Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 662
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Tue Jul 10, 2018 10:10 pm

// Neiti Cabran olisi suotavaa saapua paikalle...

Viimein, koko talven odotuksen ja kevään valmistelujen jälkeen Rayash seisoi Valkoisen Lohikäärmeen kannella Isray harteillaan ja katseli, miten miehistö teki viimeisiä valmisteluja matkaanlähtöä varten Saryan tarkan silmän alla. Rayash itse asteli hitaasti, jokaisesta askeleestaan nauttien ruorin luokse ja tarttui sen sileään, hiottuun puupintaan antaessaan katseensa vaeltaa kannella, mastoissa ja satamassa, johon oli kokoontunut muutamia henkilöitä, ja erityisesti lapsia katsomaan suuren laivan lähtöä.

Viimeinen viikko oli ollut kiireinen ainakin laivan miehistön ja erityisesti korjauksia suorittavan tahon osalta Rayashin ja Saryan vahtiessa lähes jokaista liikettä ja korjaustoimea, joiden kohteena Lohikäärme oli ollut. Oli tärkeää valmistautua matkalle hyvin, sillä suuret korjaukset eivät onnistuisi merillä. Rayash oli erityisen tarkka ollut laivan rungon ja mastojen korjauksesta, sekä purjeiden ja köysien uusimisesta, sillä muuta pientä pystyisi kyllä tekemään merillä, mutta mikäli rungossa pettäisi jotakin suurempaa, ei matkalta olisi paluuta. Valkoisen Lohikäärmeen kokoisen laivan valmistautuminen ollut nopea ja kevyt työ varsinkaan pitkän talven jälkeen: pituudeltaan yli 20 metrisen laivan ongelmattomaan purjehtimiseen tarvittiin vähintään 30 henkeä, mieluummin 40. Sarya oli pitänyt huolta siitä, että heillä oli jokaiseen rooliin tarvittava henkilö laivalla, ja suurin osa miehistöstä koostui niistä, jotka olivat jo aiempinakin vuosina palvelleet Lohikäärmeellä. Se toi tiettyä vakautta, ja luottoa miehistöön Rayashin mielestä, mutta olisi Sarya valinnut mitä tahansa sen suhteen, se olisi kelvannut Rayashille sellaisenaan. Tämä tosin tuntui kaikista vaihtoehdoista parhaimmalta, mies ajatteli katsoessaan miehistöä ja näiden viime hetken valmisteluja laivan lähtöä varten.

Kaikkien korjauksien lisäksi lisätyötä oli tietenkin teettänyt rahti ja sen sijoittelu puhumattakaan niistä rahdin osista, joista ei julkisesti puhuttu. Nyt kuitenkin viimeisetkin tavarat miehistön omia henkilökohtaisia tavaroita myöden oli lastattu ja matka oli valmis alkamaan, päivän tosin jo lähennellessä puolta. Nyt kuitenkin Rayash seisoi kannella kädet ruorilla leväten, odottaen sitä hetkeä, jolloin he voisivat viimein nostaa ankkurit. Sarya puolestaan seisoi kannella Rayashin vierellä kädet rintakehälle ristittyinä. Rayashin toisella puolella seisoi Miraya aina niin tiukassa yläosassaan ja turhankin korkean halkion koristamassa mekossaan. Vaikka Rayash ei sitä ääneen myöntänytkään kenellekään, oli hän kieltämättä ylpeä siitä, että hänen tyttärensä seisoisi todennäköisesti tämän vuoden merimatkoilla Lohikäärmeen kannella hänen vierellään. Ja tyytyväisyys merille lähtemisestä että Mirayasta sekä Lohikäärmeestä näkyi pitkälle tuon olemuksesta ja ilmeestä.
Eldriniä sen sijaan ei näkynyt missään, vaikka tämä kuinka kuuluikin laivan vakiokalustoon. Mies oli vetäytynyt kannen alle ja löytänyt itselleen sopivan nurkan, jossa nukkua edellisenä iltana hankittua krapulaansa pois. Lisäksi kirjanpitäjä Airdan oli tapansa mukaan vetäytynyt hyttiinsä - tämä ei hänen näkökulmastaan ollut millään lailla erityinen päivä - eikä häntä kiinnostanut katsoa kannella muita ihmisiä, oli parempi olla omissa oloissaan.

Vähitellen miehistön valmistelut alkoivat olla yksi kerrallaan valmiita, ja Rayash sai Saryalta lyhyen nyökkäyksen merkiksi siitä, että he voisivat lähteä.
“Nostakaa ankkurit!” Rayash huudahti sitten, saaden lisäliikettä miehistöön samalla, kun hän käänsi ruoria niin, ettei laiva törmäisi mihinkään lähtiessään viimein liikkeelle. Sääkin suosi heitä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulenvire tarttui heidän hiuksiinsa, ja nopeasti myös purjeisiin, joita laskettiin ja käännettiin matkaanlähdön ja Rayashin sekä Saryan käskyjen mukaan. Hitaasti ja naristen suuri puulaiva kääntyi Dionen satamasta avomerta kohden Rayashin ohjaamana.

User avatar
Kide
Posts: 517
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Thu Jul 26, 2018 9:36 pm

Miraya oli kuin olikin ehtinyt saamaan kaikki työnsä valmiiksi ja seisoskeli nyt Valkoisen Lohikäärmeen kannella miehistön työskentelyä seuraten. Hän nojasi rennosti laivan kaiteeseen ja tunsi kuinka kasvoja hyväilevä merituuli pyyhki vähemmäksi jännitystä, joka hänet oli viime päiviksi vallannut. Jännitys ja odotus, sekä matkasta että sen tarjoamasta tilaisuudesta tutustua Rayashiin paremmin. Nyt tuon miehen kasvoilla paistoi ehkä tyytyväisempi ilme kuin Miraya oli tähän mennessä nähnyt, kun eriväriset silmät seurasivat laivan viimeisiä lähtövalmisteluja. Miraya lähti kengät kopisten kävelemään Rayashia kohti miehen ottaessa paikkansa kapteenina ruorin takaa. Rayashin loistelias ilme sai Mirayankin hymyn levenemään ja viimeisetkin jännitykset karisemaan hänen harteiltaan. Hän hymyili tyytyväisesti Rayashille ja Saryalle saavuttuaan heidän viereensä ja kääntyi itsekin silmiään siristellen vilkaisemaan satamassa kuhisevaa väkijoukkoa. Lapset kiljahtelivat onnesta, kun tuuli paukutti suuria purjeita ja vanhemmat puristivat jälkikasvuaan olkapäistä ja käsistä, jotteivat he ryntäisi liian lähelle laiturin reunaa. Vaikka Miraya oli juuri lähdössä pariksi viikoksi matkustamaan suljetussa tilassa edelleen oikeastaan puolituntemattoman väen kanssa, tunsi hän olonsa oudon vapautuneeksi. Pikemminkin hänestä tuntui kuin nuo rannalta heitä tuijottavat silmäparit olisivat niitä, jotka olivat jumissa paikoillaan, kun taas hän sai viimein vapauden. Vaan mistä hän tunsi vapautuvansa, sitä Miraya ei tiennyt itsekään. Jostain syystä selän takana avautuva loputon meri kuitenkin kevensi hänen mieltään. Miraya vilkaisi Rayashin suuntaan uudelleen miettien, mahtoiko miehen kasvoille levinnyt hymy olla peräisin hyvin samanlaisesta tuntemuksesta.

