Page 1 of 3

Ei pyörökorvia

Posted: Sun Jul 07, 2019 4:31 pm
by Viherkivi
Oli kulunut paljon aikaa sitten sen päivän kun Xhay oli saanut opettajan elämäänsä. Puolipeikko oli oppinut jo muutamia kirjaimia ja helppoja sanoja, mutta hän ei ollut lähelläkään tavoitettaan. Mestarikokin opettaja oli vakiammattiinsa viitaten pitänyt opetuskerroista taukoa, mutta oli antanut reippaasti tehtäviä Xhaylle, joka olikin töidensä lomassa saanut ne tehtyä. Puolipeikko oli alkanut tunnistaa joitain kirjaimia ympäristössään, mutta matka oli vielä pitkä.

Sitten Parcal oli palannut matkoiltaan, eikä Xhay udellut sen enempää; se kuului hyviin tapoihin. He olivat opiskelleet yhdessä uuden setin kirjaimia ja niihin liittyviä sanoja, ja siinä sivussa Xhay oli syöttänyt opettajalleen ainakin puolikkaan paistetun kananpojan ja paistettuja perunoita. Nyt puolipeikko nojasi tuolillaan taaksepäin ja huokaisi hieman. Opetussessio oli ollut tauoista huolimatta intensiivinen ja hänestä oli alkanut tuntua kuin kirjaimet vahataululla -- hänen uusi ostoksensa opintoja varten -- olisivat pomppineet ja tehneet hänestä pilkkaa.

"Olisikohan tämä tässä, tältä päivältä?" hän tiedusteli opettajaltaan ja puski vahataulua tälle tarkastettavaksi. "Silmissä ihan vilisee."
Xhay oli oppinut, että tämä oli kovin erilaista kuin keittiötyö -- antakaa hänelle sammiollinen perunoita ja hän kuorisi ne silmänräpäyksessä. Sipulisilppu, ei mitään ongelmaa. Kanan kyniminen ja valmistus? Lastenleikkiä.

Istuminen pöydän ääressä opettelemassa kirjainmerkkejä ja niihin liittyviä muistisääntöjä... Hänen henkilökohtainen helvettinsä.
Kuka olisi arvannut että muutamalla pistemerkillä oli sanassa merkittävä ero? 'Näin serkkuani eilen' muuttui hyvin kiusalliseksi lauseeksi jos unohti muutamia pisteitä, sen Xhay oli oppinut nyt kantapään kautta, korvien kärjet edelleen punaisina.

Re: Ei pyörökorvia

Posted: Fri Jul 12, 2019 5:02 pm
by Kuparirapu
Parcial Crey kohotti katseensa Xhayn sanoille ja nosti nenänvarrellaan levänneet, sangattomat lukulasit sormiensa väliin. Mies näytti aina hypistelevän niitä pohtiessaan jotain.
"Olen samaa mieltä. Jatkamme tästä myöhemmin," hän myöntyi lopulta ja poimi tarjotun vahataulun käteensä. Kirjaimet olivat paljon kömpelömpiä kuin paperille kirjoitetut, mutta ainakin ne olivat luettavissa. Tämä peikko oppi, hitaasti mutta tasaisesti.
"Muistutan vielä, ettei sanassa 'hernekeitto' ole kuin yksi k-kirjain," hän lausui ja painoi vahaan pienen alleviivauksen. "Mutta muilta osin olen tyytyväinen työnne jälkeen. Kaikeksi onneksi ammattinne tarjoaa erinomaisia virikkeitä, joihin voimme keksittyä ja joiden kautta voitte itse kerrata oppimaanne."

