Kelluva kulissi

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kelluva kulissi

Post by Kide » Thu Sep 27, 2018 7:24 pm

Kahden päivän ajan Miraya oli sulatellut uusinta mullistusta elämässään milloin katse lokikirjoihin, milloin meren ulappaan liimautuneena. Rayash oli antanut hänelle kattavan selityksen Valkoisen Lohikäärmeen salakuljetuksesta ja kuinka sitä pyöritettiin, siitäkin huolimatta kuinka surkeasti heidän keskustelunsa oli alkanut. Tavallaan Miraya oli jopa alkanut hieman katumaan purkaustaan, mutta toisaalta tunsi kuitenkin olleensa siihen myös oikeutettu. Hän ei liiemmin välittänyt tällaisesta kieroilusta, mutta oli joutunut huomaamaan, että Rayashille se olikin välttämätön paha. Tätä ei tehty itsekkäistä syistä ja se oli ollut yksi suurimmista syistä, joka auttoi naista hyväksymään asian. Punatut huulet mutristuivat kuitenkin edelleen aina Mirayan miettiessä kuinka salakuljetus oli pimitetty häneltä, mutta kerta kerralta reaktio oli edellistä lievempi. Rayash oli lopulta halunnut vain suojella laivaansa ja miehistöään, vaikkakin Mirayan mielestä häntä ei olisi pitänyt koskaan ajatella uhkana tässä asiassa. Mutta kyllä hänkin ymmärsi, ettei luottamusta voitu vain antaa ja pitää oletuksena - se tuli ansaita. Se taas vaati aikaa, jota hänellä ja Rayashilla oli ollut vasta niin kovin vähän.
Istuskeltuaan hänen ja Airdanin työhytissä niin aamuauringon lämmössä kuin ilta-auringon tunnelmassa, Miraya sai yllätyksekseen myös huomata kuinka salakuljetuksen koukerot alkoivat kiehtoa häntä sitä enemmän, mitä enemmän hän niistä oppi. Hän saattoi unohtua ihmettelemään erinäisiä, toinen toistaan viattomammilta vaikuttavia merkintätapoja yhä uudelleen ja uudelleen. Näin käytännöllisiksi ja silti niin kauniisti piilotetuiksi hioutuneet merkintätavat vaativat vuosien ja taas vuosien harjoitusta ja kokemusta. Rayash oli sanonut perineensä salakuljetuksen osaksi työtään entiseltä kapteenilta ja mitä todennäköisimmin myös lokikirjojen salat. Kaikesta päätellen tämä järjestelmä myös toimi moitteetta, olihan sitä pyöritetty Valkoisella Lohikäärmeellä mahdottoman pitkään. Oikeastaan Mirayaa myös pelotti, kuinka paljon asia häntä oli alkanut kiehtomaan. Miraya halusi oppia lisää, ja tänään opettaja löytyi kannelta ruorin takaa.

Hetken päästä Rayashin saappaiden töminä ja Mirayan kenkien kopina kaikuivat lähes rytmissä miehistön tilojen poikki.
"Sanoisin jo tottuneeni ahtauteen ja kosteuteen tähän mennessä", Miraya naurahti Rayashin pahoitteluille. Niin innoissaan kuin hän olikin ollut Valkoisen Lohikäärmeen kyytiin päästyään, oli hänellä ollut myös omat epäilyksensä päivästä toiseen laivalla viihtymisen kanssa. Ne olivat osoittautuneet melko turhiksi. Miraya oli yllättänyt itsensäkin, ja kenties myös kaikki muut laivalla olijat sillä, kuinka hyvin hän oli sopeutunut merielämään.
"Jo samana iltana", Miraya vastasi Rayashin kysymykseen Airdanin kirjasesta. Hän kurottautui seuraamaan Rayashin tutkimusmatkaa kankaita sisältävään laatikkoon, josta pian paljastui löytyvän jotain muutakin.
"Hah, ja minä kun luulin, ettei tuota kantaneella pojalla vain ollut voimaa ollenkaan", Miraya tuhahti katsellessaan Rayashin kankaiden alta paljastamia veitsiä ja tikareita, joiden timanttiupotukset välkkyivät lyhdyn kajossakin melkein sateenkaaren väreissä. Ei ollutkaan siis ihme, että se nuorukainen oli puuskuttanut posket punaisina tätä kyseistä "kangas"laatikkoa ruumaan kantaessaan. Miraya muisti ihmetelleensä paljonko tuollainen määrä kangasta saattoi painaa, tai miksi niin heiveröinen nuorimies oli sellaiseen hommaan palkattu. Laatikon hän tunnisti helposti laudoituksessa olevien tummien oksanjälkien takia hankalasti luettavissa olevasta polttomerkinnästä. Mikä sattuma... vai olikohan se sittenkään sattumaa?
"Tuo laatikko... kovin moni ei ole noin oksaisista laudoista tehty", Miraya sanoi ja katsahti Rayashia toinen kulma koholla. Taas yksi seikka lisää, joka vain ruokki Mirayan uteliaisuutta.

