Kelluva kulissi

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Kelluva kulissi

Post by Kide » Sun Sep 16, 2018 6:57 pm

// Tinanja & kapteeni Doultbur //

Ihmisiä Drienen satamassa ei enää erottanut kunnolla, kun Miraya viimein malttoi laskeutua kannelta Valkoisen Lohikäärmeen lähtöä seuraamasta hänen ja Airdanin työtilaan. Hänen kollegansa loisti yllättäen poissaolollaan - ehkä tuo oli vetäytynyt syvemmälle laivaan pakoon kaikkea hälinää, jota lähtö oli kannelle aiheuttanut. Toisaalta Miraya epäili, että Airdan oli paiskinut töitä koko viikon ajan niin paljon, että oli tuskin huomannut tekevänsä sitä Dionen sijasta Drienessä, joten miehellä tuskin oli hirveästi töitä jäljellä paluumatkalle. Mirayalla hommia sen sijaan tulisi riittämään ja hän läväyttikin paperinsa pitkin suurta työpöytää onnellisena siitä, että saisi todennäköisesti pitää hytin vallassaan ja juuri sellaisessa sekamelskassa kuin halusi.

Aurinko oli jo pyörähtänyt taivaankannen yli, ja ikkunasta lankeavan valon värin syventyessä Miraya tajusi illan jo lähestyvän. Oliko hän tosiaan istunut koko päivän huomaamattaan laivan papereiden parissa? Inhottavan jäykiltä tuntuvista hartioista päätellen kyllä. Miraya haukotteli leveästi ja pyöritteli hartioitaan sen mitä hänen mekkonsa tiukka leikkaus antoi periksi. Hän nousi ja alkoi kerätä papereita, joilla oli peittänyt pöydän pinnan lähes näkymättömiin. Viimeisen sopimuspinon alta paljastui kuluneen puupinnan sijaan pieni, litteä muistikirja, jonka Miraya tunnisti samaiseksi, jota Airdan aina kantoi mukanaan. Hän ei ollut edes huomannut pientä vihkoa tullessaan vaan levittänyt tavaransa turhia ympärilleen katsomatta. Hän liu'utti nahkakantisen vihkosen siististi pöydän toiselle laidalle tuolia vastapäätä odottamaan Airdanin paluuta. Miraya jopa oikoi sen alareunan vastaamaan pöydän reunaa ja tuhahti huvittuneesti. Jo nyt kelpasi herra Pikkutarkan hakea muistikirjansa.

Miraya palasi seuraavana aamuna takaisin työhyttiin heti aamupalan jälkeen - ulkona vihmova sumuinen sade ei houkutellut liikkumaan kannellakaan. Hän jätti paperinsa odottamaan hytin pöydälle ja suuntasi ovelle, mutta käännähti takaisin muistaessaan Airdanin kirjan, jota mies ei ollut vielä käynyt noutamassa. Miraya empi aavistuksen ennen kuin nappasi nahkakantisen vihkon käteensä ja kiersi sen sulkevan nyörin auki. Hän uskoi Airdanin merkitsevän sinne uusimmat lastit ja sopimukset, joten pienellä vilkaisulla hän voisi korvata kierroksen ruumassa. Hänen epäilyksensä osuivat aivan oikeaan ja hän istahtikin alas selaten uusimpia merkintöjä sormi Airdanin uskomattoman siistiä tekstiä seuraten. Hän voisi huoletta luottaa siihen, että mitä ikinä Airdan olikaan kirjaan merkinnyt, se olisi varmasti oikein. Se mies ei Mirayan uskomuksen mukaan ollut kykenevä virheisiin, ainakin mitä kirjanpidollisiin asioihin tuli.
"Mutta mitä..." hän mutisi itsekseen huomatessaan toisinaan sivun marginaaliin tehdyt merkinnät, irtonaiset numerot ja nimikirjaimet. Aikansa kulmat kurtussa merkintöjä seurattuaan ja verrattuaan niitä muutamaan omaan dokumenttiinsa hän alkoi viimein ymmärtää niiden merkityksen, ja se sai muutaman naisen suuhun sopimattoman sanan kaikumaan hytissä. Miraya ei keksinyt kuin yhden merkityksen näille pienille lisäyksille, ylimääräisille merkinnöille, mutta eihän sellainen ollut mahdollista... Olisihan Rayashin täytynyt huomata? Kenties kyse olikin jostain muusta, mutta joka tapauksessa Miraya aikoi ottaa selvää mistä.

Pian napakka koputus kaikui kapteenin hytin ovesta. Tällä kertaa Miraya odotti kutsun sisään ennen kuin aukaisi oven, vaikka olisi mieluusti syöksynyt sinne suoraa päätä.
"Rayash, minä löysin... jotain", Miraya totesi heti oven suljettuaan, vakavana isäänsä katsoen. Hän harppoi Rayashin työpöydän eteen Airdanin muistikirjaa toisessa kädessään hieman liiankin tiukasti puristaen.
"Minä... huomasin jotain kirjanpidossa. Siis Airdanin... omassa kirjanpidossa ja se ei sovi muun kirjanpidon kanssa", hän töksäytti lopulta suoraan ja läpsäytti vihkon auki Rayashin eteen. "Tai siis... tässä on jotain outoa. Katso nyt tuotakin." Miraya napautti sormellaan paria merkintää kirjassa. "Sopimuksessa puhuttiin kolmesta tynnyristä, mutta... aivan kuin Airdan väittäisi niitä olevan kuusi. Katso nyt, tuo merkintä on selvästi jatkoa tälle, vaikka onkin tuolla sivussa. Nimikirjaimet täsmäävät. Ja sama toistuu tuolla... ja tuossa. Ja täällä taas", Miraya käänsi sivua, "näyttää kuin viljaa olisi vähemmän mitä piti. Hän on minusta merkannut nuo määrät puolikkaiksi, mutta se lukeekin täällä." Miraya kohotti lopulta katseensa kirjasta varovasti Rayashiin, odottaen jotain tyrmistyksen ja raivon väliltä. Joko kapteenin ensimmäinen kirjanpitäjä ei ollutkaan niin tarkka kuin kaikki siinä miehessä antoi ymmärtää, tai sitten Airdan oli päättänyt tehdä ihan omia kauppojaan Valkoisen Lohikärmeen siivellä. Ja vaikka jälkimmäinen vaihtoehto kuulosti täysin mahdottomalta, oli ensimmäinen sitäkin epätodennäköisempi.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kelluva kulissi

