Salaisuuksien varjostamana

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Salaisuuksien varjostamana

Post by Tinanja »

//Kide & Miraya tänne kun ehditte joskus :D

Aurinko tuskin oli alkanut edes laskea taivaanrannan taa vain yhtä yötä vaille Lohikäärmeen laskettua lähtöpäivää, kun Rayash astui ulos hytistään. Kapteenin mustat kengät oli kiillotettu mattapintaisiksi, ja jalkaan mukautumisesta kertovat juonteet olivat ainut merkki siitä, että kenkiä oli joskus käytetty. Suorat, tummansiniset housut laskeutuivat huolitellun näköisesti kenkien päälle, ja niiden profiilia rajasi vyötäisillä löysästi roikkuva koristeellinen asevyö. Asevyöltä roikkuva miekka oli siroteräinen ja koristeellinen kahvastaan, mutta ehdottomasti myös terävä ja käyttökelpoinen. Rayashin ylävartaloa peitti päälimmäisenä kirjailuin koristeltu liivi, jonka lähes musta väri täydensi housujen tummansinistä kangasta. Kauniit, kirjailut yksityiskohdat oli tehty kullanvärisin langoin sekä napein, ja toivat ryhdikkyyttä ja arvokkuutta vaatteeseen. Housujen kanssa lähes samaa tummansinisen sävyä oleva tunika oli puettu miehen ylle, ja sen koristellut hihansuut loppuivat Rayashin ranteiden tasalle, juuri sopivan mittaisina - ei liian lyhyinä tai liian pitkinä. Tunikassa oli vielä erillinen kaulus, jonka alle Rayash oli kietonut vaaleansinisen huivin, ja laskostanut sen loput liivinsä kauluksen alle pieneksi, hillityksi koristeeksi. Tämän hän oli lukinnut paikalleen kullanvärisellä soljella, joka sointui hyvin liivin nappeihin. Sormia koristivat Doulbturien sinettisormuksen lisäksi muutamat muut jalokivin koristellut korut. Miehen valkeat, usein niin vallattomat hiukset oli suittu löysälle poninhännälle niskaan, pois tieltä.

Tapansa mukaisesti kaiken tämän päälle oli kapteeni vielä heittänyt uskollisen, punaisen viittansa, kun astui hytistään ulos ja Lohikäärmeen kannelle. Pian hänellä oli tukevaa maata jalkojensa alla, kun hän lähti kulkemaan pitkin, tasaisin askelin mukulakivitettyä sataman katua kohti pääkadun kulmaa, jossa oli sopinut tapaavansa Mirayan. Ei mennyt kauaa, että mies jäikin odottelemaan melko hiljaiseen kadunkulmaan Mirayan paikallesaapumista. Sitä ei onneksi tarvinnut kauaa odottaa - nainen oli aina yhtä täsmällinen, ja tässä tilanteessa oli parempi ollakin. Rayash ei odottanut kohtaamista

“Joko sinulla, Alenalla tai molemmilla on loistava maku”, Rayash sanoi hymyillen nähdessään viimein Mirayan astelevan lähemmäs häntä - ja selkeästi tuo oli löytänyt hänen rahoilleen sopivan käyttökohteenkin.
“Menemmekö?” mies hymyili vähän, vaikka varjo vilahtikin tämän kasvoilla, kun mies ajatteli tulevaa tapaamista Rakuzan kanssa.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Kide »

Mirayan vatsaan oli yön aikana asettenut perhosparvi, joka jatkoi räpiköintiään siellä vielä aamullakin. Aivan kuin nuorena tyttönä tiettyjä poikia tavatessa, harmi vain että tällä kertaa kyse ei ollut niin mukavasta jännityksestä. Nyt hänen vatsassaan pörräsi pelokkaita, vaikkakin myös odottavaisia perhosia, mutta ne olivat kaikkea muuta kuin mukavien haihatusten lopputulosta.
Noudettuaan pukunsa Alenalta heti aamusta, oli Miraya ehtinyt tarkistaa sen kunnon ainakin kolme kertaa ennen iltapäivää, aivan kuin sille olisi voinut sattua jotain sen levätessä varovasti sängylle laskostettuna. Hän ei muistanut milloin olisi viimeksi istunut hiuksiaan laittamassa ja kasvojaan ehostamassa näin kauan - hän tajusi ajan kulun vasta auringon valon ottaessa ensimmäisen askeleensa himmenevään suuntaan ja vatsansa murahduksista, jotka kertoivat päivällisestä olevan jo hyvän tovin. Pään taakse suurelle nutturalle kootut hiukset saisivat nyt kelvata, samoin kuin tavallista hieman hillitymmin, mutta Mirayan tyylille ominaisesti tummalla rajatut silmät ja siniseen paremmin sointuvalla hempeällä punalla värjätyt huulet. Kokonaisuuden kruunasi nutturalta irti jätetyt, kasvoja molemmin puolin reunustavat pienet kiharat, jotka tasapainottivat keveydellään muuten väreiltään voimakasta asua. Pieni leipäpala vaimentamaan vatsan nälkäiset murahdukset, jonka jälkeen Miraya varmisti tarkoin ettei yksikään murunen jäänyt hänen mekkonsa rintamukselle, ja hän oli valmis. Juuri sopivasti, jotta hänen ei tarvitsisi kiiruhtaa ehtiäkseen Rayashin kanssa sovittuun tapaamispaikkaan.

Mirayan kasvoilla oli hymy, vaikkakin hieman epäileväinen, kun hän viimein asteli Rayashin luo. Se tosin leveni hieman kapteenin ihastellessa Mirayan asua, jonka etuosa näkyi kokonaan ohuen, nyt vain hartioiden ja selän yllä lepäävän kesäviitan alta. Joko mekon hinta ei ollut ollut Rayashille mitään tai sitten lasku ei vielä ollut päätynyt noiden eriväristen silmien eteen. Tässä tilanteessa kumpikin vaihtoehto sopi Mirayalle vallan mainiosti, sillä heillä molemmilla olisi tänä iltana paljon suurempia asioita pureksittavanaan kuin kallis värjäystyö.
"Kiitos kuulunee pitkälti neiti Alenalle", Miraya hymähti. Ehkäpä puku oli ollut jokaisen kultaisen kolikon arvoinen. "Mennään", hän vastasi, ääni varmempana kuin miksi nainen itsensä tunsi, mutta nyökkäyksen saattelemana he lähtivät kävelemään hiljakseen.

"Siitä pyynnöstäsi..." Miraya rikkoi hiljaisuuden parin kadunvälin jälkeen. "En saanut selville paljoa, mutta uskon, että tämä voisi kiinnostaa sinua." Miraya muisti liiankin selvästi toissailtaisen yllätyskeikkansa yhteen sataman juottoloista, kun hän oli kuullut siellä olevan erityisiä vieraita. Dionen kaupungin varainhoitajaa tapasi harvemmin oluttuopin ääreltä, mutta sinä iltana mies oli päätynyt kostuttamaan kurkkuaan muutaman toverinsa kanssa, joiden kaikkien hienoista kankaista kudotut vaatteet pullistelivat kilpaa merkkinä vauraudesta ja turhankin hyvästä ruokahalusta.

"Uusia kasvoja, tämäpä miellyttävää..." Miraya kujersi laskettuaan käsivartensa tuttavallisesti varainhoitajan olalle. "Ehdottomasti yhden tanssin arvoista!"

Parin tanssin ja useamman tuopin jälkeen nainen oli löytänyt itsensä varainhoitajan polvelta istumasta, ja vaikka hän harmikseen oli saanut selville, ettei joukossa ollut yhtäkään kirjanpitäjää tai ketään heidän lähipiiristään, oli hän päättänyt jäädä juottamaan miehille vielä muutaman tuopillisen lisää. Kaikenvaralta. Ja se oli paljastunut hyväksi päätökseksi.
"Kaupungin resursseja on uudelleenohjattu paljon Rakuzan toimesta. Hän on päättänyt parantaa Dionen vartiointia eikä millä tahansa miehityksellä vaan armeijan väellä", Miraya kertoi vilkaistuaan ensin ympärilleen, ettei kuuloetäisyydellä kulkenut ketään. "Aivan kuin he... valmistautuisivat johonkin", Miraya lisäsi miettivästi ja katsahti vierellään kulkevaa isäänsä kulmat hieman kurtistuneena.
Varainhoitaja oli lopulta kertonut asiasta - jo hieman sammaltavalla äänellä -, kun Miraya oli aikansa varovasti udellut miehen aiemmin puhumasta työtaakan lisääntymisestä. Ilmeisesti ison siivun siirtäminen varoista täysin odottamattomalle, uudelle kohteelle ei ollut ollut helpoin vaatimus.