Rayashin pakatessa tavaroista takaisin pehmeään piiloonsa, kääntyi Miraya silmäilemään ruumaa.
"Ja ne erinäiset liikkuvat osat, onko niitä täälläkin?" hän kysyi samalla, kun asteli hieman peremmälle laatikoiden ja säkkien sekaan, niin pitkälle kuin Rayashin pitelemän lyhdyn valossa näki. Sinisten silmien katse ei kuitenkaan välittänyt viljasäkeistä eikä kirpeää hedelmien tuoksua ympärilleen levittävistä laatikoista, vaan haki katseellaan mitä tahansa poikkeavaa tilan seinistä ja näkyvillä olevasta lattiasta. Mikään ei kuitenkaan tarttunut erityisesti Mirayan katseeseen, niin kuin ei kuulunutkaan, nainen muistutti itseään.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kelluva kulissi

Post by Tinanja » Fri Sep 28, 2018 8:45 pm

"Sen on oltava helposti tunnistettava, mikäli joku kiinnittää liikaa huomiota lastiin... Huomio pitää saada ohjattua sivuun siitä, mitä muiden ei tarvitse nähdä", Rayash totesi. Lisäksi siinä oli salapohja, joka tällä kertaa ei ollut käytössä. Rayash hymili vähän hämärän lyhdyn valossa Mirayan kiinnostuneelle ilmeelle, silmien tuikkeelle ja sille, miten tämä oli lopulta hyväksynyt tämän osana Lohikäärmeen toimintaa. Valinta jättää kertomatta oli tehty laivan parhaaksi, mutta Rayash alkoi epäillä, että epäilyt, ne pienetkin, olivat olleet turhia. Vaikutti siltä, että salakuljetusta saattaisi olla pian pyörittämässä myös neljäs henkilö. Kaikkien armeijan tuomien muutoksien mukana tulisi varmasti yllätys jos toinenkin tämän kesän aikana, eikä Rayash halunnut olla se, joka ajettaisiin nurkkaan niiden seurauksena. Hän luotti vakiintuneisiin käytäntöihin, mutta saattaisi olla tarpeen tehdä vielä lisätoimia salakuljetuksen piilottamiseksi ulkopuolisten silmiltä. Onneksi se ei ollut juuri tämän hetken prioriteetti, mies ajatteli kääntyessään, peitettyään aseet kankailla, ja sulkiessaan laatikon, jättäen sen samannäköiseksi kuin siihen ei olisi koskaan koskettukaan.
"Vedenrajan alapuolella olevassa ruumassa on enemmän liikkuvia osia, koska se on niin hämärä ja kostea, etteivät hienot virkamiehet tarkastuksia tekemässä halua olla siellä yhtään kauempaa kuin on tarve", kapteeni hymähti pujottautuessaan kapean välin lävitse laivan keskikohdan paremmalle puolelle, takaisin keulaa kohden. "Mutta on täälläkin pari sellaista runkoa vasten... kuten tämä irtolauta väliseinässä", Rayash kumartui lähes lattian rajalle väliseinän ja rungon vierellä painaen sormensa pieneen oksanreikään. Mies irrotti tarkasti sovitetun laudankappaleen ja paljasti pienen, nyt pimeän kolon. Mies otti kangaspussin sieltä ja näytti Mirayalle, miten sinne pakatut kultakorut kiiltelivät hämärässä valossa. "Dionen vartiokaartin päällikkö tilasi nämä vaimolleen", tuo totesi sitten virnistäen. "Asiakkaat tietävät, että meillä on myös vipuvartta heitä kohtaan, aivan kuten heillä on meitä vastaan, mutta se... tasapaino pitää tämän salassa. He eivät halua ongelmia itselleen, joten ovat hiljaa", mies kohautti olkapäitään laittaessaan pussukan takaisin, ja sovittaessaan laudan paikalleen. Jos ei tiennyt, mitä etsi, oli mahdoton huomata irtolautaa.

"Mutta tilanne menee mielenkiintoisemmaksi vedenrajan alapuolella", kapteeni huomautti vetäessään pian lattialuukun auki paljastaen kapeat portaat. Hän ojensi kätensä Mirayalle tukeakseen tätä alaspäin kulkiessa, ja seurasi ketterästi naista laivan pohjalle valaisten samalla paremmin portaiden alaosan ja lähes täyteen ahdatun ruuman. "Jonkin verran tavaraa on piilotettu esimerkiksi tänne vaalean viljan sekaan tynnyreihin", Rayash viittasi tynnyreitä sivustalla. "Mutta myös salapohjiin, tuolla ja tuolla", mies viittasi toisiin laatikoihin tynnyrien lähellä. "Mutta tämä on ehkä toiminnan kannalta tärkeintä...", mies asteli keskemmälle laivan runkoa ja kumartui pian lattian tasalle. Hän kurottautui erään tukipalkin viereen, painoi sieltä jotakin kohtaa, ja toiselta puolelta käytävää vielä toista. Sitten tämä kohottautui ja painoi jalallaan paria lautaa, jotka antoivat myöden toisest apäästä irroten lähes kokonaan. Siitä nostaessaan kapteeni paljasti rungon väliin rakennetun matalan laakean, laatikkomaisen tilan. "Näitä on laivassa kaksi, ja sitten yksi eräässä päädyssä pystysuuntaisena... Ehkä ensi talvena saamme neljännen aikaan vielä remontoinnin yhteydessä, tiedä siitä", kapteeni hymyili vähän, pieni ylpeys kasvoillaan.

