Tervetuloa sukuun

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Kide
Posts: 482
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Tervetuloa sukuun

Post by Kide » Sun Sep 09, 2018 6:02 pm

// Tinanja + Rayash tänne kiitos! //

Nilkkoihin asti yltävä aluspaita hiveli Mirayan paljaita varpaita hänen istuutuessaan pöytänsä ääreen hytissään. Nainen nojasi raskaasti tuolin selkänojaa vasten välittämättä sille juuri laskemastaan hameesta ja korsetista. He olivat vain hieman aiemmin Rayashin ja Saryan kanssa palanneet illalliselta, joka oli ottanut useamman mielenkiintoisen käänteen, ja nuo käänteet tuntuivat nyt imeneen kaiken voiman Mirayasta. Mutta vaikka ilta oli vaatinut veronsa sydämentykytyksineen, oli se ollut ennen kaikkea onnistunut ja mielenkiintoinen.
Kopsahdus lattialla pysäytti Mirayan nutturaa avanneet kädet ja hän pyörähti kummastuneena katsomaan tuolinsa taakse. Lattialla kimalteli moitteettoman kirkkaaksi kiillotettu kultainen hiuskoru, jota Miraya ei tunnistanut. Siinä oli jotain tuttua, mutta hän ei osannut yhdistää korun kuviota mihinkään. Hän noukki esineen kämmenelleen varovasti kuin lasinsirpaleen ja henkäisi hämmästyksestä huomatessaan koruun upotetut pienet timantit. Porttia esittävä koru oli täynnä pikkutarkkoja, köynnösmäisiä kaiverruksia, joiden sekaan kaksi pientä timanttia oli upotettu kuin kukiksi portin molemmin puolin. Portin yläkaari erosi keskeltään hieman muusta korusta: se oli pelkistetysti tehty kuvio, jonka Miraya hetken mietittyään epäili olevan jonkinlainen loitsuriimu. Sen tajuttuaan nainen pudotti korun pöydälle ja jäi tuijottamaan sitä epäileväisenä. Se ei ollut lattialla, kun hän oli tullut hyttiin. Eikä tuolilla, silloin hän olisi huomannut sen. Ei, sen täytyi tippua hänestä, mutta mistä ihmeestä se oli tullut? Ja mitä ihmettä se esitti? Hetken ajateltuaan Miraya ei keksinyt muuta selitystä kuin että se oli laitettu hänen vaatteisiinsa tai jopa hiuksiinsa jossain välissä illallista. Jos Rayash olisi syystä tai toisesta päättänyt antaa hänelle lahjan, mies olisi antanut sen suoraan. Samoin Sarya, mutta ei perämiehellä ollut siihen mitään syytä, eikä Mirayan epäilyksen mukaan varaakaan. Eikä kukaan hukannut tällaista korua vahingossa tuntemattoman matkaan, joten jäljelle jäi Mylaela. Mutta... niin tietysti, heidän halatessaan hyvästiksi. Miraya tökkäsi korun varovasti keskemmälle pöytää. Enää jäljellä oli kysymys, mitä tämä tarkoitti. Etenkin korusta selvästi erottuva, Miraya muistikuvien mukaan magiaan viittaava kuvio huolestutti naista. Hän ei ymmärtänyt magiasta mitään, mutta tiesi, että sillä pystyttiin niin hyvään kuin pahaankin. Olisiko Mylaela voinut, kaiken sen jälkeen, asettaa Mirayan matkaan jonkinlaisen huonon enteen? Ja miksi pirussa siitä olisi tehty noin kaunis ja arvokas? Ja jos se olikin vain lahja, miksei tuo nainen ollut voinut vain ojentaa sitä Mirayalle? Eikä Miraya millään keksinyt miksi tuossa portissa oli jotain hyvin tuttua, aivan kuin hän olisi nähnyt sen ennenkin jossain.
Heti seuraavana aamuna Rayash saisi antaa arvionsa korusta, jo ennen aamupalaa, Miraya päätti jättäen kapistuksen odottamaan keskellä naarmuista ja kulunutta pöytää, jolle se näytti kuuluvan yhtä hyvin kuin kirkas silkkinauha harmaalle puuvillakankaalle.