"Puolet pirun bu-budjettitissta täytyy shuunnitella uudelleen!" Miraya epäili sen olevan melkoisesti liioiteltua, mutta nyökkäsi mahdollisimman ymmärtäväisesti ja taputti miestä lohduttavasti reidelle.

Hän oli istunut miesten seurassa vielä hetken juttelemassa niitä näitä ja liuennut sitten paikalta. Nyt hän toivoi, että Rayashia kiinnostaisi itse uutinen enemmän kuin se, miten Miraya oli sen hankkinut. Muuten paikalta liukeneminen saattaisi alkaa houkutella nytkin.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Tinanja »

Tasaiset askeleet kuljettivat sekä Rayashin että Mirayan kaupungin mukulakivitettyjä katuja kohti kaupungin keskustaa ja sen suuria, valtion ja kaupungin käytössä olevia rakennuksia. Vai oli Miraya ottanut hänen sanoistaan jotain irtikin aiemmin? Ja jopa kysellyt... ties mistä - mistä, Rayash ei halunnut ajatella sitä. Onneksi sanojen merkitys peitti tuonkaltaiset ajatukset nopeasti alleen. No, hän ei ollut ollut siis täysin väärässä ainakaan pohtiessaan sitä, että Rakuzalla oli jotakin omia tarkoitusperiään, tai armeijalla oli. Mutta se, että tämä oli näinkin... näyttävästi aloittanut toimensa täällä, oli yllättävää. Oli selvää, että jotain oli tekeillä.
"Jotakin on tekeillä, siitä ei ole enää epäilystäkään", eikä asiaa auttaneet Aldarin tekemiset tai sanat - onneksi niistä eivät täällä tienneet kuin Lohikäärmeen luotetuimmat henkilöt. Asian olisi parempikin pysyä sellaisena. "Mutta katsotaan, mitä herralla on sanottavanaan", Rayash lisäsi vielä väläyttäen pienen hymyn Mirayan suuntaan heidän saapuessaan viimein keskustaan, ja yhteen sen kartanomaisista taloista, joihin kutsussa oli viitattu. Palvelusväki kiirehti avaamaan oven, ja saattamaan heidät suureen eteisaulaan. Rayash ojensi pian viittansa palvelusväelle Israyn kiipeillessä kapteenin käsivarrella sillä aikaa, kuin tämä olisi ollut normaaliin päiväjärjestykseen kuuluvaa. Sitten heidät saatettiin peremmälle, kun mitä ilmeisemmin sana heidän saapumisestaan oli jo kantautunut Rakuzan korviin. Rayashin kasvoille oli heti taloon astuessa muuttunut se diplomaattinen ilmeettömyys, jollaisen takakse tämä usein piiloutui tilanteissa, joissa ei halunnut - tai voinut olla... oma itsensä. Tämä oli hänen... virallinen puolensa.

Rakuza Zaos Farrith oli pukeutunut aina yhtä huolitellusti, tällä kertaa punertavaan, kultakoristeiseen asuun asemaansa korostaen. Asu koostui tummansinisestä, lähes mustasta tunikasta, ja sen päällä olevasta liivistä, johon oli ommeltu punaista, mutta myös kultakirjailuja korostamaan miehen asemaa. Hän kantoi suoraselkäisenä, itsevarmana asuaan ja antoi hymyn levitä huulilleen palvelusväen ilmoittaessa, että hänen tämäniltainen vieraansa oli saapunut. Tämä pyöräytti hitaasti sormusta sormessaan ennen kuin pyysi saattamaan nämä sisälle. Käsissään rakuzalla oli joitain sormuksia, ja hiukset oli sidottu kiinni, kuten asiallista oli. Suorat, tummat housut ja nahkaiset kengät virallistivat asua tekemättä siitä liian koristeellista, tai arvovaltaista - varsinkin kun liivi itsessään oli jo asemaa hyvin tarkasti korostava, mantereen värejä kantava asuste. Juuri sopivan hillittyä, arvovaltaista ja asemasta kertovaa tätä illallista varten.

Rayash Doulbtur oli suurimman Dionen ja Itärannikon saariston väliä kulkevan kauppalaivan kapteeni, jonka... huhujen mukaan hyvin katkaistut perhesiteet johtivat takaisin Itärannikon saaristolle. Miehen mielenkiintoinen asema, hyvä toimeentulo ja vaikutusvalta satamissa sekä kaupungeissa täällä oli merkittävä. Mikäli hän halusi tavata vaikutusvaltaisia kaupunkilaisia, ei kapteeni Doulbtur ollut yksi niistä, jotka jätettäisiin sivuun tästä. Mutta se, mitä tuo voisi tarjota hänen tarkoitusperilleen, oli vielä arvoitus. Se toivottavasti selkiäisi tämän illan aikana, Zaos Farrith ajatteli itsekseen taiteillessaan kohteliaan hymyn kasvoilleen, kun käveli ruokasalin ovia kohden vastaanottaakseen... vieraansa? Näköjään kapteeni ei ollut tullut yksin, mies ajatteli katsoessaan naistakin pitkään tämän kävellessä lähemmäs. Suurimman osan Rakuzan huomiosta kuitenkin vei musta lintu, joka istui kapteenin olkapäällä, katsoen kellertävillä silmillään suoraan häntä kohden.
"Arvon Rakuza Zaos Farrith", yksi palvelijoista kiirehti esittelemään Rakuzan, kun tämä astui ruokasalista eteishalliin.

"Tervetuloa, kapteeni Doulbtur... ja neiti?"
"Kiitos, arvon rakuza", Rayashin pää taipui syvään nyökkäykseen hänen tarttuessaan Rakuzan tarjoamaan käteen. Kättely oli molemmin puolin hyvin... vakaa, vahva ja miesten katseet kohtasivat tuskin pieneksi hetkeksi, kun Rayash suoristautui nyökkäyksestään. Kapteeni viittasi lyhyesti Mirayaa kohden. "Neiti Cabra, Valkoisen Lohikäärmeen kirjanpitäjä", Rayash esitteli sitten Rakuzan astuessa hieman eteenpäin, ja suukottaessaan nopeasti Mirayan ojennetun käden kämmenselkää. Kun mies kohotti siitä katseensa, hymy levisi takaisin tuon kasvoille.
"Hienoa tavata teidät, neiti Cabra", Rakuza sanoi hymyillen, tuskin huomattavan silmäniskun lisätessä entisestään sanojen mairittelevaa, mutta samalla hyvin kunniakasta tyyliä.
"Ja on hienoa, että näin ikävän lyhyellä varoitusajalla saatoitte vastata tähän kutsuuni", Rakuza sanoi kääntyen kannoillaan sillä armeijamaisella tarkkuudella, jossa tosin oli tiettyä sulavuutta, jota rivisotilailta ei nähnyt. Hänen askeleensa olivat suorat, ja tämä käveli suoraselkäisenä ja itseään tarkalla olemuksella kantaen, kun käveli ruokasaliin. Hän otti pian paikkansa pöydän päässä palvelusväen kiirehtiessä vetämään Rayashille ja Mirayalle vastakkaisilta puolilta pöytää istumapaikat. Kattaus oli jo korjattu koskemaan kolmea, kun he kävelivät peremmälle, ja istuivat suurille, raskaille puutuoleille. Pian laseihin kaadettiin viiniä, ja heille tuotiin kermaisen tuoksuiset keittokulhot alkuruuaksi.