Post by Tinanja » Sun Sep 16, 2018 7:28 pm

Matkan ensimmäiset päivät olivat kuluneet rutiininomaisesti Rayashin osalta, vaikka tämä myönsikin itselleen olleensa melko lailla ajatuksissaan. Nyt mies oli viimein istunut työpöytänsä taakse pyörittelemään Aldarin hänelle osoittamaa kirjettä sormissaan. Hän ei uskonut haluavansa avata, saati lukea sitä, mutta samalla hänen sormensa mursivat hitaasti sinettiä auki, ja pian mies taitteli kirjettä avoimeksi, veljensä aina niin siistin käsiäalan tunnistaen. Hän tiesi, mitä se koski - sitä keskustelua, jonka mies oli jälkiruuan aikana kuullut, ja johon oli niin poliittisesti vastannut. Rayash ei erityisemmin ollut uhrannut ajatuksiaan Aldarin sanoille, mutta tiesi miehen olevan tosissaan, kun tämä kerran oli ne tuonut julki. Se soisi hänelle vaikean aseman: hänen tuli käydä kauppaa sekä Dionen että Drienen kanssa, ja hänen asemansa tällä hetkellä molemmissa satamissa oli melko vakaa. Jossain vaiheesa tuollaista kiistaa olisi kuitenkin valittava puoli, eikä kumpikaan vaihtoehdoista ollut hyvä. Lohikäärmeen profiilin ollessa niin... korostunut molemmissa paikoissa suurimpana kauppalaivana satamien välillä.

Hei,
Olen varma, että päivällisemmälle keskustelemamme liikeasiat ovat pitäneet sinut kiireisenä, puhumattakaan muista suuren kauppalaivan kapteenin velvollisuuksista. Toivon kuitenkin, että olisit ehtinyt uhrata muutaman ajatuksistasi lyhyelle keskustelulle, jonka kävimme jälkiruokiamme nauttiessamme. En kirjeessä halua mennä yksityiskohtiin, mutta olen hiljalleen suunnitellut sitä, miten sanomani voitaisiin toteuttaa. Olen kuitenkin varma, että erityisestä asemastasi merillä ja maalla voisi olla hyötyä puolin ja toisin. Toivon, että toisit kantasi mahdollisimman pian tietooni, jotta voin olla tarvittaessa tukenasi tämän kaiken keskellä.
~Veljesi Aldar


Rayash ei uskonut tästä seuraavan mitään hyvää - vain vaikeita ja vielä vaikeampia valintoja, joista hänen olisi keskusteleva sekä läheisimpiensä että miehistönsä kanssa... Mies toivoi, ettei se aika koittaisi vielä, mutta Aldarin mieltä olisi vaikea kääntää - tämä toimisi ennemmin tai myöhemmin, ja Rayashin olisi oltava silloin valmis.

Kapteenin ajatukset ja kirjeen tuijottamisen keskeytti kuitenkin napakka koputus, joka sai miehen havahtumaan ajatuksistaan. Tämä työnsi paperin kaikkien muiden paperien sekaan ja alle kohottaessaan katseensa ovelle. "Sisään!" tämä huikkasi. Kasvoille levisi pieni hymy, kun tämä huomasi Mirayan astuvan sisälle. Tavastaan poiketen naisen kasvoilla ei ollut hymyä, vaan jotain epävarmaa, ehkä jopa jotain epäuskoista? Rayashin kasvoille kohoava hymy kuoli heti alkutekijöihinsä Mirayan sanoessa, että tämä oli löytänyt jotain. No, se tästä vielä puuttuisi... kapteeni ehti ajattelemaan ennen kuin Miraya tarkensi kommenttiensa koskevan kirjanpitoa. Tämän keskustelun hän mielellään olisi käynyt toistamiseen, Rayash ehti ajatella ennen kuin Miraya laski Airdanin henkilökohtaisen muistikirjan, kirjanpitokirjan hänen eteensä osoittaen risteävyyksiä sopimusten ja kirjanpidon kanssa. Kapteeni kuunteli ilmekään värähtämättä, kulmiaan tuskin huomattavasti kurtistaen Mirayan kommentointia ja nyökkäsi viimein.

"Hän on tehnyt aivan kuten olen pyytänytkin", Rayash vastasi sitten Mirayalle naisen lopettaessa selityksensä. Rayash kohotti kirjasta katseensa Mirayaan, melko vakavan näköisenä. "Istuhan", mies viittasi tuoliaan pöytäänsä vastapäätä.
Mies näytti vakavalta katsoessaan Mirayaa. "Kun perin Lohikäärmeen kapteenin aseman, oli selvää, että jatkaisin hänen jalanjäljissään jokaista osa-aluetta laivalla... Tämänkokoinenkaan laiva ei rehdillä työllä pääse lyömään rahoiksi, päinvastoin, joten lisätuloja on kerättävä jostakin. Laivan koko suo sille ainutlaatuisia etuja, ja Lohikäärme tunnetaankin yhtenä tärkeimpänä salakuljetusaluksena tietyissä piireissä", kapteeni sanoi sitten. "Toivoin, että pääsisit ensin tutustumaan vielä paremmin... meihin... ennen kuin tuon tämän itse keskusteluun, mutta olet maineesi veroinen kirjanpitäjä", Rayashin kasvoille levisi tuskin huomattava hymy hetkeksi ennen kuin tämä vakavoitui. "Tämä on syy, miksi Lohikäärme on niin hyvässä kunnossa, ja varallisuudestaan tunnettu", ja se antoi myös hänen suvulleen mahdollisuuden noteeraa hänet varallisuutensa perusteella - se oli toissijaista kyllä, mutta huomio, jonka mies vuosien varrella oli tehnyt.
"Nyt tiedät kaiken Lohikäärmeestä, ja toivon, että ymmärrät sen olevan osa liiketoimintaa merillä... Osa sitä, mitä Lohikäärme on vuosikymmenet jo ollut."