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kelluva kulissi

Post by Kide » Sun Sep 30, 2018 11:40 am

Miraya tuhahti. Hän ei todellakaan ihmetellyt, etteivät virkamiehet halunneet hingata kosteaa pölyä kengiltään tai tuulettaa ruuman hajua takinliepeistään. Ja kovin monella heistä, joita Miraya oli joskus nähnyt, oli tuskin tarpeeksi voimia raahata sekä valtavaa vatsaansa että vielä suurempaa egoaan kapeita portaita ylös alas laivan alimpiin kerroksiin asti. Miraya vilkaisi omia hameenhelmojaan ennen kuin lähti Rayashin perään - ei hänenkään asusteensa ihan parhaiten tänne sopineet, mutta Miraya ei ollut antanut sen hidastaa itseään. Enää hän ei ihmetellyt Saryan suosimia vaatteita laisinkaan.
Miraya kumartui seuraamaan kuinka viaton oksanreikä seinässä paljasti sopivilla liikkeillä takaansa pienen kätkön. Niin pieni tila kuin laudan takaa löytyikin, mahtui sinne tällä reissulla melkoisen arvokas lasti. Miraya katseli Rayashin paljastamia koruja silmät säihkyen, malttaen juuri ja juuri olla hipaisematta kultaisena kiiltäviä pintoja. Mutta Rayashin kertoessa kenelle korut olivat menossa, napsahti sinisten silmien katse yllättyneenä mieheen. Kulmien väliin ilmestynyt uurre silottui kuitenkin Rayashin selittäessä tilannetta. Oli sekä riskialtista että varmasti hyödyllistä tuoda tällaista tavaraa noinkin korkea-arvoisille asiakkaille. Hyödyt olivat selvästi pysyneet kuitenkin riskejä suurempina. Miraya saattoi vain toivoa, että niin jatkuisi edelleen tämän kevään muutoksista huolimatta. Salakuljetuksen paljastajille luvattiin varmasti mukavia summia nyt, kun siihen oli päätetty puuttua entistä hanakammin. Mirayan ei auttaisi kuin luottaa siihen, että Rayash osasi valita tällaiset asiakkaansa huolella. Ja niin hän tajusi luottavansakin. Tällä hetkellä mies tuskin edes otti uusilta asiakkailta pimeitä tilauksia, sillä nyt jos joskus tilausten motiivit saattoivat olla aivan erilaisessa palkinnossa kuin vaimon hymyssä, ja sen Rayashkin epäilemättä tiesi.

Miraya laskeutui Rayashin avustamana kerrosta alemmas. Muistikuvat edellisestä ja samalla myös ensimmäisestä kerrasta täällä tulvahtivat naisen mieleen nopeasti. Siitä tuntui olevan ikuisuus, vaikka siitä oli tuskin kahta kuukautta, kun Miraya oli viimeksi näitä portaita laskeutunut kapteeni Doultburin avustamana. Ja nyt hän teki sitä isänsä auttamana. Mirayasta tuntui, että hänen elämänsä oli yllättäen alkanut muistuttaa enemmän keksittyä tarinaa kuin todellisuutta, mutta vaikka hän tunsi edelleen ajoittain ahdistusta ja pelkoakin kaikista näistä muutoksista, ei hän olisi enää vaihtanut mitään pois. Hän oli onnellinen löydettyään Rayashin, niin paljon kuin tämä kaikki oli repinytkin häntä sisältäpäin ja repi välillä edelleen.
Miraya seurasi nyökkäillen Rayashin osoittamia piilopaikkoja, mutta hänen katseensa terästäytyi todella vasta miehen avatessa aiempia isomman kätkön useamman mutkan kautta.
"Sehän on valtava... Eikä näy mihinkään", Miraya totesi hämmästyneenä. Hän tuijotti tilaa ja kuvitteli mielessään kaksi samanlaista lisää. Rayashan saisi kuljetettua vaikka aseet pienelle kompanialle laivansa kätköissä. Enää hänen ei tarvinnut ihmetellä miten niin suuri osa laivan tuloista saatettiin saada salakuljetuksesta. Valkoinen Lohikäärme näytti syövän sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa kenenkään huomaamatta.
Miraya vilkaisi Rayashia, jonka kasvoilla loisti ripaus ylpeyttä. Hän ei itse edelleenkään tuntenut oloaan erityisen ylpeäksi ollessaan salakuljettavan laivan kirjanpitäjä. Ollessaan salakuljettajan tytär! Mutta asian kiehtovuus peitti jo alleen suurimman osan epäilyksistä ja se myös näkyi naisen kasvoilta. Kuinka paljon mahdollisuuksia tällaiset tilat ja hienosti suunniteltu kirjanpito tarjosivatkaan...

*

Päivät lipuivat ohi nopeasti, eikä Miraya ollut uskoa korviaan, kun aamupalalla Dionen rannan sanottiin ilmestyvän horisonttiin ennen kuin aurinko olisi saavuttanut taivaankannen keskiön. Kirjanpidon tutkiminen uusin silmin ja juttutuokiot Rayashin kanssa olivat siivittäneet matkaa huomaamattoman nopeasti.
Miraya oli juuri saanut rajattua silmänsä ja sipaistua viimeisen vedon huulipunaa aikoen seuraavaksi kääräistä hiuksensa valmiiksi nutturalle Dioneen saapumista varten, kun hänen hyttinsä oveen koputettiin. Luvan saatuaan sisään asteli yllättäen Sarya, jonka viekas ilme ja käsivarrella roikkuvat housut varastivat Mirayan huomion heti.
"En tiedä mitä Rayash on sanonut, mutta ompelutaitoni eivät ole mitenkään erityiset", Miraya naurahti housuja kummastuneena katsellen. Hän ei uskonut Saryan kantavan vaatetta huvikseen mukanaan, joten ainoa järkevä vaihtoehto oli, että tuo tarvitsi apua niiden korjaamisessa.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kelluva kulissi

