Perhe on pahin

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 615
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Perhe on pahin

Post by Tinanja » Sun Aug 26, 2018 7:59 pm

"Ilmeisesti liiketoiminta on suosinut entistä paremmin Lohikäärmettä?" Aldar kysyi Mirayan vastauksen jälkeen käännettyään huomion takaisin Rayashiin, joka nyökkäsi lyhyesti.
"Mainitsit jotain rahdista, jonka haluat kuljetuttaa Dioneen?" Rayash kysyi sitten kulmiaan kohottaen, saaden veljensä nyökkäämään hitaasti etenevän ruokailun ohessa. Rayash kurottautui ottamaan pienen palan lämmintä leipää ja sipaisi ehkä turhan suuren nokareen voita sen päälle. "Mutta sinun kannattaisi tietää uusimmat uutiset mantereelta sitä ennen", kapteeni lisäsi vielä puolihuolimattomaan sävyyn saaden Aldarin vähän kurtistamaan kulmiaan - oli selvää, että Rayash tiesi, miten ohjata keskustelua, vaikka hän ei siitä erityisen kiinnostuneelta Aldarin tavoin näyttänytkään.
"Mitä talven aikana mantereella on tapahtunut?" Aldar kysyi sitten, kulmiaan kohottaen ja nyt jopa hieman kiinnostusta ainakin esittäen, mutta se ei peittänyt sitä, että Rayash tunnisti aidon kiinnostuksen pilkahtavan veljensä muutoin niin virallisen ulkokuoren alla. "Kauppakillan kokous pidettiin ennen jäiden sulamista", Rayash totesi sitten olkiaan kevyesti kohautattaen ja maistaen aina yhtä erinomaista leipää. "Ja itse rakuza Zaos Farrith osallistui sen päätöksentekoon ja päätöksien vahvistamiseen."

Jos jokin sai herätettyä Aldarin mielenkiinnon kermaisen keiton maistelusta, se oli rakuzan mainitseminen. Tämän katse kohosi Rayashiin, kun miehen suusta tipahtivat tuon miehen nimi, ja tämän kulmat kurtistuivat huomattavasti. Rayashin katse osui nopeasti Aldariin tarkastelemaan tämän reaktiota ennen kuin mies jatkoi.
"He haluavat kitkeä salakuljetusta, ja tekevät muiden rehellisesti elantonsa ansaitsevien elämän harvinaisen hankalaksi. He säätivät prosentuaaliset tullit Dioneen tuotavien tavaroiden arvoon nähden, ja lisäksi Dionessa aiotaan aloittaa satunnaiset kirjanpidon tarkastukset kauppaiden ja laivojen kirjanpitoon ja inventaarioon", Rayash selitti sitten sillä samalla virallisuudella, jota tämä esitti muissakin liikeneuvotteluissa. "Mikä ikävä kyllä rajoittaa jonkin verran liiketoimia ja tuottaa lisäkustannuksia, jotka kaatuvat suoraan asiakkaiden niskaan. Ikävä kyllä en voi Lohikäärmeen taloutta uhrata pyyntösi edessä, vaan minun on varoitettava sinua siitä, että joudun perimään normaalin kuljetushinnan lisäksi rahdista tullimaksun", kapteeni jatkoi sitten Aldarin ilmeen muuttuessa kieltämättä mietteliääksi. Mies laski hitaasti puoliksi syödyn keittolautasensa reunalle lusikkansa sen näköisenä, että tuskin enää siihen koskisi.
"Nämäpä ovat erikoisia uutisia, joita tuot", totesi Aldar mietteliäänä. "Ymmärrän myös tarpeesi toiselle kirjanpitäjälle näiden valossa", eikä Rayash viitsinyt edes korjata tuota siitä, että Miraya oli palkattu ennen sitä. Se olisi turhaa. Rayash itsekin söi vielä lusikallisen keittoa, ennen kuin laski lusikkansa sivuun Aldarin vilkaistessa Mirayaa arvioiden, mutta mies ei sanonut mitään.

Pian tuo perheen pää viittasikin palvelijoita hakemaan pääruuan ja viemään alkuruuan pois. Pääruokana oli lautaselle koristeellisesti aseteltua, yrtein ja muiden täyteläisten mausteiden maustamaa kanaa, sekä uunissa valmistettuja perunoita, ja kermaisen näköistä kastiketta. Aldar näytti olevan hiljaa sen aikaa, kun palvelijat pyörivät tuomassa lisää viiniä, pääruokia ja viemässä aiempia astioita pois.
"Mutta yhtä kaikkea, uutisesi eivät muuta ajatustani ympäri saaristoa tuotettujen kankaiden kuljettamisesta Dioneen. Itse asiassa, tein siitä jo syksyllä molempia puolia merkittävästi hyödyntävän ostosopimuksen, mikä ei uutisten valossa todennäköisesti muuta sopimusta mihinkään suuntaan", Aldar totesi sitten, mietteliäänä ja maistoi hitasti viiniä, katsekontaktia Rayashiin rikkomatta. "Arvioin lastin vievän noin kolmasosan Lohikäärmeen ruumatilasta", totesi Aldar vielä.
"Siinä tapauksessa, mikäli mahdollista, voin harkita rahdin viemistä jo nyt paluumatkalla Dioneen, mikäli pääsemme sopuun hinnasta", Rayash sanoi sitten, mietteliäänä - hän ei pitänyt liiketoimista veljensä kanssa, mutta tiesi sen tuovan paljon kaivattua rahaa Lohikäärmeen kassaan peittämään niitä salakuljetuksesta kertyneitä kolikoita. Varsinkin nyt, kun Dionen politiikka hakisi uutta muotoaan varmasti koko kesän ajan... Varsinkin, jos Rakuza jäisi taustavaikuttamaan päätöksillään ja käskyillään, ja kuka tiesi vaikka niin kävisikin.
"Voin huomisen aikana toimittaa sinulle tarjouksen kankaiden kuljettamisesta", Rayash sanoi sitten vielä saaden Aldarin nyökkäämään lyhyesti ruokailun lomassa.

