Matkustaja

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Matkustaja

Post by Kide » Sun Jan 20, 2019 10:10 am

// Kuparirapu ja Nimetön, astukaahan laivan kannelle! //

Navakoitunut tuuli narisutti mastoja ja sai jopa Valkoisen Lohikäärmeen kokoisen aluksen keikkumaan hieman ranta-aallokossa. Ei ehkä ollut ihanteellisin päivä lähteä matkalle, mutta sillä ei olisi mitään vaikutusta. Ankkurit nostettaisiin pian ja purjeet aukaistaisiin tuulen paukuteltaviksi. Sentään ei satanut ja tuskin alkaisikaan sataa taivaalla vain siellä täällä kiitävistä hyvin ohuista pilvenriekaleista päätellen. Mikäli Mirayan arvioon asiasta oli mitään luottamista, ei hän ainakaan itse olisi pistänyt rahojaan likoon säätä koskevien arvailujensa puolesta.

Nainen oli herännyt itselleen tekemänsä lupauksen mukaan harvinaisen aikaisin ja raahautunut laivalle viimeisten matkatavaroiden kanssa heti auringon ensimmäisten säteiden piirtäessä pitkiä varjoja kaupunkiin. Onnekseen hän oli saanut houkuteltua yhden miehistön jäsenistä auttamaan toisen laukkunsa laivalle jo pari päivää aiemmin. Miraya oli epäilemättä pakannut mukaansa jälleen lähes tuplasti enemmän tavaraa kuin muut ja kiitos isänsä hän pystyi sen tekemään.
Miraya oli kerännyt ajatuksiaan hytissään häärätessään, hieman turhankin kauan, mutta kun hän lopulta koki olevansa valmis, oli Rayash saanut napakan koputuksen oman hyttinsä oveen. Heidän edellisiltainen purkauksensa oli yllättävän nopeasti ratkottu läpi ja Miraya saattoi palata omiin töihinsä hymyillen. Auringon kivutessa hieman korkeammalle ja ankkurien noston lähestyessä oli Miraya kuitenkin kerännyt paperinsa takaisin paikalleen ja noussut kannelle seuraamaan lähtöä. Sen lisäksi, että hän nautti pienenevän rantaviivan ja ruorissa tyytyväisyyttä puhkuvan isänsä seuraamisesta, oli nainen utelias näkemään tämän ylimääräisen matkustajan, joka oli eilisillan purkauksen ja Mirayan ohimoita tällä hetkellä kiduttavan tunteen takana.

Miraya oli varannut aamulla aikaa tehdäkseen itselleen tyypillisen meikin silmien tummilla rajauksilla ja punatuilla huulilla, mutta kiharaiset hiukset hän oli ehtinyt vain harjata auki ja nyt ne kieppuivat vallattomana pehkona tuulessa. Sotkeutuen uudestaan, mutta juuri nyt Miraya ei jaksanut välittää siitä. Hänen tummansininen hameensa heilahteli hiusten kanssa samaan tahtiin puolelta toiselle tuulen pyörteiden mukana, väläyttäen välillä juuri polven yläpuolelle leikatusta halkiosta mustiin korkokenkiin päättyvää säärtä. Nainen nojaili laivan kaiteeseen nauttien auringon lämmön ja tuulen viileyden sekoituksesta ihollaan ja etenkin tykyttävillä ohimoillaan seuratessaan viimeisten tavaroiden lastausta ja muita lähtövalmisteluja. Käskyt ja muut huudahdukset halkoivat ilmaa, jossa saattoi tuntea viikon maissa olon aikana merimiehiin patoutuneen odotuksen. Epäilemättä tämän tuntemattoman matkustajankin pitäisi saapua aivan pian. Miraya luotti siihen ettei tuo ollut jo laivalla ja kömpinyt hyttinsä suojiin, sillä Rayashin ollessa niin varovainen tämän matkustajan kanssa, eiköhän kapteeni ollut pyytänyt tuota tulemaan riittävän myöhään, jotta melkein kaikki laivalla olisi jo valmista. Ja jos heidän ylimääräinen matkakumppaninsa olikin tullut aiemmin, eiköhän vain tuokin nousisi kannelle seuraamaan lähtöä. Se tarjoaisi Mirayalle hyvän mahdollisuuden satunnaiselta vaikuttavaan juttutuokioon.
Miraya oli päättänyt Rayashin tiukasta mielipiteestä välittämättä selvittää kuka tämä matkustaja oikein oli. Eihän Rayash ollut loppujen lopuksi kuin käskenyt häntä, ja ilmeisesti koko miehistöä, varomaan puheitaan ylimääräisen matkalaisen läsnäollessa. Itsestäänselvää hienovaraisuutta, sitä se vain Mirayan mielestä edelleen oli. Eivätkä hänen pienet tiedustelunsa tätä ohjetta vastaan sotisi, ainakaan kovin pahasti. Itsepähän kapteeni hänen uteliaisuutensa vaitonaisuudellaan oli herättänyt eli oikeastaan Rayash sai syyttää tästä vain itseään.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkustaja

Post by Kuparirapu » Sun Jan 20, 2019 11:55 am

Puuskaisessa tuulessa laivaa lähestyi pehmeiden kenkien peittelemät askeleet, ja päästessään laivan kulkusillan tuntumaan ne pysähtyivät. Värittömät silmät katsoivat edessä kohoavaa alusta keulasta takilaan, ja ylös purjeisiin jotka venyttivät köysiään tuulen otteessa.
"Tämäkö se on? Tämäkö on "Valkoinen lohikäärme?"
"No kyllä se on, meripirut vieköön! Vauhtia nyt, tai saat kantaa tän itse!" kuului takaa tulevien rahtaajien ärtynyt vastaus. Laiturilla seisova mies näytti säpsähtävän, ja mutisevan jotain anteeksipyytävästi ennen kuin kiiruhti kävelysiltaa ylös. Tottumattomin ja horjuvin askelin hän kampeutui lopulta kannelle vain jäädäkseen uudelleen katsomaan alusta silmissään sekoitus ihmetystä ja kunnioitusta.
Mies oli nuoren näköinen, kenties kahdenkymmenen paremmalla puolella mutta silti kasvoillaan yhä kokematonta intoa. Merituuli pörrötti hänen tummaa, hieman kiharaista tukkaansa sekä toisella hartialla lepäävää, poltetun oranssin sävyistä puoliviittaansa. Kermanvalkoisen paidan korkeat kaulukset nousivat tumman liivin alta ja toisella kupeella hänellä roikkui pullotteleva nahkalaukku.
Mies havahtui kun rahtaajat kävelivät hänen ohitseen suurehkoa laatikkoa välissään kantaen ja suuntasivat sanaakaan sanomatta rahtiruumaa kohti.
"Tuota, anteeksi. Hetkinen, minun pitäisi vielä tarkistuttaa kapteenilta että...että se rahti on, tuota..."
Mies ajautui penkomaan liivinsa taskuja, ja päätyi samalla kannella lähtöä valmistelevien merimiesten reitille. Häntä sysittiin puolelta toiselle, kunnes lopulta hän kompasteli reelinkiä vasten. Mies tapaili sanoja ja yritti ojentaa taiteltua pergamentinpalaa heille, mutta merimiehet eivät hänestä näyttäneet edes huomaavan häntä nyt kun hän oli poissa tieltä. Miehen hartiat laskivat ja hieman lohduttoman näköisenä hän jäi pyörittelemään pergamenttia käsissään, tietämättä selvästi mitä hänen olisi seuraavaksi pitänyt tehdä.

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Matkustaja

Post by Kide » Sun Jan 20, 2019 11:21 pm

Laivalla yleisesti kuuluvaan tavalliseen hälyyn sekoittui jotain poikkeavaa ja se sai ulappaa haaveilevasti katselemaan eksyneet siniset silmän kääntymään takaisin kannelle. Miraya oli luullut, että isompi rahti oli jo saatu sisään, mutta kahden miehen voimin kannettu laatikko todisti toisin. Samassa naisen katseeseen tarttui toinenkin muun miehistön sekaan sopimaton hahmo, joka soljui merimiesten välissä kuin pyörteessä muiden kanssa erisuuntaan liikkuva hento lehti. Hukassa ja muiden määrätietoisesti ja sulavasti liikkuvien tiellä. Mirayan kulmat painuivat kurttuun ja silmät siristyivät. Kukahan tämä nyt sitten oli ja miksi hän seisoi edelleen kannella, mikäli oli vain toimittamassa rahtia perille? Heidän uusi matkustajansa tuo nuorukainen ei ainakaan voinut olla. Ei Rayashilla olisi mitään syytä olla huolissaan tuollaisesta rassukasta.
Miraya seurasi kuinka mies työnnettiin laivan reunalle asti kaiteen viereen ja tuo jäi pyörittelemään surkeana jotain käsissään. Huokaisten nainen suoristautui nojailemasta kaiteeseen ja lähti kulkemaan laivan puoliväliltä sen kuhisevaa päätä kohti. Eksyneen oloisen nuorukaisen luo, joka ei kaikesta päätellen saisi asiaansa hoidettua ilman apua.

Lähemmäs päästyään Miraya arvioi miehen olevan suunnilleen hänen ikäisensä ja siististä asustaan päätellen kohtuullisen varakas taustaltaan. Ilmeisesti tuo vain halusi jättää viimeiset tiedot juuri tuotuun rahtiin liittyen. Mikseihän sitä oltu toimitettu etukäteen muiden sopimustan kanssa?
"Huomenta! Kenties voisin auttaa tuon kanssa?" Miraya tervehti ja viittasi miehen pitelemään pergamentinpalaseen hänen luokseen päästyään. "Miraya Cabra, Valkoisen Lohikäärmeen kirjanpitäjä", nainen esitteli itsensä iloisesti hymyillen ja tarjosi kättään nuorukaiselle. Samalla hän työnsi toisella kädellään kasvoille pyrkiviä kiharoita korvansa taakse melko heikoin tuloksin.
"Jos se liittyy juuri tuotuun rahtiin, voin hoitaa asian puolestanne. Ja katsoa, että pääsette tuonkin miehistömme ristiaallokon läpi takaisin maihin", Miraya naurahti hyväntahtoisesti sanojensa lopuksi ja heilautti kättään sinne tänne kiiruhtavien merimiesten suuntaan. Ilmeisesti kyseessä ei ollut erityisen arvokas rahti, kun siitä huolehtimaan oli valittu tällainen tumpelo. Tosin ehkä tuosta voisi vielä tulla ihan komea tumpelo, kiharaisen hiuspehkon pehmeydestä ja sille kontrastia luovista vahvoista kasvonpiirteistä päätellen, kunhan tuo vain saisi edes hieman itsevarmuutta olemukseensa.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkustaja

Post by Kuparirapu » Mon Jan 21, 2019 10:52 am

Mirayan puhutellessa häntä nuori mies näytti havahtuvan ajatuksistaan, tosin vain jäädäkseen tuijottamaan Mirayaa hetkeksi silmät hieman levinneenä.
"Tekö olette...tarkoitan, hyvää huomenta teille, neiti Cabra. On kunnia tavata teidät, kuulin että pääsitte jopa osallistumaan tämänvuotiseen kauppakillan kokoukseen. Owen Artor palveluksessanne, tuhannet kiitokset että minun on sallittu astua alukselle."
Sanojensa päätteeksi Owen heilautti päänsä niin syvään kumarrukseen että oli lyödä otsansa polviaan vasten. Epäröityään tässä asennossa hetken hän suoristautui miltei yhtä nopeasti ja ryki ääntään kuuluviin:
"Minulle käskettiin että matkaisin lastin kanssa perille asti Drienneen ja sieltä takaisin. Tämä kuulemma tulisi antaa kapteenille mutta...onko tässä kaikki tarvittava? En uskaltanut avata sitä aiemmin. Tämä on nähkääs ensimmäinen merimatkani, ja samalla minun on annettu edustaa kauppahuonetta vieraassa satamassa asti. En halua pettää killan luottamusta, mutta rehellisesti tämä kaikki on minulle uutta."
Yritettyään oikoa pergamentin kulmiin tulleita pieniä ryppyjä Owen ojensi sen Mirayalle ja kieoti kätensä vikkelästi laukkunsa päälle kuin ne olisivat olleet tiellä. Oli helppo nähdä, kuinka hänen katseensa vaelsi vuoroin Mirayassa ja vuoroin taas sataman takana aukeavalla merenaavalla. Samalla aiemmat rahtaajat marssivat näkyviin kannen alta ja astuivat Owenin eteen kädet ristissä rinnalla.
"Me hoidettiin hommamme, joten kaivahan kuvetta pikkuinen. Laiva lähtee kohta ja meillä on muitakin töitä."
"Tietenkin, tietenkin," Owen nyökytteli ja ojensi kummallekin kymmenisen kuparineriä. Toinen miehistä kokeili jopa kolikkoa hampaitaan vasten, ja nyökäten hyväksyvästi he löntystelivät kävelysiltaa alas.
"Ymmärsin että tästä oli ilmoitettu kapteenille etukäteen? Lastin pitäisi ainakin olla merkittynä, mutta onhan minulle tilaa? Olen kuullut että ilmoittamatta jätetyt matkustajat joutuvat nukkumaan laivatyrmässä, tai jos kapteeni on pahalla tuulella niin perään kiinnitetyssä soutujollassa. Voi, toivottavasti saan puhua kapteenille ennen sitä. En tiennyt, paljonko tällaisesta matkasta pitäisi maksaa. Minulla ei ole paljoa rahaa mukanani, killan varainhaltija antoi vain vältämättömimmän."

