Salaisuuksien varjostamana

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Tinanja »

"Tapaamisesta... kyllä. Siitä oli hyötyä, varmasti", Rayash sanoi hiljaa Mirayan arviolle siitä, että tapaaminen kaikkineen olisi hyödyllinen. Kapteeni tosin ei ollut enää lainkaan vama siitä, peittoaisivatko ne hyödylliset puolet kaiken negatiivisen, mitä tästä voisi seurata. Vaakakupissa painoivat Rakuzan sopimuksen lisäksi Valkoisen Lohikäärmeen sivutoimet sekä Aldarin, Rayashin veljen suunnitelmat, joista kapteeni ei ollut vielä lainkaan varma. Vaaka voisi nopeasti kallistua Lohikäärmeelle ja sen miehistölle epäedulliseen suuntaan - mutta toisaalta, jos he pelaisivat korttinsa oikein, tämä voisi olla Lohikäärmeelle vuosisadan sopimus ja nostaa sen, että miehistön uudelle asemalle, jalustalle. Se, miten tämä tehtäisiin, oli vielä Rayashin mielessä auki. Pitäisi katsoa, mitä hallinnon ensimmäinen lasti tai tehtävä toisi tullessaan, ja mitä tietoa hän saisi nyhdettyä Drienestä Aldaria ja tämän suunnitelmaa koskien.
"Mutta sen lopulliset seuraukset paljastuvat myöhemmin... ehkä vasta vuosien päästä, ehkä jo tänä vuonna", kapteenin äänessä oli jotakin raskautta, jotain painavaa - kuin varjo olisi laskettu suoraan Rakuzan tapaamisesta ryyppäämään päätyneen kapteenin ylle. Hartiat olivat painuneet alas, mutta katseessa oli terävyyttä, kun hän kohtasi jälleen Mirayan katseen, ja tämän ihmettelyn varoituksesta, käskystä matkustajaa kohtaan.

"Odotan, neiti Cabra", kuten Mirayan oli häntäkin nimittänyt kapteeniksi, teki Rayash samantyylisen liikkeen sanoillaan. Sävy kuitenkin sen ilkikurisen ja viattoman sijaan oli täynnä sitä auktoriteettiä, jolla hän ohjasi laivansa ja neuvotteli kauppasopimuksiaan. Isän roolin sijasta Rayash puhui Doulbturien suvun nuorimmaisena, sekä alueen suurimman kauppalaivan, Valkoisen Lohikäärmeen kapteenina. "Että hienovaraisuutesi koskee myös tilanteita, joissa ohjaan laivaan ja sen miehistöä parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen kaikkien kannalta, ja jolloin käskyjä tulee noudattaa kyselemättä, ja jolloin käskyt koskevat kaikkia perämiehestä kirjanpitäjään ja kannen luuttuajaan."

"Toivottavasti olen myös tehnyt selväksi, että siitä huolimatta miten lähellä kaikkea olet, minä olen silti laivan kapteeni ja viime kädessä teen kaikki siihen liittyvät päätökset. Se, miksi päätöksen teen, tai kuka matkustaja loppupeleissä on, ei koske sinua, tai ketään muuta miehistöstä, ellen toisin sano", siitä huolimatta, että Rayash oli juuri vetänyt puoli pullollista vahvaa viskiä, hänen olemukseensa äänen lisäksi oli palannut auktoriteetti ja sormet puristuivat pullon ympärille tämän katsoessa syvälle Mirayan silmiin eri paria olevilla silmillään, valkeiden hiusten kehystäessä hänen kasvojaan kapakan hämärässä. "Ja odotan, että myös sinä kunnioitat sitä, että minä olen Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni."

"Muihin asioihin voimme palata kun seuraavan kerran palaamme Dioneen", ja siitä keskustelusta Rayash uskoi tulevan pitkä ja monivaiheinen.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Kide »

Miraya nyökkäsi Rayashille - heidän olisi luotettava siihen, että tästä kaikesta olisi vielä hyötyä. Hän saattoi nähdä selvästi kuinka tuo kaikkien seurauksien vatvominen ja tulevan odotus painoi muuten niin suoraselkäisen kapteenin olemusta. Tämä oli hankala paikka, niin monin tavoin, ja omalla tavallaan vielä tympeämmäksi kaikesta teki asioiden hidas eteneminen. Vaikka se antaisi myös mahdollisuuden vaikuttaa, tarkoittaisi se myös pitkää odottamista ja seuraamista, mitä seuraavaksi tapahtuisi. He kaikki, jotka tästä saisivat tietää, tulisivat kantamaan tätä ylimääräistä painoa mielessään kuka ties kuinka pitkään. Miraya saattoi vain toivoa, että sen jakaminen keventäisi edes hieman Rayashin omaa osuutta huolista.

