Page 1 of 2

Kuinka kynää pidellään

Posted: Fri Sep 14, 2018 11:11 pm
by Kuparirapu
//Viherkivi ja mukana saa olla myös Xhay//

Ohuen nahkahihnan varassa roikkuva laukku heilahteli jokaisella askeleella vuoroin eteen ja vuoroin taakse, ja silloin tällöin sen sisältä kuului kevyt kilahdus. Nimetön kiristi tottuneesti hihnassa olevaa metallisolkea paremmin jotta laukun sisältö ei pian lainehtisi halvassa musteessa. Ne eivät olleet tärkeitä hänelle, mutta sille miehelle joka paraikaan käveli katua alaspäin ne olivat. Halvasta, vaaleanruskeasta kankaasta valmistetun tunikan rintamuksessa keinahteli ohut metalliketju ja sen päässä kulmikkaissa metallisangoissa pyöreät lukulasit. Hartioillaan hän kantoi ohutta viittaa, jonka leikkaus mukaili kalliimpien esimerkkiä mutta materiaali oli sekin työläisen kukkarollen sopivampi. Ohuesta vyöstä roikkui rahapussi, laiha ja vaatimaton, ja sen vierellä narusta pieni tiimalasi. Hän oli antanut partansa kasvaa suipoksi pujoparraksi ja sen seurana hänen ylähuultaan koristivat ohuet viikset, jotka tosin sopivat huonosti hänen siloisiin ja nuorehkoihin kasvoihinsa ja korviensa korostettuihin teräviin kulmiin. Viimeisen silauksen antoi hänen hiustensa päällä lepäävä nahkamyssy ja korvan taakse työnnetty sulkakynä.

Hänen valeasunsa askeleet olivat tuoneet hänet tutulle kadulle, samaiselle jonka varjoista hän oli törmännyt erääseen peikkoon. Ja päätynyt ostamaan tältä kiehtovan lajitelman hyödyllisiä sieniä, erityistä palvelusta vastaan. Nimettömän silmät tunnistivat kyllä tutun oven ja sen lähettyvillä talon pihalle vievän portin, mutta hän käveli tarkoituksella kymmenisen askelta sen ohi ennen kuin pysähtyi yllättäen. Hän vilkaisi edestakaisin katua, kuin varmistaakseen että oli oikeassa paikassa, ja palattuaan oikealle ovelle koputti siihen rystysillään. Odottaessaan jotakuta avaamaan Nimetön vilkaisi vielä ulkoasuaan. Kaiken pitäisi olla kunnossa, aina pölyisestä paperinhajusta vaatteissa hänen oikean käden sormissaan oleviin mustetahroihin asti. Mutta miksi hän tunsi levottomuutta?
"Miksi sinä edes olet täällä?" Nimetön kysyi itseltään, pureutuen heti pohjimmaiseen kysymykseen sisimmässään. Miksi tosiaan? Hän oli kyllä kysellyt sen peikon pyyntöjen mukaan tälle opettajaa, ajatellen sen olevan vain pientä leikittelyä asian kanssa. Mutta kun ketään ei ollut löytynyt, tai pikemminkin kun kukaan ei ollut suostunut opettamaan puolituntematonta peikkoa pelkästään kiitoksen toivossa, oli Nimetön päättäny nopeasti voivansa hoitaa moisen homman vaikka itse.
"Mutta miksi?" hän toisti. Hän pääsisi tätä kautta lähemmäs tätä Xhay-nimistä peikkoa, tutustuisi tähän paremmin, saisi varmasti tämän luottamuksen puolelleen ja...ja...
Ja mitä? Yksikään hänen juonistaan ei vaatinut onnistuakseen vastaleivottua leipää tai muuta sellaista, eikä Xhay hänen tiedustelujensa mukaan ollut yhteydessä kehenkään kovin tärkeään henkilöön. Vaan silti Nimetön oli tuntenut tämän asian olevan tarpeeksi tärkeä, jotta hän oli vaivautunut itse saapumaan paikalle jonkun alaisensa sijaan. Pieni kulmien rypistys rikkoi hetkeksi Nimettömän ilmeen. Tällainen oli hänelle hyvin vierasta, elettyään ja selvittyään niin pitkään pysymällä aina selvillä sekä muiden olentojen että ennenkaikkea omista ajatuksistaan. Mutta jokin oli saanut hänet ryhtymään tähän, ja tällä hetkellä Nimetön päätti luottaa vaistoonsa.
Kun ovi viimein aukesi hän nyökkäsi kohteliaasti, toinen käsi hypistellen tiimalasin narua, ja sanoi:
"Armollista päivää teille. Parcial Crey, etsin herraa Xhay Sienenlakki."