Hiljalleen kuhina kannella häärivässä miehistössä rauhoittui hieman ja monien katse oli kääntynyt odottavasti Rayashiin. Samoin Mirayan, joka ei voinut olla tuntematta hienoista ylpeyttä kun Rayash, hänen isänsä, kajautti lähtökäskyn. Laivan kansi heräsi taas vilkkaammaksi kuin muurahaispesä auringossa, ja miesten huudot hukkuivat osittain ankkurien jättimäisten kettinkien kolinaan. Miraya kääntyi tuijottamaan avoimelle merelle ja sulki hetkeksi silmänsä vain tunteakseen laivan hiljaisen liikkeen, kun se purjeet napsuen ja kyljet natisten lähti hilautumaan hiljalleen kauemmas laituristaan. Ihmisjoukkokin oli hiljentynyt ihastelemaan valtavan laivan lähtöä, jopa lapset olivat hetken hiljaa, mutta pian uudet ilonkiljahdukset alkoivat halkomaan ilmaa lokkien kirkaisujen säestämänä. Miraya henkäisi syvään ennen kuin aukaisi jälleen silmänsä ja jäi ihastellen seuraamaan kuinka tottuneesti Rayash huuteli käskyjään ja kuinka pehmeästi tuo käsitteli ruoria. Lohikäärme lipui siististi muiden laivojen välistä ja lähti hivuttautumaan kohti tuhansien timanttien lailla kimmeltävää merta.

Miraya oli pian lähdön jälkeen siirtynyt laivan keulaan ja nojasi siellä kaiteeseen tuulen raikkaudesta ja auringosta nauttien, sekä aavaa merta ihaillen. Hän ei edes huomannut kuinka kauan oli siinä seissyt ennen kuin katsoi taakseen vain huomatakseen Dionen sataman muuttuneen ohueksi viivaksi. Kulkiessaan kannen läpi takaisin edelleen ruorissa pysyneen Rayashin luo, ei Miraya malttanut olla virnistämättä ja iskemättä silmää muutamille merimiehistä, jotka kääntyivät kummastellen katsomaan hänen peräänsä. Monen näytti olevan vaikea uskoa, että siinä oli laivan uusi kirjanpitäjä - varsinkin niiden, jotka olivat nähneet Mirayan joskus ihan muissa hommissa.
Rayash näytti edelleen aivan yhtä tyytyväiseltä kuin lähdön hetkelläkin, mikä sai Mirayankin hymyn levenemään.
"Upea päivä ensimmäiselle merimatkalle!" Miraya huokaisi Rayashin viereen päästyään ja sipaisi kapteenin sillä hetkellä rennosti paikoillaan pitelemän ruorin yhtä sileäksi kuluneista kahvoista lähes kunnioittavasti.
"Lohikäärme tuntuu kuin leijuvan eteenpäin. Aivan erilaista kuin Dioneen tullessani", hän lisäsi Rayashille tyytyväisesti virnistäen ennen kuin käänsi katseensa taas heidän takanaan aina vain pienemmäksi muuttuvaan Dionen rantaviivaan. Hän oli epäillytkin suuren laivan liikkuvan sulavammin kuin pienemmät alukset, jotka heilahtelivat vähästäkin aallokosta, mutta kyyti oli yllättävän pehmeää. Tosin siihen vaikutti varmasti paljolti myös meri, joka aaltoili hyvin hillitysti, kuin olisi halunnut vain tuudittaa ensimmäisen matkaanlähtijän rauhalliseen uneen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 662
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Fri Jul 27, 2018 6:08 pm

Sileäpintainen, kulunut ruori tuntui Rayashin käden alla lohduttavan tutulta. Liikkeet, arviot laivan kääntösäteistä ja siitä, mitä tahtia ruoria piti kääntää vauhtiin nähden tulivat lihasmuistista, eikä Rayash varsinaisesti ajatellut muuta kuin sitä, miten mukavalta ja hyvältä se tuntui. Tuuli sekoitti miehen hiuksia tämän kääntäessä hitaasti ruoria, seisten kannella aina niin suoraselkäisen ja arvovaltaisen näköisenä. Kun viimein käskyn johdosta purjeet laskettiin koko pituuteensa ja ne ottivat tuulta, Rayash tunsi laivan kiihdyttävän lähemmäs maksiminopeuttaan. Jos säät suosisivat heitä jatkossakin, matka voisi edetä tavanomaista nopeammin... mikäli merikin olisi kokonaan sula.
Kapteeni kohotti katseensa Mirayaan ulapasta, kun tämä päätyi viimein takaisin hänen vierelleen.
"Lohikäärme onkin suurin tätä väliä purjehtiva laiva", totesi Rayash Mirayalle vastaukseksi - ja saattoi nähdä, miten tyytyväisyys kasvoi vain miehen sisällä naisen sanojen seurauksena. "Ja koko näkyy juurikin vakautena, mutta myös matkustusnopeuden kasvuna", tämä lisäsi vielä, hymyillen vähän. "Olen varma, että ehdin opettaa sinulle asian jos toisenkin, jos vain haluat...", Rayash sanoi. "Mukaanlukien sen, miten Lohikäärmettä ohjataan", eikä ollut epäilystäkään, etteikö Rayash mielellään tutustuisi tyttäreensä myös laivaan ja purjehtimiseen perehdyttämisen saralla. Lämmin hymy, jonka hän väläytti Mirayalle oli täynnä tyytyväisyyttä, ja odotusta merimatkasta, ja tulevista merimatkoista.

