Sienikauppoja

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Viherkivi
Posts: 103
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Sienikauppoja

Post by Viherkivi » Fri Jul 13, 2018 9:58 pm

OoC: Kuparirapu ja Nimetön tänne, kiitos.
Pelin ajankohta sijoittuu lämpimämmälle puolelle kevättä, Kauppakillan vuosikokouksen jälkeen.

~*~

Xhaylla oli takanaan lyhyt yövuoro, josta aamuvuorolaiset olivat hänet päästäneet auringon ensimmäisten säteiden langettua kaupungin ylle. Puolipeikko haukotteli, venytteli ja potkaisi työkengät jaloistaan Teurastetun Prinssin takatilojen ovensuussa, sitten riisuen takkinsa ja lakkinsa. Hän asetteli ne siististi naulaan, vetäisten sitten oman takkinsa niskaansa, suunnaten seuraavaksi ulos.

Yövuorot eivät olleet erityisen tapahtumarikkaita. Joskus piti pyöräyttää yöpalaa jollekin asiakkaalle ja tämän seuralaisille, mutta enimmäkseen yövuorot olivat valmistelutöitä aamun ja päivävuoron työntekijöille. Xhay oli tehnyt työnsä tehokkaasti, joten hän oli ehtinyt napata pienet voimatorkut kesken vuoron, ihan vain pienen hetkisen, kun kukaan ei katsonut. Nyt hän taas tunsi olonsa omituisen pirteäksi, joten kokki suunnisti takaisin kotiinsa -- mutta vain piipahtaakseen.

Onneksi hän asui työpaikkansa lähellä, vain muutaman korttelin päässä. Xhay kävi kotonaan kääntymässä, sen verran että ehti napata onkivavan ja ämpärin. Sitten hän marssi Harakan apteekin kautta satamaan päin. Apteekissa hänen piti käydä syöttien takia. Harakalla oli myynnissä pulleimmat kärpäsen toukat, jotka Xhay oli eläissään nähnyt, mutta hän ei varsinaisesti halunnut tietää mihin apteekkari oikein tarvitsi moisia mönkijöitä. Oli ehkä parempi, että siitä ei kysellyt, kuten ei monesta muustakaan asiasta kannattanut kysellä, jos ei halunnut viimeisimmän ateriansa nousevan ylös.

Tarvikkeineen Xhay suunnisti kohti satamaa. Linnut sirkuttivat aamun kelmeässä valossa, ja muutamassa leipomossa tuoksuikin jo tuore leipä. Xhay mietti, josko ostaisi tuoreen tumman limpun kotimatkallaan -- se voisi maistua kalan kanssa oikein mukavasti, jos hän saisi jotain kiinni. Xhay ei luonnollisesti onkinut ihan kiireisimmässä ja ruuhkaisimmassa osassa satamaa, joka oli täynnä laivaliikennettä. Sen sijaan hän suuntasi hieman sivummalle, kivistä rakennetuille aallonmurtajille. Hänen kokemuksensa mukaan kala söi parhaiten näin varhain aamulla, mutta Dionen satama-alueelta hän oli saanut toistaiseksi vain levää, rikkinäisen kärrynpyörän sekä kolme ja puoli saapasta. Ainahan oli sentään joka-aamuinen kalatori satamassa, jossa hän vietti aikaansa silloin kun kala ei napannut hänen koukkuunsa.

Xhay asettui aallonmurtajalle. Hän käänsi ämpärin nurin ja istui sille -- keväisestä säästä huolimatta kivinen aallonmurtaja oli kovin kylmä paikka peikonkin istua -- ja alkoi väkertää toukkaa onkivapansa koukkuun.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sienikauppoja

