Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Sat Aug 04, 2018 8:12 pm

Eldrinin lähtiessä kohti kannen alle johtavia portaita, oli Rayashin katse tiukasti arvioimassa miehistön tekemisiä, ja pitämässä silmät auki mahdollisten lisäongelmien varalta. Tuskin noilla kuitenkaan kolmea pientä alusta enempää resursseja oli, ja Eldrinin tulipallojen jälkeen näillä tuskin olisi mitään mahdollisuutta seurata heitä enää. Ei varsinkaan nyt, kun Rayash tunsi Lohikäärmeen vauhdin kiintyneen. Kuitenkin se, mistä mies oli eniten huolissaan Lohikäärmeensä lisäksi, oli Miraya, jonka hahmon hän oli nähnyt myös käskynsä jälkeen palaavan takaisin laivan kannelle. Nähdessään Eldrinin katoavan näköpiiristään mies päätti, että aamulla, tai heti, kun hän oli varma laivansa kunnosta ja toiminnasta, hänen pitäisi vaihtaa muutama sana Mirayan kanssa... Vaikka hänellä ei ollut aikomustkaan myöntää sitä, että oli huolissaan tästä - ainakaan sen takia, että Miraya oli hänen tyttärensä... ei. Rayash mutristi huuliaan vähän nähdessään Saryan astelevan lähemmäs. Mies nyökkäsi perämiehelle lyhyesti ennen kuinhe eksyivät vaihtamaan muutaman sanan siitä, miten nyt edettäisiin: laivan rakenteet tulisi tarkastaa, vauhtia hiljentää vähän myöhemmin, ja miehistö tarvitsisi pienen puheen siitä, miten näiden toiminta ei ollut mennyt lähellekään suunniteltua.

Eldrin puolestaan, Mirayan nyt pysäyttämänä katsoi arvioiden naista, joka niin uhmakkaana seisoi hänen edessään ainakin päänmittaa häntä lyhyempänä.
"Et koskaan kysynyt", Eldrin kohautti olkapäitään Mirayan syytökselle siitä, ettei hän ollut kertonut magiastaan tälle. Hän ei koskaan ottanut magiaansa puheeksi itse, ellei joku sitä tuonut esille. Silloinkin hän mielellään kiersi aiheen - se oli juuri se syy, miksi hän oli nykyään Lohikäärmeellä, miksi hänet oli haluttu hirttää kuoliaaksi julkisella paikalla Drienellä. Mutta siitä huolimatta, ettei aihe ollut miellyttävä, oli magia hyödyllistä, kuten juuri nyt oli jälleen huomattu. Se ei silti tehnyt Eldrinille magiaa mieleiseksi aiheeksi - ja lisäksi hänet oli herätetty kesken nukkumista... kesken humalan poisnnukkumista, eikä se ainakaan parantanut miehen mielialaa, kun tämä astui Mirayan ohitse kohti portaita, jotka johdattaisivat hänen kannen alle. "Eikä sitä tarvitse huudella ympäriinsä tämänkään jälkeen", Eldrin totesi tuhahtaen - hän epäili, että Mirayan aiempi purkaus häntä kohtaan... ikävän poltteleva ja kivuliaskin, oli johdosta siitä, mitä Rayash oli tälle kertonut sukulaisuussuhteesta, mutta tämä... mistä tämä kumpusi? Eldrin tuhahti hiljaa - tämä oli juuri se syy, miksi hän ei syvällisesti halunnut keskustella naisten kanssa - näitä oli mahdoton ymmärtää. Tuo painoi päätään vähän alemmas portaita kulkiessaan, ja livahti pian takaisin ruuman pimeyteen nukkumaan.

*

Aamu koitti valkeana, kirkkaana ja merirosvokohtaamisesta oli jäljellä enää muistojen lisäksi kiireiset merimiehet, jotka tarkastivat ja huolsivat laivaa sen lipuessa kevyen tuulen voimasta eteenpäin. Rayash oli juuri lopetellut aamiaistaan ja kirjasi lokikijaan pieniä vahinkoja, joita Lohikäärme oli kärsinyt yön aikana, ja merkitsi tarkasti suunnan, reitin ja sään, kuten monina aiempinakin kertoina. Sitten tämä tuhahti vähän, ja huokaisi syvään painaessaan paksun, nahkakantisen kirjan kiinni. Hän asteli sitten nopeasti ovelle ja käskytti ohimenevää merimiestä hakemaan Mirayan jostain puolelta laivaa häntä tapaamaan.
Tuo nuorehko mies oli hieman kieltämättä säikähtänyt kapteenin ohimenevää, nopeaa käskyä, mutta kiirehti tottelemaan sitä parhaansa mukaan koputtaessaan pian Mirayan hytin oveen. "Neiti Cabra?" tuo kysyi nopeasti, nyt ääneen vähän jopa päättäväisyyttä saaden. "Kapteeni Doulbtur haluaa puhua kanssanne hytissään välittömästi", tämä jatkoi sitten vaihtaen nyt painoa jalalta toisella kieltämättä hermostuneena. Hän oli varma, että sanat kuuluivat kyllä hytin ovenkin lävitse, mutta kapteeni oli käskenyt häntä odottamaan ja saattamaan tuon kapteenin hytille. Mieluusti välittömästi. EIkä tuo nuori, ensimmäistä kesäänsä Lohikäärmeellä palveleva miehenalku edes ajatellut jättävänsä kuuntelematta kapteenin käskyjä.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Sun Aug 05, 2018 6:43 pm