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Matkustaja

Post by Kide » Wed Jan 23, 2019 9:23 pm

Owen Artor näytti tehneen kotiläksynsä. Miraya kallisti aavistuksen päätään ja tyytyväinen hymy kurotteli hänen poskiaan ylöspäin nuorukaisen vuolaiden sanojen edessä. Rayashiin tutustumisen jälkeen Miraya oli saanut kuulla useampaan otteeseen kuinka hänet oli kunnia tavata, muttei edelleenkään tuntunut tottuvan noihin sanoihin - ne tuntuivat aina yhtä... kutkuttavan hyviltä.
Vai että oli nuori herra Artor tietoinen Mirayan osallisuudesta Kauppakillan kokoukseen. Mutta mitä kumman hyötyä siitä tiedosta kenellekään oli? Turhia juoruja todennäköisesti, mitäpä muutakaan. Vaan Owen näytti löytäneen sopivan raon tiedon hyödyntämiseen. Ja kieltämättä Miraya oli otettu tästä kohtelusta. Aivan kuin hän olisi ollut suurempikin tekijä tällä laivalla kuin pelkkä paperien pyörittelijä. Tai no, olihan hän tavallaan, mutta se taas ei vaikuttanut toistaiseksi Rayashin lisäksi muihin kuin asiasta tietävään kolmikkoon.
"Ilo tavata teidät, herra Artor", Miraya vastasi muodollisesti. Hän peitti parhaansa mukaan huvittuneisuutensa seuratessaan Owenin teatraalista kumarrusta. Mieshän lähestulkoon nuoli omia saappaitaan laittaessaan käytäntöön mitä ilmeisintä oppiaan siitä kuinka muiden saappaita nuoltiin. Owenilla oli selvästi ollut hyvä opettaja. Kyllähän tällainen kohtelu Mirayalle kelpasi. Ainut haittapuoli siinä oli vain se, ettei nainen tiennyt miten voisi kohtaa enää piilottaa huvittunutta hymyään, jos sama jatkuisi vielä pitkään.
Owenin viimein suoristautuessa ja jatkaessa itse asiaan ei naurun pidättely enää ollutkaan Mirayalle suurin ongelma, vaan yllättyneisyyden peittäminen, jossa hän epäonnistui täysin. Tämäkö oli heidän vaarallinen matkustajansa? Miraya sipaisi vaivihkaa ylähuulensa kaarta peittääkseen takaisin palanneen huvittuneisuutensa kunnes sai ilmeensä hillittyä tavalliseksi hymyksi. Ehkä nauruun purskahtaminen oli sittenkin suurin riski tällä hetkellä. Kuinka vainoharhaiseksi Rayash oikein oli tullut? Ei tämä voinut mitenkään pitää paikkaansa, Miraya mietti Owenia katsellessaan ja kuunnellessaan. Ilmeisesti rahdin kanssa matkustavaa oli vaihdettu viime tipassa. Mahtoiko Rayashkaan tietää siitä vielä?
"Voin toimittaa sen kapteenille, sittenhän se selviää", Miraya vastasi ottaessaan käärön vastaan. Aivan kuin enää tässä vaiheessa, kun ankkurit nostettaisiin aivan pian, puutteellisille tiedoille voitaisiin tehdä mitään. Miraya olisi mielellään murtanut sinetin rikki ja tarkistanut asian heti itse sekä samalla saanut tilaisuuden selvittää sekä rahdin että miehen taustaa, mutta koska Owen oli juuri painottanut, että häntä oli pyydetty toimittamaan pergamentti kapteenille, ei Miraya voisi mennä kääröä avaamaan. Ei vaikka hän pian tiesikin lukevansa sitä kapteeninsa olan yli.
Miraya pyöritteli kääröä käsissään odotellessaan Owenin hoitavan maksunsa rahtaajien kanssa. Olikohan tämä jonkinlainen testi tälle nuorukaiselle? Hänen kauppahuoneensa varmistus siitä, että tästä oli yhtään mihinkään. Epäilemättä tuo hoiti työnsä huolella, mutta Miraya epäili, että pieninkin vastoinkäyminen pyöräyttäisi Owenin maailman päälaelleen. Naisen tekikin mieli puistella päätään, kun mies jatkoi hermostuneen oloista selitystään hänen apulaistensa lähdettyä. Miraya epäili Owenin tovereilla olleen hauskaa, kun he olivat jakaneet ensimmäistä kertaa laivalle astuvalle ystävälleen hurjia tarinoita raakalaismaisista kapteeneista. Ja tällä laivalla nuorukaiselle vaarallisin asia olisi todennäköisesti häirinnästä vihastunut Isray. Ja siitäkään tuskin tarvitsisi huolehtia, sillä kaikesta päätellen herra Artor lähestyisi lintuakin kumarrellen.
"Rahtisi ei olisi päässyt edes kannelle asti, jollei se olisi meillä jo tiedossa. Ettekä paljon pidemmälle te itsekään. Joten älkää huolehtiko, Lohikäärmeeltä löytyy kyllä teillekin mukavampi paikka viettää viikkonne kuin ruuman nurkka", Miraya totesi ja virnisti lopuksi hyväntahtoisesti. Ehkä oli parempi olla kiusoittelematta tätä nuorukaista tai tuo saattaisi vielä juosta sataman turvaan, kun siihen oli mahdollisuus.

"Vai on tämä teidän ensimmäinen merimatkanne." Mirayan virne vaihtui aidosti kiinnostuneeseen ilmeeseen. "Halusitteko itse päästä tälle tärkeälle tehtävälle vai valitsiko kauppahuoneenne teidät parhaaksi ehdokkaaksi? Miltä kauppahuoneelta sanoittekaan olevanne?" Lähinnä Mirayaa kiinnosti se, mikä kauppahuone oli päättänyt päästää Owenin matkustamaan niin tärkeän rahdin kanssa, että se vaati henkilökohtaista valvontaa perille asti.
Entä millainen rahti tai kenelle menevä vaati tällaista vahtimista?

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkustaja

Post by Kuparirapu » Thu Jan 24, 2019 7:13 pm

"Kiitos, neiti Cabra," Owen sanoi ja hyvin varovaisesti päästi pienen hymyn kasvoilleen. "En tarvitse suurtakaan paikkaa, olenhan täällä vain edustajana." Hän keinahteli tuskin huomattavasti päkiöillään, ja eikä oikein näyttänyt tietävän minne olisi katsonut.
Mutta noiden avoimien, rehellisen näköisten kasvojen takana piilvivät paljon kylmemmät ajatukset. Ne punnitsivat Mirayan sanoja hyvin tarkkaan, samoin kuin hänen eleitään ja ilmeitään. Kauppakillan kokouksessa he kaikki olivat olleet avoimella paikalla, kaikkien nähtävissä. Mutta nyt selviäisi miten tuo nainen käyttäytyi omalla kotikentällään, kuvitellessaan olevansa etulyöntiasemassa.

Astuen sivummalle muutaman köysinippua kantavan merimiehen tieltä Owen nosti käden otsalleen ja henkäisi:
"Unohdinko tosiaan sen esittäytymisessä? Palvelen Kolmen Ankkurin kauppahuonetta, jota johtaa Ylikauppias Iadi. Se omistaa viisi täysin varustettua alusta, sekä maayhteyksiä Enadiin asti."
Tämä yhteen putkeen lausuttu puhe tuntui kuin ulkoa opetellulta, mutta Owen näytti piristyvän lausuttuaan sen virheettömästi. Kolmen Ankkurin kauppahuone oli todella yksi kaupungin kesiktuloisista kauppahuoneista, ja sen jäseniin sattui kuulumaan myös kauppias Palar Thardin. Hymyillen uudelleen Owen jatkoi innokkaasti:
"En edes kuullut tästä ennen kuin vasta kaksi päivää sitten! En olisi edes uskaltanut toivoa saatika sitten pyytää tällaista tilaisuutta itselleni, päästä edustustehtävään ja vieläpä vieraaseen kaupunkiin! Voi sitä hetkeä, kun ylikauppiaan ilmoitus tuli konttoriin. Taylon näytti kuin olisin henkilökohtaisesti sylkenyt häntä päin, hän ajatteli varmaan olevansa selvä valinta koska oli onnistunut pääsemään apulaiseksi kauppakillan kokoukseen."
Laiturilta kuului huutoja, ja kannella miehistön jäsenten ripeät askeleet vaihtuivat juoksuksi. Lähdön hetki alkoi olla käsillä. Kiinnitysköysiä valmistauduttiin irroittamaan ja monet laiturilla pysähtyivät heiluttamaan "Lohikäärmeelle." Owen nojasi kaidetta vasten, ja haltioituneena hän kysyi:
"Onko jokainen lähtö todella näin majesteettinen? Voi, kuinka joskus kadehdinkaan merenkulkijoita."