Kun pöydän äärellä istuva, pikkutarkka ja virkaintoinen kirjuri keskittyi keräilemään pöydälle levittämiään tavaroita laukkuunsa, liikkuivat hänen kasvojensa takana toisenlaiset ajatukset. Jotenkin Nimettömästä tuntui, että hän oli jälleen haaskannut erinomaisen tilaisuuden kävellä tästä tilanteesta tiehensä. Matka Driennelle olisi helposti riittänyt hävittämään hänen jälkensä Pracial Crayna ja se olisi ollut piste tälle kaikelle.
Ja silti...silti hän istui jälleen täällä. Kynä kädessä, opettamassa keittiössä työkseen häärivälle peikolle kirjoittamista. Hän, jonka päätöksellä ja sanalla oli enemmän vaikutusvaltaa kuin monella kaupungin rikkaimmista jäsenistä. Vieläkään Nimetön ei osannut määritellä mikä häntä tänne veti, mutta hän oli luottavainen että keksisi sen ennen pitkää. Ja sitten hän voisi päättää miten jatkaa.
"Päivänvalo alkaakin jo olla lopussa," Nimetön totesi Parcialin suulla vilkaisten ikkunan takana myöhäisiltapäivän lämmintä paistetta. "Kaikeksi onneksi minua ei huomenna tarvita kuin vasta keksipäivän tietämillä, on muutamia asioita joita minun on hoidettava ennen sitä."
Tämä ei ollut aivan täysi valhe. Mutta näistä arkipäiväisistä sanoista ei saattanut arvata, että hän istuisi aamulla teen kera kankureiden killan korkeamman kauppiasjäsenen seurassa tämän hulppeassa salongissa ja kävelisi itapäivällä satamakortteleiden saastaisissa juottoloissa tikari vyöllä.
Oven luota huokui tuoksu, joka leijui varmaankin jostain talon toisesta asunnosta. Tuoksu oli yksinkertainen, suolainen ja toi mieleen rapean pinnan sihisemässä tulen äärellä, ja Nimetön havahtui huomaamaan että hänen vatsansa urahti vaimeasti. Mies jännitti äkkiä vatsalihaksiaan ääntä peitelläkseen, kuten oli tottunut tekemään jo melkein vaistomaisesti. Kaikissa piireissä moisia äännähdyksiä ei katsottu soveliaiksi, ja samalla tavalla saattoi tarvittaessa hiljentää nääntyneen vatsan aiheuttama jäytävä kipu...
Parcial Crey selvitti kurkkuaan ja veti nahkalaukkunsa nyörit kiinni napakalle vetosolmulle.
"Sopiiko samaan aikaan ylihuomenna teille?" hän kysyi suoristaen viittaansa.

Re: Ei pyörökorvia

Posted: Mon Aug 19, 2019 7:41 pm
by Viherkivi
”Ylihuomenna sopii mainiosti.”, Xhay totesi kun siivosi opiskelutarvikkeitaan ja kertasi oppimiaan asioita mielessään. ”Her-ne-ke-it-to...” hän tavutti puoliääneen seuraten sormellaan sanaa, jonka alle Parcial oli piirtänyt viivan virheen merkiksi. ”Huh, totta tosiaan. Tässä on vielä opittavaa. Tikarit ja tikkarit, kkeitot ja keitot.” Hän sitten totesi vähän selkeämmällä ja voimakkaammalla äänellä.

Kokinkin nenään kantautui naapurista iltaruoan tuoksu. Hän vilkaisi kananpojan tähteitä nopeasti, mutta puolipeikko tuli siihen tulokseen, että käyttäisi tähteet ennemmin seuraavana päivänä liemeen — eihän noista tähteistä olisi valmistunut nopeasti oikein mitään, joka olisi ruokkinut kaksi.

”Taidankin tulla samalla oven avauksella ulos.”, Xhay totesi herra Craylle, ja nappasi oman takkinsa naulasta. ”Poikkean Käräjille iltapalalle ja paukulle. Voin tarjota teillekin, kun kerran olen pidätellyt teitä täällä.” Käräjät oli Xhayn kantapaikka, oikein tasokas, mutta siellä palveltiin tavallisesti vain ei-ihmisiä. Siksi puolipeikko katsoikin nyt Parcialia hieman arvioivasti ja pohdiskeli, tulisiko noin ihmisennäköisestä ongelmia.

”Siellä ei kyllä palvella pyörökorvia, mutta... hetkinen?” Hän sanoi ääneen, ja mutristi sitten huuliaan hieman. ”Ehkä voimme vedota puoliverisyyteen, olenhan itsekin puoliksi ihmisten sukua.”

