Page 1 of 2

Mitä suljettujen ovien takana sovitaan...

Posted: Tue Oct 09, 2018 8:08 pm
by Tinanja
“Minut on kutsuttu Valkoisen Lohikäärmeen kapteenina tapaamaan rakuza Zaos Farrithia kaupungintalolle… illalliselle.”

Rayash Doulbtur ei ollut koskaan uskonut sanovansa noita sanoja ääneen, ei samassa lauseessa, tässä merkityksessä. Silti hän kuuli ne sanovansa, tajusi sanoneensa ne, ja lyhdyn valossa Lohikäärmeen nyt tyhjässä miehistön tilassa istuessaan. Kapteeni oli kutsunut läheisimmät henkilöt kokoon keskustellakseen Itärannikon vierailun saamasta käänteestä Aldarin tapaamisen myötä, mutta myös kirjeestä, jonka lähes samantien satamaan mantereen maankamaralle astuttuaan oli kaupungin virkamiehen toimesta saanut käsiinsä kuittausta vastaan.

Eldrin keikkui tuolilla sen kahdella takimmaisella jalalla seinää vasten tumma pullo käsissään. Tuo katseli muita arvioiden, sanaakaan sanomatta antaen itsensä heilua tuolin jaloilla varjosta valoon, ja takaisin varjoon. Hän näytti sillä hetkellä melko tyytyväiseltä siihen, että he olivat Dionen puolella merta, mutta samalla Rayashin sanat saivat maagikon kulmat kohoamaan huomattavasti - no tätä hänkään ei ollut olettanut, vaikka Doulbturien suku ja erityisesti Valkoinen Lohikäärme olivat tunnettuja myös Dionessa.
“Onneksi kutsu ei koske minua”, Eldrin naurahti karkeasti, ja sai Saryan tuhahtamaan. “Olen varma, ettei Ray ottaisi sinua edes mukaan, vaikka kutsuun sinut olisikin sisällytetty”, nainen väläytti leveän hymyn maagikolle saaden tuon kurtistamaan kulmiaan vähän. Sarya ei huomannut Rayashin silmien pyöräytystä istuessaan seinään löysästi pultatun parvisängyn ylimmällä sängyllä, paljaat jalat reunan ylitse roikkuen. Naisella oli yllään polvimittaiset housut, ja suora, yksinkertainen tunika, jonka tämä tapansa mukaan oli sitonut vyötäisiltä istuvammaksi asevyöllään. Tavoistaan poiketen tämä oli kuitenkin jättänyt pitkät hiuksensa auki, ja korvanpäät pilkottivat toisinaan paksujen hiusten lomasta. Airdan puolestaan ei sanonut mitään, istui vain jakkaralla lähellä portaikkoa ja tuijotti kirjaansa, huuliaan mutristaen kun Rayash mainitsi Rakuzan nimen ääneen.
“Rakuza?” mutta tuo ei näyttänyt siltä, että olisi odottanut keneltäkään mitään reaktiota tähän. Tämä vilkaisi kuitenkin kapteenia kulmiensa alta, mutta ei jatkanut kommenttejaan. Oli tosin selvää, että mies tiesi, kenestä puhuttiin - oli se sitten hyvä tai huono asia.

Rayash vilkaisi nopeasti Mirayaankin, mutta ei hetkeen sanonut mitään, antoi vain hiljaisuuden laskeutua sitä hämärää, lyhdyn valaisemaa tilaa peittämään ja suoristi asentoaan. Kapteeni istui lattialla nojaillen toista parvisänkyä vasten, toinen jalka vähän koukussa lattiaa vasten.

“Lisäksi tapaamisella veljeni kanssa heräsi mielenkiintoisen… huolestuttava aihe esille. Aldar on ajatellut Itärannikon saariston itsenäistymistä, ja pyysi kirjeessään vielä minua harkitsemaan sitä, että… autanko häntä siinä”, Rayash sanoi hiljaa, lyhdyn lepattavaa valoa tuijotellen.
“Kuten monesti aiemminkin, niin kutsuin teidät tänne, koska nämä molemmat ovat asioita, jotka tulevat vaikuttamaan laivaan, ja meihin… nyt myös Mirayaan”, Rayash vilkaisi tytärtään arvioiden. Sarya painoi hitaasti päänsä nojaamaan polveaan vasten laskemaansa kyynärpäätään vasten ja mutristi huuliaan tyytymättömänä. “Olen varma”, kapteeni sanoi sitten. “Että selviämme näistä, ja Dionen uusista säädöksistä ongelmitta, kunhan olemme kaikki samalla viivalla…”, mies vilkaisi nyt jokaista arvioiden, eikä Saryalta, Airdanilta tai Eldriniltä saanut ainakaan heti mitään kommenttia - nämä näyttivät siltä, että yrittivät sulatella kommenttia Itärannikon saaristoon liittyen. Viimein Rayashin katse laskeutui Mirayaan.
“Ja näiden… Aldarin sanojen ja Rakuzan kutsun lisäksi mielessä varmasti ovat myös säädökset, joita kauppakillan kokouksessa keväällä aiemmin annettiin.”

Re: Mitä suljettujen ovien takana sovitaan...

Posted: Sun Oct 14, 2018 11:24 am
by Kide
Miraya oli saanut nukuttua hävin tuskin puolet yöstä liian liikkumattomassa sängyssään, kun koputus hänen kotinsa oveen ravisteli viimeisetkin unenrippeet mennessään. Miraya oli olettanut saavansa pitää rauhassa päivän vapaata, sillä kaikki kirjanpitotyöt laivalla oli tehty eikä häntä kaivattu jalkoihin lastinpurkamisessa, vaan Airdan pyörisi kannella merkitsemässä ja seuraamassa, että oikeat tavarat löytäisivät omistajansa. Muutama päivä sitten Miraya oli saanut sillekin selityksen, miksei hän voinut hoitaa lastin purun hetken kirjanpitoa, tosin pian sekin asia saattaisi muuttua. Nyt kuitenkin nuori merimies toi puolijuoksustaan hengästyneenä viestin, että kapteeni Doultbur odotti neiti Cabran läsnäoloa laivalla ennen puoltapäivää. Syyksi Miraya sai vain rivakan pään pudistuksen viestintuojaltaan. Nyökkäys, huokaus ja oven kolahdus, ja Miraya suuntasi jo laittautumaan tätä salaperäistä tapaamista varten. Kenties hän oli ollut liian innoissaan mastoon päästessään ja nyt Rayash päätti opettaa kuinka kantta tervataan tai kaide korjataan. Miraya päätti laittaa ylleen jonkun vanhemmista mekoistaan.

