Takki harteikkaalle puolipeikolle

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
User avatar
Viherkivi
Posts: 95
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Takki harteikkaalle puolipeikolle

Post by Viherkivi » Sun Sep 16, 2018 8:29 pm

OoC: Sijoittuu mun aikajanalla Kauppakillan Kokouksen, Sienikauppojen ja Kuinka Kynää Pidellään-pelien jälkeen. Lämpimämpi osa kevättä.
Anlieta ja Alenaa odotellaan saapuvaksi.

~*~

Xhay kulki koreineen pitkin sataman lähellä sijaitsevaa toria. Hän oli ollut etsiskelemässä kaikenlaista hyödyllistä, ja nyt hän pinnisteli muistaakseen kaikki hoidettavat asiansa. Hän oli laittautunut siististi, kuten aina, viikset ja parta vahattuna ja suittuna, häntä harjattuna, jalat puukengissä, jotka saattoivat lisätä hänen pituuteensa tuuman pari. Hänen takkinsa -- tosin -- oli hieman kuluneempi ja virttyneempi kuin sen kantaja. Hän oli joutunut luopumaan paremmasta takistaan sen jälkeen kun hnelle oli sattunut pieni välikohtaus maitotilan palkituimman lehmän kanssa. Xhay oli ottanut opikseen, että eivät lehmätkään antaneet ihan kenen tahansa lypsää itseään.

Oppitunnit herra Parcial Creyn kanssa olivat alkaneet hyvin, mutta Xhaylla ei ollut ollut aikaa opetella kirjaimia niin paljon kuin halusi -- sitä hän hieman harmitteli, koska muistilistasta olisi ollut valtavasti hyötyä markkinapaikan ihmeellisten tarjoomusten maailmassa. Ihan pieneksi hetkeksi hän hiljensi vauhtiaan ja kuunteli tinkimistä, sepän vasaran pauketta alasinta vasten, kolikoiden helinää, kanojen kotkotusta... Yhdistettynä sataman suunnilta puhaltavaan suolaiseen merituuleen, tästä oli alkanut muodostua Xhaylle uusi, kotoisa ympäristö, vaikka hän olikin metsän kasvatteja alunperin.

Sepän ahjolla hän pysähtyi katselemaan erilaisia rautataoksia, ja löysikin myytävänä itselleen mieluisan rautaesineen. Se oli keskikokoista pienempi kuumennettava rauta, jolla tavallisiin räiskäleisiin saatiin rapeampi pinta ja sen lisäksi vielä kuvio. Xhay oli valinnut kuvion, jossa oli köynnöstelevä kasvi ja kauniinmuotoiset lehdet. Hän maksoi taoksesta hopeaa, mutta hyvästä käsityöstä maksaminen ei kirpaissut ollenkaan puolipeikon mieltä -- sitä paitsi, hän oli varma, että rauta maksaisi itsensä takaisin, koska kuviolliset vohvelit pystyttiin myymään kalliimmalla kuin tavalliset räiskäleet. Sepän ahjon vieressä oli muutamia ruokakojuja, ja Xhay seurasikin vaikuttavaa nenäänsä niitä päin. Toisessa myytiin tönkkösuolattuja muikkuja ja toisessa uuniperunoita ja hapatettua kermaa. Vaikka tuoksu olikin kiinnostanut keittiömestaria, nuo herkut eivät varsinaisesti kuuluneet hänen ostosuunnitelmiinsa juuri nyt. Hän nyökkäsi kuitenkin kollegoilleen ja otti mieluusti maistiaismuikun, jota hänelle tarjottiin.

