Työsuhde-etuja

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Kide
Posts: 355
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Työsuhde-etuja

Post by Kide » Wed Oct 31, 2018 8:51 pm

// Alena & Anlie, palveluksianne kaivataan! //

Korkokengät tamppasivat kivitettyä katua kiivaseen tahtiin Mirayan kiiruhtaessa katuja pitkin. Talojen välistä puhaltava viima kieputti naisen kasvoja kehystäviä hiuskiehkuroita ja yritti nyppiä niitä lisää irti tiukasta niskaan kääritystä nutturasta. Juuri nautitun kaakaon ja kakkupalan makeus viipyivät Mirayan kielellä, samoin kuin hymy hänen punatuilla huulillaan, vaikka yllättävä sadekuuro ei ollut miellyttävintä kävelyseuraa. Tuulen ja sateen siristämien silmien lomasta välkkyi kuitenkin päättäväinen katse.
Mirayan mielessä sekoittuivat ajatukset hänen tarvitsemastaan asusta ja juuri Rayashin kanssa käydystä keskustelusta. Tähän asuun hän pyytäisi korkean kauluksen. Kuinka hyvältä tuntuikaan, että Rayash näytti viimein luottavan häneen, ja myös Miraya saattoi alkaa luottamaan Rayashiin, vaikka miehen kaikesta oleellisesta kertominen ei kuulostanutkaan niin avoimelta kuin Miraya oli toivonut. Ehkä yönsininen olisi sopiva väri, paitsi että se tulisi myös maksamaan. Kehtaisiko hän keventää Rayashin kukkaroa niin paljoa? Tällä kertaa halkion voisi jättää pois ja kohottaa helman lantiolta perinteisesti. Mutta mitä ihmettä Rakuza todella Rayashilta ja tältä tapaamiselta odotti? Kenties pieni pitsinen yksityiskohta mekon miehustaan ja hihansuihin, mutta ei enempää - hänhän oli vain kirjanpitäjä, ainakin tällä illallisella.

Matka kahvilasta Alenan kotiin oli Mirayasta aivan liian lyhyt, jotta hän olisi ehtinyt luoda päässään selkeän kuvan haluamastaan asusta. Aikaa pidemmille pohdinnoille ei kuitenkaan tällä kertaa ollut ja Mirayan olisi luotettava puolittain Alenan makuun ja naisen kädentaitojen nopeuteen, joista jälkimmäiseen onneksi pystyi vaikuttamaan mukavasti Rayashin tarjoamalla avonaisella kukkarolla, vaikka ajatus sai edelleen Miraya mutristamaan suutaan.
Mereltä nopeasti vyöryneet tummat pilvet peittivät juuri alleen viimeisetkin sinisen taivaankannen rippeet sisämaan horisontissa, eikä lyijynharmaina ja yhtä raskaina valuville pilville näkynyt merenkään yllä loppua. Miraya tiesi, että tällä säällä torilla ei ainakaan enää olisi ketään ja hänen askeleensa johdattivat hänet nopeasti vaatturin kotiovelle, jonka sateen tummentamaan pintaan pian iskeytyi muutama napakka koputus.

User avatar
Anlie
Posts: 91
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Anlie » Sun Nov 04, 2018 6:07 pm

Määrätietoinen koputus oveen rikkoi Alenan keskittymisen pöydälle levitetyn villakankaan leikkaamiseen. Hän oli uppoutunut työhönsä jo pitkäksi toviksi ja selän oikaiseminen pöydän ylle kumartumisesta sai Alenan huokaisemaan. Ovea lähestyessään hän vilkaisi vielä pikaisesti nurkkapeiliin, todeten takaisin silmäilevän tuttun pitkän hahmo, hiukset sekaisenpörröisellä nutturalla niskaan koottuna, vihreät helmat lattiaa hipomassa, korsetti vyötäröä kiristäen ja neulottu shaali harteita peittäen.
Alena nykäisi oven puolittain auki, muistellen aamuista viimaa joka oli enteillyt sadetta jo hänen palatessaan asioiltaan kaupungilta. Oven takana, harmaan sateen keskellä hehkuikin valkea hiuskuontalo, jota Alena ei ollut odottanut näkevänsä vielä pitkään aikaan. Mitä hän Cabrasta viimeksi oli kuullut, oli tämä kadonnut Lohikäärmeen mukana merelle, ja siihen Alena oli lopettanut utelunsa. Voittaen inhonsa merenpuoleista satamaa kohtaan haltia oli aika ajoin, kun muilta kiireiltään oli ehtinyt, tarkistanut olisiko laiva jälleen satamassa, mutta sen ankkuripaikka pysyi tyhjänä. Thardinkaan ei ollut suvainnut näyttää maalattua naamaansa, joten Alena oli keskittänyt huomionsa toisaalle. Tähdellisempiin asioihin.
Mutta näemmä hänen ei tarvitsisi enää tuhlata enempää aikaansa kirjanpitäjän etsimiseen. Rytistäen kulmansa huolestuneeseen ilmeeseen Alena astui sivuun ovelta ja viittoi Mirayaa käymään peremmälle. "Tulkaa sisään neiti", hän painoi oven kiinni Mirayan takana, "Hirvittävä sää, haluaisitteko jotakin lämmintä? Teetä?"
Alena kääntyi tarkastelemaan vierastaan ja oli aistivinaan tästä odottavan innostuksen. Ainakaan se kiltakommentti ei ollut karkottanut naista pois hänen palvelustensa piiristä, mutta liittyikö Mirayan jännitys johonkin uuteen ajatukseen vai....no, se selviäisi varmasti piakkoin. Mutta mitä kirjanpitäjä tekisi hepenillä, varsinkaan merellä? "Vaikka tuskin te pelkkää teetä tulitte täältä hakemaan", Alena hymyili pilke silmissään, korjaten huivinsa asentoa, "kuinka voin teitä auttaa?"

