Ei pyörökorvia

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Viherkivi
Posts: 109
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Ei pyörökorvia

Post by Viherkivi » Sun Nov 03, 2019 5:40 pm

Xhay nyökkäsi opettajansa sanoille, kun tämä mainitsi saaliin kypsyyden ja liemet, joskin hän arveli että maisteri Cray saattoi tarkoittaa muitakin asioita kuin konkreettisia elintarvikkeita. Tämä nostatti puolipeikon uteliaisuutta hieman, mutta hän uskoi maisterilla olevan enemmän elämänkokemusta kuin hänellä itsellään oli -- tai ainakin hyvin erilaisilta aloilta. Xhay ei aina sietänyt toisten kanssa työskentelyä tai kasvotusten kohtaamista muiden olentojen kanssa, vaikka se olikin useimmiten tärkeää kun otettiin huomioon että muiden ruokkiminen oli hänen pääasiallinen tehtävänsä.

Hän ei tyhjentänyt lasia kokonaan, vaan antoi paukkunsa maun tanssia kielellään hetken. Hän nautti juoman syvästä, mausteisesta sävystä ja antoi sen lämmittää hänen sisuksensa kokonaan. Tämä antoi puolipeikolle myös aikaa punnita opettajansa asettamaa kysymystä.
"Kasvattaisin raaka-aineeni mieluiten itse, mutta asumusjärjestelyyni ei valitettavasti mahdu esimerkiksi sikolättiä.", hän sanoi sitten ja helli lasiaan käsiensä välissä. "Se ei olisi kovinkaan puhdasta."

Xhay kohotti kulmakarvaansa hieman kun maisteri Cray sanoi ettei halunnut mustamaalata hänen ammattikuntaansa.
"Totta puhuen, en oikein ymmärrä, mitä ajatte takaa?", hän sitten sanoi ja otti toisen pienen suullisen lasistaan, laskien lasin sitten pöydälle. Heidän ateriansa tuotiin tiskille, ja tarjoiltiin toisten juomien kanssa. Xhay tarttui haarukkaan ja tutkaili kuppiaan tarkasti.

"Luonnollisesti maksan parhaiten parhaista elintarvikkeista.", hän sitten sanoi. Yrittikö Parcial Cray sanoa jotain siitä että jotkin tavarantoimittajat toimittivat kuumia kinkkuja -- ja Xhay ei nyt tietysti tarkoittanut kirjaimellisessa mielessä. "En mielelläni sotkeudu laittomuuksiin; tarkoitukseni on elää rauhallista ja nuhteetonta elämää."
Joskaan puolipeikko ei oikein uskonut että kalastajien saaliiden varastaminen ja myyminen voitolla oli kovinkaan järkevää. Harvinaisten mausteiden kohdalla asiat olivat kuitenkin toisin, hän uskoi. Kupin sisältö oli melkein unohtunut, kun hän puntaroi toisen sanoja mielessään.

"Luonnollisesti on olemassa henkilöitä, jotka vetävät välistä ja kusevat linssiin.", hän totesi sitten. Ainakin teurastajan punnukset pitäisi tarkistaa, varsinkin sen jälkeen kun heillä oli ollut vaa'an kanssa pientä peukalopainia -- teurastaja oli painanut vaakaa alaspäin ja Xhay puolestaan oli painanut kuppia peukalollaan ylöspäin.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 441
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ei pyörökorvia