Re: Kuinka kynää pidellään

Posted: Fri Sep 14, 2018 11:43 pm
by Viherkivi
Iältään määrittelemätön, likaisehko lapsi oli avannut oven. Lapsi oli yksi talonmiehen isosta katraasta, yksi niistä joka ei niin välittänyt juosta talon asukkaiden asioilla tai olla isossa yhteisössä muuten avuksi. Nytkin lapsi katseli vierasta aika pitkään ja hyvin arvostelevasti, vaikka muksu itse olikin sormi syvällä nenässään, housujen puntit polvista rikki ja naama likaisena.

”Joo?”, lapsi sanoi, edelleen arvosteleva ilme kasvoillaan ja sormi nenässä. ”Se asuu tossa toisessa kerroksessa.” Samalla vieraalle miekkoselle osoitettiin suunta sormella, johon oltiin haalittu melkoisen vaikuttava löytö sieraimesta. Jos vieras olisi viisas, hän ei jäisi katsomaan mihin klimppi päätyisi.

”Ootsä tullut perimään velkoja?”, muksu sitten kysyi varsin nokkavasti, mutta enempää hän ei ehtinyt tivata kun muuan ihmisnainen tarrasi lasta korvasta ja nuhteli häntä: ”Taris, heti paikalla pesulle, etkä pidättele vieraita ovel— EI RÄKÄÄ SUUHUN!!”

Tästä alkoi talon elämään varsin tavallinen huuto ja mekkala, kun äiti ja lapsi kävivät keskustelua siitä oliko lapsi ollut epäkohtelias vai ei. Muutaman kovan sanan ja tukistuksen jälkeen lapsi oltiin lähetetty sisäpihalle pesusoikon ääreen ja pullea ja kasvoiltaan nyt varsin punoittava talonmiehen rouva nojasi ovenkarmiin ja katsoi tulokkaaseen. Hänestä kyllä huomasi mistä lapsi oli arvostelevan katseensa oppinut, kun talonhoitajatar mittasi vierasta korvista kenkiin.

”Sitä kohteliasta Herra Sienenlakkia hakemassa?”, emäntä sitten kysyi, osoittaen sitten samaan suuntaan kuin jälkikasvunsakin. ”Toinen kerros ja oikeanpuolimmainen ovi, viimeinen käytävällä.” Nainen teki ovensuuhun tilaa sen verran että vieras pääsi sisään ja portaikkoon.
”Herra valitsi hyvän ajan kyläillä, kun Herra Sienenlakilla taitaa olla keittopuuhat menossa.”, rouva sitten totesi portaiden alapäässä, ”kovasti sieltä ainakin tuoksua tulee, vaikka ei siellä kunnon tulisijaa olekaan.” Talonmiehen rouva olisi toki halunnut jäädä juoruamaan pidemmäksi aikaa, mutta vieras vaikutti hänen silmiinsä kovinkin hienolta ja lukeneelta — eikä sellaisia sopinut pidätellä, sellaista parempaa väkeä.

~*~

Asunnossaan Xhaylla tosiaan oli keittopuuhat menossa. Tai oikeastaan, hän oli vaivaamassa taikinaa. Hän murisi itsekseen, vaellellen pienessä huoneistossaan ja vaivasi taikinaa kulhossa. Välillä hän pysähtyi katsomaan seinämaalausta, joka esitti korkeita punaruskea-runkoisia puita, joiden lehdet olivat Xhayn kämmenen jälkiä. Kai lajistien puheissa oli jotain hyvääkin, ainakin hän sai sen jälkeen aikaan erityisen hyvän sitkon taikinaan. Hän mottasi taikinaa erityisen kovaa, ja jatkoi taas vaellustaan ympäri pientä huoneistoa. Onneksi kohta hän voisi mennä pihan puolelle lämmittämään yhteisöuunia — siinä hän saisi päästää höyryjä, ja polttopuille oli aina käyttöä, kuumennetusta uunista puhumattakaan. Ison uunin lämmittäminen vei aikaa, ja talon eri huoneistojen emännät aina seurasivatkin Xhayn esimerkkiä mitä leipomiseen tuli. Kun peikko lämmitti uunin, silloin paistettiin erityisen hyvää leipää.

