Paljonko lupaukset maksavat?

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 405
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Paljonko lupaukset maksavat?

Post by Kuparirapu » Thu Jul 05, 2018 8:27 pm

Vai katsoi tuo pöyhkeä merimies asiakseen korostaa hänelle, hänelle, miten tärkeää salassapito oikein oli? Hetken verran Nimetön harkitsi muistuttavansa missä tilanteessa Rayash oikein olisi ilman hänen vaivojaan ja ammattitaitoaan. Puolivälissä tyrmään, parhaassakin tapauksessa! Mutta loppujen lopuksi hän antoi kylmän järjen painaa ärtymyksen syrjään, kuunnellen mieluummin sen ehdotuksia. Täytyi muistaa, ettei arvon kapteeni itsekään täysin tiennyt miten syvälle syytteet voisivat hänet upottaa, ja se antaisi hänelle etua myöhemmin. Tätä peliä tuli pelata katse taivaanrannassa, ja näin pitkällä välillä oli turha tarrautua tällaisiin pikkuseikkoihin.
Hänen poskensa kuitenkin kiristyivät tyytymättömästi Rayashin lausuessa täysin vakavissaan, että hänen täytyisi kaiken huipuksi maksaa voidakseen lunastaa palkakseen sovitun palveluksen. Ryysyläinen kääntyi hetkeksi poispäin, katsellen kohti levolle laskeutuvaa kaupunkia ja harkiten mitä vastaisi. Viimein hän sanoi:
"Loppujen lopuksi te olette kauppias. Saatte maksun matkustajan kuljettamisesta, ja lastin kuittaatte palveluksellanne. Lähetän teille määräämänne hinna hieman ennen matkaa, jolloin voitte rauhassa tehdä paatissanne tarvittavat järjestelyt."
Nimetön kääntyi Rayashia kohti, ja kevyen virneen noustessa hänen huulilleen ryysyläinen harppasi aivan kapteenin eteen ojentaen likatahraista kättään.
"Asia lienee näillä puheilla sovittu?" hän totesi, äänestä päätellen odottaen että he kättelisivät neuvottelujen päätteeksi kuten herrasmiehen yleensä.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 661
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Paljonko lupaukset maksavat?

Post by Tinanja » Tue Jul 10, 2018 3:03 pm

Rayash näki, miten tuo kerjäläiseksi pukeutunut mies halusi väittää vastaan. Sen näki pitkästä hiljaisuudesta, kulmien tuskin huomattavasta rypistyksestä ja siitä, miten tämä käytti aikaa vastauksensa mielessään laatimiseen. Lopulta tuo myöntyi hänen ehtoihinsa, mutta Rayashin tyytyväisyyttä asiaan ei ollut mahdollista nähdä. Tämä oli yhtä ilmeetön, yhtä laskelmoiva kuin aiemminkin, mutta nyt nyökkäsi tuolle kerjäläiselle lyhyesti tämän ilmoittaessa maksavansa matkustajasta rahalla ja palveluksella lastista. Tuo voisi olla varma, että rahti selviäisi ongelmitta Drieneen... Viimein tuo totesi, että tämä sopimus oli tässä. Ehdottomasti - Rayashilla oli muutakin tekemisät, pohdittavaa ja erityisesti sulateltavaa kuin tämä kylmässä illassa seisominen. Mies nyökkäsi lyhyesti.

Sitten hetken kättä, sitten kerjäläisen kasvoja tuijotettuaan Rayash tarttui käteen ja kätteli tätä. "Ensi kerralla voisit edes pestä kätesi", mies totesi nyökättyään sopimuksen merkiksi. Lähtiessään kohti vuokrakotiaan Rayash pyyhki kättään housuihinsa päätään itsekseen pudistaen - hän ei ymmärtänyt, miten tuo itse edes kesti sitä hajua ja likaa, joka hänen käteensäkin tuntui tarttuneen kättelyn lyhyestä kestosta huolimatta. No, olipahan tämäkin nyt hoidettu. Ainakin osaksi.

// Kiitos taas pelistä!

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 405
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Paljonko lupaukset maksavat?

