Page 3 of 3

Re: Perhe on pahin

Posted: Sun Sep 02, 2018 2:51 pm
by Tinanja
Ei ollut yllättävää, että Miraya kierteli asiaa kuin kissa kuumaa puuroa kertoen asian sieltä sun täältä kuitenkaan mihinkään sen tarkemmin keskittymättä. Se vain vahvisti Mylaelan epäilyksiä siitä, että Mirayan ja Rayashin suhteessa ja työssä oli jotain muutakin taustalla varsinkin tuon selkeän yhdennäköisyyden myötä. Nainen vain nyökkäsi Mirayan vastauksille ja hymyili tälle kohteliaasti. Katse, jonka MIraya loi asiaa huomioimattomaan Rayashiin ei jäänyt Mylaelalta huomaamatta.
"Vaihdoin muutaman sanan rakkaan isoveljeni kanssa asiasta", Mylaela vastasi Mirayan kysymykseen kauppakillan tuomista uutisista, olkiaan kohautaen. Naisen sävystä ei kuitenkaan välittynyt sitä samaa uteliaisuutta tai iloisuutta, joka keskustelussa muutoin oli läsnä. "Hän ei tiennyt, missä menet", Mylaela vilkaisi Rayashiin. "Mutta onneksi kuuluisaa Valkoisen Lohikäärmeen kapteenia ei ole kovin vaikea jäljittää pienellä saarella", tämä hymyili vähän molemmille, myös ohimennen Saryalle.

"Oletko Eldarista kuullut mitään?" Rayash kysyi sitten Mylaelan kääntäessä keskustelun isoveljeensä, Adariin todennäköisesti. Aldarin kaksoisveli Eldar oli kasvanut lähes samalla tavalla kaksoisveljensä kanssa, mutta tämä ei kuitenkaan ollut saanut kaikkea esikoisen oikeuksia - kuten suvun varojen hallintaa. Sen sijaan Eldar oli luonut uransa ja saanut arvonsa suvun silmissä hallitsemalla laajoja maita, joiden arvoa tämä oli onnistunut kasvattamaan Drienen asukasmäärän ja kaupungin kasvaessa.
"Sitä samaa, kuten Aldarkin, ei täällä mikään ole taaskaan muuttunut talven aikana", Mylaela sanoi olkiaan vähän kohauttaen.
"Entä sinä?" Rayashin kasvoille levisi pieni hymy tämän kääntäessä keskustelun takaisin Mylaelaan saaden tämän hymähtämään. "Olen varma, että osaat jo vastata tuohon itsekin velikulta", Mylaela sanoi hymyillen lämpimästi Rayashille, joka vain naurahti. "Yritän vain olla kohtelias", kapteeni vastasi. "Ja kun sinä et ole, niin kerron että talvi meni hyvin tylsästi ja tavallisesti", Rayash lisäsi sitten saaden Mylaelan kasvoilla olevan hymyn vielä entisestään leviämään.

Hiljainen ravintola ja Rayashin ja Mylaelan polveleileva keskustelu veivät ruokailua eteenpäin. Ruoka oli yhtä herkullista, mitä näin kalliilta paikalta saattoikin olettaa, ja tarjoilijoiden hienovaraisuus vältti näitä kuulemasta - tai ainakin millään lailla huomioimasta asiakkaiden keskusteluja. Viiniä lisättiin laseihin kysymättä niiden hitaasti tyhjentyessä, ja viinin täyteläinen maku ja tuoksu kertoivat siitä, että se oli paikallista, mutta myös hyvin ikääntynyttä ja laadukkaasti tuotettua. Sarya puolestaan näytti nauttivan pääruuasta, joka heille oli vain hetkiä aiemmin tuotu, kuunnellen puolella korvalla keskustelua tyytyväisenä, siihen sen suuremmin puuttumatta, kunnes pienen hiljaisuuden rikkoi Mylaelan koko tunnelman, ravintolan pysäyttävä kysymys...
"No, neiti Cabra... vai pitäisikö sanoa Doulbtur? Oletko viihtynyt uudessa työssäsi tämän maailmanpuoliskon suurimman kauppalaivan palveluksessa?" ja pienen tauon jälkeen nainen jatkoi vielä keskustelua kuin ei juuri olisi pudottanut suurta pommia keskelle pöytää:
"Ilmeisesti ette maininneet asiasta Aldarille, koska hän puhui kauppakillan kokouksesta, eikä sinusta...", Mylaela vilkaisi Mirayaan kulmiaan kohottaen ennen kuin käänsi katseensa Rayashiin. Rayash, jonka katse levisi reaktionomaisesti Mylaelan sanojen johdosta vetäisi melkein lopun viinilasillisestaan väärään kurkkuun ennen kuin kaatoi sen kokonaan kurkusta alas tajustessaan, että Mylaela oli liian tarkkanäköinen tämän piilottamiseen, aivan kuten hän oli vähän uskaltanut jo epäilläkin. Tarjoilijan täyttäessä viinilasin uudelleen mies kumosi senkin nopeasti kurkustaan alas sanaakaan sanomatta.