"Maineenne on kiirinyt korkealle, siksi halusinkin tavata teidät henkilökohtaisesti. Te, ja laivanne, kapteeni Doulbtur ovat merkittävä tekijä kaupankäynnissä Dionen ja Itärannikon saariston välillä. Toivottavasti hallinnon määräämät rajoitteet tähän eivät ole vaikuttaneet merkittävästi toimintaanne... Ymmärrätte varmasti sivistyneenä miehenä, että jotain on tehtävä merkittävälle määrälle veronkiertoa sekä salakuljetusta, mitä täällä on ikävä kyllä tapahtunut", Rakuzan sanat avasivat sen keskustelun, johon Rayash ei välttämättä olisi halunnut olla osallinen. Mutta tuo nosti kissan pöydälle - ja sitä Rayash arvosti. Hän tosin myös epäili, että Rakuza oli aiemminkin istunut tämänkaltaisessa pöydässä, samankaltaisissa tilanteissa, ja oli parempi tuoda esille ikävät asiat kiertämästä keskustelua.
"Kiitokset kutsustanne", Rayash sanoi sanojaan hitaasti maistellen, katsoen ohimennen Mirayaan, sitten Rakuzaan ennen kuin jatkoi.
"Lohikäärmeen liikevaihto on riittävä siihen, etteivät uudet säädökset muuta merkittävästi liiketoimintaa", kapteeni jatkoi sitten. "Mutta voitte olla varma, että huolenpitoanne tilanteen osalta arvostetaan sekä minun, että miehistöni toimesta."
"Se on mukava kuulla, ja toivon, että tarjoukseni tänään vielä tulisi parantamaan tätä tilannetta... Minä, tai kukaan muukaan hallinnossa ei halua vaikeuttaa liiketoimia, vaikka lain kiertämistä onkin hillittävä toisinaan rajuin keinoin", Rakuza vastasi sillä aina yhtä huolitelllulla sävyllään maistaessaan hitaasti keittoaan. Tämä kohotti pian katseensa takaisin Rayashiin. ", Rakuza jatkoi sitten. "Toivon, että voin tänä iltana tarjota siihen vaihtoehdon, molemminpuolisen sopimuksen. Kauppasopimuksen."
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Kide »

Miraya oli huomaavinaan ehkä jopa yllättynyttä tyytyväisyyttä isänsä kasvoilla, kun hän kertoi mitä oli saanut selville. Helpottavinta kuitenkin oli, ettei Rayash halunnut vahvistaa tätä tietolähdettä tarkemmin, vaan näytti saman tien uppoutuvan mietteisiinsä. Jotain todellakin oli tekeillä, mutta nämä sieltä täältä pomitut epämääräiset tiedonmurut ja vastauksen puuttuminen saivat naisen suipistamaan suutaan mietteliäänä. Palapelistä puuttui liian monta palaa, jotta he olisivat voineet hahmottaa sen kuvan, mutta toivottavasti seuraava tapaaminen antaisi heille muutaman keskeisen osan lisää. Miraya nyökkäsi Rayashille kohottaen omillekin kasvoille pienen hymyn, ennen kuin nosti katseensa heidän edenpänä kohoavan arvokkaan rakennuksen piirteisiin. Kukahan - tai ketkä - täältä oli passitettu hartiat lysyssä raahustamaan henkilökohtaisten tavaroidensa kanssa johonkin väliaikaiseen asumukseen Rakuzan tieltä. Kuin jono katkeria hiiriä, jotka saivat väistyä kissan asettuessa taloksi.
Talo oli sisältään juuri niin iso kuin ulkokuori antoi ymmärtää. Antaessaan oman viittansa palvelusväen hoiviin, antoi Miraya samalla katseensa kierrellä ympäri isoa ja uljasta eteisaulaa. Hänkin oli vetänyt tyynen maskin kasvoilleen, mutta antoi aidon ihastuksen välkkyä sen läpi silmistään - sehän vain sopi kirjanpitäjän rooliin, jonka ei kuulunut olla tottunut tällaisiin paikkoihin. Mielikuvissaan hän palasi nopeasti Drienelle ja Doultburien kartanolle, eikä voinut olla vertaamatta sitä tämän rakennuksen piirteisiin. Jos hänen setänsä valta saaristossa kaipasi vielä todistusta, tässä sitä oli tarjolla, kun Rakuzan asumus kalpeni hänen sukunsa kartanon rinnalla. Toki kyse oli vain väliaikaisesta asunnosta, jonka piti löytyä keskeiseltä paikalta kaupungista, mutta tietäessään mitä tiesi, olisi tämä ollut huvittuneen puuskahduksen arvoista, mikäli neutraali maski ei olisi sitä estänyt.

Miraya asettautui kulkemaan asiaan kuuluvan kunnioittavasti pari askelta Rayashin takaviistossa palvelijoiden ohjatessa heitä peremmälle asuntoon. Toisin kuin monet muut valtaa käsissään kukkurallisia kannattelevista henkilöistä, Rakuza oli heti valmis vastaanottamaan vieraansa odotuttamatta heitä turhia. Valtavat ruokasalin ovet avautuivat heidän edessään ja vastassa seisoi mantereen väreissä loistava, odotetun itsevarmasti itsensä kantava armeijan johdon jäsen. Miraya ei tiennyt olivatko syynä mantereen kunnioitusta herättävät värit, jotka miehen huoliteltua asua koristivat, vai vain miehestä luontaisesti uhkuva auktoriteetti, mutta joka tapauksessa hänen asuunsa uponneiden kultakolikoiden määrä ei tuntunut enää niin kitkerältä ajatukselta.
Rakuzan kasvoilla lepäsi vähintään yhtä paksu virallinen maski kuin Miraya oli huomannut Rayashinkin ilmeet taas peittävän, mutta hän oli pistävinään merkille hienoisen yllätyksen illan isännän kasvoilla. Se vähäinenkin ilmeikkyys oli kuitenkin nopeasti poissa, kun Rakuza kohtasi lyhyesti Mirayan katseen ja vilkaisi Rayashin hartialla seisovaa Israyta. Johtuipa se Mirayasta tai Israysta, joissa Rakuzan katse pysähtyi, niin ilme oli kadonnut yhtä nopeasti kuin ilmestynytkin. Edes Isray ei saanut osakseen hetkellistä, tyyntä katsetta enempää. Linnun nappisilmien tarkkaavainen tuijotus saattoi olla mielenkiintoisen vangitseva, tai sitte ahdistava, riippuen mitä ajatuksia katsojan omien silmien takana liikkui. Se mitä Rakuzan mielessä liikkui ei kuitenkaan välittynyt enää uudelleen miehen kasvoille asti tuon kohdatessa Israyn läpitunkevan katseen. Ilmeisesti siivekäskin oli tervetullut tälle illalliselle tai ainakin Rakuza siirtyi turhia empimättä tervehtimään vieraitaan. Silloin vahvistuivat myös Mirayan epäilykset hienoisesta yllätyksestä, jonka ainakin hän aiheutti astellessaan paikalle Rayashin vanavedessä. Rayash ei siis ollut ilmoittanut Mirayan osallistumisesta etukäteen. Olikohan kutsu alunperinkään koskenut muuta kuin Rayashia?
Miraya astui askeleen eteenpäin Rayashin esiteltyä hänet ja niiasi muodollisesti kättään tarjotessaan.
"Kiitos. Kuin myös teidät, arvoisa Rakuza." Hänen virallinen ilmeensä ei kuitenkaan kestänyt sitä yllätystä, jonka Rakuzan juuri havaittava silmänisku tarjosi. Toinen vaaleista kulmakarvoista nytkähti hieman ylöspäin samoin kuin toinen naisen suupielistä. Ilmeisesti Rakuza Zaos Farrithilla ei ollutkaan niin jäykkää rautakankea persauksiinsa työnnettynä kuin Miraya oli kuvitellut. Tapaaminen alkoi vaikuttaa entistä mielenkiintoisemmalta.

Keittokulhot olivat tuskin saaneet höyryttyä tuoksuaan kolmikon neniin asti, kun Rakuza läväytti pöytään Dionea koko kevään puhutelleen aiheen. Ei siis turhaa sään päivittelyä tai muita kohteliaisuuksia, mitäpä muuta oletettavasti kiireiseltä mieheltä saattoikaan odottaa. Oikeastaan olikin yllättävää, että tämä keskustelu ylipäätään käytiin ruuan ääressä. Ja sen takia myös epäilyttävää.
Miraya vastasi isänsä katseeseen tyynesti, mutta kuunteli miesten hienovaraisen sananvaihdon pohjavirtoja tarkkaavaisesti keittoa maistellessaan. Vaikka itse aiheeseen iskettiin suoraan kiinni kuin pihviin, jonka pelättiin kaiken valmistuksenkin jälkeen pakenevan lautaselta, osasi Rakuza myös jättää sopivaan kohtaan tauon keiton maistelulle, jotta varmasti sai korostettua asemaansa tämän tapaamisen järjestäjänä. Parantamaan tilannetta..? Miraya siveli viinilasin jalkaa hetken ennen kuin siemaisi siitä. Hän tuskin huomasi syvän marjaisaa vivahdetta juomassaan, kun päässä pyörivät kysymykset turruttivat muita aisteja. Minkähänlaisesta kauppasopimuksesta nyt sitten puhuttiin? Tämä saattoi olla hyvä juttu tai sitten juuri päinvastainen. Jälkimmäinen vaihtoehto oli pelottavasti todennäköisempi kaikkea Valkoiseen Lohikäärmeeseen liittyvää ajatellen.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Tinanja »

"Se on mukava kuulla, ja toivon, että tarjoukseni tänään vielä tulisi parantamaan tätä tilannetta... Minä, tai kukaan muukaan hallinnossa ei halua vaikeuttaa liiketoimia, vaikka lain kiertämistä onkin hillittävä toisinaan rajuin keinoin", Rakuza vastasi sillä aina yhtä huolitelllulla sävyllään maistaessaan hitaasti keittoaan. Tämä kohotti pian katseensa takaisin Rayashiin. ", Rakuza jatkoi sitten. "Toivon, että voin tänä iltana tarjota siihen vaihtoehdon, molemminpuolisen sopimuksen. Kauppasopimuksen."

