Kauppakillan vuosikokous

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Anlie
Posts: 126
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Anlie » Tue Jul 31, 2018 6:25 pm

Peikko tuntui kuitenkin olevan varsin perillä ammatistaan, ainakin päätellen siitä miten itsevarmasti tämä esitteli tarjoamisiaan yleisölle. Alena kylläkin nyrpisti mielessään nenäänsä ajatukselle siitä että tuon tupsuhäntä oli ollut edes kyynärän päässä jostakin syötävästä, mutta vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Hänen tarttuessaan viinipikariin, toisella laidalla tarjoilupöytää sininen takki vilahti tummanpunaisen viitan edestä, ja Alenan liike oli jäädä puolitiehen. Läksytettyään peikkoa sinitakki kääntyi viitan puoleen. Alena yritti keskittyä siihen ettei läikyttäisi viiniä pöytäliinalle tai tyhjentäisi lasia kerralla alas kurkustaan, kun hänen ajatuksensa poukkoilivat laidasta toiseen: tunsivatko nuo kaksi jo entuudestaan? Pelasiko Thardin täysin omaa peliään vai oliko tämä Rayashin alaisuudessa? Alena kasasi rivakkaan tahtiin lautastaan, unohtaen täysin äskeiset epäilyksensä ruoan laadusta ja muistikuvansa siitä mitä peikko oli sanonut minkäkin olevan. Sama epävarmuus, joka oli jo ehtinyt hälventyä Rayashin käynnin jälkeen nosti taas päätään. Ainoa helpotus mikä tilanteessa suotiin oli näiden keskustelun lyhkäisyys, kun kapteeni pyörähti matkoihinsa muutaman lauseen jälkeen. Alena ei jäänyt odottelemaan, että Thardin keksisi katsella ympärilleen, vaan nappasi lautasensa ja lähti pujottelemaan takaisin kiltalaistensa seuraan.

Kävellessään Alena maistoi viiniä ja totesi sen olevan ihan kelvollista. Viinin hapokas maku tuntui selventävän hänen harhailevia ajatuksiaan ja sai mielen tasoittumaan. Tuskin nuo kaksi olivat vaihtaneet kovin merkityksellisiä sanoja keskenään keskellä väkijoukkoa ja vaikka näillä jokin keskinäinen sopimus olisikin, rakuzan ilmaantuminen kuvioihin merkitsi sitä että tieto saattaisi olla jonkin arvoista jollekin toisellekin. Jollekin hieman korkearvoisemmalle kuin Palar Thardinille. Jos tilanne alkaisi Alenan kannalta näyttää huonolta, voisi hän avata suunsa sopivassa seurassa. Mutta niin kauan kuin hän voisi tarkkailla tilannetta, pitäisi pysyä rauhallisena.

Käsityöläisten killan keskustelu oli rauhoittunut levottomasta vitsailusta vakavampaan pohdintaan, mutta aihe oli pysynyt samana.
"... ja siksi palkkasinkin kirjanpitäjän jo aikoja sitten." Tukkurin sanat aiheuttivat vakavaa nyökkäilyä, mutta toisaalta silmien pyörittelyä nurisseelta suutarilta ja mutinaa siitä miten mahdotonta tällaisen asian ennakointi oli. Alena istui tukkurin viereen, eikä kauaa saanut keskittyä rauhassa ruokailuunsa, kun mies nojautui haltian puoleen. "Entä neiti, kuinka hän aikoo selviytyä näistä tarkastuksista? Voisin suositella sinulle muutamaa henkilöä, jotka ovat jotakuinkin kärryillä alamme kaupankäynnin vivahteista."
Alena naurahti hyväntahtoisesti ja pudisti päätään kevyesti, "Pelkään pahoin herra Szarka, että pärjään vielä hyvin omalla laskupäälläni", erehtyen vilkaisemaan pikaisesti suutaria, joka tuhahti äänekkäästi huomatessaan Alenan katseen. "Neiti ei taida olla aivan samassa tuloluokassa muiden kanssa, joten ongelmaa ei ole." Alena soi suutarille sievän hymyn, "En muista jakaneeni tilikirjaani kanssanne, mutta voin vakuuttaa että ainakaan teidän ongelmanne se ei ole", ja siemaisi jälleen viinilasistaan.

Vaikka Alenalla ei ollut aikomustakaan avata asioitaan jollekin jolle ne eivät kuulu, tuli Rayashin keskeytys juuri sopivasti. Alena vastasi tämän tervehdykseen nyökäten ja hymyillen, aavistellen että tuon lievästi yllättynyt ilme johtui, jälleen kerran, hänen läsnäolostaan. Dione itsessään tarjosi hykerryttävän paljon tilaisuuksia, mutta sitä pyörittävillä ihmisillä oli loppujen lopuksi lähes inhottavan pienet piirit. Suutarilla taas ei näköjään ollut muuta tekemistä kuin halveksua kaikkea ja kaikkia, ja katseltuaan hetken kapteenia kiireestä kantapäähän tämä irvisti. "Vai niin, kapteeni taitaakin seilata tyhjällä laivalla takaisin Dioneen. Kukaan itseään kunnioittava käsityöläinen ei maksa ylimääräistä saaristotavarasta kun mantereelta saat aivan samat asiat parempaan hintaan."
Szarka kohotti kulmiaan Alenalle ja aloitti puheensa ennen kuin suutari ehti kunnolla lopettaa, suunnaten katseensa Rayashiin, "Kaikki toki ovat kuulleet Valkoisesta Lohikäärmeestä, ilo viimein tavata teidät kasvotusten. Tukkuri Szarka, saanen esittäytyä. Täytyy myöntää että arvon suutari on oikeassa, äskeisen jälkeen kontaktini Drianassa ja Sheassa tuntuvat kovin kaukaisilta... vai mitä ajattelette, kuinka tämä tullimaksu tulee vaikuttamaan kaupankäyntiimme saariston kanssa?"
Szarkan ilme oli avoimen kiinnostunut ja ääni vakaan rauhallinen, mutta Alena oli aistivinaan tämän olemuksessa aavistuksen kireyttä. Ja hän kun oli ajatellut tukkurin olevan rennon rehellinen kauppias, mutta nyt tämän sanat kuulostivat Alenan korvissa jopa avoimelta haasteelta. Etenkin kun tiesi millaiselta mieheltä mielipidettä oikein tiedusteltiin.