Xhay pamautti kulhon työtasolle, niin että jysähti, ja kaapi enimmät taikinat pois käsistään. Hän nuuhkaisi taikinakulhoa syvään, lisäten sitten pieneltä ikkunaltaan hieman kuivattuja yrttejä taikinaan, sekä lorauksen hunajaa.
”Vai ovat peikot laiskoja lorttoja, HAH!”, puolipeikko jupisi samalla kun sekoitti haluamansa yrtit taikinaan voimalla. ”Viime kuussa peikot veivät rehellisten ihmisten työpaikat, että juu...”

Re: Kuinka kynää pidellään

Posted: Sat Sep 15, 2018 11:26 am
by Kuparirapu
Nimetön ei antanut ilmeensä muuttua, mutta harkitsi jo marssivansa nenäkkäältä vaikuttavan kakaran ohitse ja kysyvänsä joltakulta täysipäiseltä. Kaikeksi onneksi pikkuotuksen äiti ehti paikalle ensin, ja Nimetön tyytyi vain odottamaan. Lapsien kanssa toimiminen tuntui hänestä aina kuin koiran kasvattamiselta, ja koirakin ymmärsi nopeammin kuka käskee.
"Kiitokset teille, rouva hyvä," hän kiitti kohteliaasti ja kumarsi hieman päätäänkin, ennen kuin lähti ohjeiden mukaan oven lähettyviltä löytyville portaille. Hän vilkuili mennessään hieman puolisuljettujen ovien raoista eri huoneita, nähden että muutamat uteliaat silmäparit seurailivat häntä ja samalla haistaen melkoisen paletin erilaisia hajuja. Monet niistä olivat vähemmän miellyttäviä, mutta hän ei peittänyt nenäänsä esittääkseen kohteliasta talonväkeä kohtaan. Portaikko paljastui yllättävän kapeaksi, kaartuen seinän ja huterasti narisevan kaiteen välissä, niin ahtaasti ettei niihin tuntunut mahtuvan kuin yksi henkilö kerrallaan. Nimettömästä tuntui, että hän olisi päässyt helpommalla jos olisi kiivennyt toiseen kerrokseen ikkunan kautta. Mutta seinästä tukea ottaen hän sai hilattua itsensä ylös, käytävälle jota saattelivat molemmin puolin ovet.
"Erinomainen paikka pitää piilopaikkaa tarpeen mukaan," hän ajatteli suunnatessaan viimeiselle oikealla. Ehkä hän järjestäisi jonkun alaisensa esiintymään täällä vuokralaisena...
Ovelle päästyään hän kuuli sen takaa epäselvästi mutistuja sanoja ja muita ääniä, jotka kuulostivat enemmänkin pahoinpitelyltä kuin ruonalaitolta. Mitä jotkut vitsikkäät sanoivatkaan, vihainen kokki tekee suolaista ruokaa? Jos näin oli, täytyisi Nimettömän keksiä hyvä tekosyy olla maistamatta peikon tämänhetkistä tuotosta.
Hän koputti ovelle, mutta ne tuntuivat hukkuvan aiemmin mainitun läiskähtelyn alle, joten Nimetön rykäisi äänensä kuuluviin:
"Herra Sienenlakki? Oletteko paikalla?"
Epätyypillisen kärsimättömänä, koska hän halusi todistaa itselleen ettei tuhlannut täällä aikaansa, Nimetön koputti uudelleen ja kokeili josko ovi olisi auki.
"Olitte kuulemma kyselleet minun tapaamistani, opetusta varten jos ymmärsin oikein. Toivottavasti en ole erehtynyt?"

Re: Kuinka kynää pidellään

Posted: Sat Sep 15, 2018 4:20 pm
by Viherkivi
Taikinakulho napattiin takaisin kainaloon, koska taikinan alustaminen ja vaivaaminen oli kriittinen vaihe. Oikeastaan koko leipominen oli Xhaylle itselleen hieman kriittistä, koska hän ei ollut erikoistunut leipomiseen samalla tavalla kuin ammattilaisleipurit. Pääasia oli se, että hän sai motata jotain, mutta vahingoittamatta ketään. Kulho kainalossa Xhay meni huoneistonsa ovelle ja katsoi vierasta.