Rayash tosin tiesi paremmin kuin hyvin, että Miraya todennäköisesti räjähtäisi hänen silmiensä edessä - aivan kuten tuon äitikin olisi tehnyt kuullessaan jotakin tälläistä... ja kuten hän olisi vuosikymmen sitten tehnyt.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kelluva kulissi

Post by Kide » Mon Sep 17, 2018 1:26 pm

Mirayan varovainen ilme muuttui ihmetyksen kurtistamiksi kulmiksi, kun Rayashin sanoista kävi ilmi, että hän tiesi mitä Airdan näillä merkinnöillään tarkoitti. Miraya osasi vain tuijottaa hetken miestä ennen kuin viimein narisutti tuolia tämän pyynnöstä. Jos Rayash tiesi tästä, kyse täytyi olla jostain muusta kuin kirjanpidon ohi käytävästä kaupasta. Eihän Rayash olisi voinut riskeerata liiketoimiaan tällä tavoin. Eihän?
Kyllä hän voi, sai Miraya pian huomata Rayashia kuunnellessaan, ilme ihmetyksestä epäuskon kautta tyrmistykseen liukuen. Niin, kai mikä tahansa oli todennäköisempää kuin se, että Airdan olisi tehnyt virheitä kirjanpidossaan. Jopa salakuljetus. Mirayan oli kuitenkin vaikea sulattaa kuulemaansa. Näinkö oli toimittu aina? Eikä Lohikäärmeen kokoinen laiva olisi muuten tuottava? Ja paskat, olisi varmasti tuottava, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi tuottava herra kapteenin makuun.
Rayashin kommentti Mirayan taidoista olisi tavallisesti saattanut nostaa jopa kevyen punan naisen poskille tai ainakin herättää aurinkoisen hymyn hänen kasvoilleen. Hän oli huomannut, ettei Rayash ollut mies, joka latelisi kehuja kevein perustein. Nyt naisen hiljalleen vihaisia piirteitä saava ilme ei kuitenkaan sanojen vaikutuksesta värähtänytkään. Siniset silmät tuijottivat kylminä ja kovina Rayashia. Yhtäkkiä Miraya ei enää nähnyt miestä katsoessaan ainuttakaan niistä piirteistä, joita oli alusta asti ihaillut. Ne oli nyt heitetty ikkunasta ulos ja annettu huuhtoutua sateen mukana vellovaan mereen. Hetkeen Miraya ei osannut sanoa mitään, tuijottaa vain.

"Sinä..." hän kuiskasi lopulta epäuskoisesti. "Sinä!" Miraya toisti nyt silmät kaventuen ja ääni syytöstä tihkuen. Hän nousi niin että tuoli kirskahti ilkeästi lattiaa vasten liukuessaan, käännähti kannoillaan ja marssi ovelle vain kääntyäkseen sen edestä ympäri ja palatakseen takaisin Rayashin pöydän eteen silmät leiskuen. Miraya ei saanut itsestään irti kuin murahdusta muistuttavan kurkkuäänen ennen kuin kääntyi taas terävin askelin kävelemään ovelle. Hänellä ei ollut aikomustakaan lähteä, vaan hän kääntyi jälleen ympäri oven edestä, vetäisten kädet tiukkaan puuskaan eteensä. Mirayan piti vain saada liikkua, purkaa tämä täydellinen hämmennys johonkin. Heti Mirayan käännyttyä ja seisahduttua oven eteen aloilleen siniset silmät lukittuivat takaisin Rayashin kasvoihin.
"Jos jäisitte kiinni..." Miraya sihahti hiljaa. Hän antoi käsiensä valahtaa takaisin sivuilleen ja puristeli niitä nyrkkiin samalla kun jo näki mielessään Rayashin sen miehen tilalla, jota raahattiin kauppakillan kokouksen käytävää myöten. Hetken silmissä häivähtänyt pelko vaihtui kuitenkin nopeasti takaisin vihaksi. Piru vie, nyt hän ymmärsi paljon paremmin kaiken siitä kokouksesta ja mitä oli siellä nähnyt.
"Siellä kauppakillan kokouksessa, sinä... saamari sentään!" Miraya sähähti astuen nyt askeleen lähemmäs Rayashia toinen käsi kohotettuna, sormi syyttävästi ojossa. "Ja minä vielä yritin lohduttaa sinua sillä, että me hoidamme Airdanin kanssa kyllä tullien tuomat ongelmat... Mitä vielä, sehän oli pienin ongelmistasi!" Mirayan ääni alkoi jo hieman kohota, mutta huutamisesta ei voitu puhua. Hän hieraisi molemmin käsin kasvojaan ja levitti sitten kätensä kämmenet avoimena sivuilleen, katse entistä terävämpänä ja syyttävämpänä. "Nyt todellakin ymmärrän, miten tämä kaikki on mahdollista", hän sanoi ilottomasti naurahtaen ja viitaten avoimiksi levitetyillä käsillään kaikkeen ympärillään. Tyylikkäästi sisustettuun kapteenin hyttiin ja sen tavaroihin, joita ei ehkä ollut paljoa ja joihin aika oli tehnyt jälkensä, mutta joista edelleen näki kuinka arvokkaita ne olivat olleet. Naulakossa roikkuvaa viittaa koristavan lohikäärmeen silmänä toimiva timantti välkehti vähässäkin valossa kuin paholaisen silmä, joka houkutteli väärille poluille. Tuo Mirayasta niin upealta vaikuttanut asu muuttui nopeasti naisen silmissä vain merkiksi kieroudesta.
Miraya puuskahti päätään pudistaen ja nosti sitten katseensa hetkeksi hytin kattoon. Kuinka väärässä hän olikaan ollut, kun oli ihaillut isänsä menestystä. Paskat! Hänhän sai olla itsestään ylpeämpi kuin tästä laineilla kelluvasta kulissista.
"Et taida ajatella muuta kuin itseäsi. Muuta kuin rahaa... Sukunne vaakuna pukee sinua loistavasti", Miraya totesi vielä myrkyllisen hiljaa laskiessaan pettyneen katseensa takaisin Rayashin erivärisiin silmiin. Hän tiesi kuinka kipeästi viimeinen kommentti pistäisi miestä, mutta ei juuri nyt välittänyt. Sitä paitsi, tällä hetkellä se vaikutti olevan täyttä totta.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kelluva kulissi