Rayash kohotti tuskin huomattavasti kulmiaan kuullessaan Rakuzan ehdotuksen. Hän oli odottanut jotakin tälläistä, ehdottomasti. Mutta tämä oli silti yllättävää: varsinkin se, miten nopeasti ja miten aikaisessa vaiheessa illallista Rakuza toi tämän esille - oli selvää, ettei Rakuza halunnut tuhlata kummankaan aikaa. Jos jotain tässä tapaamisessa Rayashin oli arvostettava, se oli suorasukaisuus, suoraan aiheeseen meneminen ja siinä pysyminen. Vaikka sitten niin, että se tapahtui jo alkuruuan aikana. Sopivat tauot kommenttien ja ehdotusten välissä loivat ilmapiiriä, jossa Rakuzan sanoja, ja keskustelua oli helpompi sulatella. Se tarjosi myös mahdollisuuden olla hetken hiljaa, ja painottaa omat sanansa paremmin keskusteluun sopiviksi. Ei sillä, etteikö Rayash olisi tälläiseen hienosteluun tottunut - jotain hyvää Doulbturien sukuun kuulumisesta ja tiukasta kasvatuksestakin oli, mutta… ei hän silti ollut ketään näin arvovaltaista ollut tavannut. Se, että hänen kanssaan tässä pöydässä istui myös Rakuza, teki tilanteesta erityisen… ja erityisen vaarallisen. Eikä Rakuza Zaos Farrithin ehdotus kauppasopimuksesta ollut sellainen, josta saattaisi kieltäytyä ilman seurauksia. Niinpä mies kohotti katseensa takaisin Rakuzaan tyhjentyneeltä keittolautaseltaan. Pian olisi pääruuan aika, ja pääaiheenkin, ainakin mitä tuon puheita oli uskottava.

Kapteeni Rayash Doulbtur kohtaisi mieluummin napit vastakkain veljensä Aldar Doulbturin kuin Rakuza Zaos Farrithin ja tämän vaikutusvallan.

“Olen varma, että pääsemme yhteisymmärrykseen tarpeistanne… tämän kauppasopimuksen osalta, arvon Rakuza”, Rayash vastasi sitten nyökäten lyhyesti tuolle, katseen vaeltaessa pian takaisin huoneeseen ilmaantuneeseen palvelusväkeen, joka kiirehti tarjoilemaan herkullisen täyteläisen tuoksuiset pääruuat heidän eteensä. Sen lisäksi, että kesä oli tuonut mukanaan tuoreutta kasviksien muodossa, oli ilmeisesti tätä varten myös metsästetty riistaa mureaksi paistetusta lihasta. Kaikenkaikkiaan esillelaittoineen, lisukkeineen, viineineen… kyse ei ollut edullisesta illallisesta. Vähempää Rakuzalta Rayash ei olisikaan odottanut.
“Joten…”, Rayash jatkoi maistaessaan hitaasti kallista viiniä, joka oli juuri kaadettu hänen lasiaan täyttämään.
“Miten voin auttaa?”

Rakuzan kasvoille levisi pienenpieni, tuskin huomattava hymy, kun hän kuuli kapteenin vastauksen. Hän oli odottanut tuolta paljon, eikä ollut pettynyt. Vaikutti hyvin paljon siltä, että herra Rayash Doulbtur, Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni oli maineensa veroinen liikemies ja diplomaatti. Tämän lyhyen keskustelun perusteella ei Farrith ollut yllättynyt Lohikäärmeen arvon, ja liikevaihdon kasvusta Rayashin ohjauksessa. Silti miehessä oli paljon arvoituksia: hänen miehistönsä lähimpiä oli vaikea, lähes mahdoton tulkita: haltianainen, joka kuuleman perusteella toimi hänen oikeana kätenään oli henkilö, joka oli kotoisin jostakin kaukaa, ei Dionen lähipiiristä ainakaan. Ehkä sisämaasta, jostain pienestä kylästä keskellä ei mitään? Tämän pääasiallinen kirjanpitäjä tuon… uuden naisen lisäksi oli aiempi Dionen sataman kirjanpitäjämies, Airdan Keymoner. Mies, joka tunnettiin numeroiden hallintakyvystään, ja siitä että tämän kanssa oli mahdoton keskustella järkevästi. Mutta viimeinen, Eldrin Virqen, oli saaristosta kun kapteeni itsekin. Kirjat ja selvitystyö kertoivat, että herra Virqen ei ollut tervetullut Itärannikon saaristoon takaisin ilman kapteenin valvovaa silmää, ja lupausta siitä, että hän oli vastuussa toisen miehen tekemisistä.

Rayash Doulbtur vaikutti mieheltä, joka valitsi lähimpänsä tarkkaan. Näiltä tuskin saisi mitään lisätietoja tämän jo tiedetyn ja pengotun lisäksi. Tämä uusi kirjanpitä kuitenkin oli vielä arvoitus - oliko tuon suhde Rayashiin vain liiketoimien kautta, vai oliko taustalla jotakin - yksinäisyyttä ehkä kapteenin osalta? Tästä oli ollut mahdoton tässä ajassa nyhtää tietoja muuten kuin että tuo oli ilmaantunut Dioneen, ilmeisesti saaristosta myöskin, ja saaristossa ei ollut ainakaan virallista kirjanpitoa tästä kyseisestä Miraya Cabrasta. Muutamalla virkamiehellä tosin oli ollut mielenkiintoista sanottavaa siitä, missä nämä olivat tuon tavannneet. Nyt tuo kapteeni varmasti yritti kohentaa naisen kiiltokuvaa ottamalla tämän mukaan tähän keskusteluun.

Tilanne alkoi vaikuttaa yhä enemmän ja enemmän siltä kuin sen pitäisikin. Kuten hän oli Rakegan kanssa puhunut aiemmin…

“Kauppakillan kokous sai ainakin rahoja pyörittelevät tahot varpailleen”, ritarien Rakuza Zaos Farrith sanoi hiljaa, katsellen työpöytänsä ääressä istuvaa Rakegaa arvioiden. Pieni hymy levisi koko maan johtajan huulille tämän kuullessa Rakuzansa sanat. “Hyvä.”
“Uskon, että olet jo edistänyt toisia suunnitelmiamme?” Rakega Maeron Tracar kääntyi katsomaan ovenpieltä vasten nojailevaa, aina niin siististi pukeutunutta ritaria, jonka vuoro oli hymyillä ja nyökätä.
“Tapaan Valkoisen Lohikäärmeen kapteenin Rayash Doulburin illallisen merkeissä huomenna”, Zaos Farrith vastasi saaden Rakegan hymähtämään. “Loistavaa.”
“Olettaisin, että joukot saapuvat myös tipoittain, epäilyksiä herättämättä avustamaan vartijoita ja virkamiehiä kauppakillan pohjustamien käskyjen toimeenpanossa?” Rakuza katsoi arvioiden Rakegaan, joka nyökkäsi. “Kuten suunnittelimme.”


“Maan hallitus on pitkään tehnyt yhteistyötä myös kapteenien kanssa Itärannikon saariston asioita koskien”, Rakuza aloitti sitten, sanojaan jälleen hitaasti maistellen, antaen sekä Rayashille että tämän… seuralaiselle aikaa pureskella hänen sanojaan.
“Ikävä kyllä edellinen kapteeni, herra Lordenar, jäi työstään ansaitulle eläkkeelle. Vakaa asema on nostanut teidät, herra Doulbtur parhaimmaksi ehdokkaaksi jatkamaan sopimusta, joka eläköitymisen vuoksi raukesi.”

Rayashin oli vaikea tulkita Rakuzan kasvoista yhtään mitään ruokailunsa ja kuuntelunsa sivussa. Tämä venytti sanojaan sopivasti, jotta niitä ei painotettu mistään kohdasta virkettä. Ei ollut yllättävää, että Lordenar oli harrastanut veljeilyä valtionhallinnon kanssa - tämä oli aina ollut perseennuolija suuntaan jos toiseen. Rayash tosin arveli myös, että aivan kuten aiemmastakin kumppanistaan Lordenarista, oli Rakuza ottanut selvää myös hänestä. Rayash epäili myös, että Lordenarin nimen esiin tuominen oli jokin juoni saada hänet luottavaisemmaksi - ihan kuin hän muutenkaan olisi voinut jotain muuta kuin myöntävästi vastata. Ilmeisesti sopimus kuitenkin oli ollut rahakas, Lordenar vietti eläkepäiviään leveästi isossa kartanossa palvelusväen hellässä huomassa… joten tällä sopimuksella voisi hyvin saada peiteltyä paremmin ja paremmin kaikki vähän enemmän… hämäräperäinen toiminta.

