissun samalla laivalla, ja tällä miehellä oli paljon sisäpiirin tietoa kauppiaista, kauppakillasta ja Dionen tapahtumista - oli tämä toisinaan kuinka raivostuttava tahansa. Tuo toinen kapteeni nyökkäsi, katse tosin Mirayassa. “On mukava tavata teidät, neiti Cabra”, tämä sanoi ojentaessaan kätensä kätelläkseen tuota. Mirayan viimein siihen tarttuessa, hän painoi suukon kämmenselälle pienen silmäniskun saattelemana.

He päätyivät istumaan melko lähelle kapteeni Anwaran valloittamaa paikkaa, Miraya Rayashin vierellä. Tiedotustilaisuus alkoi kaikilla muodollisuuksilla, joita saattoi tälläisessä tilanteessa odottaakin. Kaikki luvut ja muut turhanpäiväiset kommentoinnit Rayash antoi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos välillä naurahtaen Anwarin kommenteille ja toisinaan itsekin kommentoiden jotakin tälle tuskin kuuluvalla äänensävyllä. Viimein tuo näytti pääsevän itse asiaan ja päätöksiin, ja silloin Rayashin kulmat monien muiden tavoin kohosivat luonnottoman korkealle. Kohahdus yleisössä oli odotettavaa, mutta Rayash ei oikein tiennyt, miten vakavaksi tämä vielä menisi.

Vai että ihan Rakuza paikalla ongelmia kitkemässä… Rayashin mieleen hiipi epäilys siitä, että tästä purjehduskaudesta tuskin tulisi yhtä helppoa kuin mitä viime vuodet olivat olleet… ja siihen tämä näyttikin saavan samantien vahvistusta kun heille kerrottiin rajoituksista: tulleista ja pistokokeista kirjanpitoon.
“Saatanan typerykset, ihan kuin tuo mitään auttaisi”, Anwara mutisi, eikä Rayash voinut olla eri mieltä - tosin hän tiesi noidenkin käskyjen johtuvan osaksi hänestä. Hän oli ollut salakuljetuksessa mukana niin kauan kuin oli palvellut Lohikäärmeellä, ja se oli suurin osa hänen merilläolourastaan. Varsinkin nyt kapteenina hän oli kasvattanut liikevaihtoa Lohikäärmeellä, myös sitä salassa pidettävää osaa siitä, eikä hänellä ollut aikomustakaan vähentää salakuljetusta. Ilman sitä hän tuskin tienaisi edes omiaan pois laivan avulla, puhumattakaan muiden melko runsaiden palkkojen maksamisesta. Siitä kärsisivät hänen lisäkseen myös koko miehistö, josta suurimmalla osalla ei ollut ajatustakaan salakuljetuksesta laivalla, jolla he palvelivat.

Miehen ilme oli kieltämättä kireä tämän kuunnellessa kommentointia, mutta kasvoilla oli hetken aikaa havaittavissa jopa pientä kauhua, kun Rakuza julisti, että kaiken lisäksi rangaistuksia kovennettiin. Tästä esimerkkinä tuomittaisiin salakuljettaja, joka oli toiminut osana salakuljetusrinkiä, ja se sai Rayashin ilmeen kovenemaan entisestään. Hän ei pitänyt siitä, mihin suuntaan tämä oli mennyt. Onneksi sentään Lohikäärme oli itsenäinen toimija, eikä kuulunut mihinkään salakuljetus - tai liiketoimirinkeihin. Mutta mikehen onneksi hän ei ollut se, jota tuomittiin, vaan Denaril Zoldin.

Olihan Rayash kuullut Zoldinista, mutta ei varsinaisesti koskaan ollut ollut tämän kanssa sen enempää tekemisissä kuin jossain satunnaisissa kokouksissa oli tätä nähnyt. Liiketoimia hänellä ei ollut miehen kanssa, eikä hän tätä sen tarkemmin tuntenutkaan. Onneksi - tuo ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä siitä, mitä oli tapahtumassa. Ei kyllä Rayashkaan - rajoitukset iskisivät laivoihin erityisen kovaa, ja teettäisivät lisätyötä ja lisä-ärsytystä. Täytyisi muiden Lohikäärmeen johtohenkilöiden kanssa puhua tästä ehdottomasti… hyvin paljon. Saryan ja Airdanin kanssa erityisesti… ehkä joskus Mirayankin, jos tämä saisi tietää, tai tälle kerrottaisiin siitä, mitä muuta Lohikäärme teki kuin kuljetti satunnaisia kauppatavaroita rahtina.

Onneksi tiedotustilaisuus loppui viimein Zoldinin epätoivoisten murahdusten ja itkuäänien saattelemana ja vilkas keskustelu levisi saliin. Rayash nousi hitaasti seisomaan muiden kanssa ja kääntyi vilkaisemaan Eldriniä ja Mirayaa.
“No, sepä oli informatiivista”, tämä sanoi viileästi, jopa kuivasti ja Eldrin vain nyökkäsi. “Harvinaisen”, miehen matala ääni kommentoi tuhahtaen vähän - tuokaan ei näyttänyt erityisen tyytyväiseltä, vaikka tämä nyt ei päätään kovin paljoa sillä virallisella puolella käyttänytkään… jos muutenkaan.

“Mennään etsimään jotain suunkostuttajaa”, mies ehdotti sitten vilkaisten Mirayaankin kysyvänä vielä. Ainakin ennen tiedotustilaisuuden alkua oli näyttänyt siltä, että tarjottavat voisivat olla ihan hyviäkin.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Kide »

Miraya kulki tyytyväisen näköisenä Rayashin rinnalla, selvästi nauttien kauppakillan kokouksen tiedotustilaisuuteen pääsystä tästä ryhmästä eniten. Rayash vaikutti tyypillisen vakavalta, ehkä jopa kyllästyneeltä, mutta oli yhtä kaikki upea ilmestys tyylikkäissä vaatteissaan ja uutuuttaan hehkuvassa viitassaan. Eldrin sen sijaan näytti juuri siltä kuin henkivartijan saattoi olettaakin näyttävän; tarpeeksi uhkaavalta leveiden hartioiden tiukalle venyttämässä nahkapanssarissaan, eikä Miraya voinut olla välillä vilkaisematta taakseen näkyä ahmiakseen. Tosin heidän henkivartijan roolissa toimivan miehistön jäsenen ilme oli kaikkea muuta kuin uhkaava, ainakin kun se kohtasi Mirayan katseen ja parran ympäröimälle suulle levisi tuttu virnistys.
Miraya niinikään oli pistänyt parempaa päälleen - eihän hän halunnut jäädä kauppiaiden rouvien varjoon. Hänen punainen mekkonsa imeytyi ylävartalon muotojen mukaan kuin asu olisi valettu hänen ylleen. Mekon alle turhankin tiukalle kiristetty korsetti sai naisen vyötärön vaikuttamaan tavallistakin kapeammalta, korostaen samalla niin lantioita kuin rintojakin, jotka mekon avara kaula-aukko toi hyvin esille. Sekä kaula-aukko että puolipitkät, leveiksi ja hieman roikkuviksi jätetyt hihansuut oli reunustettu luonnonvalkoisella pitsillä. Yksinkertaista, suorana alas laskeutuvaa hameenhelmaa koristi hieman polven yläpuolelle vedetty halkio, jota reunustivat samalla luonnonvalkoisella sävyllä kirjaillut ohuet kukkakuviot. Pitsien ja kirjailujen valkoinen sävy oli lähes identtinen Mirayan hiusten kanssa. Tänään hän oli koonnut noin puolet hiuksistaan pienelle nutturalle niskaansa, aavistuksen oikealle, ja loput kiharaiset hiukset lähtivät valumaan nutturan juurelta hänen oikean olkansa yli. Kokonaisuuden kruunasivat mekon kanssa yhtä syvänpunaiset huulet ja tummaksi rajatut silmät.