Re: Ei pyörökorvia

Posted: Wed Aug 28, 2019 8:59 pm
by Kuparirapu
Nimetön kohotti Parcialin kulmaa uteliasti kun peikko tallustelikin hänen ohitseen ja veti lämpimämpää vaatetta ylleen. Tuon mainitsema paikka kuulosti Nimettömän korvaan etäisesti tutulta, mutta hän ei muistanut että olisi aiemmin käynyt siellä.
Mutta tässäpä tarjoutuisi erinomainen tilaisuus paikata tämä aukko hänen tiedoissaan. Niinpä Parcialin leuka nousi hivelemään kevyesti leuastaan kurkottelevaa pujoparran kärkeä, ja esitettyään epäröivää hetken aikaa hän sanoi:
"Jos todella sallitte minun liittyä seuraanne, niin en tietenkään kieltäydy näin ystävällisestä tarjouksesta."
Hän oli jo viittaamassa että Xhay kulkisi edellä tietä näyttäen, kun yllättäen peikko lausahti jotain mikä sai Nimettömän niskan kihelmöimään inhottavasti. Hänen kätensä jähmettyi puolimatkaan eleestä ja virkaintoinen kirjuri katsahti Xhayta silmiin. Ja hänen katseessaan näkyi suorastaan häkellyttävä terä ja jännitys. Kuin nuo viattomasti lausutut sanat olisivat olleet vaarallisia, tai jopa tappavia. Nimettömän syke oli hypännyt täyteen juoksuun, ja ankaralla keskittymisellä hän pakotti kehonsa rentoutumaan.

"Tietääkö hän? Voiko hän tietää?" mies kysyi itseltään, harkiten samaan aikaan jo montako askelta oli hänen ja hänen takanaa olevan ikkunan välillä. Pelkästään se, että Xhay oli maininnut mitään hänen aitoon sekaverisyyteensä liittyvää, tuntui kuin terä olisi hipaissut Nimettömän sydäntä. Mutta olisiko tuo peikko voinut selvittää, kenen edessä hän todella seisoi? Tuo yksinkertainen, omassa pienessä elämässään onnellinen kokki? Ja olisiko samainen peikko tarpeeksi viekas, että alkaisi tällä tavoin leikitellä hänen kanssaan?
"Ei. Ei hän ole, eikä voisi olla," Nimetön ajatteli ja selvitti kurkkuaan, yrittäen hälventää jännitettä jonka hän oli heidän välilleen onnistunut pudottamaan.
"Khm. Herra Sienenlakki, toivon että voitte antaa tämän suorastaan...yliampuvan reaktioni anteeksi. Se ei johtunut minkäänlaisesta pahantahtoisuudesta teitä kohtaan, ja ymmärrän että lausumanne oli tehty yksinomaan minun etuani ajatellen. Mutta ymmärrättehän, että minun työssäni on tärkeää, sanoisin jopa välttämätöntä, pitää yllä tietynlaista edustavaa julkikuvaa ja imagoa. Ja on jokseenkin tahditonta ja jopa, jos sallitte minun sanoa näin, hieman paheksuttavaa omata puoliverisyyteen viittaavaa perimää. Kenties huomasitte asian, mutta minun suvustani todella löytyy tällaisia...valitettavia piirteitä. Olen pyrkinyt pitämään asian parhaani mukaan piilossa työni takia, ja lausumanne vain yllätti minut. Kuten sanoin, toivon että voitte antaa tämän minulle anteeksi, en halua antaa kuvaa että olisin henkilökohtaisesti puoliverisiä vastaan. Mutta joudun toimimaan näin...olosuhteiden pakosta."
Nimetöntä hivenen jopa inhotti, miten läheltä totuutta hänen täytyi tämä polveileva selitys hakea. Toivon mukaan se kelpaisi peikolle eikä tämä epäilisi mitään sen enempää.
Suoristautuen ja viitaten ovea kohti Parcial lausui äänessään yhä viipyvää pahoittelua:
"Kas niin, jos jatkaisimme?"


Heidän kulkiessa ilta-auringon loisteessa läpi vielä väsyneesti kuhisevien kaupunkien, Nimetön laittoi Parcialin kiristämään tuon tuostakin laukkunsa hihnaa ja siirtelemään rahapussiaan muutamaan kertaan. Hän oli kuitenkin hieman parempaan luokkaan yrittävä työläiskirjuri, ja sellaiset imivät melkein pakkomielteisesti ylempiensä mielipitetä maailmasta. Ja vaikka näillä kulmilla tuskin oli taskuvarkaita, oli Parcial Crayn helppo kuitenkin kuvitella sellaisia väkijoukkoon.
"Perillä luotan, että osaatte puhua tarvittaville henkilöille ja...oikealla tavalla," hän totesi harpaten Xhayn vierelle. "Voitte kertoa tarpeellisen minusta, jotta pääsemme sisään ilman ongelmia."