"Mutta... liikeasiat tältä erää sikseen... Kerrohan, neiti Cabra, mistä olet kotoisin? Mikä sinut on ajanut kirjanpitäjäksi?" Aldar kysyi sitten - Rayashin leukaperien kiristymistä tuo ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan.

User avatar
Kide
Posts: 481
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Perhe on pahin

Post by Kide » Mon Aug 27, 2018 8:40 pm

Miraya jäi seuraamaan veljesten keskustelua uteliaana, painaen mieleensä noiden sanat, äänensävyn ja eleet, jotka keskustelua tahdittivat. Ilmeensä hän piti kuitenkin yhtä neutraalina kuin miehetkin ja piilotti tarkkaavaisen katseensa ruoasta nauttimiseen. Jos hän aikoi pitää kiinni roolistaan kirjanpitäjänä, hänen oli seurattava keskustelua, mutta ei paljastaa kuinka mielenkiintoinen se aiheen sijaan monella muulla tavalla oli.
Eräänlainen liiketapaaminen Miraya muisteli Rayashin sanoja keittoa maistellessaan. Sitä tämä todellakin oli, ja ennen kaikkea erikoislaatuinen sellainen. Miraya oli ymmärtänyt ettei perhe ollut myöhemmin antanut enää Rayashille minkäänlaista tukea, ja nyt nainen sai huomata ettei Rayash päästänyt perhettään yhtään sen helpommalla. Ja hyvä niin, hän ajatteli tyytyväisenä.

Mirayan juuri suuhunsa saama ihanan pehmeä kananpala pysähtyi hävin tuskin huomattavaksi hetkeksi pureskelun keskellä, kun Aldar liikeasioiden jälkeen käänsi keskustelun Mirayaan. Hän pystyi arvaamaan Rayashin ilmeen ja mielen kiristymisen isäänsä katsomattakin. Hän tunsi itsekin hieman jännittyvänsä, vaikka tajusi samassa, ettei siihen ollut mitään syytä - ei ainakaan vielä. Miraya loihti kasvoilleen vallan herttaisen hymyn peittääkseen mietteensä, pureskeli ruokansa loppuun ja räpäytti pari kertaa silmiään ennen kuin vastasi:
"Ai minäkö?", hän aloitti esittäen kovinkin otettua kysymyksestä. Olihan hän vain kirjanpitäjä.
"Itse asiassa olen täältä kotoisin, mutta olen jo useamman vuoden työskennellyt Dionessa. Mitä uraani tulee... se on äitini ansiota", Miraya kertoi ymmärtäen samalla, että hän puhui juuri sedälleen. Hän ei kaikelta hämmästykseltään ollut vielä edes ehtinyt ajattelemaan tuota miestä omana sukulaisenaan ja kätki nyt yllätyksensä tarttumalla viinilasiinsa ja siemaisten siitä rauhallisesti. Samalla hän mietti, mitä voisi sanoa. Mitä hän haluaisi paljastaa sedälleen äidistään ja taustastaan. Ja tajusi hyvin nopeasti, että hänellä ei juuri ollut muuta mitä hän voisi sanoa, eikä sen enempää sellaista, mitä hän haluaisi. Hän jäi pitelemään viinilasia kädessään, mutta palautti katseensa nopeasti takaisin Aldariin, edelleen lämmin hymy kasvoillaan.
"Dionessa töitä on enemmän, joten sinne päätin jäädäkin. Varsinkin nyt uusien tullimaksujen myötä", Miraya lisäsi toivoen aiheen palaavan takaisin "viralliseen". Samalla hän sai tilaisuuden vilkaista myös Rayashia ja nähdä tuon reaktion keskustelun saamalle käänteelle. Ja näyttää itsevarmalla hymyllään, että hän kyllä noudattaisi miehen kehoitusta. Heidän pieni salaisuutensa oli turvassa.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 615
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Perhe on pahin

Post by Tinanja » Tue Aug 28, 2018 7:55 pm

Rayashin ilme viileni tuskin huomattavasti, kun Aldar käänsi keskustelun viimein Mirayaan heidän juuri sopimastaan tarjouksen toimittamisesta. Kysymys oli samalla niin viaton ja samalla se horjutti kaikkea, mitä Rayash oli toivonut tämän keskustelun välttävän. Miehen leukaperien kiristymisestä ja tämän hieman turhan voimakkaasta kananpalan seivästyksestä haarukallaan saattoi nähdä, ettei keskustelunaihe ollut mieleinen - päinvastoin. Aldar ei tätä tuntunut huomaavan nyökätessään lyhyesti, ei-niin-erityisen kiinnostuneen oloisesti Mirayan vastaukselle.