Post by Kuparirapu » Sat Nov 09, 2019 9:28 pm

Parcial katsoi Xhayta hetken aikaa hymyillen. Hymy oli ystävällinen, mutta sen takana oli piilossa hitunen huvittuneisuutta ja kenties alenkatsetta. Kuinka autuaan tietämättömältä peikko kuulostikaan Nimettömän korvaan, kuinka pieneltä Xhayn maailma näytti hänen silmissään.
"Tarkoitan sitä, kuinka yksimielisen tuomitsevasti kokit suhtautuvat, jos joku vihjaakin että heidän annoksissaan olisi mitään hyvien tapojen vastaista. Tietenkään parhaita vihanneksia ei ole lahjottu myyjän kojun alta, ne on ansaittu tinkimättömällä taidolla. Tietenkään liha ei ole vanhaa ja mausteilla peiteltyä, se on vain ammattitaidolla ja vaivalla valmistettua. Ja tietenkin tarjottavana olevat kalat ovat tuoreita meren antimia, eivätkä suolanturpeita eväkkäitä tynnyrinpohjalta," Parcial vastasi ja lopussa loi paljonpuhuvan silmäyksen keittiön ovea kohti.
Hänen silmissään Xhay ei epäillyt tai osannut harkita niitä lukuisia pieniä keinoja joilla toista saattoi huijata, vaan tuo luotti mutkattomaan tapaan arvioida ketkä olivat ystäviä ja ketkä pahantahtoisia. Eipä tuon tarvinnut muusta huolehtia kuin että pyytävä sai ruokaa eteensä ja hän siitä maksun.
Nimetön oli vähällä naurahtaa ääneen. Xhayn ajatukset, tavoitteet ja unelmat mahtuisivat kokonaisuudessaan yhteen soppakattilaan. Kun taas hänen kunnianhimonsa kurotteli jo koko kaupungin halki, mereltä aina muureille asti.

Kirjurin katse pysähtyi hetkeksi lasinpohjaan, jossa muutama pisara luumunväristä nestettä norui laiskasti toisiaan kohti.
"Siinäpä kenties ilmaisittekin perimmäisen ongelman kaikessa yksinkertaisuudessaan. Aina löytyy niitä jotka napsivat hyötyä toisten kustannuksella. Vaikka kaikki tuomitsevat ja päivittelevät ja kieltävät itse koskaan syyllistymästä sellaiseen, monet kääntävät mielipiteensä ympäri välittömästi kun kukaan ei ole paikalla näkemässä. Onko sitten järkevää pysyä nuhteettomuudessa, jos sillä ansaitsee itselleen vähemmän kuin muilla ja vaivoikseen enemmän?"
Parcial näytti päättävän, etteivät lasinpohjat olleet vaivan arvoisia juoda, ja siirsi lasia syrjemmälle. Siinä missä pikkutuloinen kirjuri vain valitteli kuinka ylitsevuotavan epäreilulta maailma hänestä näytti, Nimettömällä sen sijaan oli vastaus tuohon kysymykseen. Paras tapa varmistaa oma menestyksensä oli seistä koko kasan päällimmäisenä; tarpeeksi korkealla jotta viime kädessä hän ylettäisi vetämään välistä keneltä tahansa. Ennen kuin nämä edes harkitsisivat yrittää samaa hänen kohdallaan.
Keittiön ovi aukesi ja Vanya kiiruhti kantaen tarjottimella kahta pientä saviastiaa, joiden kansien alta pullahteli sekä höyryä että pitkään haudutetun porsaan tuoksua. Asetettuaan annokset heidän eteensä Vanya poisti kannet jokseenkin teatraalisesti ja sanoi:
"Kaksi annosta liharuukkua, porsaanvastsaa joka on uinut niin pitkään liemessä että on pehmeää kuin voi, ja maustettu toivomusten mukaan. Saisiko olla leipää annoksen seuraksi?"
Nimetön hengitti syvään tuhdin annoksen tuoksua, ja nyökytteli rehellisen vaikuttuneena. Oli aikaa siitä, kun hän oli viimeksi saanut näin hyvän aterian eteensä.
"No jopas on keittiömestarille katettu parasta pöytään," totesi joku kun tuoksu alkoi levitä huoneen poikki.
"Onkos tässä juhlan paikka? Joko on Xhay oppinut aakkoset takaperin?" Gaxo kysyi ja virnisti kun hän irrotti muutaman naurun vierustovereiltaan. "Kokki sen kai tietää; porsasta päiväksi, mutta vihanneksia loppuviikon."