"Vai löytyi joku halukas opettaja?", hän kysyi, mutta rykäisi sitten ojentaen kätensä jauhoiseen kädenpuristukseen. "Anteeksi, missä tapani ovatkaan? Xhay Sienenlakki on nimeni, hauska tavata... Herra...?" Lause nousi hieman ja loi selkeän kysyvän nuotin. Joka tapauksessa, puolipeikko avasi asunnon ovea enemmän, ja kutsui vieraansa sisään "Tulkaa toki peremmälle, olkaa kuin kotonanne."

Hän asteli itse takaisin pieneen asuntoon ja tunnusteli taikinaa kulhossa.
"Suonette anteeksi sotkun, minulla on leipomispuuhat kesken, enkä odottanut vieraita.", Xhay sitten sanoi tökkien pehmeää, kimmoisaa kimpaletta. Taikina todettiin sopivaksi, joten Xhay asetti kulhonsa työtasolle, pyyhkien kätensä pyyhkeeseen ja asettaen pyyhkeen sitten kulhon päälle. Taikina saisi jonkin aikaa kohota ja levätä, joten puolipeikolla oli aikaa muukalaiselle joka oli ilmestynyt hänen ovelleen.

"Painakaa puuta.", Xhay sitten sanoi ja osoitti sitä hieman parempaa tuolia asunnossa. Hän itse asettui jakkaralle, jalat pienoilla, niin etteivät ne koskettaneet lattiaan. Häntä kosketti kyllä, ja siitä ilmeni miten tuohtunut puolipeikko oli aiemmasta kohtelustaan ollut. Vaikka Xhay oli neutraali ja tasaisen kohtelias vierastaan kohtaan, hänen hyvin hoidettu häntänsä viuhtoi ja viskoi lattialla puolelta toiselle, kuin merkkinä pidätellystä kiukusta toisten paukapäisyyttä kohtaan.

Re: Kuinka kynää pidellään

Posted: Sat Sep 15, 2018 6:22 pm
by Kuparirapu
"Crey, Parcial Crey, palveluksessanne," Xhayn ovella seisova mies vastasi kohteliaasti ja epäröityään hetkisen hän tarttui kuin tarttuikin tämän ojentamaan käteen. Peikon päästäessä hänet peremmälle Nimetön pyyhkäisi kätensä vaivihkaa viittansa sisäpintaan, johon hänen harmikseen jäi jauhoinen ja hieman tahmea läikkä.
"Siltä vaikuttaa," hän mutisi antaen katseensa kiertää lyhyesti ympäri huonetta ja takaisin Xhayn jauhoiseen olemukseen. Yleensä Nimetön olisi kammannut jokaisen ympäristöstä löytyvän tiedonjyvän ja vihjeen sen asukkaasta, mutta vieläkin tämä kaikki tuntui hänestä enemmän ajanvietteeltä kuin vakavasti otettavalta keikalta. Niinpä hän tyytyi vain istumaan osoitetulle tuolille, selkä suorassa ja kädet siististi sylissään. Hän antoi pienen hiljaisuuden laskeutua heidän kahden välilleen, koska Parcial Crey oli täällä hieman epävarmoin perustein. Lopulta hän hengitti syvään ja sanoi:
"Kas niin, herra Sienenlakki...lausuinhan sen oikein? Niin, sain vastikää kuulla eräältä tuttavaltani teidän etsivän itsellenne jotakuta jolta oppia kirjoitustaitoa. En tietenkään tunne teidän tilannettanne tai karaktääriänne, mutta silti yllätyin että ette ole etsineet ketään akateemisesti ansioituneempaa asiantuntijaa avuksenne. Vaan moinen lienee turhaa teorisointia, kuten sanoin en tunne kaikkia asian premissejä, joten tyydyn tilanteen nykyisiin raameihin. Kuten siis totesin, olen saapunut vastaamaan pyyntöönne oppia kirjoittamaan."
Parcal tarttui puhuessaan laseihinsa, ja tottuneella otteella hän hankasi toista linssiä hihansuullaan ennen kuin jatkoi:
"Mutta ymmärrätte varmasti, herra Sienenlakki, että valitettavasti en voi tehdä tätä palvelusta teille silkasta solidaarisuudesta. Olen ymmärtänyt teidän olevan ruoanlaiton ammattilainen, korjatkaa toki jos olen väärässä, ja vertaankin tilannetta teille tutuimmalla tavalla. Uskon että tekään ette tarjoa ateriaa, johon olette käyttänyt aikaanne, täysin ilmaiseksi asiakkaallenne. Ja kas, olen itse samanlaisessa tilanteessa. Voin opettaa teitä, mutta sen vastineeksi joudun pyytämään korvausta oppitunneistani. Tähän asianlaitaan tietenkin vaikuttaa myös teidän lähtötasonne kirjoitus- ja lukutaitojen suhteen joiden olevan, sallinette sanamuotoni kaikessa kohteliaisuudessa, miltei olematon. Siksi opetus voi vaatia oman aikansa, niin teiltä kuin keneltä tahansa muultakin."
Tiirattuaan linssien olevan tarpeeksi puhtaat hän antoi niiden vaipua takaisin roikkumaan, ja nojautui lähemmäs.
"Siispä tiedustelenkin ensiksi, miten olette ajatelleet hallinnoida opintojen taloudellisen puolen? Haluan jo nyt tehdä selväksi, että opettaminen velaksi ei tule kysymykseenkään. En epäile teidän kunniallisuuttanne, mutta tämähetkisen tilanteen takia tarvitsen jotain konkreettista maksun suorittamisessa."