Post by Tinanja » Sun Sep 30, 2018 12:04 pm

Rayashin innostus tälläisissä tilanteissa oli toisinaan jopa melko lapsenomaista, mutta silti senkin seassa tämä oli se arvovaltainen kapteeni, joka ohjasi Valkoista Lohikäärmettä taidolla ja ylpeydellä. Sarya ei ollut voinut kuin pudistaa päätään kapteenin ehdotukselle heräillessään tuon vierestä auringon ensimmäisten säteiden yrittäessä tavoitella kapteenin hyttiä. Viimein aikaisin nautitun aamiaisen ja suostuttelun jälkeen oli perämies luvannut olla osa Rayashin suunnitelmaa tehdä vaikutus Mirayaan. Eikä hän voinut olla myöntämättä sitäkään, että idea ei loppujenlopuksi ollut kovin paha - Dionen rantaviiva ja silhuetti oli kaunis varsinkin sään ollessa näinkin hyvä. Sen vuoksi Sarya katosikin pian kannen alle etsimään tavaroidensa joukosta housut, jotka näyttivät olevan vähiten väärän kokoiset Mirayalle, ja kuluneen, ohuen vyön, joka tarvittaessa voisi pitää ne paremmin paikoillaan ennen kuin pieni, vino virne huulillaan meni koputtamaan Mirayan hytin oveen. Tuon yllättynyt ilme sai hymyn vain leviämään, ja nainen naurahti Mirayan sanoille.
"Ehei, en minä sellaisella asialla ole", haltia sanoi olkiaan kohauttaen. "Nämä ovat sinulle", Sarya ojensi suoria, tummansinisiä housuja ja niiden päälle jätettyä vyötä Mirayaa kohden.
"Minä suosittelen, että vaihdat hameesi housuihin ennen kuin tulet kannelle. Rayashilla on jotain, mitä hän haluaisi näyttää sinulle", tämä totesi vielä, hymyn nyt vain edelleen levitessä naisen huulilla, jos se enää oli mahdollista. Ilkikurinen pilke nousi tuon silmäkulmaan tämän katsoessa Mirayaa.

Kapteeni itse oli pukeutunut suoriin, polvipituisiin housuihin ja hän oli paljain jaloin. Yksinkertaisen, vaalean paidan hihat oli kääritty kyynärpäihin saakka, kun tämä oli istunut laivan takimmaisen, ohuimman maston poikkipuulle yhden nuoren, ensimmäistä kesäänsä merillä olevan nuorenmiehen vierelle. Sanoja oli mahdoton kuulla alas saakka, mutta näytti siltä, että nuorimies sai lisäopetusta purjeiden köysien solmimisessa. Nuorukainen näytti keskittyneeltä, mutta samalla tuon olemuksesta saattoi lukea pientä hermostumista, ehkä yliyrittämistäkin. Rayashin nähdessä viimein, miten Miraya astui kannen alta aamupäivän kirkkaaseen auringonpaisteeseen vain vähän Saryaa myöhemmin, Rayash nyökkäsi vain opettamalleen nuorukaiselle lyhyesti. Siihen nähden, että hän ei kovin usein kiipeillyt enää mastossa, Rayash laskeutui sieltä ketterästi ja liikkeensä hyvin halliten. Pian tuo tiputtautuikin takaisin kannelle ja asteli lähemmäs Mirayaa.
"Minulla on jotain, mitä haluaisin näyttää", Rayash totesi sitten astellen kohti laivan keskimmäistä, suurinta mastoa. "Tuolla ylhäällä", kapteeni lisäsisi sitten hymyillen leveästi Mirayalle. He saapuisivat piakkoin Dioneen, ja rantaviiva näkyisi kohtapuoliin mastosta... ja Rayash halusi näyttää sen Mirayalle, varsinkin kun päivä oli mitä kaunein.

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kelluva kulissi

Post by Kide » Sun Sep 30, 2018 2:03 pm

Miraya kurtisti kulmiaan Saryan naurahdukselle. Perämiehen vino hymy vahvisti sitä, ettei tässä ehkä ollutkaan kyse mistään tavallisesta housujen parsimisesta.
"Minulle?" hän toisti ihmeissään ja sen sijaan, että olisi kurottautunut ottamaan Saryan tarjoamat vaatteet, nostikin kätensä puuskaan.
"Hmmhh, ja ilmeisesti minulle ei kerrota mistä on kyse?" Miraya totesi hieman pistävästi ja tuijotti vuoron perään Saryan kasvoja ja tuon tarjomia housuja. Sarya vain virnuili entistä leveämmin ja se riitti vastaukseksi. Ei, hän ei saisi tietää mitään ennen kuin olisi kannella. Miraya suipisti suutaan vielä hetken epäröiden ennen kuin nappasi housut ja vyön Saryan käsistä. Mistään kovin pahasta ei kai voinut olla kyse, kun perämies oli noin innostuneen näköinen ja tarjosi Mirayalle selvästi omia housujaan lainaan. Mutta tuo pirullisen leveä virne myös häiritsi Mirayaa - mihin hän oikein oli lupautumassa?
"Hyvä on", Miraya myöntyi lopulta. "Vaikka en ymmärräkään mitä en voisi katsoa hame päällä", hän jupisi jo ovea sulkevan Saryan perään. Hän nosti housut niitä vyötäröltä roikottaen eteensä, katsoen vaatekappaletta tuimasti kuin jotain kapistusta, mitä ei tiennyt osaisiko edes käyttää. Milloin hänellä oli viimeksi ollut housut yllään? Niin pienenä, että Mirayalla oli hävin tuskin muistikuvia sellaisesta. Hän harkitsi jo marssivansa kannelle ja työntävänsä housut Rayashin kouraan, mutta lopulta uteliaisuus vei voiton. Oikeastaan Mirayaa kiinnosti kokeilla, miltä hän näyttäisi housut jalassa. Sitten hän voisi päättää, lähtisikö ne päällä minnekään.
"Jos tämä on pelkkä pila, Rayash voi olla varma, että osaan maksaa samalla mitalla takaisin..." Miraya mutisi itsekseen alkaessaan riisumaan hamettaan.