Kohtuullisen matkan päässä ruokakärryistä ja -kojuista oli jotain jota puolipeikko olikin etsiskellyt. Räätälin ja vaatturin palvelukset. Xhay ei oikeastaan ihmetellyt välimatkaa ruokatarjontaan, tulihan osasta markkinapaikan tarjonnasta ihan kiitettävä käry. Näin ulkona sen huomasi paremmin, harvemmin paahdettu sipuli peikkoa kuitenkaan keittiössä haittasi. Hän ahmaisi maistiaismuikkunsa, ja pyyhkäisi sitten suunsa ja sormensa varsin hienostuneesti rintataskussaan olleeseen palttinaiseen nenäliinaan. Hän ei missään nimessä halunnut tuhria kankaita tai lankoja suolaisilla, kalaisilla sormilla -- siinähän saattaisi joutua ostamaan jotain ylimääräistä jos sen tärveli. Ja mitä puolipeikko sitten oikein tekisi hyvin kalliilla, joskin kalansuomuisella, silkillä?

Xhay suuntasi kohti lähintä markkinakojua, jota näytti pitävän haltia. Esillä tuntui nopealla vilkaisulla olevan vain naisten vaatteita, mutta Xhay oli valmis neuvottelemaan ja sopimaan mittojen ottamisesta ja sovitusajoista.

User avatar
Anlie
Posts: 91
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Takki harteikkaalle puolipeikolle

Post by Anlie » Tue Sep 18, 2018 6:17 pm

Keväisen auringon säteet lankesivat yhä kylminä toriaukealle, ja Alena oli pitkin päivää antanut silmiensä sulkeutua, kääntänyt kasvonsa kohti valoa ja pinnistellyt tunteakseen edes säteiden kuvitellun lämmön vasten ihoaan. Paksu musta viitta toki lämmitti, mutta Alenan kiusaksi peitti lähes kokonaan hänen tummansinisen asunsa yksityiskohdat ja jätti Alenan mielestä kokonaisuuden varsin valjuksi. Mutta valjuus vei voiton paleltumisesta, kun kökötti paikallaan lähes koko päivän. Kojunsa edessä istuen, hameenhelma sylissään harsittavana, Alena oli seurannut väen soljumista edestakaisin koko aamupäivän ja pohtinut jo mielessään vetäytyvänsä piakkoin takaisin liikkeensä lämpöön, missä pystyisi tekemään jotakin hieman pikkutarkempaakin. Torilla istuminen, hälinässä, rahvaan katseiden alla, mereltä puskevassa kalanhajussa, oli jokavuotiseen tapaansa alkanut tympiä Alenaa päivä päivältä enemmän. Paikasta ei kuitenkaan kävisi luopuminen, kunhan meri aukeaisi ja kauppa vilkastuisi, unohtuisi kalanhajukin äkkiä.

Torilla pyörivän kansan seasta Alena erotti lähestyvän peikon, joka jo matkan päästä näytti etäisesti tutulta. Epätavallista jo pelkästään sen takia että peikkoja Dionessa harvoin näki, saati sitten että hän oli varmasti nähnyt tämän jossain aiemminkin. Peikko tuntui katselevan tarkkaan mitä kojuissa oli tarjolla ja mussuttavan mennessään jotakin - ja Alena tajusi tämän varmasti olevan sama olento joka hääri tarjoilutiskien takana killan kokouksessa. Missäpä muualla hän oli lähiaikoina peikkoja nähnyt. Alena pyrki keskittymään työhönsä, jottei tuijottaisi liikaa, kun Xhayn seisahtuminen lähettyville salli hänen kohottaa uteliaan katseensa ja hymyilemään ystävällisesti peikolle. "Voinko olla herralle avuksi?"

Nyt kun haltialla oli tilaisuus tarkastella Xhayta hieman lähempää, pisti hän hieman yllättyneenä merkille miten vaikutti siltä että tämä oli todella harjannut viiksensä ja partansa, jopa häntänsä, mikä taas ei vastannut lainkaan Alenan mielikuvia takkuisista, neulasilla kuorrutetuista metsänpeikoista joita tämä oli joskus aikoinaan vilaukselta nähnyt. Tämän vaatteet tosin... no, ainakin tämä oli tullut oikeaan paikkaan, mistä apu tilanteeseen kyllä löytyisi. Mutta noinkohan peikolta löytyisi kuvetta hänen tuotteistaan maksamaan? Alena silmäili peikkoa päästä varpaisiin, pitäen kuitenkin ilmeensä kohteliaassa, kiinnostuneessa hymyssä.