Miraya oli ollut kauppakillan toiminnassa mukana vain kirjurina, eikä ennen ollut osallistunut kokouksen jälkeiseen julkiseen tilaisuuteen. Hän odottikin mielenkiinnolla millainen tila tarvittiin, jotta kaikki alueen suurimmat kauppiaat ja laivojen omistajat mahtuivat egoineen samaan tilaan. Rayashin yllättävä kysymys katkaisi Mirayan kuvitelmat ja myös hiljaisuuden, jossa he olivat kulkeneet jo jonkin aikaa.
"Hmm?" Miraya hymähti kysyvästi kääntyessään yllättyneenä katsomaan Rayashia. Miehen puhuessa palveluksesta kallisti Miraya aavistuksen päätään ja kurtisti kulmiaan. Jos Rayash halusi häneltä jotain tilaisuuden aikana, oli ihme ettei tuo ollut maininnut asiasta ennen kuin nyt.
Persoonallisella tavallasi sai Mirayan tuhahtamaan huvittuneena ja vaikka hän oli edelleen hieman hämillään Rayashin pyynnöstä, levisi vino virne hänen kasvoilleen Rayashin jatkaessa.
"Mikäpä siinä. Se tuskin on kovin vaikeaa, kun tiedän todennäköisesti useimmat heistä. Jollei kaikkia viimevuotisia kääkkiä ole potkittu pois tuoreempien tieltä..." Miraya kertoi olkiaan kohauttaen, virne hänen kasvoillaan vain leventyen. Hän ei edes ehtinyt ihmettelemään Rayashin pyyntöä enempää, kun hän jo muisteli millaisia kasvoja viime vuoden kokousta oli kansiin arkistoimassa. Jos samoja kirjureita näkyisi tilasuudessa, tulisi Miraya vain nauttimaan heidän pyörittämisestään. Ja siitä, että he kaikki saisivat nähdä hänen saapuvan paikalle kapteeni Doultburin rinnalla.

Mirayan pehmeä hymy muuttui aavistuksen huvittuneeksi, kun Rayash esitteli heidät virastotalon edustalla. Hän pakotti nykimään lähteneet suupielet kuitenkin nopeasti ojennukseen ja sievästi hymyillen, pienen nyökkäyksen saattelemana asteli Rayashin perässä sisälle suuren saliin. Osallistujien määrä oli valtava samoin kuin puheensorina, joka kaikui suuressa tilassa sekoittuen epämääräiseksi äänien sekamelskaksi. Miraya seurasi Rayashia ja vilkuili ympärilleen miettien tuntisiko täältä ketään. Kun kaikki kasvot vaikuttivat vierailta, siirtyi Miraya tarkastelemaan muiden asuja. Kuten oli odotettavissa olivat kaikki miehet vetäneet ylleen parhaita takkejaan ja kiillottaneet saappaansa niin tarkkaan, että oli ihme ettei nahka ollut kulunut siitä puhki. Ne joilla oli mukanaan vaimoja tai muita seuralaisia, oli myös puettu viimeisen päälle kengistä hiuskoristeisiin. Ei ollut hankala nähdä ketkä täällä vetivät isoimmat siivut Dionen kaupassa pyörivistä tuloista. Jo asusteet kertoivat kaiken tarvittavan, mutta usein myös kyseisten henkilöiden ylimieliset ilmeet. Rayashin viimein pysähtyessä tervehtimään jotain tuttavistaan pisti Miraya tyytyväisenä merkille, että sentään tämä turhantärkeä ilmapiiri ei ollut muuttanut Rayashin olemusta miksikään. Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni oli hänelle tyypillisen virallinen, mutta jollain tapaa rennompi kuin useimmat ympärillä häärivistä kapteeneista, kauppiaista ja muista kaupungin vaikuttajista.
Miraya kääntyi seuraamaan kapteenien tervehdyksiä, eikä voinut olla virnistämättä herra Anwaran käännettyä huomionsa häneen. Ilmeisesti hänen asuvalintansa oli osunut ihan nappiin, ja sen lisäksi että se teki Mirayan erittäin tyytyväiseksi, tulisi se myös helpottamaan Rayashin pyynnön toteutusta.
"Kuin myös, kapteeni Anwara", Miraya vastasi miehelle yrittäen hillitä ilmeensä takaisin herttaiseksi hymyksi, vaikka se hankalaa olikin Anwaran jo suukottaessa hänen kämmenselkäänsä heti Mirayan hälle kättään tarjottuaan.
Heidän seuratessaan kapteeni Anwaraa ottaakseen itselleen istumapaikat tuon läheltä, pisti Mirayakin merkille ettei tuo mies näyttänyt siltä, että jaksaisi viettää kaikki kesät laivalla. Mitä ilmeisimmin kapteeni-nimike oli lähinnä jäännös aiemmilta vuosilta, kun Anwara oli todennäköisesti ollut hieman kevyemmässä ja muutenkin paremmassa kunnossa.