Post by Kuparirapu » Mon Jul 16, 2018 4:02 pm

"Et voi tehdä tätä minulle."
Yksinäisen kynttilän ääressä istuva nuorimies väänteli käsiään hermostuneesti, mutta mikään ei näyttänyt liikauttavan hänen vastapäätään istuvaa, mustatakkista miestä. Tämä pudisti päätään ja siistin parran reunustama suu oli vakava.
"Jos sä et maksa, en mäkään töitä tee. Ja silloin tää meidän sopimus on ohi."
Nuorimies sävähti hätäisesti ja syöksähti mustatakkia kohti. Nimetön astahti nopeasti taaksepäin ja kiertäen kehoaan pamautti nuorukaista nyrkillä kasvoihin. Tämän tuiskahtaessa kipeästi lattialle hän kääntyi kylmästi ja käveli ovelle.
"Tämä oli tässä. Et näe mua enää toista kertaa."
Sulkien oven perässään Nimetön suuntasi ripeästi harppoen kauemmas, keskittyen hengittämään ja näin laskemaan äskeisen käsikähmän nostamaa sykettään. Hän oli kiristänut tätä nuorukaista jo muutaman kuukauden, ennen kuin tämä nyt oli yrittänyt vapautua hänen otteestaan. Harmi vain, että tuo ei ollut pitänyt parempaa huolta omista likaisista salaisuuksistaan palkatessaan hänet...
Nimetön tunki kätensä taskuihinsa päästessään kadunkulmalle, ja pysähtyi silmäilemään vaalenevaa taivasta. Hän oli ollut arviotaan nopeammin valmis. Seuraava tapaaminen olisi vasta keskipäivän tienoilla, eikö ollut järkeä käydä piilopaikassa vielä tässä vaiheessa...

Nimettömän pohtiessa, miten käyttäisi tyhjät tunnit parhaiten hyödyksi, hän kuuli oven aukeavan jostain viereltä. Vilkaisten lyhyesti hän näki eräästä ovesta marssivan esiin peikkomiehen, jonka huvittavaa ulkonäköä vain lisäsi olalla keinuva onkivapa. Nimetön katseli tuon kulkua salavihkaisesti, peikon näyttäessä jotenkin tutulta. Ja sitten hän tajusi häntäniekan olleen Kauppakillan kokouksessa häärimässä ruoan parissa.
Nopeana tarttumaan tilaisuuksiin Nimetön pani mieleensä oven josta peikko oli tullut ulos, ja kääntyi takaisin kujalle. Lähin heijastava pinta siellä oli samea lätäkkö, jonka ääreen hän polvistui. Sen pinnan tyynnyttyä Nimetön käänteli kasvojaan puolelta toiselle tutkien peilikuvaansa. Pitkä yö oli tuonut hänen silmiensä alle varjoja, ja parantaakseen vaikutelmaa hän pöyhi partansa sekalaisen näköiseksi. Takin yhdestä taskusta Nimetön otti esille näiden kasvojen viimeistelyyn tarvittavat välineet. Pienellä hiilenpalalla hän vahvisti poskipäidensa alla olevia kuoppia, kaventaen kasvojaan ja tehden niistä laihemman näköiset. Ja loppusilauksen toi peukalonkoikoisessa kangasnyytissä oleva pikimusta jauhe jota Nimetön poimi reilun hyppysellisen ja vain hetken epäröityään tunki ikeniään vasten.
Miltei heti hänen suuhunsa levisi inhottavan pistävä, savuinen maku, joka nostatti kevyen päänsäryn. Hetken imeskeltyään Nimetön sai tarpeekseen ja sylkäisi, kylmän vapinan käydessä hänen lävitseen. Hänen musta takkinsa pääsi kierimään muutaman kerran ympäri katukiviä, ja helmojen rypistely viimeisteli nukkavierun vaikutelman. Pahan maun leijuessa yhä hänen suussaan kuin usva luolassa hän vilkaisi vielä kerran lätäkköä, tyytyväisenä siihen kalpeuteen jonka jauhe oli saanut aikaan.
Hieraisten otsalleen noussutta kylmää hikeä Nimetön suuntasi pois kujalta ja sille ovelle, jonka hän oli ainakin oletti peikon kodiksi. Vaikka hän tiesi ettei tuo ollut vielä palannut, hän koputti oveen napakasti ja monta kertaa. Ja kuten jokainen, joka ei löytänyt etsimäänsä, hän jäi nojaamaan oven vierelle. Kädet ristissä rinnalla, kevyt kylmä hiki otsallaan ja surkea ilme kasvoillaan.