Käärittyään housun lahkeet, kiristettyään ne vyöllä tarpeeksi tiukalle ja vaihdettuaan ylleen valkoisen tunikan ja sen päälle sinisen korsettinsa, hän uskoi kehtaavansa astua kannelle. Jos vyölle pujottaisi miekan ja kokonaisuuteen lisäisi muutaman korun hänhän menisi melkein merirosvosta, Miraya tajusi huvittuneena peilikuvaansa katsellessaan ja sekalaista hiuspehkoaan sormilla harjatessaan. Hän päätti jättää hiukset auki, nutturalla kun ei tätä asukokonaisuutta pelastettaisi.
Hän kopisteli kannelle ja jäi etsimään tuimalla katseella Rayashia. Lähimmät hänet huomanneista merimiehistä pysähtyivät ja kohottelivat yllättyneenä kulmiaan näylle. Ainakaan koko laiva ei siis ollut tässä juonessa mukana, Miraya päätteli ja lähti kulkemaan epäröivästi ympärilleen vilkuillen laivan kannella. Missä pirussa se mies oikein oli? Vastaus tuli komean tömähdyksen muodossa, kun Rayash pudottautui mastosta kannelle vähän matkan päässä. Mirayan katseesta näki hänen epäilyksensä, kun hän tuijotti lähemmäs astelevaa Rayashia.
"En ymmärrä miksi... Mitä?" Miraya keskeytti sanansa, kun Rayashin viimeinen lisäys iskeytyi hänen tajuntaansa. Hän oli kävellyt miehen perässä suurimman maston juureen ja laski siitä epäuskoisen katseensa isäänsä.
"Ensin haluat minun pukeutuvan merirosvoksi ja sitten keikkuvan mastossa? Onko meri-ilma pehmittänyt aivosi?" Miraya tivasi typertyneenä ja tuijotti Rayashia kädet uhmakkaasti lanteille kohonneena.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kelluva kulissi

Post by Tinanja » Sun Sep 30, 2018 2:35 pm

Kapteeni asteli lähemmäs leveä hymy huulillaan ja naurahti Mirayan kommentille siitä, ettei tämä ymmärtänyt.
"Ei sinun vielä tarvitsekaan ymmärtää, näet sitten", mies lupasi naista arvioiden vilkaisten. Tämä kohotti vähän kulmiaan - oli Sarya sentään saanut tuon pukemaan housut jalkaansa - korsetista nainen ei kuitenkaan ollut osannut luopua, vaan se oli ehdottomasti osa asua. Rayash naurahti uudemman kerran Mirayan valittaessa siitä, ettei hän ollut järjissään. Päin vastoin, hän oli varma, että tuo arvostaisi tätä nähdessään Dionen rantaviivan mastosta käsin ensimmäisten joukossa.
"En nyt näkisi sinua kovin... merirosvon näköisenä, vai mietitkö samaa perämiehestäni?" Rayash kohotti kulmiaan vähän Saryan tullessa laivan toisesta päästä lähemmäs, ja astellessaan heidän ohitseen ruorin luokse. Haltianainen nyökkäsi lyhyesti sitä pidellelle miehelle, joka lähti muihin tehtäviin Saryan tarttuessa kiinni tasaiseksi kuluneeseen puupintaan, pieni hymy huulillaan - kuin ei olisi edes kuullut sananvaihtoa.
"En anna sinun tippua sieltä", Rayash lupasi sitten, ilmeen vähän vakavoituen, kun hän katsoi Mirayaa - hänellä ei ollut aikomustakaan saattaa naista missään tapauksessa vaaraan, vaan tekisi kaikkensa pitääkseen tämän turvassa tippumiselta ja onnettomuuksilta... myös tämän tilanteen ulkopuolella, mies tajusi ajattelevansa kääntyessään mastoa kohden. Hän nappasi maston vierelle laskemansa köysikerän ja ojensi siitä pään Mirayalle.

"Kiedo tämä vyötäisillesi, saat siitä tukea sitten", tämä kehotti hymyillen vähän. Pitäen toisesta päästä kiinni Rayash tarttui mastosta roikkuviin köysitikkaisiin - jotka varmasti olivat laitettu tätä varten siihen, ja astui pari askelmaa ylemmäs ennen kuin ylsi seuraavaan köyteen, jonka avulla nosti itsensä ketterästi ensimmäiselle poikkipuulle mastossa muutaman metrin korkeudessa. Se oli kohta, johon purjeista alin sidottiin kiinni kun se oli kokonaan auki. "Tule", Rayash kehotti istuessaan siinä mastossa, kietoen nopeasti Mirayalle osoitetun köyden tukevan puun ympäri saadakseen siitä tarvittaessa tukea, jos Miraya horjahtaisi. Näytti siltä, ettei mies hyväksyisi vastausta "ei", vaikka ei kovin vakavalta näyttänytkään.