Re: Perhe on pahin

Posted: Mon Sep 03, 2018 12:34 pm
by Kide
Miraya antoi helpottuneena ilman liueta keuhkoistaan, mutta huomaamattoman hitaasti, kun Mylaela käänsikin huomionsa Rayashiin. Hän oli tyytyväinen ja uskalsi toivoa, että Mylaelan mielenkiinto häntä kohtaan olisi nyt sammutettu. Hän oli luvannut Rayashille varoa näyttämästä heidän yhteyttään ja aikoi sen myös tehdä, vaikkei tätä juuri tapaamaansa tätiään osannutkaan kuvitella räyhäämässä Rayashille tuntemattomasta tyttärestä. Tosin, olihan Aldarkin osannut näyttää hyvinkin siistin ja kunniallisen ensivaikutelman itsestään, vaikka Mirayalle oli alkanut selvitä, että Rayash oli puhunut veljestään aivan totta.

Mitä pidempään ruokailu eteni ja Miraya seurasi sisarusten sananvaihtoa, sitä enemmän hän alkoi pitämään Mylaelasta. Tuo vaikutti olevan enemmänkin Rayashin kaltainen eikä rautakanki selkärangan tilalla syntynyt. Ruoka oli mitä mainiointa ja keskustelu soljui ihanan leppoisasti. Miraya nautti ruuasta ja viinistä tyytyväinen hymy huulillaan ja iloitsi nähdessään Rayashinkin rentoutuneena.
Miraya oli ehtinyt juhlia helppoa livahtamista vaarallisten kysymysten välistä liian aikaisin ja Mylaelan täysin yllättävä vihjaus suisti naisen kokonaan raiteiltaan. Lihaa juuri leikanneet kädet jähmettyivät niille sijoilleen lautasen ylle ja samoin Mirayan katse. Hän ei tuntunut muistavan enää miten hengitetään, kun tuijotti silmät pyöristyneenä lautastaan Mylaelaa kuunnellen. Lopulta nainen sai raahatuksi katseensa edessään istuvaan tätiinsä ja tajusi saman tien, ettei vihjaus ollut vain hienoisen epäilyksen herättämä heitto, vaan Mylaela näytti olevan asiasta aivan yhtä varma kuin se oli tosikin. Mirayankin katse kääntyi hakemaan epätoivoisesti tukea Rayashista, mutta mies hukuttautui viiniinsä kuin ei olisi mitään kuullutkaan. Saamarin pelkuri!
"Minä..." Miraya aloitti sanojaan hakien. Sanoja, joita hänellä ei tähän tilanteeseen ollut. Kaikki itsevarmuus oli noilla parilla Mylaelan lauseella pyyhkäisty Mirayasta pois.
"Tämä on meillekin uutta", hän huokaisi lopulta kuin syyllisyytensä tunnustava rikollinen ja päätti antaa periksi. Mylaelaa katsoessa oli selvää, ettei tuo uskoisi selityksiä. Miksi uskoisikaan, sillä olihan Mirayakin omin silmin pystynyt näkemään sen yhteneväisyyden, ne piirteet, jotka hän tältä suvulta oli perinyt. Ehkä hän olisi voinut väittää olevansa vain serkku, mutta se yritys olisi ollut valmiiksi tuomittu, sillä Miraya ei tuntenut Rayashin sukulaisista oikeastaan mitään, eikä hän myöskään pitänyt ajatuksesta, että valehtelisi ensitapaamisella omalle tädilleen. Nyt jäisi vain nähtäväksi, pätivätkö Rayashin varoittelut Aldarin lisäksi myös Mylaelaan. Viiniään antaumuksella ryystävästä Rayashista päätellen pätivät. Nyt Mirayan alkoi jo käydä sääliksi isäänsä. Hän päästi viimein tähän asti käsissään puristaneista aterimista irti ja suoristi ryhtiään kohdatessaan uudellen Mylaelan katseen.
"Älä syytä Rayashia tästä... tästä salailusta. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, että sulattelemme asiaa vasta itsekin." Mirayan ääni ja olemus alkoivat hänen puhuessaan löytämään uudelleen naiselle tyypillistä itsevarmuutta. Hänkinhän tosiaan oli Doultbur, joten miksi hän vajoaisi toisen Doultburin edessä surkeana polvilleen. Jos Rayashin suku ei häntä hyväksyisi, olkoot sitten hyväksymättä. Niin kauan kun hän sai pitää Rayashin elämässään, se riittäisi.
"Aldar ei tiedä, eikä selvästikään ole yhtä tarkkaavainen kuin sinä." Pieni, tietäväinen hymy häivähti Mirayan kasvoilla, mutta oli hävinnyt yhtä nopeasti kuin sinne ilmestyikin. "Rayash haluaisi myös toistaiseksi pitää asian niin, jotta ehdimme tutustua, totutella tähän ajatukseen. Vai mitä?" Miraya osoitti viimeisen kysymyksen isälleen pistävällä äänellä ja päätti pakottaa hänetkin osaksi keskustelua. Jos tämä laiva oli uppoamassa niin saisi itse kapteenikin auttaa heitä pelastautumaan jotenkin.
Rayashista Miraya käänsi nopeasti katseensa takaisin Mylaelaan ja jatkoi tuon ilmeiden tarkkaavaista seuraamista. Hän piilotti visusti omilta kasvoiltaan sen pelon, jolla odotti näkevänsä täyttä halveksuntaa ja skandaalinpelkoa tätinsä kasvoilla. Mitä jos tuo kaikki mukavuus oli vain yksi niistä naamioista, joita Miraya oli saanut huomata niin Rayashin kuin Aldarinkin kantavan kasvoillaan, vaikka siltä ei aluksi ollutkaan vaikuttanut?