Kiukkunsakin keskeltä Miraya pisti merkille kuinka väsyneeltä Eldrin näytti. Siinä missä muiden kasvot punoittivat hieman yön viilentämän tuulen takia, näyttivät Eldrinin kasvot pikemminkin harmailta. Tummat silmänaluset näyttivät valuvan pitkälle poskien päälle ja huolettomasti otsalla heiluvien, rasvaisten hiusten takaakin saattoi huomata, kuinka häilyväinen miehen katse oli.
"Todellako? Sekö on selityksesi?" Miraya sihahti kiukkuisesti ja tuijotti miestä tuskin silmiään räpäyttäen. Hänen sanoillaan ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta miehen olemukseen, joka tuntui muuttuvan vain entistä kyllästyneemmäksi. Ja se ei ainakaan helpottanut Mirayan kiukkua. Eikä se, kuinka Eldrin vain kiersi Mirayan kuin tielleen lentäneen roskan jatkaen väsynyttä lompsimistaan portaikkoa kohti. Miraya ei edes kääntynyt katsoakseen miehen perään, vaan kuunteli hampaitaan purren tuon viimeistä tokaisua, joka tuntui naisesta lähes loukkaukselta. Aivan kuin hän olisi asiasta mennyt ilokseen muille huutelemaan!

"Paskiainen", Miraya mutisi puoliääneen, kun kuuli portaikkoon vievän oven kolahtavan kiinni Eldrinin perässä. Hän kääntyi viimein ympäri ja loi juuri edestään astelevaan, häntä kummastuneesti katsovaan nuoreen merimieheen niin kylmän vilkaisun, että tuo suorastaan hypähti Mirayan tieltä pois, kun nainen lähti paljaat jalat laivan kantta vasten kiukkuisesti läpsyen kulkemaan hyteille johtavaa portaikkoa kohti.
"Eikä sitä tarvitse huudella ympäriinsä tämänkään jälkeen." Miraya muisteli Eldrinin sanoja heitettyään viittansa hytin nurkkaan ja rojahdettuaan sänkynsä laidalle istumaan. Mitäs pirua tuo mies oikeastaan edes tarkoitti? Miksi Eldrin edes oli niin tiukan pidättyväinen kykyjensä suhteen? Miraya pujahti syvään huokaisten peiton alle. Useinmiten miehiä oli helppo ymmärtää, tai ainakin tietoa sai kaivettua noista melko vaivatta, mutta Eldriniä Miraya ei voinut sanoa aina ymmärtävänsä. Nythän oli vasta ensimmäinen päivä laivalla, ja mies oli näyttänyt siltä kuin olisi juuri juonut itsensä hautaan ja vain Rayashin tiukan käskytyksen voimaannuttama herännyt sieltä uudestaan. Miten Rayash edes antoi miehen ryypätä itsensä tuon näköiseksi kesken laivamatkan? Tai vielä parempi, miksi?
Mirayan ajatukset kieppuivat Eldrinin, Rayashin ja yllättävän hyökkäyksen välillä hyvän tovin, ennen kuin tuo tunsi sykkeensä rauhoittuvan normaaliksi ja unen taas kutittelevan läsnäolollaan. Viimeisenä ajatuksenaan ennen nukahtamista Miraya kuitenkin päätti, että yrittäisi saada Saryan kertomaan Eldrinistä enemmän. Kunhan hän tietäisi jotain, hänellä olisi välineet millä mennä itse tökkimään tuon miehen ajatuksia ja selvittää mitä muuta tuo oli kuin yksi Rayashin merimiehistä.
Se kuinka nopeasti Miraya pystyi rauhoittumaan hetkeksi hänenkin henkensä salvanneen taistelun muistikuvista paljasti, kuinka suuri luotto hänellä jo oli Rayashiin, isäänsä, Lohikäärmeen kapteenina. Miraya uskoi vakaasti olevansa hyvässä turvassa laivalla niin kauan kuin Rayashkin oli täällä. Ja Sarya. Eldriniä unohtamatta, vaikkei Miraya juuri sillä hetkellä miestä teoistaan halunnutkaan korokkeelle nostaa.