Post by Tinanja » Mon Sep 17, 2018 6:34 pm

Rayash näki, miten Mirayan kasvoille kohosi se myrskypilvi, jota hän oli ennakoinutkin. Tuon sanat, kun tämä viimein suunsa kärkkäästi avasi, eivät olleet kovin yllättäviä - hyvin samankaltaista, mitä saattoi olettaakin. Kauppakillan kokouksen mukaantuominen sai Rayashin kohottamaan vähän kulmiaan ja antamaan katseensa arvioida Mirayan väkinäisiä liikkeitä ja tämän tiukasti, lähes huutaen sanottuja sanoja. Hän antoi tuon viitata hytin sisältöön, sisustukseen ja varallisuuteen, joka siitä näkyi. Osa siitä oli kulissia, osa hankittu vast'ikään, ja suurin osa alkuperäistä kalusta Valkoisessa Lohikäärmeessä - laivalla oli historiansa ennen Rayashiakin. Miehen muutoin melko ilmeetön sanojen ja loukkauksien kuuntelu kuitenkin kiristyi huomattavasti Mirayan tuodessa esiin sen, miten hän ei kuulemma ajatellut muuta kuin itseään, ja suvun vaakuna puki häntä paremmin kuin hyvin... Vastahan he sen merkityksestä olivat keskustelleet. Se sai kapteenin kurtistamaan kulmiaan ja tämän silmissä välähti viha - miten tuo kaiken Drienellä tapahtuneen jälkeen kehtasi laantua noin ala-arvoiselle tasolle, kun tuo tarkalleen ottaen oli nähnyt, miten hänen sukunsa, erityisesti Aldar, suhtautui häneen.

Kapteeni nousi seisomaan ripeällä liikkeellä ja kohottautui samalla täyteen pituuteensa astellessaan Mirayan eteen. Mirayan korkokengät saivat tuon suurinpiirtein samanmittaiseksi Rayashin kanssa, mutta se ei vienyt kapteenin vihaista olemusta ja leveää, jäntevää kehoa mihinkään. Tuon silmät olivat kaventuneet, kun tämä lähemmäs kävellessään risti kätensä rintakehälleen.
"Tämä on valinta, jonka tein astuessani kapteeniksi", Rayashin viileän, lähes kylmän kuuloinen ääni ei piilottanut sen takana myrskyäviä tunteita ja sitä, miten loukkaantunut tuo Mirayan viimeisistä sanoista oli. "Ja se on valinta, jonka seuraukset kannan, mikäli ne ajankohtaiseksi tulevat... Ja siksi minulla on rinnallani luotettuja, joihin toivoin laskevani myös sinut ajan kanssa."
"Nyt en tiedä", tämä kurtisti kulmiaan vähän lisää vielä. "Enkä usko, että sinun lisätienestiesi kunniallisuus on yhtään sen korkeammalla, kuin mitä tämäkään...", mies astui vielä askeleen lähemmäs ja nyt tämän kasvot olivat melkein Mirayan kasvoja vasten. "Minä sentään olen tehnyt pesäeroa sinunkin niin halveksimaan sukuuni, kun sinä taas olet seurannut äitisi jalanjälkiä kovasti rakentamasi uran ohella...", Rayashin sormi osoitti Mirayaa kieltämättä viileästi, melkein syyttävän oloisena tämän astuessa viimein askeleen taaksepäin. "Enkä usko, etteikö sillä antoisalla esiintymisellä olisi saatu sopimus jos toinenkin", mies loi arvioivan katseen Mirayaan ja viittasi ohimennen kädellään tämän asuun, joka oli aina yhtä vihjaileva ja avoin siitä huolimatta, että tämä oli hiuksensa sitonut kiinni.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kelluva kulissi

Post by Kide » Wed Sep 19, 2018 8:58 pm

Niin kovasti kuin Miraya oli toivonutkin Rayashin raottavan tunteitansa peittävää ulkokuorta, ei hän ollut varma pitikö sittenkään tästä näystä. Vihanliekit näyttivät nuolevan miehen kasvoja tuon ponnistaessa seisomaan, ja hytin ilma tuntui seisahtuneen. Miraya pysyi kuitenkin aloillaan ja kohtasi isänsä katseen yhtä vihaisena, vaikka yllättäen tunsikin itsensä kovin pieneksi Rayashin kävellessä seisomaan aivan hänen eteensä kapteenille ominaista auktoriteettiään uhkuen. Miehen sanoista paistavaa luokkaantumista olisi voinut lähes koskettaa, ja Miraya tajusi hänen sanojensa pistäneen erittäin syvälle. Niin syvälle, ettei Rayash saanut pidettyä tai edes halunnut enää pitää yllä tavanomaista maskiaan. Toistaiseksi Miraya ei kuitenkaan suostunut olemaan pahoillaan - viha ja pettymys eivät jättäneet tilaa muulle.
Mirayan omissa silmissä välähtä vielä hyytävämpi kylmyys, kun Rayash puhui luotetuistaan, joihin mies ei sanojensa mukaan Mirayaa vielä lukenut. Siinäpä se ongelman suurin ydin piilikin, se mikä naista pisti kaikkein syvimmälle. Vaikka he eivät ehkä olleetkaan tunteneet vielä kauaa, olisi Miraya toivonut voittaneensa jo suuremman palan isänsä luottamuksesta puolelleen.