Laivalla selvisi, että kyse oli jostain vakavammasta.
Miraya oli napannut yhden jakkaroista itselleen ja nosti kätensä puuskaan siinä istuessaan ja kuunnellessaan Rayashin saamasta kutsusta. Jännitys kutkutteli naisen vatsanpohjassa, mutta ei pelkästään hyvällä tavalla. Muutama päivä sitten hän olisi ollut vain iloinen Rayashin saamasta tilaisuudesta, mutta nyt hän onneksi tiesi paremmin. Ottaen huomioon kaiken viimeisinä viikkoina tapahtuneen ja paljastuneen, kutsu tuskin oli pelkästä kohteliaisuudesta laadittu tai tavallista kauppasopimusta varten järjestetty.
Miraya vilkaisi Eldriniä ja miestä piikittelevää Saryaa eikä voinut olla itsekin hymähtämättä huvittuneesti. Tosiasiassa Miraya ei voinut kieltää, etteikö häntä olisi kiinnostanut itse Rakuzan tapaaminen. Eihän hän olisi voinut koskaan kuvitellakaan saavansa kirjanpitäjänä sellaista kunniaa. Mutta toisaalta Miraya oli myös helpottunut siitä, ettei Rayash maininnut kuin itsensä kirjeeseen viitatessaan, sillä tällä hetkellä hänestä tuntui kuin hän olisi paluumatkan aikana saanut laivalla otsaansa leiman, jossa hänen kerrottiin olevan salakuljettavan laivan kirjanpitäjä.

Rayashin seuraavan aiheen Miraya jo tiesikin, tosin siitä puhuminen Rayashin kanssa oli jäänyt harmillisen vähäiseksi etenkin salakuljetuksen paljastumisen jälkeen. Mutta se oli yllättäävä, ettei kapteeni sanavalinnoistaan päätellen ollut vielä puhunut asiasta tämän luottokolmikkonsa kanssa. Selvästikään Miraya ei ollut ainoa, jolle tieto kulki välillä hitaampia virtoja pitkin. Sen oivaltaminen ei kuitenkaan estänyt naisen kulmien kurtistumista, kun Rayash mainitsi lisäksi Aldarin kirjeen, josta Mirayakaan ei tiennyt. Olisikohan tuo jääräpää maininnut asiasta vieläkään, jollei olisi lisäksi saanut kirjettä Rakuzalta? Tällä kertaa Miraya tyytyi nielemään happamat ajatuksensa ja vain puristamaan kätensä entistä tiukempaan puuskaan jatkaessaan Rayashin kuuntelua. Miraya ei voinut olla tuhahtamatta itsekseen pohtiessaan, olisiko hän vieläkään tällä samalla viivalla muiden kanssa, jollei olisi itse sattunut saamaan vihiä salakuljetuksesta. Mirayan leukapielet kiristyivät, mutta ääni oli rauhallinen, joskin viileä, hänen päättäessään että oli miten oli, nyt kun hän oli täällä hän ei istuisi vain hiljaa ihmetellen.
"Nyt kun olet viikon saanut asiaa pyöritellä", Mirayan katse oli kieltämättä pistävä, mutta pehmeni lopulta hieman, "tiedätkö mitä teet Aldarin kanssa?" Mitä me teemme Aldarin kanssa, olisi ollut aivan yhtä hyvä kysymys, sillä kuten Rayash sanoikin, tämä tulisi vaikuttamaan heihin kaikkiin.

Re: Mitä suljettujen ovien takana sovitaan...

Posted: Sun Oct 14, 2018 3:08 pm
by Tinanja
"Aldar tuskin on ensimmäinen huolemme ainakaan juuri nyt", Sarya huomautti hiljaa, jalkojaan vähän heilutellen siinä sängynlaidalla istuessaan. Tuo vilkaisi nopeasti myös Mirayaan, joka vaikutti siltä, että tällä oli vielä jotain Rayashia ja yhteen tiukasti nidottuja ystävyksiä vastaan. Ehkä se, ettei tämä ollut päässyt vain sisälle siihen, miten tärkeää salailu, ja yhteen hiileen puhaltaminen heidänkin tilanteessaan olisi. Sillä hetkellä Sarya tosin ei osannut kuvitellakaan tilannetta ilman Mirayaa, ilman Rayashia, Eldriniä ja Airdania - perhettään. "Varsinkaan, jos Rakuzalla on kiinnostusta Lohikäärmeen toimintaan, kuten varmasti on... miksi muuten hän olisi pyytänyt suurimman kauppalaivan kapteenia tapaamiseen", perämies sanoi huokaisten syvään. Eldrin laski hitaasti käsissään pitelemänsä viinapullon vierelleen ja risti kätensä rintakehälleen. Tämä ei näyttänyt tyytyväiseltä tilanteeseen tai sihen, mitä Rayash oli sanonut. Tuo ei kuitenkaan näyttäny suoraan siltä, että olisi halunnut näyttää asiasta kiinnostuneelta tai kertoa mielipidettään siihen. Saryan katseen tuo väisti.
"Se on sitten eri asia, mitä Rakuza tapaamiselta haluaa", totesi Rayash hiljaa, mietteliäänä ja vilkaisi ohimennen Mirayaakin, suoristaen vähän jalkaansa lattiaa vasten.

"No... vartijat kaupungintalolta eivät ole kuulleet juuri mitään Rakuzan toimista. Hän pysyttelee omissa oloissaan, ja on käynyt kokouksen jälkeen kertaalleen armeijan tukohdassa, viipyi siellä kuulemma päivän tai kaksi", Eldrin sanoi viimein, keskusteluun puuttuen. "Mutta hän on tavannut muitakin varakkaita ja valtaapitäviä täällä... Mutta kokousten sisällöstä eivät vartijat osanneet sanoa mitään edes muutaman viinapullollisen jälkeen", Eldrin kohautti olkapäitään vähän, vilkaisten nyt vuorostaan Mirayaan - hän ei ollut varma, paljonko Ray oli kertonut tälle hänen roolistaan laivalla. Toisaalta, joiltain osin olisi parempikin, mitä vähemmän Miraya hänestä tiesi. Eldrinillä ei esimerkiksi ollut aikomustakaan sanoa tuolle sanaakaan siitä, miksei pitänyt kotisaaristostaan lainkaan... "En tosin uskonut, että tällä olisi ollut muuta merkitystä kuin virkamiesten orjuutusta sen kokouksen jälkimainingeissa...", Eldrin lopetti vielä, kääntäen katseensa takaisin Rayashiin. "Toki tuo muuttaa asioita."

"Ehkä armeijalla on jotain taka-ajatuksia Dionen suuntaan... Onhan tämä kuitenkin maan suurin kaupunki", Rayash sanoi mietteliäänä, nyökäten lyhyesti Eldrinille. "Seuraava kysymys onkin, miksi juuri nyt?" Sarya kysyi hiljaa. "Sitä voi vain arvailla", kapteeni totesi huokaisten syvään. "Ehkä pitäisi vain katsoa, mitä Rakuzalla on sanottavanaan, ja yrittää siitä perata tiheällä kammalla esiin se juurisyy", tämä lopetti viimein, vilkaisten hiljaa jakkarallaan istuvaa Airdaniakin, joka kuunteli keskustelua, muttei näyttänyt kiinnostuneelta siihen osallistumiseen.
"Mutta ellen ole väärin ymmärtänyt, olemme kyllä niitä pirun yllätystarkastuksia varten valmiita", Sarya huomautti nyökäten Mirayaa ja Airdania kohden. "Sitä en epäile", Rayash sanoi. "Mutta se ei silti poista ongelmia, joita Aldarin tekemiset voivat aiheuttaa", Rayash huokaisi syvään. "Varsinkaan kun molempien sukunimi sattuu olemaan jostain kumman syystä Doulbtur", huomautti Sarya vielä saaden Rayashin tuhahtamaan. "Kiitos, kun pidät huolta siitä, että muistan nimeni", kapteeni tuhahti hiljaa saaden pienen hymyn leviämään Saryan huulille ennen kuin haltianainen vakavoitui jälleen.
"Kuten sanoin, se ei ole nyt ensimmäinen huolemme...", Sarya huomautti Rayashia melkein vaativasti katsoen - Aldarille vastausta ehtisi miettimään koko menomatkan.