*

Sarya oli kieltämättä itsekin tyytyväinen siitä, että he viimein pääsivät merille. Viimeiset viikot ja erityisesti päivät ennen lähtöä olivat olleet järkyttävää säätöä, mutta viimein siitäkin oli selvitty kunnialla ja he olivat merillä. Saryan katse tarkkaili arvioiden, vuorollaan jokaista kannella työskenteleevää merimiestä, erityisesti niitä, jotka olivat uusia Lohikäärmeelle. Näillä kyllä oli muilta laivoilta kokemusta, mutta uusi laiva oli aina uusi paikka työskennellä omine käytäntöineen ja tapoineen. Nämä kuitenkin näyttivät suoriutuvan vähintäänkin kohtalaisesti Saryan katseen alla. Kun ulappa alkoi näkyä paremmin, ja satama pienentyä heidän takanaan, Sarya otti pitkän kävelykierroksen kannella työnsä alle. Tämä kävi juttelemassa miehistön kanssa, tarkisti solmuja ja tapoja, joilla töitä tehtiin. Lopulta kaikki siihen mennessä tehty, ja työn alla oleva oli saanut tämän hyväksynnän, ja silmäkulmastaan tuo näki Mirayan astelevan laivan keulasta Rayn luokse takaisin.

Perämiehellä ei ollut epäilystäkään siitä, että Rayash viihtyisi useamman tunnin laivan ruorissa. Koko pitkä talvi oli varmasti saanut tuon kaipaamaan ruoria, Lohikäärmettä ja merta, aivan kuten Saryakin oli. Nainen vastasi vielä muutamiin kysymyksiin samalla, kun näki Mirayan viimein suuntaavan omaa hyttiään kohden. Ehkä pitäisi vaihtaa muutama sana tämänkin kanssa, jotta tuo tietäisi, mistä löytäisi tarvittaessa apua ja kaikkea muuta, mitä laivamatakalla tarvitsisikaan. Saryalla tosin ei ollut epäilystäkään, etteikö tuo nainen olisi pärjännyt miehistön jäsenten kanssa paremmin kuin hyvin... mutta laivalla oli paljon muutakin, mitä tuon olisi hyvä huomioida varsinkin, jos tuo aikoi viettää täällä useammankin matkan. Eikä Saryalla ollut epäilystäkään, etteikö Miraya isänsä tapaan tulisi viihtymään laivalla, ja toisaalta Saryaa ei haitannut saada naisseuraa tänne miesten keskelle.

Varmistettuaan, että laiva kelluisi hetken ilman häntäkin, Thalassahaltianainen suuntasi kannen alle tottuneesti. Pian hän koputtikin Mirayalle osoitettuun hyttiin, joka oli vierashyteistä suurin, vaikka ei laivalla ollessa koolla muutoinkaan voinut oikein juhlia. Tuon huikatessa, että sisään sopi tulla, astui Sarya peremmälle työntäen oven perässään lähes kokonaan takaisin kiinni.
"Ajattelin tulla katsomaan, että sinulla on täällä kaikki tarvittava... ja tiedät, mistä mitäkin löytää, jos jotain tarvitsee", Sarya sanoi sitten pieni hymy kasvoillaan. Naisen hiukset oli sidottu tiukalle letille niskaan, ja tämän yllä oli puolihihainen, tumma tunika, joka oli köytetty vyöllä paremmin istuvaksi. Suorat housut päättyivät nilkkojen tasalla nahkaisiin nilkkureihin, jotka näyttivät nähneet jo paremmat päivänsä.

User avatar
Kide
Posts: 517
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Sun Jul 29, 2018 9:21 pm

Mirayan suupieli nyki hieman hänen kuunnellessaan Rayashin puhuvan Valkoisesta Lohikäärmeestä lähes käsinkosketeltavalla ylpeydellä. Laiva oli selvästi miehelle kaikki kaikessa, eikä tuo toisaalta ollutkaan siitä turhaan ylpeä. Laivan vakaa eteneminen ja ainakin päällepäin saumattomasti yhteen toimiva miehistö olivat hänestäkin kaunista seurattavaa. Rayashin ehdottaessa, että hän voisi opettaa Mirayallekin laivasta jotain sai naisen käännähtämään takaisin kapteenin puoleen, nyt kasvoillaan odottavan innostunut hymy.
"Ohjataan?" Miraya kysyi silmät kiiltäen. Hänen lähes lapsenomainen innostuksensa oli yksi harvoista asioista, jotka saattoivat tietämättömälle paljastaa hänen nuoren ikänsä hänen sitä tahtomattaan.
"En pistäisi sitä ollenkaan pahakseni", Miraya lisäsi hieman hillitymmin, mutta oli ilmiselvää kuinka innoissaan hän ajatuksesta oli. Sinisten silmien katse lipui ruorista edessä avautuvaan horisonttiin ja siitä takaisin Rayashiin.
"Mutta nyt voisin purkaa tavarani, mutta lunastan kyllä lupauksesi myöhemmin", hän sanoi isälleen leveästi hymyillen ja lähti sitten kulkemaan hyteille laskeutuvia portaita kohti. Hän olisi mielellään tarttunut vaikka saman tien suuren ruoriin, mutta hän näki myös kuinka onnellisena Rayash seisoi koko talven odottamisen jälkeen laivaansa ohjaamassa, eikä Mirayalla ollut aikomustakaan riistää mieheltä tuota hetkeä. Sitä paitsi, siellä täällä näkyvät pienet jäälauttojen rippeet kertoivat varottavasti siitä, että niiden isompia sisaruksiakin saattaisi vielä olla kellumassa siellä täällä, eikä Miraya nähnyt itseään ohjaamassa valtavaa laivaa keväisen meren vaarallisella miinakentällä.