*

Aamutuuli vasta heräili tuskin jaksaen kieputtaa Mirayan vielä vapaana roikkuvia paksuja, valkoisia kiharoita, kun hän kopisteli kannen yli Rayashin hyttiä kohti. Laiva vasta heräili uuteen aamuun, mutta Miraya tiesi Rayashin olevan jo hereillä; johan kohta aamupalan tuoksut alkaisivat levitä laivan käytäville.
Kolme napakkaa koputusta ja Miraya jo työnsi oven empimättä auki. Hän säpsähti hieman isänsä mustan lemmikkilinnun rääkäisyä, mutta ei jäänyt rauhoittelemaan ilmeisesti uniltaan herätettyä, naulakon päällä nököttävää Israyta rauhoittavilla sanoilla vaan marssi suoraan Rayashin pöydän eteen.
"Mikä tämä on?" hän kysyä töksäytti edes tervehtimättä ensin ja läimäytti korun keskelle pöytää Rayashin eteen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tervetuloa sukuun

Post by Tinanja » Sun Sep 09, 2018 6:37 pm

Rayash seisoi selin ovea sen lentäessä auki Mirayan voimasta. Miehen yllä olivat tälle niin tyypilliset tummat, suorat housut, mutta tämä oli paljain jaloin. Mies käänsi vaaleaa aluspaitaansa pukemiseen soveltuvaan asentoon, eikä näyttänyt reagoivan siihen, että Isray rääkäisi ärtyneenä aamu-uniltaan herätettynä, tai että Miraya läväytti jotain pöydälle uteliaan ärtyneen kysymyksen kanssa. Rayash veti paitansa päänsä ylitse peittäen haalistuneet, mutta edelleen selkeästi erottuvat ruoskan jättämät arvet selällään, sekä hartialta alaspäin rintakehää kohden valuvaa tatuointia, jonka yksityiskohtia ei siitä kulmasta nähnyt. Arpien alla miehen lihakset erottuivat kuitenkin selvästi tämän peittäessä aluspaidalla kehonsa. Löysä, mukava paita päällään mies kääntyi katsomaan viimein Mirayaa ja tämän tekemisiä, ja aina niin malttamatonta ilmettä. hitaasti Rayash kääri vähän hihojaan ylöspäin ja otti Mirayan pöydälle läväyttämän hiusneulan käsiinsä.
"Doulbturien vaakuna painettuna hiusneulan", totesi Rayash sitten kulmiaan kohottaen. "Uskoisin, että olen tämän kyseisen korun nähnyt Mylaelalla viimeksi", totesi kapteeni katsellen timantteja arvioiden. Mies laski hiusneulan takaisin pöydälle ja avasi ylimmän laatikkonsa työpöydällään, ottaen sieltä paperien alle jätetyn sinettisormuksensa, jonka laski siihen hiusneulan vierelle verrattavaksi. "Mikä herättääkin kysymyksen siitä, miten se on sinulle päätynyt... veikkaisin, että Mylaela on pujottanut sen hiuksiisi, kun lähdimme ravintolalta."

Kapteeni istui hitaasti pöytänsä tyhjälle kulmalle jääden katselemaan Mirayaa arvioiden, pieni hymy kasvoilleen leviten.
"Se on hänen tapansa toivottaa sinut tervetulleeksi sukuun", totesi kapteeni sitten, Mirayan reaktioita seuraillen. Isray lennähti miehen olkapäälle, eikä Rayash näyttänyt edes huomaavan linnun kynsiä tai varpaita harteillaan, mutta sen sijaan avasi pienen lasipurkin, josta otti muutaman pähkinän tälle syötettäväksi.