”Sukusi on varmasti melko pieni tekijä kun en ole nimeäsi aiemmin kuullut, neiti Cabra”, Aldar sanoi viimein, Rayashin tuijottaessa tiukasti ruokaansa, sanaakaan nyt sanomatta. "Mutta ilmeisesti olet kavunnut tikapuita ylemmäs aivan kuten veljenikin", Aldar viimeisteli viimein kommenttinsa saaden nyt Rayashilta tiukan mulkaisun osakseen.
"Aldar", Rayash sanoi varoittavasti, nyt mulkaisten kulmiensa alta. "Olen varma, että sinunkin kattavasta koulutuksestasi, jota tosin yritit välttää parhaasi mukaan, löytyy myös ohje siihen, miten vieraita kohdellaan liiketapaamisella... Eikä tuo kuulu siihen millään lailla", Rayash sanoi viileästi, kieltämättä sillä vuosien aikana kerätyllä auktoriteetilla, joka hänellä Lohikäärmeen kapteenina ollessaan oli kertynyt. Sitten tuo nappasi nopeasti haarukallisen ruokaa suuhunsa ollakseen jatkamatta epäkohteliaisuuksien latelua aivan kuten veljensäkin oli... niitä ladellut Mirayalle kuin ne olisivat olleet päivän säästä puhumista.
"Pahoittelen, en tarkoittanut sitä... epäkohteliaisuutena, vain toteamuksena. Olen varma, että myös Drienellä on paljon sukuja, joista en muutenkaan ole kuullut, syystä tai toisesta", Rayashin viileän katseen ja kulmien kohotuksen alla Aldarin pahoittelu kuulosti aivan samalta kuin mitä - kieltämättä vähän välinpitämättömältä - ja Rayash oli varma siitä, että Aldar pahoitteli vain kangaskuljetuksensa vuoksi. Mutta... Rayash oli varma, että saisi vielä näpäytettyä hetkenä tai toisena veljeään tästä hyvästä enemmän kuin vähän näpeille... paljon enemmän, mitä hänen sanansa nyt tekivät.

Viimein palvelijat siirtyivät sen pienoisen, painostavan hiljaisuuden seassa keräämään pääruuan lautasia pois pöydästä sulavin liikkein. Samalla heille tuotiin pienet kupilliset haudutettua, syvänpunaista yrtti- ja marjateetä, joka tuoksui lievästi hunajalta. Lisäksi sen sivussa tuotiin pieni pala herkullisen näköistä kakkua, jonka tuoksusta saattoi päätellä sen olevan maustettu kalliisti kaakaolla sekä talven yli säilötyillä marjoilla.

"Kauanko Lohikäärme aikoo tällä matkallaan viipyä Drienen satamassa?" Aldar rikkoi lopulta hiljaisuuden vilkaisten nyt suoraan veljeensä viileästi, keskustelua vain herättääkseen.
"Sen aikaa, kun rungon tarkistus ja mahdollinen korjaus kestää", totesi Rayash lyhyesti, maistaen hitaasti kakkua. "Viikon korkeintaan."

User avatar
Kide
Posts: 481
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Perhe on pahin

Post by Kide » Wed Aug 29, 2018 4:39 pm

Miraya oli olettanutkin, ettei Aldaria aidosti kiinnostanut pelkän kirjanpitäjän tarina, mutta tuon jatkokommentteihin nainen ei ollut valmistautunut. Hän oli saanut ennenkin huomata, että he joilla rahaa oli vaikka syötäväksi asti perheen ansiosta, ajattelivat automaattisesti ansainneensa kaiken paremmin kuin muut. Eikä Aldar osoittautunut tästä poikkeukseksi, vaikka Miraya oli jo ehtinyt elätellä parempia toiveita setänsä suhteen. Toki Mirayakin nautti siitä mitä rahalla sai, kuten hänestä näkyi, mutta hän sentään saattoi sanoa tehneensä töitä tämän kaiken eteen. Totta hemmetissä hän oli kavunnut tikapuita ylös ja hikoillut itsensä märäksi siinä samalla, toisin kuin Aldar itse, joka oli ylimmän portaan juureen jo kapaloissaan nostettu.
Miraya suoristi aavistuksen ryhtiään ja hymy tuon kasvoilla kapeni hieman samalla, kun Aldariin tuijottavien sinisten silmien katse muuttui kylmemmäksi. Mutta ennen kuin Miraya ehti ladella omia näkemyksiään päin Aldarin naamaa, puuttui Rayash puheeseen. Miraya vilkaisi isäänsä yllättyneenä ja tunsi lämpimän ailahduksen sisällään Rayashin puolustaessa häntä. Ja sen kapteeni hoiti täydellisesti ottaen huomioon tämän heidän koko tuskastuttavan teatterinsa; Rayash ei puolustanut kirjanpitäjäänsä turhan hanakasti vaan naamioi sen hyvin vain veljensä näpäyttämiseksi. Samalla pahin kiukku alkoi haihtumaan ja Miraya ehti heidän kaikkien onneksi miettiä ennen kuin puhui suunsa puhtaaksi.
Niin tarkoin varjeltujen maskien takana kuin tätä keskustelua käytiinkin, ei Mirayaltakaan jäänyt huomaamatta, että hänen setänsä pahoittelut jäivät varsin vaisuiksi. Tuo kermaperse oli tarkoittanut joka sanaa, eikä edes välittänyt katua sitä. Miraya loihti liiankin lämpimän hymyn takaisin kasvoilleen katsoessaan uudelleen Aldaria.
"Varmasti on, ja minä kuulun oikein mielelläni yhteen niistä. En pitäisi siitä, että perheestäni liikkuu kaikenlaisia juoruja kaikkien huulilla", Miraya vastasi sedälleen mahdollisimman lämpimällä äänellä ennen kuin käänsi jääkylmän katseensa takaisin ruokaansa. Miraya oli varma, ettei Rayash arvostaisi hänen sanojaan, eihän hänellä pelkkänä kirjanpitäjänä ollut mitään asiaa nousta Aldaria vastaan vaan hänen olisi pitänyt niellä irvistämättä kaikki hänelle syötetyt piikit. Mutta siihen Miraya ei kyennyt vaan halusi tuon turhantärkeän riikinkukon tietävän, ettei tuo ollut ainoa, joka uskalsi tökkiä muita. Ruokaansa keskittyessään naiselta jäi kuitenkin huomaamatta Rayashin jääkylmä katse, jonka tuo heitti pöydän yli veljeään kohti varoittavasti, keskustelun hiljentäen.