Re: Ei pyörökorvia

Posted: Fri Aug 30, 2019 2:55 pm
by Viherkivi
Jokin Xhayn sanoma sai hänen opettajansa kertakaikkiaan paniikkiin. Pelästynyt hienhaju tuntui pisteliäänä puolipeikon nenään, kun hän otti askeleen taaksepäin opettajastaan.

”Ei, suokaa te anteeksi minulle.”, hän sitten sanoi, ”Asiani ei ole tunkea nenääni sukujuuriinne tai -puuhunne.”
Xhay kyllä ymmärsi, että kaikkien sekaveristen tausta ei ollut läheskään yhtä onnellinen kuin hänen vanhemmillaan oli ollut. Jokin toisen reaktiossa kuitenkin hieman epäilytti Xhayta, mutta hän ei kuitenkaan osannut iskeä sormeaan oikeaan paikkaan.

Onneksi tilanne laukesi molemmille suotuisalla tavalla, ja pian he olivatkin matkalla puolipeikon kantapaikkaan.
”Jos he kieltäytyvät palvelemasta, sitten äänestämme jaloillamme.”, Xhay totesi, kun he saapuivat pubin ovelle. Oven päälle oli ripustettu humoristisen iso tuomarin nuija, merkiksi siitä että tämä oli tosiaan Käräjät.

Vaikka eniten siellä tapahtuikin vain hitusen nousuhumalaista maailman parannusta, ei niinkään aitoa käräjöintiä.

Xhay avasi oven ja he astuivat sisään. Musiikki ja puheensorina lakkasivat, ja puolipeikko pisti merkille, miten kaikki katseet olivat kääntyneet heihin päin. Tunnelma oli veitsellä leikattava.

Re: Ei pyörökorvia

Posted: Sat Sep 07, 2019 5:56 pm
by Kuparirapu
Oven yllä roikkuva kyltti oli niitä, jotka panostivat tunnistettavaan ulkomuotoon selkeän viestin sijaan. Joku vähämielinen olisi varmasti arvellut että täällä toimitettiin lakia. Nimettömän katse liukui verkkaisesti kyltistä rakennuksen oveen ja myös lähimpiin ohikulkijoihin. Hän ei erottanut nopeasti rikollisesta toiminnasta vihjaavia merkkejä, kuten pieniä vuoltuja merkkejä ovenpielessä tai kantajuopoksi tekeytyvää vartiomiestä ovenpielessä.
Kuten moni muukin havainto, tämäkin oli toisaalta hyvä ja toisaalta huono asia. Nimettömän ei tarvinnut huolehtia astuvansa ilmoittamatta jonkun pikkujengin kantapaikkaan, mutta toisaalta hän ei voisi käyttää omaa vaikutusvaltaansa täällä jos tilanne kääntyisi huonoksi. Siispä hänen paras vaihtoehtonsa oli purjehtia oppilaansa rinnalla, tämä kun tiesi paikan karikot ja syvät paikat.