User avatar
Kide
Posts: 482
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tervetuloa sukuun

Post by Kide » Sun Sep 09, 2018 7:28 pm

Miraya oli huomannut, muttei välittänyt siitä, että Rayash oli vasta pukemassa hänen tullessaan. Päästyään lähemmäs näky hänen isänsä paljaasta selästä sai naisen hengityksen kuitenkin salpaantumaan hetkeksi. Arvet olivat hyvin vanhoja, mutta edelleen selvästi näkyvillä ja porautuivat Mirayan mieleen jopa sinä ohikiitävänä hetkenä ennen kuin paita ne alleen taas piilotti. Miraya nielaisi vaivalloisesti Rayashin katseen kohdatessaan ja tiukka ilme oli pyyhitty samassa hänen kasvoiltaan pois. Pöydällä kimaltava koru tuntui nopeasti hyvin pieneltä murheelta.
Rayashin vastaus oli mennä Mirayalta ohi, kun hän ei pystynyt kuin ihmettelemään, kuinka vähän vieläkin isästään tiesi. Vaakuna... Mylaelalla viimeksi, Miraya koetti pysyä mukana Rayashin mietinnöissä, mutta sai vain vaivoin liikutettua katseensa miehestä tuon pöydälle nostamaan sormukseen. Sekin jäi vain vilkaisuksi ennen kuin siniset silmät lukittuivat taas ihmettelemään Rayashin rauhallista olemusta. Ihmettelemään arpia... Mitä miehelle oikein oli tapahtunut?
"... pujottanut sen hiuksiisi..." Rayashin sanat mursivat tiensä Mirayan ajatusten läpi.
"Niin minäkin... luulen", hän mutisi vastaukseksi. Yhtäkkiä korulla, joka kiilteli pöydällä kilpaa sormuksen kanssa ei ollut mitään väliä. Eikä sillä, ettei Miraya ollut yhdistänyt kuvaa Doultburien kartanolla paikassa jos toisessakin näkemäänsä vaakunaan, vaikka tavallisesti se olisi ärsyttänyt naista suunnattomasti. Eikä silläkään, kuinka hölmö hän oli ollut ajatellessaan korua jonkinlaiseksi taikakaluksi.

Tervetulleeksi sukuun, toisena hetkenä sen kuuleminen olisi valaissut Mirayan kasvot, mutta nyt ne olivat lähes ilmeettömät. Hän ei osannut parin pähkinän ajan kuin tuijottaa Rayashia ja Israyta, keräten samalla rohkeutta kohdatakseen isänsä näkemästään.
"Sinun selkäsi..." Miraya sanoi lähes kuiskaten ja kohotti toista kättään kuin olisi ilmassa voinut tuntea arpien jättämät kohoumat iholla. Samassa käsi valahti voimattoman näköisena takaisin naisen vierelle.
"Mitä on tapahtunut?" Miraya tuskin koskaan oli esittänyt Rayashille yhtäkään kysymystä yhtä varoen, hiljaa kuin se olisi voinut särkeä ympäristön ääneen lausuttuna.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tervetuloa sukuun

Post by Tinanja » Sun Sep 09, 2018 7:47 pm

"Toivoin, että keskustelu hiusneulasta olisi mukavampi, kuin tämä... mutta no...", Rayash sanoi hiljaa Mirayan kysyessä viimein, hieman haparoivin, vakavin sanoin siitä, mitä hänelle oli tapahtunut.
"En ole aina ollut kapteeni", Rayash sanoi hiljaa, kun mirayan katse ei jättänyt häntä rauhaan. "Mutta en ole koskaan rangaissut alaisiani ruoskalla", tämä sanoi sitten terävästi, ennen kuin Miraya ehtisi edes ajattelemaan asiaa siltä kannalta. Sitten mies laski katseensa pöydän tasaista pintaa arvioimaan. Hän mietti hetken, miten paljon sanoisi, ja miten asian ilmaisisi. Rayash huokaisi syvään - kai tämä edesauttaisi tutustumista, vaikka mies ei mielellään puhunutkaan siitä, mitä kaikkea kapteenin arvonimen saavuttaminen oli vuosien varrella vaatinut. "Ja kerron tämän vain, koska kysyit, ja...", miehen leukaperät kiristyivät vähän tämän syöttäessä pähkinää Israylle. "Ehkä tämä edesauttaa sitä tutustumista... tavallaan."