Tilaisuuden alettua kuunteli Miraya selontekoa salakuljetuksen aiheuttamista häviöistä vain puolella korvalla ja seurasi sen sijaan ympärillä istuvaa väkeä. Hän onnistui jopa huomaamaan yhdet tutut kasvot: harmaantuneen ja jo puolittain kyyryyn painuneen maustekauppiaan, jonka kirjanpitoa hän oli joskus auttanut arkistoimaan. Miehen asusta huomasi, ettei tuo ainakaan enää kuulunut niihin vilkkaiten kauppaa käyviin Dionelaisiin, ja sen oli Mirayakin pistänyt vuosi sitten merkille miehen tilikirjoja selatessaan. Miraya epäilikin, että hänen täytyisi etsiä kauimmissa nurkissa viihtyviä, hillitymmin pukeutuneita kauppiaita, mikäli toivoi näkevänsä lisää tuttuja kasvoja - ei hän ollut koskaan suurempien vaikuttajien töihin päässyt. Ei ennen Rayashia, Miraya lisäsi mielessään hymy hieman leventyen.
Mirayan pyöräytti päänsä nopeasti puhujankorokkeen suuntaan, kun sana Rakuza tunkeutui hänen ajatustensa läpi yleisöstä kuuluvan kohahduksen saattelemana. Jopa kaikkein kivikasvoisimmat saivat nyt hieman eloa ilmeeseensä, kun kaikkien kulmakarvat kohosivat hiusrajaa kohti kuin yhteisestä käskystä. Miraya ei tiennyt armeijasta juuri muuta kuin sen, että etenkään siellä korkeammalla asteikolla olevat eivät liikkuttaneet pikkusormeansakaan, jollei asia ollut tärkeä. Niinpä Rakuzan nouseminen puhujan korokkeelle kaikessa komeudessaan sai myös Mirayan jakamattoman huomion.
Miraya kuunteli Rakuzan selostusta tyynesti. Hän piti asiaa kaikin tavoin sinisilmäisesti vain hyvänä - puuttuipahan kaupunki kerrankin kunnolla siellä jyllääviin epäkohtiin. Lisäksi tämä tietäisi todennäköisesti lisäkysyntää kirjanpitäjille, tosin enää sillä ei ollut niin suurta väliä Mirayalle, ei Rayashiin tutustumisen jälkeen. Jos tämä kaikki olisi tapahtunut kolme vuotta sitten, hän olisi todennäköisesti saanut vauhditettua uraansa paljon helpommin. Toisaalta, tällä hetkellä Miraya oli erittäin tyytyväinen siihen miten asiat olivat menneet, olivathan ne johtaneet hänen ja Rayashin tapaamiseen. Ajatus sai Mirayan vilkaisemaan Rayashia, jonka kireä ilme yllätti hänet. Hän antoi katseensa lipua pitkin yleisöä ja huomasi samanlaista hampaiden kiristelyä yllättävän useassa pöytäseurueessa. Sinänsä se ei ollut yllätys, sillä oli Mirayallakin herännyt Dionessa asuessaan ja töitä tehdessään omat epäilyksensä siitä, kuinka paljon tavaraa mantereen ja saariston välillä liikkui useimpien tietämättä. Mutta Rayashin normaalia vakavammaksi vetäytynyt ilme sai Mirayan katsahtamaan isäänsä uudelleen. Ei kai herra Anwara mutinoistaan huolimatta harrastanut pimeämpääkin liiketoimintaa, mistä Rayash kenties tiesi? Vai tympikö tuota lisätyötä aiheuttavat tullimaksut noin paljon?
Rakuzan viimeiset sanat menivät Mirayalta ohi, mutta hänen ajatuksensa katkaisi pääovilta kuuluva kolina ja sitä seuraava kahina yleisössä. Mirayakin kurotti kaulaansa nähdäkseen kuinka täysin murtuneen oloista miestä raahattiin salin etuosaan. Hän keskittyi uudelleen kuuntelemaan Rakuzaa, vaikka oli jo arvannutkin mistä oli kyse. Miraya oli yllättynyt siitä, että tuon miehen tuomiosta oli päätetty tehdä julkinen esitys, mutta yleisöön langennut hiljaisuus kertoi sen olevan ilmeisen tehokas tapa saada kaikkien huomio. Rakuzan viimeisten varoitusten jälkeen ensimmäinen puhuja palasi lavalle ja kehoitti yleisöä jatkamaan iltaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja nopeasti väki näytti yllätyksestään toipuvankin.
Miraya ihmetteli hieman Rayashin nuivaa uutisten vastaanottamista, ja Eldrin kuulosti olevan samoilla linjoilla kapteeninsa kanssa.
"Onneksi teillä on tullien hoitoon uusi apukäsi", Miraya totesi yrittäen hieman piristää tunnelmaa.
"Se kuulostaa oikein hyvältä", hän lisäsi hymyillen Rayashin ehdottaessa tarjoilujen puoleen siirtymistä. Jos he halusivat saada jotain suuhunsa, täällä tuskin kannatti aikailla. Vaikka seisova pöytä olikin ahdettu täyteen juomaa ja leipiä, tuskin menisi kauaakaan ennen kuin viimeinenkin murunen olisi kadonnut. Tuoreiden leipien houkutteleva tuoksu tuntui parfyymipilven läpikin heidän lähestyessään tarjoiltavia, ja Miraya päätti testata korsettinsa venyvyyttä maistamalla niitäkin, vaikka juomapuoli houkuttelikin kaikkein eniten.

"Epäiletkö, että tullimaksut tulevat teettämään paljon lisätöitä tai muita ongelmia?" Miraya kääntyi kysymään Rayashilta heidän odottaessaan seisovan pöydän ääreen pääsyä. Häntä ihmetytti edelleen, miksi kapteenin ilme oli vetäytynyt niin synkäksi.
"Etkö luota siihen, että me kyllä Airdanin kanssa saamme ne hoidettua?"
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Anlie »

Alena lipui paikalle salin alkaessa olla puolillaan väkeä, vaihtamassa kuulumisia ja spekuloidessa mitä kokouksen loppuuntulema tulisi olemaan. Vaatturi piti huolen siitä että kiersi mahdollisimman pitkän reitin nurkkaukseen, jonne hänen kollegansa alkoivat hiljalleen kokoontua, supisten keskenään kuka kenenkin puvun oli tänä vuonna valmistanut, pajonko siihen oli kulunut työtunteja, materiaaleja ja kuinka monta keltaista kolikkoa siitä oli saatu kiristettyä.

Kaulasta alaspäin Alena oli verhoutunut syvään mustaan, korkea kaulus vain korostaen kalpeaa ihoa ja kapeita kasvonpiirteitä, tummia ripsiä ja vielä tummempia kiharoita, jotka naisen tapojen mukaisesti oli kerätty runsaalle nutturalle niskaan. Pitkät hihat peittivät käsivarret pitkälle kämmenselkään, ainoastaan pitkistä sormista saattoi tarkkasilmäinen erottaa värjäyksen jättämän läikikkyyden - viikkojen ompelulle omistautumisen johdosta jäljellä oli ainoastaan kuin vesivärikuplien tahraama iho. Miehusta, käsivarret, selkämys ja olkapäät oli ohutta, miltein läpinäkyvää kangasta, täytetty yksityiskohtaisilla kirjailuilla erilaisista kasveista ja kukista. Runsas matta silkkihelma levisi koristeellisen korsetin alta naisen ympärille tämän liikkuessa kierroksellaan salissa, kuin etsien oikeaa paikkaansa, vaikka tiesi kyllä suunnistavansa koko ajan oikeaan suuntaan.