Heti kynnyksellä Nimettömän vaistot jännittyivät kuitenkin uudelleen, kun melkein koko asiakaskunta työntekijöitä myöten kääntyi katsomaan ovelle. Katseiden ristitulessa Nimetön ehti kuitenkin todeta, että täällä olivat todella ihmiset harvassa. Haltioita melkein kaikista eri vaihtoehdoista, enemmän peikkoja samassa huoneessa kuin hän muisti nähneensä missään, ja puolirotuisiakin näemmä. Terävät korvat kun oli helppo periä joko isän tai äidin puolelta.
Hetken aikaa huoneessa venyi hiljaisuus, kunnes yksi istuvista peikoista kurkotti kaulaansa ja sanoi:
"No katos kutaletta. Xhay, senkin jauhonäppi. Sinuakin mukava nähdä."
Peikon puhe kuulosti hieman kompastelevalta, kuin hänellä olisi vaikeuksia ääntää joitain sanoja. Raapien hieman pörheää hiuskpehkoaan peikko käänsi päätään ja nyökkäsi leuallaan Parcialia kohti:
"Kukas tuo kuikelo on? Xhay, Xhay, muistatko ettei tänne haluta tuollaisia."
"Ei se ainakaan vartija ole," totesi yksi ruskettunut haltia sivummalta. Tässä vaiheessa Nimettömän kärsivällisyys ei enää kestänyt kuunnella moista jaarittelua; jos he halusivat heittää hänet ulos, niin silloin olisi rohkeimpien pitänyt nostaa itsensä penkistä ja käydä toimeen. Mutta keskustelu tuntui vain pyörivän ympyrää kuin tervapata jota hämmennetään, joten Parcial rykäisi ja riisuen littanan hattunsa hän lausui:
"Pahoitteluni, en halua aiheuttaa läsnäolollani mitään ongelmia. En halunnut kieltäytyä herra Sienenlakin tarjouksesta tulla tänne, ja toivon ettei tämä tuota hänellekään mitään vaikeuksia. Jos asia siitä riippuu niin voin todeta että minunkin...minunkin suvustani löytyy haltioita."
Nimetön painoi hiuksiaan pois tieltä, ja kämmentään vasten saattoi hänen korvissaan todella erottaa pientä terävää kulmaa.
Puhunut peikko tiiraili hetken ja nyökkäsi sitten:
"Näyttää olevan aitoa porukkaa."
Heti tämän kuultuaan muut rentoutuivat ja alkoivat palata takaisin keskeytyineisiin juttuihinsa. Musiikkikin palasi hiljalleen, heti kun soittajat muistivat mihin olivat jääneet. Mutta vielä viimeisenä oli yksi nuori nainen, puolihaltia sen perusteella kuinka tämän hiukset oli lyhennetty pään sivulta kuin korostamaan pitkiä korvanlehtiä. Tämä katseli Parcialia ja totesi sitten tylysti:
"Älä hautaa verenperimääs. Jos se on ongelma jollekulle, niin haistatat pitkät. Punaista verta täällä kaikki vuodetaan, oli häntää tai korvat minkälaiset."
Katsellessaan naisen perään Nimetön olisi halunnut näyttää kasvoillaan sen halveksunnan jota hän juuri nyt tunsi melkein kaikkia täällä olevia kohtaan. Melkein kaikki täällä vain puhuivat, kerääntyivät pikku piiriinsä jossa heillä oli turvallista olla ja puhua. Vain puhua, mutta tekemättä asioille mitään koska muiltakin puuttui sisua siihen. Mutta hän vain hautasi nämä ajatukset pois näkyvistä, ja sen sijaan hän kumartui Xhayn puoleen:
"Ette näemmä liioitellut kovin paljoa. En ole aiemmin törmännyt paikkaan jossa sisäänpääsykin olisi aivan...tällä tavoin rajattu."

Re: Ei pyörökorvia

Posted: Sat Sep 07, 2019 10:27 pm
by Viherkivi
Xhay oli ollut hetken jännittynyt kun Käräjät suorittivat tutkinnan ja langettivat tuomionsa hänen seuralaiselleen, ja sitä myötä myös hänelle. Kun tilanne laukesi ja kaikki palasivat omiin tuoppeihinsa ja keskusteluihinsa, ja kampiliiran soittaja alkoi jälleen pyörittää kampea, Xhaykin silminnähden rentoutui; hänen hartiansa laskivat, ja leukaperien jännitys antoi periksi. Hän päästi pitkän puhalluksen ilmaa ulos, ja nyökkäsi sitten peikolle, joka oli antanut hänelle rakastavan lempinimen ’jauhonäppi’.

”Gaxo, heimoveljeni, tämä veikkonen on opettajani.”, hän esitteli Parcialin lyhyesti.
Toinen peikko nojasi taaksepäin ja vihelsi oikein pitkään; Gaxolla oli omat mielipiteet opinnoista ja lukemisesta ja muusta hömpötyksestä.

”Jaahas, ja sitten Xhay on oikein herra-ainesta?”, tämä peikko kysyi ja puolipeikko virnisti:
”Kyllä, ja se on sitten HERRA Sienenlakki sinulle.”