"Mutta... voisi sanoa, että olen saanut saanut oppini kantapään kautta", Rayash sanoi viimein, pohdittuaan asiaa jonkin aikaa. "Palvelin nuorena, ehkä sinun ikäisenäsi eräällä laivalla, jonka kapteenilla oli sadistinen ja... tunteeton maine. Otin pestin, koska parempaakaan ei ollut saatavilla, ja laiva oli silloin kohtalaisen kokoinen. Toivoin sen opettavan vähän lisää merenkulusta, ja erityisesti isoista laivoista... ja se oli suurin laiva, jolla siihen mennessä olin ehtinyt palvella. Kasvavan miehistön mukana tuli hierarkia, jollaista en ollut ennen nähnyt", Rayash sanoi sitten, kohottaen nyt katseensa Mirayaan.
"En ollut ainut, joka teki virheitä, enkä ainut, joka siitä sai selkäänsä mastoon sidottuna", kapteeni kohautti olkapäitään. "Sen jälkeen tein töitä sekalaisella kasalla pienempiä laivoja, kunnes viimein, noin kymmenen vuotta sitten pääsin Lohikäärmeelle", Rayash sanoi viimein, ottaen hitaasti sinettisormuksensa ja pyörittäen sitä sormissaan mietteliäänä. "Olen lisäksi murtanut raajoja, kolhinut itseäni ja saanut niveliä sijoiltaan kerran jos toisenkin urani aikana", mies hymähti vähän, sarkastisesti. "Haluatko vielä tietää jotain?" tuo kysyi hiljaa, kohottaen katseensa Mirayaan.

User avatar
Kide
Posts: 482
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tervetuloa sukuun

Post by Kide » Tue Sep 11, 2018 7:12 pm

Miraya tyytyi vain kuuntelemaan hiljaa, juuri ja juuri uskaltaen nyökätä välillä Rayashin sanoille, aivan kuin pelkkä liikahduskin olisi saattanut hiljentää miehen. Miraya oli epäillytkin, ettei aihe olisi kapteenille helppo, mutta oli myös toivonut, että Rayash luottaisi totuuden hänenkin tietoonsa. Pienenpieni hymy kohosikin naisen kalpeille huulille, kun Rayash lupasi kertoa jälkien alkuperästä, heidän tutustumisensa tähden.

Mirayan odottaessa, että Rayash löysi sopivat sanat tuntui hänestä kuin koko huoneilmakin olisi pysähtynyt odottamaan. Vain Isray jatkoi huoletonta pähkinän syöntiä ja Rayashin olalla liikuskelua. Miraya tunsi pienen värähdyksen sisällään, kun hän kuvitteli isänsä huolettomana parikymppisenä laivan kannelle, odottaen innolla suuren laivan suomia mahdollisuuksia, mutta päätyen vain ruoskittavaksi muun miehistön edessä. Miraya kietaisi kätensä vatsansa editse kuin olisi palellut ja kohtasi Rayashin katseen surullisena. Hän ei halunnut edes kuvitella miltä ruoskinta oli silloin näyttänyt ja tuntunut, jos arvet näkyivät edelleen miehen iholla. Sentään Rayas ei ollut joutunut pysymään tuolla kyseisellä laivalla pidempään, mutta sekin lyhyt aika oli riittänyt siihen, että mies kantoi matkasta muistoa selässään loppuelämänsä.

