Page 2 of 2

Re: Matkustaja

Posted: Fri Feb 01, 2019 7:29 pm
by Kide
Miraya puikkelehti laivan käytäviä tottuneesti, ja siinä missä Owen sai merimiehiltä huvittuneita virnistyksiä osakseen, Miraya kohdattiin varovaisella hymyllä ja antamalla naiselle oitis tietä. Vain kourallinen tällä laivalla tiesi Mirayan todellisen aseman, mutta jokainen oli myös ymmärtänyt, että heidän uutta kirjanpitäjäänsä piti kunnioittaa. Vähintään yhtä paljon kuin vanhaa ja kokenutta Airdania.

Tyytyväinen hymy venytti Mirayan huulia Owenin puhuessa Valkoisen Lohikäärmeen maineesta ja sen ylittymisestä. Kyllä, vuolaat kiitokset ja kehut, jopa laivaa koskevat, hivelivät naisen itsetuntoa mukavasti, varsinkin Rayashin eilisiltaisen purkauksen jälkeen. Se asia oli ehkä sovittu, mutta ei täysin unohdettu.
Owen lörpötteli niin huoletta kuin Miraya oli toivonutkin pitkät pätkät hänen kahden päivän valmistautumisestaan tälle matkalle. Kahden päivän? Mirayan olisi ehdottomasti varmistettava Rayashilta, kuinka pitkään tuo oli tiennyt tästä vaarallisesta matkustajastaan.
"Kyllähän arvolastin toimittaja ansaitsee itselleen oman rauhan", Miraya totesi ja vilkaisi hymyillen takanaan kulkevaan Oweniin. "Oikukkaaseen säähän onkin viisasta varautua, vaikka tyrskyt eivät hyttiin asti ylläkään. Ja ehkä siitä on teille loppupelissä vain hyötyä, että olette valvoneet eilen myöhään - saattepahan helpommin unen tällä keikkuvalla alustalla", Miraya jatkoi lopuksi hyväntahtoisesti naurahtaen. Hänen pysähtyessään Owen näytti arvaavan heidän olevan perillä ja Mirayan kehoituksesta astui seuraavan viikon asumukseensa. Suuri rahtilaatikko teki tilasta entistä ahtaamman näköisen ja sai Mirayan kurtistamaan kulmiaan näylle. Onneksi hänen ei tarvinnut jakaa hyttiään tällaisen lastin kanssa. Suuri, raskas ja tiukasti suljettu, köysillä vielä varmistettu laatikko oli lähes pahaenteinen näky. Aivan kuin sinne olisi suljettu jotain, joka ei saanut päästä ulos. Owen siirtyi oitis tutkimaan laatikkoa kuin hänen henkensä olisi riippunut siitä. Ehkä se riippuikin, kuka ties. Se voisikin selittää paljon... Nuoren miehen lähes hätäisissä eleissä ja sanoissa oli kuitenkin jotain niin huvittavaa, että Owenin helpotuksen huokaus hajotti nopeasti synkät ajatukset laatikon sisällöstä Mirayan pään yltä. Miraya pyöräytti silmiään - turvallisesti Owenin selän takana - ja nojasi toisen kätensä rennosti ovenkarmiin.