Miraya jäi hetkeksi katselemaan hyttiään sen oviaukolta, hymynkare suupielillään värähdellen. Tämä pikkuruinen (vaikkakin vapaista hyteistä suurin) hytti tulisi olemaan hänen "kotinsa" seuraavat pari viikkoa. Vaikka Miraya oli nähnyt hytin jo monta kertaa aiemmin, yllätti se aina pienuudellaan, mutta toisaalta myös jonkinlaisella kodikkuudellaan. Toisaalta hytin koolla ei edes ollut väliä, sillä hän ei uskonut viettävänsä siellä nukkumisen ohella kovinkaan montaa hetkeä - nyt kun hänellä oli mahdollisuus, aikoi Miraya seurata laivan tapahtumia ja ottaa opikseen kaikesta näkemästään. Hän halusi ymmärtää isänsä maailmaa paremmin.
Hän sulki oven perässään astuttuaan viimein hyttiinsä ja suuntasi suoraan pienelle arkulle, jossa hänen tavaransa olivat. Hän suoristi kaksi mukaan valikoitunutta mekkoaan roikkumaan seinälle ja avasi vielä kaksikerroin taitetut korsettinsa suoristumaan arkun päälle. Hänen tasoittaessaan toisen korsetin nauhoitusta sai yllättävä koputus oveen Mirayan kurottamaan kaulaansa olkansa yli.
"Sisään vain!" Miraya huikkasi ja kurkisti odottavasti ovelle. Hänen ensimmäinen epäilyksensä oli, että tulija olisi ollut Eldrin, jota hän ei jostain syystä ollut nähnyt missään laivan valmistelujen ja lähdön aikana. Jo olisi ollut aikakin, että mies olisi toivottanut hänet tervetulleeksi mukaan! Mirayan yllätykseksi tulija paljastuikin Saryaksi. Miraya kohottautui arkkunsa edestä ja hymyili takaisin haltialle ja tuon sanoille.
"Ai, kiitos", hän totesi aidon otettuna siitä, että perimies oli ottanut aikaa miehistön joukosta näin pian häntä varten. Tai ehkä Rayash oli pistänyt Saryan asialle, olettaen että naiset tulisivat keskenään hyvin juttuun.
"Uskon kyllä toistaiseksi pärjääväni, kunhan en haaveile ruokailun ohi. Kaikki lähtöhälinä pisti jo vatsan kurnimaan", Miraya kertoi naurahtaen.
"Oletin sinun olevan kiinni töissäsi näin alkumatkasta?" hän jatkoi nyt kysyvästi haltiaa katsoen.
"Rayash ainakin näytti siltä, että viihtyy ruorinsa takana varmaan auringonlaskuun asti", hän lisäsi huvittuneena.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 662
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Sun Jul 29, 2018 9:36 pm

Sarya hymyili vähän Mirayalle astuessaan peremmälle pieneen hyttiin ja jäädessään nojailemaan siihen oven vierelle tuota kapteenin tytärtä katsomaan. Kun näitä tarkemmin katseli, ja mitä hän oli sen vähän aikaa Mirayan tuntenut - ja kuullut tästä kaiken näköistä, ei ollut yllätys että Rayash oli tuon isä. Valkeat, vallattomat hiukset, samanlainen terävä katse ja räväkkä, mutta samalla hyvin itsepäinen luonne, jonka Rayash jo nykyään osasi suurimmaksi osaksi hillitä... toisinaan. Mutta Sarya oli onnellinen Rayashin puolesta - tämä näytti alkujärkytyksensä jälkeen olevan tyytyväinen tilanteeseen, ja Miraya ei myöskään ollut kovin loukkaantunut varsinkaan päästessään laivalle. Sarya odotti, milloin tämä ymmärtäisi oman rakkautensa merta kohtaan, tämä varmasti saisi Raylta oppitunnin jos toisenkin Lohikäärmeestä, eikä Sarya laittanut sitä lainkaan pahakseen, päin vastoin tuosta naisesta tulisi varmasti loistava osa tiimiä täällä. Nyt kuitenkin pitäisi varmasti käydä tämän kanssa joitain perusasioita lävitse ajatellen koko kesää ja syksyä, jonka tämä todennäköisesti tulisi viettämään laivalla, tässä samaisessa hytissä. Eikä Sarya odottanut tämänkään vuoden olevan yhtään sen vähemmän yllättäviä tapahtumia sisältävä mitä aiemmatkaan vuodet olivat. Suuri kauppalaiva keräsi niin positiivista kuin negatiivistakin huomiota, ja meri oli arvaamaton liikkeissään.

Hymy kasvoillaan Sarya tuhahti vähän Mirayalle. "Minä en kanna kaikkea vastuuta, miehistölläkin on oma hierarkkiansa... Ja meillä on vain kolme uutta miehistönjäsentä", Sarya kohautti olkapäitään ja risti kätensä rennosti rintakehälleen tapansa mukaan. "Joten he pärjäävät kyllä, ja Ray päästää ruorista irti varmaan vasta kun aurinko laskee", Sarya naurahti vielä katsellen Mirayan matkatavaroita ja tekemisiä arvioiden.
"Joten ajattelin tulla vaihtamaan muutaman sanan kanssasi", tämä lisäsi vielä, hieman vakavoituen. "Laivalla olemisesta, matkustamisesta, käytännöistä ja turvallisuudesta nyt ainakin", Sarya lisäsi, lempeästi, mutta nyt ääni oli jo vähän vakavampi - ja oli selvää, että hän vain halusi ehkäistä ongelmia ja lisätä turvallisuutta, siinä ei ollut mitään henkilökohtaista ketään vastaan. "Luulisin, että siitä voisi olla hyötyä... Jos sinulla on hetki aikaa", perämies kohotti vähän kulmiaan kysyvänä Mirayaa katsellessaan.
"Ja... ensinnäkin, jos sinulle tulee mitä vaan kysyttävää, kommentoitavaa tai jokin asia on epäselvä niin nykäise hihasta", Sarya lopetti vielä, hymyillen nyt jo vähän.

User avatar
Kide
Posts: 517
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Tue Jul 31, 2018 9:05 pm

Sarya vaikutti luottavaiselta Lohikäärmeen miehistöön, ja se sai Mirayan hymyilemään tietäväisesti. Sen mitä Miraya oli parina viime viikkona ehtinyt näkemään vahvisti sen, miksi tuo haltianainen toimi perämiehenä. Kuten myös sen, paljonko Saryaa täällä kunnioitettiin. Lisäksi naisen vakaasta asemasta kertoi kuinka tuo puhutteli kapteeniaan lempinimellä täysin luonnollisesti. Toisaalta, näin kai täytyikin olla, jos koko neljän porukka asui talvet yhdessä.
Nyökättyään Saryan kysymykselle hyväksyvästi Miraya istahti petinsä laidalle ja viittoi Saryaa ottamaan hytin ainoan pikkuruisen jakkaran itselleen. Perämiehen vakavoitunut olemus kertoi, että Mirayan kannatti kuunnella mitä haltialla oli sanottavanaan. Miraya luotti siihen, että pärjäisi laivalla siinä missä muutkin, vaikka tämä oli vasta hänen elämänsä toinen merimatka. Mutta hänen silmissään vaarallisinta olisikin se, että hän häiritsisi miehistön töitä tai keikkuisi varomattomasti laivan kaidetta vasten.
Miraya hymähti hiljaa Saryan viimeisille sanoille. Hän oli kyllä iloinen siitä, että saattoi luottaa johonkin muuhunkin kuin Rayashiin laivalla, mutta haltian sanavalinta sai Mirayan hymyn kohoamaan vähän turhankin korkealle. Tuon vaatevalinnoissa ei todellakaan ollut puutetta hihasta tai muusta löysästä josta nykäistä. Miraya ymmärsi kyllä sen, ettei fyysistä työtä tehty tiukka korsetti yllä, muttei voinut olla miettimättä kuinka paljon tuon haltian olemus muuttuisikaan, jos tuo jättäisi hiuksensa auki ja valitsisi edes hieman tyköistuvamman asun. Saatika jos Sarya vetäisi mekon ylleen.
"Kiitos, pidän sen mielessäni", Miraya vastasi ja oli selvästi iloinen laivan toisen naisen tarjoamasta huolenpidosta, vaikka hän itsepintaisesti ajattelikin, ettei tulisi apua tarvitsemaan.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 662
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Tue Jul 31, 2018 9:17 pm

Sarya istahti rennon oloisena siihen jakkaralle, joskin kasvoilla oli edelleen melko vakava ilme.