Vaaleat kulmat kohosivat yllättyneenä vain painuakseen epäuskoiseen kurttuun, kun Rayash vastasi Mirayan kysymykseen. Miraya oli odottanut saavansa nimen, tittelin ja taustatietoja tavalliseen tapaan heidän uudesta matkustajastaan, mutta sen sijaan Rayash vastasi hänen leikkisyyteensä sellaisella vakavuudella kuin olisi puhunut kelle tahansa miehistönsä jäsenelle. Miraya oli jo ehtinyt kuvitella, ettei hänen isänsä käyttäisi auktoriteettiään kapteenina häntä vastaan näin suorasukaisesti, mutta oli pahasti erehtynyt. Hän kyllä tunsi varsin hyvin Rayashin virallisen tyylin ja kuinka luonnostaan se välillä uhkui miehen olemukseen, mutta tämä oli jotain erilaista. Neiti Cabraksi Rayash ei ollut Mirayaa kutsunut sitten heidän perhesiteidensä paljastumisen, mikäli he olivat kahden tai tutun kolmikon seurassa. Miraya ehtikin etsiä pilkettä isänsä silmäkulmista tai edes pientä hymyä, mutta turhaan. Rayash oli todellakin tosissaan tämän asian kanssa ja halusi Mirayan ymmärtävän sen.
Sen sijaan, että tuo olisi saanut Mirayan jättämään asian mielestään, herättivät Rayashin tylyt sanat vain lisää kysymyksiä ja myös Mirayan pinnan alla herkästi kytevän temperamentin.

Rayashin viimeisten sanojen myötä yllättyneisyys, epäusko ja surisevat kysymykset alkoivat peittyä kiukun alle. Miten lähellä kaikkea olet... Tästä päätellen paljon kauempana kuin Miraya oli olettanut. Piru vieköön, hän tiesi kyllä Rayashin osaavan huolehtia laivastaan eikä hänen tarvinnut tietää aivan kaikkea, mutta Miraya oli uskonut ansaitsevansa enemmän luottamusta. Sama kuinka vakavasta tapaamisesta, joka painoi edelleen heidän molempien harteilla, he tulivat, tämä tuntui Rayashin osalta liioittelulta. Pehmeän vaaleiksi punatut huulet mutristuivat tyytymättöminä Mirayan vastatessa isänsä katseeseen omakin ilmeensä kylmenneenä. Hän nappasi pullonsa pöydältä ja heilautti päätään taaksepäin nielaisten muutaman suullisen yhteen menoon ja keräsi samalla muutaman yllättyneen katseen kapakan laidoilta. Merimiesten harmiksi huvittavaa irvistystä ei Mirayan kasvoille juoman vaikutuksesta tullut, vaan nainen kolautti pullon pöytään kylmä, taas Rayashiin lukittunut ilme värähtämättäkään.
"Selvä, arvon herra kapteeni. Kunnioitukseni on taattu", Miraya sihahti ja nousi kiukkuisella liikkeellä seisomaan saaden pöydän ja sillä olevat pullot heilahtamaan. Hän sieppasi oman pullonsa uudestaan käteensä ja oli nopeasti saanut juoman pinnan lähentymään pullon puoliväliä. Miraya pyyhkäisi suunsa kädenselkämykseen ronskisti ja napautti pullon takaisin pöydälle.
"Kiitos arvon herra kapteenille tarjoiluista." Miraya niiasi tuijottaen edelleen myrkyllisesti Rayashiin. "Herrani luvalla, saanen poistua", hän lisäsi ja vastausta odottamatta käännähti kannoillaan harppoen nopeasti ovelle ja ulos.
Miraya kengät kopisivat kiukkuisesti katuun parin korttelin verran, mutta sitten hän pysähtyi äkisti huokaisten syvään ja hieraisi kasvojaan. Kiukkuinen ilme oli valahtanut lähinnä pettyneeksi. Mutta nyt kohteena ei ollut pelkästään Rayash vaan myös Miraya itse. Rayashilla ei ollut mitään tarvetta kohdella häntä noin, mutta yhtä pettynyt Miraya tajusi olevansa omaankin käytökseensä. Hän oli nähnyt varsin selvästi kuinka uupunut hänen isänsä oli Rakuzan tapaamisen jälkeen ollut, eikä hänellä ollut oikeutta sysätä kiukkuaan Rayashin niskaan varsinkaan nyt. Heillä kummallakaan ei ollut ollut oikeutta siihen.
Hänen päänsä tuskin kiittäisi aamulla juuri juodun viskin määrästä, mutta siitä huolimatta Miraya oli jo ennen seuraavaa kadunkulmaa päättänyt olevansa huomenna aikaisin Rayashin hytin oven takana. Mies itse olisi epäilemättä laivalla jo ennen auringon nousua, jollei jopa mennyt sinne nukkumaan näin lähtöä edeltävänä iltana. Heidän toinen merimatkansa saisi alkaa paremmilla sanoilla kuin tänään vaihdetuilla, siitä Miraya päätti pitää huolen kotiinsa suunnistaessaan.

// Kiitos taas kutkuttavasta pelistä! //
Locked