"Ehkä olisi vain parasta mennä katsomaan, mitä Rakuzalla on sanottavanaan, ja punoa suunnitelmaa eteenpäin sen perusteella, mitä hänestä saa nyhdettyä irti. Olen varma, että kokemuksesi politiikasta ja idiooteista vallankahvassa riittävät yhden Rakuzankin kanssa keskusteluun", Sarya hymyili vähän Rayashille. "Enkä ajatellut, että lähden yksin sinne", Rayash lisäsi sitten, kääntäen katseensa takaisin Mirayaan. "Lähdetkö Lohikäärmeen kirjanpitäjänä sinne kanssani?" Sarya peitti hyvin huomaamattomasti paksuilla, auki olevilla hiuksillaan hymyn, joka hänen kasvoilleen nousi tämän kuullessa Rayashin sanat.

Re: Mitä suljettujen ovien takana sovitaan...

Posted: Mon Oct 15, 2018 7:22 pm
by Kide
Miraya laski katseensa lattiaan ja mietti itsekin tarkemmin Rakuzan tapaamisen merkitystä Saryan huomautuksen jälkeen. Oli erittäin hyvä kysymys, mitä Rakuza todellisuudessa tällä illallisella koetti tavoitella. Yhtä epämääräisenä ja vaarallisen raskaana Valkoisen Lohikäärmeen ja Rayashin yllä värjyi myös Drienen suunnalta tuleva varjo, mutta toki oli totta, että heillä olisi myöhemminkin aikaa miettiä miten Aldarin kanssa tultaisiin menettelemään. Miraya puraisi mietteliäänä huultaan ja nosti katseensa hieman yllättyneenä puhumaan alkaneeseen Eldriniin. Aivan kuin mies olisi jo tiennyt kutsusta, vaikka oli selvää, että Rayash ilmoitti siitä juuri äsken ensimmäistä kertaa kaikille. Eldrin oli siis seurannut Rakuzan toimia jo aiemmin, varmasti Rayashin pyynnöstä. Lopulta se ei ollut mikään yllätys. Kuinka käteviä Rayashille toisaalta Eldrinin omalaatuiset tavat mahtoivat ollakaan, kun tuo mitä ilmeisimmin oli ehtinyt tutustua vartijoihin illanviettojensa ohella. Vaikka laivalla Miraya edelleen ihmetteli sitä, ettei tuon maagikon tarvinnut tehdä juuri mitään muuta kuin ryypätä. Ei ennen kuin tilanne kärjistyi johonkin vakavaan. Miraya kohtasi Eldrinin varovaisen oloisen katseen, olettaen sen johtuvan vain tilanteesta, tietämättömänä sen todellisesta merkityksestä, saati millä tavoin ja mistä syystä mies oli "tutustunut" kaupungintalon vartijoihin.

Miraya jatkoi keskustelun kuuntelua milloin muita, milloin lattiaa vilkuillen. Tämä keskustelu tuntui vain herättävän koko ajan enemmän kysymyksiä, joihin vastauksia kenelläkään ei ollut. He saattoivat vain arvailla tulevaa kunnes Rayash menisi tapaamiseen.
Saryan mainitessa pistotarkastukset levisi Mirayan kasvoille hetkeksi pieni, tyytyväinen virnistys.
"Ehdottomasti", hän vastasi nyökäten. Hänellä oli ollut laivalla hyvää aikaa tutustua salakuljetuksen saloihin niin Rayashin kuin Airdaninkin kanssa, niin vastahakoisesti kuin jälkimmäinen Mirayan kanssa niitä asioita jakoikin. Ehkä se oli totuttua varovaisuutta, ehkä loukkaantumista siitä, että Miraya oli lukenut miehen omaa muistikirjaa, tai ehkä se oli vain tavallista Airdania, joka teki asiat mieluummin yksin ja juuri niin kuin itse halusi. Mutta johtuipa se Mirayan sitkeydestä tai Rayashin todennäköisesti antamasta käskystä, oli Airdan joutunut ottamaan Mirayan mukaan suunnitelmiin. Airdan ei ehkä ollut laadukkain opettaja, mutta tällaiseen käytökseen Miraya oli jo opiskellessaan tottunut. Ja sitä mitä Airdanista ei saanut irti Rayash onneksi täydensi jopa jo mielellään. Mirayan suupieli nyki hänen kuunnellessaan Saryan puolittaista piikittelyä kapteenilleen. Tämä nelikko todellakin oli eräänlainen erikoinen perhe, johon Miraya tunsi hiljalleen kuuluvansa paremmin ja paremmin, vaikka tuskastuikin herkästi siihen, millä tavalla tietoa täällä liikutettiin.

Tosiaankin, ainut mitä he saattoivat tehdä oli vain illalliselle osallistuminen, eikä Mirayakaan epäillyt hetkeäkään, etteikö Rayash siitä selviäisi kunnialla, olipa kutsun perimmäinen syy Rakuzan puolelta mikä hyvänsä. Miraya kohotti kulmiaan ja kääntyi katsomaan Rayashia, kun tuo kertoikin ajatelleensa seuralaista mukaansa. Rayashin seuraava kysymys sai siniset silmät pyöristymään, eikä Miraya osannut ensin sanoa mitään.
"Jos niin haluat", hän vastasi lopulta yllättyneenä, mutta hiljalleen pieni hymy venytti hänen punattuja huuliaan paljastaen kuinka innostus alkoi sykkiä Mirayan sisällä jopa jännittyneisyyttä voimakkaampana. Kaikesta huolimatta tämä oli hyvin erityinen tilaisuus ja Miraya tarttui haasteeseen mielellään.
"Milloin se illallinen on ja... pitäisikö siihen valmistautua jotenkin?" Miraya vielä kysyi varovasti, tosin silmät jo uteliaisuudesta tuikkien.
Mirayalta ei ollut jäänyt huomaamatta Rayashin pieni lisäys kirjanpitäjästä, mutta toistaiseksi ja etenkin kaiken uuden tiedon valossa Miraya kulki erittäin mielellään Rayashin rinnalla vain neiti Cabrana. Doultburien nimi toi kenties mukanaan valtavasti mahdollisuuksia, mutta myös omat haasteensa, ja tällä hetkellä Mirayalla oli tarpeeksi haastetta pelkästään Valkoisen Lohikäärmeen kirjanpitäjänä. Hän muisti yllättäen Mylaelan antaman hiusneulan eikä voinut olla pohtimatta isäänsä katsoessaan, millaisessa tilanteessa hän mahtaisi korua ensimmäisen kerran käyttää.