User avatar
Kide
Posts: 355
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Kide » Tue Nov 06, 2018 7:25 pm

Miraya ei täysin ymmärtänyt oven takaa hänet tunnistavan tumman silmäparin lievää yllättyneisyyttä. Siitä oli kenties jo pidempi hetki aikaa, kun Miraya oli viimeksi käynyt Alenan luona ostoksilla, mutta olihan hän käynyt täällä useita kertoja tasaiseen tahtiin. Ja luvannut taas pistäytyvänsä heidän viimeksi tavatessaan. Kuinka käsittämättömän pitkä aika kauppakillan kokouksesta tuntuikaan olevan, ja kuinka käsittämättömän paljon sen jälkeen oli ehtinyt tapahtua...
"Kiitos." Miraya nyökkäsi ja pujahti sisään suojaan sateelta. Harmaana verhona vihmova sade ei enää ollut yhtä koleaa kuin aiemmin keväällä, mutta sen periksiantamaton kosteus tuntui puskevan kaikesta läpi. Miraya kiepautti nopeasti sadehelmien kuorruttaman viitan yltään ja nautti sisäilman kuivasta lämmöstä ja pehmeästä valosta kaiken harmauden jälkeen.
Viitta jäi kuivattelemaan itseään eteiseen ja Miraya käännähti hymyilemään Alenan sanoille. Kaupantekijä ennen kaikkea, sitä tuo haltia oli, mutta myös täysin oikeassa; ei Miraya ollut tullut tänne iltapäivän teelle.
"Kiitos tarjouksesta, mutta tee saa odottaa seuraavaan kertaan", Miraya vastasi pehmeästi hymyillen. Samalla hän antoi jo lupauksensa seuraavasta vierailustaan - kenties se keventäisi hieman tämän tilauksen hintaa. Vaikka se kai oli turha toivo, sillä hän tiesi heittävänsä melkoisen haasteen jopa Alenan kaltaiselle vaatetaiturille. Aika ei antanut armoa, vaan kulki yhtä nopeasti heidän kaikkien kohdalla taidoista riippumatta.
Miraya suipisti hieman suutaan ja mietti. Asun pitäisi olla Rakuzan tapaamiselle sopivan juhlava, mutta se ei myöskään saisi huutaa kirjanpitäjälle sopimattomasta arvokkuudesta. Se herättäisi vain kysymyksiä, joiden vastaukset kuuluivat toistaiseksi hyvin valikoidulle joukolle. Koko illallinen tulisikin olemaan pienten yksityiskohtien juhlaa. Yksityiskohtien, jotka kunnostaisivat Valkoista Lohikäärmettä rehellisyydellään tai hakkaisivat reikiä sen pohjaan. Mutta tällä hetkellä kysymys kuului, miten Miraya saisi esitettyä toiveensa kertomatta turhan paljoa. Tulevaa tapaamista ei pienesti höystettynäkään voinut kutsua erityisen salaiseksi, muuten paikka ja aika olisivat aivan erilaiset, mutta ei Miraya myöskään välittänyt levittää sitä kaikkien korviin. Varsinkaan, kun illallisen todellinen tarkoitus näyttäisi olevan viimeiseen asti arvoitus. Unohtamatta sitä, että kauppakillan kokous oli näyttänyt myös tämän hillityn vaatturin puhuvan joskus puoliksi ohi suunsa. Ja turhia juoruja tässä viimeiseksi kaivattiin.
"Minulla olisi tänään hieman erilainen pyyntö", Miraya aloitti ilme vakavoituen. "Tarvitsisin juhlavan asun, en mitään kauppakillan kokouksen näyttävintä loistoa vastaavaa, mutta siistin ja tyylikkään. Ja melko hillityn." Olikohan Miraya koskaan pyytänyt mitään hillittyä vaatteiltaan tätä ennen? "Mutta juttu on siinä, että sen pitäisi olla valmis... neljän päivän kuluttua." Mirayan mieleen juolahti vasta nyt, että entä jos Alena päättäisi olla ottamatta tilausta vastaan. Tai hinta olisi niin röyhkeä, ettei hän pystyisi sitä hyväksymään, vaikkei kulta hänen omistaan olisikaan pois. Ehkä hän voisi kelpuuttaa jonkin vanhoista mekoistaan sopivalla korulla höystettynä, mutta ajatuskin oli saada Mirayan irvistämään. Siniset silmät tutkivat odottavasti Alenan kasvoja, odottaen nostattaisiko neljän päivän mainitseminen millaisen tyrmistyksen haltian kasvoille.