Alena tervehti huolellisesti jokaisen asiakkaansa matkansa varrelta, kehuen sitä miten nuo asunsa kantoivat huolimatta siitä oliko se hänen luomuksensa vai ei, suoristaen samalla näiden seuralaisen kauluksen ja iskien tälle leikkisästi silmää, tansahdellen sitten luontevasti seuraavaan seurueeseen. Eräs salia täyttävistä arvokkaan näköisistä herrasmiehistä sai kevyen suukon poskelleen, kiitoksena kutsun järjestämisestä.
Vihdoin omiensa joukkoon saavuttuaan Alena tervehti jo paikallaolevia ja osallistui osaltaan kuulumistenvaihtoon, vaikka osa joukosta tuntui hieman ihmettelevän tämän paikallaoloa ja vaihtoivat keskenään merkitseviä katseita. Kukaan ei lausunut sanaa "pyrkyri" ääneen, mutta hymynsä läpi Alena painoi mieleensä kasvot, joiden ilme sanaa suorastaan huusi. Hän saattoi vain toivoa että tämä tiedotusosuus kuluisi nopeasti eikä naisen tarvitsisi viettää enempää aikaa tämän turhankin reviiritietoisen herrasväen parissa. Alenan onneksi tuttu villatukkuri viittoi tuolia vieressään. "Neiti Alena, yhtä hurmaavana kuin aina ennenkin, erittäin vaikuttavaa", tukkuri silmäili häntä päästä varpaisiin vieno hymy huulillaan, "Olimme juuri keskustelemassa...", ja niin Alena huomasi uppoutuneensa varsin kiihkeään keskusteluun hinnoittelusta ja valmiskaavoista, kunnes nuijan kopautukset hiljensivät koko yleisön.

***

Muiden mukana henkäisten Alena reväytti viuhkansa auki, nyrpistäen nenäänsä Zoldinin äännähtelyille, pitäen kuitenkin katseensa kiinni rakuzassa, täynnä ihmetystä siitä miten valtio saattoikin työntää kätensä johonkin niin mitättömältä tuntuvaan kuin kauppakillan päätöksentekoon. Mutta tietenkin Ceres pitäisi ensin huolta verotuloistaan, vaikka toiselta puolelta mannerta olisikin putkahtanut muinaisjäännös taivaalle.
Osa vieraista pitkin salia tuntui ilmoituksen jäljiltä valahtaneen kalpeiksi ja Alena huomasi viuhkallaan ilmaa löyhytellessään pohtivansa millainen ilme herra Doultburilla mahtoi olla, missä tämä ikinä istuikaan kuuntelemassa. Ja mihin satamavartijan tiedot olivat loppujen lopuksi päätyneet - vartijalta itseltään tai sitten uteliaalta herra Thardinilta. Missään hänen lukemissaan papereissa ei mainittu mitään muista kuin kapteenista itsestään, joten Alena epäili mahtoiko tällä tänään tuomitulla ringinjohtajalla olla mitään siteitä Doultburiin.

"Jumalten tähden, mikä vaiva", puuskahti satamatorin suutari, "Ihan kuin tilausten ja toimitusten kanssa ei olisi tarpeeksi räknäämistä, nyt sitä pitäisi vielä varautua pistotarkastuksiin!" Ympärillä nyökyteltiin kuorossa. "Se vain tarkoittaa sitä että sinun pitää opetella laskemaan, toveri hyvä", villatukkurin kommentti aiheutti seurueessa naurunremakan ja Alena peitti hymynsä viuhkallaan. Keskustelu jatkui yhden sun toisen laukoessa leikkimielisiä solvauksia toisistaan, osan vetäytyessä supisemaan keskenään vakavin ilmein. Alenaa väsytti. Ankara työnteko ja kaikki illan pöyritys tähän mennessä alkoi vaatia veroaan, ja hän alkoi kaivata viinilasillista ja ruokaa enemmän kuin tietoja siitä mistä aiheista piti yrittää keskustella niin kovin huomaamattomasti. Alena nyökkäsi tukkurille noustessaan ja suuntasi kohti tarjoiluja, jonka läheisyydessä joku oli jo pahoittanut mielensä niiden ääressä häärivästä peikkokokista. Jokin peikkojen perinneruoka tästä illasta olikin puuttunut, auta armias että jokin olisi ollut tavanomaista.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Viherkivi »

Kaikeksi onneksi Xhay oli herraspeikko. Hän kyllä otti kuuleviin tupsukorviinsa jonkun satunnaisen muka-tärkeän kauppiaan nurinan siitä, että ruokien ääressä hääri karvainen peikko, ja ruoatkin olivat rahvaanomaisia tuon pullistelijan makuun. Xhay ei reagoinut nurinaan mitenkään, mutta hänen leukaperiinsä kyllä ilmestyi eräänlainen kireys koko tilanteesta. Lajiennakkoluulot ahdistivat puolipeikkoa, vaikka olikin hyväksytty äitinsä puoleisen suvun kesken. Mestarikokki veti syvään henkeä, koittaen rauhoittaa itseään -- Xhay itse kuitenkin tiesi, että ruoat oli valittu ja valmistettu hyvällä maulla, eikä hänen edes kannattaisi vakuuttaa omaa erinomaisuuttaan sellaiselle asiakkaalle, joka oli jääräpäisesti päättänyt pitää Xhayta ja Xhayn tarjoiluja huonoina.

Muutama utelias oli kerääntynyt noutopöydän äärelle, mutta turhantärkeän kauppiaan antama kritiikki tuntui tarttuneen muihinkin, joka näkyi pienenä epäröintinä. Xhay päätti esitellä illan ruoat, jos sillä voittaisi aterioijien mielipiteet puolelleen.

"Hyvät naiset, herrat ja muut.", hän sanoi noutopöydän ääressä norkoileville kauppiaille ja muille kokoukseen osallistujille, elehtien kohti pöydän toista päätä. "Tänään tarjoilemme teille leipää, jonka olen itse todennut parhaimmaksi Dionen alueella." hän siirtyi vaalean hapanleivän äärelle. Tuo leipä oli säntillisesti viipaloitu. "Tämä leipä on tehty leipurimestarin suvun salaiseen taikinajuureen. Se on erittäin vanha ja arvostettu juuri, ja siitä leivotut leivät ovat voittaneet lukuisia palkintoja."

Hän siirtyi muutaman askeleen tumman leivän äärelle.
"Jos mielitte ennemmin tummaa leipää, olemme saaneet ehtaa tummaa saaristolaislimppua pöytäänne. Tiedän, että tumma limppu menisi paremmin kalan kanssa, mutta yksikään kala ei päässyt tällä kertaa tarkasta tuoreustarkastuksestani."

"Sen sijaan", hän sanoi ja siirtyi suurimman tarjottimen vierelle, "Suosittelen hyvää herrasväkeä kokeilemaan näitä upeita sianlihaleikkeleitä. Ne on saatu hyvin ruokitusta, palkitusta, arvokkaasta rotupossusta. Tältä tarjottimelta löydätte palvattua kinkkua, leppätulella loimutettua sianlihaleikkelettä, sekä hunajalla glaseerattua, ylikypsää potkaa, joka suorastaan sulaa kielillenne."