Re: Mitä suljettujen ovien takana sovitaan...

Posted: Tue Oct 16, 2018 6:31 pm
by Tinanja
Rayash vilkaisi Mirayaan nopeasti kuullessaan tämän kommentin siitä, että haluaisiko hän tuota mukaansa. Miksi hän olisi kysynyt, jos ei haluaisi? EIkä kukaan muu näistä neljästä Rayashin lisäksi haluaisi edes lähteä - eikä Rayash halunnut lähteä sinne yksin. Hän tiesi, että todennäköisesti pärjäisi hyvin, mutta olisi ehkä liiankin syvällä jo kaikessa mahdollisessa politiikassa ja omassa näkökulmassaan että jonkun... ulkopuolisempi perspekti voisi tuoda varsinkin jälkeenpäin tilanteeseen jotakin lisäselvyyttä. Mutta vastaukseksi Mirayan ensimmäiseen kommenttiin lattialla istuva kapteeni vain nyökkäsi.
"Neljännen päivän iltana tästä päivästä alkaen", Rayash sanoi sitten Mirayalle. "No, hän sentään ymmärsi, ettet ole viikon päästä enää Dionessa laivoinesi", Sarya hymähti siitä parvisängyn reunalta, hymyillen vähän sekä Mirayalle että Rayashille. "Toivottavasti pysytään aikataulun mukaisessa viidessä maissaolopäivässä", Rayash totesi Saryalle, hymyillen vähän, tuskin huomattavasti tälle vielä. "Ainakin laiva on kohtalaisessa kunnossa", totesi Sarya olkiaan kohauttaen. "Jos vain saamme kaiken rahdin osalta valmiiksi niin uskon kyllä aikataulun pitävän", perämies jatkoi vielä, Mirayaa arvioiden vilkaisten.
"Olettaisin, että sinäkin olet laivalla, kun lähdemme takaisin Itärannikon saaristoa kohden?" ainakin tuo oli näyttänyt nauttivan matkustamisesta laivalla vähintään yhtä paljon kuin isänsä, jonka toimista tosin vuosikymmeniä sitten oli kadonnut uutuudenviehätys, joka Mirayasta näkyi vielä pitkälle.

"Yritän udella lisätietoja Rakuzasta ja tämän toimista ennen kuin se illallinen on", Eldrin sanoi noustessaan seisomaan huomatessaan keskustelun huitelevan raiteille, jotka eivät enää olleet kovin kiinnostavia. "Katsotaan sen jälkeen, mitä tehdään Aldarille ja tämän ideoille, kun meillä on jokin käsitys Rakuzan ajatuksista", Rayash ehdotti sitten, nyökäten lyhyesti viinapullonsa lattianrajasta noukkivaa Eldriniä kohden. "No, tiedämme kaikki, että kääntyy se miten päin vaan, se tulee vaikuttamaan Lohikäärmeen liiketoimintaan merkittävästi... Tuskin tähän löytyy helposti kultaista keskitietä", Eldrin totesi tuhahtaen vähän tyytymättömänä - tilanne olisi voinut olla vain sellainen kuin se oli ollut jo vuosia. Muutokset, varsinkin tälläiset, joita tuskin oli mahdollista ennustaa millään lailla, olivat turhia ja syvältä.
"Mutta vaikka se Aldarin suunnitelmissa olisikin, se ei ole juuri nyt ajankohtaista... Keskitytään ensin saamaan Lohikäärme takaisin merille", Rayash sanoi sitten. "Airdan, onko rahti jo purettu kokonaan?" kapteeni käänsi huomionsa hiljaiseen kirjanpitäjään, joka nyökkäsi. "Kaikki on laivalta purettu. Varastossa on rouva Henrickin kangastilaus, jota hän ei ole kuitannut tai maksanut vielä, mutta kaikki muu on lunastettu ja omistajillaan. Kirjanpito on ajantasalla, kunhan Eldrin...", Airdan mulkaisi portaita kohden. "Toisi loput... sopimukset", tämä lopetti.
"Pöydälläni on vielä kaksi sopimusta, jotka tulee sisällyttää kirjanpidon julkiselle puolelle", Rayash nyökkäsi Mirayaa kohden. "Mutta ne ovat pieniä summia."
"Ja rekrytoin uuden merimiehen, tiedot ovat pöydälläsi", Sarya huomautti hypäten kevyesti, äänettömästi alas parven toisesta kerroksesta. "Hän on työskennellyt pienemmillä laivoilla, joten perehdytyksen kanssa päästään aika helpolla", perämies jatkoi sitten saaden Rayashin nyökkäyksen hyväksynnäksi. Kapteenikin ponnahti kevyesti seisomaan siitä viimein. Hän oli ajatellut tästä tulevan pidempikin keskustelu, mutta Rakuzan tapaaminen... no, oli hyvä nähdä ensin ennen päätöksentekoa se, mitä tämä toisi tullessaan muutoinkin tulenarkaan ja vaativaan tilanteeseen.

"Mitäs jos tarjoaisin kaakaot kaupungin keskustassa sijaitsevassa kahvilassa?" Rayash ehdotti Mirayalle Saryan kadottua Eldrinin perään. Airdan livisti heti, kun Rayashin silmä seuraavan kerran vältti. Kapteeni oli jättänyt tarkoituksella mainitsematta sen, mistä kahvilasta olisi kyse. "Jos maltat odottaa sen aikaa, että otan kengät ja viitan mukaani hytistäni?" Rayash jatkoi sitten lähtiessään hitaasti portaita kohden. Eikä mennyt pitkään siihen, että punamusta viitta löysi tiensä kapteenin harteille, ja että tämän jalkoihin oli vedetty kiillotetut, mustat kengät. Tämä näytti aina niin viralliselta astuessaan maan kamaralle Lohikäärmeeltä ja lähtiessään tyttärensä kanssa kaupungin keskustaa kohden. Heidän askeleensa hiljaisuuden vallitessa johdattivat heidät erään kaupungin arvokkaimman ja tunnetuimman kahvilan ovelle, jossa heitä vastassa oli siististi pukeutunut tarjoilijanuorukainen, joka tuskin oli vielä kuuttatoistakaan. Syvään kumartaen tämä avasi Mirayalle ja Rayashille oven ennen kuin kiirehti johdattamaan heidät pöytään kuin he olisivat olleet parhaimmassakin ravintolassa.