User avatar
Anlie
Posts: 91
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Anlie » Sat Nov 10, 2018 10:23 pm

Alena nyökkäsi ja soi kevyen hymyn Mirayan vastaukselle; seuraava kerta nyt saattoi tarkoittaa mitä tahansa. Varsinkin kun neiti tuntui miettivän vastaustaan varsin pitkään. Joko tämän pyyntö tulisi olemaan jotakin niin pöyristyttävää, että Miraya joutui asettelemaan sanojaan. Tai sitten hän yritti tanssahdella asian ympäri.

Rauhallisen ilmeettömästi Alena kuunteli Mirayan pyyntöä, joutuen aavistuksen pinnistelemään hillityn kohdalla. Haltia muisti neiti Cabran edelliset tilaukset varsin elävästi (kuten toki muutkin käsistään irronneet vaatekappaleet), eikä niitä olisi samalla sanalla voinut kuvailla. Mistä moinen äkillinen tyylinmuutos, sitä Alena ei ehtinyt kummemmin mielessään spekuloida, kun Miraya ilmoitti tarvitsevansa asun alle viikossa. Alena ei ollut varma olisiko tyrmistynyt pelkästään koko pyynnöstä vai myös siitä, että ihminen selvästi kuvitteli hänen omaavan vähintään maagikon kyvyt tai jotakin muuta vastaavaa yliluonnollista. Hän olisi voinut purskahtaa nauruun ja kieltäytyä, olihan hänellä töitä riittämiin ilman ylimääräistäkin stressiä. Mirayan kiinteä katse sai Alenan mielessä välähtämään muistikuvan eräästä kapteenista tinkimässä viittansa hinnasta – siksikö että oli viimeksi hänet tämän seurassa? – ja kumartamaan sitten päätään aavistuksen koskettaakseen ohimoaan, henkäisten ulos jonkinlaisen huokauksen ja epäuskoisen naurahduksen välimuodon. Mitenhän tähän nyt oikein olisi pitänyt suhtautua?

”Vai niin”, Alena nosti katseensa takaisin Mirayaan, pieni hymynkare huulillaan, äänensävy kertoen ettei aikoisi ainakaan suoraan kieltäytyä. Eihän se hyödyttäisi hänen – tai siis Thardinin – asiaa eteenpäin. ”Jotakin odottamatonta ilmaantui?” Alena esitti kysymyksen kevyesti, kuin ei oikeastaan odottaisi kommenttia asiaan ja astahteli verkkaan miettivä ilme kasvoillaan Mirayan ohi kohti takaseinää, käyden mielessään paitsi läpi mahdollisuuksia toteuttaa tämän pyyntö, myös kuulostellen sitä mahdollista vastausta. ”Minulla on jotakin valmiinakin…mallikappaleita ja sen sellaista. Voin myös katsoa oman varastoni läpi”, Alena antoi katseensa vielä hetken pyyhkiä hyllyjään ennen kuin kääntyi takaisin kohti asiakastaan. Häntä inhotti edes ajatella tarjoavansa jotakin käytettyä tai toisen hylkäämää, mutta tällaisella aikataululla muuta mahdollisuutta ei ollut. ”Jos se vain neidille sopii? Aivan alusta aloittaminen vie paljon aikaa ja sitä ilmeisesti ei ole liikaa, puhumattakaan kustannuksista.” Pahoiteleva ilme ja myötätuntoinen äänensävy, mutta Alena pohti miten Cabra aikoi maksaa. Ja mihin hittoon hän sellaista mekkoa neljän päivän päähän edes tarvitsisi. Ehkä neiti oli matkansa varrella kaapannut muutaman kauppalaivan, myynyt ne saaristossa ja vetäytyisi nyt sinne viettämään hiljaiseloa, laiva lähtisi uudelleen neljän päivän kuluttua? Yhtä hyvin Alena voisi palata takaisin Charaniin ja ryhtyä perheenäidiksi.

User avatar
Kide
Posts: 355
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Kide » Wed Nov 14, 2018 6:32 pm

Punatut huulet mutristuivat aavistuksen Mirayan kuunnellessa Alenan tuhahdusta. Pitäisikö hänen tosiaan astella vanhassa asussa Rakuzan eteen? Kuinkahan muhkeasta rahapussista hän uskaltaisi maalata Alenan mieleen kuvan saadakseen itselleen jotain tilanteeseen sopivampaa kuin nukkaantuneen mekon? Nukkaantunut tosin oli turhankin dramaattinen kuvaus Mirayan hyvin pitämistä ja kirjanpitäjälle yllättävän laadukkaista vaatteista, mutta juuri nyt se oli Mirayan päällimmäinen mielikuva hänen vaatekaappinsa sisällöstä. Alenan seuraava toteamus valoi kuitenkin jonkinlaista toivoa hänen pyyntönsä mahdollisuuksista ja hippusia toiveikkuudesta ilmestyi myös Mirayan kasvoille. Ehkä turhankin selvästi siihen nähden, ettei Mirayan ollut tarkoitus näyttää kuinka tärkeä juuri tämä tilaus hänelle oli. Tosin ehkä se tuli jo selväksi pelkästään neljän päivän tilausajasta.