Re: Perhe on pahin

Posted: Tue Sep 04, 2018 7:56 pm
by Tinanja
Rayashin suun täyttävä täyteläinen viinin maku ei vienyt kauemmas tosiasiaa siitä, miten nopeasti ja helposti Mylaela kaikessa tarkkasilmäisyydessään oli saanut selville salaisuuden, jota Rayash ei ollut valmis jakamaan muiden kanssa. Sen liksäksi, että Miraya oli paljastunut hänen tyttärekseen, tarkoitti se myös sitä, että hän oli viettänyt aviottomia suhteita vähintään kertaalleen, todennäköisesti useamminkin - eikä hän sitä voinut kieltää, tai halunnutkaan. Se vain oli yksi asia, josta ei puhuttu ainakaan muiden perheenjäsenten läsnäollessa... saati sitten että siitä oli syntynyt tytär. Tytär, joka nyt istui hänen vierellään puolustaen tilannetta kun hän ei itse tiennyt, mitä olisi sanonut. Eikä Rayash halunnutkaan sanoa mitään, ja sen varmaasti huomasi myös Sarya, joka hiljaisuudellaan kertoi ettei halunnut perheensisäiseen keskusteluun osallistua lainkaan, ainakaan tältä erää. Silti Rayash kuuli jokaisen sanan, Mylaelan katseen arvioidessa Mirayaa.