Rayashin kääntäessä aiheen Mirayaan kohotti nainen vain leukaansa ylemmäs silmät sinisiksi viiruiksi muuttuen. Mirayan oli myönnettävä, että hän olisi mieluusti peruuttanut askeleen kauemmas tuntiessaan Rayashin hengityksen lämmön kasvoillaan, muttei piru vie antaisi tuolle miehelle sitä iloa!
"Hah, sinulla ei ole mitään asiaa puhua kunniallisuudesta!" Miraya tiuskaisi nojautuen itse hieman eteenpäin, vaikka hänen helpotuksekseen Rayash olikin juuri astunut askeleen kauemmas. "Minä sentään pistän itseni sellaisenaan, rehellisesti likoon työni puolesta. Eikä minulla ollut sen asian suhteen paljoa vaihtoehtoja, toisin kuin sinulla!" Se ehkä oli pitänytkin totta Mirayan ensimmäisenä vuonna Dionessa, mutta sen jälkeen hän oli jatkanut sivubisnestään ihan omaksi ilokseen, vaikka olikin saanut vakautettua tulonsa kirjanpitäjänä.
"Ja miksi en olisi seurannut äitini jalanjälkiä? Ei niissä minusta mitään vikaa ole. Eikä tainnut olla sinustakaan silloin, kun hänen seurastaan nautit talven yli", Miraya tokaisi päätään kallistaen, kylmän ivallinen hymy huulillaan.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kelluva kulissi

Post by Tinanja » Thu Sep 20, 2018 7:53 pm

Mirayan kommentti hänen kunniattomuudestaan, ja puolustelu äitinsä jalanjälkien seuraamisesta sai jälleen salamat leiskahtamaan miehen silmiin, ja kulmat kurtistuivat pelkästä ärtymyksestä Rayashin astuessa lähemmäs jo häntä vastapäätä seisovaa Mirayaa. Mies katsoi syvälle tuon silmiin, kun tämän kylmä sävy rikkoi painostavaksi muuttuneen hiljaisuuden hytissä.
"Olen varma, että sinun kokemuksesi kunniasta koskee korkeintaan itseäsi, sillä itsestäsihän ja omasta mukavuusalueestasi sinä vain huolehdit", Rayash sanoi sitten hiljaa, hyvin kylmästi, tuhahtaen ärtyneenä. Miehen ilmeessä ei näkynyt mitään tunteisiin viittaavaakaan.
"Paljonko tuloja olet nähnyt kirjanpidossa? Entä vastaten, mitä kuvittelet laivan jokaisen satamavierailun aikana tehtyjen korjauksien maksavan? Ruoka, korjausmateriaalit, miehistön palkat... rahdin siirtokustannukset laivaan ja laivasta...", mies luetteli tuhahtaen lähes jokaisen luettelon kohtansa aikana, rikkomatta katsekontaktia Mirayaan hetkeksikään.

"Jos osaisit katsoa asiaa muidenkin kuin itsesi näkökulmasta, huomaisit, että kannan vastuuta myös Saryasta... Airdanista ja Eldrinistä, joista jokainen tietää tästä, ja joista jokainen, minä mukaanlukien, kannamme vastuumme salaisuuden säilymisestä. Olen valmis heittämään itseni ja urani tämän edestä, mitä meillä nyt on...", Rayash sanoi hiljaa, antamatta taukoa. "Ja siksi se salaisuus on pidettävä, kunnes voi olla varma, että se, jolle se on jaettu, pitää sen salaisuuden... Kyse ei ole vain minusta... Eldrin olisi hirttoköyden jatkona, Sarya perheensä hyljeksimänä, Airdan ties missä, jos sopeutuisi sen verta yhteiskuntaan, että paikkansa sieltä löytäisi... ja heitä kaikkia voitaisiin syyttää tästä ihan samasta, mistä sinä nyt minulle huudat", Rayash sanoi hiljaa. "Ja sinä... elät omassa pienessä kuplassasi, jonka puhkaisuun riittää pienenpieni vastoinkäyminen", miehen sanat jopa hetkeksi pehmenivät viimeisten sanojen kohdalla kun tämä katsoi Mirayaa, mutta katseen kovuus säilyi. "Ehkä voisit astua sen ulkopuolelle ja miettiä, mitä teet seuraavaksi, ja miten moneen elämään se tulee vaikuttamaan."

Niine sanoineen Rayash kääntyi kannoillaan ja asteli pyötänsä taa jääden tuijottamaan pienestä ikkunasta meren ulappaa kohden. Miehen kädet oli ristitty tämän rintakehälle, ja tuo selkeästi oli loukkaantunut siitä, miten Miraya asiaa käsitteli. Hän tiesi samalla, miten itsepäinen tuo olisi, jos olisi tullut yhtään häneen tai äitiinsä. Mutta hän osasi tämän myös, ja oli sanonut sanottavansa... Nyt olisi aika odottaa Mirayan reaktiota ja sitä, miten tämä suostuisi asiaa käsittelemään - jos suostuisi... ja sitten pitäisi miettiä, miten asian kanssa edettiin, siitä huolimatta että Miraya oli sukua... lähisukua. Rayash tiesi siläl hetkellä kiusallisen tarkasti, että oli muistakin kuin itsestään vastuussa kapteenina. Hän ei nyt juuri olisi halunnut käydä tätä ristiriitaa läpi.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kelluva kulissi