Hitaasti Rayash maistoi lihaansa, kun kuunteli Rakuzan seuraavia sanoja.
“On paljon esineitä, ja asioita, joita pitää hallinnon toimivuuden takaamiseksi kuljettaa saaristoon täältä, tai saaristosta tänne. Tarjoan sopimusta, joka takaa varmasti merkittävän tulonlähteen koko purjehduskauden ajaksi Lohikäärmeelle ja sen miehistölle”, Rakuza jatkoi sitten. “Kompensaatio tulisi tämänkaltaisesta kuljetuksesta olemaan merkittävä, sillä itse kuljettamisen lisäksi maksu koostaa täydellisen vaitiolovelvollisuuden kaikesta, mitä sopimuksen puitteissa kuljetetaan.”

“En usko, kaikella kunnioituksella, herra Rakuza, että olette valinneet Lohikäärmeen, ja minut tähän pöydän ääreen keskustelemaan asiasta, mikäli ette voisi olla jo varmoja maineestani ja siitä, ettei minulla ole tapana laverrella sopimuksistani mitään? Voitte olla varmoja, että tilanne tämän osalta on täysin sama”, Rayash vastasi, äänensävyyn eksyessä pientä terävyyttäkin, joka sai Rakuzan kohottamaan kulmiaan.
“Joten”, Rayash jatkoi, nyt antaessaan pienen hymyn livahtaa hetkeksi kasvoilleen.
“Mitä haluaisitte, että Lohikäärme vie saaristoon, ja takaisin, herra Rakuza?”
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Kide »

Aivan kuin olisi ollut ennalta suunniteltua, että alkuruuasta siirryttiin pääruokaan juuri samaan aikaan, kun Rakuzan ehdotus sopimuksesta leijui ilmassa. Kuinka monelle tuollainen tarjous olisikaan ollut kapteenin uran kohokohta, toisin kuin Rayashille. Valkoista Lohikäärmettä keikuttivat jo aivan tarpeeksi Aldarin suunnitelmat, jotka yhteisen sukunimen kautta linkittyisivät epäilemättä tavalla tai toisella myös Rayashiin. Jos mukaan salakuljetuksen lisäksi laitettiin Rakuzan rahti, oli kokeneimmallekin kapteenille luotu hankala ristiaallokko luovittavakseen. Epäilemättä Rayashin mielessä velloivat aivan samat ajatukset, mutta hymyiltyään kiitollisesti palvelijoille ja nostettuaan katseensa isäänsä, ei Miraya nähnyt muuta kuin täydellistä tyyneyttä. Samanlaista, jonka Mirayakin heidän molempien onneksi pystyi kasvoillaan pitämään.
Miraya liikutteli uuden annoksensa lihaa ja kasviksia hieman saaden herkullista tuoksua ryöpsähätämään ilmaan, muttei nostanut mitään toistaiseksi suuhunsa. Hänen oli kuultava ensin kuinka Rakuza aloittaisi sopimuksensa pohjustamisen. Naisen vatsanpohjaan kiertynyt solmu löystyi hieman, kun herra Farrith mainitsi eläköityneen kapteenin. Miraya uskaltautui maistamaan hienostuneen varovaisesti ensimmäiset palansa pääruuasta. Ehkä kyse olisi vain tavallisesti rahtisopimuksesta, joka toisi varmoja lisätuloja kuitenkaan vaarantamatta Rayashin muita, tuottoisimpia sopimuksia. Rayashin ja Rakuzan välillä ruokaa, välillä toisiaan vilkaisevat katseet olivat kuin peilikuvat toisistaan; yhtä tyynet ja viralliset, aivan kuin merkittävien sopimuksien sijasta olisi puhuttu lihan mureudesta. Miraya saattoi vain seurata oman rauhallisen naamionsa takana, voisiko tämä lupaavalta vaikuttava alku olla totta. Miraya ei tiennyt kapteeni Lordenarista paljon muuta kuin huhuja, mutta niitä kaikkia yhdisti yksi asia: varakkuus. Herra Lordenar oli kaikesta päätellen ollut menestynyt kapteeni, ja sille oli ehkä juuri selvinnyt syy.

Miraya pureksi mukavan rapeiksi jätettyjä kasviksia yhtä tiuhaan kuin hän eritteli mielessään Rakuzan sanoja. Epäilemättä tämä olisi rahakas sopimus, mutta se kuinka Rakuza kuvaili kuljetettavaa rahtia herätti Mirayassakin omat epäilyksensä. Aivan kuten piiloseinien ja salaisten välipohjien kätköissä kuljetetuissa tavaroissa oli vaaransa, niin taisi olla tässäkin rahdissa. Tieto kummastakaan ei saanut joutua vääriin käsiin tai seuraukset olisivat karmean lopun alkua. Toisaalta mantereen hallinnolle toimitettava rahti saattaisi myös avata erilaisia vapauksia sitä kuljettavalle alukselle.
Rayash vastasi Rakuzan varovaisiin vihjauksiin juuri sellaisella itsevarmuudella, jota Miraya osasikin odottaa. Nainen itsekin kohotti aavistuksen leukaansa laskettuaan juuri maistamansa ruokaviinin takaisin pöydälle ja siirrettyään katseensa Rakuza Zaos Farrithiin. Pieni, mutta sitäkin merkittävämpi ele Rayashin tueksi ja Rakuzan vakuuttamiseksi.
"Tämä teatraalisuus on turhaa, hitto soikoon, kakistaisit nyt vain kaiken ulos!" Miraya mietti Rayashin kysymyksen perään, mutta hänenkin turhautuneet ajatuksensa jäivät pienen, sievän hymyn taakse piiloon. Oli selvää, etteivät he Rayashin kanssa istuisi täällä nyt, jollei Rakuza jo pitäisi Lohikäärmeen kapteenia tarpeeksi luotettavana yhteistyökumppanina. Hymy naisen huulilla suipistui hitaasti odottavan neutraaliksi, kun Miraya tajusi, että tällainen luottamuksen osoitus oli vaatinut taustatyötä. Selvästikään tietoja ei oltu saatu kaivettua salakuljetukseen asti, muuten pehmustetut penkit heidän allaan olisivat olleet kylmää kiveä ja ruokailuvälineiden sijaan käsissä kahleet - Miraya nielaisi ajatukselleen -, mutta mitähän kaikkea muuta Rakuzan vaikutusvallalla oli mahdollista saada selville. Tuskin sentään Mirayan ja Rayashin todellista suhdetta toisiinsa, mutta entä kaikki muu? Saattoiko Rakuzan korviin olla kantautunut tieto naamion taakse kätkeytyneestä tanssijattaresta, jonka yksi siellä ja toinen täällä osasi yhdistää Mirayaan? Piru vie, oliko Mirayan kättelyssä näkemä silmänisku ollut todellakin aito ja tässä syy sille? Ensimmäistä kertaa elämässään nainen todella huolestui siitä, kuka hänen toisesta työnkuvastaan tiesi ja ennen kaikkea voisiko se vaikuttaa jotenkin Rayashiin.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Tinanja »

Rakuza Zaos Farrith kohotti hieman kulmiaan ruokaillessaan ja kuullessaan Rayashin melko terävän, mutta samalla hyvin diplomaattisen asiallisen vastauksen. Sen terävyys ja sanojen sekaan kääritty arvaus tai tieto siitä, että mies arveli hänen penkoneen Lohikäärmeen ja tämän miehistön asioita riittävästi ennen edes kutsun kirjoittamista kertoi tuon olevan maineensa veroinen. Herra Rayash Doulbtur oli pelannut selkeästi tätä peliä aiemminkin, ja Rakuzalla ei ollut aikomustakaan antaa tilaisuuden lipua käsistään - myös hän osasi tämän.

“Olen varma, kapteeni Doulbtur, että ymmärrätte sanojeni merkityksen tärkeyden, vaikka ne itsestäänselvyyksiä ovatkin”, tässä vaiheesa Rakuzan katse osui ohimennen myös Mirayaan, mutta palasi lähes samantien takaisin kapteeniin itseensä. “Mutta”, pääruuan hitaasti kadotessa ruokailijoiden suuhun, sopivien taukojen painottamana Rakuza jatkoi ehdotuksensa esiin tuomista pala palalta.
“Kaikkea kirjeistä verorahoihin ja resursseista ohjeisiin, joita ei saa kirjata edes paperille. Tarjoan teille ja laivallenne, arvon kapteeni Doulbtur molempia osapuolia hyödyttävää sopimusta. Hallinto, ja minä, saamme maineeltaan tahrattoman ja kunniallisen laivan kuljettamaan erinäisiä tarpeitamme meren ylitse”, tuo piti jälleen sopivan tauon ennen kuin jatkoi.