Heidän ylleen laskeutuneen hiljaisuuden olisi voinut olettaa johtuvan jälkiruuan malttamattomasta odottamisesta, mutta Miraya epäili ettei miehillä ollut sen enempää ruokahalua jäljellä kuin hänelläkään. Hän ehti jo miettimään, oliko vastalauseellaan saanut aikaiseksi vahinkoa, muttei siltikään voinut sanoa katuvansa sitä tippaakaan. Hänen onnekseen teen höyryjen ja kakun tuoksun leijallessa pöydästä, Aldar vaihtoi aiheen takaisin kauppalaivaan. Viimein Miraya saattoi edes maistaa teetään, vaikkei sen täyteläisestä mausta pystynytkään juuri nyt nauttimaan.
Samalla Miraya ei voinut olla miettimättä, oliko tämän näin kiireellä järjestetyn tapaamisen ainoa syy vain suuresta rahdista kertominen. Kumpikaan miehistä ei vaikuttanut ulkokuorensa alla nauttivan toistensa seurasta, joten eikö tavallinen rahtiasia olisi voitu hoitaa kirjeitse ilman kolmen ruokalajin ja vielä useamman solvauksen illallista?

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 615
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Perhe on pahin

Post by Tinanja » Wed Aug 29, 2018 7:11 pm

Jälkiruuan syöminen eteni hitaasti sen seurueen välille laskeutuneen painostavan hiljaisuuden aikana. Rayash ei juurikaan maistanut kakunpaloja, jotka sai suuhunsa, saatikka täyteläistä, paksua teetä, joka poltti kuumana, vastakeitettynä hänen kieltään. Hän oli samaan aikaan hyvin loukkaantunut veljensä käytöksestä, mutta tiesi, ettei voisi siihen juuri mitään kommentoida enää paljastamatta suhteensa oikeaa laatua Mirayaa kohtaan. Se kylmän katseen, jonka hän oli juuri joitain hetkiä aiemmin luonut Aldaria kohtaan oli riitettävä tältä erää.

"Olen lisäksi miettinyt...", Aldar rikkoi hiljaisuuden viimein, kääntäen katseensa nyt Rayashiin vilkaisemattakaan Mirayaan.
"Että... ehkä juuri tuomiesi uutistenkin valossa voisi olla vaihtoehto miettiä, miten Itärannikon saaristo voisi irtautua mantereen hallinnon vallan alta omaksi alueekseen... Koska milloin meille on jotain hyötyä ollut mantereen päätöksistä tai pakotuksista?" Aldar kohotti vähän kulmiaan saaden Rrayashin huomion kääntymään itseensä teen viimeisistä kulauksista. Aldarin ehdotus tuli yllättäen - ja se näkyi hetken aikaa muutoin niin viileän ilmeettömillä kapteenin kasvoilla. Mutta sitten se vähäkin ilme suli niiltä hitaasti, tuon kallistaessa vähän päätään. Rayash ei ollut lainkaan varma, mitä ajatteli Aldarin toteamuksesta, jonka tämä näytti lausuvan jälleen kuin olisi puhunut säästä - tavallisesti, sävy ei muuttunut tavallisesta mihinkään. Mutta tuo oli oikeassa, mantereen vaikutusvalta Itärannikon saaristoon oli melko rajattua, ja näiden päätökset ja ajatukset kiirivät hitaasti, laivamatkojen mukana saaristoon, mutta mantereella ei ollut juuri mahdollisuuksia pakottaa päätöksiä mihinkään... mutta politiikka oli veitsenterällä taiteilua, ja Rayash ei tiennyt, olisiko ajatuksen... toteuttamisesta tai sen eteenpäin tönimisestä hyviä vai huonoja puolia... vai molempia?
"Olen varma, että se on aihe, joka vaatii huomattavasti tätä keskustelua pidemmän... harkinta-ajan puolelle tai toiselle", Rayash vastasi viimein noustessaan seisomaan lähes samaan aikaan Aldarin kanssa.
"Mutta olen melko varma, ettet voi kiertää sitä, etteikö ajatus olisi kiehtova", Aldar sanoi, mutta Rayash ei vastannut enää mitään.

"Toimitan sen tarjouksen viimeistään huomenna", Rayash sanoi sitten kääntyessään hitasti ovea kohden, nyökäten lyhyesti Mirayalle merkiksi, että kyllä, he lähtisivät nyt. Aldar saattoi heidät hitaasti ovelle saakka, ja Rayash vaihtoi vielä pari kohteliaisuutta veljensä kanssa ruuasta ja tapaamisesta, mutta sitten he lähtivät kohti kaupunkia kartanolta.

User avatar
Kide
Posts: 481
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Perhe on pahin