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Matkustaja

Post by Kide » Fri Jan 25, 2019 8:01 pm

Viisi laivaa, muttei Viiden Ankkurin kauppahuone. Kenties he olivat laajentaneet toimintaansa ja ilmeisesti laajensivat myös miesvoimaansa. Kaipa he sellaista tästäkin nuoresta herrasta sitten povasivat. Miraya tunsi kyllä Kolmen Ankkurin nimeltä ja tiesi tuon kauppahuoneen olevan mukavasti menestynyt ilman Owenin innostunutta kerrontaakin. Viisi täysin varusteltua laivaa, muttei tilaa yhdelle kahden miehen kannettavalle rahdille. Niin tärkeälle rahdille, että se vaati saattajan läsnäolon. Ettei vain Taylonin hapan ilme ollut ollut harjoiteltu, ja herra Artorin rahti vähemmän hohdokas kuin miehen oltiin annettu ymmärtää. Jonkinlaiselta testiltä tämä kaikki vaikutti, mutta sitten Miraya muisti taas Rayashin varoitukset. Miksi turhan tavaran saattajaksi olisi laitettu joku kapteeni Doultburinkin varpailleen nostava henkilö? Vai laajensiko Kolme Ankkuria toimintaansa myös hämärämpään suuntaan ja alkuperäisen suunnitelman mukaan hämärä lasti olisi vaatinut myös yhtä hämärän saattajan? Ja sitten he saivat laivalle nuoren herra Owen Artorin. Mirayan toisiinsa sotkeentuvien ajatusten aiheuttama tuhahdus sopi onneksi hyvin myös Owenin juuri kertoman jatkoksi.
"Se taisi olla hieno hetki teille itsellenne", nainen totesi ja nosti vinon hymyn kasvoilleen.

Owenin ihmettelevän ihailevassa katseessa oli jotain suorastaan herttaista. Sen sijaan, että Mirayan katse olisi yltänyt hyvin harjoitellun ulkokuoren yli Owenin kylmempään sisukseen, näki hän vain ripauksen itseään nuorukaisen innostuneisuudessa. Hän epäili itse näyttäneen hyvin samalta, kun sai ensimmäisen kerran astua laivan kannelle, jonka keulasta, meren takaa, tuntui avautuvan loputon tarjotin mahdollisuuksia.
Miraya siirtyi itsekin nojaamaan käsivartensa laivan kaidetta vasten ja antoi katseensa vaeltaa kannelta rannalla liikkuvaan väkeen. Lopuksi hän käänsi katseensa hetkeksi merelle, tuulta vasten saadakseen hiukset pakenemaan kasvoiltaan ja vetäisi kiharapehkon sitten toiselle olalleen, toivoen hiusten pysyvän edes hetken siinä. Hänen olisi tekaistava jonkinlainen nuttura tai edes löydä letti, kunhan he pääsisivät liikkeelle ja hän olisi nyhtänyt Owenista sen irti mitä tuosta suinkin sai.
"Ehkä ensimmäisiä kertoja voisi kutsua majesteettisiksi. Sitten niistä tulee hienoja ja tästä hääräyksestä huolimatta vain... rauhoittavia", Miraya totesi kuin tämä olisi hänen kolmannen merimatkansa sijasta kolmaskymmenes. Hän antoi katseensa edelleen kiertää kannella, päättyen kauempana, ruorin takana seisovaan Rayashiin, jonka näkeminen muutti naisen hymyn hetkeksi paljon pehmeämmäksi.
"Mutta voisinpa vaikka taata, että näin matkustajana tämä kaikki näyttää paljon hohdokkaammalta kuin aidon merimiehen silmin", Miraya naurahti sitten, kääntyen katsomaan taas Owenia.
"Hienon matkanne päätteeksi teitä taitaa kaikesta päätellen odottaa vielä hieno tapaaminen? Rahtinne ei taidakaan olla pelkkiä jyviä tai puolikypsiä hedelmiä?" Nyt oli Mirayan vuoro tarjota Owenille mahdollisuus tuntea itsensä tärkeäksi, ja ehkä tuo puheliaisuudestaan päätellen saattaisikin tarinoida enemmänkin tästä tärkeästä tehtävästään. Ystävinähän he tässä juttelivat, tai niin Miraya ainakin toivoi Owenin tuntevan. Häntä sen sijaan kiinnosti edelleen, voisiko tämä nuorukainen todella olla Rayashin varoitusten arvoinen. Vai kuka heidän alkuperäinen matkustajansa oli ja miksi hänet oli viime tipassa vaihdettu Oweniin. Eikä Miraya tiennyt tuon rahdistakaan enempää kuin painon ja mitat, ja se oli liian vähän siihen verrattuna, paljonko hän oli tottunut tietämään viimeisimmän matkansa jälkeen.
Miraya ei myöskään tiennyt olevansa nappula Owenin todellisten kasvojen järjestämässä, paljon vaarallisemmassa pelissä.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkustaja

Post by Kuparirapu » Fri Jan 25, 2019 10:49 pm

"Jos tietäisittekään...tai toki teillä on kokemusta tällaisesta, olettehan toimineet kirjurina jo hetken. Ja tämä voi olla se tilaisuus jota olen odottanut. Jos vain pystyn osoittamaan luotettavuuteni, ja että kykenen edustamaan kauppahuonettani, voin viimein päästä jonkun kauppiaan oppipojaksi. Jo näin pian."
Owen teki kohteliaasti tilaa Mirayalle, ja lyhyessä rohkeuden puuskassa heilautti toista kättään laiturilla kerääntyneille. Mirayan sanat, joissa ainakin kuulosti olevan hyvin kokenut sävy, saivat kunnioittavan ilmeen nuoren miehen kasvoille. Mutta huomaamatta ei jäänyt ohikiitävä katse jonka nainen suuntasi ylös ruoria kohti. Kohti tämän laivan kapteenia. Ja ensimmäisen kerran Nimetön saattoi lyhyesti yhtyä Owenin hymyyn, vaikka vain lyhyesti ennen kuin keskittyi jälleen rooliinsa.

"Voi ei tietenkään, elintarvikerahdit kuljetetaan joko "Pikku korpin" tai "Lady Cassetin" matkassa. Ei, tämä on yksityishenkilöiden välinen tavaralähetys, ja siksi sitä ei millään voitu mahduttaa muiden rahtiaikataulujen lomaan. Viime tingassa tapahtunut lisäys, ymmärrättehän. En tiedä paljoakaan yksityiskohtia, niiden selvittäminen kuuluu täysivaltaisten kauppiaiden hoidettavaksi, mutta kuulin...," Owen sanoi ja kumartuen varovaisesti lähemmäs hän jatkoi matalammalla äänellä: "Kuulemani mukaan siellä voi olla arvolähetys jalokiviä, kiitosmaksu tietyille Driennen myötämieliselle kauppiaalle. Tai ehkä kokonainen Armarelia-liskon nahka jollekulle keräilijälle. Arkiston apulaiset puhuivat jopa Metiksestä tuodusta, lumotusta esineestä joka tullaan hautaamaan jonnekin saariston tuntemattomiin kolkkiin."
Owen vilkaisi sivulla kuin paraskin salaliittolainen, vaikka kaikilla kannella olijoilla oli aivan muuta mielessä kuin heidän keskustelunsa:
"Itse en uskaltanut edes kysyä. Asiakkaiden luottamus on kultaakin arvokkaampaa, ja kiltamestari Iadi on erittäin tarkka kauppahuoneen hyvästä maineesta."
Samalla laivakellon puhdas kalkatus ilmoitti laivan olevan valmis lähtöön. Kävelysilta siirrettiin pois ja kiinnitysköydet päästettin irti, kansimiesten vetäessä paksut köydet ripeästi sisään. Hitaalla, miltei jopa arvokkaalla vauhdilla "Lohikäärme" lipui kapteeninsa käsissä satamasta irtautuen, ja aluksen perämiehen käskyjä seuraten purjeet levisivät vauhdittamaan aluksen matkaa. Owen piteli kaksin käsin kaiteesta aivan keinahdellessa vielä sataman kepeissä aalloissa ja kokan kääntyessä kohti itää. Ja hymyn lisäksi nuoren miehen huulilta pakeni pieni naurunpuuska, josta tuntui kuuluvan jännityksen ruokkima, vapautunut into. Muutamat merimiehet vilkaisivat matkustajaa ohimennessään, tyytyen virnuilemaan vinosti ja jatkaen sitten kiireesti omia töitään.
Ei kulunut kauaa, ennen kuin avomeren aallokko alkoi keinuttaa laivaa jyrkemmin. Owenin into näytti hitaasti sulavan pelkän jännityksen tieltä, ja kurkittuaan muutaman kerran laivan alapuolella kuohuvaan sinivihreään syvyyteen hän kysyi:
"Mihin, khm, siis mihin minun olisi syytä mennä? En haluaisi olla tiellä, enkä tietenkään halua pidätellä teitä omista tehtävistänne neiti Cabra. Jos aluksella on joitain tehtäviä, joita voitte antaa hoidettavakseni, lupaan tehdä parhaani niiden eteen."
Mutta vielä puhuessaan Owen oli horjahtaa jaloiltaan kannelle, pysyen pystyssä vain kaiteen antaman tuen avulla.