“Niin kauan, kuin tämä sopimus on voimassa, Lohikäärme on vapautettu tullimaksuista sekä pistotarkastuksista. Lisäksi sopimuksen aiheuttamat mahdolliset kulut kompensoidaan, mikäli esimerkiksi viestejä pitää viedä henkilökohtaisesti henkilöltä toiselle. Tämä kaikki tulee niin kutsutun normalain maksun lisäksi, ja uskoisin teidän nykyisten taksojenne perusteella tämän olevan noin tuplasti sen verran, mitä lastin kuljettamisesta nyt saatte.”

Rayash näytti hyvin diplomaattisen ilmeettömältä, mutta ei voinut olla kohottamatta tuskin huomattavasti toista kulmaansa kuunnellessaan Rakuzan ehdotusta ja painaessaan mieleensä jokaisen sanan hyvin tarkasti. Voi kyllä, hän haluaisi tuon kirjallisena. Mutta eduista ja rahasta huolimatta tämä olisi sopimus, joka sitoisi vuosia ja vuosia, tapahtui mitä tahansa. Aldarin suunnitelmia se ei huomioisi, eikä koskaan huomioisi. Mutta kuten mies oli jo aiemmin päättänyt - hän nousisi mieluummin veljeään kuin maan hallintoa vastaan.

“Sopimusehdotuksenne, arvon herra Rakuza, kuulostaa varteenotettavalta”, Rayash sanoi sitten sanojaan maistellen, pääruuan viimeisiä paloja maistellen. “Ja olen varma, että minun lisäkseni myös koko miehistö Lohikäärmeellä arvostaisi lisätuloja, joita se toisi, vaikka he eivät tietäisikään, kuka niitä maksaa”, kapteeni vastasi sitten.
"Neiti Cabra, muistanhan oikein, mikäli sanon että tämänhetkisen näkymän mukaan tätä merimatkaa seuraavalla matkalla Drieneen ja takaisin on varaa vielä lisälastille?” Rayash kohotti katseensa nyt takaisin Mirayaan kysyvänä - ei hän tuota ollut turhaan tuonut tänne, ja se tulisi osoittaa myös tuolle Rakuzalle noilla muutamilla sanoilla, jotka hän Mirayalle suuntasi.

“Siitä huolimatta, pienet esineet, viestit tai asiat sopivat varmasti myös huomisaamuna alkavalle varhaiselle merimatkalle Drieneen”, mies käänsi katseensa takaisin Rakuzaan, jonka kasvoilta hän oli näkevinään tyytyväisyyden häilähdyksen ennen kuin tämä saattoi sen piilottaa.
“Mutta kuten sanoitte itsekin, olen liikemies, joten ymmärrätte varmasti että haluan tämän tarjouksenne kirjallisena, sekä kahtena kappaleena - toinen minulle, toinen teille, ennen kuin voimme edetä tämän sopimuksen puitteissa mihinkään?”

Rakuza vain nyökkäsi lyhyesti, vilkaisten arvioiden myös Mirayaa palvelusväen hakiessa heidän pääruoka-astiansa pois ja tuoden tilalle kauniisti koristellut kakkupalat. Kun nämä olivat viimein lähteneet, viittasi Rakuza sivustalla seisovaa nuorukaista tuomaan kaksi kerälle käärittyä paperirullaa, joista toisen Rakuza ojensi pian Rayashille tämän saatua ensin kakusta ensimäisen palan suuhunsa.
“Se on vain reilua molempia sopimuksen osapuolia kohtaan. Tutustu rauhassa sopimusehdotukseeni”, mies sanoi sitten kapteenin ottaessa paperin käsiinsä ja avatessaan sen.

Oli selvää, että siihen oli käytetty varoja jo pelkästään paperin ja musteen osalta. Mutta sisältö kertoi oppineisuudesta, porsaanreikien tukkimisesta ja tarkoista raameista, joilla hallinto takasi itselleen parhaimman mahdollisen sopimuksen unohtamatta toisen osapuolen riittävää lahjontaa. Tullien ja erityisesti tarkastuksien poisjääminen lämmitti Rayashin muuten niin jäätynyttä mieltä - tämä oli sopimus, jollaista hän ei koskaan ollut osannut kuvitellakaan näkevänsä, saati olevan itse siinä se toinen osapuoli. Sopimuksesta myös näki taustatyön, jota sitä varten oli tehty, mutta ehdot olivat samat, joita Rakuza oli vain hetkeä aiemmin ehdottanut.

Kakunsyönnin lomassa Rayash luki useampaan kertaan sopimuksen tavaten sen sanamuotoja ja lopulta nyökäten Rakuzalle.
“Tämä on sopimus, jonka voimme solmia”, mies vastasi sitten Rakuzalle.

Muutamien kohtleiaisuuksien ja virallisuuksien jälkeen jälkiruokakin alkoi olla nautittuna. Siitä huolimatta, että ruoka ei ollut liian täyttävää tai raskasta, kapteenin sisällä oli painava pala, kun hän tarttui sulkakynään ja kirjoitti nimensä molempien papereiden alareunaan Rakuzan jälkeen. Pian maan hallinnon sinetin vieressä oli Doulbturien sukuvakuunan koristaman sormuksen sinetti samalla lailla, odottamassa pientä hetkeä kuivua. Sitten ne käärittiin takaisin rulliksi, ja toinen jäi Rakuzan, toinen Rayashin käteen, kun miehet kättelivät ja nyökkäsivät.

“Olen varma, että tästä tulee molempia osapuolia miellyttävä yhteistyö”, Rakuza sanoi sitten vielä saattaessaan kaksikon ovelle.
“En olisi voinut ilmaista ajatuksiani paremmin”, Rayash vastasi vielä nyökkäyksen saattelemana, ennen kuin hetken päästä astui viileään, hämärtyvään iltaan työntäen sopimuksen syvälle taskuunsa.
Mies ei sanonut mitään, kun asteli kohti satamaa Miraya kannoillaan. Sanaakaan sanomatta Rayash kääntyi pienen kulmakapakan ovelle ja siitä sisälle. Hän laski tiskille pari kiiltelevää kultarahaa.
“Kaksi pulloa vahvinta, mitä ikinä teillä onkaan”, kapteeni sanoi sitten hieman käheällä äänellä. Tarjoilija kiirehti täyttämään tilausta, ja Rayash korkkasi samantien toisen pullon, juoden siitä kerralla lähemmäs puolet ennen kuin suostui edes vilkaisemaankaan Mirayaan. Hetken aikaa mies näytti paljon vanehmmalta kuin mitä olikaan, kuin jokin raskas olisi painanut hänen olemustaan ja hartioitaan alaspäin.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Kide »