User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Viherkivi » Thu Aug 02, 2018 9:00 pm

Keittiömestari Sienenlakki oli vähällä opastaa suulaan miekkosen ystävää siitä miten seisova pöytä toimi, mutta kaikeksi onneksi muuan toinen vieras -- erittäin sievä neiti-ihminen -- ehti ensin. Xhay huokaisi syvään, nyökäten sitten tuolle vaaleakutriselle neidille kiitokseksi, silmät tuikkien. Totta puhuen, Xhayta ei haitannut auttaa asiakkaita seisovan pöydän ääressä, mutta tuo käskyjä äyskinyt heppuli tuntui olevan enemmän kuin kykeneväinen hoitamaan tarjoiluvalintansa itse. Asia olisi ollut toinen, jos kyseessä olisi ollut vanha tai estynyt henkilö.

Xhay oli aikeissa leikata lisää lihaa isosta savustetusta kimpaleesta, mutta sitten hän pisti merkille kuinka asiakkaat silmäilivät hänen häntäänsä. Kokki tukahdutti halun pyörittää silmiään, mutta hän asetteli veitsensä pöydälle ja sulloi hännäntupsun takataskuunsa. Jos hän olisi ollut täysiverinen ihminen ja siten hännätön, kukaan ei olisi piitannut vaikka hän olisi tullut näpräämään ruokia suoraan huussireissulta.
Mokomat hännättömät..., hän ajatteli, ja tarttui jälleen veitseensä, aikeenaan paloitella lisää meheviä lihapaloja tarjolle.

Hän ei päässyt aloittamaan vieläkään, kun jo joku taputti häntä kyynärpäähän.
"Anteeksi, nuori mies...", sanoi muuan vanha rouva, jonka puoleen Xhay mielellään kääntyi -- kerrankin joku, joka ei tiuskinut käskyjä tai katsonut Xhayta kuin likaa kengänpohjassa. Mukavia vanhoja rouvia kokki auttoikin oikein mieluusti; kai se oli joku selkärankaan iskostunut tapa ja piirre.

"Voisinko saada leivälleni hieman voita?", rouva kysyi, ja Xhay silmäili tarjoilupöytää -- hän huomasikin, että voita ei ollut tarjolla laisinkaan. Kokki-peikko mietti, oliko kyseessä vain virhearvio, mutta sitten hän muisti yleisen päätöksen olleen, että sinappi riitti.

"Pieni hetki, käyn tarkistamassa keittiön kylmähuoneesta.", hän sitten sanoi nyökäten ja hymyillen rouvalle, joka näytti aivan iloiselta, vanhalta kuivatulta luumulta ryppyineen. Xhay tunnisti vanhuksen kyllä; kyseessä oli kaupungin upeimpien untuvatyynyjen ja -täkkien valmistaja. Tai ainakin perheyrityksen kunnianarvoisa matriarkka. Xhay tiesi tämänkin vain siksi, että oli saattanut säästää palkoistaan säntillisesti muutamaan ylellisyystuotteeseen punkkaansa varten.

Xhay viipyi keittiön puolella jonkin aikaa, mutta palasi mahdollisimman ripeästi. Hänen aikaansa oli vienyt pieni tehtävä, koska ruoan esittely oli ollut kaikki kaikessa -- hän oli vuollut veitsellä viileästä voista paloja ja muotoillut voista pienen ruusun. Se oli näyttävä, mutta se oli aika helppo tehdä, jos vain hallitsi lämpimän lusikan käytön.

"Matami Mollard on hyvä!", hän sitten sanoi ja asetteli voikulhon ja voiveitsen leipäkorien viereen. "Tuhannet anteeksipyynnöt, että en tajunnut tuoda voita jo aiemmin."

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Kuparirapu » Wed Aug 08, 2018 8:52 pm

Thardin liikautti päätään kohteliaana kiitoksena kapteeni Doultburin esitellessä mukanaan olevan neidin, ja esittelyjen aikana hän silmäsi tätä kirjanpitäjää uudemman kerran tutkivasti.
"Vai...niin, kirjanpitäjänne," Thardin mutisi kuin henkilö, jonka suunnitelmat ja mielenkiinto olisivat kuihtuneet noiden sanojen mukana tyhjiin. Nimetön sitä vastoin suorastaan siveli naista katseellaan, arvioidakseen tämän tuntemattoman tekijän parhaan kykynsä mukaan ja päättääkseen minkälainen paikka tällä naisella voisi hänen pelissään olla.
Neiti Cabran huoliteltu ja kieltämättä silmää miellyttävä esiintyminen olisi sopinut vaikka korkea-arvoiselle kauppiaalle, kirjanpitäjät pitivät yleensä asunsa asunsa hillitympänä. Heidän tehtävänään ei ollut näkyä, ainoastaan pysyä taustalla kiltisti. Eli joko tämä nainen halusi tulla esille, tai sitten tällä oli taustallaan enemmän kuin pelkkä työläistausta. Ja jokin naisessa kiinnitti Nimettömän huomion...se miten nainen seisoi. Tämä ei seurannut kapteeniaan samalla etäisyydellä kuin tuo miehenroikale, vaan käveli miltei Doultburin rinnalla. Kuin vertaisenaan.
"Minkälainen kirjanpitäjä se tuollainen on?" Nimetön ajatteli, mutta havahtui sitten Rayashin sanoihin. Tämän hyvästelyt tulivat niin yllättäen, että Thardinin kasvoilla näkyvä loukattu yllättys oli Nimettömän puolelta täysin aito. Oliko kapteeni siis tunnistanut hänet? Tämä huomio sai miehen heittämään ärtyneen mulkaisun Rayashin prameasti heilahtelevan viitan perään.