User avatar
Viherkivi
Posts: 103
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Sienikauppoja

Post by Viherkivi » Mon Jul 16, 2018 6:09 pm

Kuten arvata saattoi, edes Harakan apteekista ostetut paksut kärpäsen toukat eivät houkutelleet saalista. Xhay oli ollut kärsivällinen, mutta odottelu oli nostanut saapassaldon jopa neljään ja kolmeen neljäsosaan. Levääkin oli tullut yli tarpeen, eli kaikki mitä hän oli merestä nostanut. Xhay myönsi tappionsa, kokosi kamppeensa ja aloitti paluumatkansa kotiinpäin. Kävellessään sataman reunamia hän pohdiskeli, pitäisikö hänen jonain päivänä vaikka vuokrata pieni vene ja soudella hieman merta edemmäs -- meremmäs? -- kalaan...

Kotimatkalla puolipeikko oli ollut kiireinen. Paperipussiin kääritty tumma leipä oli Xhayn kainalossa, ja hänen ämpäriinsä oli ostettu muutamia silakoita, jotka peikko aikoi myöhemmin fileoida ja paistaa voissa. Xhayn suunnitelmissa oli kuitenkin ensin ottaa ehkä voimanokoset ja mahdollisesti käydä asuintalonsa sisäpihan pesutiloissa nopeassa kylvyssä.

Xhayn ajatuksenjuoksu katkesi kun hän huomasi kotitalonsa ovella odottavan nukkavierun miekkosen. Puolipeikko empi paikallaan hetken. Hänen asuintalonsa oli ennen ollut rikkaan kauppiaan asuintalo, mutta kauppiaan kohdatessa vastoinkäymisiä, oli talo myyty ja muutettu pienemmiksi huoneistoiksi. Vaikka Xhay olikin avulias ja avokätinen luonteeltaan, hän ei halunnut aiheuttaa turvattomuutta talon muille asukkaille päästämällä jonkun satunnaisen kodittoman taloon.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sienikauppoja

Post by Kuparirapu » Tue Jul 17, 2018 3:10 pm

Kuullessaan askeleita Nimetön kohotti katseensa ja käänteli päätään edestakaisin, aivan kuin ei olisi aluksi huomannut peikkoa. Sitten, viimein hän rykäisi ja suu jauheen jäljiltä tahmeana hän rahisi:
"Oletko sinä se sienenlakki?"
Mies suoristautui ja otti muutaman haparoivan askeleen lähemmäs. Lähempää oli helppo nähdä että hänen silmänsä räpyttelivät miltei jatkuvalla tahdilla, eikä mies tuntunut sitä itse huomaavan.
"Minun nimi on Vild. "Minulla olisi asiaa...sinulle. Pargas sanoi että sinun luokse voi tulla juttelemaan...asioista."
Mies alkoi kaivella kynnellään hampaanväliään ja jatkoi:
"Sinä kun kuulemma teet sapuskaa elääksesi, ja samalla tunnet kaikenlaisia juttuja. Tiedätkös, mausteita, kasveja...muita metsästä saatavia herkkuja. Niin, herkkuja, niin minulla olisi vähän tarvetta sellaiselle. Herkulle, erikoisherkulle, tiedätkös."
Vild sylkäisi uudemman kerran kadulle, ja vilkaisi nopeasti ympäri katua.
"Minä tässä vain odottelin kun ei kukaan avannut. Että jos sinulta löytyisi jotain...niin voisin vähän ostaa niitä."