"Voit olla huoleti...", Mylaela sanoi - eikä Rayash osannut päätellä kummalle tuo asian sanoi, hänelle vai Mirayalle. "Minä en aio olla se, joka kertoo Aldarille yhtään mitään", tämä lisäsi sitten hymyn palaillessa tämän kasvoille Mirayan ja erityisesti Rayashin toipuessa hänen aiempien sanojensa aikaansaamasta järkytyksestä. Oli kieltämättä mielenkiintoista nähdä, että Mirayan käsitys jo nyt oli suvusta kieltämättä... varautunut, eikä Mylaela ihmetellyt sitä Aldarin kanssa käydyn keskustelun jälkeen lainkaan. Olisi ehkä parempi, että tämä näkisi myös tämän... toisen puolen, jota ei kovin usein Mylaelakaan muille näyttänyt.
"Olen varma, että sinusta tullaan vielä kuulemaan täälläkin, enkä tarkoita niitä huonoja juoruja", Mylaela sanoi hymyillen vielä Mirayalle, sitten veljeään vilkaisten. "Eikä tilanne muutu mihinkään, vaikka ryyppäisit miten", tämä huomautti saaden Rayashin pyöräyttämään silmiään naisen toteamukselle. "Se vähentää kuittailusi määrää, kun kuittailet siitä juomisesta etkä aiheesta", Rayash huomautti tuhahtaen, hieman tyytymättömän kuuloisena mutta pieni, tuskin huomattava hymy huulilleen kaartuen.
"Sinun pitää tulla vielä nyt kesän aikana kun pyörit täällä käymään Saryan kanssa, syödään ainakin illallinen hyvän viinin kanssa naisten kesken", Mylaela nyökkäsi sitten Mirayalle hymyillen vähän - häntä asia ei häirinnyt, mutta hän oli yllättynyt, miten hyvin Ray oli asian näyttänyt ottavan sen perusteella, että Miraya sai kulkea tämän mukana, oli saanut töitä, ja ilmeisesti myös nyt söi täällä miehen laskuun.

Re: Perhe on pahin

Posted: Thu Sep 06, 2018 9:10 am
by Kide
Miraya ei tiennyt millaista reaktiota hän oli odottanut, mutta tämä se ei ainakaan ollut. Mylaela jatkoi rauhallisesti puhuen - ja hymyillen! - kuin asia olisi ollut pikku juttu. Jos tuon reaktio oli aito, ja siltä se ainakin näytti, alkoi Mirayaa ihmetyttämään miksei Rayash ollut itse ottanut siskoonsa yhteyttä. Kertonut tälle suoraan kuinka tilanne oli talven aikana muuttunut. Ja vaikka tämä kaikki kävi yksiin sen kanssa mitä Rayash oli siskostaan puhunut, seurasi Miraya silti pienellä varauksella tätiään. Hän odotti tuomitsevia katseita, sanoja tai uhkauksia. Jotain, mikä oli saanut Rayashin varoittamaan häntä paljastamasta heidän todellista yhteyttään.
Puoliksi syöty ruoka kylmeni Mirayan lautasella. Hän ei tiennyt osaisiko enää sen mausta nauttiakaan. Ehkä hänenkin olisi pitänyt turvautua viininsä turruttavaan vaikutukseen, mutta juuri nyt Miraya ei osannut kuin istua ja kuunnella. Hän mutristi aavistuksen suutaan Mylaelan aloittaessa puhumaan Mirayan tulevasta näkyvyydestä Drienellä, mutta tädin jatkaessa hänen ilmeensa palautui takaisin neutraaliksi. Hän vain odotti, mitä tästä paljastuksesta seuraisi. Mutta Mylaelan kääntäessä huomionsa Rayashiin pistävän kommentin kera, alkoivat Mirayankin hartiat löytää rennompaa asentoa. Ehkä tämä olikin totta, eikä Mylaela välittänyt Mirayan alkuperästä, ainakaan huonolla tavalla. Tätä mielikuvaa vain vahvisti Rayashinkin pikku hiljaa keventyvä ja vähemmän viiniin menevä olemus, sekä Mylaelan seuraava, yllättävä ehdotus. Miraya kohotti kulmiaan ja katsoi hetken tätiään hämmentyneenä.
"Illallinen... kuulostaa mukavalta?" Sanat olivat pikemminkin kysymys kuin toteamus, ja Miraya haki katseellaan nopeasti tukea niin Rayashista kuin Saryastakin. Kääntyessään takaisin Mylaelan puoleen hän kuitenkin päätti, että mikäli hänen tätinsä sai penätä suoraan totuutta, hänkin voisi tehdä saman.
"Eikö tämä häiritse sinua?" Miraya kysyi suoraan, tarkkaavaisena Mylaelaa tuijottaen. "Minun alkuperäni?"
Kysymysten taakse kätkeytyi suoraan toinen kysymys: eikö tämä ollut häpeällistä? Näin Mirayan kokemuksen mukaan ajatteli suurin osa Drienen väestä. Ainakin ne paremmin pukeutuneet, jotka käyttivät puolet päivistään omaa kulissiaan kiillottaen.