*

Miraya oli lähtenyt aamupalan jälkeen kiertelemään laivan kannelle, aivan kuin varmistuakseen taistelun jättämät jäljet nähdessään, ettei viimeöinen ollut unta. Eniten vahinkoa ottanutta kaidetta edelleen kunnostavat merimiehet ja heidän jotenkin vaitonainen, mutta kiireinen työskentelyntä näytti, ettei Miraya ollut vain uneksinut. Ja se tarkoitti myös, että hänen näkemänsä tulipallot olivat olleet aitoja. Miraya puuskahti tyytymättömästi ja nojasi keulan kaidetta vasten, antaen katseensa kiertää kirkkaan aamun paljastamassa horisontissa, joka ammotti heidän edessään loputtaman tyhjänä. Oli yöllinen kuitenkin sen verran naista ravisuttanut, että hän huomaamattaankin selasi katseellaan horisonttia, etsien sieltä muiden laivojen silhuetteja.
Hetken kuluttua Miraya tepasteli portaita alas takaisin hyttiään kohti vain kuullakseen häntä kutsuttavan nimellä. Vai halusi Rayash jutella hänen kanssaan... Siinä ei Mirayalle ollut muuta yllättävää kuin se, ettei mies ollut pyytänyt häntä vedettävän sängystään heti auringonnousun aikaan. Miraya muisti kyllä liiankin selvästi Rayashin häneen luoman katseen, kun hän oli tuon käskyä uhmaten palannut kannelle seuraamaan hyökkäystä.
"Kapteenin käsky on laki, vai miten se teillä meneekään", Miraya totesi kuivasti nuoren merimiehen takana saaden tuon säpsähtämään. Miraya tunnisti nuorukaisen tuon tavasta liikkua samaiseksi, joka häntä edellisyönä oli kannella väistänyt lähes pelokkaana, jo ennen kuin näki tuon kasvot. Liikahtava aataminomena paljasti, ettei Mirayan synkistynyt ilme ainakaan lämmittänyt tuon mieltä.
"Eiköhän mennä sitten", Miraya tuhahti alistuneesti ja kääntyi harppomaan takaisin portaikkoon josta oli juuri tullutkin. Kuten hän oli arvellutkin, nuorukaisen saappaiden tömähdykset seurasivat häntä aina Rayashin ovelle asti. Viisaasti, merimies pysyi kuitenkin vaiti. Miraya oli arvellutkin, että tuo oli saanut käskykseen saattaa hänet perille asti. Aivan kuin hän täällä, laivalla, pääsisi kovin kauas pakoilemaan luvassa olevaa läksytystä. Miraya pyöräytti silmiään ja oli jo työntämässä oven suoriltaan auki, mutta päättikin ensin kopauttaa sitä pari kertaa. Hän ei kuitenkaan jäänyt odottamaan vastausta vaan asteli saman tien sisään.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Sun Aug 05, 2018 7:01 pm

Rayash kohotti katseensa lokikirjansa kannesta, kun kuuli sen lyhyen koputuksen oveltaan juuri ennen kuin ovi työnnettiin auki. Tapansa mukaan Rayash oli pukeutunut siististi, mutta osaksiu valvottu yö näkyi myös vaatteilla, aivan kuten tuon olemuksessakin, jossa normaalista poiketen oli väsymyksen varjo jossain tämän yllä leijumassa. Tummia silmänalusia ja huolta ei kuitenkaan se kapteenin hytin hämärä valokaan saanut kokonaan poistettua tämän kasvoilta, kun Rayash ensimmäisen kerran loi pitkän, arvoivan katseen Mirayaan. Hetken aikaa olemuksessa viipyi enemmän ehkä pettymys, huoli ja pelko siitä, mitä olisi voinut tapahtua kuin ärtymys käskyjen tottelematta jättämisestä.
"Tule peremmälle", kapteeni loi pitkän, hyvin arvioivan katseen Mirayaan antaen samalla itselleen pari sekuntia aikaa taiteilla kasvoilleen sen melko ilmeettömän, nyt hieman ärtyneemmän ilmeen. Siinäkin oli edelleen taustalla jotakin huolta, mutta nyt tämä peitti sen jo paremmin.