Eikö arvon kapteenilla ollut vähääkään ymmärrystä tällaisen tilanteen hienovaraisuudesta? Toki, Rayash olisi varmaan käyttäytynyt aivan samoin Palar Thardinia kohtaan, mutta tunnistettuaan Nimettömän Rayashin olisi pitänyt edes hieman peitellä reaktiotaan! Koska Thardinin ja Rayashin välillä ei todellisuudessa ollut mitään syvempää yhteyttä, joku nopeasilmäinen saattoi tehdä tästä paljon oletuksia. Pahimmillaan Rayash voisi vaarantaa Nimettömän koko roolin!
"Hävytön typerys!" Nimetön sähähti, sen sopiessa myös siihen mitä Thardin olisi voinut murista Rayashin perään. Mutta hänen yllätyksekseen Thardin huomasikin neiti Cabran seisovan vielä vierellään, joka lausui tyynesti hymyillen purevan mielipiteensä hänen aiemmasta käskystään peikkokokille. Jos Nimetön oli äsken ollut epämieluisasti yllättynyt, niin nyt hän oli suorastaan hämmästynyt. Suu lievästi auki hän kykeni vain pitelemään neiti Cabran hänellä sysäämää lautasta ja katsomaan naisen selkää tämän purjehtiessa salin halkoi Rayashin luokse. Millä kirjanpitäjällä oli tarpeeksi itseluottamusta, tai vaihtoehtoisesti liian vähän huolta tulevaisuudestaan, että uskaltaisi loukata Thardinin kaltaista kauppiasta tuonkaan vertaa? Ei kenelläkään, ellei tällä kirjanpitäjällä ollut jotain tahoa josta tämä tiesi saavansa tukea...
"Kuten esimerkiksi kaupungin suurimman kauppalaivan kapteeni," Nimetön ajatteli siirtyessään hieman sivummalle nähdäkseen paremmin miten nainen tästä jatkaisi. Rayashin lihapäinen hännystenvartija oli raivotuttavasti edessä, mutta silti Nimetön erotti kapteenin ja Cabran vaihtavan muutaman sanan keskenään. Kaksikko näytti keskustelevan epäilyttävän tuttavallisesti. Varsinkin näin pian, Nimetön kun oli jo lopputalvesta tiedustellut Rayashin miehistöstä. Eikä tätä naista oltu silloin mainittu sanallakaan...
"Varmistikohan kapteenimme hyvän työntekijän itselleen tekemällä työtarjouksen aaumyöllä peiton alla? Vai kiipeääkö tuo kirjanpitäjä urallaan ylöspäin Doutburia pitkin?" Nimetön ajatteli, ja ohikiitävästi Thardinin silmissä välähti pahansuopa hilpeys. Hän oli päässyt tällä huomiolla omasta mielestään takaisin etulyöntiasemaan, ja se riitti tukahduttamaan aiemman ärtymyksen. Ajatuksissaan Thardin käveli takaisin tarjoilupöydän ääreen, ja sysäsi lautasen käsistään. Hän lähti pujottelemaan väkijoukossa, ladellen silloin tällöin lyhyitä tervehdyksiä niille harvoille kauppiaille jotka Palar Thardinin kanssa tekivät kaupaa, etsien katseellan pitkin ja poikin. Nyt hän tarvitsi korvia, jotakuta toista joka voisi kaivaa lisää tietoa "Valkean Lohikäärmeen" tapahtumista kun hän keskittyi muihin juoniinsa...
"Te kyllästytätte minua tuollaisella!" kuului äänekäs huudahdus jostain noutopöydän viereltä. Vilkaistessaan sinnepäin Nimetön huomasi Gilsterin nykivän takinlievettään kiihtyneen näköisenä, viinpikari kädessään ja poskien sävystä päätellen ainakin osa viinistä oli jo löytänyt tämän huulille.
"Meidän on tässä turha kammata jokainen yksittäinen erityisapaus esiin, koska aivan varmasti voimme löytää peikkoja jotka ovat jollain ihmeellä päässeet ylempiin virkohin. Mutta yleisellä tasolla, ymmärrättekö, kaikki yksilöt huomioon ottaen, peikoilta on turha odottaa keskinkertaista korkeampaa kunnianhimoa tai ajattelua. Kuinka te voitte kieltää niiltä nuo ulkoiset, selvästi sivistymättömyyteen viittaavat ruumiinpiirteet, ja samalla unohtaa niiden puutteen kaikilta lajeilta, jotka ovat jo löytäneet paikkansa tässä maailmassa? Näettekö te ihmisillä, tai edes haltioilla, häntää roikkumassa perässämme?"
Nimetön tuhahti tyytymättömänä, päättäen nyt jättää kovaäänisen kauppiaan kauhomaan itse oman soppansa. Se sijaan hän ehti huomata noutopöytää kohti kääntyneissä katseissa yhden tutun, ja pysähtyen hän myös varmisti nähneensä oikein. Alena, se vaatturi, oli näemmä päässyt jollain tempulla tilaisuuteen, ja esiintyi edukseen muiden alansa kiltalaisten seurassa. Lukiten katseensa hetkeksi naisen silmiin, varmistaen että tämä huomasi hänet, Nimetön nyökkäsi tuskin havaittavasti sivummalle ja lähti sitten kävelemään rauhassa eteenpäin. Nyt tuo saisi osoittaa arvonsa, mikäli vaatturi ymmärtäisi varoa pilaamasta hänen rooliaan kaikkien edessä...