User avatar
Viherkivi
Posts: 95
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Takki harteikkaalle puolipeikolle

Post by Viherkivi » Mon Oct 01, 2018 5:35 pm

"Huomentapäivää, hyvä rouva!", Xhay tervehti kojun omistajaa ja puoliksi nyökkäsi, puoliksi kumarsi. Hän osasi tanakasta varrestaan huolimatta olla joskus edes hieman sulokas ja sulavaliikkeinen. "Lienette tekstiilialan ammattilainen?" hän sitten kysyi ja silmäili haltian vaatetusta. Musta viitta vaikutti oikein laadukkaalta työltä, joten puolipeikko oli valmis pistämään pannunsa pantiksi siitä, että haltianainen oli kojun varsinainen omistaja ja pitäjä, eikä mikään apupiika.

Xhay laski ostoskorinsa maahan -- jos joku halusi varastaa hänen letturautansa, niin onnea yritykseen -- ja teki pyörähdyksen haltiaräätälin edessä. "Kuten ehkä näette, olen paremman takin tarpeessa.", hän sitten esitti asiansa. Xhayn nykyinen takki oli toki kelvollinen, mutta se oli ainoa hyvä asia siinä. Se ... menetteli. Sitä saattoi käyttää silloin kun ei lähtenyt sisäpihaa tai lähipubia pidemmälle, mutta Xhay kaipasi kyllä edustavampaa ja siistimpääkin takkia.

Hän silmäsi seuraavaksi kojun tarjolla olevia vaatteita ja asusteita.
"Voi hyvinkin olla, että olen mitoiltani sangen omintakeinen, eikä mitään löydy sopivasti valmiina?", hän sitten kysyi. Tekstiiliala ei ollut peikolle ollenkaan tuttu, mutta hän oletti useimpien vaatteiden olevan mittoihin tehtyjä -- joskin tämä ei aina koskenut kansakunnan köyhimpiä osia. Mitä Xhay oli kuunnellut naapureitaan, kierrättivät he ainakin vaatteita vanhemmalta nuoremmalle, ja jopa pesurätiksi asti, kunnes jäljellä olivat pelkät saumat. Toisaalta taas, kaupungin rikkaimmille tarjoillessa sai olla tarkkana -- Xhay oli usein kuullut miten nuoret neidit murehtivat linjojaan, koska halusivat mahtua uusiin iltapäiväasuihinsa... Ja kuuleman mukaan näitä asuja oli paljon.

User avatar
Anlie
Posts: 91
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Takki harteikkaalle puolipeikolle

Post by Anlie » Sun Oct 14, 2018 4:35 pm

Rouva. Alenan teki mieli tuhahtaa, mutta nieli äännähdyksen mukana myös nyrpeän ilmeensä ja halun korjata Xhayn erehdys. Eihän hänen aviostatuksensaan toki mistään päällepäin näkynyt, mutta suurin osa, joka häntä osasi kysyä ja etsiä, osasi käyttää oikeaa etuliitettä. Sentään peikko oli kohtelias, mutta niinhän toisaalta asiakaspalvelijalta saattoi odottaakin. Xhayn kysymykselle Alena vain nyökkäsi hillitysti – kyllä hänen taidoillaan ja hiljalleen kerääntyvällä maineellaan saattoi jo jättää turhat mainospuheet sikseen. Kauppakillan kokouksen jälkeen työtahti oli hieman hiljentynyt, mutta työtä edelleen riitti, ei kuitenkaan siinä paljon, että Alenalla olisi ollut varaa ruveta valikoimaan asiakkaitaan. Eikä hän sitä paitsi sitä olisi halunnut edes tehdä, vaatimaton ja nöyrä maine houkutteli enemmän ja luottavaisempia asiakkaita, kuin kopea ylpeys.