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kelluva kulissi

Post by Kide » Sun Sep 30, 2018 6:04 pm

Mirayan ilme oli täysin päinvastainen Rayashin aurinkoiseen hymyyn verrattuna. Miraya ei voinut käsittää mikä tässä kaikessa oli niin hauskaa. Housujen merkityksen hän ymmärsi nyt, mutta ei sitä mitä virkaa hänellä olisi laivan mastossa. Kyllä hän näki merta yllin kyllin täältä kannen tasoltakin. Hän mutristi suutaan katuen hieman sanojaan, kun Rayash viittasi Saryan asusteeseen. Onneksi perämies ei näyttänyt kuulevan.
"No, en. Mutta Saryaa tämä sentään pukee..." Miraya tuhahti ja levitteli käsiään tietämättä miten olisi itseään, tai pikemminkin olotilaansa tässä oudossa asussa kuvaillut. Hänen ilmeensä ei pehmentynyt yhtään Rayashin luvatessa huolehtia hänestä, mutta hän tarttui miehen tarjoamaan köyteen.
Rayashin lähtiessä kiipeämään köyden toisen pään kanssa katsahti Miraya ympärilleen. Tilanne oli saanut yleisöä, ja vaikka töitä jatkettiin olivat kaikkien päät nyt kääntyneet ainakin puolittain heidän suuntaansa. Pirun Rayash oli varmaan aavistanut tämänkin ja tiesi, ettei Miraya perääntyisi nyt näyttäen pelkurilta. Hän veti syvään henkeä ja kiskaisi housut paremmin paikoilleen, vaikkei voinut sanoa tuntevansa niiden olevan hyvin sama miten niitä nyki. Hän kiepautti paksun köyden ympärilleen ja väänsi siihen yhden solmuista, joita Sarya oli hänelle menomatkalla Drieneen näyttänyt. Onneksi hän oli ottanut perämiehen oppitunnin köysistä vastaan.
"Vai et anna minu pudota... Parempi olisikin, sillä vaikken taittaisi niskojani tämä köysi murskaisi kylkiluuni", Miraya mietti synkästi Rayashin perään katsoessaan. Rayash kiepautti juuri itsensä helpon näköisesti köysitikkailta mastoon. Liian helpon näköisesti, kun taas Miraya näki itsensä kieppumassa köyden varassa holtittomasti. Hän huomasi Rayashia seuratessaan miehen paljaat jalat ja katsahti omia korkokenkiään huultaan purren.
"Hyvä on sitten", Miraya puuskahti ja kumartui kiskomaan toista kenkää jalastaan. "Mutta uskallakin pudottaa minut..." hän pudotti ensimmäisen kengän kannelle ja alkoi nykimään toista pois, "niin saat katua." Sanojen päätteeksi hän loi viimeisen murhaavan mulkaisun Rayashiin, jonka hymyn huolettomuus oli suunnattoman ärsyttävä, ja tarttui viimein köysitikkaisiin.

"En kyllä vieläkään... ymmärrä... miksi minun pitää... kiivetä sinne", Miraya puhisi Rayashille kiipeämisen lomassa. Köysitikkaita sentään oli helppo kavuta, mutta päästyään niiden päähän Miraya nielaisi vaivalloisesti. Häntä pelotti, ja sen hän joutui myöntämään itselleen, mutta koitti pitää leukansa pystyssä ja ilmeensä tiukkana jottei se paistaisi myös Rayashin silmiin. Ei kai tämä voinut niin vaikeaa olla, jos tänne päivittäin joku kiipesi? Miraya puraisi huultaan ja katsoi tuimana seuraavaa köyttä, maston ensimmäistä poikkipuuta ja lopulta Rayashia. Onneksi hän ei ollut nähnyt Eldriniä kannella miehistön joukossa; se tästä vielä puuttuisi, että Eldrin nauraa hihittäisi alapuolella.
"Autatko?" Miraya kysyi hiljaa, ujommin kuin oli tarkoittanut, tarttui toisella kädellä köyteen ja ojensi toisen hieman epävarmasti Rayashin ojentamaan käteen. Yksi pieni "uih", joka lipesi Miraya huulilta, ja hän jo istui poikkipuun reunalla Rayashin avustamana. Henkäistyään kerran hän vasta uskaltautui irrottamaan otteensa isänsä kädestä ja siirtyi puristamaan istuinalustansa reunaa.
"Eikö täältäkin ole tarpeeksi hyvät maisemat", Miraya ehdotti toiveikkaasti Rayashia vilkaisten. Hän huomasi sen myös olevan totta uskaltautuessaan katsomaan edessä avautuvaan ulappaan. Ripaus pelkoa vaihtui nopeasti jännitykseen Mirayan katsellessa maisemaa. Mutta vain visusti maisemaa, eikä matkaa alas kannelle. Rayash ei kuitenkaan tuntunut olevan samaa mieltä, vaan näytti Mirayalle jo pian reittiä eteenpäin, auttaen tyttärensä ensin mastoon vievälle köysiverkolle ja ohjeisti miten sitä pääsi vaivattomimmin kiipeämään. Päätettyään olla katsomatta alas ja vain keskittymään kiipeämiseen, alkoi pelkokin hiljalleen unohtua ja Miraya vain odotti pääsevänsä perille aina vain lähemmäs tulevaan mastoon. Köydet tuntuivat karheilta hänen tottumattomia käsiään vasten ja puolimatkan jälkeen hartioita poltteli muukin kuin auringon lämpö, mutta Miraya puski sisukkaasti eteenpäin haluamatta pysähtyä ja pakottaa samalla Rayashia pysähtymään.
Yllättävän pian Rayash katosi aukosta märssykoriin Miraya heti kannoillaan. Naisen paljaat jalat läpsähtivät Rayashin viereen ja hitaasti Miraya nosti niistä katseensa horisonttiin, uskaltaen tuskin hengittää.
"Vau", oli ainut sana jonka Miraya sai henkäistyksi katsellessaan laivan taakse avautuvaa horisonttia. Siinä samassa pelot ja käsien kihelmöinti oli pyyhkäisty kokonaan unohduksiin ja nainen saattoi vain ihailla näkymää.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kelluva kulissi