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Tinanja » Mon Aug 13, 2018 8:11 pm

"Kukapa ei olisi kuullut Itärannikon saariston kuuluisista silkeistä tai kirjailulangoista, joiden loiste vetää vertoja jopa joillekin koruille?" Rayash kohotti kulmiaan vähän kauppiaalle. "Olen varma, että kaipaatte myös huolella kasvatettujen lehmien nahkoja, jotka saavat harvinaisen vaalean värinsä rotuominaisuuksiensa vuoksi?" tämä lisäsi vielä, pienen hymyn hiipiessä hänen huulilleen. "Ja Valkoinen Lohikäärme on suurin kauppalaiva tällä puolen maata, ja sillä saamme hintoja laskettuja uusista tulleista huolimatta", tämä lisäsi silmää tuskin huomattavasti vinkaten. Ja toki Eldrin tarjoaisi vielä hämärissä kapakoiden nurkissa omat tarjouksensa tavaroiden kuljettamisesta ja tuomisesta Dioneen Itärannikon saaristosta.
"Lohikäärme nostaa purjeensa heti jäiden sulettua aivan kuten aiempinakin vuosina, joten teinä olisin ajoissa varaamassa hyödykkeitänne", Rayash hymyili - ja oli selvää, että tilanteesta huolimatta Lohikäärme tulisi purjehtimaan Dionen ja Itärannikon saariston väliä aivan kuten aiempinakin vuosina uusista rajoitteista huolimatta. Tosin Rayashillekin oli vielä auki se, miten hän kaiken saisi hoidettua, mutta olihän hänellä nyt Mirayakin apunaan Airdanin lisäksi. Hänellä ei ollut tosin aavistustakaan, miten paljon tuo nainen voisi vielä häneen ja hänen nyt niin vakaaseen elämäänsä vaikuttaa.

Siinä samassa hän kuulikin korkokenkien jo tutuksi käyvää kopinaa takaansa ja kääntyi nyökkäämään Mirayalle lyhyesti vilkaistuaan, että oli tervehtimässä oikeaa henkilöä niiden kaikkien muiden sekalaisten henkilöiden joukossa. Hän ei ollut varma, oliko tuon ilkikurisessa katseessa jotain tietoa, jonka tämä oli kirjanpitäjiltä nyhtänyt ties millä lailla, vai oliko tämä vain tyytyväinen löytäessään tiensä takaisin seuraan, jossa oli tänne päässytkin.
"Neiti Cabra", Rayash tervehti tätä lyhyesti, nyökäten Mirayan astuessa lähemmäs ja hänen vierelleen. Ilmeisesti tuokin tunsi Alenan? Miten hän oli itse onnistunut välttämään tätä aiempina vuosina torilla ja kaupungilla kiertäessään? No, nytt kuitenkin naisen kädenjälkeä pitkälle paistava kaunis, kallis viitta roikkui miehen harteilla, eikä hän ollut ainakaan tyytymätön Alenan työn jälkeen. Muutoin mies ei kuitenkaan puuttunut noiden keskusteluun tai kommentoinut asiaa muutoinkaan, vilkaisi vain ympärilleen. Ruokapöytä edelleen notkuvine tarjoiluineen alkoi näyttää tyhjemmältä henkilöistä, joten ehkä hän ehtisi nappaamaan sieltä vielä jotain? Ehkä Mirayankin kanssa jopa? Pieni keskustelunpoikanen tähän väliin voisi tyydyttää vähintään Rayashin uteliaisuutta Mirayan äsken käymästä keskustelusta kirjanpitäjien kanssa.

User avatar
Kide
Posts: 535
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Kide » Tue Aug 14, 2018 8:56 pm

Vaikkei Rayash ollut mies lyhimmästä päästä, etenkään kun puolet enimmäkseen papereita pyörittelevistä kauppiaista näyttivät ikänsä ja työnsä takia painuneen hieman kumaraan, ei Miraya erottanut kapteenille kuuluvia valkoisia hiuksia missään kerran kannoillaan pyörähdettyään. Hän astui askeleen sivummalle, kun muutaman kauppiaan ryhmä rouvineen mursi tietään väkijoukon läpi ja väläytti leveän hymyn silmäniskun kera etummaisena kulkeneelle miehelle, jonka katse venyi Mirayassa turhan pitkään. Kuin sähköiskun saaneena kauppiaan rouva pujahti miehensä takaa tuon rinnalle käsikynkkään ja luotsasi puolisoaan nopeasti eteenpäin nenä pystyssä, Mirayan suuntaan vilkaisemattakaan. Miraya virnisti itsekseen ja puisti päätään huvittuneena. Hän voisi pitääkin tällaisista tapahtumista, ei niinkään virallisen puolen takia vaan näiden ihmisten takia, joiden seuraamista ja kiusoittelua parempaa viihdettä sai etsiä. Kuinka herkkiä nahkoja näiden tyynien ulkokuorien alle kätkeytyikään. Ja se taas kertoi siitä, kuinka kaukana idyllisestä useimpien elämä piilotetun julkisivun alla oli. Ja kun muutenkin haurastunutta pintaa hieman rapsutti, saattoi saada koko kuoren romahtamaan ja paljastamaan altaan mädäntyneen rungon.