"Olen melko varma, että kävit Saryan kanssa lävitse joitain turvallisuuteen liittyviä asioita?" Rayash kysyi sitten hiljaa, selkäänsä suoristaen ja saaden tuolinsa allaan narisemaan vähän vastalauseitaan kapteenin vaihtaessa asentoaan. Tämä kohotti kätensä haromaan hiuksiaan, vetämään niitä paremmin pois silmiltä.
"Ja silti eilen näin kannelle tuossa tilanteessa kuulumattoman henkilön ruorini takaa", Rayash totesi vielä. "Haluaisitko vähän selittää?" mies kysyi sitten, katsoen nyt erivärisillä silmillään Mirayaa hyvinkin arvioivasti, mutta samalla sillä tietyllä auktoriteetillä, jonka hän tiesi omistavansa jo pelkästään sillä, että oli tämän laivan kapteeni. Sanat olivat kuitenkin lempeät, lausuttu melko miellyttävällä, mutta kieltämättä vakavalla sävyllä. Tosin oli samalla selvää, että pinnan alla kyti: huoli olisi helppo peittää ärtymykseen, ja vaikka vuodet kapteenina ja iän kertyminen olivatkin rauhoittaneet tätä, löytyi Rayashistakin se räjähtävä, räväkämpi puoli, jonka tuo usein niin hyvin sai piilotettua ulkokuorensa alle. Pieni, hieman väkinäinen ele työnsi kartan päällä olevaa kompassia sivummalle.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Tue Aug 07, 2018 8:22 pm

Miraya asteli sisään ja suoraan Rayashin tiukan arvoivan katseen alle - katseen, johon hän onnekseen oli jo hiukan tottunut. Hän sulki oven takanaan rauhallisesti ja vastasi eriväristen silmien katseeseen tyynesti kävellessään hieman lähemmäs pöytää Rayashin kehotuksesta. Miraya oli jo hetken luullut nähneensä huolta kapteenin kasvoilla, mutta lähemmäs päästyään ei enää ollutkaan asiasta aivan varma. Istuttuaan alas ja katsottuaan Rayashia uudestaan Mirayasta tuntui, ettei tuon kasvoilta näkynyt muuta kuin ärtyneisyyttä, vaikka senkin tuo pitkälti peitti ilmeettömän naamionsa taakse. Oliko ainut mistä tuo mies välittä se, että hänen käskynsä tulivat noudatetuiksi? Vaikka Miraya oli ehtinyt näkemään useampaan kertaan myös syvempää tunteiden kirjoa miehen kasvoilla ja uskoi että myös Rayash oli oppimassa välittämään hänestä yhtä lailla kuin hän Rayashista, tuntui miehen tyyneyden ja ärtymyksen sekoitus kylmäävältä. Miraya ei kuitenkaan antanut peilityynen ilmeensä värähtääkään.
"Kyllä kertoi", hän vastasi yhtä rauhallisella äänellä. Vaikka molempien eleet ja puhe olivat kuin silkkiä, tuntui ilma raskaalta kuin säkkikangas. Piilotetut tunteet kuplivat aivan ihon pinnassa saaden ilman väreilemään.
Miraya oli yllättynyt Rayashin rauhallisesta olemuksesta. Hän oli valmistautunut kaikkeen korotetun äänen ja karjunnan väliltä, sillä hän tiesi tasan tarkkaan kuinka vähän Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni arvosti hänen käskyjensä kiertämistä. Tosin Mirayaa epäilytti, ettei mies päästänyt esille kaikkia tunteitaan. Kuten ei hänkään, ainakaan vielä.

Sen sijaan, että Miraya olisi vastannut, puolustanut itseään tai myöntänyt virheensä, päätyikin hän kysymään Rayashilta:
"Mitä itse teit ensimmäisen kerran kun laivalla ollessasi syttyi taistelu?" Nainen tiesi leikkivänsä tulella. Hän saattoi nähdä kipinän odottavan jotain minkä sytyttää Rayashin silmien takana, mutta ei omalta ylpeydeltään malttanut alistua pahoittelemaan tapahtunutta. Ei kun hän tiesi, tai ainakin saattoi arvata, että Rayash olisi itse toiminut hänen asemassaan aivan samoin. Mutta Miraya myös tiesi, ettei mies tulisi sitä tässä tilanteessa koskaan myöntämään.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Tue Aug 07, 2018 8:47 pm

Ainakin Miraya myönsi kuulleensa Saryan kertomat ohjeet tilanteessa toimimisesta. Silti tuo oli toiminut täysin päin vastoin, aivan kuten Rayashkin todennäköisesti tuon tilanteessa olisi tehnyt. Eikä Rayash voinut siitä kommentista tuota alkaa moittimaan, mutta tyytymätön ilme häivähti nopeasti miehen kasvoilla ennen kuin se katosi jälleen sen melkein hallitun ilmeettömän naamion taa tämän ristiessä kätensä rintakehälleen, huuliaan tosin tyytymättömänä mutristaen Mirayan seuraavan kommentin iskiessä miehen tajuntaan. Ongelma tuli vastaan siinä, kun... Rayash itse ei ollut ollut koskaan matkustajana laivassa. Hän oli aina ollut töissä siellä ensimmäisestä kesästään merillä alkaen. Silloin hän oli vain kuurannut kantta ja katsonut, miten asiat laivalla toimivat, mutta siitä ei kulunut kauaa mastoissa kiipeilyyn, purjeiden säätelyyn ja lopulta itse ruorin pitelyyn. Ja jokaisessa roolissa, jonka hän oli kapteeniksi kiivetessään saavuttanut ja jättänyt taakseen, oli hänellä ollut tarkka rooli niiden harvojen, ja toisinaan useampienkin hyökkäysten aikana. Yksikään niistä ei ollut tosin ollut matkustaja.