Miraya nyökytteli ja huiskaisi vähättelevästi kättään Owenin kiitoksille, kun ei miehen sanojen väliin omiakaan ehtinyt mahduttamaan. Ei ollut yllätys, että monet olisivat antaneet paljon Mirayan asemasta. Puhumattakaan hänen todellisesta asemastaan Rayashin rinnalla. Mutta sen, että ne puheet olisivat ihailevia, saattoi Miraya kyseenalaistaa äkkiä. Ehkä jotkut olivatkin, mutta epäilemättä vielä useammat olivat katkeran kateellisia. Mutta ainakin yksi alansa vasta-alkaja todistetusti vaikutti vain ihailevan Mirayan saavuttamaa asemaa - Owen itse. Jos tästä miehestä jotain vaaraa olisi, niin tuo saattaisi sanoillaan paisuttaa Mirayan, tai kenen hyvänsä, egon niin suureksi, että laivan kapeilla käytävillä kävisi ahtaaksi liikkua.
"Kovalla työllä pääsee lähes minne vain", Miraya totesi silmäänsä iskien.
Toki huikentelevaisesta äidistä ja rohkeista sivutöistä on apunsa.
"Kenties tekin pääsette vielä pitkälle urallanne, jos jaksatte nähdä sen eteen vaivaa. Ja minusta näyttää siltä, että kyllä te jaksatte", Miraya lisäsi ja kallisti aavistuksen päätään Owenia katsoessaan. Hänen oli edelleen kertakaikkisen vaikea uskoa tästä nuorukaisesta mitään huolestuttavaa. Ei vaikka kaikki yksityiskohdat hänen tulonsa kanssa eivät tuntuneetkaan täsmäävän. Ehkä keskustelu Rayashin kanssa auttaisi Mirayaa ratkaisemaan tämän yhtälön, jonka numerot eivät käyttäytyneet niin kuin niiden olisi pitänyt. Jos se uppiniskainen kapteeni vain suostuisi tällä kertaa avaamaan suunsa muuhunkin kuin ivaa lähentelevään huomautukseen Mirayan asemasta.
"Mutta minun lienee aika palata töihini ja antaa teillekin oma rauhanne. Perämies auttaa teitä, jos jotain ilmenee. Ja toki saatte edelleen kääntyä minunkin puoleeni. Nauttikaa matkasta, herra Artor." Miraya nyökkäsi miehelle hyvästiksi ja sulki hiljaa hytinoven perässään. Hän suuntasi määrätietoisen näköisesti takaisin kannelle ja suoraan ruoria sekä sitä pitelevää herra kapteenia kohti.

Re: Matkustaja

Posted: Thu Feb 07, 2019 5:28 pm
by Kuparirapu
Owenin silmissä välähti lyhyt ovela katse. Paljonkohan "kovaa työtä" tuo nainen oli oikeasti tehnyt, ja paikannut loput istumalla kaikista vaikutusvaltaisimman kapteenin syliin?
"Kiitos. Minä, minä yritän," Owen vastasi nyökäten ja odotti että ovi sulkeutui. Samalla katosi hänen kasvoiltaan viaton innostus, ja muutamalla varovaisella askeleella hän harppasi kuuntelemaan ovea. Askeleet etääntyivät juuri kuten niiden pitäisikin, joten Nimetön käänsi huomionsa hyttiin. Ripeällä tahdilla, johon kykenee vain harjaantunut ammattilainen, hän tarkasteli huoneen nurkasta nurkkaan ja ovenkarmeista kattopalkkeihin etsien kurkistusaukkoja tai muita tapoja pitää häntä silmällä.
Lopulta, todeten hytin todella olevan yksityinen, mies käänsi huomionsa lattialla lepäävään laatikkoon. Hän kuljetti kättään sen sileää kantta pitkin, yli karheiden köysien ja kyyristyen alas päätylautoja pitkin. Sormet askarrellen verkkaisesti jonkin silmiltä piilotetun kanssa Nimettömän ajatukset kääntyivat kohti heidän määränpäätään.
Hän ei ollut täällä tuon naisen takia, mies muistutti itseään. Eikä edes arvon kapteeni Rayashin takia. Ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä oli lähetyksen toimittaminen hänen asiakkaalleen ja paluumatka maksun kanssa.
Löytäessään pienen sauman puussa Nimetön salli kuitenkin pienen vinon hymyn näkyä kasvoillaan.
Mutta ei ollut haitaksi, vaikka hän tekisi sivussa taustatutkimusta. Hyvä pelaaja voitti erän, mutta parhaat pelaajat osasivat valmistautua jo seuraavaa varten.

//Kiitokset pelistä//