User avatar
Viherkivi
Posts: 109
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Ei pyörökorvia

Post by Viherkivi » Tue Nov 19, 2019 4:27 pm

Xhay katseli toisen ilmettä ja hymyä. Puolipeikko ei oikein osannut pistää sormeaan suoraan asiaan, mutta jokin ilmeessä haiskahti -- toisaalta Xhay ei halunnut tökkiä asiaa enempää... Hän ei oikein tiennyt mitään pahempaa kuin upottaa sormensa umpimätään kalaan toista niveltä myöten, ja se löyhkä ei lähtenyt pesemälläkään. Maineenkin pilasi.

"Ette ehkä tunne kaikkia, ah, virkaveljiäni ja -siskojani.", hän sitten huomautti. Oli paljon pahempiakin syöttölöitä kuin Käräjät, tai Teurastettu Prinssi. Esimerkiksi Kaupunginvartioston kanttiineissa vaihtoehdot olivat Xhayn ymmärryksen mukaan 'ota' tai 'jätä'. Mutta soltut eivät kai valittaneet, kunhan saivat vatsansa täyteen -- vähät siitä, mistä se hernerokan silava oltiin hankittu ja kuinka pieninä paloina se oli, saatika minkä ikäistä.

Xhay nojasi leukaa käsiinsä ja mietti maisteri Crayn sanoja, kun tämä avautui siitä miten toiset kuitenkin kiilasivat ja vetivät välistä. Xhay ei ollut mikään varsinaisen uskonnollinen mies, mutta ehkä osittain hengellinen, vaikka ei mitään tunnustanutkaan... Hän kuitenkin uskoi toisten reiluun kohteluun, ja anteeksiantoon. Ehkä, puolipeikko myönsi itselleen, hän oli pohjimmiltaan naiivi. Hän oli aikeissa sanoa jotain maisteri kirjurille jotain arvoista, kuten arvokkuudesta, vapaudesta ja jaloudesta, mutta silloin Vanya toi ruoat pöytään ja kysyi leivästä.

Xhay avasi suunsa ja kysyi, "Kuinka tuoretta leipä on?", ja vaihtelun vuoksi haltia otti kysymyksen vähemmällä kireydellä vastaan.

"Se on mallaslimppua ja leivottu tänä aamuna.", hän vastasi puolipeikolle, joka nyökkäsi hyväksyntänsä.

Kun baarimestari oli tuonut leivät pöytään, Xhay sanoi, "Tokihan paksu kultakukkaro helpottaa asioita, mutta uskoisin siitä olevan joskus jopa haittaakin."
Hän oli aikeissa selittää näkökantaansa enemmän, kun Gaxo aloitti tavallisen leukailunsa omalta paikaltaan.

Hän vilkaisi kokopeikkoa olkansa yli ja virnisti hieman.
"Totta kai minä muistan että liha on harvinainen herkku. Minullapa onkin maukasta vihanneskeittoa odottamassa koko viikoksi eteenpäin, mistähän sinulle saataisiin?"
Tässä oli taustalla sellainen poikamainen nahina siitä kuinka Xhay Gaxon mielestä muistutti enemmän tynnyriä, koska oli maukkaiden liha- ja papupatojen äärellä melkein joka päivä -- Gaxo puolestaan joskus sai lempinimen "Kananluu", kun oli niin luiseva.

Hän sihahti hiukan kun palasi possuruukkunsa ääreen.
"Kaikenlaista koiranleukaa, vaan ei haukku haavaa tee.", hän mutisi maisteri Craylle, "Mutta teidän on ehdottomasti joskus tultava Teurastettuun Prinssiin päivälliselle. Jos isäntä Mank ei jotain voi teille saada, niin sitten sitä ei ole olemassakaan." Xhay vilkaisi olkansa yli edes hetkeksi hiljennettyä Gaxoa, lisäten sitten: "Ja asiakkaatkaan ne eivät huutele siellä vieraisiin pöytiin, siitä Ladonovi pitää huolen."