Miraya hakeutui hieman väljempään paikkaan salissa ja siemaisi viiniään ennen kuin kurottautui uudestaan varpailleen Rayashin ja Eldrinin hahmoja katseellaan hakien. Lopulta muita pidempi, sivulta kalju ja päältä ruskean, sekalaisen hiuspehkon peittemä pää löytyi vähän syrjemmältä. Ja tarkemmin katsottuna puolittain Eldrinin takaa erottui myös valkoisuuttaan kiiltävät hiukset. Miraya lähti hameenhelmat kahisten pujottelemaan kaksikkoa kohti, välissä kerran pysähtyen ja varmistaen ettei ajautunut ihmismassa seassa väärään suuntaan. Lähemmäs ja ennen kaikkea pois pahimmasta tungoksesta päästyään Miraya huomasi yllätyksekseen Rayashin juttuseuran seassa tutut kasvot: vaatturi-Alena. Siitä olikin hetki, kun Miraya oli viimeksi käynyt tuon haltianaisen luona ostoksilla. Hymy huulilleen leviten hän asteli Rayashin rinnalle, kulkien harkitusti niin läheltä Eldriniä, että sipaisi tuon käsivartta muka vahingossa. Miraya kääntyi nyökkäämään Rayashille ulkopuolisille lähinnä virallisen näköisesti, mutta silmissään tyytyväinen pilke; tietoa oli löytynyt ja nyt osa siitä oli Mirayan taskuissa. Välittämättä siitä keskeyttikö hän jotain, kääntyi Miraya oitis tervehtimään myös Alenaa.
"Hauska nähdä pitkästä aikaa, Alena. Minun pitäisikin tulla luoksesi katsomaan tämän kevään värejä." Samalla kirkkaansiniset silmät liukuivat ihailevasti Alenan sysimustaa mekkoa pitkin, joka sopi haltianaiselle täydellisesti.
"Kenties..." Miraya mietti katsoen haltian kasvoja korostavaa korkeaa kaulusta, jollaisia oli mekoissa nähnyt useammallakin tänään. "Jos miehustaan upottaisi pienen halkion ja pitsiä..." Oi kyllä, Mirayan olisi saatava itselleen vielä vastaava asu, tosin pienten muutosten kera - kuten aina.

User avatar
Anlie
Posts: 126
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Anlie » Mon Aug 20, 2018 7:33 pm

Tarjoilupöydän läheisyydessä syntynyt äläkkä sai yhden jos toisenkin kääntämään katseensa pöydän suuntaan ja aiheutti pienehkön aallon kuiskuttelua, hihittelyä ja paheksuvaa päänpudistelua. Kovaäänisen herrasmiehen eleistä päätellen tämä oli joko tyytymätön ruokaan tai sen laatijaan, Alenan arvellessa jälkimäisen olevan lähempänä maalia, koska ainakin hänen piti pyörtää aikaisemmat karsastavat ajatuksensa ruoasta sitä maistettuaan. Muiden mukana Alena oli kääntänyt päänsä kohti tuota äkillistä häiriötekijää, kohdatakseen katseellaan Thardinin, joka katseli naista tiiviisti ja liikautti päätään huomaamattomana kutsuna. Alena kääntyi takaisin keskustelupiiriinsä hitaasti, aavistuksen pöyristyneenä koko ehdotuksesta, mutta kasvava uteliaisuus sai hänet epäilemään ettei kestäisi koko iltaa jännityksessä, vaan löytäisi itsensä kuitenkin tuon tyhjän katseen edestä.

Szarkan virnistys vastaukseksi kapteenin sanoille muistutti Alenasta hieman rotan irvistystä ennen kuin se iskisi hampaansa linnunpoikaseen, tämä epäilemättä oli innostunut Rayashin silmäniskusta. "Juuri mitä halusinkin kuulla, tällaisten mitättömien vastoinkäymisten ei tule antaa meitä lannistaa."
”Kapteeni Doultbur jos kuka pystyy eitämättä kääntämään tilanteen voitokseen”, Alena lisäsi puoliääneen, hieman vinohkolla hymyllä maustettuna kapteenille nyökäten, saaden Szarkan kohottamaan kulmiaan. Alena pisti merkille, miten Szarka silmäili Rayashin viittaa ja sitten Alenaa, epäilemättä yhdistäen kädenjäljen ja tekijän mielessään, mutta haltia ei ollut varma mitä muuta tämä laski päässään yhteen. ”Kapteenin viitassa on käytetty saariston silkkiä, erotatteko säikeet?” Alena viittasi kapteenin suuntaan osoittaen sanansa tukkurille ja sai tämän siristelemään silmiään.
”Todellako? Maineensa veroisia siis, jos tarkka neiti Alenamme on kelpuuttanut ne käyttöönsä”, Szarka hörähti, ”Noh, liiketoimien jaarittelu koko illan on tavattoman pitkäveteistä, mutta kapteeni on hyvä ja muistaa odottaa minun varaustani ennen kuin pyrähdätte matkoihinne merelle.”