Post by Kuparirapu » Tue Jul 10, 2018 4:05 pm

"Minä joustan mukavuudesta työni takia, ja silloin moiset pikkuseikat ovat yhdentekeviä," kerjäläinen totesi. Hänen kasvoillaan näkyi kyllä epäilemättömän vahingoniloinen virne seuratessaan Rayashin yritystä hieroa kättelyn jälkeä vaatteisiinsa. Ristien kätensä selkänsä taakse ryysyinen mies seurasi kapteenin askeleita, mutta kun tuo oli ehtinyt tarpeeksi kauas, hänen ilmeensä lieveni ja hiljaa hän lisäsi itsekseen:
"Ja se on minun etuni sinuun verrattuna."

Nimetön jäi seisomaan hiljaisuuteen, katsellen laiturin reunalta kuinka erikokoiset jäät kopsahtelivat ja rahisivat toisiaan vasten. Kevät saapuisi ennen pitkää, ja sen mukana tulisi paljon tekemistä. Kauppa alkaisi uudelleen, kaupunki heräisi lämpimien päivien kautta eloisammaksi, ja yön aikana haudotut juonet vihollisten tuhoksi nousisivat pinnalle toteutettavaksi.
"Ja Valkoinen Lohikäärme purjehtisi satamasta ensi kertaa," hän tuumi. Nimettömällä oli monta muutakin rautaa tulessa kuin tuon valkohiuksisen kapteenin jälkien pyyhkiminen, mutta hänestä Nimetön oli huomannut kiinnostuneensa eniten. Rayash Doultbur oli kokenut, ylpeä, mukavuudenhaluinen ja älykäs mies. Kapteeni, jonka laivalla häntä odotti useita henkilöitä. Jos ei läheisiä, niin ainakin luotettavia. Rayash tiesi mistä tuli ja missä seisoi nyt, ja ennen kaikkea hän tiesi minne aikoi jatkaa...
Nimettömän läpi kulki äkkiä sekä hyvin tuttu että myös kiihdyttävä väristys joka ei yksin johtunut viileästi tuulesta. Kääntyen hitaasti hän käveli kohti laiturin päätä, aluksi hitain askelin joiden pituutta ja rytmiä hän mittaili. Toinen käsi kiertyi miltei kuin tukeutumaan jonkin näkymättömän ympärille. Ja pysähtyessään laiturin reunalle Nimetön ei hetken ajan katsonut jään täplittämää mustaa vettä, vaan leveän kauppalaivan kannen jossa miehistö, hänen miehistönsä, kiiruhti tottelemaan hänen antamiaan määräyksiä. Tuuli puhalsi hänen vaatteidensa halki ja hän miltei tunsi hartiallaan liikahtelevan linnun...
Hengittäen syvään Nimetön rentoutui, ja mielikuva johon hän oli heittäytynyt katosi sekin. Mutta hänen sisimmässään kyti yhä tuo aiempi värähdys, jonka toteuttaminen vietteli häntä yhtä lailla vaikeutensa kuin ainutkertaisuutensa takia. Hitaasti hän antoi sormiensa liukua otsaltaan poskelle ja sieltä leualle, kuin tunnustellen ihon alla liikahtelevia lihaksia ja luita. Hetkellisesti hänen sormensa painuivat voimakkaammin näiden muodostamaan pehmeään naamioon, jonka alle mikään peili ei kyennyt näkemään. Hän miltei tunsi sen, kynsien aikaansaaman kivun alla kihisevän kutinan, joka kertoi etteivät nämä kasvot olleet hänen. Eivät kokonaan, tämä ei vielä ollut...hän.
Mutta tätä keikkaa, hänen omaa pientä tehtäväänsä, ei sitäkään voitaisi toteuttaa yhdellä kertaa. Niinpä kääntyen äkkinäisesti ympäri Nimetön lähti kävelemään poispäin laiturilta. Hänen oli oltava kärsivällinen. Kärsivällinen ja ovela, hän muistutti itselleen, kunnes lopulta hän voisi nähdä oikeat kasvonsa.
Häntä suorastaan jännitti tuo hetki, minkälainen henkilö hänen katseenseensa silloin vastaisi.

Locked