Kapteeni istui pöytään autettuaan Mirayan istumaan.
"Ottaisimme molemmat päivän kakkua palan, sekä isot mukilliset kaakaota, kiitos", mies sanoi sitten - ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän istahti yhdelle näistä koristeellisen ensimmäisen kerroksen tuoleista. Kynttilänjalat olivat vähintään kullattuja, lyhdyt valaisvat lähes koko aulan, ja keittiöstä - sekä tiskiltä tämän edessä leijui heidän nenäänsä hurmaavan herkullinen tuoksu. Muutamat tarjoilijat kävelivät ripeästi tilauksia täyttämässä, kun heille oven avannut nuorukainen lähti kiirehtimään heidän tilaustaan eteenpäin keittiölle läpi kiillotetun lattian. Asiakkaita ei ollut paljoa, ja paikka oli miellyttävän hiljainen, rauhallinen.
"Voin luvata, että kaakao on ainakin tappavan hyvää", Rayash hymyili Mirayalle vähän salaperäisesti, odottavasti katseen vaeltaessa uusissa kalusteissa, ja koristeissa, joista saatavilla tuloilla varmasti olisi saanut ostettu asunnon kaupungin laidalta.
"Mutta... se tapaaminen", kapteeni vakavoitui viimein vilkaisten Mirayaa arvioiden. "Saattaisit tarvita sinne jonkin juhlallisen... mekon?" tuo kurtisti kulmiaan vähän - hän tiesi, että hänellä itsellään oli asuja, joissa voisi astella itse Rakegan eteen, mutta Miraya... tällä tuskin ihan niin hienoille tamineille oli ollut tarvetta?

Re: Mitä suljettujen ovien takana sovitaan...

Posted: Thu Oct 18, 2018 10:19 pm
by Kide
Miraya nyökkäsi Rayashille, mutta suipisti hieman suutaan miettiessään illallista. Neljä päivää odottamista. Neljä päivää jännittämistä. Ja neljä päivää aikaa valmistautua. Ainakin Mirayasta heidän pitäisi valmistautua tapaamiseen edes jotenkin ja hän seurasikin vaaleat kulmat hieman mutrulla keskustelun käännöstä. Saryan kommentti seuraavasta matkasta silotti kuitenkin valkeiden hiusten kehystämän otsan.
"Kirjanpidon osalta ei ainakaan ole huolta aikataulusta", hän kertoi.
"Pakkohan minun on olla mukana, miten te muuten luulette pärjäävänne?" Miraya lisäsi leveästi virnistäen. Tämä nelikko pärjäisi varmasti, Miraya kyllä tiesi sen. Mutta kyllä hän oli myös huomannut, ettei lisäkäsiparin tarve ollut pelkästään kulissin pönkittämistä varten. Töitä kyllä riitti viidennellekin jäsenelle, ainakin helpottamaan huomattavasti muiden taakkaa.

Miraya seurasi Eldrinin hieman haparoivia sormia, kun mies tuolilta noustuaan noukki mukaansa parhaan ystävänsä lattialta. Mies ei ollut enää yhtä moukarilla koulitun näköinen kuin matkalla Drieneen ja siellä vietetyn ajan, mutta silti tuon nykyinen olemus ihmetytti edelleen Mirayaa. Eldrinin tyytymättömät sanat saivat vain lisää terää tuon viinanhuuruisesta hengityksestä, mutta Rayash näytti luottavan mieheen horjumattomasti. Kunhan Miraya ehtisi, hän tarttuisi tuon maagikon hihaan eikä päästäisi irti ennen kuin ymmärtäisi hieman paremmin kaiken näkemänsä ja saisi täytettyä ne aukot, jotka olivat häneltä vielä kuulematta. Mutta juuri nyt hänellä, heillä kaikilla, oli suurempia yhteisiä murheita, jotka vaativat ankarammin huomiota. Asia kerrallaan; ensin Rakuza ja sitten Aldar, se kuulosti hyvältä suunnitelmalta.
Miraya havahtui tarkkaavaisemmaksi Airdanin puhuessa pidempään yhteen menoon kuin mies oli kenties viikkoon puhunut, ainakaan Mirayan kuullen näin perusteellista selitystä ei ollut pyöreiden poskien lomasta ääneen tullut pitkiin aikoihin. Airdanille odottamattoman puhetulvan sijaan suurin yllätys kuitenkin olivat miehen viimeiset sanat. Myös Miraya vilkaisi jo portaikosta hävinneen Eldrinin perään. Mistä lähtien Eldrin oli tehnyt minkäänlaisia paperihommia? Lisää kysymyksiä, joita hänen täytyisi selvittää myöhemmin. Nyt hän räpäytti pari kertaa silmiään ja kokosi ajatuksensa nyökätäkseen Rayashille keskustelun käännyttyä häneen itseensä.
Miraya käänsi katseensa Saryan selästä ja perämiehen perään livistävästä Airdanista Rayashiin, muttei ehtinyt sanomaan mitään hänen isänsä ajatusten kuljettua jo samalle reitille. Tai no, ei aivan samalle, Mirayan ajatus oli pelkkä jutustelu, mutta Rayashin polku näytti kulkevan paljon mukavampaa reittiä.
"Lämmin kaakao palanpainikkeena Rakuzasta puhuessa ei kuulosta yhtään hullummalta", Miraya vastasi Rayashille lämpimästi hymyillen. Miraya kapusi portaita kapteenin perässä ja nautti kannelle porottavan auringon lämmöstä silmät suljettuina, kasvot taivaalle kohotettuna Rayashia odottaessaan.

Pienen kävelyn jälkeen Mirayalle viimein selvisi, minne Rayash häntä johdatti. Miraya ei ollut odottanut ihan näin hulppean paikan valintaa, mutta hymyili leveästi ja antoi ihailevan katseensa kierrellä Rayashin valitsemassa, hyvin kalliina tunnetussa kahvilassa heidän astuttuaan sisään. Paikka itsessään oli upea kalliin sisustuksen loistaessa lukemattomien kynttilöiden valossa, mutta vielä mahtavampi oli tilassa leijaileva tuoksu. Makean hedelmäiset aromit olivat kyllästäneet ilman ja jo tuoksujen hengittäminen oli kuin olisi saanut maistaa ripauksen paikan tarjoamista herkuista.
"Tappavan? Minä kun luulin, että tällä hetkellä vaaroja oli muutenkin riittämiin", Miraya naurahti huolettoman oloisesti, mutta sanojen taustalla oli selvästi myös huolestuttavaa totuutta. "Mutta se kuulostaa silti täydelliseltä", nainen lisäsi ja hänen hymynsä pehmeni, kun hän Rayashia katsoessaan tajusi saaneensa kaakaota viimeksi miehen kotona. Myös silloin heidän keskustelunsa yllä oli leijunut monia varjoja, tosin nyt nuo varjot olivat hyvin erilaisia. Kenties pieni kaakaon terästys ei olisi tänäänkään ollut yhtään pahitteeksi.
"Epäiletkö asuvarastoani?" Miraya vitsaili toista kulmaansa kohottaen ja virnisti Rayashin kysymykselle, mutta vakavoitui sitten itsekin.
"Taidat olla oikeassa", hän totesi ja siveli alahuultaan mietteliäästi. "Neljä päivää... Katson mitä ehdin haalia siinä ajassa." Mirayan katse vaelsi nyt kauniiksi kiillotetussa pöydän pinnassa. Ennemminkin hänen pitäisi katsoa, mitä hänellä olisi varaa hankkia näin lyhyellä varoitusajalla. Rakuzan eteen hän ei suostuisi astelemaan missä tahansa asussa ja sopivan teettäminen alle viikossa voisi keventää hänen rahapussiaan hieman turhankin paljon. Siitäkin huolimatta kuinka hyvin Rayash sitä oli viime viikkoina lihottanut.