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 441
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ei pyörökorvia

Post by Kuparirapu » Tue Dec 03, 2019 8:48 pm

Parcialin pää kääntyi katsomaan olkansa yli Gaxoa, antaen Xhayn sanailla tuttunsa kanssa tunkematta väliin. Mutta samalla Gaxo vain vahvisti sanoillaan Nimettömälle, että tämä oli tosiaankin vain kapinen pikkurakki joka ei muuhun pystynyt kuin louskuttamaan leukojaan äänekkäästi. Ja yleisön kuullen, tietenkin. Mistään muualta tuo peikko ei saanut varmistusta omalle olemassaololleen joten se oli haettava täältä, puolituttujen seurasta. Siinä missä Gaxo naurahti Xhayn sanoille ja teki leikkisästi jonkin rivon eleen kädellään, Nimetön arveli naurun peittelevän takanaan väistämättömiä tosiasioita.
Jos kukaan muu kuin Xhay, tuttava joka ei rehellisesti tarkoittanut pilkata, olisi sanonut samat sanat, olisi kapinen peikko Nimettömän arvion mukaan käynyt käsiksi. Kun luonne ei kestänyt myöntää itselleen kipeitä totuuksia, se leimahti helposti rankaisemaan ketä tahansa muuta ympärillä.
"Säälittävä, pikkumainen otus," Nimetön ajatteli halveksuen ja peitellen katseensa kylmää terää hän kääntyi hämmentämään höyryävää illallistaan. Xhay kuitenkin nojautui lausumaan ajatuksiaan, ja Nimetön katsoi peikon olevan pohjimmiltaan samaa mieltä hänen kanssaan. Tuo vain esitti sen kohteliaammin.
"Aina välillä yllätyn, miten harvalla tässä maailmassa on kykyä...käyttäytyä järkevästi," kirjuri totesi ja vilkaisten vaivihkaa Gaxoa kohti hänen aiempi välinpitämättömyytensä nousi hetkeksi näkyviin. "Eikä eroa tee, onko kyseessä mikä laji tahansa, rikas tai köyhä. Typeryys ei tuota kuin typeriä päätöksiä."
Painaen ajatuksensa takaisin piiloon Parcial katsahti Xhayta tämän tarjoukseen vastaten:
"Olen kutsusta tietenkin otettu, ja toivon että taloudellinen tilanteeni sallisi minun käydä siellä joskus lähiaikoina. Onko "Teurastettu prinssi" sitten tällainen vai...hienompi?"
Parcial näytti valitsevan sanansa tarkkaan, ja nyökätessään suuripiirteisesti ympärilleen hän tarkoitti kysymyksensä parhaassa merkityksessä. "Käräjät" oli yksinkertaisempi mutta tunnelmaltaan tuttavallisempi, ja Parcial esitti ainakin arvostavansa sellaista. Hienommat paikat saattoivat olla siistempiä ja laadukkaampia, mutta siellä vastaanotto oli samanlainen kaikille: asiakas maksoi ruoasta, ja tälle tarjoiltiin. Muilla ei niihin asiaa ollut.

Maistellen paksua lientä ja siinä kelluvia porsaanpaloja, jotka tuntuivat sulavan suussa liemeen kuin voita olisi syönyt, Parcial yllättäen kysyi:
"Herra Sienenlakki...oletteko koskaan ajatellut jos pääsisitte nousemaan korkeammalle työssänne? Jos pääsisite asemaan, jossa voisitte olla "Teurastetun prinssin" keittiössä kuin omassanne, kuin omistaisitte sen?"
Ei ollut vaikea lukea Parcialin kysymyksen takaa, että sen takana oli unelma jota kirjuri itse vaali ajatuksissaan. Mutta samalla Nimetön halusi tietää, miten melkeinpä pilaamattoman rehellinen peikko vastaisi ajatukseen. Oliko tuolla kunnianhimoa korkeuksiin, vai tyytyikö Xhay rehellisesti nykyiseen elämäänsä?
Ja kysymys oli, harvinaista kyllä, lähtöisin Nimettömän aidosta mielenkiinnosta peikkoa kohtaan.

Post Reply