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Matkustaja

Post by Kide » Sun Jan 27, 2019 11:37 am

Kirjurina jo hetken. Owen näytti keränneen ennen matkaansa yhden jos toisenkin tiedonjyvän taskuunsa. Mutta sehän tarkoitti, että tuo oli ehtinyt valmistautumaan matkaansa eikä viime tipassa tehty vaihdos. Owenin kertomasta ei käynyt ilmi, oliko tuo katsellut Taylonin ilmettä viikko sitten vai eilen illalla. Mies itse vaikutti valmistautuneen matkaan, mutta Rayashin varoitus viittasi päinvastaiseen. Edelleen Mirayan mieltä pisteli kysymys siitä, kuka tämä Kolmen Ankkurin tuleva kauppias oikeastaan oli ja miksi ihmeessä tällaista ressukkaa pitäisi varoa. Oli toki itsestään selvää, ettei kenenkään vieraan läsnäollessa puhuttu huolimattomasti laivan asioista, mutta se tapa, ne sanat, joilla Rayash oli painottanut asian vakavuutta Mirayalle eivät jättäneet naista rauhaan. Hänen isänsä tuskin halusi kuulla enää yhtään kysymystä heidän matkustajastaan, mutta Miraya päätti ottaa kiukkuisen vastauksen riskinkin ja yrittää saada selkoa asiaan viedessään Owenin tuoman viestin myöhemmin Rayashille. Kunhan kapteeni vain malttaisi päästää ruoristaan irti.

Miraya kuunteli Owenia välillä nyökytellen, vaikka ymmärtäväisen ilmeen takana nainen pysähtyikin miettimään, kuinka tämä oli viime tingassa tapahtunut lisäys, kun se oli ollut kirjanpidossa mukana siitä asti, kun Mirayalle selvisi heidän toisen kirjanpitonsa salat. Toki Miraya oli saanut huomata viikon olevan lyhyt aika laivojen aikatauluissa, mutta pitikö Kolmen Ankkurin kaikilla laivoilla niin kiirettä, että niiden ruuma oli varattu kokonaan seuraavaa matkaa varten jo ennen kuin laivat palasivat Dioneen? Ehkä Kolmella Ankkurilla meni vieläkin paremmin kuin Miraya luuli. Tai ehkä Owen vain oli autuaan tietämätön siitä, että hänen rahtinsa ei kestänyt päivänvaloa. Ja ilmeisesti hänen kauppahuoneensa kuljetuksiin sellaista tavaraa ei ainakaan nyt voitu ottaa, jos he koskaan sellaista olivat edes harrastaneet. Tosin uudet tiukennukset kauppiaille ja kapteeneille olivat saattaneet kääntää useammankin laivan kurssin laillisemmille vesille.
Mutta eikös Miraya ollut kirjanpidon vierestä tulkinnut, ettei tämä kuljetus edes vienyt rahtitilaa, vaan sijoitettiin matkustajan huoneeseen? Nainen ei ollut edes osannut ihmetellä asiaa ennen kuin nyt.

Miraya lähti leikkiin mukaan ja kallistui itsekin aavistuksen Owenia kohti kiinnostunut ilme kasvoillaan, vaikka "mutta kuulin" paljastikin, ettei seuraavilla sanoilla olisi mitään merkitystä. Villejä arvauksia tai suunniteltuja tarinoita, joilla piilotettiin rahdin oikea luonne. Sen he molemmat tiesivät, tai ainakin Miraya toivoi ettei tuo naiivi nuorukainen ollut ottanut kuulemaansa tosissaan. Vaikka toisaalta, ehkä Owen sai kokea matkansa entistä hohdokkaammaksi, mikäli uskoi tarinoihin jalokivistä ja liskojen nahoista.
"Armarelian nahka, olisipa hienoa nähdä kokonainen sellainen. Ne otukset ovat lukemani mukaan valtavia. Ja hirmuisia", nainen naurahti, mutta nyökytteli sitten vakavoituen nuorukaisen sanoille asiakkaiden luottamuksesta. Hyvähän heidän oli puhua asiakkaidensa luottamuksesta totisina, kun toinen oli juuri sitä rapistellut huonompaan kuntoon, tosin vain perättömillä tarinoilla, ja toinen yritti parhaillaan sitä tehdä. Sinisten silmien katse hakeutui väkisin vilkaisemaan Rayashia. Tästä toisestakin luottamuksen rikkomisesta hän saisi todennäköisesti kuulla, ja sitä tuskin lieventäisi edes se, että hän voisi väittää heidän Owenin kanssa keskustelleen vain Armarelian nahoista.

Viimein laiva irtautui laiturista ja he pääsivät matkaan. Siinä missä Owen puristi tukea kaiteesta kaksin käsin, nojaili Miraya edelleen rennosti vain toisen käsivartensa kaiteeseen ja katseli tyytyväisenä ulapalle, myötäillen laivan liikkeitä tottuneesti.
"Olette vieraanamme, joten ainut tehtävänne on pysyä poissa tieltä ja mikä tärkeintä, nauttia matkasta", Miraya kertoi hymyillen. "Ja pysyä turvassa", hän lisäsi katsoessaan miehen horjahdusta toinen suupieli hieman nytkähtäen.
"Eiköhän minulta liikene vielä aikaa näyttää teille hyttinne, jossa rahtinne pitäisikin jo odottaa", Miraya jatkoi ja viittoi Owenia seuraamaan. Muistettuaan rahdista kirjatut, piilotetut merkinnät nainen oli utelias näkemään tuon lähempää.
"Samalla näette mistä keittiö löytyy, vaikka toki teille ruoka tarjoillaan oman hyttinne rauhaan." Ei niinkään korkeasta vieraanvaraisuudesta vaan Rayashin erillisestä pyynnöstä, sillä kapteeni ei ilmeisesti halunnut heidän matkustajaansa ruokailemaan yhdessä miehistön kanssa. Ties vaikka tuo kuulisi röyhtäyksen, naurua ja merimiehen valituksen köyden rakoille polttaneista kämmenistään. Kuinka vaarallista! Miraya nielaisi tuhahduksensa näyttäessään Owenille tietä kannen poikki portaikkoa kohti. Hänen asenteestaan huolimatta naisen mieleen jäivät kuitenkin pyörimään Owenin sanat, Rayashin varoitus, kirjanpidon merkinnät ja niiden kaikkien osittainen ristiriitaisuus.
"Jäikö teille aikaa valmistautua matkaan, jos rahdista päätettiin niin kovin myöhään? Saitteko mukaanne kaiken tarvitsemanne?" Miraya kääntyi kysymään Owenilta hyteille johtavan portaikon ovella. Hän kruunasi kysymyksen hieman huolestuneella ilmeellä, vaikka todellisuudessa toivoi vain kuulevansa milloin mies oli todella tämän tehtävänantonsa saanut.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkustaja

Post by Kuparirapu » Tue Jan 29, 2019 10:23 pm

"Minä...minä yritän parhaani," nuorukainen totesi suorastaan helpottuneen kuuloisesti. Mirayan johdolal hän käveli epävarmoin askelin kannen poikki alakannelle vievää ovea kohti.
Nimetön pani samaan aikaan merkille vinot virnistykset, joilla kansimiehet katselivat hänen askellustaan. Ja yksi jopa taputti häntä ronskisti hartioille ohimennessään ja nauraa röhöttäen toivotti hänelle "Tukevaa vatsaa, mustesormi." Tämä ei tullut yllätyksenä, mikä ammattikunta ei olisi katsonut kieroon kun joku heitä taitamattomampi päätyi heidän keskelleen. Hänen olisi pidettävä laivan ilmapiiriä silmällä, jotta selviäisi pelkällä ivalla ja alentuvilla katseilla.

Neiti Cabra tunsi selvästi tien, ja seuratessaan Nimetön silmäili laivan tiloja aidosti mielenkiinnolla. Ainakin aluksesta oli pidetty hyvää huolta, se oli laskettava kapteeninsa ansioksi. He eivät laskeutuneet aivan pohjalle asti, missä sijaitsi varmasti lastiruuma...
"Olen kiitollinen että minun vuokseni on nähty näin paljon vaivaa," Owen totesi painaen hiukan päätään kuin pakonomaiseksi opitun tavan takia. "...Odotin riippumattoa miehistön seurassa, sen enempää ei kauppahuoneella meille apulaisille annetta mukavuuksia. Mutta selvästi koko Dionen suurin kauppalaiva on vielä mainettaakin parempi," hän sanoi kuulostaen jopa hieman nololta, kuin olisi lausunut jonkin epäkohteliaisuuden. Narisevat portaat olivat mukavan tukevat jalkojen alla, ja he ohittivat muutaman suljetun oven Owenin vastatessa:
"Tuota...kyllähän kahden päivän ilmoituksella kuka tahansa ehtii nousta laivaan. Tai niin ainakin Taylon sanoi silloin. Mutta ennen lähtöä minun oli viimeisteltävä mahdollisimman paljon keskeneräisistä töistäni ja ohjattava loput muille poissaoloni ajaksi. Sitten tietenkin oli matkarahojen suostumuksen hankkiminen ja niiden hakeminen varainhoitajalta...rehellisesti ehdin pakata viimeiset tavarani vasta puolenyön jälkeen viime yönä. Ensimmäistä kertaa jouduin tyhjentämään osan kirjoitusvälineistäni ja pakkaamaan niiden tilalle lämpimämpiä vaatteita. Avomerellä voi kuulemma olla kylmä jos tuuli pahenee, ainakin jos sataa."
He tulivat viimeisen oven kohdalle, ja Owen teki kysyvän viittauksen sitä kohti. Kun Miraya oli varmistanut sen olevan oikea, tarttui nuori mies kahvaan ja avasi sen hitaasti. Valoa antoi pieni luukku katonrajassa, ja aamupäivän auringossa näkyi seinänvierellä lattiaan pultattu kapea sänky ja myös pieni kirjoituspöytä. Huone oli kelvollinen, mutta ahtaan siitä teki lattialle asetettu pitkä laatikko. Sen toisella sivulla näkyi rivi metallisia saranoita, ja paksu köysi kiersi laatikon keskellä ympäri useaan kertaan. Owen astui laatikon vierelle ja kallistellen päätään näytti tutkivan sen kylkiä, huokaisten sitten helpottuneesti.
"Jumalten kiitos, siihen ei ole tullut vaurioita. Rahdin viejänä minun tehtäväni oli luonnollisesti järjestää sen kuljettaminen, enkä oikein ollut varma palkkaamieni henkilöiden kyvystä käsitellä sitä tarpeeksi varovaisesti. Mitä asiakas sanoisikaan, jos laatikossa olisi vaikka halkeama..."
Owen näytti varovan edes koskemasta laatikkoon turhaan, kuin olisi pelännyt painavansa sormensa puun lävitse. Laskien laukkunsa sängylle hän kääntyi vielä Mirayaa kohti, ja lausui:
"Neiti Cabra. Minä olen...tarkoitan että kiitos. Siis kiitos tästä kaikesta, ei teidän olisi tarvinnut minun takiani vaivautua. Te olette sentään "Valkoisen Lohikäärmeen" kirjanpitäjä, ja jo siten yhtä tärkeässä asemassa kuin moni kauppias. Kauppakillan kokouksesta asti olen kuullut puhuttavan teistä, ja jos sallitte...monet niistä puheista ovat ihailevia. Monet toivovat joskus onnistuvansa pääsemään samanlaiseen asemaan, kuten te olette onnistuneet."

Locked