Joten kun Xhay pyörähti Alenan mielestä yllättävälläkin sulokkuudella ympäri, hänen ystävällinen hymynsä rakoili hetkeksi ja Alenan huulilta irtosi myötämielinen naurahdus peikon toteamukselle vaateparrestaan ja muodoistaan. Alena katseli vielä hetken peikkoa päästä varpaisiin.
”Voi, missään nimessä herran ei pitäisi tyytyä noinkin kuluneeseen vaatekappaleeseen. Eihän se olisi lainkaan arvollenne sopivaa, varsinkin kun”, Alena keskeytti puheensa epäröiden ja oikaisi mietteliäästi mekkonsa laskosta, ”korjatkaa jos erehdyn, ettekö olleetkin itse maestro Kauppakillan kokouksen tarjoomusten takana?”
”Luulen nähneeni herran häärimässä tarjoilupöydän takana. Teillä tuntui olevan kädet täynnä töitä silloin, mutta ainakin sain tilaisuuden kiittää hyvistä tarjoiluista nyt. Olisin tietenkin otettu jos saan laatia teille uuden takin, herra…?” Alena odotti hetken että Xhaylla olisi tilaisuus esitellä itsensä.

”Ja olette oikeassa, en usko, että minulta löytyisi jotakin mikä istuisi teille suoraan. Ihmiset ja haltiat ovat harteiltaan niin kovin…kapeita”, Alena totesi harmittelevalla äänensävyllä, mutta nousi sanojensa perään ylös tuoliltaan, kaiveli hetken jotakin tiskinsä takaa ja palasi Xhayn eteen mittalankansa kera. Ennen kuin Xhay ehti perääntyä, Alena mittasi tämän käsivarren ja hartiat, hymisten tyytyväisenä itsekseen. Takaisin Xhayn puoleen kääntyen Alena kallisti päätään, mallaten mielessään sopivia värejä sopimaan peikon punertavaan kuontaloon. ”Olisiko teillä jotakin toiveita takkinne suhteen?”

User avatar
Viherkivi
Posts: 95
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Takki harteikkaalle puolipeikolle

Post by Viherkivi » Sat Oct 20, 2018 9:02 pm

"Xhay Sienenlakki on nimeni.", Xhay esitteli itsensä kun tilaisuus nousi esiin, "Ja olette erittäin tarkkanäköinen, toimin sen kokouksen keittiömestarina." Hän häkeltyi hieman, kun hänestä alettiin ottamaan mittoja saman tien, mutta totesi olevansa onnekas siitä että ollut tarvinnut housuja. "Olette aivan liian kohtelias.", hän sitten totesi kun vaatturi totesi tarjoiluja hyviksi. Xhayn mielestä tarjoiluthan olivat olleet äärimmäisen erinomaisia. "Tein parhaani sillä ajalla ja niillä sesongin aineksilla joita oli saatavilla -- tottakai jokainen käsityöläinen haluaa tehdä parhaansa ja kenties jopa ylevöittää saamansa raaka-aineet aivan uudelle tasolle, jos ymmärrätte mitä tarkoitan."

Olihan puolipeikko toki saanut myös paljon kielteistä palautetta, joskin se oli mennyt enemmän hänen verenperimäänsä henkilökohtaisesti, ei niinkään tarjoiluihin. Osa palautteesta oli annettu tarjoiluja kohtaan, mutta Xhay totesi että niitä olivat värittäneet rajut ennakkoluulot.

"Anteeksi, en napannut vielä nimeänne...?" hän sitten tiedusteli alistuessaan mitattavaksi. Räätäli oli kysynyt hänen toiveistaan takin suhteen, joten Xhayn piti hieman miettiä. Totta kai takin piti olla edustava... Puolipeikko ei ymmärtänyt laisinkaan muodin päälle, mutta sen hän tiesi, että klassinen leikkaus olisi parempi kuin se mikä oli viimeisimmän muodin mukaista. Toinen säilytti arvokkuutensa ja toinen taas ... ei.