"En ole koskaan ollut matkustajana laivalla", Rayash sanoi sitten Mirayaan katseensa viimein kohottaen, tämän kysymykseen... melkein vastaten. "Toisin sanoen, roolini hyökkäyksien aikana on ollut aina jotakin muuta, kuin itsestä, ja omasta turvallisuudesta huolehtiminen", Rayash jatkoi sitten, Mirayaa nyt arvioiden, hetken aikaa jopa melkein lempeästi katsoen. "Sillä hyökkäyksistä ongelmitta selviäminen vaatii laivalla sitä, että jokainen tietää roolinsa, ja jokainen toimii roolinsa mukaan", eikä Miraya olisi ainut, joka saisi vakavan keskustelun hänen kanssaan tänä melko tyynenä päivänä... Mutta Rayashista tuo oli tärkein, myönsi mies sen itselleen tai ei - siitä kieli sekin, että Miraya oli ensimmäinen, jonka kanssa hän edes keskusteli aiheesta.
"Mikä ei oikein toimi verrattuna siihen, että olet... ainakin tällä hetkellä matkustajana täällä", Rayash huomautti sitten Mirayalle, nyt kulmiaan vähän kohottaen. "Mikä tekee sinun turvallisuudestasi huolehtimisesta minun vastuualuettani", tämä lisäsi. Kommentti ei varsinaisesti syyllistänyt Mirayaa millään lailla, mutta enemmän se vaikutti siltä, että mies olisi kokenut olevansa vastuussa Mirayasta, mikäli tälle olisi jotain tapahtunut.
"Etkä... tee sitä erityisen helpoksi sillä, että jätät noudattamatta ohjeita", Rayash lisäsi sitten vielä, hetken tauon jälkeen, laskiessaan katseensa takaisin pöytäänsä arvioimaan, tukahduttaen juuri ja juuri pienen huokaisun. Se pieni hetki, jonka tuo käytti hartioittensa ja katseensa laskemiseen heitti varjon tuon olemukseen - sen saattaisi varmasti tulkita huoleksikin, vaikka äänensävy olikin ollut terävä.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Sat Aug 11, 2018 6:14 pm

Miraya kuunteli Rayashia sekä yllättyneenä että myös helpottuneena miehen rauhallisesta äänensävystä. Olisihan se pitänyt arvata, että Rayash oli ensimmäisestä matkastaan lähtien ollut lavoilla töissä. Vaikka toisaalta, ei Miraya ollut kysymyksellään odottanutkaan olevan eriyisen suurta vaikutusta. Hän oli lähinnä kokeillut kuinka lähellä kytevää hiillosta kuivia oksia saattoi heilutella ja myös kerännyt itselleen hieman lisäaikaa. Puhumattakaan siitä, että hän toivoi Rayashin muistavan itsensä nuorena ja saavan sitä kautta hieman ymärrystä tilanteeseen.
Rayashin todettua, kuinka Miraya oli ainakin toistaiseksi vain matkustaja, teki naisen mieli vastata hänen tietääkseen olevansa täällä kirjurina, mutta hän nieli nokkeluutensa ja jatkoi kuuliaisen hiljaa Rayashin kuuntelua. Sitä paitsi, ei kirjurilla ollut yhtään sen enempää asiaa kannelle tosipaikan tullen kuin matkustajallakaan.
Miraya ei edelleenkään ollut pahoillaan tapahtuneesta, ei ennen kuin Rayash puhui hänen turvallisuudestaan ja siitä kuinka Miraya vaikeutti siitä huolehtimista. Miehen ääni oli edelleen rauhallinen, mutta silti tiukka, ja tuo piilotti edelleen kaikki tunteensa hyvin. Kuitenkin se pettymys, se että Miraya oli vaikeuttanut Rayashin työtä, sai hänet miettimään asiaa uudelleen. Vaikka Miraya ei ollut nainen, joka katuisi tekojaan ja tekikin lähinnä mitä mieli, ei hän halunnut tulehduttaa hänen ja Rayashin välejä heti alkuunsa. Eikä tuottaa pettymystä isälleen.
"Minä... olen pahoillani", Miraya pakottautui sanomaan hiljaa, laskien omankin katseensa hetkeksi pöydän pintaan.
"En ajatellut mitään. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa ja minun oli nähtävä mitä tapahtuu. Uskoisin, että sinä jos joku ymmärrät", hän jatkoi hieman varmemmalla äänellä, nostaen katseensa uudestaan Rayashiin. Odottaen, mikä tuon lopullinen reaktio olisi vai pysyisikö mies sittenkin yhtä tyynenä kuin meri tänä aamuna.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Sat Aug 11, 2018 7:09 pm