"Niinkin voisi sanoa", Miraya vastasi mahdollisimman huolettomasti ja seurasi parilla askeleella Alenan perässä peremmälle asuntoon. Odottamaton kuvasi tilannetta hyvin, kuten niin montaa muutakin asiaa tällä hetkellä, mutta tuntui silti liiankin heppoiselta sanalta kuvaamaan kaikkea tapahtunutta. Tämähän oli käsittämätöntä, lähes pöyristyttävää mihin pyöritykseen Miraya oli itsensä mukaan saanut. Mutta nainen kuunteli Alenan pohdintoja vain ystävällinen hymy kasvoillaan, eikä haltian kääntyessä hänen puoleensa Mirayan kasvoilla koreillut enää edes liiallinen toiveikkuus. Ainoastaan ymmärrys ja päättäväisyys, kun hän nyökkäsi vaatturin sanoille. Nyt ei todellakaan ollut aikaa alkaa liian valikoivaksi.
"Näin minä oletinkin, enkä juuri nyt välitä vaikka parsisit mekkoni kasaan jostain toisesta puvusta." Miraya antoi katseensa liukua värikkäiden kankaiden ja lankojen täplittämillä hyllyillä. "En tiedä onko minulla mahdollisuutta esittää toiveita tässä tilanteessa, mutta asusi Kauppakillan kokouksessa herätti mielenkiintoni. Olisiko sen tapainen jossain tummassa värissä, ehkä sinisenä, mahdoton ajatus?" Miraya kysyi varovasti kääntäen katseensa takaisin Alenaan. Toinen tärkeä kysymys olisi, mitä sellainen tulisi kustantamaan, mutta sitä Miraya ei halunnut pohtia aivan vielä. Pureksihan hän edelleen mielessään sitä ajatusta, että antoi Rayashin maksaa asunsa. Vaikka toisaalta, itsepähän herra kapteeni hänet halusi mukaan tätä soppaa hämmentämään. Ei sillä, etteikö Miraya ollut enemmänkin kuin halukas tapaamaan itse Rakuzan. Tai sillä, etteikö nainen mielellään pitänyt vähäiset säästönsä vielä itsellään.

"Melkoinen tapahtuma, se Kauppakillan kokous. Ilmeisesti liiketoimesi on menestynyt hyvin?" Miraya kysyi vielä pieni hymynkare huulillaan, mutta ei loukatakseen. Niin hymy kuin sinisten silmien katsekin kertoivat pelkästä ystävällisestä uteliaisuudesta. Miraya ei pistänyt ollenkaan pahakseen, jos joku naisista sai itselleen jalansijaa miesten kansoittamista paikoista, kuten menestyneimpien kauppiaiden joukosta. Mutta Miraya ei vain ollut siinä käsityksessä, että neiti Alenan kauppa olisi alkanut menestymään niin lennokkaasti. Kenties taustalla oli kankaita elävämpi tekijä.

User avatar
Anlie
Posts: 91
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Anlie » Sun Nov 18, 2018 9:21 am

Se odottamaton oli siis jotakin mitä Miraya ei halunnut enempää avata huolettomasta äänensävystään huolimatta, jotakin ei-niin-arkipäiväistä josta olisi voinut puuskahtaa yksityiskohtia turhautuneesti. Alena katseli neidin vakavoituneita kasvoja ja puki silmillään ylle mieleensä pälkähtänyttä vaihtoehtoa muokkauksineen. Se vaatisi töitä, mutta ihmistytön ilmeestä päätellen tämä ehkä kestäisi myös hinnan. Ainakin sen metallisen puolen, mutta entä sitten sen toisen?
Nostaen täplikkään etusormensa merkiksi että Miraya odottaisi hetken, viekas vino hymy poistumistaan siivittäen Alena katosi hetkeksi takahuoneeseensa ja ryhtyi penkomaan varastoaan. Palaten takaisin käsivarsillaan tumman sininen, sopivassa valossa aivan aavistuksen vihertävään taittava, ilmava kasa lähes öljyisenä kiiltelevää silkkiä, Alena antoi puvun oieta Mirayan tarkasteltavaksi. Vaikka asu suurinpiirtein vastasi Mirayan kokoa, tyttö hukkuisi pitkään helmaan ja hihoihin ilman muokkauksia. Onneksi koruttoman yksinkertaiseen malliin ne olisi helppo toteuttaa, sekä peittää antava kaula-aukko neidin haaveilemalla kauluksella.
"Tämä on käyttämätön", Alena totesi yksiselitteisesti. Asiakas oli häipynyt ennen puvun hakemista ja jäänyt hylättynä vaatturin käsiin. Hirvittävää silkin ja rankan värjäystyön tuhlausta, mutta valmis puku ei mittatilattuun tottuneelle asiakaskunnalle ollut kelvannut. Alena ojensi mekkoa Mirayalle ja viittilöi tätä kohti verhoilla rajattua pukeutumiskulmausta. "Kokeile tätä edes yllesi, näen sitten mihin suuntaan edetä. Autan takanyörityksen kiinni kun olet valmis."