Post by Kide » Thu Aug 30, 2018 5:20 pm

Uusi hiljaisuus täytti kauniin tilan rumalla painostavuudellaan. Olisikohan ikkunan avaaminen auttanut? Tuskinpa vain, Miraya mietti. Pahaa verta oli veljesten välillä ollut jo niin pitkään, että se tuskin tulisi koskaan pyyhkiytymään pois, ja niin hapettomalta kuin avara ja valoisa tila alkoikin tuntua, tätä ongelmaa ei lisätuuletus korjaisi. Miraya oli silkasta kohteliaisuudesta - niin turhaa kuin se tässä vaiheessa enää olikin - syönyt pienen kakkupalansa loppuun ja saanut teensäkin melkein juoduksi, kun Aldar avasi viimein suunsa. Nostaessaan katseen setäänsä hän huomasi, että mies piti oman katseensa tällä kertaa tiiviisti Rayashissa. Aivan kuin Miraya olisi juuri pyyhitty pöydästä pois. Se ei Mirayaa vaivannut, mutta kun Aldarin tyynen huolettomasti lausuttu ajatus uppoutui myös Mirayan tajuntaan, oli hän vetää juuri hörppäämäänsä teetä henkeensä. Hän onnistui kaikessa hiljaisuudessa, yskimättä nieleskelemään pistävän tunteen kurkustaan alas ja piilotti sen takia kostuneet silmänsä viimeisten kakunmurusten poimimiseen haarukalla, vaikkei olisi enää välittänyt laittaa mitään suuhunsa. Samalla hän kuunteli hieman jäykistyneenä Aldaria, voimatta heti uskoa puhuiko tuo tosissaan vai oliko tämä olevinaan joku turha pila. Vilkaistessaan vaivihkaa Rayashia saatuaan enimmät sumeudet räpyteltyä silmistään Miraya kuitenkin huomasi myös isänsä kasvoilla viivähtävän yllätyksen ja alkoi epäillä, että noiden Aldarin rennosti lausuttujen sanojen taustalla oli paljon ennemmän painoa ja suunnittelua kuin mies antoi ymmärtää. Tämähän olisi... petos koko mannerta kohtaan! Miraya nielaisi vaivalloisesti, mutta enää se ei johtunut hetki sitten väärää kurkkua kurotelleista teepisaroista. Suunnitteliko hänen setänsä maanpetosta? Miten tuolla edes olisi mahdollisuuksia sellaiseen? Hyvin, Miraya muistutti itseään, olihan kyse yhdestä saariston vaikutusvaltaisimman suvun päästä. Ja nyt kun asiaa ajatteli, Aldarin kaltainen liikemies oli varmasti kurottanut vaikutusvaltansa paljon, paljon kauppaimperiumiaan pidemmälle. Kuunnellessaan Rayashin ja Aldarin loppua sananvaihtoa asiasta Miraya ei enää viitsinyt nostaa katsetta kumpaankaan vaan keskittyi pakottamaan teensä nielaus kerrallaan väkisin kurkustaan alas.
Hän nousi seisomaan kuullessaan miesten tekevän samoin ja nosti lopulta katseensa varovasti Rayashiin, kun Aldar kysyi asian kiehtovuudesta. Kapteenin kasvoilta ei kuitenkaan pystynyt lukemaan mitään, eikä Rayash - kenties tavattoman viisaasti - vastannut mitään. Saatuaan Rayashilta vahvistuksen heidän lähtöönsä, Miraya kääntyi vielä viimeisen kerran kohtaamaan Aldarin.
"Kiitos illallisesta... ja seurasta", hän totesi kevyesti niiaten ja hymyili hymyään, joka ei yltänyt lämmittämään kirkkaansinisten silmien katsetta.

Vasta heidän otettuaan useamman kymmentä askelta väliä kartanon pihapiiriin kuuluvan pitkän tien päästä yleisellä tiellä kääntyi Miraya vilkaisemaan Rayashia ensimmäisen kerran. Ketään ei näkynyt lähelläkään, mutta Miraya valitsi sanansa tarkkaan.
"Kuinka pitkälle uskot suunnitelmien jo edenneen?" Miraya oli asiaa mielessään hetken pyöriteltyään tullut siihen tulokseen, että oli turha enää kysyä, oliko se totta vai vain tuuleen maalattuja haavekuvia. Kiireellinen illallinen oli juuri saanut syynsä.
"Jos se onnistuu, mitä luulet... Sinä olet kuitenkin osa sukua..." Niin vähäisillä sanoillakin kysymys oli selvä: kuinka tämä kaikki vaikuttaisi Rayashiin itseensä ja hänen liiketoimeensa? Onnistuisipa tai epäonnistuisipa hanke, olisiko Rayash tuomittu saamaan vihamiehiä jommalta kummalta puolelta Lown lahtea vain sukunimensä tähden?

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 615
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Perhe on pahin

Post by Tinanja » Thu Aug 30, 2018 8:31 pm

Kivetetty katu tuntui Rayashin saappaiden alla vieläkin kovemmalta mitä heidän tänne saapuessaan. Koko illan Rayashin olalla hiljaa istunut Isray nokkaisi kapteenin korvalehteä melkein jopa lempeän oloisesti saaden muutaman silityksen karkealta, laivalla työskentelyn karhentamalta kädeltä askelten lomassa.
"Keskustellaan siitä myöhemmin", Rayash sanoi viimein Mirayalle vastauksena tämän kysymyksiin, joita tuolla varmasti oli enemmän kuin tämä edes ajatteli, saati sanoi. Olisi turha alkaa spekuloida asiaa tässä sen enempää - ja mikä tärkeintä, hänen olisi itse pohdittava asiaa ties miten monelta kantilta... Kääntyisi tämä kummin päin tahansa, jos se toteutuisi tai sitä edes yritettäisiin, olisi hän kahden tulen välissä taiteilemassa veitsenterällä rakoilevan politiikan vuoksi. Mutta samalla tuntui, että kääntyi se puolelle tai toiselle... Aldarin sanat aloittaisivat muutoksen. Tämä oli vaikuttanut siltä, että oli jo harkinnut asiaa, vaikka ehkä ei ollut sen eteen tehnykään mitään. Mutta siitä huolimatta, miten vähän Rayash suvustaan ja erityisesti vanhimmasta veljestään piti, hän tiesi tuon taidot ja päättäväisyyden. Aldar oli kuin luotu pitämään miljoonia naruja käsissään, lepertelemään valtaapitäville ja vaikutusvaltaisille henkilöille saaden nämä puolelleen, ja järjestäen taustalla asioita, jotka viime hetkellä valoon tullessaan paljastaisivat pitkän tapahtumaketjun, joka johti yhteen suureen muutokseen.