"Mitäpä luulet, haluaako Rakuza tutustua kapteeneihin puhtaasti liikeasiat mielessä vai onkohan odotettavissa keskustelu, jolla hän yrittää saada kylmäverisimmätkin hikoilemaan?" Miraya kysyi hetken kuluttua, viimeisetkin huvittuneisuuden rippeet hänen kasvoiltaan kadonneena.
"Tosin... jaksaisiko hän kuluttaa omaa aikaansa sellaiseen vai voisiko taustalla olla sittenkin jotain muutakin?" Miraya pohti vielä ääneen. Hänellä itsellään ei tosin ollut aavistustakaan mistä tässä oikein oli kyse. Mutta sen hänkin ymmärsi, että Rakuzat eivät sekoitelleet asioita omin käsin ihan kevyin perustein.

Re: Mitä suljettujen ovien takana sovitaan...

Posted: Sat Oct 20, 2018 8:46 am
by Tinanja
Rayash oli kieltämättä yllättynyt, miten vitsikkääksi Miraya heitti keskustelun asustaan, ja kaakaostaan. Hän sai kyllä hymyn huulilleen, ja oli tyytyväinen siitä, että Miraya oli suostunut kahvilareissuun hänen kanssaan, mutta hänenkin mieltä painoi tuleva, eikä vain pelkästään Rakuzan tapaaminen... mutta myös Aldarin tekemiset. Jälkimmäiseen hän tiesi omistavansa enemmän vaikutusvaltaa, mutta mikäli mies oli jotain päättänyt, ei tämä siitä luopuisi. Onneksi Mylaela omalta osaltaan pitäisi tilannetta hallinnassaan Drienellä... Nyt tosin hänen olisi keskityttävä ensin Rakuzan tapaamiseen sekä matkavalmisteluihin: asia kerrallaan. Ajatukset vähän laskivat hymyä, mutta hän vakavoitui Mirayan todetessa, että tällä oli neljä päivää aikaa etsiä mekkoa. Tuo mutristi vähän huuliaan tarjoilijan viimein tuodessa heidän täyteläisen tuoksuiset kaakaonsa ja hillo-kermakakun palat kaksikon eteen. Rayash kiitti tätä nyökkäyksellä ja lyhyellä kiitoksella ennen kuin nuorukainen jo oli kadonnut toisaalle.
"Voisin kirjoittaa maksusitoumuksen siihen, tai suoraan vain maksaa sen, riippuen keneltä mekon aiot hankkia", mies totesi sitten hyvin tavallisella sävyllä. "Olenhan minä sinut tähän tapaamiseen sotkenut", Rayash sanoi hymyillen nyt vähän Mirayalle. Sitä paitsi, hän tiesi paljonko maksoi Mirayalle Lohikäärmeen kirjanpidon kanssa avustamisesta, eikä siitä todennäköisesti omien menojen lisäksi jäänyt loppupeleissä niin paljoa, etteikö kiireessä tehty, tai edes muokattu hieno mekko maksaisi maltaita. "Ainakin torin laidalla on yksi haltia, Alena, joka on taitava käsistään, hän toteutti tämän uuden viitan minulle keväällä." Ja viitta istui hyvin, ja näytti ja tuntui laadukkaalta. Toki hintakin toki ollut sen mukainen, Rayash ajatteli. Mutta toisaalta, ne kaikki vuodet, jotka Miraya oli viettänyt tietämättä isästään... ehkä tämä, monen muun asian joukossa paransi Rayashin omatuntoa siitä, ettei hän ollut ollut läsnä naisen elämässä.

Rayashin kasvoilla ollut pieni, ilkikurinenkin hymy katosi Mirayan tuodessa Rakuzan keskusteluun. Rayash ei odottanut tapaamista lainkaan, sillä hänkin saattoi vain arvailla Rakuzan taka-ajatuksia tapaamisen suhteen. Tämä voisi ehdottaa sopimusta, joka pulskistaisi Lohikäärmeen kassaa enemmän kuin Rayash saattoi kuvitellakaan, tai vihjata, miten Itärannikon saariston tapahtumista tulisi raportoida yksityiskohtaisesti, mikäli mies haluaisi pitää laivansa. Oli mahdoton arvella, mitä tuolla olisi mielessään. Tällä tapaamisella olisi potentiaalia vaikuttaa koko Lohikäärmeen toimintaan, Rayashiin.... Saryaan, Eldriniin ja Airdaniin Mirayasta puhumattakaan.
"On mahdotonta sanoa", Rayash sanoi hiljaa, kaakaomukiaan sormiinsa puristaen. Muutama sormus miehen sormissa kilahti mukia vasten tämän kääntäessä sitä parempaan asentoon ennen kuin maistoi edelleen kuumaa juomaa vähän. "Armeija... ei ole erityisemmin tehnyt itseään ennen tätä kevättä tunnetuksi, ja kauppakillankin tuotokset olisi saanut julistettu kaupungin auktoriteettien toimesta.... Rakuzaa siihen ei olisi tarvittu", kapteeni sanoi hiljaa, katsellen arvioiden kaakaotaan.
"Joten se itsessään viittaisi jo siihen, että jotain on tekeillä kulissien takana... Se, mitä se on, onkin sitten oma kysymyksensä, mutta olen melko varma, että siinä tulee olemaan syy tapaamiselle. Toki hän saattaa sen naamioida vain kosiskeluksi, mutta en usko Rakuzan... itse vaivautuvan kutsumaan ketään paikalle, ellei hän ole saanut käskyjä Rakegalta, tai aja jotain omaan agendaansa siinä sivussa", Rayash sanoi mietteliäänä, huuliaan mutristaen.

"Mutta liike on hänen kannaltaan varmasti järkevä, onhan Lohikäärme suurin kauppalaiva, joka purjehtii Dionen ja Itärannikon saariston väliä... ja minun nimeni kantaa pitkälle sekä täällä että erityisesti Itärannikon saaristossa", Rayash huokaisi - ja hänestä näki, että toisinaan hyvällä asemalla, varallisuudella ja maineella, jota hän vuosien varrella oli rakentanut, oli varjopuolensa. Tämä varmasti oli nyt yksi niistä, ja vaikka hän uskoikin pärjäävänsä tapaamisessa ongelmitta, huolettivat häntä sen takana vellovat voimat, jotka voisivat heittää hänen vaivalla rakentamansa elämänsä ylösalaisin.... eikä niin hyvällä tavalla, mitä Miraya oli tehnyt.

Re: Mitä suljettujen ovien takana sovitaan...