Tämä lempeähkö sanailu jatkui lyhyen aikaa, mutta sitten Xhay asettui pitkän tiskin ääreen korkealle jakkaralle.
Hän oli kuullut puolihaltian kommentin veren vuotamisesta, ja Xhay kuiskasikin opettaja Craylle: ”Me peikot vuodamme oikeastaan purppuraa, mutta en aio saivarrella.”

Opettajansa kommenttiin valikoivasta väestä, puolipeikko kohautti olkiaan.
”Teillä on ehkä helppoa maisteri Cray, kun ette eroa tavallisesta pyörökorvasta niin kovin paljoa, mutta meiltä muilta suljetaan paljon ovia ja evätään mahdollisuuksia. Tämä on ...”
Xhay tapaili sanoja hetken, miettien miten asettaisi sanansa, ”tämä on meille turvallinen tila, ja sellaisena se halutaan pitää.”

Puolipeikko piti hetken mietteliään tauon, mutta piristyi sitten silminnähden.
”Mutta! Emme tulleet tänne synkistelemään! Vanya, kaksi kertaa luumuviina-paukku ja sitten kaksi mustaherukka-likööriä.”

Vanyaksi kutsuttu baarimestari napauttikin käden käänteessä lasit pöytään. Paikan tasosta olisi voinut ennakkoluuloinen lajisti luulla yhtä sun toista, mutta lasit olivat kaunista käsityötä ja kadehdittavan puhtaat. Juomatkin Xhay oli hyväksynyt itse, ja puolipeikko olikin sellainen persoona, joka ei ihan mitä tahansa pilipali-lientä suuhunsa kumonnut.

”Mitenkä päivän kala?” Hän sitten kysyi Vanyalta, ”onko se tuoretta?”
Baarimestarin suu muuttui tiukaksi viivaksi, ja tämän silmistä kuulsi lievä paniikki.

Re: Ei pyörökorvia

Posted: Fri Sep 13, 2019 10:06 pm
by Kuparirapu
Parcial Cray tervehti kohteliaalla hymyllä ja nyökkäyksellä, tuppautumatta Xhayn ja toisen peikon keskusteluun kummemmin. Sen aikana Nimetön kuitenkin silmäili tuota nimenomaista peikkoa päästä hännänpäähän. Puhevaikeudet näyttivät johtuvan huonosti hoidetuista, likaisista ja osin jopa kieroon kasvaneista hampaista jotka tämän Gaxon huulien välistä vilahtelivat. Muutenkin peikko vaikutti jotenkin kapiselta, kuin karvanlähtöiseltä katurakilta. Erityisesti Gaxon raapiessa niskansa tyveä, jolloin Nimettömältä eivät jääneet huomaamatta ne irtonaiset hiukset jotka leijailivat alas tämän sormien alta.
Xhayn vierelle istahtaen Parcial nyökkäsi lyhyesti oppilaansa toteamukselle, pohtien selvästi mitä vastaisi.
"Ymmärrän kyllä. Tai, kenties minun kuuluisi sanoa suoraan etten ymmärrä. Enh ainakaan aivan kokonaan. Minunhan ei ole montaakaan kertaa tarvinnut kohdata mitään...mitään sellaista mitä juuri sanoitte. On kuitenkin lohdullista että sentään tällaisesta paikasta voi löytää vertaisiaan."
Vaikka hän puhui näin, ei lajistinen syrjintä ollut aivan vierasta Nimettömälle. Oli hänkin tietyissä rooleissa esiintyessään kohdannut pinnistellyn kohteliaita hymyjä, sellaisia joilla keskustelutoveri tervehtisi kärpästen asuttamaa kompostikasaa. Mutta katsoessaan ympärilleen hän ei nähnyt ennakkoluuloisen maailman kampittamia uhreja. Ei, hän näki enemmänkin vain vähäistä selkärankaa joka esti noita yrittämästä eteenpäin. Perimmäisenä tavoitteena tulisi olla puskeminen vastoinkäymisiä vastaan ja katsoa, missä vaiheessa ne väsähtäisivät ensiksi.