Rayash huokaisi vielä syvään heidän kävellessään hiljaisuuden vallitessa laivaa kohden. Hänen pitäisi vähän kysellä tuttavilta... ja niiltä harvoilta ystäviltä täällä, että mitä Aldar oli talven aikana puuhannut... Sitten hän voisi alkaa muodostaa omaa mielipidettään ja ajatustaan siitä, miten hän veljensä ajatuksien esilletuloon suhtautuisi.

*

Oli kulunut kaksi kiireistä päivää heidän tapaamisestaan Aldar Doulbturin kanssa. Rayash oli selvitellyt Aldarin toivoman lastin virallisia puolia ja päässyt hinnasta sopuun veljensä kanssa. Lastauskin oli jo hyvällä mallilla. Sen lisäksi Aldar oli antanut Rayashille kirjeen, jota mies ei ollut vielä edes avannut, ja toisen toimitettavaksi Rayashille osoitetussa kirjeessä kuvailtavalle henkilölle. Kirjeen mies saattaisi avata yksin ollessaan, joku rauhallinen ilta matkalla Dioneen... mutta nyt hän oli käyttänyt aikaansa kyselyyn, liikesopimusten tekemiseen ja laivan kunnostuksen valvomiseen. Nämä kaikki olivatkin aikataulussa: laiva voisi lähteä muutaman päivän kuluttua, kuten hän oli alunperin ajatellutkin. Nyt, kun työtilanne alkoi vihdoin vähän rauhoittua, oli hän pyytänyt laivalla pyörineet naiset: Saryan ja Mirayan mukaansa ilalliselle erääseen Drienen hyvämaineisimmista ravintoloista. Doulbturien suvun nuorimmaiselle ja tämän seuralaisille paikka valoisasta ja kauniista ravintolasta löytyikin nopeasti, ja he istuivat erääseen kulmapöytään ruokiaan odottelemaan mielistelevän tarjoilijan otettua heidän tilauksensa.

Mylaela Doulbtur oli muodokas, mutta ei ylipainoinen nainen, joka korosti tiukkaan kiristetyllä korsetillaan ja lantiotaan leveämmän näköiseksi tekevällä mekolla muotojaan juuri sopivasti. Mekon materiaalit kertoivat varakkuudesta, mutta niillä ei pröystäilty. Paksut, valkeat hiukset laskeutuivat valkeina, suorina sortuvina hänen hymyileviä kasvojaan kehystämään, kun tuo astui itsevarmasti, suoraselkäisenä sisälle samaiseen ravintolaan. Huhut ja sanat kertoivat, että hänen pikkuveljensä oli viimein rahdannut itsensä nauttimaan kunnon illallisen kunnon ravintolassa, ja Mylaelalla oli vakaa aikomus ilmoittaa olemassaolostaan tuolle kapteenille, jota nykyään näki aivan liian harvoin. Nainen astelikin suoraan kohti nurkkapöytää ja iski silmää Saryalle, jonka kanssa hänen katseensa kohtasi pienen hetken ajan. Perämies kuitenkin palasi takaisin ruokansa pariin, kun Mylaela viimein saapui lähemmäs ja otti pari nopeampaa askelta vain hypätäkseen veljensä niskaan tämän selkäpuolelta.

"Yllätys! Olisit ilmoittanut, että olet Drienessä!" Mylaela totesi pirteästi, mutta hieman moittivalla sävyllä samalla, kun kietoi kätensä veljensä niskan takaa tämän ympärille. Rayashin hätkähdys ja kääntyminen, käden aseenkahvalle vienti loppui siinä samassa, kun hän tunnisti siskonsa, ja näki samalla Saryan virneen silmäkulmastaan. Hitaasti tuo rauhoittui, mutta kasvoille levisi tyytymätön ilme. "Ei saa säikytellä", tämä tuhahti, ja kääntyi samalla tuolillaan sen verran että saattoi itsekin nousta ja vetää sisarensa pitkään halaukseen. "Kiva nähdä sinua", Rayash jatkoi sitten, katsoen nyt käsivarren mitan päästä siskoaan. "Ja sinä et ole muuttunut pätkääkään", Mylaela naurahti, viimein irrottautuen veljensä halauksesta ja kiertäen pöydän toista laitaa kohden Mirayan vierestä, tämän vierelle pysähtyen.
"Tässä on Miraya Cabra, Lohikäärmeen uusi kirjanpitäjä... ja Miraya, tässä on siskoni Mylaela Doulbtur", Rayash sanoi sitten hymyillen Mylaelan ojentaen kätensä kätelläkseen Mirayaa.
"Mukava tavata", tämä sanoi, katseen arvioidessa Mirayan piirteitä ja erityisesti tämän hiuksia hetken aikaa. Pieni kulmien kurtistus suunnattiin Rayashia kohden, mutta nainen ei sanonut mitään siirtyessään viimein istumaan Saryan vierelle Mirayaa vastapäätä. Ohimennen tuo huikkasi tilauksensa tarjoilijalle, joka kiirehti hakemaan naiselle tämän tilaamaa viiniä ja käskemään kokkia laittamaan tilatun ruuan valmiiksi. Sarya vain oli nyökännyt Mylaelalle ohimennen tervehdykseksi siinä tuon kulkiessa pöydän ympäri.