Re: Kuinka kynää pidellään

Posted: Sat Sep 15, 2018 7:24 pm
by Viherkivi
"Kyllä, Sienenlakki, ihan oikein." Xhay vahvisti, ihan kuin toisella olisi ollutkaan paljon mahdollisuuksia lausua nimi väärin. "Se on metsänpeikkojen perinteellinen sukunimi, viittaa siihen sienen osaan, joka ei ole sienen jalka."
Sitten puolipeikko vaikeni kun toinen selitti tilanteen omasta näkökulmastaan. Keittiömestaria hieman mietitytti, miten sellainen hajuton ukkeli kuten Vild muka tunsi tällaisen mustesormisen nelisilmän, mutta ei ollut hänen asiansa tunkea komeaa nenäänsä toisten suhteisiin. Pääasia kuitenkin oli, että hänelle oli kuin olikin ilmaantunut joku, joka tiesi miten sanojen voima valjastettiin ja miten ne tallennettiin pysyvämpään muotoon.

"Ymmärrän huolenne, tarvitseehan niin ylhäinen kuin alhainenkin veri jotain jolla elää, oli se sitten metallista tai muu hyödyke." hän sitten sanoi. Xhay oli aika vaikuttunut siitä, miten monta sanaa Parcial Crey osasi -- hän oli varma että pian osaisi tavata mitä suolapurkissa hänen työpaikallaan oikein luki. Useamman kerran Xhay oli ihmetellyt madon kiemurtelua muistuttavaa koukeroa, kuoppaa, ympyrää, ylös ja oikealle menevää tikkua, sekä merkkiä joka näytti ehkä hieman vuorenhuipulta. Hänen häntänsä vimmainen viuhtominen muuttui hieman, nyt siihen tuli enemmän sellainen innostunut nytkintä.

Hänellä oli melko vaatimattomat tulot, mutta silti runsaammat moneen muuhun nähden -- sekä suunnitelmallisuutta ja kärsivällisyyttä säästämiseen. Hän suki partaansa, jonka oli tavalliseen tapaansa vahannut ja muotoillut siten, että se saattoi olla jopa kaupungin yksi komeimmista kuontaloista.
"Voin maksaa kolme kuparista per jokainen oppimani kirjain ja lämpimän aterian per opetuskerta.", hän sitten tarjosi herra Creylle. Syksymmällä hän saattaisi pystyä tarjoamaan jopa yhteisöpuutarhasta kaalia, perunoita tai herneitä omasta osuudestaan, jos se lehtorille vain sopisi.

"Tietysti, jos tienne eksyy koskaan Teurastettuun Prinssiin, voin katsoa että saatte tuntuvan alennuksen aterioistanne siellä, ehkä viinistäkin.", hän sitten sanoi, josko sopimusta tarvitsi makeuttaa jollain vielä hieman houkuttelevammaksi.
"Ruoanlaitto-repertuaariini kuuluvat monenlaiset suolaiset ruoat, aina puurosta vohveleihin ja liharuoista mereneläviin -- kasvisruoatkin ovat tulleet tutuiksi.", hän sitten sanoi, ikään kuin hänen taidoistaan tarvitsi muka toista vakuuttaa.