Kohottaessaa katseensa Alena huomasi Miraya Cabran lähestyvän seuruetta, suunnaten määrätietoisesti Rayashin vierelle, kulkien kuitenkin turhan läheltä kapteenin takana patsastelevaa henkivartijaa ja hipaisten tuota ohimennen. Ele tuntui Alenasta liiankin tutulta, olihan hän itsekin joskus vastaavaan vahinkoon syyllistynyt. Neidin yllä oleva mekko sai ne asut, joissa Alena oli hänet aiemmin nähnyt, näyttämään varsin siveellisiltä ja hillityiltä. Tämän tilaukset olivat toki vihjanneet, ettei kirjanpito ollut neidin ainoa tapa hankkia leipää pöytään, mutta Alena ei pidätellyt hämmentynyttä ilmettä kasvoiltaan. Kapteenin ja kirjanpitäjäneidon yhdistelmä saivat Alenan arpomaan mielessään minkä ammatin kautta nämä olivat tutustuneet, mutta ainakaan neiti ei roikkunut isäntänsä käsivarressa kuten ihmisheitukat yleensä. Tai ehkä tämä olisi halunnut mieluummin roikkua henkivartijassa. Joka tapauksessa Mirayalla tuntui olevan edes jonkinlainen itsekunnioitus, vaikka tämän asuvalinnat olivat saaneet Alenan sen kyseenalaistamaan.
"Neiti Cabra, ilo nähdä teitäkin", Alena viritti kasvoilleen lempeän hymyn, "Työskentelisin mielelläni kansanne jälleen, asunne ovat aina niin…kutkuttavan mielenkiintoisia. Kuten nytkin, ihastuttava värivalinta.” Haltia katseli noita kahta ja kallisti sitten hieman päätään, mietteliäästi todeten: ”Soinnutte hyvin yhteen kapteenin kanssa. Miltein kuin sävy sävyyn.”

***

Tilaisuuden tullen Alena nousi pahoitellen, tyhjää viinilasiaan kohottaen. Lasin täytettyään hän samaan suuntaan, minne oli Thardinin nähnyt kääntyvän epämiellyttävän tuijotuksensa jälkeen. Alena ei edelleenkään ollut aivan varma olisiko halunnut edes löytää koko miestä, etenkään näinkin suuren väkimäärän katseiden alla, mutta ei asiaa ehtinyt päättää kun Thardin jo seisoi naisen edessä.
”No mutta, kunnianarvoisa Palar Thardin”, Alena niiasi tälle kevyesti ja antoi katseensa pyyhkiä pitkin tuon vaatetusta, etsien piiloon ommelluiden pehmusteiden merkkejä. Ei yhtäkään paljastavaa muhkuraa tai ylimääräistä ommelta - pienet voitot täytyi ottaa sieltä mistä niitä sai. ”Toivottavasti olette olleet tyytyväiset tilaamaanne asuun, minun täytyy sanoa että se pukee teitä erinomaisesti.”

User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Viherkivi » Tue Aug 28, 2018 7:44 pm

Erään vieraan vähemmän hienovarainen lajistinen palopuhe ei jäänyt puolipeikolta huomaamatta. Kuinka se olisikaan voinut jäädä, kun toinen hölötti loukkaavia kommenttejaan niin kovaäänisesti? Xhayn ote leikkuuveitsestä tiukkeni huomattavasti, niin että hänen rystysensä alkoivat vaaleta. Hän toivoi, että kauppakillan silmäätekevät olisivat vaientaneet herra Gilsterin, tai vaikka siirtäneet tämän kokonaan paikalta -- valitettavasti tämä taisi olla kuitenkin tarpeeksi merkittävä tekijä, joten sanalliset hyökkäykset ulkopuolelta palkatun palvelusväen taustoja kohtaan eivät kaiketi paljon painaneet. Xhay saattoi vain toivoa että lajistisen ihmisen asiakkaat ja yhteistyökumppanit osasivat äänestää jaloillaan havaittuaan moisen moukkamaisen karkeuden.

"Ainakaan hän ei ole tullut puhumaan minulle suoraan.", Xhay murisi itselleen matalalla äänellä, mutta hän keskeytti sianlihan leikkaamisen pieneksi toviksi koputtaakseen puisen pöydän kantta, vaikka se olikin peitetty kauniilla, valkoisella liinalla. Nyt hän toivoi, että ei olisi manannut piruja esiin. Veitsi alhaalla, hän huomasi miten joku oli hylännyt täyden lautasen tarjoilupöydän reunamille. Puolipeikko viittasi apulaisen viemään lautasen pois, ennen kuin joku napauttaisi sen vahingossa alas. Xhay teki parhaansa, että ei vaikuttaisi kireältä, vaikka nämä pompöösit paskat alkoivatkin käydä hänen hermoilleen. Keittiömestari muistutti itseään runsaasta palkkiosta joka hänelle oltiin luvattu, ja käänsi huomionsa vieraisiin, jotka nauttivat hänen tarkoin valituista ja valmistetuista antimistaan.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Kuparirapu » Mon Sep 03, 2018 11:29 am