User avatar
Viherkivi
Posts: 103
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Sienikauppoja

Post by Viherkivi » Mon Jul 23, 2018 2:12 pm

Xhay pyöritteli vieraan antamia nimiä päässään, mutta yksikään niistä ei kilistänyt oikeasti kelloa. Hän kyllä oletti, että Pargas oli ehkä sitten joku tuttavan tuttavan tuttava, ehkä, ja näissä piireissä juorut liikkuivat aika paljon. Apteekkari Harakkakin saattoi vinkkaista joillekin, jotka hakivat erikoisempaa tavaraa tai yrttiä. Xhay asetteli tavaransa uudestaan niin, että saattoi osoittaa onkivavalla muuatta porttia.
"Menehän tuosta portista sisäpihalle odottamaan, niin tavataan kohta siellä.", hän sanoi. Asuntoonsa hän ei vieraita ottaisi, ei tällä kertaa. Jokin kalpeanaamassa aiheutti väristyksiä peikon selkäpiissä, eikä hän uskonut että ukkelilla olisi oikeastaan mitään, mistä hän itse saisi lisätienestiä.

Niine hyvineen Xhay marssi itse ovesta taloon sisälle, ja lukitsi oven perässään tiukasti, ettei nuhruinen vieras voisi luikkia hänen perässään sisään. Hän suunnisti portaikkoon, tervehti muuatta perheenemäntää naapurissaan ja meni sitten asuntoonsa sisälle. Leivän ja kalaämpärin hän vei keittokomeroon odottamaan parempaa hetkeä, ja onkivavan hän asetteli nojaamaan kaappia vasten. Asunto oli pieni ja paksujen verhojen hämärtämä, keskeneräinen seinämaalaus oli silti havaittavissa yhdellä huoneen seinistä. Siinä oli korkeita puunrunkoja ja lehtiä, jotka näyttivät erehdyttävästi Xhayn kämmenenjäljiltä. Nyt ei ollut kuitenkaan aika pohtia maalauksen jatkamista, sillä Xhay pohti, mihin oli jemmannut sienensä.

Ei ollut lähelläkään tuoreiden sienien sesonki, mutta Xhay piti itse muutamia lääkesieniä varastossaan, tosin kuivattuina. Hän napsautti sormiaan ja lähestyi sitten vaatekaappiaan, nousten jakkaralle ja napaten pienen puurasian kaapin päältä. Hän pyyhkäisi pölyt pois koristeellisen pikku kannen päältä, ja löysi sisältä pussukan sieniä ja pienen kimpun yrttejä, joista hän tavallisesti keitti teetä päänsäryn hoitoon. Hän oli ollut talven ajan poikkeuksellisen terve, joten lääkerasia oli melkein unohtunut kaapin päälle.

Puolipeikko oli jo melkein ulkona asuntonsa ovesta, mutta kääntyi sitten kannoillaan ja palasi keittokomeroonsa. Hän leikkasi limpusta kantapalan ja sipaisi sille voita. Ruokakomerosta hän löysi mausteista, hyvin kestävää makkaraa ja leikkasi siitäkin muutaman siivun limppusiivun päälle, käärien sitten koko komeuden paperiin. Nuhruinen vieras saattaisi kaivata 'erikoisherkkunsa' lisäksi vähän ruokaa. Rasian Xhay sujautti haalarinsa rintamuksen sisään, voileipäpaketti pysyi hänen käsissään, kun hän matkasi ulos huoneistosta ja valitsi portaita pitkin reitin takaovelle, joka johti sisäpihalle.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sienikauppoja