"Minä... olen pahoillani." Pahoittelusta ei mitään hyötyä ollut, mutta muutakaan nainen ei osannut sanoa. Hän katseli Rayashia hetken ja nielaisi. Kaikesta karmeudestaan huolimatta hän olisi voinut jatkaa nuoruuden kertomusten kuuntelemista, jos ei muun niin sen takia, että Rayash pystyisi ne halutessaan jakamaan. Eihän Miraya tiennyt, oliko tuolla ollut koskaan todella ketään, jonka kanssa olisi jakanut kaiken.
Miraya ei edelleenkään tiennyt mitä sanoa ja astelikin Rayashin viereen antaakseen itsekin pähkinän Israylle. Vain saadakseen jotain tekemistä, hetken aikaa keräillä omia ajatuksiaan. Hän ojensi herkkupalaa lintua kohti varovaisen hiljaa ja hetken epäröinnin jälkeen siivekäs nokkaisi pähkinän itselleen. Pieni hymy kohosi Mirayan kasvoille hänen vetäessä hiljaa kätensä pois ja seuratessa linnun syöntiä.
"Haluaisin tietää... mitä tuo sukunne vaakuna tarkoittaa", Miraya sanoi lopulta kääntyen taas katsomaan Rayashia. Hän ojensi kätensä miehen pitelemää sormusta kohti saadakseen sen tarkasteltavakseen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tervetuloa sukuun

Post by Tinanja » Tue Sep 11, 2018 7:43 pm

Rayash kohotti tuskin huomattavasti kulmiaan Mirayan toteamukselle siitä, että tämä oli pahoillaan.
"Pahoillaan siitä, että mitä tapahtui, vai että kysyit?" Rayash kysyi hiljaa, katsellen Mirayaa arvioiden, kun nainen astui lähemmäs ja hänen yllätyksekseen tarjosi pähkinää Israylle. Vielä yllättävämpää oli se, että lintu suostui sen naisen sormista ottamaan epäilevän mulkaisun saattelemana. Rayash antoi linnun pyöriä siinä olkapäällään pähkinää syöden Mirayan kääntäessä hitaasti keskustelun Doulbturien sukuvaakunaan. Kapteenille kieltämättä aiheenvaihto sopi paremmin kuin hyvin... ja tämä tuhahti vähän katsellessaan sormissaan pyörittelemäänsä sormusta. Sitten tuo ojensi sen Mirayalle, kohottaen samalla katseensa naiseen.

"Portti symboloi varallisuutta, ja keskellä oleva kuvio on loitsuriimu Chig, joka kuvaa maailmankaikkeutta", Rayash sanoi sitten. "Ei yhtään... itserakkaampaa ja rahaa korostavampaa symbolia sitten kehitetty", Rayash naurahti hiljaa, Mirayaa arvioiden katsellen. "Mutta... siitä huolimatta, millainen se on, sillä on aika paljon valtaa Itärannikon saaristossa, ja Dionessakin tietyissä piireissä", kapteeni lisäsi vielä hiljaa, mietteliäänä jopa. Mirayassa ja hänessä oli yllättävän paljons amaa, kun tilannetta katsoi perustavanlaatuisesti: molemmat olivat aloittaneet melkein tyhjästä - Rayash siitä huolimatta, että hän oli kasvanut suvun kartanolla, ja Miraya siitä huolimatta, että oli... syntynyt melko varattomana. Suvusta puhuminen vei Rayashin nopeasti takaisin lapsuuteen, josta tämä hieman tuhahtaen työnsi ajatuksensa takaisin siihen, että Miraya piteli hänen sinettisrmustaan, ja Isray näykkäisi hänen korvaansa muistuttaen, että halusi lisää pähkinöitä.
"Mutta...", Rayash kohotti hitaasti katseensa Mirayan kasvoihin. "Sopiiko kysyä, millainen... missä päin Drieneä olet kasvanut?"