User avatar
Kide
Posts: 481
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Perhe on pahin

Post by Kide » Fri Aug 31, 2018 3:23 pm

Oli kulunut kaksi laiskan kiireetöntä päivää heidän tapaamisestaan Aldar Doulbturin kanssa. Mirayalla ei ollut ollut kirjanpidollisia töitä heidän saaristoon saavuttuaan Aldarin kangaslastia lukuunottamatta ja ne paperit oli nopeasti käsitelty. Hän oli saanut vain nauttia saariston elämästä sillä aikaa, kun laivalla aherrettiin sen kunnostuksen ja lastauksen parissa. Hän ehtisi hoitamaan saaristosta tulevien, vielä selvittelemättömien lastien paperityöt hyvin merimatkalla takaisin Dioneen. Tosin tätä synnyinkaupunkiin uudelleen tutustumista kolmen vuoden poissaolon jälkeen varjostivat ajatukset Celianista ja Aldar Doultburin huolettomasti pudottamat mietteet saariston itsenäistymisestä, jotka aiheuttivat Mirayassa melkoista levottomuutta. Tosiasiassa tuo muutos, jos se tulisi tapahtumaan, ei vaikuttaisi suoranaisesti Mirayan elämään mitenkään mullistavasti. Mutta se todennäköisesti tulisi tavalla tai toisella vaikuttamaan Rayashiin ja sitä kautta epäilemättä jollain tasolla myös Mirayaan. Mutta miten? Sitä Miraya oli joutunut pohtimaan vain itsekseen Rayashin vaiettua asiasta heidän poistuttuaan Doultburien kartanolta ja miehen pidettyä itsensä kiinni laivansa töissä sen jälkeen lähes taukoamatta. Toisaalta, Miraya tiesi kyllä, että myös Rayash tarvitsi omaa aikaa asian pohtimiseen, olihan se kapteenillekin tullut ilmeisesti täytenä yllätyksenä.

Miraya tiesi pahimman kiireen laivalla olevan ohi tai ainakin tilanteen hallinnassa ilman kapteenin jatkuvaa valvontaa, kun Rayash viimein ilmoitti olemassaolostaan pyytämällä hänet ja Saryan illalliselle. Eikä ihan mihin tahansa paikkaan vaan ravintolaan, josta Miraya oli kuullut paljon, mutta johon hänellä ei ollut koskaan ollut varaa astua sisään. Tiedossa oli siis hyvän seuran lisäksi erinomaista ruokaa. Ainut harmi oli, että niin julkisella paikalla Miraya ei voisi udella Rayashilta millaisia mietteitä vierailu Aldarin luona oli miehen päähän istuttanut ja mihin suunta ne olivat lähteneet kasvamaan.
Iltapäivä ennen illalliselle menoa kuluikin Mirayalta nopeasti hänen valmistaessaan itseään ruokapaikan arvoiseksi. Nainen sai kulutettua yllättävän paljon aikaa vain meikkinsä kohentamiseen ja hieman löysästi aamulla niskaan tekaistun nutturan kiristämiseen. Hänen molemmin puolin kasvoja jättämänsä kiharaiset suortuvat kutittelivat naisen poskia ja sivelivät tuon tummanvihreää mekkoa tuulessa kieppuessaan kolmikon kulkiessa alkuillalla kohti ravintolaa.

Parin lusikallisen jälkeen paksua, mutta samenttisen pehmeää alkuruokana toimivaa sienikeittoa heidän pöytäänsä laskeutunut ruokarauha keskeytyi niin yllättäen, että Miraya oli vähällä ohjata kolmannen lusikallisen syliinsä. Hän käänsi hämmentyneen katseensa vieressään istuvan Rayashin kaulaan juuri kapsahtaneeseen naiseen, jonka aikeet kaikeksi onneksi näyttivät olevan vain hyvät, ja samassa Miraya saattoi jo huomata kaksikon yhdennäköisyyden muustakin kuin vain vitivalkoisista hiuksista. Iloinen hymy peilautui Rayashin kasvoista myös Mirayan huuillle, kun mies tervehti lämpimästi sisartaan, kuten Miraya sai pian esittelyistä kuulla. Sen hän olisi voinut jo arvatakin. Hän muisti Rayashin puhuneen sisarestaan kaikkein pehmeimmin sanoin ja oli hyvin iloinen päästessään tapaamaan tuon perheen ainoan jäsenen, josta miehellä tuntui olevan lämpimiä muistoja.
"Kuin myös", Miraya totesi lämpimästi hymyillen noustuaan itsekin seisomaan Mylaelaa kätelläkseen. Hän oli vähällä päästää hämmästyksen näkymään kasvoistaan, kun Mylaelaa nyt läheltä katsoessaan tajusi löytävänsä tuon kasvoista samoja piirteitä kuin omistaan, mutta onnistui piilottamaan enimmät yllätyneisyydestään entistä leveämpään hymyyn. Jos hän oli vielä toisinaan miettinyt oliko tämä kaikki tottakaan, enää hänen ei sitä tarvinnut tehdä.
Miraya ei osannut jatkaa syömistä eikä sen enempää sanoakaan mitään, vaan kohotti vain viinilasin huulilleen muita varovasti tarkkaillen. Hänen ei ollut vaikea Mylaelan nähtyään arvata, miksei Rayash ollut ilmoittanut siskolleen tulostaan. Pian heille kaikille selviäisi oliko sisar yhtä tarkkasilmäinen kuin nuorempi veljensä vai kiinnittäisikö tuo yhtä vähän huomiota pelkkään kirjanpitäjään kuin Aldar.
Oli kuin Mirayan siemaisemasta viinistä olisi tuossa lyhyessä hetkessä ehtinyt haihtua kaikki maku.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 615
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Perhe on pahin