Kokki eteni seuraavalle pisteelle pitkän pöydän ääressä.
"Mutta jos mielitte jotain vähemmän lihaisaa, olemme loihtineet makuhermojenne iloksi myös säilötyistä metsäsienistä valmistettuja hyytelöitä, jotka sopivat leivälle siinä missä lihakin. Hyytelöt on maustettu metsäisillä yrteillä ja marjoilla, joista monet maksaisivat silkkaa kultaa, jos vain saisivat niitä käsiinsä. Luonnollisesti en voi paljastaa marjapaikkojani uteliaille."

Xhay elehti seuraavaan tarjottavaan ruokaan, nyt hehkuen ylpeyttä.
"Leipien seuraksi olen työstänyt ja tarjonnut teille tätä upeaa hapankaalia. Sukuni vanhimmat sanovat tätä 'jykeväksi ruoaksi' ja toivonkin sen tarjoavan teille mahdollisimman paljon voimia tuleviin päätöksentekoihin. Tätä satsia on hapatettu huomattavasti pidempään kuin muita hapankaali-satseja, ja se sisältää kaalin lisäksi hitusen porkkanaa."

Seuraavaksi mestarikokki osoitti kasvaneelle väkijoukolle sinappipurkit; "Vihreästä purnukasta löydätte miedon sinapin sianlihan hunnuksi, punaisessa on väkevää -- mutta sallikaatten minun varoittaa; punaisen purkin väkevä sinappi ei sovi heikkosydämisille laisinkaan. Violetti purkki tarjoaa hieman makeampaan makuun sopivaa sinappia."

Juomatarjoilut hoiti onneksi siihen koulutettu ammattilainen, mutta Xhay oli päässyt vauhtiin, joten hän osoitti juomapöydästä vielä yhden viinin, ennen kuin olisi valmis palaamaan isännöimään ruokatarjoilua.
"Sianlihalle sopivin viini on vaalea, ja olemmekin valinneet erään vahvanmakuisen marjaviinin vahvanmakuisten leikkeleiden rinnalle. Siitä löytyy viinirypäleiden lisäksi kultavadelmaa, ja se on erittäin savuinen ja luonteikas valinta." Pöydästä löytyi toki myös muita miedompia juomia, ja erilaisia oluita erivahvuisina.
"Pyydän, nauttikaa pöydän antimista.", hän sitten sanoi kaikille kokoontuneille.

Xhay palasi nyt kuitenkin takaisin tarjoilupöydän toiseen päähän, melko ylpeänä siitä, että oli saanut ruoan esiteltyä takeltelematta. Hän alkoi leikata lisää paloja hyytelöstä, ja yritti löytää hänestä ja hänen tarjoiluistaan valittaneen kauppamiehen.
Helmiä sioille, sanoivat, Xhay muistutti itseään, joten sen sijaan että olisi ollut kitkerä, hän käänsi katseensa suloisempaan kohteeseen -- daameihin.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Kuparirapu »

Nimetön kohotti toista kulmaansa vaikuttuneena kuunnellessaan peikon puheenvuoroa. Hän oli kuvitellut häntäniekan olleen pelkkä tarjoilija, ja huono valinta sellaiseksi, mutta vain kokki tiesi noin tarkasti mitä pöytään oli katettu. Ja kaiken itsehillintänsäkin kanssa, häntä hiukoi jo hieman. Vilkaisten Gilsteriä Thardin rykäisi ja lausui verkkaisesti:
"En voi kieltää, etteivätkö tarjoamiset vaikuttaisi...ainakin kelvollisilta."
Gilster hymähti paljonpuhuvasti, mutta ei lausunut ajatuksiaan ääneen. Peikon äänessä kuulunut, rehellinen ja peittelemätön ilo ruokia kohtaan oli rohkaissut muita vieraita ottamaan tarjoamisia. Ja ensimmäisten suupalojen jälkeen hyväksyvä nyökyttely ja puheensorina alkoi levitä pitkin salia.
"Sinun on parempi täyttää ainakin pikarisi, jos haluat juotavaa, ystävä hyvä," Thardin totesi viitaten Gilsterille kädellään. "Tai muuten joudut odottamaan että kaikki isovitjaiset ovat ehtineet kaapia kermat päältä. Kuten yleensä."
"Hmh. Tuon karvaisen otuksen näkeminen vie minulta ruokahalun," Gilster murahti mutta harppoi kuitenkin viinejä kohti, Thardinin seuratessa perässä. Pian molemmat olivat saaneet käsiinsä pikarintäydeltä hyvää viiniä, jota Thardin nuuhkaisi arvioivasti.
"Tarjoiluihin on kyllä panostettu tänä vuonna erityisen huolellisesti," hän totesi, ja maisteli viiniä. "Ihan kuin anteeksipyyntö siitä että Rakuza tunki paikalle, vai mitä sanot?"
"Tarpeellinen ele, jos minulta kysytään. Miten Dione voi huolehtia asioistaan, jos Armeija ei kykene osoittamaan luottavansa sen toimintaan? Lisäveroja, pistotarkastuksia...aivan kuin jokainen kunniallinen kauppias tässä kaupungissa voisi olla selkärangaton salakuljettaja," Gilster paasasi jälleen korotetulla äänellä. Yksi niistä piirteitä, joita Nimetön suorastaan halveksi miehessä, mutta joista hän itsekin hyötyi.
"Aivan niin. Vain älyltään heikot tai saamattomat joutuvat tukemaan tulojaan laittomalla kaupankäynnillä. Puhdas kulta puhtaalla omatunnolla."
Kaksikko väisti muutaman askeleen pitopöydän edestä, ja sitten Gilster kumartui Thardinin viereen mutisten:
"Ja siitä puheen ollen, katsos kuka tuolta koikkelehtii."
Thardin seurasi tuttavansa nyökkäystä ja erottikin väkijoukon läpi kulkevan pröystäilevän viitan ja valkeat hiukset.
"Itse kapteeni Doultbur, täällä parempiensa joukossa. Varmaan kylpenyt koko aamun hajuvedessä saadakseen suolaveden, kalan ja merimiesoluen hajun piiloon," Gilster mutisi ääni tihkuen pistävää ivaa. "Katso tuota naurettavaa asua. Joko hänellä on liian vähän makua, tai sitten liikaa halua esitellä pikku rahojaan. Itse veikkaan molempia. Ja kaiken huippu, Jumalten tähden, on tuo perässä kulkeva satamahampuusi! Doultbur kuvittelee ison apulaisen tuovan kunnioitusta, jota hän itse ei kykene ansaitsemaan."
"Jotkut puhuivat ettei hän tulisi lainkaan," Thardin totesi seuraten kapteenin askeleita hyvin tarkasti. "Tiedäthän, hänestä on liikkunut vähän huhuja.."
"Jättäisikö hän väliin tilaisuuden tehdä itsensä naurunalaiseksi? Sitäpaitsi ne huhut olivat pelkkää ilmaa, vaikka toivoinkin kaikkea muuta. Varsinkin sen jälkeen, mitä Zoldinille tapahtui..."
Gilster katseli Rayashia sellaisella katseella, kuin tämä olisi kävellyt saliin kuollut rotta kaulassaan. Thardin pyöritteli pikaria sormissaan ja oltuaan hetken ajatuksissaan hän sanoi:
"Katsotaanpa, kuinka hyvin arvon kapteeni itse tuntee itseään koskevat juorut."
Gilster kohotti kulmaansa epäilevästi, mutta sanoi lopulta vain:
"Kannattaa varoa, ettei kukaan kuvittele sinun oikeasti olevan kiinnostunut hänestä."
"Hänen kauppatavaroitaan en aio ikänäni kuljettaa, sen tiedät hyvin. Mutta jos hän on yhtä hölmö kuin annat ymmärtää, niin ehkä saan vielä hyvät naurut alkupaloiksi."
Jättäen Gilsterin niille sijoilleen Thardin lähti puikkelehtimaan Doultburia kohti, ennen kuin joutui odottamaan että kaksi pukuihinsa ahtautunutta seppää sai vaihdettua kuulumisia hänen edessään. Pitääkseen julkikuvaansa yllä Thardin huomasi vieressä puuhailevan peikon ja välinpitämättömästi lausui tälle:
"Sinä siinä, haluan annokselleni tuota leipää ja hieman hapankaalia sen seuraksi. Ja voit samalla täyttää pikarini."
Sitten, miltei kuin olisi vasta huomannut Rayashin, Thardin levitti kättään ja astui kapteenin vierelle.
"Kas, herra Doultbur. Mikä sattuma törmätä teihin täällä. Ah, mutta missä ovat hyvät käytöstavat. Palar Thardin, kauppasukuni vesa ja perijä. On miellyttävää huomata teidän saapuneen paikalle. Teidän sekä...seuralaistenne," Thardin lausui, venyttäen viimeistä sanaa paljonpuhuvasti. Eldriniä hän katseli niin alentuvasti, kuin niska takakenossa vain saattoi, mutta Mirayaa hän sen sijaan silmäili varsin pitkään.
"Mutta älkää pitäkö minua epätietoisuudessa, kuka on tämä hurmaava seuralaisenne?" hän kysyi leväyttäen pienen hymyn. Tuo hymy kuitenkin lieveni Thardinin katsoessa olkansa ylitse peikkoa ja äyskäistessä:
"Noh? Oletkos huonokuuloinen vai mieleltäsi hidas? Pyysin ruokaa, peikko, ja pikarini on edelleen tyhjä."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Tinanja »