"No... voisin sanoa, että ongelmatilanteet voisi sinun osaltasi jakaa kahteen osaan. Ensimmäiseen sisältyvät esimerkiksi myrskyt ja hyökkäykset ovat sellaisia, joiden aikana sinun pitäisi pysyä sisällä hytissäsi. Myrskyssä kannattaa pitää kiinni jostain tai sitoa itsensä sänkyyn, jos on yö", Sarya kohautti olkapäitään. "Mutta on tärkeä pysyä poissa tieltä, turvassa", Sarya totesi sitten, Mirayaa arvioiden katsellen.
"Ja toiset ovat sellaisia, jolloin sinun pitää muiden mukana tulla ulos, ja todennäköisesti poistua laivalta", Sarya kohautti. "En usko, että mitään sellaista tulee tapahtumaan... mutta jos laiva on vaarassa upota, tai uppoamassa, niin pelastusveneet ovat molemmilla puolilla laivan kylkiä, keulan kohdalla", Sarya lisäsi sitten. Oli selvää, että asiat olivat vakavia, mutta nainen kertoi niitä kuin olisi lukenut ohjekirjaa - ei varmasti ollut ensimmäinen kerta, kun hän kävi niitä lävitse. "Mutta samalla yhtä tärkeää on kuunnella ohjeita. Meillä on pari kelloa laivalla, joista toinen soi kannen alla, ja toinen päällä. Niitä ei oikein voi olla tunnistamatta, ja sitten toki huudetaan, mitä tapahtuu", Sarya lisäsi vielä.

"Sitten muihin tärkeisiin juttuihin...", Sarya virnisti nyt, kun vakavimmat jutut oli saanut pois alta. "Kyökki löytyy keulasta, juuri kannen alta. Aamiainen on auringonnousun aikaan, lounas keskipäivän aikaan, ja illallinen auringonlaskun aikoihin. Päivällä jokaiselle on varattu joku välipala, ja juotavaa. Ray tosin taisi pitää palopuheen kokille siitä, miten sinulle tulee tarjota samantasoisia annoksia kuin meille muillekin johtohenkilöille täällä", eikä olisi kuin vain ajan kysymys, kun Mirayalla itselläänkin alkaisi olla sananvaltaa eri asioissa täällä. Mutta tuosta olisi hyvä lähteä. "Ja jos tarvitset tänne jotain, niin kysy, katsotaan voidaanko järjestää jotain", tämä lisäsi olkiaan vielä kohauttaen.
"Mitäs muuta vielä?" tulikohan tuolla vielä jotain mieleen? Sarya jäi hetkeksi miettimään, mitä muuta pitäisi sanoa. Tosin no, nekin näkyisivät piakkoin, kun tuo vain olisi täällä heidän kanssaan.

User avatar
Kide
Posts: 517
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Thu Aug 02, 2018 8:15 pm

Miraya risti jalkansa ja jäi kuuntelemaan Saryaa, hänenkin ilmeensä viimein hieman vakavoituen. Mirayan vaaleanpunaisiin kuvitelmiin Valkoisella Lohikäärmeellä seilaamisesta eivät uponneet myrskyt tai merirosvot, ainakaan huolettavalla tavalla. Hän kuitenkin kuunteli Saryan sanottavat kiltisti välillä nyökkäillen.

Saryan vaihtaessa aiheen hieman huolettomampaan kohosi hymy takaisin Mirayankin kasvoille. Saryan vakuuttelut siitä, että mikäli jotain puuttuisi, he yrittäisivät järjestää sen hänelle saivat Mirayan virnistämään. Hänhän tuntisi kohta itsensä kuin joksikin arvovaltaiseksi vieraaksi tällaisen huolenpidon edessä. Se oli yhtä aikaa huvittavaa, muttei Miraya voinut väittää etteikö edelleen ollut myös otettu. Rayash selvästi halusi hänen viihtyvän matkalla, ja se tuntui lämpimänä ailahduksena naisen sisimmässä.
"Pelkääkö Rayash, että heittäydyn laidan yli, jos huomaan kampani unohtuneen tai ruoka ei maitakaan?" Miraya vitsaili toista kulmaansa kohottaen. Silmissä tuikkiva huvittuneisuus levisi nopeasti myös tuon huulille, hänen katsellessaan perämiestä pää aavistuksen kallellaan. Vaikkei kamman puute olisikaan naista yli laidan ajanut, olisi tuo kyllä saattanut istua vaikka koko matkan Drienelle asti sellaista puunpalasta vuollen, jotta ehtisi saamaan vallattomat kiharansa kuriin ennen saaristoon saapumista. Tai pikemminkin seuraten, kun joku hänen värväämistään merimiehistä tekisi sen - Mirayan puukonkäsittelytaidot olivat olemattomat.

Miraya epäili, että Saryan oli täytynyt kertoa nämä samat asiat lukemattomia kertoja Lohikäärmeellä matkustaneille, mutta tämä kerta mahtoi tuntua myös tottuneelle perämiehelle erikoiselta. Tuo tuskin oli odottanut koskaan huolehtivansa kapteenin tyttären turvallisuudesta. Yhtä vähän kuin Miraya itse oli odottanut tapaavansa oman isänsä, saatika miehen olevan merkittävä kapteeni Dionessa. Enemmän kuin myrskyjä ja merirosvoja hän salaa pelkäsikin, että vastalöydetty isä saattaisi kyllästyä hänen seuraansa. Lohikäärme näytti olevan Rayashille kaikki kaikessa, kun taas Miraya tiesi laivoista hävettävän vähän. Toki hän oli ehtinyt oppimaan kirjanpidosta yhtä sun toista ja tiesi ensimmäisen merimatkansa jälijltä nauttivansa laivalla olosta, mutta siinä olikin kaikki.
"Enköhän minä näillä pärjää jo pitkälle", Miraya totesi lopulta. Hän ei aikonut peittää Saryaa kysymysten tulvaan ja näyttää tietämättömyyttään, vaan hän keräisi tietoa ja oppisi laivasta vaivihkaa, pikkuhiljaa.
"Jollei sinulla ole ohjetta myös Airdanin käsittelyyn?" hän lisäsi leveästi virnistäen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 662
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Thu Aug 02, 2018 9:03 pm