Nimetön havahtui ajatuksistaan kun huomasi Xhayn sanojen saaneen baarimestarin melkein hikoilemaan. Tämä availi ja sulki suutaan, mutta ei näemmä saanutkaan heti sanoja kuuluviin. Nimetöntä huvitti, kuinka ilmiselvän syylliseltä tuo näytti. Lopulta baarimestari hymyili hieman pakotetusti ja sanoi, yllättävän selkeästi:
"Tokihan meillä kalaa on, mutta eikö keittiömestarille kelpaisi jokin harvinaisempi herkku?"
Sitten baarimestari kumartui lähemmäs ja suhahti matalalla äänellä:
"Kuule Xhay, näin meidän kesken; tuore kala loppui jo toissapäivänä. Ei mahda mitään, lisää en ole kyennyt vielä hankkimaan. Olen tarjonnut tilatessa niitä suolakaloja varastosta, ei kukaan ole eroa huomannut. Tai ainakaan siis valittanut. Mutta kun...sinulle en halua sellaista tarjota, ammattikokki kun olet ja noin, niin etkö tilaisi jotain muuta? Ihan oikeasti Xhay, en minä halua huudella että en tarjoile rehellisesti asiakkailleni. Tämä nyt on vain...pakon edessä tehty pikku valhe. Kuule, meillä on sikaa hautumassa oiken hyvässä liemessä, ja voin järjestää sivuun perunasosetta kunnon voista ja kermasta. Ruokajuomat päälle, paitsi ei tietenkin mitään ylähyllyltä. Kävisikö se? Kyllä? Xhay?"
Loppua kohti baarimestari kuulosti jo melkein anovalta. Nimetön hymyili kohteliaasti ja tarttui tiskille asetettuun paukkuun, sanoen:
"Jos tilanne on todellakin näin valitettava, niin emme tietenkään haluaisi levittää sanaa. Ei ammatinharjoittajan vaikeuksia sovi väheksyä. Ja olisihan se epäkohteliasta varsinkin nyt, kun niin anteliaasti tarjositte jo nämä juomat meille talon laskuun."
Baarimestari käännähti katsomaan häntä hämmästyneen näköisenä, ja Nimetön vastasi vain lämpimästi hymyillen, siemaisten luumuviina-lasiaan.
"Pilkkaako sinä yrität vääntää?" baarimestari tivasi matalalla äänellä. Nimetön nosti kättään sovittelevasti:
"En toki, älkää ymmärtäkö väärin. Haluan tulla tänne myöhemminkin ilman, että saan tilauksiani maustamaan pahoja katseita. Ajatelkaa tätä siis vain meidän kolmen keskeisenä pikku sopimuksena, hauskana tapauskena jolle voimme myöhemmin nauraa yhdessä. Eikä se maksa teille muuta kuin annokset hyvää ruokaa ja juomaa. Asiakkaiden ilohan se kaikista parhain palkkio taitaa olla?"
Baarimestari katseli Parcialia, imien poskeana mietteliään näköisenä, mutta selvästi annetut perustelut olivat kaikista helpoin tapa päästä pikku pinteestä. Lopulta hän nyökkäsi alistuneesti, mutta samalla hieman helpottuneen näköisenä:
"Hyvä on, syötte sitten minun kukkarostani tämän illan. Melkoisen tinkijän itsellesi löysit, Xhay. Mutta, mitäs teille saisi siis olla?"

Re: Ei pyörökorvia

Posted: Sat Sep 14, 2019 2:28 pm
by Viherkivi
Xhay seurasi sanailua hieman ja nyökkäsi Vanyalle. Suolakala oli ihan hyvää, ja tuoretta kalaa oli joskus näennäisen vaikea saada, vaikka suoraan kalamarkkinoiltakin. Nehän olivat maanneet veneen pohjalla ties kuinka monta tiimaa ennen toripöytään päätymistä, ja sitten tietysti keittiössä ja ties missä. Monikin torikauppias oli ehdottanut Xhaylle, että tämä menisi itse kalaan... Ja niin puolipeikko aina välillä kävikin, joskin hänellä ei ollut kamalasti menestystä ainakaan siimojen kanssa satamassa.