Re: Perhe on pahin

Posted: Thu Sep 06, 2018 7:51 pm
by Tinanja
Mylaela kohotti kulmiaan Mirayan kysymykselle, joka oli kieltämättä hyvin ennalta-arvattava. Oli silti yllättävää, että tämä esitti epäilyksensä ääneen, joten ehkä hän oli onnistunut esittämään itsensä, ja asiansa tarpeeksi positiivisena ja avoimena siitä, miten suhtautui saarella tapahtuviin asioihin, saaren kylmän harkittuun ilmapiiriin. Tuo oli selkeästi perinyt isältään piirteitä, joita tämä todennäköisesti vielä jossain vaiheessa oppisi käyttämään hyväksi. Sen aika tuskin olisi vielä, kuten sanottu - nuo kaksi tarvitsisivat todennäköisesti aikaa tutustua, tämä ei vaikuttanut asialta, jota kaksikko oli ehtinyt pohtia ja johon nämä olivat käyttäneet aikaa.

"Minä en allekirjoita niitä sääntöjä, joiden mukaan miehet johtavat tätä saarta", Mylaela sanoi sitten hiljaa, laskien nyt katseensa Mirayaan. "Mutta minulla on toisinaan sanottavanani niistä jotakin", tämä kohautti olkapäitään keyvesti, mutta olemuksessa oli jotain samankaltaista terävyyttä, mitä Rayashissakin oli tämän puhuessa vakavista ja tärkeistä asioista. Silmissä välähti älykkyyden lisäksi tietty päättäväisyys, auktoriteetti, jonka näki Rayashista melko paljon selvemmin mitä Mylaelasta - nainen piilotti sen huolitellun kauniin ja hymyilevän olemuksensa taakse hyvin. Kaksikossa oli hyvin paljon samaa: molemmat olivat itse rakentaneet elämänsä sukunsa
"Mitä hän yrittää sanoa...", Rayash puuttui viimein puheeseen, kun Mylaela näytti kääntävän esille sitä laskelmoivaa puoltaan, jolla veteli noiden naruista suuntiin, joihin halusi suunnitelmien etenevän... "On se, että hän on se taustapiru lähes jokaisessa asiassa täällä", mies totesi viimein. "Mutta,...", Mylaela keskeytti Rayashia mulkaisten. "Se on sellaista hyshys asiaa, ymmärrät varmasti", nainen jatkoi sitten, vaieten, kun tarjoilija kävi hakemassa heidän lautasensa tuodakseen seuraavan osan ateriasta.
"En myöskään ole se taho, joka informoi Eldaria ja Aldaria aiheesta", Mylaela lisäsi vielä Mirayaa katsoen, pienen hymyn palaillessa hänen huulilleen. "Kuten sanoin, se illallinen jossain vaiheessa voisi olla hyvä idea... on paljon, mitä et tiedä", Mylaelan kasvoille levisi pieni salaperäinen hymy.