"Kyse ei ole teistä, vaan siitä, miten hallinto haluaa vaikeuttaa kaupankäyntiä, rahdin kuljettamista ja haluaa työntää nenänsä jokaiseen kulmaan ja nurkkaan kaikkialla", Rayash vastasi Mirayalle matalalla, hyvin tyytymättömällä sävyllä. Oli tosin selvää, ettei tyytymättömyys ollut Mirayasta - tai Airdanistakaan kiinni vaan ennemmin siitä, mitä he olivat juuri äsken kuulleet, erityisesti tullien ja kirjanpidon tarkistuksen suhteen. "Voimme jatkaa aiheesta keskustelua... myöhemmin", tämä jatkoi katseen vaeltaessa seisovassa pöydässä ja sen tarjoamissa ruuissa. Mies otti nopeasti itselleen lautaselle valikoiman pieniä herkkuja, ja sitten taiteili viinilasia samassa kädessään lautasen kanssa ojentaessaan Mirayalle viinilasin myöskin. Erityisesti siksi, että he alkoivat olla kaikkien keskellä, kun muutkin olivat tajunneet varsinaisen tiedotustilaisuuden loppuneen. Pöydän takana ruokien parissa häärivä... peikko? sai lyhyen nyökkäyksen Rayashilta, mutta muutoin tuo ei sanonut mitään.

Rayash kohotti kulmiaan hänelle tuntemattoman... kauppiaan? lähestyessä häntä. Tämä esittäytyikin nopeaksi Palar Thardiniksi, mutta Rayashin tuskin huomaaamaton kulmien kurtistus kertoi, että mies kyllä tunnisti tuon... henkilön äänen. Eniten kapteeni oli yllättynyt siitä, miten puhtaaksi tämä oli itsensä saanut sen tervassa ja höyhenissä ja paskassa kierreltyään. Mutta Rayashilla ei ollut mitään aikomustakaan tuoda asiaa esille, tai jatkaa keskustelua tuon kanssa sen enempää - hän halusi saada kasvonsa jälleen mahdollisten asiakkaidensa mieliin, eikä tuo henkilö laskettu yhdeksikään niistä siitä huolimatta miten tämä jaksoi loukata Eldriniä - tuon onneksi miehellä oli edes jonkinlainen itsehillintä eikä tuo räjäyttänyt Thardiniksi esittäytynyttä miestä. Sen sijaan mieheltä irtosi tuskin huomattava mulkaisu.
"Herra Thardnin", Rayash sanoi nimeä maistellen. "Tässä on neiti Cabra, Valkoisen Lohikäärmeen kirjanpitäjä", mies sanoi sitten Mirayaa kohden nyökäten.
"Mutta olen varma, että tekin ymmärrettä, että turvallisuuden takaaminen on tärkeää", tämä jatkoi lyhyesti Eldriniä päin viitaten. "Olen itse asiassa yllättynyt, että teillä ei ole henkivartijaa mukananne... vaikutatte hyvin... arvovaltaiselta", mies totesi nyökäten lyhyesti tälle.
"Nyt ikävä kyllä minun on pahoiteltava nopeaa poistumistani, useat kauppiaat kaipaavat muistutusta siitä, kuka kuljettaisi heidän kauppatavaransa saaristoon turvallisimmin", Rayash hymyili vähän, lähes pahoittelevasti jopa kääntyessään pian viinilasi ja lautanen käsissään kauemmas Thardiniksi itseään väittävästä henkilöstä.