Posted: Mon Oct 22, 2018 11:17 am
by Kide
Tarjoilijan tuotua heidän tilauksensa tyytyi Miraya aluksi vain nuuhkaisemaan kaakaon täyteläistä tuoksua ja syömään silmillään tuhdisti täytettyä kakkupalaa, kunnes Rayashin sanat nostivat niin naiset kulmat kuin katseenkin ylös. Rayashin tarjous helpottaisi huomattavasti kiireellä teetetyn puvun valintaa, mutta silti Miraya mutristi suutaan mietteliäänä. Hän oli tottunut pärjäämää omillaan eikä välittänyt almuista, mutta olihan Rayashin toinenkin toteamus täysin totta.
"Se... kuulostaa kohtuulliselta", Miraya totesi lopulta hillitysti. Ajatus kupli innokkaana naisen vatsassa, mutta kasvoilta heijastui edelleen vain se pieni epäröinti siitä, olisiko hänen pitänyt hyväksyä isänsä tarjousta. Niin monella kultarahalla kuin Rayashin rahapussukka tästä tulisikaan kevenemään, Miraya tiesi ettei se olisi kuin pieni kutitus kapteenin varoihin. Hänen pussistaan se sen sijaan olisi tuntunut enemmänkin sisälmysten uloskiskomiselta. Sitä paitsi, Miraya vakuutti itselleen, Rayash oli itse tarjoutunut maksamaan, joten miksei hän ottaisi lahjaa vastaan, vaikka ehkä olisikin selvinnyt jonkinlaisilla kunnian rippeillä taiteillen puvun kustantamisesta itsekin. Pari iltaa tanssien olisivat viimeistään mahdollistaneet sen, mutta sitä Rayashin ei tarvinnut tietää.
"Tiedänkin hänet ja uskon, että neiti Alena jos joku pystyy loihtimaan sopivan asun tässä aikataulussa. Käyn hänen luonaan vielä tänään ja ilmoitan summan sinulle. Joku pojistasi voinee sitten viedä etukäteismaksun vaatturille vielä tänään?"

Rayashista näki, että myös hänen mieltään kaihersi Rakuzan tapaaminen ja tämä sietämätön epätietoisuus sen syistä. Miraya tyytyi vain sivelemään kuumaa mukiaan isäänsä kuunnellessaan, ja kaakaosta kohoava paksu hyöry varoittikin juoman toistaiseksi polttavasta kuumuudesta, jota Miraya ei uskonut hänen kielensä vielä kestävän.
Miraya nyökkäili Rayashin sanoille. Kaiken tuon hänkin oli pistänyt merkille ja se herätti vain enemmän ja enemmän kysymyksiä. Ja olipa kyse mistä tahansa tai ei mistään heidän arvelemastaan, kaikki vaihtoehdot tulisivat keikuttamaan laivaa jonkinlaisen terän päällä ja heitä kaikkia siinä samalla.

Miraya tunnisti Rayashin huokauksen eikä ihmetellyt yhtään sitä, että välillä mies koki sukunsa nimen varmastikin enemmän hidastavana painolastina kuin eteenpäin puskevana virtana. Ehkä Mirayan sieti toisaalta olla onnellinen, että oli syntynyt nimen kanssa, jolla ei ollut merkitystä. Niin karulta kuin se kuulostikin ja niin paljon kuin se mahdollisuuksia karsikin tai ainakin niiden saavuttamista vaikeutti, se myös antoi tietynlaisen vapauden. Siniset silmät ummistuivat hetkeksi nautinnosta, kun Miraya uskaltautui viimein maistamaan kaakaotaan. Hän sujautti myös pienen palan kakkua suuhunsa ja pureksi sitä samalla, kun pureksi asioita mielessään.
"Hyvällä tuurilla Rakuza saattaisi vain haluta oman... sopimuksensa jostain Drienen aarteesta eikä tämä liity siihen miksi se mies on kaupungissa, mutta minustakin tuntuu, ettemme ole niin onnekkaita. Enkä kyllä tiedä, olisiko sellainen sopimus hänen kanssaan onnekasta vai hillitön riski", Miraya pohdiskeli hiljaa ääneen valiten sanansa harkitusti, välillä isänsä erivärisiä silmiä, välillä pöydän tasaisen tummaa pintaa katsellen. Jos pöytää olisi kiillottanut yhtään lisää, siitä olisi kai voinut pian nähdä oman heijastuksensa.
"Aldariin tämä ei kai voi liittyä, eihän tieto hänen suunnitelmistaan voisi olla levinnyt?" Miraya katsahti kysyvästi Rayashia. Toisaalta jo Eldrinin kertoma soti tätä arvausta vastaan, olihan Rakuza jo käynyt muidenkin kapteenien puheilla, eikä Aldar vaikuttanut mieheltä, joka tekisi tällaisia virheitä. Liittyikö tämä siis suoraan Lohikäärmeeseen tai Dionen laivoihin yleensä? Entä olisiko se parempi vai huonompi, sitä Miraya ei osannut sanoa.
"Saryan sanoin, parasta kai vain mennä kuulemaan mitä asiaa Rakuzalla on. Ja toivoa, että onnistumme näkemään myös kulissin taakse."
Mirayasta tuntui, että ainut asia, joka ei olisi jollain tapaa ollut huonoja uutisia Lohikäärmeelle olisi ollut tuiki tavallinen tarviketilaus Drieneltä armeijan käyttöön, mutta sellaisen tehtävän hoitamiseen Rakuzalla oli alaisia aivan riittämiin. Tämä oli jotain aivan muuta, ja se sai innostuksen vaihtumaan hiljalleen inhon vääntelemiseen Mirayan vatsassa. Edes kaakaon pehmeä makeus ei silottanut pois Mirayan otsalle ilmestynyttä pientä huolestunutta uraa hänen nostaessaan katseensa kaakaon tummista pyörteistä Rayashiin, jota kieputtivat yhtä tummat, mutta näkymättömät ja vielä myös tuntemattomat voimat.

Re: Mitä suljettujen ovien takana sovitaan...

Posted: Tue Oct 23, 2018 7:11 pm
by Tinanja
"Ilmoitat vain summan, niin katson, että Alena saa rahansa", Rayash nyökkäsi lyhyesti Mirayalle, hymyillen vähän naiselle. Hän kyllä näki tuon epäilyksen ja epävarmuuden sen osalta, ottaisiko tarjottua lahjaa vastaan. Viimein, onneksi, tuo näytti kallistuvan siihen suuntaan, että suostui ottamaan tarjouksen vastaan.

"Erittäin hyvällä, joskin hyvin epätodennäköisellä tuurilla", kapteeni hymähti vähän. Olisipa tilanne niin yksinkertaista. Mies tosin vakavoitui Mirayan pohtiessa, olisiko Rakuzan kanssa solmittu sopimus riski vai onnes sattuma. "Ja se sopimus... riippuu siitä, mitä sovitaan, ja mitä kirjataan paperille...", Rayash sanoi hiljaa. "Ei hän voi kävellä sopimuksen ylitse, oli hän miten Rakuza tahansa" - voi kyllä, tämä kuulisi siitä, mikäli tilanne siihen menisi. Rayash ainakaan ei aikonut olla hiljaa, eikä hän turhaan kantanut sukunsa nimeä mukanaan - vaikka taakka se kieltämättä toisinaan oli. "Ja hän tietää itse sen, että menettää hyvin tärkeän... mahdollisen liittolaisen, jos sellaiseen ryhtyy - Lohikäärmeen koko, ja liikevaihto tuovat myös omalta osaltaan turvaa", Rayash huomautti. Lohikäärme itsessään, ilman häntäkin, oli jo tunnettu laiva, tärkeä kauppatavaroiden ja matkustajienkin kuljetamisessa.