Post by Kuparirapu » Tue Jul 24, 2018 7:49 pm

Vildin näköinen mies tuijotti Xhayta hetken aikaa, ja nyökytteli sitten nykivästi:
"Pihalle...juu, pihalle. Selvä..."
Raahautuessaan osoitettua porttiakohti Nimetön seurasi silmäkulmastaan peikon askeleita ovelle. Hän oli huomannut peikkojen mielialan lukemisen olevan usein helpompaa kuin muiden lajien, hännästä näet saattoi päätellä paljon. Ja kaikesta päätellen tämä Sienenlakki ei pitänyt hänen läsnäolostaan.
"Hyvä, todennäköisesti hän yrittää unohtaa tämän naaman nopeasti," Nimetön tuumi päästessään varjoisalle takapihalle. Hän ohitti talon kyljessä kasvavan pienen puutarhan ja rojahti kaivon reunalle ryhti lysyssä. Kuten aiemminkin, mies näytti kuin olisi voinut olla yhtä hyvin kuollut istuessaan liikkumatta.
Minuutit venyivät verkaalleen ohitse, ja vaikka Nimetön höristeli korviaan, hän ei kuullut missäpäin taloa peikko oikein puuhasteli. Koko talon tuskin oli tuon omistuksessa...tilaa näytti ulkoapäin riittävän usealle asukkaalle. Eli herra Sienenlakki ei pannut seuraa pahakseen...seikka jonka Nimetön totumuksesta talletti mieleensä tulevaa varten.
Pyyhkäisten nenäänsä Vild pani merkille kasvojensa alkaneen jo lämmetä, ja kylmä hikikin oli kuivunut. Niinpä hänen oli pakko kauhaista jauhenyytti taskustaan ja irvistettyään inhosta ainetta kohtaan hän paineli uuden klimpin suuhunsa. Maku tuntui vielä pahemmalta kuin aiemmin, sen pistellessä turruttavasti kielellä ja tunkiessa oksettavasti nenään asti. Kuullessaan viimein oven käyvän Nimetön sylkäisi suustaan pikimustan sylkinokareen ja värähti pahaa oloaan.
"Olin jo tulossa etsimään...Pargas lupaili että sinulta saa hyvää tavaraa, ja minulta on omat loppu. Onhan sinulla niitä, eikö vaan? Tietenkin maksan niistä, tietenkin...," hän mumisi kohottautuen kaivolta, jatkaen hermostuttavaa räpyttelyään tuijottaen peikkoa.

User avatar
Viherkivi
Posts: 103
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Sienikauppoja

Post by Viherkivi » Sat Jul 28, 2018 7:39 pm

Pieni puistatus juoksi alas Xhayn selkäpiitä, pörhistäen tämän hienoiset karvat ihan niskavilloista hännäntupsuun saakka, kun kulkuri sanoi että oli aikonut tulla etsimään häntä. Ajatuskin moisesta puistatti, vaikka Xhay pitikin itseään herraspeikkona -- tai ehkä juuri siksi. Hän silmäili kaveria hieman varuillaan, pistäen merkille miten kalvakka tämä olikaan -- ilmeisesti erikoissienien tai muiden 'herkkujen' nauttiminen sai tämän unohtamaan ruokailun tai muut elämän perusasiat.

"Otapa tästä.", Xhay sitten sanoi, tönäisten makkaravoileivän miekkosen käsiin. "Ensin syöt, katsotaan sitten niitä sieniä."
Hän kaiveli pienen puurasian haalarinsa sisältä, sitten napaten pesutuvan viereltä suurehkon pesusoikon. Hän käänsi paljun ympäri ja kyykistyi sen viereen, asetellen rasian sisällön siististi tälle pöytä-ratkaisulle. Siinä oli tupsu kivunlievittäjää, yrttiä, josta hän keitti satunnaisiin särkytiloihinsa troppia. Sitten oli muutamia erilaisia sieniä, kuivattuja, koska ei ollut oikein tuoreiden sienien sesonki. Nämä olivat viime syksynä poimittuja.

Xhay asetteli sieniä omiin kekoihinsa, vaikka häntä arveluttikin miekkosen maksukyky.
"Tässä olisi rentouttavia, rauhoittavia, ja sellaisia jotka auttavat unohtamaan.", hän sitten sanoi, osoitellen eri kasoja nurin käännetyn soikon päällä. Hänellä oli rasiassa vielä sellaisia, joita kutsuttiin kansankielellä lörppähuuliksi; ne höllensivät syöjänsä kielen kannattimia reippaasti. Xhay ei kuitenkaan uskonut Vildin olevan sellaisten perässä, tämä vaikutti enemmän sellaiselta henkilöltä, joka nautti värikkäistä valveunista oikein mielellään -- sellaisia Xhaylla ei ollut kuitenkaan tarjota. Hän vilkaisi miestä vielä -- oli hänellä myös jyviä, jotka auttoivat lapsen lähdettämisessä, mutta niitä ukkeli ei mitä todennäköisimmin tarvinnut... Etenkin kun tämä oli kysynyt erikoisherkkuja, ei apua sikiön lähdettämiseen.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sienikauppoja