Post by Kide » Sat Sep 22, 2018 9:08 pm

Siinä se taas oli. Tunteeton naamio oli laskeutunut takaisin Rayashin kasvoille peittäen tuon myrskyisät ilmeet. Mutta äänensä pistävää kylmyyttä mies ei peitellyt, ja Miraya alkoi tuntea olonsa entistä epämukavammaksi Rayashin palattua sylkemään lähes halveksivia sanojaan ihan hänen eteensä. Mutta Miraya pysytteli paikoillaan, vaikka hänen painonsa alkoi valua entistä enemmän taakse kantapäiden varaan ja hän joutui nielaisemaan pariinkin otteeseen.
Rayash oli oikeassa. Tottakai hän oli oikeassa, ärsyttävän oikeassa. Mutta toisaalta myös niin väärässä. Kyllä Mirayakin tiesi miltä vastuu toisesta tuntui - he olivat olleet äitinsä kanssa kahden ja kantaneet yhdessä huolta toisistaan. Eivät ehkä hirttosilmukan edessä, mutta elämässä selviytymisessä kyllä toisella tapaa. Ei ehkä enää, se oli aivan totta, mutta niin oli myös se, että vaikka Rayash suojeli koko miehistöään varjelemalla tätä salaisuutta, oli mies myös se alkuperäinen syy, jonka vuoksi tuota varjelua tarvittiin. Eniten Mirayaa ärsyttikin se, että Rayash oli olettanut ja oletti edelleen, ettei hän voisi ymmärtää. Hän oli Rayashin lapsi, mutta Rayashinkin olisi aika ymmärtää, ettei hän ollut lapsi enää.

Myrskypilvet alkoivat rakoilla Mirayan kasvoilla, kun hän jatkoi Rayashin kuuntelua. Otsa alkoi silottua, kulmat suoristua ja silmät rentoutua, vaikka naisen leukaperät pysyivätkin edelleen kireinä. Rayashin viimeiset sanat kuohauttivat kuitenkin kaiken ärtymyksen silmänräpäyksessä takaisin, vaikkei heti poispäin kääntynyt kapteeni sitä itse huomannutkaan. Rayashin viimeinen lausahdus oli ollut suurin kolaus Mirayalle tähän mennessä, sillä hän tulkitsi sanat niin, että Rayash piti mahdollisena hänen lähtevän huutelemaan asiasta. Kädet puristuivat nyrkkiin ja Miraya puri huultaan - näinkö vähän Rayash häneen luotti? Näinkö vähän mies häneltä odotti? Miraya tiesi kyllä oman luonteensa tulisuuden, olihan hän nähnyt sen peilikuvana äidissään, mutta nyt hänestä tuntui, että Rayash piti häntä myös tyhmänä.
Miraya käänsi jo päätään sivulle, harkiten vain lähtevänsä. Jos hänen isänsä oletti hänestä noin vähän, eikö ollut sama laittaa nuo oletukset käymään toteen? Hän käänsi kuitenkin hitaasti päänsä takaisin Rayashin selkään ja puristettuaan kätensä kipeää käyvän tiukkaan nyrkkiin päästi ne heltiämään.
"Luuletko sinä..." Miraya aloitti hiljaa, ääni värähtäen. Luuli Rayash, joten kysymystä oli turha edes esittää loppuun. Miraya marssi Rayashin pöydän eteen ja lysähti tuolille puuskahtaen. Hän hieraisi otsaansa ja päätti keskittyä ajattelemaan hetkeksi kirjanpitoa, jota Rayash oli paasatessaan myös sivuuttanut.
Tähän asti Miraya oli ajatellut salakuljetuksen olevan vain turhamaisuutta, rahan janoa. Ei hänellä ollut juuri varaa siitäkään Rayashia syyttää, mutta sentään omilla toimillaan Miraya tosiaan vaikutti vain itseensä, eivätkä seuraukset olleet vakavia, tai oikeastaan niitä ei ollut. Mutta nyt kun Miraya alkoi tosissaan miettimään, käymään läpi päässään lukuja joita oli nähnyt, mutta joihin hänen ei ollut tarvinnut juuri kiinnittää huomiota, tilanne alkoi hahmottua ihan eri tavalla. Tulot hän tiesi, siis rehelliset tulot, ja mitä hän muisti laivan menoeristä... Miraya kohotti katseensa hitaasti Rayashiin. Suuttumus vaihtui epäilyksi ja lopulta hämmentyneeksi ymmärrykseksi. Kyllä, Rayash teki tämän rahan takia, mutta vain koska hänen oli pakko. Miten hän ei ollut tätä aiemmin ymmärtänyt? Hänhän se hemmetin kirjanpitäjä täällä oli! Mutta eihän Mirayan ollut tarvinnut verrata tuloja ja menoja tätä ennen. Hänen ei tarvinnut huolehtia tuottavuudesta vaan vain siitä, että kaikki kirjattiin niin siististi, että se kelpasi Airdanillekin.

"En ole koskaan kiinnittänyt huomiota tuottavuuteen. Sehän ei... kuulu minulle", Miraya totesi lopulta hiljaa, laskettuaan katseensa pöytään. Hän ei puhunut enää puolustelevasti, lausui vain ääneen juuri tajuamansa yhtä paljon itselleen kuin Rayashille. Kiukku alkoi olla poissa ja tilalla vain oudon tyhjä olo. Ei voitosta saatua omahyväisyyttä eikä tappiosta jäävää kirvelevää tunnetta. Tällä kertaa Miraya tunsi olonsa vain tyhjäksi - ja typeräksi.
"Oletin, että olisit kertonut... tästä." Miraya tajusi sen sanottuaan, että sekin kai oli typerä oletus. Johan Rayash oli tehnyt selväksi, ettei vielä luottanut Mirayaan ainakaan tällaisessa asiassa. Saattoiko Miraya siitä miestä syyttää? Ei. Mutta se ei vähentänyt asian kitkeryyttä.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kelluva kulissi