Mirayan toteamukselle killan kokouksesta Alena peilasi ystävällistä hymyä naurahtamalla ja nyökkäsi vastaukseksi. Puolitotuuksia, hänhän oli joutunut kutsua hieman houkuttelemaan, mutta niin kauan kuin sitä ei ääneen sanonut, todellisuus sai olla mitä hän kutoi ja sen enempää neiti Cabran ei tarvitsisi tietää.
"Melkoinen, todellakin. Ajatella että itse Rakuza vaivautuu paikalle ja millaisin uutisin", Alena antoi katseensa pyyhkäistä kattoa. Kun kerran Miraya itse oli kääntänyt puheen kiltaan, hän voisi yhtä hyvin pahoitella aiempia sanojaan. Ihmisnainen oli ollut odottamattoman herkkänahkainen pikku salaisuudestaan. Alenan äänestä kuitenkin kuulsi aito katumus: "Huomasin että kommenttini aiemmista asuistasi oli sinulle...epämiellyttävä. Olen pahoillani kun asetin sinut sellaiseen tilanteeseen."
Niille herroille nyt "mielenkiintoinen" saattoi tarkoittaa mitä tahansa pitsihihasta räikeänkirkkaaseen väriin, jolleivät jo tienneet mitä asuja hän oli tarkoittanut, Alena lisäsi mielessään. Mihin hän taas olisi täysin syytön.

"Toivottavasti et ole läkähtynyt töihin. Voin vain kuvitella millaisia haasteita niiden uusien vaatimusten myötä suuren laivan kirjanpitäjänä joutuu kohtaamaan."
Lyhyen epäröivän tauon jälkeen Alena jatkoi, päivittelevän äänensävyn vaihtuvan astetta pehmeämmäksi ja varovaisemmaksi: "Kai kapteeni on kohdellut sinua hyvin?"
Kohtaaminen kokouksessa oli jäänyt haltiaa mietityttämään, miten erikoiselta kolmikko oli vaikuttanut, mutta kun Alena oli yrittänyt yhdistellä lankoja toisiinsa, ne tuntuivat liukuvan irti toisistaan joka kerralla.

User avatar
Kide
Posts: 355
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Kide » Mon Nov 19, 2018 10:21 pm

Miraya jäi kuuliaisesti odottamaan Alenan siirtyessä penkomaan varastoaan. Hän ei tiennyt heittäisikö haltia hänen eteensä jonkun koinsyömän säkin ja toteaisi siinä olevan kaiken, mitä Mirayalla oli juuri nyt vara toivoa, vai oliko tuon kasvoja valaissut hymy merkki siitä, että vaatturilla löytyisikin jotain Mirayan toiveiden mukaista. Jälkimmäinen vaihtoehto näytti osuneen oikeaan, eikä Miraya pystynyt peittämään avointa ihailua nähdessään Alenan kantaman vaatteen. Jo pelkästään mekon kangas ja väri olivat täydellisen ihastuttavat, vaikkei Miraya toivomiaan muokkauksia saisikaan. Ja vieläpä käyttämätön! Ehkä hänen ympärillään riitti vielä hippusia onnekkuuttakin, vaikka viimeaikaiset tapahtumat olivat naisen saaneetkin sen kyseenalaistamaan.
"Mielelläni", Miraya vastasi yrittäen hillitä virnistyksensä neutraalimmaksi hymyksi ottaessaan mekon vastaan. Hän tiesi, että tinkimisen kannalta olisi ollut parempi olla näyttämättä ihastustaan, mutta toisaalta tällainen kangas huusi korkeasta hinnasta jo muutenkin, eikä sitä tosiasiaa mikään ilme olisi muuttanut. Päiviteltyään kauppakillan kokousta Miraya pujahti sermin taakse ja alkoi löysätä oman pukunsa nyöritystä samalla Alenan vastausta kuunnellen. Alena ohitti hänen tiedustelunsa vaatturin liiketoimien kasvamisesta tyystin. Miraya suipisti suutaan niin mietteissään kuin keskittyessään nykimään pukunsa nyöritystä. Hän tuijotti edessä odottavaa sinistä asua ja pohti, olisiko haltia sittenkin menestynyt ihan oman kätensä kautta. Mekon syvää ja tasaista, kauniisti vihertävään vivahtavaa väriä katsellessa se ei enää tuntunutkaan niin mahdottomalta ajatukselta. Mutta oliko Alena todella niin kaino, ettei alkanut yhdelläkään sanalla kertomaan liiketoimensa kasvusta, vaikka se olisi vain kovalla työllä hankittua?
"Niin..." Miraya oli yllättynyt keskustelun saamasta käänteestä ja haki sanojaan. "Sanoisinko, että olin ennemminkin... yllättynyt. Kirjanpitäjänä sitä on vain tottunut pitämään töiden yksityiskohdat... noh, yksityisinä", nainen totesi tarkoituksellisen huolettomasti naurahtaen. Se oli kyllä aivan totta, mutta niin oli myös sekin, että Alenan sinänsä vaaraton kommentti oli saanut Mirayan turhankin nopeasti varpailleen. Ehkä tilanne olisikin ollut toinen, jos Miraya olisi ollut yksin eikä Rayashin seurassa. Aiemmin hän ei ollut ollutkaan aivan niin tarkka kahden työnsä erottelusta, mutta kapteeni Doultburin saapasteltua kuvioihin tilanne oli nopeasti muuttunut. Joka tapauksessa olisi vain ollut parempi, jos tuo tarkkasilmäinen haltia ei olisi Mirayan reaktiota huomannut. Toisin sanoen olisi parempi, jos Miraya oppisi hillitsemään reaktionsa paremmin.