Rayash kohotti kulmiaan vähän, tuskin huomattavasti, kun Miraya vastasi viimein olevansa pahoillaan. Se ei ollut ensimmäinen asia, joka Rayashille tuli mieleen, kun hän ajatteli miten tuo loppujenlopuksi hyvin hänenkaltaisensa nuori nainen toimi. Se oli päinvastoin viimeisten joukossa siellä listassa asioita, joita Miraya sanoi ääneen... tai sanoisi, ajattelisi sanovansa ääneen. Mutta siinä ne sanat olivat, tuon suusta lausuttuina, melko totuudenmukaisiltakin vaikuttavilta... Oli silti vaikea uskoa, että tuo oli tosissaan pahoillaan, mutta niin tämä väitti seuraavassakin kommentissaan siitä, ettei ollut ajatellut mitään, vaan oli vain halunnut nähdä, mitä tapahtui. Kapteeni ei voinut kuin laskea katseensa takaisin pöytäänsä arvioimaan ja nielaista sanat siitä, että hän olisi toiminut ihan samoin kuin Mirayakin tuon tilanteessa. Lopulta hän sai nielaistua tunteensa, ennen kuin möläytti mitään peruuttamatonta. Hän sen sijaan nyökkäsi syvään Mirayalle, sitten kohotti katseensa takaisin tähän.
"Toivon, ettei se toistu... sinun turvallisuutesi tähden", tämä lausui viimein, ja sävyssä oli edelleen pientä jännittyneisyyttä tilanteen suhteen, eikä miehen ärtymys käskyjen kiertämisestä ollut täysin kadonnut, mutta pahin tunnemyrsky oli ohitse, ja mies hallitsi jo itsensä paremmin. Rayash nousi hitaasti seisomaan ja vilkaisi Mirayaan. "Olen melko varma, että miehistö odottaa saarnaani eilisestä toiminnastaan", tämä sanoi laskien katseensa vielä pois Mirayasta, pöytäänsä ennen kuin asteli ovelle avaten sen naiselle.

*

Hyökkäyksen jälkeinen ja sitä seuraavat päivä olivat kieltämättä hyvin kiireisiä Saryan osalta. Rayashin puheen ja moittimisen jälkeen oli aika opetella tarkemmin käytäntöjä hyökkäyksen sattuessa, ja hiljaiset merellä vietetyt päivät olivat juuri sitä varten loistavia. Se tosin vaati sekä Rayashin että Saryan huomiota, ja Sarya oli iltaan mennessä varma siitä, että myös Rayash kaatuisi nukkumaan samantien päänsä tyynynkaltaiselle laskettuaan. Mutta sen sijaan, että Sarya olisi saanut unta, ei häntä väsyttänyt lainkaan vaikka ilta oli jo pitkällä. Hänen mielessään pyöri liikaa avoimia kysymyksiä, muistoja, ajatuksia ja kaikkea turhaa, jota hän ei saanut karistettua päästään. Onneksi hän tiesi sekä keittiön että Rayashin hytin viinivarastot, ja olikin hakenut suuren pullon alkoholipitoista juomaa itselleen. Perämies vetäytyi kannen alle, lähellä keulaa olevaan nurkkaukseen, joka oli varastopaikka vedelle ja osalle ruuasta, jota laivalla käytettiin. Se tarjosi mukavan rauhallisen nurkkauksen avata viini, ja juoda sitä suoraan pullosta. Hitaasti huokaisten Sarya nojautui laivan runkoa vasten ja sulki silmänsä hetkeksi. Kaksi viimeistä päivää olivat olleet vähän turhankin pitkiä.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Tue Aug 14, 2018 8:51 pm

Kyllä vain, Rayash pysyi yhtä tyynenä ja yhtä kylmänä kuin keväinen meri tänä aamuna. Ei Miraya voinut väittää olevansa yllättynyt siitä, että kapteeni piti tunteettoman naamion kasvoillaan jopa hänen kanssaan suljettujen ovien takana, mutta ei hän voinut väittää etteikö asia silti olisi kaihertanut hieman hänen mieltään. Toki he olivat tunteneet vasta kovin vähän aikaa ja kulkivat edelleen hieman varpasillaan tämän uuden perhesuhteensa ympärillä, mutta silti Miraya oli toivonut näkevänsä miehessä jotain muutakin kuin samanlaista kohtelua kuin kelle tahansa miehistön jäsenelle.
Hän suoristi huomaamattaan hieman asentoaan ja kohotti leukaansa, kun ylpeys puski suojaamaan häntä kaikelta muulta. Hänhän ei piruvie näyttäisi omaakaan pettymystään! Miraya tyytyi nyökkäämään hyvin kevyesti Rayashin sanoille. Kyllähän toivoa aina saattoi, mutta Miraya ei lausunut ääneen lupaustaan. Hän katsahti silmät hieman kaventuen pöytää tuijottavaa Rayashia tuon puhuessa miehistöstään. Tässäkö tämä oli, ja tuo oli hänen merkkinsä poistua. Hyvä on sitten, nainen ajatteli ja käveli Rayashin perässä ovelle ja ulos kapteeniin enää vilkaisemattakaan.