Post by Tinanja » Sat Sep 22, 2018 10:32 pm

Rayash ei sanonut mitään Mirayan viimein myöntäessä, että nainen ei ollut kiinnittänyt huomiota laivan ja liiketoiminnan tuottavuuteen. Se ei ollut yllätys, tuo ei ollut montaa viikkoa ehtinyt olemaan Lohikäärmeen mukana... Eikä kovin montaa viikkoa kauemmin hänenkään elämässään. Rayash ei uskaltanut sanoa tuntevansa tuota tarpeeksi hyvin tuodakseen itse salakuljetuksen esiin... mutta naisen reaktio yllätti hänet positiivisesti. Hitaasti mies kääntyi katsomaan naista, joka oli läsähtänyt istumaan tuolille hiljaisena hänen pöytäänsä vastapäätä. Hitaasti miehenkin sisällä keihuva kiukku ja ärtymys laskeutuivat, kun Mirayasta ei saanut enää vastinetta tilanteeseen. Mies kääntyi hitaasti, ja läsähti narisevalle tuolilleen raskaasti, nielaisten vähän. Hän loi arvioivan katseen pöytään, jolla Airdanin tarkoin varjelema kirja lepäsi, ja hän päätti, että kirjanpitäjä kuulisi huolimattomuudestaan. Oli eri asia jättää laivalla kirja pöydälle, mutta se voisi helposti tapahtua muuallakin yhden huolimattoman teon jälkeen. Muutoin... Rayash huokaisi syvään, maito oli jo läikkynyt pöydälle, ja MIraya istui hänen edessään. Olisi siis parempi siivota jälkensä, jos se vaikka tilannetta ja naisen ajattelua mahdollisesti muuttaisi johonkin - ainakin sanojen perusteella tuon ajatukset olivat kääntyneet juuri siihen suuntaan, mikä voisi keskustelulle olla otollinen.

"Salakuljetus on asia, jonka tietäviä on parempi olla vähän kuin vähän enemmän", Rayash sanoi viimein hiljaa kurottrautuen ottamaan Aridanin niin tarkoin suojeleman kirjan käsiinsä, selaten sitä hetken ja jättäen sen sitten auki eteensä. Vieressään olevasta pinosta mies otti lokikirjansa, jonka avasi takaosasta nahkaisen kirjanmerkin kohdalta. "Mutta... maito on jo läikytetty pöydälle", tämä sanoi hiljaa kääntäen viimein lokikirjansa Mirayan suuntaan oikein päin. "Tässä ovat kaikki lailliset tulot ensimmäiseltä matkalta, alla ovat menot yhteensä, ja tässä...", Rayash osoitti sivunkulmaa. "Ovat tulot salakuljetuksesta, joista käytän laivan menoihin keskimäärin kolmasosasta aina puoleen", kapteeni totesi sitten hiljaa. "Ja Airdan on kirjannut summat vihkoonsa...", mies käänsi kirjan Mirayaa kohden. "Niin, että jokaista laillista sopimusta vastaa laiton sopimus lähes aina", tämä jatkoi sitten. "Joka taas on merkitty sivuun... Ja se tarkoittaa myös useimmiten paikkaa, missä kyseiset esineet... asiat tai tavarat sijaitsevat ruumassa..."

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kelluva kulissi

Post by Kide » Tue Sep 25, 2018 7:20 pm

Miraya ei tiennyt mitä olisi Rayashilta odottanut. Kenties lisää kiukkua ja epäluuloisuutta tai vain toteamuksen, että hänen olisi pidettävä suunsa kiinni ja sormensa poissa tästä asiasta. Kenties sen hän olisi ansainnutkin, mutta se ei enää ollut sitä mitä Miraya halusi. Nyt hän halusi myös ymmärtää. Sen sijaan, että hän olisi edelleen halunnut tiuskia Rayashia maanrakoon valinnoistaan, hän halusi ymmärtää kaiken ja ehkä sitä kautta oppia elämään tiedon kanssa, vaikkei sitä vielä voinut sanoakaan hyväksyvänsä. Eikä hän hyväksynyt sitäkään, että näin iso asia oli salattu häneltä, vaikka alkoikin ymmärtää sen syyn.
Mirayan helpotukseksi Rayashkin istui alas ja näytti rauhoittuneen. Ja toinen iloinen yllätys naiselle oli, että kapteeni alkoi selventämään hänelle heidän verhon alle kätkettyä lisäkauppaansa avoimesti, kysymättäkin. Tällä kertaa Miraya kuuntelikin tarkkaavaisena ja painoi mieleensä miesten piilotetut merkintätavat ymmärtääkseen niitä jatkossakin. Miraya kohotteli hieman kulmiaan Rayashin mainitessa kolmasosan salakuljetuksen tuloista menevän itse laivaan ja kuinka lähes jokaisen sopimuksen varjoihin oli piilotettu toinen sopimus. Kyse ei todellakaan ollut mistään pienimuotoisesta lain kiertämisestä vaan ihan täydestä, todellisesta salakuljetuksesta. Toisaalta mitä pidempään Miraya numeroita seurasi ja vertasi niitä mielessään aiemmin näkemiinsä, sitä paremmin hänelle alkoi valottu se tosiasia, että salakuljetus oli kuin tämän paatin purjeet, joita ilman laiva ei etenisi mihinkään. Se oli karu totuus, joka suipisti naisen huulet hänen pohtiessaan asiaa.
"Lähes jokaista..." Miraya toisti hämmästyneenä, katse Airdanin kirjaan lukittautuneena. Miten hän ei ollut tätä huomannut aiemmin? Miraya sätti sokeudestaan itseään, mutta tajusi hyvin pian, että oikeastaan se oli erittäin hyvä asia. Tämähän tarkoitti vain, että Rayash tiesi mitä teki ja teki sen erittäin hyvin. Sillä varsinkaan tämän kevään uutisten valossa virheisiin ei ollut varaa. Kaiken piti olla viimeisen päälle suunniteltua ja hiottua, sillä muuten he kaikki todellakin olisivat suurissa vaikeuksissa. Etenkin Rayash laivan kapteenina. Miraya kohotti mietteliään katseensa isäänsä, ja sen taustalla värjyi myös pieni pelon kipinä. Pistotarkastukset ja armeijan läsnäolo... Tämä kesä ei tulisi olemaan helppo, riskit olivat kertarysäyksessä moninkertaistuneet. Ja silti Rayash istui jokseenkin rauhallisena hänen edessään kertomassa tyynesti salakuljetuksen saloista. Miraya epäili miehessä viipyvän hienoisen jännityksen johtuvan enemmänkin heidän sanaharkastaan ja äkillisestä tilanteesta, johon Rayash ei ollut varautunut, kuin itse salakuljetuksesta. Se todellakin oli hänen isälleen arkipäivää, oli ollut aina.