Nimetön oli seurannut kärsivällisesti silmäkulmastaan Alenan matkaa salin, mutta hän kääntyi tätä kohti vasta naisen puhutellessa häntä. Kuten hänen arvoiselleen miehelle olisi sopinut. Thardin antoi katseensa mittailla vaatturia hetkisen, kuin arvioidakseen oliko tämän tervehdys tarpeeksi kohtelias edes vastatakseen, ja lopulta sanoi:
"Työn jälki on todellakin kelvollista, varsin kelvollista. Minua tosin yllättää että te, neiti Alena, olette läsnä tässä kokouksessa. Paitsi jos tietenkin saavuitte jonkun toisen seurassa, tarkoitan tietenkin jonkun...tärkeämmän."
Nimeton piti kasvonsa tyynen ylpeinä ja piti pienen tauon, mutta ulkokuoren alla hänen ajatuksensa liikahtelivat levottomina. Hänen suunnitelmiinsa oli ilmestynyt tuntematon, tyhjä kohta, jonka vaikutusta hän ei vielä osannut arvioida tai ennustaa. Mutta turhautumisen sijaan mies tunsi enemmänkin uteliaisuutta tätä tuntematonta tekijää kohtaan, tätä Miraya Cabraa.
Annettuaan Alenalle hetken aikaa niellä hänen lausumansa vähättely, Nimetön vilkaisi suurieleisesti ympärilleen:
"Valitettavasti näyttää siltä, tämä tilaisuus on enemmän keskittynyt liikeasioiden hoitamiseen kuin varsinaiseen illanviettoon. Varsinkin sen...kohokohdan jälkeen jonka arvon Rakuza meille tarjosi. Siksi ehkä ymmärrätte, etten ole edes saanut tilaisuutta keskustella asustani enkä näin mainita nimeänne parhaaksi katsomassani valossa. Mutta nyt kun olette siinä, haluaisin itse asiassa keskustella uudesta tilauksesta."
Thardin veti esiin nenäliinansa ja leyhytteli sillä verkkaisesti kasvojensa sivua. Mutta samalla hän liukui askeleen verran lähemmäs Alenaa, ja katseli naista vakavan näköisenä.
"Näen että olette päätyneet mielenkiintoiseen seuraan," Thardin sanoi, pudottaen hieman aatelismiehen ylvästä ja korkealentoista puheenpartta. Pitäen katseensa Alenassa Nimetön liikautti päätään taakseen, kohti Rayashia ja tämän seuralaisia.
"Sellaiseen seuraan, josta haluaisin mielelläni tietää enemmän," hän lisäsi. "Älkää tuhlatko aikaanne arvon kapteeniin, hän on tällä hetkellä toisarvoinen, samoin kuin tuo raakalainen jota hän pitää henkivartijanaan. Mutta tämä hänen uusi kirjanpitäjänsä, tämä Miraya, häneen en ole ehtinyt vielä tutustua. Ja koska olen kiireinen mies, toivon että te voisitte kysellä hänestä. Hyvän maun rajoissa, tietenkin, sillä tavalla jonka te osaatte parhaiten."
Kun muutama kalliisti pukeutunut kauppias käveli heidän läheltään, Nimetön kumartui äkkiä lähemmäs ja yllättävän kiihkeällä äänellä mutisi:
"Haluan kuulla kaiken tuosta naisesta, ymmärrätkö. Kaiken!"
Suoristautuen Thardinin ääni palasi takaisin ylpeämpään nuottiin, kuin mitään ei olisi äsken tapahtunutkaan:
"Lähetän jonkun palvelijani piakkoin luoksenne keskustelemaan yksityiskohdista. Voitte luottaa että maksan kyllä vaivoistanne, kuten aiemminkin."
Sen sanottuaan Nimetön nyökkäsi lyhyesti hyvästiksi ja kääntyi matkoihinsa. Kävellessään kohti salin sitä nurkkaa, jossa hän oli aiemmin nähnyt tilanteesta hermostuneen maustekauppiaan. Tämä voisi helposti langeta oikealla tavalla esitettyyn apuun, jonka avulla puhdistaa nimeään ennen kuin armeija saisi laittomuuksista vihiä. Samalla Nimetön vilkaisi siihen suuntaan, missä arveli Rayashin ja tämän lähettyville tarrautuneen Mirayan olevan.
Hän oli luottavainen, että pian hänellä olisi yksi lanka lisää käsissään jolla nykiä asioita haluamaansa suuntaan. Mutta ensin hänen täytyi tunkeutua tämän Mirayan ylläpitämän julkikuvan alle, kerros kerrokselta, kunnes lopulta jäljellä olisi vain naisen todellinen luonto. Ja kaikki tämän salaisuuden sen mukana.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Tinanja » Mon Sep 10, 2018 7:04 pm

Kiinnittämättä sen erityisemmin huomiota muihin tilaisuudessa oleviin erästä satunnaista tervehdystä, hymyä ja kohteliaisuutta lukuunottamatta Rayash teki tietään kohti edelleen ruuista notkuvaa seisovaa pöytää kohden. Hän ei nauttinut näistä tapahtumista, mutta näki ne lähinnä välttämättömänä pahana, joka tälläkin kerralla oli kyllä osoittanut hyödyllisyytensä - hän oli ensimmäisten joukossa kuulemassa uusista säädöksistä, jotka tulisivat vaikuttamaan hänen kesäänsä merkittävästi. Onneksi hänellä nyt olisi vielä ylimääräinen käsi- ja silmäpari numeroita pyörittämässä, sitä tultaisiin tarvitsemaan varmasti useampaankin kertaan. Olisi tosin toinen kysymys, milloin... ja mikäli Mirayan voisi ottaa mukaan siihen sivubisnekseen, joka hänelle tuotti suurimmat rahavirrat. Nyt tosin se ei olisi tärkein aihe, mies ajatteli ruokia arvioiden katsellen.

"On hienoa nähdä kaltaisenne kulinaristi vastaamassa tarjoiluista näinkin tärkeässä tapahtumassa", totesi Rayash sitten ottaen itselleen pienen lautasen, jolle kokosi muutamia maistiaisia eri puolilta pöydän tarjoiluita. "Toivottavasti mainintani kollegoideni keskuudessa toi Prinssiin useammankin asiakkaan lisää", Rayash piti edelleen aamiaista Teurastetussa Prinssissä hyvänä, herkullisena ja varmasti jokaisen kolikon arvoisena. Mies maistoi hitaasti keräämiään herkkuja ja nyökkäsi tyytyväisen näköisenä - nämä olivat vähintään yhtä hyviä tai parempia tarjoiluita, mitä Prinssissä hän oli nauttinut.