Pian Mirayan oma mekko jäi roikkumaan tuolille ja hän hukkui sinisen kankaan pehmeään syleilyyn kuin auringossa kimmeltävään lämpimään mereen. Hän peruutti sermin takaa pois ja odotti malttamattomana, että Alena saisi kiristettyä puvun nyörejä, jolloin hän pääsisi katsomaan pukua peilistä.
"Odotat siis minun vastaavan siihen, johon et itse edes antanut hymähdystä. No, eihän minulla olekaan salattavaa, ainakaan juuri tässä kyseisessä asiassa." Ajatuksistaan huolimatta Miraya oletti Alenan ensimmäisen kysymyksen olevan vain hyväntahtoista jutustelua ajan kuluksi, kun hän kiristi pukua Mirayan ylle, mutta haltian seuraava kysymys sai vaaleat kulmat ponnahtamaan Mirayan otsalle. Onneksi Alena seisoi Mirayan takana eikä päässyt näkemään hänen ilmettään.
"Töitä ja haasteita on ollut minun makuuni juuri sopivasti."
"Lukuunottamatta uusia sukulaisuussuhteita, enon salajuonia, salakuljetusta ja Rakuzan yllättävää mielenkiintoa Rayashia kohtaan, noin jotain listatakseni."
"Ja kapteeni on valtavasta vastuustaan huolimatta osoittautunut oikein hyväksi työnantajaksi", Miraya lisäsi omassa äänessäänkin hieman aitoa epäröintiä, mutta se johtui ainoastaan Alenan kysymyksen aiheuttamasta hämmennyksestä. Hän ei oikein ymmärtänyt, mitä toinen kysymyksellään haki. Oliko haltia kuullut jotain perättömiä huhuja Rayashista vai mistä nyt oikein tuuli? Viisaampaa kai olisi ollut jättää puheenaihe sikseen, mutta Miraya ei malttanut mieltään vaan tuntiessaan Alenan vetävän viimeiset nyörit rusetille, hän kääntyi haltian puoleen: "Onko joku herra Doultburin alaisista vuodattanut sinulle tyytymättömyytensä kapteenistaan, vai?" Miraya piti äänensä mahdollisimman kepeänä, kasvoillaan huvittunut, toispuoleinen hymy, mutta sinisten silmien tarkkaavainen katse odotti vastausta rävähtämättä.

User avatar
Anlie
Posts: 91
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Anlie » Thu Nov 22, 2018 10:05 pm

Neiti Cabran ilme loisti tyytyväisyyttä Alenan esille kaivamaan vaatekappaleeseen ja sai hänet yllättäen tuntemaan lievää helpotusta. Hän ei ollut aivan varma olisiko nainen kelpuuttanut mekkoa ollenkaan ja ryhtynyt vaatimaan mahdottomia, mutta näemmä haltialla oli ollut jonkinmoinen ennakkopelko ihmisen vaatimustasosta.
Alena kohotteli verhon takana kulmiaan Mirayan vastaukselle hänen pahoitteluunsa. Tyttö siis piti kiinni kirjanpitäjän julkisivustaan tiukasti, minkä valossa ne asut taas saivat aikaan melko naurettavan mielikuvan.
"Tietenkin", Alena vakuutteli verholle, mutta oikoi tyytymättömänä huiviaan. Yksityiskohtia hän nimenomaan olisi kaivannut. Kuitenkin ennemmin tai myöhemmin nämä toisen työn asiakkaat ehkä ilmaisisivat tyytymättömyytensä viihdyttäjänsä merillä haihatteluun ja siihen asti haltian pitäisi vain pitää korvansa auki. Ja suunsa supussa, vihjailu ei selvästikään tässä tapauksessa ajaisi kohdettaan ajattelemattomaan selittelyyn.