"Toivoisin laadukasta ja kestävää kangasta. Mieluummin sellaista kuin äärimmäisen näyttävää. Panostakaamme enemmän kankaan paksuuteen kuin, sanotaan vaikka, kalliiseen värjäykseen.", hän sitten esitti yhden mieleen juolahtaneen toiveensa, "Kallis purppurainen takki ei suo paljon iloa, jos se hiutuu puhki parissa edustustehtävässä."

Aivan kuin Xhaylla olisi ollut aivan mahdottomasti edustustehtäviä. Hän kuitenkin halusi uransa olevan nousujohteinen, edes jollain tasolla.

User avatar
Anlie
Posts: 91
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Takki harteikkaalle puolipeikolle

Post by Anlie » Mon Oct 22, 2018 9:42 pm

Alena silmäili Xhayta tiukasti, etsien peikosta ylimielisyyden merkkejä, mutta löytäen oikeastaan vain terveen ylpeyden omaa kädenjälkeään kohtaan. Yllättävää, killan kokous tuntui olleen täynnä täysin päinvastaista edustusta. "Te taas olette turhan vaatimaton herra Sienenlakki", Alena naurahti Xhayn sanoille ja soi peikolle lempeän hymynsä. Vai piti peikko itseään käsityöläisenä - varsin mielenkiintoinen katsanto asiaan. Ainakin tapa jolla tuo oli tarjoilunsa kokouksessa esitellyt kieli samanlaisesta intohimosta vatsantäytettä kohtaan mitä taas Alenalla oli väreihin. Hän ei vain ollut aivan varma miten olisi suhtautunut verrantoon. Painaen kevyesti päätään ja taivuttaen hieman polviaan niiauksentapaiseen haltia esitteli itsensä: "Olen Alena, palveluksessanne."

Nyökytellen vakavana Xhayn pohdinnalle takistaan Alena totesi mielessään ja mielissään että ainakaan menestys ei ollut kihahtanut peikon pörröiseen tukkaan. "Olette tulleet siis oikean naisen luo, herra Sienenlakki ei löydä tältä torilta laadukkaampaa kangasta", Alena hymyili, mutta vakaalla äänensävyllä todeten asian faktana, jota ei sopinut kyseenalaistaa. Hän nappasi kojunsa pöydältä sille laskostetun hameen ja ojensi kangasta Xhaylle tunnusteltavaksi, "Jotakin tällaista, eikö? Tiheään kudottua, kestävää, mutta ei liian raskasta. Toki minulta löytyy herralle jotakin paksumpaakin, jos niin haluatte."
Alena käänsi vaatekappaletta paljastaen sen vyötäisiltä sirot koristeompeleet, jotka sointuivat kankaan väritykseen. "Muutama yksinkertainen yksityiskohta, ehkä hihoihin ja kaulukseen? Ei mitään turhamaisen koreaa, mutta tuomaan arvollenne sopivan vaikutelman."
Mallaillessaan päänsä sisällä takkia Xhayn ylle Alena hätyytti mielestään kauhukuvan kankaastaan kylpemässä jauhoissa ja rasvassa ja ohjasi huomionsa pohtimaan sopivaa väriä. Toivottavasti Xhay ei tosissaan ollut harkinnut purppuraa. "Ehkäpä jokin maanläheisempi väri olisi teille mieleen?"