User avatar
Kide
Posts: 482
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tervetuloa sukuun

Post by Kide » Wed Sep 12, 2018 8:41 pm

"Siitä mitä tapahtui", Miraya vastasi hiljaa, hieman ihmetellen Rayashin kysymystä. "Siitä että kerroit, olen vain iloinen."

Miraya otti sormuksen vastaan, kohotti sitä ylemmäs ja kallisteli sitä puolelta toiselle nähdäkseen kuvion paremmin hytin pehmeässä, vähäisessä valossa. Vaakuna oli kaiverrettu sormukseenkin samalla, uskomattamalla tarkkuudella. Toki suuremmasta hiusneulasta oli saatu tehtyä koristeellisempi, mutta ei ollut epäilystäkään, etteivätkö molemmat olisi kuvanneet samaa porttia. Ja loitsuriimua, kuten Miraya sai samassa vahvistuksen Rayashilta. Mirayakin hymähti Rayashin moittiessa vaakunan merkitystä. Mutta sellaisia hän oli saanut huomata kaikkien suurimpien sukujen symbolien olevan, joihin oli törmännyt. Sitä hän ei tosin ymmärtänyt, miksi sellaisten sukujen tarvitsi enää korostaa asemaansa, kun se näkyi räikeästi muutenkin kaikkialla. Sentään Rayash oli poikkeus tästä ja se kohotti pienen hymyn Mirayan kasvoille.
Sitä Miraya ei epäillyt yhtään, etteikö vaakunan näyttäminen avannut monia ovia, jotka muuten olisivat pysyneet suljettuna. Toistaiseksi hän ei kuitenkaan voinut kuvitella hyötyvänsä hiusneulasta muuten kuin vain koruna. Miraya ei edelleenkään, Rayashin kanssa lähentymisen jälkeenkään, tuntenut olevansa Doultbur, vaan hän oli edelleen neiti Cabra. Ja nyt kun hän oli saanut paikan Valkoisen Lohikäärmeen kirjanpitäjänä, ei hän ollut edes miettinyt haluaisiko pyrkiä kirjanpitäjän urallaan vielä pidemmälle, tai jopa kokonaan eri uralle. Miraya oli aina ollu määrätietoinen ja tavoitteli mielellään aina vain lisää, mutta viimeisten tapahtumien valo oli kaikessa yllättävyydessään peittänyt hetkeksi alleen kaiken muun.

Miraya ojensi sormuksen takaisin Rayashille kuunnellessaan miehen kysymystä ja kurottautui mietteliäänä nostamaan hiusneulan pöydältä. Hän pyöritteli sitä hetken sormissaan ennen kuin käänsi katseensa miehen erivärisiin silmiin. Hän ei ollut edes ajatellut, ettei Rayash tietenkään tiennyt hänen menneisyydestään sen enempää kuin hän oli kertonut. Eikä Celian ilmeisesti ollut toivottanut merimiestä tervetulleeksi kotiinsa, miksi olisikaan, eihän Miraya itsekään tanssinsa jälkeen iltaa jatkaessaan sitä koskaan siirtänyt omaan kotiinsa. Se oli pieni, mutta tärkeä tapa pitää itsensä turvassa moneltakin ongelmalta.
"Drianan perukoilla, sisämaahan mentäessä. Siellä missä talot ovat pieniä eikä yhdenkään ovenpieltä korista tällaiset", Miraya kertoi lopuksi naurahtaen ja kohotti merkitsevästi pitelemäänsä hiusneulaa. "Se ei ehkä ole kauneinta aluetta, mutta se on paikka, jossa ihmiset useammin vastaavat hymyyn kuin muualla kaupungissa", hän lisäsi, nyt hiusneulan ohi tuijottaen, selvästi jotain muuta kuin hytin lattian näkien. Lopulta nainen nosti katseensa takaisin Rayashiin.
"Uskoisin, että se on aluetta, jolla sinä olet harvemmin joutunut kaupankäynnin puolesta liikkumaan." Se myös selitti sen, miten Celian oli onnistunut välttelemään Valkoisen Lohikäärmeen kapteenia kaikki nämä vuodet. "Mutta ehkä voin sen vielä joskus näyttää sinulle", Miraya jatkoi vielä, jääden odottavasti tutkimaan Rayashin ilmeitä.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tervetuloa sukuun