Post by Kuparirapu » Thu Aug 02, 2018 8:21 pm

Hetken aikaa Vild tuijotteli käsissään pitelemäänsä leipää, kuin ihmetellen mistä se oli pudonnut, ennen kuin laskeutui kyyryyn niille sijoilleen ja alkoi tunkea siitä repimiään paloja suuhunsa. Nimettömällä ei ollut oikeastaan nälkä, ja leivän varmasti herkullista makua pilasi hänen suussaan ja hampaidenväleissään tuntuva paha maku. Mutta pitäen roolistaan kiinni hän mutusteli peikon armopalan kuin ei olisi ruokaa nähnytkään, ja nyppi vielä maahan pudonneita muruja. Sylkäisten silloin tällöin epähuomiossa poimitun pikkukiven.

"No niin, no niin," hän mutisi nähdessään Xhayn asettelevan sieniä esille. Kyyristyen pesusoikon vastapuolelle hän liikautteli kättään sienikasoja kohti, kuin olisi voinut kahmaista jonkun niistä vaikka heti mukaansa, mutta näytti lopulta hillitsevän itsensä.
"Rentouttavat ovat hyvä, niitä tarvitsisin. Saa taas unta, yöllä on liian hiljaista, niin hiljaista että sattuu korviin. Mutta unohtavat...ei, ei niitä. Voi näet unohtaa liikaakin, tiedätkö. Liikaa," Vild mutisi ja heilutteli yhtä sormeaan jotenkin varoittavasti Xhayn nenän edessä. "Minä olen nähnyt yhden, joka unohti miten nähdä. Ei enää ymmärtänyt mikä oli taivas ja mikä oli maa."

Kynsien hitaasti leukaansa Nimettömän ajatukset pyörtelivivät toistensa lomassa, sovitellen näytä näppäriä pikku aineita ja niiden vaikutuksia niiden kanssa. Ne voisivat tehdä asioista helpompia, huomattavasti, mutta vain typerys luottaisi yhteen ainoaan temppuun.
"Mutta Pargas puhui että sinulla on...hyvää. Tiedätkö, sellaista joka herättää kielen. Välillä on vaikea puhua, tiedätkös, jäykkää. Pomo luulee että olisi tyhmä, kun ei osaa puhua. Siksi, tiedätkös. Puhetta, sujuvaa puhetta."
Samassa miehen kädet singahtivat takkia vasten, ja kömpelösti kopeloiden hän lopulta onki pienen rahapussin esiin.
"Tietenkin maksaa, kerro vaan että paljonko. Eikä kaarti saa tietää, ei saa ei. Muuten ei keltään saisi enää enempää, tiedätkös. Loppuisi kokonaan..."
Vild poimi esille hopeasayreja, kuluneen näköisiä, mutta silti täysin käyttökelpoisia. Nimetön oli pitänyt niitä viilatessaan huolen etteivät kerjäläisen kolikot näyttäisi sentään liian epäilyttäviltä.

User avatar
Viherkivi
Posts: 103
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Sienikauppoja

Post by Viherkivi » Thu Aug 02, 2018 9:15 pm

"Jaahas, vai rentouttavaa vailla...", Xhay totesi ja siirteli pienestä keostaan muutaman kuivatun rentouttavia sieniä. Kalpea veli-veikkonen paapatti menemään yöunien menettämisestä, ja puolipeikko miettikin, olikohan kyseessä kenties jonkinlainen mieleltään järkkynyt sotaveteraani? Joillain oli joskus kyllä myös sielusyntyistä mielen järkkyneisyyttä -- eikä loppujen lopuksi ollut edes Xhayn asia udella. Ukkeli kyseli seuraavaksi jotain joka aiheutti vuolasta puhetta, ja Xhay rypisti hieman kulmiaan.