Mirayan vastaillessa ympäripyöreitä työnantajastaan Alena nyki puvun nyörejä ja laskosti samalla kangasta selkäpuolelle saadakseen sen paremmin tämän ylle istuvaksi. Alenan mielestä tumma kangas sai Mirayan näyttämään vain entistä kalpeammalta, mutta ei tuo kipakkuudessaan ainakaan hennosta ja heikosta käynyt, kun juttelun lomassa tuon lihakset tuntuivat kiristyvän kysymysten myötä. Alena ei kuitenkaan odottanut Mirayan kääntyvän ympäri käsissään ja pian tapittavan häntä tiukasti silmiin. Hämmästys Alenan kasvoilla oli aitoa, osaksi siitä syystä miten Miraya oli itse hypännyt tällaiseen johtopäätökseen ja osaksi siitä miten ristiriitaisia viestejä viestejä neiti oikein kykenikään lähettämään: äänensävy yhtä, ilme toista, katse kolmatta ja sanavalinnat neljättä. Hämmästys onneksi voimakkuudellaan peitti hyvin sitä seuraavan huvittuneisuuden ja uteliaisuuden.
"Olisiko siihen siis syytä?" Alena ajatteli, mutta Mirayalle hän rutisti kulmiaan huolestuneena. "Ei", Alena vastasi hitaasti ja painokkaasti, "kysyin koska joskus nuoren naisen on vaikea selvitä voimakkaan miehen rinnalla menettämättä...itseään."
Hän huokaisi viimeisen sanan ulos, silmäillen Mirayaa varovasti. Neiti oli kavahtanut takajaloilleen varsin nopeasti, mikä Alenasta tuntui hieman liioitellulta suojeluhalulta pelkkää työnantajaa kohtaan. Ainakin hän pystyi sen yksinkertaisimman epäilyn esittämään suoraan vaikuttamatta luonnottoman uteliaalta, hänhän oli vain huolissaan.
Antaen ilmeensä pehmetä hieman, Alena huokaisi uudelleen ja haki sanoja, tarttuen Mirayan toiseen käteen ja ryhtyi hellästi asettelemaan hihaa sopivampaan mittaan. "En tarkoita että olisin kuullut mitään sellaistakaan", Alena siirtyi toiseen hihaan, "Tällaisesta kaupungista voi vain olla vaikea löytää turvallista paikkaa."
Alena astahti taaksepäin ja katseli Mirayaa hetken ääneti, arvioiden, kunnes hymyili tälle jälleen kevyesti. Tyttö oli varpaillaan, epäilevä ja kireä. Vaatturin pitäisi keriä varovasti ettei lanka katkeasi. "No, mitä olet mieltä?"

User avatar
Kide
Posts: 355
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Kide » Sat Nov 24, 2018 4:03 pm

Seuraavaksi oli Mirayan vuoro kurtistaa kulmiaan. Alenä näytti tarkoittavan mitä sanoi, eikä kyse ilmeisesti ollut juoruista, mutta haltian seuraava toteamus oli Mirayan mielestä hyppy täysin odottamattomaan.
"Kuinka äidillistä sinulta", Miraya ajatteli sarkastisesti. Kenties liiankin äidillistä. Aivan kuin jostain syystä Alena olisi pitänyt Rayashin alaisena työskentelyä suurempana uhkana kuin Mirayan erikoisempien tilauksien taustaa. Eihän tuo haltia ollut suuremmin huolehtinut Mirayan pintaa paljastavien vaatteidenkaan käyttötarkoituksesta. Vaaleat kulmat kuitenkin silottuivat luonnostaan, kun Mirayan mieleen palasivat muistikuvat hänen viimeisistä vuosistaan Drienellä ja alkuajoistaan Dionessa.
"No siitä en olisi huolissani", Miraya tuhahti aidon huvittuneesti. Hän koki saaneensa jo aivan tarpeeksi kokemusta hankalista miehistä pärjätäkseen kaikkien loppujenkin kanssa. Miraya nosti käsiään antaakseen mekkonsa hihat paremmin vaatturin käsittelyyn ja seurasi haltian pehmennyttä ilmettä ja huokailua. Ettei neiti Alenalla vain ollut omakohtaista kokemusta hankalista miehistä elämässään?
"Jos olisit kuullut, se kertoisi minulle vain siitä, että joku on päättänyt tarkoituksellisesti levittää minusta perättömiä huhuja." Mirayan huoleton hymy kuitenkin kaventui hieman Alenan edelleen jakaessa mietteitään. Tämähän alkoi kuulostaa keskustelulta jota ei ensimmäisenä kuvittelisi kuulevansa vaatturin ja tämän asiakkaan välillä. Mirayasta alkoi tuntua entistä enemmän, että Alenan ajatukset kumpusivat jostain haltianaisen omasta menneisyydestä. Vai nykyisyydestä? Kai kenen tahansa ensimmäinen ajatus olisi, että suurelta ja menestyneeltä kauppalaivalta paikkansa löytänyt oli saavuttanut jotain hyvää ja nimenomaan elämäänsä turvaavaa eikä päinvastoin. Jollei sitten tiennyt enemmän kuin useimmat... Tai ehkä viime päivien tapahtumat vain saivat Mirayan kuvittelemaan olemattomia.
"Siinä olet oikeassa", Miraya tyytyi vastaamaan ja katseli takaisin haltiaan mietteliäänä. Hän oli aikeissa pyöräyttää vielä keskustelun Alenan itsensä suuntaan, yrittääkseen kaivaa esiin peilasiko vaatturi jostain syystä oman elämänsä mutkia Mirayaan, mutta ei ehtinyt löytämään oikeita sanoja ennen kuin Alena käänsi huomion hänen tulevaan asuunsa. Ehkä pieni tauko ajatusten keräilyä ja mekon ihalua varten olisi ihan paikallaan, Miraya mietti astellessaan läheisen peilin eteen. Hän piti suunsa väkisillä sopivan vienossa hymyssä, kun viimein pääsi katsomaan peilistä takaisin kiiltävää kangasta.
"Mahdottoman sievä sävy", hän totesi Alenaa vilkaisten ja väläytti tuolle hieman leveämmän hymyn. Vaatturi oli tästä värjäystyöstä kehunsa ansainnut, puhuipa tuo tänään kuinka omituisia tahansa.
"Olisiko se mahdollista..?" Miraya kysyi katse taas peilissä. Hän nosti toisen kätensä kaulalleen ja toisella kohotti hieman hameen liian pitkää helmaa. "Ehtisitkö tehdä tähän kauluksen ja lyhentää helman ja hihat?" Miraya kohotti katseensa hameesta ja katsoi peilin kautta silmät tuikkivina Alenaan. Ei ollut epäilystäkään etteikö hän pitänyt näkemästään, tai siitä mitä saattoi tästä mekosta kuvitella valmistuvan. Ilman siveellisempää kaulustakin se olisi ollut enemmän kuin vain mieleinen, mutta tällä kertaa oli parempi pyrkiä viattomampaan tyylikkyyteen.
"Tosin..." Miraya vielä jatkoi mietteliäästi ja tarttui nyt molemmilla käsillä helmasta nostattaen sitä leveämmäksi lantion kohdalta, "Jätä helmaan hieman ylimääräistä pituutta, niin voin käyttää sitä leveimmän alushameeni kanssa. Helma saa olla vieläkin pöyheämpi kuin nyt." Miraya ei tiennyt leikkikö tulella, kun kuvitteli mielessään helman levenevän lähes tuplasti enemmän kuin hänen tavallinen alushameensa sai aikaan, mutta jos se ja mekon erikoinen väri kiiltoineen olivat ainoat huomattavat yksityiskohdat, tuskin se olisi kirjanpitäjällekään liioiteltua. Olihan kyse kuitenkin Rakuzan tapaamisesta, eikä hän ollut minkä tahansa pikkuruisen paatin musteenkuluttaja.