Post by Tinanja » Fri Sep 14, 2018 8:23 pm

Rayash antoi katseensa vaeltaa Mirayassa ja tämän käsissä, kun tuo katseli sormuksen jo ehkä vähän kuluneita, mutta aikaa muutoin loistavasti kestäneitä kuviointeja ennen kuin tuo vastasi hänen kysymykseensä Celianista, lapsuudestaan. Miehen kasvoille levisi pieni hymy tämän kuunnellessa Mirayan kertomusta laitakaupungista, paikasta jossa oli kasvanut.
"Kuulostaa siltä, että olet elänyt onnellisen lapsuuden", ainakin tämä hymyili puhuessaan paikasta, joten tällä oli onnellisiakin muistoja siitä.

Rayash hymähti viimein Mirayan kommentille siitä, että tuo voisi esitellä paikkaa joskus hänelle. Mies tosin vakavoitui nopeasti puhuessaan. "Olen melko varma, että tarvitsen vähän... huomaamattomamman asun, että koko kaupunginlaita ei puhu siitä, miten Rayash Doulbtur eksyi laitakaupungille", Rayash totesi. "Ikäviä puolia siinä, että useat tuntevat minut Doulbturien nuorimmaisena, ja kapteenina", mies totesi, nyt hitaasti katseensa korottaen takaisin Mirayaan. "Mutta olen varma, että seurasi pehmentää sitä vaikutelmaa...", tämä totesi hymyillen vähän. Oli mielenkiintoista tietää, että oikeasti Celian oli asunut, ja asui varmaan edelleen kaupungin laidalla... Mies niin hetkittäin... koko ajan toivoi, että olisi ollut aiemmin osa Mirayan elämää. Hän ei voinut kuvitellakaan niitä kaikkia hetkiä, jotka oli tietämättään ohittanut. Ehkä hän voisi tuolle tarjota nyt uusia muistoja?

User avatar
Kide
Posts: 482
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tervetuloa sukuun

Post by Kide » Sat Sep 15, 2018 12:29 pm

Miraya ei ollut liiemmin uhrannut ajatuksia miettien lapsuuttaan, ja se jos jokin jo kertoi kaiken olleen hyvin. Niin, ei hänellä ollut erityisen huonojakaan muistoja, kaikki oli ollut tavallista. Elämä ei ehkä ollut ollut loisteliainta, ei sellaista mitä se olisi voinut olla, mutta kyllä, Mirayalla oli ollut onnellinen lapsuus. Eikä sitä ollut vähentänyt edes opintojen aikaiset hankaluudet ja ennakkoluulot tytöstä kirjanpitäjän oppilaana tai huhut hänen äidistään. Oikeastaan päinvastoin, Miraya oli aina nauttinut haasteista ja muiden näpäyttämisestä sillä, mihin hän pystyi.
"Olen minä... kaikesta huolimatta", Miraya vastasi, mutta aavistuksen epäröiden. Hänestä tuntui kuin asian myöntäminen olisi voinut olla myös loukkaus Rayashia kohtaan - Celian oli itsepäisyydessään onnistunut rakentamaan heille hyvän elämän yksinäänkin. Eikä asiaa helpottanut tieto siitä, millainen Rayashin oma lapsuus oli ollut. Mutta miehen kasvoille asettunut hymy loi helpottavaa kuvaa siitä, ettei katkeruus ehkä ollutkaan tuon päällimmäinen ajatus, vaan Rayash näytti olevan iloinen Mirayan puolesta.