"Se on sitten aika tujua tavaraa. Saatat laverrella kaikki perheesi salaisuudet ja naapurienkin salaisuudet siinä sivussa.", hän varoitti, mutta kaiveli rasian sisältöä vielä, nyt kun lörppähuulet oltiin kerran mainittu. Niitä ei ollut kovinkaan paljon, koska kyseessä oli melko harvinainen sieni, joka vietti useita satoja vuosia maan alla odottamassa otollista kasvukautta. "En suosittele sitä käytettäväksi pomon läheisyydessä, koska se laskee kaikki mahdolliset suojaseinät ja itsesensuurin."

Hän katseli hieman kun ukkeli laskeskeli rahoja, kuluneita hopeaisia. Xhayta hieman iljetti koko homma. Tuossa taisi olla kaikki ukkelin rahat, eikä siitä riittäisi edes tälle ruokaan, ja sienetkään eivät kestäisi kovinkaan kauan tällä. Puolipeikko kaiveli korvaansa pikkurillillä.
"Voisimmeko ehkä ehdottaa vaihtokauppaa?", hän sitten kysäisi, vaikka ei uskonutkaan ukolla olevan oikeastaan yhtään mitään, millä olisi Xhaylle vaihtoarvoa. "Minkä alan hommissa edes olet?"

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sienikauppoja

Post by Kuparirapu » Sat Aug 04, 2018 6:12 pm

Rypistäen hetkeksi kulmiaan Vild näytti kaivavan jotain ajatusta syvältä sameasta mielestään, kunnes lopulta alkoi nyökytellä nykivästi:
"Vahvaa, ei se haitaa. Voi sekoitaa, voi laimentaa. Sitten on enemmän..."
Höpinä kuitenkin hiljeni peikon kysymyksen kohdalla, ja Nimetön joutui venyttämään hiljaisuutta hetkisen syöksyäkseen mieleensä tallettamiensa oletusten ja epäilyisten lävitse. Tiesikö peikko kuka hän oli? Ei, ei tuo olisi mistään voinut saada sitä selville. Vild ei sitä paitsi ollut missään virallisessa yhteydessä häneen, tai Raquliin, tai kehenkään muuhun hänen alaisistaan. Oliko kysymys toisaalta ollut vilpitön? Yrittikö peikko ajaa jotain juonta eteenpäin, kuten kiristää tällaiselta sieniin höperöityneeltä typerykseltä loputkin rahat?
...Ei, se ei tuntunut todennäköiseltä. Tai sitten peikko esitti hyväluontoista ja reilua hemmetin paljon paremmin kuin Nimetön oli odottanut. Tällaisilla ajatuksilla Nimetön nosti katseensa Xhayn mitänsanomattomaan ilmeeseen, ja muistutti itselleen yhden elämän tärkeimmistä oppitunneista; älä luota ensivaikutelmaan.
"Ettei maksaisi mitään? Se kuulostaisi hyvvältä, hyvältä," Vild totesi ja tunki kolikkonsa yhtenä vilauksena turvaan takkinsa uumeniin. Samalla hän selasi mielessään vaihtoehtoja, mitä vastaisi. Nämä kasvot eivät olleet kovinkaan pysyvät, Nimetön käytti niitä milloin tarve vaati ja Vildin tausta vaihteli yhtä useasti. Mutta kaikista uskottavin tähän tilanteeseen olisi...
"Minä autan Mustajuurta. Tiedätkös, parantajaa portinpielessä. Sekoitan isoja patoja, kannan laatikoita...joskus maistelen hieman. Ei pomo huomaa, suuttuu ja potkii vasta jos ei vastaa mitään. Sielläkin on hyvää tavaraa, mutta pomo ei anna koskea niihin. Uhkasi tiputtaa happoa käsille jos kosken. Mutta jos sinä haluat jotain, niin kerro, kerro kerro ihmeessä. Minä tunnen myös porukkaa. On tylppiä korvia, teräviä korvia, häntiä ja ilman häntiä. Muutama siivekäskin. Kysy, kysy vaan."

Locked