*

Koko miehistö oli vaikuttanut kovin vaitonaiselta hyökkäyksen jälkeisenä päivänä, ja sama jatkui myös seuraavaan päivään, vaikka laivalla muuten kävikin kuhina. Miraya oli pysytellyt pitkälti hytissään eikä tiennyt millaisen läksytyksen miehistö oli toiminnastaan saanut, mutta epäili etteivät he olleet päässeet helpolla. Olihan toiminta tulipallojen valaisemana yönä näyttänyt jopa hänenkin kokemattomaan silmäänsä jotenkin kaoottiselta.
Sama äänetön kuhina jatkui seuraavanakin päivänä. Miraya ei onnekseen nähnyt Rayashista kuin pari vilausta sinä aikana mitä kannella oli viettänyt ennen kuin illaksi kertyneet harmaat pilvet olivat viimein pudottaneet raskaan lastinsa laivan ja meren ylle. Välillä voimistuva sateen ropina kuului ajoittain myös hyttiin asti ja rummutti laivan kantta yhtä kiukkuisesti kuin Mirayan ajatukset hänen mieltään. Häntä ärsytti turhauttavan paljon Rayashin näennäinen välinpitämättömyys ja lopulta hän päätti etsiä muuta ajateltavaa. Eldrin saisi hänen puolestaan jatkaa pullo kainalossaan nukkumista ja Airdanista ei olisi mitään iloa muussa kuin työasioissa - jos niissäkään - eikä Miraya voinut nyt keskittyä sellaiseen. Jäljelle jäi siis Sarya, ja oikeastaan Miraya huomasi kaipaavansa itsensä lisäksi laivan ainoan naisen seuraa.
Pysäytettyään käytävällä muutaman merimiehistä, osasi yksi lopulta kertoa nähneensä Saryan melko vasta suuntaavan alakannella keulan varastoa kohti. Miraya ei käsittänyt, mitä perämies sieltä haki, mutta lähti kulkemaan osoitettuun suuntaan olkiaan kohauttaen. Lähemmäs päästyään hän huomasi varastotilana toimivan nurkkauksen perältä kajastavan lyhdyn valon ja pian myös seinän vieressä lattialla istuvan Saryan tutun hahmon.
"Mahtuuko seuraan?" Miraya kysyi lähemmäs kävellessään. Hän pysähtyi Saryan eteen ja huomasi pullon naisen vieressä. Hän nyökäytti päätään merkitsevästi pullon suuntaan.
"Tosin jos tuo on jo tyhjä, palaan takaisin hetken päästä."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Wed Aug 15, 2018 5:48 pm

Perämies laski avatun viinipullon käsistään juotuaan siitä kerralla varmaan lähemmäs lasillisen verran täyteläistä juomaa yhteen menoon. Pullo jäi siihen hänen vierelleen hieman sivummalle, kun Sarya kurottautui vetämään molemmat saappaansa jaloistaan ja potki ne sitten kauemmas. Nainen huokaisi syvään, ja avasi sitten vielä kiristävän letin, joka piti hänen paksuja hiuksiaan kiinni. Hiukset valahtivat vallattomina, mutta sileän ja hoidetun näköisinä Saryan kasvoja kehystämään. Hän ei voinut unohtaa sitä, miten paljon hän nautti merillä vietetystä ajasta. Oli vapauttavaa nähdä pelkkää ulappaa ympärillään, ja olla osa tiivistä yhteisöä, jonka jokaisen jäsenen oli kannettava kortensa kekoon, jotta laiva voisi purjehtia ongelmitta merten ylitse satamasta satamaan. Mutta sillä oli myös varjopuolensa: oli mahdoton saada oikeaa yksinoloaikaa täällä, ja toisinaan, varsinkin näin kevään ensimmäisillä matkoilla yhteistyö ei vielä ollut sitä luokkaa kuin sen olisi pitänyt olla. Hyökkäys oli järisyttänyt sitä vähäistä tasapainoa laivalla, ja reaktio oli ihan oikea... Siitä huolimatta sen korjaustoimenpiteet, ja jälkipuinti olivat vieneet Saryalta enemmän energiaa kuin hän olisi halunnut koskaan myöntääkään. Ja siksi nainen yritti vetäytyä omaan rauhaansa viinipullon kanssa, saadakseen pienen vapaahetken koko tilanteesta ja erityisesti vastuullisesta asemastaan Lohikäärmeellä.