Kun kolmikko pian jäi vähän rauhallisemmalle puolelle salia, seinustalle, Rayash oli matkalla tervehtinyt useita kauppiaita, vaihtanut joitain sanoja näiden kanssa ja esitellyt Mirayan siinä sivussa Dionen suurten kauppasukujen päättäjille kirjanpitäjänään, eikä ollut epäilystäkään etteivätkö nämä laveasta elämästään nauttivat miehet nauttineet myös edessään olevasta naisesta.
"Miraya?" Rayash vilkaisi nopeasti naiseen keskustelun käännyttyä takaisin muualle tuosta kauppiaan... niljakkaan persoonan kohtaamisesta. Rayash nyökkäsi lyhyesti kirjanpitäjiä ja näiden tiivistä joukkiota kohden. "Paljonkohan nuo tiesivät tästä kaikesta... erityisesti niistä tarkastuksista?" keskustelu ainakin näytti näiden osalta vilkkaalta ja Rayash mietti, olivatko nämä saaneet etukäteisvaroitusta aiheeseen liittyen ennen tiedotustilaisuuden alkua päätösten jälkeen. Rayash antoi katseensa vaeltaa muissakin ryhmittymissä - hänen pitäisi vielä näyttäytyä muutamille kauppiaille ja muistuttaa, miten kustannustehokasta Lohikäärmeen käyttäminen Itärannikon saariston ja Dionen välillä kulkevien kauppatavaroiden kuljettamiseen olisi. Se takaisi koko kesäksi töitä, ja tasaisen rahavirran, jolla häiritä noiden yli-innokkaiden hallituksen käskyjä noudattavien kirjanpitäjien, valvojien ja ties minkä virkamiehistön mieltä niin paljon, ettei siitä eräästä sivutoimesta huomattaisi mitään.

Rayashin katseen alle osui viimein myös Alena, joka näytti... no kauniilta, Rayash totesi kulmiaan vähän kohottaen. Ei varmasti olisi lainkaan haittaa käydä myös tätä tervehtimässä... mies ajatteli lähtiessään pian kävelemään kohti käsityöläisten killan edustajia ja matkalla tervehtien useampaakin potentiaalista asiakasta. Pian tämä saapuikin Alenan ja tämän kanssa keskustelevien muiden killan edustajien luokse.
"On kunnia tavata teidät kaikki täällä. Erityisesti neiti", tämä nyökkäsi Alenaa kohden. "Olen Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni Doulbtur. Kuljetan saariston aarteita ja harvinaisuuksia Dioneen, ja Dionen tarjontaa saaristoon", tämä esittäytyi sitten, kun ei tunnistanut kuin osan näistä Alenan seuraan lyöttäytyneistä henkilöistä, mutta oli varma siitä, että myös nämä arvostaisivat Itärannikon saaristosta tuotuja kangasaarteita.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Kide »

Miraya ei voinut olla kohottelematta kulmiaan Rayashin tiukalle vastaukselle. Hän ei voinut käsittää, miksi uudistus oli niin vaikeaa nieltävää kapteenille, jonka työhön se ei edes vaikuttaisi - ainakaan Mirayan mielestä. Miraya katseli Rayashia pää kallellaan, mutta tyytyi lopulta vain nyökkäämään ehdotukselle keskustelun jatkamisesta toiste, vaikkei turhankin tiiviisti tarjoiluja tuijottava Rayash todennäköisesti edes huomannut Mirayan elettä. Miraya todellakin päätti tivata asiasta lisää vielä myöhemmin, sillä hänestä tässä ei ollut mitään järkeä.
Samassa ruokien lähettyviltä selvänä kajahtava ääni veti Mirayankin huomion seisovaa pöytää kohti. Hän sai yllätyksekseen huomata, että puhuja oli mitä ilmeisimmin peikko ja kaikesta päätellen tarjoiluista vastaava. Pöydästä leijuva tuoksu kertoi myös, että tuo osasi asiansa, jota kokin kertomus ruuista vain vahvisti. Kolmikon pujoteltua pöydän vierelle asti noukki Mirayakin oitis itselleen pari vaaleaa leipäsiivua lautaselleen kuorruttaen toisen hapankaalilla ja toisen paksulla leikkeleellä. Ennen kuin hän ehti edes ajatella viinilasin ottamista ojensi jo Rayash hänelle lasillista. Miraya otti lasin vastaan kiitollisesti nyökäten.

Miraya oli kuunnellut jo leipiä täyttäessään silmiään pyöräyttäen kuinka jossain lähellä joku vaati tiukkaan sävyyn kokkia tarjoilemaan hänelle ruokia, kun kaikki muut keräsivät itse lautasilleen täytettä tyytyväisinä. Hän kääntyikin yllättyneenä katsomaan, kun sama ääni tervehti Rayashia, tosin aivan erilaisella äänensävyllä. Miraya katseli Palar Thardiniksi esittäytynyttä miestä päästä varpaisiin, eikä enää ihmetellyt laisinkaan tuon käytöstä. Miehen esittäytyminen, vaatteet ja ennen kaikkea tyyli, jolla tuo katseli muita nenänvarttaan pitkin kertoi kaiken tarvittavan. Mirayan kaikesta huolimatta kasvoilleen loihtima sievä hymy kapeni hieman, kun Thardin tiuskaisi uuden käskyn kokki-poloiselle olkansa yli.
"Hyvää iltaa, herra Thardin", Miraya tervehti Thardinille kättään tarjoten Rayashin esiteltyä hänet ja hymyili kiltisti, vaikka ensivaikutelma miehestä olikin ollut kaikkea muuta kuin hymyn arvoinen. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa kuinka tärkeä tuttava kauppias Rayashille oli, joten oli pelattava varman päälle. Tosin Rayashin nopea itsensä tilanteesta pois liikuttaminen viittasi siihen, ettei kapteenikaan ollut erityisen otettu miehen seurasta, sama kuinka suuren suvun perijä tuo olikaan.
Rayashin ja Eldrinin käännyttyä jo pois jäikin Miraya vielä aloilleen hakien Thardinin katseen omaansa - kerta hänen ei tarvinnut Rayashin takia säästellä mielipidettään miehen käytöksestä, ei häntä enää estänyt mikään. Hemmetin pörhistelijä, ihme ettei tuo olettanut jonkun vielä syöttävänkin häntä!
"Käsiänne taitaa kolottaa kovin, jos ruuan nostaminen on liian työlästä. Toivottavasti vaivanne helpottaa pian, vaikkei vanhuuteen parannusta olekaan", Miraya totesi liioitellun herttainen hymy kasvoillaan Thardinille samalla kun työnsi oman, koskemattoman lautasensa leipineen miehen käsiin. Hymy ei yltänyt kirkkaansinisiin silmiin, jotka porautuivat häpeilemättömästi mieheen.
"Hyvää ruokahalua, herra Thardin", Miraya toivotti heti perään, hymy edelleen kuin aurinko, mutta hiljainen ääni pikemminkin kuin jäätä. Hän niiasi kevyesti ja kääntyi saman tien pujottelemaan Rayashin ja Eldrinin perään. Pari lähimpänä seissyttä kauppiasta olivat kääntyneet kuuntelemaan tilannetta, mutta pitivät ilmeensä totisina toisin kuin heidän rouvansa, jotka kätkivät hymynsä nopeasti viuhkojensa taakse.
Tarjoilut olivat tuoksuneet suussasulavilta ja pitkä tiedotustilaisuus oli ehtinyt herättelemään naisen vatsaa, joten Mirayaa harmitti luovuttaa omat ruokansa, mutta hän ei halunnut kääntyä enää pöydän ääreen kokoamaan uutta annosta vaan suuntasi suorinta tietä kauemmas Thardinista. Ehkä myöhemmin hän voisi maistaa jotain, jos ruokaa olisi vielä jäljellä, hän ajatteli ja piteli ihmismassan seassa kahlatessaan viinilasistaan kaksin käsin, jottei menettäisi sitäkin ja huonolla tuurilla tahrisi samalla mekkoaan.