Miraya sai kuin saikin pidettyä ilmeensä kurissa, vaikka hänen kulmansa pyrkivätkin hivuttautumaan korkeammalle sitä mukaan mitä pidempään Rakuza puhui. Niin paljon etuja, mutta myös vastuuta. Eivätkä ne edes olleet ainoat vaakakuppeja keinuttavat tekijät vaan sopimuksen lisäksi mukaan piti laskea kaikki muut Valkoisella Lohikäärmeellä sekä sitä johtavan kapteenin perheessä tapahtuvat seikat. Haasteita ja helpotuksia. Vaarallisuutta ja tuottavuutta todennäköisesti yli sen, mistä edes Rayash oli uskaltanut unelmoida. Mutta mille puolelle vaaka tulisi kääntymään, se kai selviäisi vain ajan kuluessa. Joka tapauksessa tämä oli sopimus, josta Rayashilla tuskin oli mahdollisuutta kieltäytyä. Ei, jollei kapteeni halunnut herättää epäilyksiä ja paheksuntaa Rakuzan tasolla. Tämän tarjouksen Rayash tulisi hyväksymään, Miraya tiesi sen, vaikka se sitten aiheuttaisikin ongelmia suvun kesken. Aldarin vaikutusvallasta huolimatta oli mies ainakin toistaiseksi pienempi paha Rakuzaan verrattuna.
Miraya seurasi tiiviisti sekä isäänsä että Rakuzaa ruokailun ohessa. Keskustelua käytiin edelleen kuin mitä tahansa ruokapöytäkeskustelua, vaikka lihan ja kasviksien tuoksun lisäksi ilman oli kyllästänyt myös niin Rakuzan tyytyväinen kuin Rayashin odottava jännitys, Mirayasta puhumattakaan. Miraya oli osannut odottaa, että Rayash haluaisi vetää myös hänet mukaan keskusteluun, jottei hän näyttäytyisi pelkästään henkisenä tukena. Siitä huolimatta Rayashin kysyessä häneltä rahdista, napsautti nainen päänsä niin nopeasti isänsä suuntaan, että kasvoja kehystävät hiuskiehkurat heilahtivat. Rayash tiesi varsin hyvin rahdin tilanteen, kuten kaiken muunkin laivalla, todennäköisesti kyydissä piilottelevien hiirien määrästä alkaen. Kuten Miraya oli epäillytkin, tämä oli siis vain tapa ottaa hänet osaksi sopimuksen käsittelyä. Mirayan täytyi myöntää olevansa otettu.
"Olette oikeassa, kapteeni. Pienemmälle rahdille tilaa on vielä mukavasti ja tarvittaessa isommallekin sitä voidaan vielä järjestää", Miraya kertoi samaa virallista tyyneyttä äänessään kuin muillakin keskustelun osapuolilla. Hän puhui ensin isälleen, mutta käänsi sitten katseensa Rakuzaan, jolta sai sanojensa päätteeksi hyväksyvän nyökkäyksen. Onneksi pitkähkön kaavan mukaan käyty keskustelu ja ruokailu olivat antaneet Mirayalle aikaa miettiä tähän tilanteeseen sopivaa puhuttelutapaa isälleen. Seikka, jota hän ei ollut huomannut etukäteen pohtia. Kapteeni Doultbur olisi ollut omalla tavallaan varmin virallinen muoto, mutta kaiken miesten keskusteleman jälkeen se alkoi maistua Mirayan suussa liian viralliselta. Pelkkä Rayash sen sijaan olisi venynyt sinne turhan, lähes epäilyksiä herättävän tuttavalliseen päähän. Mutta pelkkä kapteeni antoi ymmärtää heidän välillään olevan sopivasti kunnioitusta, mutta myös tarpeeksi luottamusta, jotta siitä riitti jaettavaksi myös Rakuzalle asti.

Pääruuan voimakas tuoksu sai pian väistyä jälkiruuan makean aromin tieltä. Miraya tuskin oli edes huomannut nuorta miestä, joka ruokasalin reunassa oli hiljaa seisonut ja odottanut, ennen kuin Rakuza kutsui tuon äänettömästi luokseen. Nuorukaista katsoessaan Miraya epäili, että Rakuza vasta koulutti tuosta jonkinlaista juoksupoikaansa. Tai sitten hermostuneen oloinen ja liiankin suuren kunnioituksen taakan alla niskat jäykkinä kulkeva nuori mies oli vain lainassa apulaisena. Mikä kunnia, tosin Mirayasta näytti, että ehkä tuolle miekkoselle liiankin suuri sellainen käsiteltäväksi. Ei ollut yllätys, että Rayash halusi tällaisen sopimuksen virallisena, vaikka kaikki muu siihen liittyvä salattaisiinkin. Eikä se, että Rakuza oli askeleen edellä.
Rayash tavasi sopimuksen läpi tarkoin, Mirayan seuraaman mukaan jopa pariin kertaan. Ainakin hän oli ehtinyt nauttia kakkupalansa paria haarukallista vaille kokonaan, ennen kuin Rayash nosti katseensa paksusta paperista ja antoi myöntymyksensä. Muussa tilanteessa Miraya olisi jo pyytänyt saada sopimuksen tarkasteltavakseen, jos ei muuten niin silkasta uteliaisuudesta. Nyt nainen kuitenkin istui vain aloillaan tyyni ilme kasvoillaan viimeisen kakkupalan sulaessa hänen suuhunsa ja taputteli varoen suupieliään, jottei levittäisi huulipunaansa.
Kaikki tämä oli tuntunut jollain tapaa unenomaiselta, ainakin siihen asti, että Rayashin sormus painoi viimeisen silauksen sopimuksiin. Nyt siitä ei enää ollut paluuta, toisaalta sehän oli ollut jo tiedossa siitä asti, kun Rayash oli saanut kutsun. Mutta vasta tämä hetki muutti kaiken paljon todellisemmaksi. Pieni kipristely valkoisten hiusten juuressa ja varpaissa ei johtunut ainoastaan tiukaksi vedetystä nutturasta ja hieman liiankin korkeakorkoisista kengistä. Jännitys palasi sykkivänä Mirayaan, kun hän kuunteli viimeisiä kohteliaisuuksia. Hän tuskin malttoi odottaa pääsevänsä jo pois, mutta pakottautui kohtaamaan hymyillen heidät ovelle saattaneen Rakuzan vielä kerran.
"Kiitos illallisesta, arvon Rakuza." Miraya sanoi niiaten ennen kuin astui Rayashin perässä jo hämärtynvälle kadulle. Ehkä oli vain hyvä, että jännitys oli palannut ja Miraya joutui tekemään töitä sen Rakuzalta piilottaakseen. Muuten herra Farrith olisi saattanut saada vastauksen omaan, aiempaan silmäniskuunsa.

Rayashista näki, ettei hän ollut vielä valmis avaamaan ajatuksiaan illasta. Miraya kulkikin vain hiljaa isänsä kannoilla, vaikka ei kohta ollutkaan enää varma minne tuo oli matkalla. Nyt oli kuitenkin parempi seurata ja odottaa, että Rayash olisi valmis purkamaan mieltään painavaa taakkaa, niin vähän kuin sen keventämiseksi juuri nyt olikaan tehtävissä.
He päätyivät hämyiseen ja hieman nuhjuiseen kapakkaan, jonka Rayash oli kaiketi arvannut olevan myös melko hiljainen tähän aikaan illasta. Kysymättä Mirayankin edessä oli pian pullo tummanruskeaa juomaa, ei sillä että hän pani sitä ollenkaan pahakseen. Hän nappasi pullon käteensä yhtä ahnaasti kuin Rayash, mutta pari kunnon siemausta tuota väkevää viskiä riitti, kun taas Rayash jatkoi janonsa sammuttamista kuin olisi ollut kuihtumaisillaan vielä silloinkin, kun Miraya sai laskettua oman pullonsa takaisin tiskille. Mirayakin osasi epäillä yhtä sun toistakin seuraamusta tästä kaikesta, mutta Rayashin olemuksesta päätellen miehen ajatukset olivat vieneet tuon paljon pidemmälle ja paljon syvemmälle.
"Tuosta päätellen", Miraya nyökkäsi Rayashin pitelemän puolityhjän pullon suuntaan, "viimeiset sanasi talolla eivät pitäneet aivan paikkansa." Ei sillä, että Miraya itsekään olisi ollut samaa mieltä Rakuzan kanssa. Herra Farrith oli tästä kolmikosta ainoa, joka odotti tulevan sopimuksen tuovan vain miellyttävää yhteistyötä.
"Jos et juo loppuja yhtä vauhdikkaasti, minun on päästävä istumaan", Miraya totesi nyökäten kysyvästi nurkkapöydän suuntaan. Hänen kenkänsä olivat kieltämättä upeat ja nostivat hänet yhtä pitkäksi isänsä kanssa, mutta niitä ei oltu suunniteltu sellaiseen harppomiseen, jota Rayashin perässä pysyminen oli äskettäin vaatinut.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Tinanja »

Hitaasti polttelevan viskin valuessa kurkusta alas vatsaan saakka Rayash nyökkäsi Mirayalle lyhyesti istumisesta sopivaan nurkkapöytään. Muutamat pitkät askeleet veivät miehen syrjäisimmän pöydän ääreen, ja tämä laski hitaasti pullon kädestään pöydän epätasaiselle pinnalle. Kapistui pian tuolin selkänoja seinää vasten raapien narisevalle tuolille ja otti huikan viskipullostaan ennen kuin edes suostui vilkaisemaan ympärilleen. Muutamat vakioasiakkaat näyttivät olevan jo tähän aikaan illasta tukevassa humalassa, ja baarinpitäjä tuntui olevan edes vähän selväpäisempi. Syrjäinen kapakka haisi puihin syöpyneen tupakan ja piipun savulta, viinalta ja likaisilta vaatteilta. Sen kaiken peittivät levottomasti palavat lamput tummasta puusta tehtyjen tukipalkkien koukuissa, parit tervalta tuoksuvat kynttilät tiskillä sekä terva, jolla lattia todennäköisesti oli vain päiviä aiemmin käsitelty. Hitaasti Rayash laski katseensa kapakkaa kiertämästä Mirayaan ja tuhahti hiljaa.
“En tiedä, miten tuollaisia sanoja voisi tuossa tilanteessa tarkoittaa… Ja olen varma, että arvon illallisen isäntämme oli tarkalleen samaa mieltä”, karkea naurahdus sai olkapäällä edelleen keikkuvan Israyn vaihtamaan painoa jalalta toiselle ennen kuin lintu lennähti pöydälle nokkimaan edellisen asiakkaan jättämät muruset siitä - olivat ne sitten tupakkaa tai naposteltavia.