Sen vuoksi Sarya kohottikin kieltämättä yllättyneenä katseensa Mirayaan kuullessaan tämän sanat. Tuon saapumista hän ei ollut edes huomannut alkuunsa - ja useimmat miehistöstäkin tiesivät olla häiritsemättä häntä enempää kuin oli ehdottoman välttämätöntä tälläisissä tilanteissa. Hetken aikaa Mirayan sanoja sisäistettyään Sarya naurahti vähän ja viittasi seinustaa kohden. "En näe ketään valloittamassa loppua tilasta", tämä naurahti. "Ja viininkin avasin vasta", tuo kohautti olkapäitään ottaen pullon käteensä ja maistaen siitä viiniä jälleen hieman, ennen kuin ojensi viinipulloa Mirayaa kohden.
"Mikä sinut tänne nurkkaan ajoi?" tuo kysyi sitten hiljaa. Hän ei ollutkaan Mirayaa juuri nähnyt hyökkäyksen jäljiltä, mutta Rayash kyllä oli ilmoittanut mitä mieltä oli ollut tuon käytöksestä. Sarya ei ollut tosin voinut kuin virnistää miehen purkaukselle, ja ilmoittaa tuolle, että sitä sanottiin välittämiseksi. Siitä tosin Sarya ei ollut varma, tarvitsiko Mirayan tietää vielä asian oikeaa laitaa.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Sat Aug 18, 2018 5:00 pm

Kontrasti sen välillä, kuinka siististi Miraya oli jälleen pukeutunut ja kuinka välinpitämättömästi tuo rojahti Saryan vierelle pölyiselle lattialle istumaan oli huomattava. Tosin vielä päivällä nutturalle kerätyt hiukset olivat nyt auki ja valuivat sekalaisena kiharapilvenä nuoren naisen hartioille. Tummanruskean mekon helma laskeutui pitkin lattiaa keräten sieltä tomua ja pölyä vaaleiksi raidoiksi kankaalle. Miraya huokaisi syvään saaden mekon kanssa samaa sävyä olevan korsettinsa natisemaan ottaessaan pulloa vastaan Saryalta. Epäröimättä hän kohotti viinin huulilleen ja joi useamman hartaan kulauksen ennen kuin kolautti pullon lattialle heidän väliinsä. Hän sipaisi sormellaan huulen reunalle karanneen syvänpunaisen pisaran pois ja nojasi entistä rennommin seinää vasten viinin jälkimausta nauttien.
"Seura jota ymmärtää", Miraya vastasi väsyneesti. Hän nojasi päänsä seinää vasten ja sulki silmänsä. Sateen ja tuulen nostattama aallokko keinutti laivaa aiempaa enemmän, ei pahasti, mutta sen tunsi selvästi. Sen sijaan, että Miraya olisi kokenut jatkuvan aaltomaisen liikkeen häiritseväksi, oli hän saanut pikemminkin huomata nauttivansa siitä. Laiva oli kuin yksi iso kehto, joka kylläkin kätki sisälleen aivan muuta kuin rauhallisesti nukkuvia lapsia.
"Miten miehet voivat edes väittää, että meitä on vaikea ymmärtää, kun heistä itsestään on toisinaan hankalempi ottaa selkoa kuin muinaisceresistä?" hän tuhahti, hamuili viinipullon uudestaan käteensä silmiään avaamatta ja otti siitä yhden suullisen lisää täyteläistä juomaa.
"Oletko muuten nähnyt Eldriniä?" Miraya kysyi nopeasti perään kääntäen viimein katseensa Saryaan samalla, kun laski pullon takaisin lattialle. "Minusta tuntuu kuin se mies olisi imeytynyt osaksi laivaa..."
Mirayaa kiukutti edelleen hieman se, ettei hän ollut tiennyt mitään Eldrinin maagikkotaustasta, eikä hän ollut varma halusiko vielä hetkeen edes nähdä koko miestä silmissään. Mutta mieluummin hän käänsi keskustelun toistaiseksi Eldriniin kuin kertoi mikä hänen hermojaan todellisuudessa eniten nyppi. Sitä paitsi häntä oli alkanut kiinnostamaan, mikä miehen rooli tulipallojen lisäksi laivalla oikein oli.
Vasta nyt Miraya huomasi Saryan aukinaiset hiukset ja hämmästeli niiden pituutta ja kiiltoa, joka näkyi jopa lyhdyn himmeässä kajossa. Hän ei uskonut nähneensä kertaakaan aiemmin perämiestä hiukset vapaina - se jos jokin vahvisti, että ilmeisesti tuokin täydellisen rentoutumisen tarpeessa kaiken tapahtuneen jälkeen.

Locked