User avatar
Viherkivi
Posts: 95
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Takki harteikkaalle puolipeikolle

Post by Viherkivi » Sun Nov 11, 2018 12:43 pm

Xhay pisti merkille Alenan tiukat silmäykset ja teki mieleensä nootin siitä, että tämän vaatturin kanssa ei sopinut pelleillä. Vaikutti siltä, että räätäli otti kankaansa ja kädenjälkensä aivan samalla vakavuudella kuin Xhay raaka-aineidensa tuoreuden ja valmiin tuotteen esillepanon. Vienosti, hän kosketti tunnusteltavaksi tarjottua kangasta ja nyökytteli hieman kun tunsi tietynlaisen lujuuden sormiensa alla.
"Tietenkään takki ei tule olemaan samanlaisessa koetuksessa kuin talonpoikien vaateparret, mutta arvostan kestävyyttä.", hän sanoi, joskin arvostus kestävyyteen perustui enimmäkseen sille, että hän ei oikein välittänyt käydä vaateostoksilla joka armas kuukausi.

Purppura väri oli ehdottomasti liikaa Xhayn kukkarolle, joten hän huojentui hieman kun Alena ehdotti jotain maanläheistä hänelle -- se olikin lähempänä peikolle tuttua väripalettia.
"Äitini puoleinen suku on metsän kasvatteja, joten tietysti vihreät olisivat verenperintöni kannalta kunnioittava valinta.", hän pohti ääneen ja silmäili eri kangaspakkoja. "Mahdollisesti ehkä puolukanvarvun- tai sammaleenvihreä takki...? Kenties saniaisenlehti-kirjailulla."
Tavallisesti Xhay ei panostanut vaatteisiinsa niin kovasti, mutta jos aikoi kuluttaa rahaa edustavaan vaatekappaleeseen, se saisi vaikka samantien kertoa tarinaa jostain puolipeikolle tärkeästä.

Xhay ei edes viitsinyt kysyä ääneen onnistuisiko saniaisenlehtien muotoiset kirjailut. Jokin räätälin kehonkielessä sanoi, että olisi loukkaus edes ajatella asian kysymistä.

User avatar
Anlie
Posts: 91
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Takki harteikkaalle puolipeikolle

Post by Anlie » Sun Nov 18, 2018 4:31 pm

Xhayn arvioidessa kangasta Alena nyökytteli jälleen tuon arvioille ja puhkesi lopulta lämpimään hymyyn tämän mainitessa äitinsä. Ajatella että kaupunkilainen aikamiespeikko halusi kantaa jotakin suvustaan muistuttavaa ylpeästi yllään, olipa lähtökohta kuinka vaatimaton tahansa. Piirre, jonka Alena epäili olevan Dionessa varsin harvinaislaatuinen. Etenkin jos nainen itse katsoisi peiliin.

"Tästä näette molemmat sävyt", Alena laskosti Xhayn tunnusteleman hameen takaisin samaan paikkaan mistä oli sen poiminut ja nosteli tämän mainitsemia värejä vastaavat vaatteet edemmäs pöydällään. "Tummemmalla on hieman arvokkaampi vaikutelma, mutta mielestäni molemmat pukisivat teitä varsin hyvin", Alena silitteli vuorollaan molempia kankaita ja kohotti sitten katseensa takaisin asiakkaaseensa. "Antakaa anteeksi uteliaisuuteni herra Sienenlakki, mutta miten kaltaisenne kokki oikein on päätynyt Dioneen?" Alena kysyi aidosti kiinnostuneena Xhayn vastauksesta. Ainakin mitä hän peikoista tiesi, nämä viihtyivät omissa oloissaan ja - siinä oikeastaan kaikki. Kuitenkin Xhay oli jo luovinut itsensä niinkin keskeiseen tapahtumaan kuin Kauppakillan kokous, joten ehkä tämä olikin kunnianhimoisempi kuin mitä antoi ymmärtää.