“Tästä täytyy pitää yhteinen keskustelu vielä”, Rayash sanoi hiljaa tietäen tarkalleen, miten paljon sopimus hänen rinnustaskussaan poltteli. Hän ei täällä aikonut näyttää sopimusta yhtään kenellekään, eikä ollut varma, halusiko näyttää sen muillekaan läheisilleen myöhemminkään. Ehdot olivat tiukat, ja hänen kapteenina oli kannettava tämä velvollisuus… mutta siitä huolimatta olisi reilua ainakin osa sopimuksen osista kertoa myös muille - varsinkin salakuljetuksen kannalta. Siitä miehellä ei ollut aikomustakaan luopua, tapahtui melkein mitä tahansa. “Mutta… tämä ei ole oikea paikka sille.”
“Mutta… olen varma, että läsnäolosi teki… isäntäämme vaikutuksen”, Rayash sanoi sitten kulmiaan vähän kohottaen, hymähtäen vähän. “Painoi ainakin meidät hänen mieleensä paremmin… Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia”, pieni hymähdys ei ollut kovin positiivinen, enemmän ironinen ja varjot miehen yllä näyttivät kasvavan tämän maistellessa nyt hitaammin viskiään.

“Siitä puheenollen”, kapteeni näytti saavan ajatuksiinsa jotain täysin muuta. “Huomenna alkavalle matkalle on tulossa… matkustaja. Ja oletan, että niin kauan, kunnes Lohikäärme on jälleen Dionen satamassa, ja matkustaja kaukana näköpiiristä, ei kukaan sano sanaakaan liiketoimista tai mistään, mikä voidaan edes ajatella luottamukselliseksi. Ei edes Drienessä”, mies totesi sitten kulmiaan vähän rypistäen, sen näköisenä ettei vastaisi yhteenkään ylimääräiseen kysymykseen asiaan liittyen - kulmakarvat oli puristettu yhteen varjostamaan silmiä ja muutenkin vakavaa olemusta. Sitä paitsi, se oli vakavuudestaan huolimatta hyvä tapa vaihtaa aihetta pois siitä heidän ylleen laskeutuneesta varjosta.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Salaisuuksien varjostamana

Post by Kide »

Kapakan pinttyneet tuoksut ja hämyiset valot tuntuivat Mirayasta lähes kotoisilta, vaikkei hän tämänhetkisessä asussaan näyttänyt todellakaan kuuluvan tuonne. Siitä huolimatta hän ei kerännyt huomattavan pitkään viipyileviä katseita muilta asiakkailta. Rayash oli lompsinut juuri tähän kyseiseen paikkaan selvästi tarkoituksella, täällä kun jokainen asiakas kuten myös paikan isäntä näyttivät pitävän visusti huolen vain omista asioistaan. Lisäksi harhailevat katseet ja ilmaankin tarttuneet alkoholin huurut kertoivat, ettei monikaan täällä olijoista muistaisi mitään huomenna. Paitsi Miraya ja varmasti myös Rayash, joiden mieliin äsköinen tapaaminen oli epäilemättä syöpynyt pysyvästi sekunti sekunnilta, sana sanalta.
Se helpotus jonka Miraya sai laskettuaan painonsa särkevien päkiöidensä päältä tuolille ja oikaistuaan jalkansa jäi lyhyeksi, kun hän katsoi isänsä edelleen välttelevää katsetta uudestaan. Mirayakin hörppäsi omasta pullostaan ennen kuin kolautti sen eteensä pöydälle ja jäi odottamaan Rayashin kokoavan itsensä. Hän ei ihmetellyt yhtään, että juuri äsken solmittu sopimus veti myös Rayashin sisuskalut solmulle. Jakoihan Miraya saman tunteen, tosin hieman lievempänä, varsinkin nyt kun he olivat päässeet pois Rakuzan tarkkaavaisen katseen alta. Eikä Miraya itse ollut se, joka oli nähnyt sopimuksen jokaisen juonteen ja joutunut kirjoittamaan nimen sen alle. Eikä Miraya myöskään pystynyt tekemään yhtä nopeasti syvällisempiä, selkäpiitä karmivia johtopäätöksiä tämän sopimuksen, salakuljetuksen ja setänsä toimien välillä. Kaikessa mutkikkuudessaan Valkoisen Lohikäärmeen tulevaisuus valottuisi Mirayalle todennäköisesti paremmin vasta kunnollisen keskustelun jälkeen. Ja vasta silloin hän saisi oman kireämmän solmun vatsansa pohjalle hiertämään.
Miraya mutristi kulmiaan Rayashin viimein vastatessa. Hänen mietteliäs katseensa liukui isänsä erivärisistä silmistä Israyhin, jonka lehahdus pöydälle sai sillä olevan kynttilän lepattamaan hävin tuskin äkillisestä ilmavirrasta selviytyen. Olisiko Rayashin, laivan ja koko miehistön tulevaisuus tästä lähtien yhtä herkästi, jopa yhden virheliikkeen jälkeen, pyyhkäisty pois? Miraya poimi jonkin vaalean, jonka uskoi olevan leivänmurusen, pöydältä ja tarjosi sitä kämmenellään Israylle. Lintu kallisteli päätään hetken empien ennen kuin nokkaisi tarjotun herkun. Myös Miraya nokki ja eritteli mielessään yhtä empivästi niin Rakuzan kuin isänsäkin sanoja. Näin radikaalisti muuttunut tilanne vaatisi todellakin heidän ja Rayashin luottokolmikon välisen kokouksen jatkosta. Juuri tämän enempää asian polttavuudesta huolimatta ei täällä kuitenkaan voisi jutella, sen Miraya tiesi sanomattakin ja tyytyi vain nyökkäämään Rayashille. Paperin ja musteen nainen olisi halunnut päästä vilkaisemaan sopimusta heti, mutta tiesi, että sekin saisi odottaa otollisempaa paikkaa ja hetkeä. Miraya ei tosin osannut edes epäillä, ettei Rayash välttämättä suostuisi avaamaan arvokkaaseen paperiin käärittyä sopimustaan hänelle.
"Tilanteesta huolimatta luotan siihen, että siitä on vain hyötyä", Miraya tuhahti vinosti hymyillen eikä edes yrittänyt esittää yllättynyttä Rayashin toteamuksesta. Hän tiesi varsin hyvin itsekin, että oli saanut varastettua itselleen paikan Rakuzan muistin perukoilta. Se oli ollut Mirayan tavoitekin, ja nähtävästi myös Rayashin.

Ilmeisesti solmu Rayashin vatsassa puristi liikaa, että pelkkä viski olisi sitä sulattanut ja mies hyppäsi yllättäen uuteen aiheeseen. Toisaalta, eipä täällä paljon pidemmälle ajatuksia uudesta sopimuksesta ja sen antajasta olisi voinutkaan vaihtaa. Siinä missä Rayashin kulmat laskeutuivat entistä synkempään asentoon, Mirayan tavoittelivat paikkaa korkeammalta hänen otsaltaan. Oli jokseenkin kummallista, kuinka varpaillaan Rayash tuntui tämän matkustajan osalta olevan, muttei kuitenkaan ollut ottanut tätä puheeksi aiemmin. Ja nytkään mies ei näyttänyt haluavan puhua asiasta yhtään enempää, vaikkei tuollainen ilmoitus kertonut vielä mitään. Päinvastoin, sehän vasta herätti Mirayan mielenkiinnon.
"Yllättävää, että pistät koko laivan puhekaranteeniin vain yhden matkustajan takia", Miraya uskaltautui isänsä varoittavasta katseesta huolimatta toteamaan. "Kyllähän sinä tiedät meidän kaikkien osaavan olla varovaisia. Hienovaraisuushan on osa työnkuvaani, herra kapteeni", Miraya lisäsi näennäisen virallisesti, mutta virnisti lopuksi leikkisästi isälleen. Rayashin pelkkä ilme ei saanut häntä aivan vakuuttuneeksi asian vakavuudesta, vaan enemmänkin hän vain oletti isänsä olevan turhankin herkkänahkainen juuri solmimastaan sopimuksesta johtuen.
"Kuka hän oikein on?"
Locked