"Olen varma, että hän vain haluaa sinun viihtyvän laivalla... Aivan kuten me kaikki muutkin", Sarya sanoi hymyillen lämpimästi Mirayalle tämän kommentille. "Mutta, olen varma, että löydämme kamman jostain kolkasta", nainen iski silmää Mirayalle, pieni virne kasvoille samaan aikaan leviten. Lopulta Sarya nyökkäsi lyhyesti, kun Miraya sanoi, että näillä tiedoilla pääsisi jo pitkälle. Olisi tosin eri asia, noudattaisiko nainen hänen ohjeitaan - ja miten paljon... oikeassa tilanteessa ne tätä kiinnostaisivatkaan, mikäli tilanne siihen menisi. Sarya tosin naurahti, kun Miraya kysyi Airdanin käsittelystä. Hän nousi seisomaan ja asteli hitaasti ovelle. "Ray on ainut, jolta hän ottaa suoria käskyjä vastaan", Sarya sanoi virne kasvoillaan, kun kääntyi vilkaisemaan Mirayaa arvioiden, hymyn vain levitessä tämän kasvoilla. "Mutta olen varma, että löydätte vielä yhteisen sävelen", tämä naurahti vielä ennen kuin katosi takaisin kannelle.

*

Yö oli laskeutunut rauhallisena, kuun paistaessa nyt lähes pilvettömältä taivaalta valaisten hämärällä, kelmeällä valollaan laivan nyt lähes tyhjää kantta. Tuuli otti kevyesti purjeisiin, jotka olivat nyt vain puoliksi alhaalla matkanopeuden laskemiseksi yön aikana, kun vähemmän miehistön jäseniä oli ylläpitämässä laivaa. Joitain hahmoja kulki kannella kiristäen köysiä, tarkistaen laivan kuntoa, ylläpitäen säätöjä, jotka aiemmin päivällä oli tehty valmiiksi. Yksi heistä seisoi ruorin luona sitä kiinnipidellen, katsellen pitkälle ulapalla. Yö vaikutti rauhalliselta tähtien ja kuun, muutamien pilvien alla.

"Tuntemattomia aluksia! Hyökkäys! Merirosvoja!" tähystystornista kuului juuri ennen kuin jokin törmäsi suoraan täydellä vauhdilla Lohikärmeen runkoon tekemättä kuitenkaan mitään sen suurempaa vahinkoa. Se kuitenkin antoi hyökkääjille mahdollisuuden yrittää kiinnittäytyä Lohikäärmeeseen, ja hälytyskellojen alkaessa soida oli köysi jo kiinnitetty laivan reelinkiin. Siinä samassa Rayash ryntäsi Sarya perässään, selkeästi molemmat juuri heränneitä Rayashin hytistä kannelle muiden miehistönjäsenten seuratessa esimerkkiä lähes samaan aikaan, kukin omista punkistaan ylöskömpineinä, myöskin juuri heränneinä.
"Miraya! Takaisin hyttiin, nyt!" Rayash ärähti, kun näki Mirayan muiden joukossa hämmentyneenä, tietyllä lailla uteliaana. Rayash tosin tunnisti Mirayan eleistä ja katseista myös nuoren, juuri laivalle päässeen itsenäkin, mutta siihen ei oikein ollut nyt aikaa keskittyä. Sarya osaisi työnsä, hänen oli tehtävä nyt oma osansa ja Mirayan olisi pysyttävä poissa tieltä...
Kapteeni ryntäsi portaat ylös ruoria kohden ja nappasi sen sitä kiinnipitäneen merimiehen käsistä. "Hae Eldrin!" Rayash käski sitten, kääntäen ruorin ääriasentoon - liike sai Lohikäärmeen hitaasti kaartamaan poispäin toiselta puolelta heitä lähestyvistä kahdesta pienestä aluksesta. Se ei irrottanut kolmasta alusta heidän kimpustaan, mutta helpottaisi tilannetta vähän.
"Purjeet alas, poistumme paikalta!" Saryan kirkas ääni kuului alhaalta, kun ensimmäiset Lohikäärmeen valtausta yrittävät merirosvot yrittivät kiivetä laivalle saakka, ennen kuin joku työnsi, tönäisi tai potkaisi nämä takaisin mereen, tai alukseen, josta nuo olivat tulleet.
"Se perkeleen Eldrin!" Rayash ärähti, kun tuota maagikkoa ei näkynyt missään, ja taistelu alkoi näyttää siltä, että nuo voisivat voittaa ylivoimallaan heidät jonkin ajan päästä siitä huolimatta, että mies näki purjeiden laskeutuvan. Tuulta ei olisi riittävästi pienten aluksien kannoilta karistamiseen... ja helkkari, tästähän hän tuolle maagikolle maksoikin!

Viimein Rayashin ikuisuudelta tuntuva odotus palkittiin, ja Eldrinin hahmo vilahti hänen silmäkulmastaan, näkökenttänsä laidalta tarkastelemaan tilannetta. Tuo ei näyttänyt tekevän ensin muuta kuin vain vilkaisevan joka puolelle hälytyskellojen jo hiljennyttyä, taistelun äänten lisääntyessä ja taistelun siirtyessä yhä lähemmäs ja lähemmäs Lohikäärmettä.

Ensimmäisenä Eldrinin voimat kohtasi heitä takaa ajava pieni alus. Maagikko kohotti kätensä eteensä, tuota kuun kelmeässä valossa hyvin näkyvää alusta kohden ja mutisi puoliääneen hyvin huolimattoman kuuloisella sävyllään loitsuriimuja. Pian miehen kädestä lensikin suuri tulipallo keskelle tuon aluksen maston kiinnitystä rungossa. Se räjähti savupilven keskellä Eldrinin kääntäessä katseensa
"Ne purjeet kokonaan nyt kiinni!" kuului Saryan ärähdys, ja pian näkyi, miten nainen itsekin kiipesi mastoon potkaistuaan yhden hyökkääjistä alas mereen, pois Lohikäärmeeltä.
Siinä sivussa Eldrin oli astellut lähemmäs
"Eldrin! varo runkoa!" Rayash huusi muutaman kirouksen saattelemana pidellessään edelleen ruoria, kun Eldrin heitti toisen tulipallon suoraan laidan ylitse Lohikäärmeeseen kiinnittyneeseen alukseen, joka oli näistä heitä vastaan hyökänneistä suurin. Huudot, palaneen puun ja lihan käry alkoi hitaasti kantautua myös Rayashin, ja muiden miehistönjäsenten neniin. Pari uusinta miehistönjäsentä vaikuttivat hieman tilanteesta hämmentyneeltä, mutta muille tämä ei ollut mitään uutta, joskin Saryan silmään rutiinit tässä tilanteessa vaikuttivat liiankin ruosteisilta - loppumatkan nuo saisivatkin kerrata asioita tiukan katseen alla.