”No tuota... jos sitten kaksi possuruukkua, kaikilla höysteillä.”, puolipeikko viimein myöntyi, varsinkin kun hänen opettajansa oli tinkinyt hyvän sopimuksen. Liha nyt ainakin oli tuoretta ja erinomaista tässä paikassa, sen Xhay tiesi jo kokemuksesta. Ei tietenkään ihan rotuvalio-sorkkaeläintä, mutta hyvin pidettyä ja hyvin elänyttä sikaa, eikä Xhay voinut vaatia enempää.

Baarimestari Vanya huokaisi syvään. Hän oli joutunut kiipeliin, mutta onneksi poiskin sieltä, joskin aika kovalla hinnalla. Keittiömestari Sienenlakki ei tuntunut hyväksyvän kalaa muuten kuin suoraan merestä ja sätkivänä. Vanya lähti hakemaan tilattuja ruokia.

Xhay kääntyi hieman opettajansa puoleen; ”Jos kala haisee kalalta, se ei ole enää tuoretta. Ja tuoreus on välttämätöntä, se tekee suurimman eron kohtuullisen, hyvän ja erinomaisen ruoan välillä.”
Vaikka tietysti peikko nautti myös säilötyistä ruoista ja ruokatarvikkeista — joskin kohtuudella. Jos ruokavalio koostui ainoastaan etikkasäilötyistä hopeasipuleista, sai huomata että ystävät kaikkosivat nopeammin kuin usva kaduilla.

Xhay tarttui luumuviina-lasiinsa ja kohotti sitä hieman.
”Terveydeksenne, arvoisa maisteri Cray.”

Re: Ei pyörökorvia

Posted: Thu Sep 26, 2019 8:55 pm
by Kuparirapu
"Mutta hajusta voi myös päätellä, milloin saalis on kypsää tarjoiltavaksi. Ja milloin taas kellunut hieman liian kauan omassa liemessään," Nimetön lausahti kevyesti, ja vastasi omalla lasinkohotuksellaan. "Kuten teidänkin terveydeksenne, herra Sienenlakki."
Pieni kilahdus kruunasi maljan ja lasi tyhjeni pohjaan asti. Nimetön nuolaisi hienoisesti huuliaan juoman viimeisiä vivahteita maistellen. Siitä voisi saada erinomaisen pikku keskustelunaiheen tietyissä piireissä, jonka jäsenet olivat hyvän juoman ystäviä tai ainakin esittivät sellaista.
"Onko se muuten totta, herra Xhay, kuulemani siitä että on vain kaksi tapaa varmistaa kaikista tuorein raaka-aine omaan keittiöönsä; kasvattaa se itse, tai varmistaa että kasvattaja muistelee juuri teidän kultaista kädenpuristustanne," hän kysyi nojautuen hieman mukavammin tuolillaan. Nimetön ei ollut niin hölmö, että olisi antanut parin paukun nousta päähänsä. Mutta hiljalleen hän koki melkein kuin olisi istunut keskellä hanhilaumaa. Ne olivat tyytyväisiä kun saivat syödäkseen mitä nokan edessä nyt sattui olemaan ja kaakottaa samalla toisilleen kovaan ääneen. Hänelle ei niistä ollut vaaraa, ei sen enempää kuin pieni näykkäisy tai äkäinen sähinä.
"En yllättyisi, varmasti maanviljelijätkin arvostavat aina painavampaa pussia päivän päätteeksi. Enkä halua mustanmaalata teidän ammattikuntaanne, tuskin lautasella painaa miten tämä meidän kalamme on siihen päätynyt. Vaikka ei se minusta synti olisikaan. Eikö menestyvin ole se, joka osaa käyttää tilaisuudet hyödykseen ja käyttää päätään?"
Parcial Creyn katse viivähti hetken aikaa keittiön ovessa, jonka takana Vanya paraikaa valmisteli heidän ateriaansa. Niin, miksi sitä ei tarttuisi hyviin tilaisuuksiin, kun sellainen eteen tulee? Jokin tarinoissa palvottu ritarillisuus ei täyttänyt vatsaa eikä lämmittänyt pakkasella, ja puhdas sielu oli halpamaista valetta. Jokainen kaksijalkainen tämän maan päällä valehteli, kiroili tai muuten juoni omaksi edukseen. Jotkut vain eivät kehdanneet sitä itselleen myöntää.