Re: Perhe on pahin

Posted: Sat Sep 08, 2018 6:00 pm
by Kide
Se oli siis totta. Mylaela oli erilainen kuin muut Doultburit, kuten Rayashkin. Mirayan epäilevä katse alkoi sulaa enemmänkin kiinnostuneeksi, jopa ihailevaksi, kun hän ymmärsi mitä Mylaela ajoi sanoillaan takaa ja jonka Rayash vain vahvisti. Saarella, jolla syntyperä, ikä ja usein myös sukupuoli määrittelivät vallan, oli hienoa huomata olevan myös naisia, jotka saivat tahtonsa läpi. Tai ainakin yksi nainen, vaikka hänenkin etenemistään epäilemättä oli joskus auttanut hänen sukunsa nimi. Lähes ansalta kuulostanut illallinen alkoi hyvin nopeasti tuntua houkuttelevalta tarjoukselta monellakin tapaa. Ja nyt kun Miraya uskalsi hiljalleen päästää epäilyksistään ja huolistaan irti hän alkoi huomaamaan, että tulisi todennäköisesti nauttimaan tätinsä seurasta.
"Ehdottomasti, kunhan palaamme taas Drieneen", Miraya lupasi itsekin taas hymyillen. Hän katsahti kysyvästi Saryaa saadakseen myös perämiehen suostumuksen, vaikka tuon tyytyväisestä hymystä saattoi jo nähdä vastauksen illalliskutsuun. Samassa Miraya kuitenkin muisti, etteivät he edes olleet keskustelleet Rayashin kanssa vielä siitä, jatkaisiko Miraya Valkoisella Lohikäärmeellä seilaamista koko kesän. Hän loi pikaisen, mietteliään vilkaisun isäänsä, mutta hänellä ei ollut aikomustakaan ottaa asiaa aiheeksi nyt. Sen sijaan nainen kääntyikin uteliaana uudestaan Mylaelan puoleen.
"Rayash on kertonut, että olet opettaja, mutta kuulisin mielelläni sinusta enemmänkin", Miraya sanoi odottavasti Mylaelaa katsellen. Kaikkein mieluiten hän olisi kuullut millä tavoin ja millaisista naruista tämä odotettua mielenkiintoisempi suvun jäsen oikein veteli, mutta oli selvää, ettei sellaisia asioita voitaisi käydä läpi täällä täydessä ravintolassa. Mirayan olisi maltettava odottaa illalliseen asti, vaikka siihen menisikin useampi viikko ennen kuin he taas ankkuroisivat laivan Drienen satamaan.

Käsinkosketeltavan kireän hetken jälkeen tunnelma keveni taas ja keskustelu alkoi soljua rentona puolin ja toisin tutustumisen merkeissä. Eivätkä vain Miraya ja Mylaela oppineet tuntemaan hieman lisää toisistaan, vaan kuten kaikki muutkin rauhalliset keskustelut, niin myös tämä opetti myös Rayashille ja Mirayalle enemmän, Saryaa unohtamatta. Pelätty paljastus toimikin loppujen lopuksi hajottavuuden sijaan päinvastoin, ja jälkiruoka nautittiin hymyillen.

Re: Perhe on pahin

Posted: Sun Sep 09, 2018 3:22 pm
by Tinanja
Rayash oli positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin ilta lopulta päättyi, ja miten mukavaksi se oli kääntynyt siitä huolimatta, että hänen siskonsa oli nähnyt koko esityksen lävitse. Tämän reaktio oli melkein sitä, mitä Rayash olikin odottanut, mutta hän mieluusti olisi odottanut vielä… salaisuuden kertomisen suhteen. Mutta, asia oli jo levinnyt tuonkin tietoon, ja mies oli kieltämättä tyytyväinen, ettei Mylaela ainakaan näyttänyt muutoin kuin positiivisesti suhtautuvan asiaan. Rayash itse tosin ei ollut vieläkään varma, miten suhtautui siihen, että hänen siskonsa tiesi tästä… Sentään, loppuillasta Rayash jopa saattoi hetkeksi unohtaa sen osallistuttuaan keskusteluun niin Saryan kuin Mylaelankin kanssa, puhumattakaan tietenkään Mirayasta, joka näytti myöskin nauttivan olostaan, eikä Rayash voinut kuvailla, miten paljon se lämmitti hänen mieltään.

Viimein heidän tiensä olivat erkaantumassa, Mylaela oli lähdössä kotiaan kohden, muut Lohikäärmeen suuntaan satamaan. Kuten kohteliasta olikin, hyvästeli Mylaela jokaisen seurueesta, viimeisimpänä Mirayan. Nainen veti nuoremman naisen lämpimään, pitkään halaukseen vain samalla työntääkseen pitkän hiusneulan tuon nutturan sisään. Sanaakaan siitä sanomatta tämä lähti kotiaan kohden, muistuttaen Saryaa ja Mirayaa samalla illalliskutsusta, jonka halusi viimeistään näiden seuraavalla vierailulla lunastaa.

//Kiitos loistavasta pelistä taas!