Kun laiva alkoi kääntyä ja ottaa tuulta purjeisiinsa, käänsi Rayash ruoria suoremmaksi. Vaikka tilanne ei ollut vielä ohitse, oli se selkeästi parempi kuin hetki sitten, ja mies saattoi hieman rentoutua vain huomatakseen Mirayan jälleen kannella. TUolle pitäisi pitää pienoinen puhuttelu asian suhteen, Rayash ajatteli katsoessaan arvioiden vielä laivansa kantta siitä, ruoria vähän kääntäessään suoremmaksi, matkasuuntaa kohden.
"Suorittakaa vahinkojen kartoitus!" Sarya huikkasi vielä, nyt laskeutuen itse kevyellä loikalla ja köydestä kiinnipitämällä mastosta alas Eldrinin hitaasti lähtiessä kohti ruumaa ja omaa viinaansa kohden.

User avatar
Kide
Posts: 517
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Sat Aug 04, 2018 7:31 pm

"Olen varma, että hän vain haluaa sinun viihtyvän laivalla... Aivan kuten me kaikki muutkin." Saryan sanat saivat Mirayan hymähtämään - kovin moni täällä ei tosin vielä tiennyt, ketä he oikein viihdyttivät -, mutta hän hymyili yhtä lämpimästi takaisin haltialle. Perämiehen viimeinen toteamus sai myös Mirayan naurahtamaan. Hän tosin epäili, että yhteisen sävelen sijaan he taitaisivat löytää vain yhteisen hiljaisuuden, jota ainakin Airdan mitä ilmeisimmin toivoi.
Saryan kadottua oven taakse palasi Miraya purkamaan ja tutkimaan tavaroitaan, tyytyväinen hymy edelleen huulillaan viipyen.

*

Miraya oli saanut purettua tavaransa ja ainakin toistaiseksi hänellä oli kaikki mitä hän tarvitsisi. Korkeintaan hän kaipasi vaatekomeroaan, mutta oli yrittänyt pakata riittävän kevyesti. Hän oli ehtinyt vaihtamaan vielä muutamia ajatuksia Saryan kanssa, ja jopa Rayashkin oli lopulta irrottanut otteensa ruorista ja ehtinyt kulkemaan Mirayan kanssa kannella niitä näitä jutellen. Miraya oli saanut myös huomata, ettei Rayash selvästikään ollut valinnut summassa laivakokkiaan; vaikka raaka-aineet laivalla olivat hyvin rajatut, sai hän nyt pistää nukkumaan vatsa täynnä ja tyytyväisenä. Uni ei vain tuntunut löytävän hänen luokseen. Mirayaa eivät haitanneet kannelta ajoittain kuuluva saappaiden kopina tai köysien napsahdukset, ne kaikki peittyivät hänen äänekkäiden ajatustensa alle. Miraya ei ollut vieläkään tehnyt päätöstä tapaisiko äitinsä Drienellä ja se ajatus ei jättänyt häntä rauhaan.
Viimeisen viikon ajan hän oli ollut vakuuttunut siitä, ettei haluaisi kuulla äidistään hetkeen mitään, saatika nähdä tuota kasvotusten. Hän haluaisi ensin tutustua Rayashiin ennen kuin olisi valmis kohtaamaan Celianin selitykset asiasta. Mutta mitä lähemmäs matkaan lähtö oli tullut, sitä enemmän Miraya oli alkanut epäröimään päätöstään. Muutaman päivän viettäminen Drienessä ei enää tuntunutkaan niin luonnolliselta ajatukselta ilman äidin tapaamista. Olihan Miraya odottanut pääsevänsä vierailemaan Drienellä siitä asti kun oli Dioneen saapunut, ja nyt hän viimein oli matkalla sinne. Toisaalta hän myös tiesi, että saisi ilmeisesti matkustaa vaikka koko kesän Valkoisella Lohikäärmeellä, joten tilaisuuksia Celianin tapaamiseen kyllä riitti myöhemminkin. Ja vaikka hän ei jostain odottamattomasta syystä Lohikäärmeen kyydissä Drieneen uudestaan pääsisikään, oli hän säästänyt tarpeeksi rahaa maksaakseen matkansa saaristoon tänä kesänä.
Miraya käänsi kylkeään huokaisten. Vaikka se olisi kuinka omituista palata Drieneen näkemättä äitiään, tajusi hän jo tehneensä päätöksensä. Hän ei ollut vielä valmis kohtaamaan Celiania.