User avatar
Viherkivi
Posts: 95
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Takki harteikkaalle puolipeikolle

Post by Viherkivi » Tue Nov 27, 2018 5:49 pm

Xhay tunnusteli molempia vaatteita, saadakseen kankaista hyvän tuntuman. Häntä itseään viehätti ehkä enemmän tummempi puolukanvarvun sävy kuin vaaleampi sammal, mutta hän ei ilmaissut empimistään vielä ääneen. Olisi parasta miettiä vielä, tai haltiaräätälimestari onnistuisi saamaan hänet ostamaan molemmista väreistä jotain -- esimerkiksi takin leikkausta korostavan liivin. Toisaalta, Xhayn turhamaista puolta houkutteli hieman laajempikin garderobi.

Hän yskäisi pehmeästi kun mestari Alena kysyi häneltä motiiveja olla Dionessa.
"Ilkeät kielet väittävät että suvultani ja kansaltani puuttuu tiettyä kunnianhimoa.", hän sitten sanoi, "Itse en ota väitteeseen kantaa, mutta voinen jakaa kanssanne sen tiedon, että en ole aivan puhdasverinen. Nähkääs, isäni oli ihminen, ja moni käärmeenkieli varmasti laittaisi kunnianhimoni isäni verenperinnön piikkiin."

Hän oli hetken hiljaa, ja sitten lisäsi, "En oikeastaan osaa sanoa miksi, mutta minulla on ollut jo nuoresta pitäen palava himo saattaa uudenlaista ruokatietoutta kansalle."Hän oli taas hetken hiljaa, mutta henkäisi sitten, "Oh, suokaa toki anteeksi. Minä vain puhua pulputan itsestäni kuin lähteensilmä. Oliko vaatetusala teidän ensimmäinen uravalintanne, mestari Alena?"

User avatar
Anlie
Posts: 91
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Takki harteikkaalle puolipeikolle

Post by Anlie » Mon Dec 10, 2018 8:40 pm

Pitäen ilmeensä kurissa Alena nyökkäsi lyhyesti Xhayn paljastukselle juuristaan, vaikka puheille kunnianhimosta naisen teki mieli virnistää. Tuskin mikään haltiakansa oli kovin tunnettu vaatimattomuudestaan, mutta Xhayn sanat osuivat melko lähelle Alenaa itseään. Xhay tuntui tietävän hyvin kumpaakin sukuhaaraansa koskevat stereotypiat, liekö raukka saanut kuulla asiasta aivan tarpeekseen. Alena ajatteli ensin että parempi olla kommentoimatta enempää mahdollista arkaa aihetta, mutta pehmeän yllättynyt hymy levisi lopulta ilmeettömille kasvoille Xhayn lisäyksen jälkeen. "Todellako? Varsin kunnioitettava päämäärä, herra Sienenlakki."

"Ensimmäinen?" Alena oli aavistuksen hämmentynyt Xhayn kysymyksen asettelusta, mutta hymyili kuitenkin asiakkaalleen ystävällisesti vastatessaan: "Tavallaan kai ainoa mahdollinen, ammatti on kulkenut suvussa jo pitkään."
"En kuitenkaan vaihtaisi tätä mihinkään. Voisin kuvitella että herra ymmärtää intohimon työtä kohtaan varsin hyvin", Alena naurahti hyväntahtoisesti sanojensa päätteeksi. Työ tosiaan oli pitkälti hänelle periytynyt, mutta ei Alena ollut koskaan ajatellutkaan kyseenalaistaa urasuuntaansa. Kun oli jo koko lyhyen elämänsä viettänyt kankaiden, lankojen, värien, kuiskauksien, toiveiden, teeskentelyn ja ulkokuorien keskellä, mitä muuta hän olisikaan tehnyt?

"Ehkä herra Sienenlakki haluaisi vielä aikaa harkita?" Xhay selvästi vielä arpoi väriä mielessään, mutta Alena ei malttanut jättää käyttämättä tilannetta hyväkseen. Mietteliäästi kankaita pöydällään siirrellen Alena jatkoi verkkaan: "Ehkä kokonaisuuden voisi luoda jollakin pienellä täydennyksellä...monesti vaikkapa yksinkertainen paita riittää, ja ei ole turhan pramea käytettäväksi arkenakin."

Post Reply