User avatar
Kide
Posts: 535
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kauppakillan vuosikokous

Post by Kide » Tue Sep 11, 2018 8:16 pm

Mirayan katse muuttui hieman terävämmäksi hänen kuunnellessaan Alenan vastausta, vaikka hymy nostattikin edelleen naisen poskipäitä. Miraya antoi katseensa vaeltaa vaivihkaa Alenan molemmin puolin, mutta muut läsnäolijat eivät vaikuttaneet tarttuneen Alenan pudottamaan vihjaukseen millään tavalla. Mutta vaikka Alena oli valinnut sanansa tarpeeksi hyvin, jotta niiden viesti välittyi vain Mirayalle, oli Miraya yllättynyt, että hillitty neiti Alena uskaltautui tekemään tällaisessa seurassa asiakkaistaan vihjauksia lainkaan. Ehkä tämän ensimmäisen yllätyksen ansiota olikin, ettei Alenan seuraava kommentti saanut kulmakarvaakaan värähtämään Mirayan kasvoilla. Vain hymy naisen kasvoilla leveni hieman.
"Myös työnantajallani on hyvä maku asujensa suhteen", Miraya totesi iloisesti, mutta jäi tarkkailemaan Alenan kasvoja ehkä turhankin pitkäksi aikaa ennen kuin kääntyi viinilasinsa puoleen ja siitä kuuntelemaan pöydässä käytävää muuta keskustelua. Hänen täytyisi muistaa, että nuo haltian ystävälliset silmät olivat myös tarkkaavaiset. Vaan olikohan Alena siltikään vielä tietoinen mihin käyttöön Mirayan siveyssääntöjä venyttävät hameet ja tietyllä tavalla puettavat ja riisuttavat korsetit oikein tulivat. Vaikka Miraya ei suoranaisesti peitellyt toista ammattiaan, ei hänellä myöskään ollut tapana huudella siitä. Ne jotka olivat olleet yleisössä tiesivät ja välillä tunnistivat Mirayan myös muualla. Se ei vielä ollut liikaa, mutta varsin riittävästi. Hän oli onnistunut tällä tavoin molemmissa töissään ja oli myös ajatellut pitää asian niin.

Toki keskustelu oli pöydässä painunut jokseenkin tylsille ja turhanpäiväisille urille nopeasti, mutta Miraya oli silti yllättynyt, kuinka nopeasti neiti Alena poistui seurasta paljoakaan enää puhelematta. Aivan kuin naisella olisi ollut kiire jonnekin, Miraya mietti vilkaistessaan pariin otteeseen Alenan perään. Viinilasiinsa nainen tosiaan näytti hakevan täytettä, mutta hävisi pian tarjoilupöydän luota väkijoukon sekaan. Pelkän punaisen juoman perässä nainen ei siis lähtenyt, kuten oli antanut vaatimattomasti olettaa. Olisiko siis niin, että Alenalla itsellään saattoi olla asuste sävy sävyyn jonkin herrasmiehen kanssa tänä iltana, täysin tarkoituksella. Miraya oli miettinytkin oliko Alenan kaupankäynti vilkastunut kovastikin talven aikana, kun haltia oli tiensä tänne kokoukseen löytänyt, mutta ehkä selitys löytyikin jostain aivan muualta.

Kolmikon lähtiessä luovimaan tietään takaisin tarjoiluja kohti huomasi Miraya kuinka paljon helpompaa väkijoukossa liikkuminen alkoi olla. Vierailijoita näytti jo virtaavan tasaiseen tahtiin suuria ulko-ovia kohti; tapahtuma alkoi hiipua ja lähennellä loppuaan.
Muutaman satunnaisen tervehdyksen ja sananvaihdon jälkeen he saapuivat pitkälle, edelleen mukavasti ruokaa kannattelevalle pitopöydälle. Viimein Mirayakin saisi omat maistiaisensa kokouksen tarjottavista. Hän valikoi pari pientä leipäsiivua täytteineen lautaselleen, mutta pysähtyi kun Rayashin maininta Prinssistä sai Mirayan käännähtämään itsekin kokkia kohti. Aivan totta, Teurastetussa Prinssissä oli kokkina peikko, mutta Miraya ei ollut huomannut yhteyttä aiemmin. Eihän hän kovin montaa kertaa kyseisen ravintolan antimista ollutkaan vielä nauttinut, ja viimeisin hänen vierailunsa Prinssissä päätyi ruokiin Eldrinin sylissä, nainen tajusi irvistäen itselleen. Miraya kokosi kuitenkin hymynsä nopeasti takaisin huulilleen peikkoa katsoessaan.
"Kiitos ihanista tarjoiluista. On meidän onnemme, että juuri teidät on valittu tänä vuonna tarjoiluista vastaamaan", Miraya totesi Xhaylle lämpimästi hymyillen. Eikä hän ollut iloinen Xhayn valinnasta vain herkullisten ruokien tähden, vaan myös siksi, että kokouksen järjestäjät olivat luottaneet tehtävän peikolle, vaikka heidän kansaansa vähemmän kokkeina näki. Miraya oli saanut oman osansa ennakkoluuloista ja oli tyytyväinen aina, kun näki niitä uhmattavan.
Miraya ei tiennyt tunnistaisiko peikko häntä samaksi myrskynmerkiksi, joka Prinssin ruokarauhaa vain pari viikkoa aiemmin oli häirinnyt, ja laskikin nopeasti katseensa ja kääntyi nauttimaan ruuista minimoidakseen sen mahdollisuuden. Hän aikoi kyllä käydä vielä pahoittelemassa tapahtunutta, mutta ei halunnut tehdä sitä täällä. Miraya hivuttautui hitaasti kauemmas pöydästä varmistaen Rayashin ja Eldrinin seuraavan mukana. Myös heidän osallistumisensa kokoukseen vaikutti olevan loppusuoralla, eikä Miraya halunnut kadottaa miehiä nyt vain joutuakseen kävelemään yksin kotiin.

Locked