Miraya havahtui puolittain viimein saamastaan unesta huutojen kaikuessa kannella, mutta hän yritti pidellä rentouttavasta unestaan kiinni kaikin voimin. Hänen uninen mielensä ei edes tajunnut huutojen merkitystä ennen kuin valtaisi rysähdys värisytti koko laivaa. Miraya oli samassa seisomassa ja otti tukea seinästä, tuijottaen silmät pyöreinä ovelle, kun sana merirosvot viimein löysivät tien hänen tajuntaansa. Ennen kuin hän ehti edes ajatella mitään, oli hän jo harppomassa avojaloin, yöpaitasillaan portaita kannelle. Siellä häntä odotti jokin hallitun kiireen ja kaaoksen väliltä, mutta kannelle jo ehtineiden merimiesten liikkeet tuntuivat jollain tapaa muuttuvan, kun Rayash asteli hytistään ulos Sarya kannoillaan. Mirayan hämmentynyt katse oli jo kiinnittynyt heidän laivansa kylkeen puskeutuneeseen alukseen, jossa kävi yhtä hillitön kuhina kuin Lohikäärmeen kannella, kun Rayashin tiukka huuto sai naisen säpsähtämään. Hän peruutti muutaman askeleen pystymättä edelleenkään irrottamaan katsettaan toisesta laivasta. Hän jatkoi peruuttamistaan ohi juoksevien merimiesten huitoessa häntä pois edestä, musta yöpuku tuulessa hulmuten ja nilkkoihin kiertyen. Lopulta hän suostui kääntymään ja palaamaan takaisin alakannelle johtavaan portaikkoon vain huomatakseen entistä suuremmaksi hämmästyksekseen kaksi muuta alusta Lohikäärmeen perässä. Miraya nielaisi pienen pelon kimpaleen, joka nousi painamaan hänen kurkkuaan ja pujahti takaisin kannen alle.
Vain hetkeä myöhemmin kannelle ilmestyi tummansiniseen viittaan kääriytynyt hahmo, joka liikkui varovasti ympärilleen vilkuillen. Miraya oli tunkenut pörröiset hiuksensa hupun alle, mutta ne yrittivät väkisillä työntyä esiin hänen vain seuratessaan sydän pamppaillen tapahtumia.
Sarya huusi käskyjä selkeällä, määrätietoisella äänellään ja Rayash piteli ruoria Eldriniä kiroten, jonka rotevaa hahmoa ei näkynyt missään. Lohikäärmeen kylkeen kiinni puskeneelta laivalta yritti nousta väkeä, mutta Rayashin miehistö pystyi toistaiseksi pidättelemään heitä. Miraya vain seurasi tapahtumia jähmettyneenä, osaamatta kunnolla pelätä tai tehdä mitään muutakaan. Hän oli lähinnä hämmästynyt, tuskin edes uskoen näkemäänsä todeksi.
Mirayan takaa kuuluva kolahdus sai hänet kääntymään säpsähtäen; Eldrin oli viimein tullut kannelle ja harppoi jo täyttä päätä tarkastelemaan tilannetta. Miraya ei täysin ymmärtänyt miksi Rayash näytti olleen niin vihainen yhden merimiehen puuttumisesta, vaikka tuo olikin useimpia muita päätä pidempi ja omisti leveät hartiat kuin härällä. Miraya seurasi ymmällään kuinka Eldrin kulki täysin eri suuntaan missä yhä kiihtyvää taistelua käytiin. Hänen ihmetyksensä ei kuitenkaan ollut mitään siihen verrattuna, kuinka pyöreiksi miehen seuraava temppu siniset silmät räväytti. Takana tulevaa laiva kohti lentävän tulipallon kirkkaus tuntui lähes kivuliaalta yön pimeydessä, mutta Miraya ei pystynyt irrotaamaan siitä katsettaan ennen kuin pienen merirosvolaivan kannen peitti savupilvi ja sen takana kytevät liekit. Hän kääntyi lopulta seuraamaan suu puoliavoimena maagikoksi paljastunutta Eldriniä, jonka kädet osoittivat jo Lohikäärmeen kyljessä pysyttelevää laivaa. Miraya tunsi ensimmäisen todellisen pelonväristyksen hiipivän lävitseen vasta kun tuli poltti toista laivaa ja sen miehistöä. Kivuliaat karjaisut, viimeisillä hengenvedoilla ilmoille päästetty uikutus ja kaiken palavan haju saivat naisen vasta ymmärtämään, kuinka todellista tämä kaikki olikaan. Hän peruutti pelokkaan näköisenä muutaman askeleen ja painoi selkänsä yhtä mastoa vasten, kuin olisi sitä puristaen ollut paremmassa turvassa.
Hän ei osannut sanoa oliko kulunut muutama sydämenlyönti, hengeveto vai minuutteja, kun Lohikäärme näytti viimein irtoavan sitä ahdistelleen aluksen kyljestä. Taistelun äänet alkoivat hiljentyä ja näytti siltä, että he olivat selvinneet pelkällä säikähdyksellä. Toisin kuin heidän taakseen jäävät alukset, joista jokaisen keskellä paloi hallitsematon nuotio - tai pikemminkin rovio -, joka imaisi alleen kaiken mihin liekit vain yltivät, niin laivan rakenteet kuin merimiehetkin. Tilanteen rauhoittuessa myös Mirayan vatsaa puristanut pelko alkoi hellittää otettaan ja nainen hengähti pari kertaa syvään, katse jo rauhallisempana vaikkakin edelleen poikkeuksellisen valppaana. Vasta nyt hän tajusi hupun lennähtäneen häntä piilottamasta ja kääntyi vilkaisemaan edelleen ruorin takana seisovaa Rayashia kuin olisi tuntenut tuon ärtyneen katseen itsessään. Miraya laski Rayashin moittivat kasvot nähdessään nopeasti oman katseensa laskemaan lattialankkuja kuin pahanteosta kiinni jäänyt lapsi. Toisaalta, sitähän hän melkeinpä olikin.

Miehistön rauhoittuneet liikkeet ja Saryan tyynemmällä äänellä huudetut käskyt saivat Mirayankin rauhoittumaan hetki hetkeltä paremmin. Hänet hetkeksi vallannut pelko oli enää kaukainen muisto kuten heidän taakseen jättämät palavat laivat. Pelon lonkeroiden vetäytyessä takaisin koloihinsa jäi naiselle tilaa miettiä kaikkea muuta, ja niistä ajatuksista päällimmäiseksi nousi hyvin nopeasti kaikkein hämmästyttävin näky: Eldrin tulipalloineen.
Eldrinin matka takaisin kohti alakantta pysähtyi Mirayaan, joka asteli miehen eteen kädet lanteillaan. Hänen kasvoillaan saattoi nähdä edelleen pelon piirtämät uurteet, mutta nyt kun tilanne oli hallinnassa ja hyökkäystä yrittäneistä laivoista heitä seurasi enää vain savu, askarteli nuoren naisen mieli jo aivan muussa kuin juuri tapahtuneessa.
"Mieleesi ei ilmeisesti koskaan tullut kertoa minulle, että olet maagikko", Miraya sihahti epäuskoisesti, kiukun sävyttämällä äänellä astuen samalla epäröimättä lähemmäs häntä tuplasti suurempaa miestä ja tökkäsi tuota syyttävästi sormellaan rintaan. Kuun kalpea valo sai naisen siniset silmät näyttämään entistä kylmemmiltä, kun hän tuijotti Eldriniä katse vaativana. Piru vie, kaikkien heidän yhteisten iltojen jälkeen tuon olisi sietänyt edes mainita asiasta! Adrenaliininpuuskassaan Miraya vähät mietti sitä, kuinka käsittämätön hänen suuttumuksensa oli. Ei hänellä ollut mitään syytä olettaa, että Eldrin olisi kertonut asiasta, sillä eiväthän he olleet koskaan todella puhuneet. Eivät ainakaan mistään tärkeästä. Eikä asialla todellisuudessa ollut edes mitään merkitystä. Mutta Miraya koki tulleensa petetyksi uudestaan - häneltä oli mielestään jälleen pimitetty tietoa, jonka kaikki muut jo tiesivät, eikä hän pitänyt siitä laisinkaan. Miraya veti viittansa tiukemmin yöpaitansa ympärille kuin olisi yllättäen tuntenut itsensä kovinkin alastomaksi - ja kuin se olisi tällä kertaa häirinnyt häntä. Nukkumisen, kostean ilman ja merituulen pörröttämät hiukset vain korostivat naisen kasvoille laskeutunutta ärtynyttä ilmettä.

Locked