"Entä nyt? Siis tämän kevään muutosten jälkeen. Jatkuuko kaikki samanlaisena?" Miraya kysyi, yrittäen pitää äänensä mahdollisimman neutraalina, mutta onnistumatta kuitenkaan peittämään sitä heräilevää jännittyneisyyttä, mitä kaiken tämän yhteenlaskeminen oli hänessä sytyttänyt.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kelluva kulissi

Post by Tinanja » Tue Sep 25, 2018 8:46 pm

Rayash tiesi, että Mirayan katse oli liimautunut lokikirjaan ja Airdanin muistikirjan merkintöihin. Hitaasti, selityksensä upotessa naiseen Rayash näki myös sen, miten Mirayan silmissä syttyi ymmärrys. Hän oli epäillytkin, että Miraya älykkäänä kirjanpitäjänä osaisi laskea yhteen yksi plus yksi, mutta samalla hän oli ylpeä Airdanista - olihan Mirayalla mennyt oma aikansa salakuljetuksen epäilyynkin. Puhumattakaan siitä, että mikäli miehen kirjanpito olisi ollut vain tämän käsissä, tämä olisi edelleen salaisuus. Olisi pidettävä huolta, että Dionen puolella salaisuus säilyisi, aivan kuten tähänkin saakka oli säilynyt. Rayash vain nyökkäsi Mirayalle, kun tuo alkoi toistamaan hänen sanojaan siitä, että lähes jokaista laillista sopimusta vastasi laiton sopimus. Pieni, tyytyväinen hymy häivähti nopeasti kapteenin kasvoilla ennen kuin mies vakavoitui jälleen Mirayan kysyessä, että jatkuisiko tilanne samanlaisena.

Kapteeni nyökkäsi lyhyesti.
"Se olisi tarkoitus", Rayash sanoi hiljaa, kohottaen katseensa nyt Mirayaan. "Siitä huolimatta, mitä rajoituksia armeija on päättänyt laittaa liiketoiminnan eteen", kapteeni lisäsi vielä hiljaa, huokaisten nyt vähän. "Uskon tosin, että ne eivät tuota ylenmäärin ongelmia", hänellä, Saryalla, Eldrinillä ja Airdanilla oli pitkä kokemus asioiden piilottelusta, ja nyt heillä olisi vielä Miraya tässä pienessä piirissä mukana... Nyt, Mirayan rauhoituttua ei Rayashilla ollut epäilystäkään siitä, etteikö Miraya olisi pian tärkeä osa tätä osaa liiketoiminnasta.

*

Pari seuraavaa päivää kuluivat rauhallisissa merkeissä: pitkälle päivään jatkuneen salakuljetusta koskevan keskustelun jälkeen hän ei juurikaan ollut nähnyt Mirayaa. Nyt Rayash nautti päivän kirkkaasta taivaasta, auringonsäteistä ja niin tutusta, sileäksi kuluneesta ruorista, jonka takana seisoi aina niin suoraselkäisenä. Isray istui hänen harteellaan tapansa mukaan, ja ainakin kapteeni itse näytti rauhalliselta, jopa rentoutuneelta. Rauha kuitenkin rikkoutui vain hetkiä myöhemmin Mirayan viedessä miehen mennessään syvään keskusteluun, pian kuitenkin hytin suojissa aiheen eksyessä takaisin salakuljetukseen. Eikä siitä ollut pitkä matka siihen, että Rayash astui kannen alle hämärään, napaten lyhdyn seinustalta mukaansa.

Hän ei voinut kieltää sitä, etteikö olisi odottanut tätä hetkeä pari päivää - tietäen, että se tulisi ennemmin tai myöhemmin hänen eteensä.

"Täällä on vähän ahdasta, ikävä kyllä", Rayash sanoi sitten heidän kävellessään miehistön tilojen lävitse kohti ruumatiloiksi muutettua ylempää kerrosta. "Ja alemmassa kerroksessa on sitten vielä vähän kosteampaa", he liikkuivat jo nyt melko lähellä vedenrajaa, mutta tilat tuntuivat edelleen melko lämpimiltä. Rayash työnsi välioven heidän perässään kiinni. "Oletan, että lukaisit sen Airdanin kirjanpitokirjan?" hän ei uskonut, että Mirayan vastaus olisi kielteinen. Mies pysähtyi oven lähelle sidottujen kangaslaatikoiden luokse. "Lohikäärmeellä on... useita paikkoja piilottaa asioita", mies vilkaisi ympärilleen ja vaimensi ääntään vähän.
"Suurin osa tavaroista piilotetaan muiden sekaan, mutta sitten osa... erinäisten liikkuvien osien taa", mies napsautti salvan takimmaisesta laatikosta auki ja kurottautui käärimään päälimäisiä kankaita sivuun. "Mutta... kuten sanottu, tämä on yleisin tapa liikuttaa yhtään mitään muiden tavaroiden varjolla", mies sanoi paljastaen kankaaseen käärityt esineet, jotka eivät olleet kirjattuna kangaslähetykseen.

Locked