"Aldar on... No, hän on paljon, mutta tyhmä hän ei ole", Rayash sanoi hiljaa Mirayalle, kieltämättä vähän kuivasti - hän ei pitänyt veljestään, mutta tunsi tämän hyvin. "En usko, että kukaan muu Dionessa meidän lisäksemme on edes ajatellut asiaa", kapteeni lisäsi vielä mietteliäänä.
"Mutta se ei tarkoita, etteikö asiasta tulisi meille seuraamuksia ennemmin tai myöhemmin.. Lohikäärme on vaikeassa asemassa tälläisten keskellä", Rayash huokaisi syvään. "Enkä epäile, että ongelmat Itärannikon saaristolta niinkään tulevat suoraan, vaan siitä, mitä kytköksiä minulla sanotaan sinne olevan, vaikka muuta väittäisinkin", Rayash tuhahti hiljaa. "Ja, mikäli tilanne etenee veljeni mainitsemaan suuntaan... tulee jossain vaiheessa olemaan pakollista valita puoli... ja molemmat valinnat ovat yhtä huonoja..."
Tulisi olemaan pelkästään veitsenterällä taiteilua sanojen, tekojen ja sopimusten osalta, mikäli Aldar saisi suunnitelmiaan edistettyä yhtään mihinkään suuhtaan tai uutinen hiipisi edes huhuna Dionen rannalle. "Sitä suuremmalla syyllä meidän on parempi pitää suumme kiinni siitä, tai edes... minkään sellaisen mahdollisuudesta - kevään tapahtumien jälkeen varsinkin", tarkastukset ja verot kiristivät pinnan alla tyytymättömyyttä jo entisestään... Ja jos se ei nyt näkynyt, se tulisi näkymään myöhemmin Lohikäärmeen toiminnassa. Onneksi suurin osa kesän sekä... laittomista että laillisista sopimuksista alkoi olla täynnä, joten heillä olisi pelivaraa tilanteen kehittyessä suuntaan jos toiseenkin. Mies ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä moninaiseen, yhä syvenevään tilanteeseen siitä huolimatta, että Aldarin suunnitelmat eivät ainakaan heidän tietojensa mukaan olleet levinneet Dioneen saakka. Rayash ei odottanut sitä päivää, eikä hyvin nopeasti lähenevää Rakuzan tapaamistakaan.

Re: Mitä suljettujen ovien takana sovitaan...

Posted: Wed Oct 24, 2018 10:16 am
by Kide
Rayashin sanat mahdollisesta Rakuzan kanssa solmittavasta sopimuksesta löysyttivät vähän Mirayan vatsaan tiukalle käpristynyttä ahdistuksen lenkkiä, jonka nämä kaikki uutiset yhdessä olivat sinne hiljalleen kietoneet. Ehkä heidän ei tarvitsisi tosiaankaan olla täysin varpaillaan ja odottaa puukkoa selkään, mikäli he sopisivat jotain kirjanpidon sivuja säästävää Rakuzan kanssa. Varuillaan heidän täytyisi olla, mutta sitähän he olivatkin jo valmiiksi kiitos kevään uudistusten. Miraya maistoi hieman lisää kakkua ja huuhteli sen kaakaolla alas. Niin, kolikolla oli aina kääntöpuolensa, niin myös suurimman kauppalaivan kapteenina olemisessa. Niin myös Doultburin sukunimen kantamisella. Kääntöpuolet, joihin Rayash oli selvästi jo tottunut, vaikka Miraya isäänsä katsellessaan pystyi jo erottamaan tuon rauhallisen ulkokuoren takaa, kaikista pienistä eleistä, myös Rayashia nyppivän epätietoisuuden taakan.

Rayashin mielipide hänen veljestään oli selvä, eikä sitä ainakaan parantanut velipojan tämänhetkiset suunnitelmat. Yhtä lailla kuin Rayash tiesi Drienen mahdollisen itsenäistymisen Lohikäärmeelle tuomat ongelmat, täytyi myös Aldarin tietää ne. Ja silti tuo tietoisesti yritti vetää veljensä entistä syvemmälle soppaan mukaan kuin pelkkä yhteisen sukunimen jakaminen jo aiheutti. Miraya puraisi huultaan ja näpytteli sormillaan levottomasti kaakaomukinsa reunaa Rayashia kuunnellessaan. Kun molemmat vaihtoehdot tosiaan olivat yhtä huonoja, pystyisivätkö he löytämään kolmannen vaihtoehdon tai luomaan sellaisen itse? Ainakin heidän täytyisi yrittää. Ja jos joku siihen tällaisessa tilanteessa pystyisi, Miraya luotti sen olevan Rayash. Mitä tästä kaikesta pahimmillaan seuraisi, sitä ajatusta Miraya ei suostunut päästämään mieleensä.
Miraya nyökkäsi Rayashin varoituksille siitä, ettei tämä asia voinut levitä. Se oli varsin selvää. Onneksi Rayash viimein näytti alkavan luottamaan myös Mirayaan siinä määrin, että uskaltautui antamaan tällaisia tietoja myös tyttärensä kannettavaksi.

"Aldarin täytyykin olla paljon asioita, jos uskaltautuu edes ajattelemaan tuollaista... Tiedätkö sinä kuinka syvälle hänen vaikutusvaltansa Drienessä nykyään oikein ulottuu? Ilmeisesti sen toteuttaminen tosiaan olisi hänelle mahdollista?" Rayash varmasti tiesi tarkalleen veljensä vaikutusvallan, jos oli halunnut ottaa siitä selvää, mutta kyse taisi pikemminkin olla siitä, kuinka tarkkaan Rayash oli välittänyt seurata veljensä toimia. Miraya tuijotti Rayashia siniset silmät pistävän tarkkaavaisina. Naiselle tyypillinen ilkikurisuus oli tiessään ja tilalla pelkkää varovaista, tarkkaavaista pohdintaa. Ajatusten katkeamaton jono, joka liukui sinisten silmien takana edestakaisin löytämättä minkäänlaista lopputulosta.
"Aldar tietää, millaiseen tilanteeseen hän sinut asettaa, mutta odottaa silti vastausta, kun palaamme seuraavan kerran Dioneen?" Miraya vielä kysyi kulmiaan taas hieman kurtistellen. Sekä vastaamisella että vastaamatta jättämisellä olisi omat ongelmansa, se tuntui olevan tämän hetken teema. Tarjolla ei ollut hyviä valintoja, oli vain valintoja, joista toiset jättivät kuilun partaalle ja toiset upottivat suohon, ja niiden väliin jätetty polku olisi kapea ja hankalasti löydettävissä, jos ollenkaan. Onneksi heitä oli monta sitä polkua etsimässä.