Post by Tinanja » Sun Sep 30, 2018 6:45 pm

Kiipeäminen oli sujunut paremmin kuin mies oli odottanut - Miraya, vaikka tällä selkeästi ei kokemusta vastaavasta ollutkaan, omaksui nopeasti ohjeet, joita hän tuolle antoi. Rayash oli kuin kotonaan myös kiipeämässä mastoa kohden - tällä riitti aina sopivasti käsi tai pieni ele auttamaan Mirayaa eteenpäin, nostamaan, siirtämään köysiä pois tieltä tai pitämään tukena toimivaa narua paikallaan. Siitä huolimatta, miten tämä oli alussa narissut, oli Mirayan kasvoille leviävä hymy naisen päästyä huipulle saakka sen kaiken arvoista. "Tämä on yksi lempipaikoistani laivalla", Rayash sanoi hiljaa, antaessaan Mirayan vain katsoa ympärilleen - loppumattoman näköinen meri, joka sekoittui horisonttiin näytti kieltämättä täältä paljon paremmalta kuin laivan kannelta. Eikä kaunis ilma ainakaan huonontanut tilannetta lainkaan.

"Sarya!" Rayash huikkasi mastosta alaspäin ja siitä saattoi nähdä, miten haltianainen nyökkäsi lyhyesti, tummat hiukset vähän pään päällä heilahtaen. Saryan kääntäessä Lohikäärmeen ruoria tottuneesti laiva narisi vastalauseitaan tuulen ottaessa paremmin kiinni suuriin purjeisiin. Pian olisi aika saada Rayash takaisin ruoriin - Dioneen saapuminen oli varmasti tapahtuma, jonka aikana tätä olisi mahdoton pitää irti ruorista. Mutta nyt tällä, ja Mirayalla oli aikaa nauttia siitä, miten nämä näkisivät vuoden ensimmäisellä paluumatkalla Dionen rantaviivan, kaupungin silhuetin.
"Miraya... katso", Rayash viittasi Lohikäärmeen keulaa kohden, kun hitaasti horisonttiin alkoivat piirtyä ensimmäiset rakennukset ja rantaviiva, joka kuului mantereelle, Dionelle. Ensimmäisenä alkoi näkyä pelkkä tasainen rantaviiva, ilman mitään sen erityisempiä tunnistettavia merkkejä, mutta heidän vain ollessaan siinä, aurinko selkänsä takana, pilvettömän taivaan alla, alkoivat hitaasti ensimmäiset ääriviivat rakennuksista piirtyä heidän näköpiiriinsä.
"Rantaviiva tässä vaiheessa on ehkä kauneinta, mitä olen merillä ollessani lukuisten luonnonilmiöiden lisäksi nähnyt", Rayash sanoi hiljaa, hymyillen vähän tyytyväisen rauhallinen hymy huulillaan. Kevyt tuuli heilutti hieman tuon vaaleita, auki olevia hiuksia - ja tämä kieltämättä näytti siltä, että kuului Lohikäärmeelle. "Ja on hienoa, että sinä olet näkemässä sen täältä käsin", mies hymyili vähän rakennuksien silhuettien alkaessa piirtyä taivaanrantaa vasten.

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kelluva kulissi

Post by Kide » Wed Oct 03, 2018 8:48 pm

Hetken aikaa Miraya ei osannut kuin tuijottaa eteensä avautuvaa maisemaa, pyyhkäisten vain välillä vapaana tuulessa kieppuvia kiharoitaan pois kasvoiltaan. Hän ei ihmetellyt lainkaan, että tämä oli Rayashin lempipaikka, vaikka epäilikin tuon rakastavan ruorin takana seisomista aivan yhtä paljon.
Miraya tarrasi kaiteesta kiinni tuntiessaan Saryan tekemien ohjausten kaiun aina maston päässä asti pienenä liikkeenä, mutta ei edelleenkään osannut kuin tuijottaa aavaa ulappaa nykistyneenä. Rayashin pyynnöstä hän pyörähti miehen rinnalle katsomaan laivan keulan yli ja hieman silmiään siristettyään ymmärsi, mitä Rayash halusi hänen näkevän - mistä tässä kaikessa oli ilmeisesti ollut kyse. Hiuksenhieno mantereen rantaviiva alkoi juuri kohota merestä esille, tarkentuen ja kasvaen hiljalleen heidän lipuessaan eteenpäin. Mirayan siniset silmät kimmelsivät kilpaa auringossa välkkyvän meren kanssa hänen tuijottaessaan haltioituneena näkymää. Tämä todellakin oli näiden hiertävien housujen ja kaiken kiipeämisen arvoista, ja viimein Miraya ymmärsi, ettei Rayash ollut todellakaan kiivettänyt häntä tänne tyhjän takia.
"Kiitos... että toit minut tänne", Miraya huokaisi hiljaa ja vilkaisi Rayashia onnellinen hymy huulillaan, mutta käänsi ahneesti katseensa takaisin hiljalleen rantaviivan ylle piirtyviin rakennuksiin haluamatta menettää hetkeäkään näystä. Lämmin auringonpaiste selässään, ihanan raikas merituuli kasvoillaan ja upea näkymä edessään alkoi Mirayastakin tuntua, että tämä oli yksi hienoimpia näkyjä hänen elämässään. Tästä voisi tulla myös hänen lempipaikkansa.