Taas uusien ja uusien kättelyjen ja esittelyiden jälkeen, kun hulina kolmikon ympärillä hetkeksi tasoittui, kääntyi Rayash Mirayan puoleen katse samaan suuntaan kiinnittyneenä, minne Mirayakin oli jo pariin otteeseen vilkuillut.
"Kaiken mitä voi, ja kohta tiedän minäkin", Miraya vastasi Rayashille virnistäen ja lähti hivuttautumaan muutaman kirjanpitäjän ryhmää kohti, jotka keskustelivat totisen näköisinä koskemattoman näköiset viinilasit käsissään.
"Hyvää iltaa herrasväki", Miraya kujersi joukon viereen päästyään ja hivuttautui osaksi heidän muodostamaansa rinkiä. "Tänä keväänä mahtoi paperia ja mustetta kulua ennätystahtia kokouksessa?"
"Neiti Cabra! Teitäpä ei olekaan näkynyt hetkeen", herra Riles, yksi kirjanpitäjistä joiden kanssa Miraya oli tiiviimmin tehnyt yhteistyötä edellisen kauppakillan kokouksen kirjanpidon kanssa, totesi leveä hymy huulillaan, Mirayaa jämäkästi ja turhankin pitkään kätellen.
"Olisi näkynyt, jos vain tietäisit mistä etsiä..." Miraya peitti ajatuksensa herttaisen hymyn alle, mutta vilkaistuaan vastapäätä seisovan, joukon selvästi nuorimman ja uuden kirjurin huvittunutta ilmettä, hän epäili tuon ajatelleen täysin samoin. Ilmeisesti nuorukainen oli ainakin kerran nähnyt Mirayan silmikko kasvoillaan ja tunnistikin hänet.
"Kiirettä piti todellakin, eihän siellä edes ehtinyt lasejansa nostaa..." vastasi kirjureista vanhin rahisevalla äänellään, näyttäen varsin tyytymättömältä sipaistessaan valuvia silmälasejaan takaisin ylemmäs tikkusuoraa nenänvarttaan.
He vaihtelivat hetken kuulumisia ja kun muut selvisivät siitä ihmetyksestä, että Miraya oli nykyään Valkoisen Lohikäärmeen kirjanpitäjä Airdanin rinnalla, pääsi Miraya viimein kääntämään keskustelua haluttuun suuntaan.
"Sinullahan oli tuttuja armeijassa, onkos heitä näkynyt nyt, kun saimme näin harvinaisia vieraita kokoukseen?" Miraya kysyi Rilesiltä tätä tuttavallisesti olalle taputtaen ja kiittäen mielessään itseään siitä, että oli pistänyt mieleensä edes jotain miehen löpinöistä, joita tuo oli välillä suoltanut turhankin tiuhaan tahtiin työskentelyn ohessa viime vuonna.
"Ehei minun tuttuni tämmöiseen pääsisi ottamaan osaa, rivimiehiä ne on."
"Melko kummallista, että Rakuza itse päätti ottaa osaa kokoukseen", Miraya jatkoi varovasti asian tunnustelua, sievän viattomasti ryhmälle hymyillen.
"Niin kuin se muka siihen päättyisi..." nuorimmainen kirjureista tuhahti vanhimman tiukasta katseesta välittämättä. Miraya katsahti uudelleen Rilesiä kysyvänä, suuria silmiään pari kertaa räpsäyttäen.
"Noh, niin... tuota, hyvähän se vain on, että asioita seurataan tarkkaan ja salakuljetukseen puututaan", Riles totesi varovaisen oloisena.
"Armeijasta jää siis tänne väkeä pidemmäksikin aikaa? Eikös se tosissaan olekin vain hyvä asia", Miraya kysyi nyökytellen hyväksyvästi.
"No olisihan se, jos herra suurelle Rakuzalle kaikki ei olisi niin pirun tarkkaa. Valvovat meitäkin aivan kuin ei kirjottaa osattaisi", nuorukainen tuhahti närkästyneenä ja kulautti lähes täyden viinilasinsa sisällön kerralla alas. "Suokaa anteeksi, tarvitsen lisää täytettä lasiini."
"Pahoitteluni Epperin puolesta..." Riles aloitti nuoren mieheen perään kulmat kurtussa katsoen.
"Mokomakin nulikka, ei vain siedä sitä, että hänen virheistään huomautetaan. Opettelisi työnsä kunnolla, niin ei ylimääräiset tarkastajat haittaisi. Ja samaa koskee koko tätä sakkia! Jos asiat on kunnossa, ei armeijan läsnäolon luulisi vapisuttavan", vanhin kirjureista - Narden! Miraya muisti nimen yllättäen - puuskahti ja maistoi itsekin viiniään.
"Olisi siellä tänä vuonna sinullekin töitä ollut. Sinun kanssasi olisimmekin varmaan selvinneet edes vähän helpommalla", Narden jatkoi, muttei katsonutkaan Mirayaan, vaan suuntasi saman tien tuima ilme kasvoillaan tarjoiltavia kohti tyhjää lautasta edessään pidellen. Hänen kärttyinen ilmeensä näytti toimivan kuin aallonmurtajana sivuun suosiolla väistyvässä ihmismassassa. Vanhuksen sanoja seuraava Rilesin huokaus sai Mirayan nostamaan kätensä miehen eteen ennen kuin tuo ehti sanoa mitään.
"Älä huoli, Nardenin suusta se oli kohteliaisuus", Miraya totesi suupieli nykien. "Vaan minä olen varastanut aikaanne jo aivan liikaa ja saanut rivinne harvenemaan. Mutta oli ilo nähdä!"
"Älä heistä välitä vaan jää toki vielä meitä ilahduttamaan", Riles pyysi viittoen kädellään saadakseen pari askelta taaksepäin jo ottanutta Mirayaa palaamaan takaisin miesten viereen.
"Kyllä minun on parempi etsitytyä takaisin... työnantajani luo. Hyvää illanjatkoa herrat", Miraya vastasi hymyillen ja nyökkäsi sirosti jäljelle jääneille miehille ennen kuin pujotteli hieman kauemmas ja kurotteli kaulaansa löytääkseen Rayashin vaaleat hiukset tai Eldrinin useimpia ylemmäs kohoavan pään.
Locked