Post by Tinanja » Fri Aug 31, 2018 8:30 pm

"No... neiti Cabra", Mylaela rikkoi sen juuri ja juuri laskeutumaan alkaneen hiljaisuuden Mirayaa arvioiden katsellen. Häneltä ei jäänyt huomaamatta valkeat hiukset, eivätkä piirteet, joissa ehdottomasti oli samaa mitä hänen kasvoissaan, puhumattakaan siitä kasvojenmuodosta, joka oli kuin Rayashilta. Tapa, jolla Rayash vilkaisi Mirayaa tämän ruokailun lomassa herätti itsessään jo lisää uteliaisuutta Mylaelassa, joka tunsi veljensä vähän turhankin hyvin kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.
"Miten eksyit Lohikäärmeelle? Tiedän, että veljeni on hyvin nirso siitä, kenet päästää kannelle, saati sitten merille", Mylaela kohautti olkapäitään nojautuen tuolillaan vähän taaemmas viinilasi käsissään ruokaansa odottaessaan. Nainen maistoi hitaasti viiniä, ja eleistä näki, että hän oli istunut useamminkin arvovaltaisessa seurassa, vaikka nyt olikin laskenut virallista ulkokuortaan hymyilevän olemuksensa alta.
"Ja kerro itsestäsi, mistä olet kotoisin? Mitä tehnyt?" Mylaela hymyili lämpimästi jatkaessaan kyselyään.

Mylaelan katseet, joita tämä hänen ja Mirayan välillä saivat Rayashin kurtistamaan kulmiaan siskolleen, mutta siitä Rayash ei ainakaan saanut siskoltaan mitään näkyvää reaktiota. Kapteeni päätyi ohimennen mulkaisemaan virnistelevää Saryaa, jonka lievä virnistely siinä alkupalojen ohessa ärsytti Rayashia enemmän kuin oli normaalia. Tosin kuunnellessaan keskustelua Rayashille tuli hetki hetkeltä selvemmäksi, että Mylaela epäili jotain muuta kuin pelkkää kirjanpitäjä - työnantaja -illallista, ja -suhdetta. Ja mitä enemmän Rayash sitä siinä pohti, hän ei osannut päättää olisiko Mylaelan villit veikkaukset, jotka ennemmin tai myöhemmin osuisivat oikeaan... hyvä vai huono asia. Toisaalta tämä tuskin huutelisi asiaa ympäriinsä kenellekään, mutta toisaalta... Rayash ei silti ollut varma, halusiko tuon tietävän. Mies laski hitaasti katseensa takaisin alkupalaan, jota siinä hitaasti viimeisteli keskustelun ohessa.

User avatar
Kide
Posts: 481
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Perhe on pahin

Post by Kide » Sun Sep 02, 2018 1:59 pm

Kun Miraya kohotti katseensa viinistään häntä puhuttelevaan Mylaelaan, huomasi hän tuon katseessa piilevän tarkkaavaisuuden. Mylaelan katse tuntui viipyvän Mirayan piirteissä hieman pidempään kuin tavallisesti olisi ollut tarpeen. Ja taas Miraya oli saman ongelman edessä, johon hän törmäsi jo Aldarin kanssa, kun hänen tätinsäkin janosi kuulla lisää Rayashin uudesta työntekijästä. Mitä ja miten hän saattoi asiasta kertoa? Varsinkin, kun Mylaelasta näki, että hän taisi odottaa Mirayan vastausta paljon aidommalla mielenkiinnolla ja erilaisella tarkkaavaisuudella kuin Aldar. Menneisyydestä mahdollisimman lyhyesti, palkkaamisesta yksinkertaisesti ja lopuksi jotain, mikä vie Mylaelan mielenkiinnon nopeasti toisaalle eli mantereen uutiset, Miraya päätti samalla, kun laski turhankin rauhallisesti viinilasinsa pöydälle. Hemmetin Rayash saisi antaa hänelle palkankorotuksen - ristikuulusteluihin valmistautumisesta ei heillä etukäteen ollut puhetta.
"Olen itsekin alunperin täältä Drieneltä. Täällä kasvanut ja opiskellut, mutta Dione tarjosi paremmat työmahdollisuudet." Ilman kertomistakin syyn Dionen paremmuudelle saattoi arvata Mirayan hymyn pienestä kapenemisesta ja siitä, kuinka hän melkein huokaisi viimeiset sanat suustaan. Hänen täytyi kuitenkin hillitä reaktiotaan tähän saariston pieneen ja ärsyttävän vanhoilliseen yhteisöön, sillä eihän hän ollut varma kuinka perinteitä vaalivia Rayashin sisarukset olivat. Ainakin ensivaikutelma Aldarista oli vaikuttanut juuri siltä, ja sitä vaikutelmaa vain vahvistivat Rayashin kertomat asiat.
"Ilmeisesti Rayash oli kuullut siitä mitä osaan, kun tarjosi paikkaa laivalla minulle." Miraya vilkaisi nopeasti Rayashia ja hymy hänen kasvoillaan palautui entiselleen, jollei jopa hieman leveämmäksi. Mistä kaikista taidoista kapteeni oli kuullut ja keneltä, niitä Mylaelan ei tarvitsisi tietää.
"Tämän kevään tuomat muutokset tullimaksuineen teetättävät sen verran ylimääräistä työtä, että toinen kirjanpitäjä tuleekin tarpeeseen Lohikäärmeen kokoisella laivalla ja minä otin haasteen mielelläni vastaan. Oletko jo ehtinyt kuulemaan muutoksista?" Miraya kertoi ja viimeisellä kysymyksellään koitti varmistaa sen, ettei hän enää olisi uusin ja etenkään mielenkiintoisin asia tässä pöydässä.
Miraya olisi mielellään kuullut myös lisää itse Mylaelasta, mutta päätti antaa niiden kysymysten vielä odottaa. Vaikka Mylaela olikin jostain syystä suunnannut huomionsa suoraan Mirayaan, ei Miraya itse uskaltautuisi tekemään samaa, jottei hänen mielenkiintonsa vaikuttaisi epäilyttävältä.

Locked