Hetken kuluttua Mirayan asento oli jo rentoutunut, eikä hän enää tunnustellut yhtä jännityyneesti kevyttä aallokkoa kyntävän laivan liikkeitä, jotka vain korostuivat pitkän maston päässä. Yllättävä rääkäisy heidän takaansa ja sitä seuraava kahahdus saivat naisen kuitenkin jännittymään tiukaksi kuin jousi ja rääkäisemään melkein yhtä äänekkäästi itsekin kuin juuri Rayashin hartialle laskeutunut Isray.
"Saamarin lintu", hän naurahti helpottuneesti ensijärkytyksestä selvittyään ja piti hetken tuijotuskilvan mustin nappisilmin häntä tapittavan linnun kanssa. Israyn saapuminen herätti Mirayan maiseman ihailusta takaisin hetkeen ja hän nosti hiljaalleen rauhalliseen hymyyn palaavan katseensa Rayashiin.
"Tämä oli... ihmeellistä. Toivottavasti jaksat raahata minut tänne joskus uudestaankin", hän totesi Rayashille silmät tuikkien. "Ehkä voisin jopa hankkia omat housut", Miraya lisäsi nykäisten jälleen lainahousujaan parempaan asentoon.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kelluva kulissi

Post by Tinanja » Thu Oct 04, 2018 8:05 pm

Dionen rantaviivan hitasti esiin lipuvat piirteet olivat kieltämättä kauniita, vaikka Rayash ne olikin monena matkana, monena vuotena jo nähnytkin. Mutta tällä kertaa hän seisoi siinä tyttärensä vierellä, katsoen tämän ihastunutta, hämmästynyttä ilmettä ja hitaasti rentoutuvaa olemusta, kun tuo tottui laivan maston aaltoja ja laivaa myötäileviin liikkeisiin. Se hymy, joka MIrayan kasvoille oli noussut merkitsi Rayashille paljon, paljon enemmän kuin mies oli koskaan edes voinut ajatellakaan kenenkään, minkään merkitsevän. Enemmän, mitä hän edes tunnusti itselleenkään. Mutta kaikkein eniten Rayashin mieltä lämmitti se kiitos, jonka Miraya viimein lausui.
"Toivottavasti voin tämänkin jälkeen tarjota positiivisia yllätyksiä", Rayash päätyi vastaamaan hitasati, hymyillen itsekin tosin tyytyväisenä, onnellisena - auringon lämmittäessä heitä molempia juuri sopivasti merituulta vasten.

Rayash tuhahti, eikä edes hätkähtänyt rääkäisyn saattelemana paikalle saapuvaa Israyta. Rayash oli itse asiassa yllättynyt, ettei lintu ollut lähtenyt omille teilleen heti, kun rantaviiva oli osunut heidän näköpiiriinsä. Tuo saattoi kadota päiväksi - pariksi, ja ilmaantua Lohikäärmeen lähdön aikaan ties mistä. Nyt lintu tosin laskeutui hänen olkapäälleen, ja katsoi pitkään, pää kallellaan Mirayaa ennen kuin hyppäsi Mirayan olkapäälle vain tarkkaillakseen paremmin Mirayan tuulessa heiluvia hiussortuvia.
"Isray ei ole samaa mieltä siitä, miten kutsut sitä", Rayash naurahti, mutta näytti kieltämättä tyytyväiseltä siihen, että Isray kiipeili hetken Mirayankin hartialla ennen kuin lennähti takaisin alemmas, vain ottaakseen korkeutta ja lähteäkseen Dionen suuntaan. Ehkäpä lintu oli vain käynyt ilmoittamassa, ettei siitä noin helposti päästäisi eroon.
"Tuon sinut tänne aina, kun haluat, ja sää sallii", Rayash lupasi hymyillen lämpimästi Mirayalle - yhtä hymyähän tuo oli ollut koko sen ajan siitä saakka, kun Miraya oli houkuteltu Lohikäärmeen kannelle. "Ja olen varma, että viihtyisit... mittojesi mukaan tehdyissä housuissa paremmin", mies naurahti vielä - Sarya oli pidempi, ja samalla vähän rotevampi kuin Miraya, ja se näkyi vaatteissa, jotka olivat Saryallekin löysempää mallia sen sijaan, että tämä olisi suosinut tyköistuvia vaatteita.

"Mutta... minun on aika ottaa paikkani ruorin takana piakkoin...", Rayash sanoi hymyillen, viitaten Mirayaa astumaan takaisin verkoille, jotka johtivat maston huipulle heti, kun oli heilauttanut itsensä alaspäin. "Katso, että saat jalansijan joka askeleellasi ennen kuin lasket painon jalallesi", Rayash kehotti sitten valvoen, että Miraya valitsi sopivia jalansijoja, ja hän ehti hetkenä jos toisenakin tukemaan naisen alaspäin laskeutumista toisinaan huomattavasti, toisinaan vain painopistettään vaihtaen, kunnes Mirayan jalat koskettivat viimein laivan kantta.

Ei mennyt montaa minuuttia siitä, kun Rayash oli vetänyt tummat kenkänsä jalkaansa ja heittänyt tyylikkään viittansa harteilleen siistin, tunikan päälle sidotun liivin päälle kesän lämmöstä huolimatta. Selkeästi hän oli joiltain osin turhamainen, mutta myös tiesi, että monet olisivat kerääntyneet katsomaan Lohikäärmeen saapumista satamaan, ja monet kerääntyisivät sinne kuullessaan Lohikäärmeen päässeen takaisin Itärannikon saaristosta. Pian mies laskikin kätensä ruorin sileälle puupinnalle aina niin suoraselkäisenä.
"Valmistautukaa satamaan saapumiseen! Nostakaa päämaston purjeet! Valmistautukaa laskemaan ankkuri!" vielä ei kaikkia purjeita pitäisi nostaa pois tieltä, mutta oli silti hidastettava vauhtia, jotta he eivät törmäisi ankkurista huolimatta satamaan tai sen rakenteisiin - Rayash ei halunnut vahinkoja laivaansa yhtään enempää, mitä normaalista merenkäynnistä syntyi.

Locked