Re: Salaisuuksien varjostamana
Posted: Wed Jan 16, 2019 10:45 am
"Tapaamisesta... kyllä. Siitä oli hyötyä, varmasti", Rayash sanoi hiljaa Mirayan arviolle siitä, että tapaaminen kaikkineen olisi hyödyllinen. Kapteeni tosin ei ollut enää lainkaan vama siitä, peittoaisivatko ne hyödylliset puolet kaiken negatiivisen, mitä tästä voisi seurata. Vaakakupissa painoivat Rakuzan sopimuksen lisäksi Valkoisen Lohikäärmeen sivutoimet sekä Aldarin, Rayashin veljen suunnitelmat, joista kapteeni ei ollut vielä lainkaan varma. Vaaka voisi nopeasti kallistua Lohikäärmeelle ja sen miehistölle epäedulliseen suuntaan - mutta toisaalta, jos he pelaisivat korttinsa oikein, tämä voisi olla Lohikäärmeelle vuosisadan sopimus ja nostaa sen, että miehistön uudelle asemalle, jalustalle. Se, miten tämä tehtäisiin, oli vielä Rayashin mielessä auki. Pitäisi katsoa, mitä hallinnon ensimmäinen lasti tai tehtävä toisi tullessaan, ja mitä tietoa hän saisi nyhdettyä Drienestä Aldaria ja tämän suunnitelmaa koskien.
"Mutta sen lopulliset seuraukset paljastuvat myöhemmin... ehkä vasta vuosien päästä, ehkä jo tänä vuonna", kapteenin äänessä oli jotakin raskautta, jotain painavaa - kuin varjo olisi laskettu suoraan Rakuzan tapaamisesta ryyppäämään päätyneen kapteenin ylle. Hartiat olivat painuneet alas, mutta katseessa oli terävyyttä, kun hän kohtasi jälleen Mirayan katseen, ja tämän ihmettelyn varoituksesta, käskystä matkustajaa kohtaan.
"Odotan, neiti Cabra", kuten Mirayan oli häntäkin nimittänyt kapteeniksi, teki Rayash samantyylisen liikkeen sanoillaan. Sävy kuitenkin sen ilkikurisen ja viattoman sijaan oli täynnä sitä auktoriteettiä, jolla hän ohjasi laivansa ja neuvotteli kauppasopimuksiaan. Isän roolin sijasta Rayash puhui Doulbturien suvun nuorimmaisena, sekä alueen suurimman kauppalaivan, Valkoisen Lohikäärmeen kapteenina. "Että hienovaraisuutesi koskee myös tilanteita, joissa ohjaan laivaan ja sen miehistöä parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen kaikkien kannalta, ja jolloin käskyjä tulee noudattaa kyselemättä, ja jolloin käskyt koskevat kaikkia perämiehestä kirjanpitäjään ja kannen luuttuajaan."
"Toivottavasti olen myös tehnyt selväksi, että siitä huolimatta miten lähellä kaikkea olet, minä olen silti laivan kapteeni ja viime kädessä teen kaikki siihen liittyvät päätökset. Se, miksi päätöksen teen, tai kuka matkustaja loppupeleissä on, ei koske sinua, tai ketään muuta miehistöstä, ellen toisin sano", siitä huolimatta, että Rayash oli juuri vetänyt puoli pullollista vahvaa viskiä, hänen olemukseensa äänen lisäksi oli palannut auktoriteetti ja sormet puristuivat pullon ympärille tämän katsoessa syvälle Mirayan silmiin eri paria olevilla silmillään, valkeiden hiusten kehystäessä hänen kasvojaan kapakan hämärässä. "Ja odotan, että myös sinä kunnioitat sitä, että minä olen Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni."
"Muihin asioihin voimme palata kun seuraavan kerran palaamme Dioneen", ja siitä keskustelusta Rayash uskoi tulevan pitkä ja monivaiheinen.
"Mutta sen lopulliset seuraukset paljastuvat myöhemmin... ehkä vasta vuosien päästä, ehkä jo tänä vuonna", kapteenin äänessä oli jotakin raskautta, jotain painavaa - kuin varjo olisi laskettu suoraan Rakuzan tapaamisesta ryyppäämään päätyneen kapteenin ylle. Hartiat olivat painuneet alas, mutta katseessa oli terävyyttä, kun hän kohtasi jälleen Mirayan katseen, ja tämän ihmettelyn varoituksesta, käskystä matkustajaa kohtaan.
"Odotan, neiti Cabra", kuten Mirayan oli häntäkin nimittänyt kapteeniksi, teki Rayash samantyylisen liikkeen sanoillaan. Sävy kuitenkin sen ilkikurisen ja viattoman sijaan oli täynnä sitä auktoriteettiä, jolla hän ohjasi laivansa ja neuvotteli kauppasopimuksiaan. Isän roolin sijasta Rayash puhui Doulbturien suvun nuorimmaisena, sekä alueen suurimman kauppalaivan, Valkoisen Lohikäärmeen kapteenina. "Että hienovaraisuutesi koskee myös tilanteita, joissa ohjaan laivaan ja sen miehistöä parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen kaikkien kannalta, ja jolloin käskyjä tulee noudattaa kyselemättä, ja jolloin käskyt koskevat kaikkia perämiehestä kirjanpitäjään ja kannen luuttuajaan."
"Toivottavasti olen myös tehnyt selväksi, että siitä huolimatta miten lähellä kaikkea olet, minä olen silti laivan kapteeni ja viime kädessä teen kaikki siihen liittyvät päätökset. Se, miksi päätöksen teen, tai kuka matkustaja loppupeleissä on, ei koske sinua, tai ketään muuta miehistöstä, ellen toisin sano", siitä huolimatta, että Rayash oli juuri vetänyt puoli pullollista vahvaa viskiä, hänen olemukseensa äänen lisäksi oli palannut auktoriteetti ja sormet puristuivat pullon ympärille tämän katsoessa syvälle Mirayan silmiin eri paria olevilla silmillään, valkeiden hiusten kehystäessä hänen kasvojaan kapakan hämärässä. "Ja odotan, että myös sinä kunnioitat sitä, että minä olen Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni."
"Muihin asioihin voimme palata kun seuraavan kerran palaamme Dioneen", ja siitä keskustelusta Rayash uskoi tulevan pitkä ja monivaiheinen.