"Se voi olla", Miraya naurahti ja mittaili Rayashia katseellaan. "Ehkä voit pakata seuraavalle matkalle jonkin vanhemman paidan mukaasi. Kuluneemmat housut..." Hymynkare alkoi kuitenkin kuihtua Mirayan sanojen myötä, kun hän tajusi ajatella asiaa toiselta kannalta, jonka oli koko Drienessä olon ajan painanut visusti pois mielestään: miten hän kohtaisi äitinsä tämän asian kanssa?
"Mutta silloin... jos me..." Miraya haki sanojaan ja painoi katseensa hetkeksi lattiaan. Celian oli ollut kuin salaisen sopimuksen myötä kielletty puheenaihe, jota oli vain ohimennen silloin tällöin viistottu. Miraya oli tiennyt, ettei näin voisi jatkua ikuisesti, ja nyt tuo aika näytti olevan lopussa. Hän nielaisi nostaessaan katseensa takaisin Rayashiin.
"Äitini tietää, että jotain on tekeillä, kun ei saanut minulta kirjettä ensimmäisen laivan mukana." Miraya päätti, että oli aika ottaa asia suoraan puheeksi. "Ja hän kuulee varmasti, että olen ollut täällä ja kenen kanssa minun on nähty liikkuvan. Jos tulen mukaan Lohikäärmeen seuraavalle reissulle, minun täytyy mennä tapaamaan häntä." Hän puraisi epävarmana huultaan, sanojaan etsien. "Oletko miettinyt... Haluatko sinä tulla mukaan?" hän sai lopulta kysytyksi, siniset silmät Rayashia varovasti tuijottaen. Miraya ei tiennyt millaista reaktiota hänen pitäisi Rayashilta odottaa. Tai edes mitä hän itse toivoi miehen vastaavan.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tervetuloa sukuun

Post by Tinanja » Sat Sep 15, 2018 1:15 pm

Rayash hymyili hieman, tuskin huomattavasti Mirayan sanoessa, että hänen lapsuutensa oli ollut kohtalaisen onnellinen. Tavallinen ehkä? Ainakaan tällä ei näyttänyt tosiaan olevan erityisen vahvoja mielipiteitä vastaan tai puolesta sen suhteen, mikä oli ihan mukava tieto. Siitä huolimatta mies olisi antanut paljon siitä, että olisi saanut olla osa tuon elämää, ja se nosti pienen haikeuden tuon olemukseen. Mies kuitenkin peitti sen nopeasti, melkein samantien - tämä olisi Mirayalle varmasti vähintään yhtä vaikeaa tasapainotella uuden tiedon ja muutoksien kanssa. Hänellä sentään oli rutiininsa ja Lohikäärme, joka piti jalat tehokkaasti kannella, mutta Mirayalle tämä oli harppaus uuteen. Rayash vastasi tuon hymyyn ja kommentteihin vaatteista vain lyhyellä nyökkäyksellä, mutta vakavoitui Mirayankin vakavoituessa.

Kapteeni ei ollut odottanut Mirayan tuovan Celiania keskustelunaiheeksi, eikä hän ollut varautunut siihen. Miehen ilme koveni tuskin huomattavasti, ja hymy valui hitaasti tämän kasvoilta pois. Mies nousi seisomaan, ja Isray rääkäisi tyytymättömänä isäntänsä liikkeille lentäen takaisin omalle orrelleen pöydän lähettyvillä. Rayash asteli hitaasti hyttinsä, pöytänsä taa ja jäi katsomaan himmeästä ikkunasta paistavaa auringonvaloa ja -säteitä. Mies risti hitaasti kätensä rintakehälleen ja nielaisi.
"En tiedä", tämä vastasi lopulta, ääni tuskin huomattavasti värähtäen. Hitaasti Rayash kääntyi katsomaan Mirayaa. "En tiedä, olenko vain vain katkera, vai myös vihainen siitä, että hän salasi tämän kaiken", kapteeni sanoi hiljaa, laskien katseensa pöytäänsä arvioimaan. "Toivon, että olisin voinut olla osa elämääsi jo paljon... paljon aiemmin."

Locked