User avatar
Anlie
Posts: 91
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Anlie » Tue Nov 27, 2018 6:57 pm

Mirayan työntäessä Alenan huolen syrjään ja kuitaten hänen kommenttinsa välinpitämättömästi, Alenan ei auttanut kuin seurata tarkasti tuon ilmeitä sanojen välillä. Jotakin tämän mielessä liikkui, mutta tyttö varoi tarkoin hölöttämästä. Oliko tämä aiemminkin ollut niin vakava ja varuillaan? Alena ei millään tahtonut muistaa - tähän asti Miraya oli ollut asiakas muiden joukossa, eikä tämän puheita ollut tarvinnut ruotia pisteitä myöten auki. Mirayan ihaillessa kuvajaistaan peilistä Alena kurtisti kulmiaan asiakkaansa selälle ennen kuin palautti ilmeensä levollisen neutraaliksi kohdatakseen tämän innostuneen katseen ja ehdotukset muutoksista. Hänen täytyisi höllätä lankoja käsissään jos aikoi päästä tytön kanssa eteenpäin lainkaan.

Mirayan vielä puhuessa Alena käännähti kannoillaan ja kaivoi pöydänlaatikosta palan värjäämätöntä luonnonvalkoista pitsikangasta ja palasi Mirayan vierelle peilin eteen. "Ehkäpä jos värjäisin tämän kankaan sävyyn", haltia kietoi kankaan Mirayan kaulan ympärille ja neulasi sen varovasti kiinni niskan puolelta. Hetken käänneltyään asetelmalle päätään Alena vapautti osan kankaasta laskeutumaan yli Mirayan olan ja kiepautti vapautuneen kulman vielä tämän käsivarren ympäri. "Ja liitetään se pukuun vähemmän tökerösti", Alena salli itselleen puolittaisen hymyn ja jatkoi sitten keskittyneenä asun neulausta. Pitihän hänen hamottaa ääriviivat mallinuken poistuttuakin.

Ehdotukselle helman leveydestä Alena nyökytteli ja katsahti puuhailunsa lomasta Mirayaa hymyillen. "Varsin näyttävää siis... ja erilaista", Alena totesi kepeästi, muistellen aikaisemmin loihtimiaan asuja ja Mirayaa killan kokouksessa, "Näytitte todella tyrmäävältä killan iltamissa siinä punaisessa asussanne. Kirkkaat värit sopivat ihoonne hyvin, mutta toki kaikkiin tilaisuuksiin räväkkyys vain ei istu."
Alena astahti taaksepäin asiakkaastaan ja viittoi tätä pyörähtämään vielä kertaalleen ympäri, ennen kuin kävisi helman kimppuun.

Post Reply