Re: Kuinka kynää pidellään

Posted: Sat Sep 15, 2018 10:07 pm
by Kuparirapu
Kolme neriä kirjaimelta...mielenkiintoinen ehdotus. Peikko voisi sillä tavoin keskittyä tiettyihin kirjaimiin, tai niihin jotka olivat kaikista yleisimpiä, ja päästä sillä tavalla halvemmalla...
"Mutta arvioiko tuo peikko asiaa näin? Eikö tähänastinen vihjaa että hän haluaa vain lukutaidon ilman sen kummempia suunnitelmia?" Nimetön tuumi keskeyttäen ajatusketjunsa tylysti, ja keskittyen rooliinsa. Parcal nojautui tuolillaan ja nyki partaansa mietteliään näköisenä.
"Tämä ehdotuksenne on...mielenkiintoinen, herra Sienenlakki. Useimmiten sopimus koskee opetukseen käytettyä aikaa, tai lopputulosta kokonaisuudessaan, ei niinkään kirjaiimia yksittäin. Joku toinen voisi tarkertua aiheen lingvistisiin puoliin ja sovitella hintaa sanoihin käytettyjen kirjainmäärien mukaan, tai ehkä jopa leksikaaliseen ulottuvuuteen... Mutta kas, pahoittelen että ajaudun turhille sivupoluille pääaiheesta."
Parcal katsoi Xhayta suoraan silmiin ja hänen äänessään oli vilpittömän kuuloinen sävy miehen jatkaessa:
"Haluan sanoa, että arvostan tätä tarjoustanne, sillä osaan ymmärtää mitä se tarkoittaa teidän toimeenkuvanne rajoissa ja miten paljon olette siis valmiina antamaan näiden opintojen puolesta. Siksi haluaisinkin esittää oman tarjoukseni, jonka kautta uskon meidän pääsevän yhteisymmärrykseen. Nähkääs, olen ammatiltani kirjuri. Tällä päässyt osaksi Dionen kirjansitojien ja kirjureiden kiltaa, mutta valitettavasti kolmen vuoden jälkeen olen edennyt vasta alemman oppipojan asemaan. Siksi teen myös tilaustöitä mistä vain niitä saan käsiini. Pieni finansiaalinen tuki, ymmärrätte varmaan. Useimmat työt joita saan ovat yksinkertaisia mutta määrältään runsaita, joiden valmistuminen on minulle raskasta. Siksi...ehdottaisin seuraavaa. Voitte maksaa minulle kolmekymmentäviisi neriä oppitunneista, joka kattaa suurin piirtein puolet käytössä olevista kirjaimista, ja lopun hinnan edestä auttaisitte minua viimeistelemään jonkun tilaukseni valmiiksi. Tietenkin aion antaa teille tarpeellisen pohjan jotta kirjoitusjälkenne on tyydyttävää, mutta tätä kautta saisitte myös käytännön harjoitusta. Ja samalla voisimme pitää ehdotuksenne yhdestä ateriasta opetukseni lomassa. Kuinka voisinkaan kieltäytyä teidänlaisenne asiantuntijan tarjoamasta ateriasta?"
Parcalin suusta kuului ehdotus, jota Nimetön oli kaavaillut jo ennen tänne tuloa ja sovitellut juuri äsken peikon tarjouksen lomaan. Kyllä, se oli hänen kannaltaan eduksi. Kyllä, hänellä olisi siinä suurempi päätäntävalta kuin peikolla, useallakin tavalla. Eli kaiken pitäisi olla hänen periaatteidensa mukaisesti, vaan silti Nimettömästä tuntui koko ajan kuin hän olisi jättänyt jotain huomiotta. Pieni nakertava epäilys ajatusten reunalla, josta hän ei tuntunut saavan otetta.
"Jos tämä sopii teille, voin antaa teille ensimmäisen oppitunnin aiheeseen. Lyhyen pohjustuksen, ei vielä mitään erityisen haasteellista, mutta jotain josta voisimme aloittaa?"

Re: Kuinka kynää pidellään

Posted: Sat Sep 15, 2018 10:30 pm
by Viherkivi
Xhay ei tuntenut termiä 'lingvisti', mutta hän oletti että paahtamalla ja ohueksi viipaloituna siitäkin saisi oikein hyvää. Tai keitettynä ja tomaattikastikkeessa tarjottuna.
"Mielenkiintoinen ehdotus.", hän sitten totesi, mutta ei ollut laisinkaan varma olisiko hänestä auttamaan kirjuri-lehtoria viimeistelemään mitään tilaustöitä -- sinänsä hän ei nähnyt ehdotuksessa mitään vikaa. Pistettiinhän oppipojat ja -tytöt keittiöissäkin ensin tekemään vihannesten pesemistä ja kuorimista ja viipaloimista harjoituksen vuoksi. Samalla iso osa valmistelutöistä ennen serviisiä saatiin tehdyksi.

"Kyllä tuo sopii.", hän sitten myöntyi ehdotukseen, lähinnä siksi että ei uskonut kenenkään muunkaan tulevan hänen kotiovelleen häntä opettamaan. Hän vilkaisi taikinakulhoa olkansa yli, ja osoitti sitä sitten peukalollaan. "Kuten sanoin, minulla on hieman hommia kesken, mutta jos haluatte luennoida samalla kun lämmitän yhteisöuunin ja paistan leipäni, se sopii kyllä."

Niine hyvineen Xhay nousi jakkaraltaan ja viittasi herra Creyta seuraamaan. Koska talo oli ollut aiemmin suuri asuintalo rikkaalle perheelle, ja epäonnea kohdattuaan talo oli pakkohuutokaupattu ja muutettu pieniksi asunnoiksi, oltiin pihalle rakennettu iso uuni pesutilojen ja käymälöiden ja yhteisöpuutarhan lisäksi. Xhay nappasi taikinakulhonsa ja muutaman tarvitsemansa työkalun ja lähti ulos.

"Ymmärtänette, että olen hyvin kiireinen herraspeikko.", hän sitten selitti Parcialille. "Töitteni ohella teen paljon asuinyhteisöni eteen, jonka lisäksi etsin aina tuoreimpia ja parhaimpia raaka-aineita. Tuoreus tekee suuren muutoksen mihin tahansa ruokaan."
Tosin hänen viimeisin retkensä tuoreimman maidon hankkimiseksi oli päätynyt siihen, että maitotilan päälypsäjä oli päästänyt hänet itsensä lypsämään. Lehmä oli tönäissyt Xhayn suoraan lehmän'kakkuun' -- sen takin Xhay oli sittemmin polttanut. Mutta ainakin maito oli ollut tuoretta, ja siitä oli saanut erinomaisen hyvää, kullankeltaista voita.

Sisäpihalla Xhay antoi taikinakulhon nelisilmäiselle kirjurille, ja asetteli työvälineensä pienelle pöydälle uunin vieressä. Sanaakaan sanomatta hän meni halkosyvennykseen ja alkoi poimia parhaimpia polttopuita uunin lämmittämistä varten.

Re: Kuinka kynää pidellään

Posted: Mon Sep 17, 2018 7:41 pm
by Kuparirapu
"Minä...," Parcal aloitti, mutta ei ehtinyt jatkaa kun peikko nousi jo tuoliltaan ja kulho kainalossa lähti niine hyvineen ovea kohti. Hämmentynyt kirjuri kiiruhti nopeasti perään, ja Nimetönkin yllättyi miten tottuneella askeleella Xhay laskeutui aiemmat petolliset portaat. Päivittäisen harjoituksen tuottamaa tulosta, varmaankin.
"Tietenkin, tietenkin," Parcal nyökytteli kohteliaasti. "Mikäpä olisikaan produktiivisempi tapa käyttää vapaa-aikaansa kuin hioa taitojaan."
Tapa jolla talon huoneet oli jaettu tuntui Nimettömälle täysin sattumanvaraiselta, ja hän olisi varmaan eksynyt etsiessään ovea pihalle jollei olisi seurannut peikon hännäntupsua edessään. Viimein he astuivat ulos, jossa tutunnäköinen kaivo ja kasvimaa heitä odottivat. Kaivolla hääräsi pari lasta, muutaman vuoden vanhempia kuin ovella näkynyt rääpäle, nostaen yhteisvoimin vettä kaivosta. He pysähtyivät katselemaan silmät uteliaisuudesta ammollaan Xhayn ja Parcalin matkaa kohti uunia.
"Täällä on, khm, varsin eloisa tunnelma," Parcal totesi pidellessään taikinakulhoa, ja hetken epäröityään asetti uunipöydälle työvälineiden vierelle. Kirveen paukahdusten soidessa taustalla hän avasi olkalaukkunsa ja alkoi penkoa sen sisältöä.
"Kunhan vain löydän...pieni hetkinen, se on tässä...aha! Kas niin," hän lausui ja veti esiin tukevan hiilenpalan ja siististi leikatun neliön vaaleaa purjekangasta. Pihan nurkalta löytyvä vanha laatikko kelpasi hänelle tuoliksi ja istahtaen hellan vierelle Parcal levitteli kankaan syliinsä.
"Kuten sanoin, annan teille lyhyen pohjustuksen, jota voitte pohtia itsenäisesti seuraavaan kertaan mennessä," hän totesi ja asetti hiilenpalan nurkan kankaalle. "Kirjoittaminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain puhuttujen sanojen kuvaamista kirjaimilla. Jokaista yksittäistä äännettä kuvaa yksi kirjain, ja peräkkäin aseteltuna niistä muodostuvat samanlaiset sanat kuin ääneen lausuttaessakin. Esimerkiksi näin kirjoitetaan 'leipä'. Tämä on L-kirjain...tämä taas E...I...P...ja lopussa Ä."
Puhuessaan Parcal kirjoitti sanan isoilla ja selkeillä kirjaimilla kankaan nurkkaan. Hän pitäytyi käyttämästä kirjeisiin sopivaa, kiemuraisempaa ja kauniimpaa käsialaa jotta peikkoparka ei turhaan hämmentyisi.
"Nämä kaksikymmentäkahdeksan kirjainta, jotka tulette oppimaan, löydätte minne tahansa menettekin, vanhaa haltia-aakkostoa löytyy tietääkseni vain historiankirjoituksista jossain Phoeben kaupunginkirjaston syvyyksistä. Näitä helpompia kirjaimia oppetellessa teidän kannattaa tehdä niille muistisääntöjä, esimerkiksi yhdistämällä niitä teille tuttuihin sanoihin ja asioihin. Vaikkapa kirjan A, joka on tällainen, muistuttaa vuorenhuippua kuten Aiedeen vuoriston nimessäkin," Parcal jatkoi luennointiaan muotoillen kirjaimen kankaalle.

Re: Kuinka kynää pidellään

Posted: Tue Sep 18, 2018 12:07 am
by Viherkivi
’Eloisa’ oli ehkä hieman vähättelevä termi, mutta Xhay oli kyllä kirjurin kanssa samaa mieltä. Talo ja sen piha olivat melkein kuin pieni kyläympäristö kaupungin sisällä — puolipeikkoa se ei oikeastaan haitannut, sillä juttuseuraa löytyi aina, tai joku jolta saattoi lainata pienen pussin jauhoja tai kupillisen voita, jos tarve niin vaati.

Hän pysähtyi tarkastelemaan uuden opettajansa raapustamia kirjaimia ja toisti ne hänen perässään: ”Äl, eeeh, ii, pee, ääh. Hm, tuo ensimmäinen on ainakin tuttu. Olen nähnyt sen purkissa, jossa pomon vaimo pitää suolaa.” Xhaylla oli edelleen polttopuut ja sytykenippu käsivarsillaan, mutta hän pamautti ne sitten uunin tulipesään. Hän asetteli polttopuut haluamallaan tavalla ja sytytti sitten tulen — uunin lämpiämiseen menisi kuitenkin tovi, joten hän otti kepin ja istui Parcalin eteen ja kopioi hänen esittelemänsä kirjaimet hiekkaiseen maahan.

Hänen ensimmäiset askeleensa kohti kirjallisia pyrintöjä. Xhayn kasvoille levisi pieni hymy, vaikka kirjaimet olivatkin hänen jäljiltään kovin karkeat.
”Mutta aa ja äähän ovat aika samanlaiset,” hän sitten pisti merkille kankaanpalalta, ”ero on vain täplissä.” Puolipeikko väänteli suutaan kun mietti näitä äänteitä ja sovitteli niitä sanoihin. Aamu. Äämu. Ero oli merkeissä hienoinen, mutta muihin merkkeihin yhteen liitettynä ero kasvoi merkittävästi.