Tikarit ja teekupit

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 505
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu » Sat Jun 13, 2020 11:53 am

Thardin katseli viimeisintä vierasta arvioivasti, hieman jopa epäluuloisesti, yrittäen selvästi päättää miten suhtautuisi tilanteeseen. Nämä olivat suurenneltuja tunteita siitä pienestä mielenkiinnosta jolla Nimetön itse arvioi Tasseltin kehonkieltä. Yksi kankuri enemmän tai vähemmän tässä kaupungissa ei tekisi hänelle eroa, eikä Tasselt näyttänyt tarpeeksi tärkeältä jotta Nimetön olisi yrittänyt onkia tämän kuiville järjestääkseen itselleen vastapalveluksia. Yllättävää kyllä, hän vilkaisi Alenaa hakeakseen suuntaa tilanteeseen, olihan kyseessä hänen tuleva kiltalaisensa.
"Kuinka epäkohteliasta minulta, melkein unohdin esittelyt," Bellet sanoi yllättäen ja viitaten kädellään jatkoi:
"Tässä on herra Thardin, kauppias ja täällä virallisilla asioilla. Ja neiti Alena, jonka kutsuin paikalle kertomaan viimeaikaisista liiketoimistaan. Hän on ollut erityisen ahkera viime aikoina."
Tasselt lausui muutaman kohteliaan sanan kummallekin, ajatukset kuitenkin aivan muissa aatoksissa. Ainakin tämän katse epäröi pidempään Alenassa, kenties hakeakseen tukea tai sitten mittaillakseen mahdollista kilpailijaansa. Thardin nyökkäsi vain vaitonaisen tervehdyksen, ja vilkaisi jo uteliaasti Tasseltin mukanaan tuomaa pakettia.
"Mutta älkää toki pitäkö meitä odottamassa. Palan halusta nähdä mitä olette tuoneet näytille," Bellet sanoi kohottautuen tuolilta täyteen mittaansa. Thardin kiiruhti seuraamaan esimerkkiä perässä.
Tasselt kääntyi mukanaan tuomansa apupojan puoleen ja vedettyään vierellä olevan palvelijan mukaan he keskustelivat hetken aikaa hiljaisesti, ilmeisesti kuinka tuotos levitettäisiin parhaiten kaikkien ihailtavaksi. Bellet astui Alenan vierelle ja hymyillen lausui:
"Katsotaan mitä meillä onkaan iloa tänään nähdä. Tasselt on todistanut olevansa ainakin määrätietoinen ja ahkera, jos ei erityisen lahjakas työssään. Mikäli hänen työnsä on tarpeeksi hyvä, ja tuo tietenkin myynnistä kiitettävän summan killan varoihin, hän saa luvan pitää omaa liikettään. Anteeksi jos puhun pitkiä, kultaseni, tietenkin sinä jo tiedätk miten nämä asiat etenevät."
"Joka tapauksessa, olemme killan johdossa harkinneet että hän voisi ottaa Meadhran entisen puodin hoidettavakseen, se kun on nyt jäänyt tyhjilleen ja sille ei ole keksitty vielä käyttöä. Mitä mieltä sinä olet?"

Thardin seisoi pöydän toisella puolella, eikä keskittynyt mitä ystävällisiä sanoja Bellet Alenan kanssa jakoi. Viimein Tasselt oli päässyt lopputulokseen, ja apulaisensa nyöritti juuri pakettia auki. Se paljastui paksuksi, kauniin tummanpunaiseksi kangasrullaksi, jonka yksityiskohdat jäivät vielä piiloon. Värvättyään vielä yhden palvelijan lisää Tasselt ohjeisti kaikkia kolmea kiertämään rullan hitaasti auki, ja hiljalleen hänen toivottu mestariteoksena alkoi paljastua.
Thardin joutui astumaan askeleen sivummalle jotta palvelija saattoi levittää ainakin viiden kyynärän mittaisen kankaan auki koko komeuteensa, apupojan ja toisen palvelijan pidellessä sen toista päätä. Se oli suorakulmion muotoinen seinävaate, johon oli sommiteltu maisemakuva kaupungista. Alimpana oli katu ja puotien julkisivut, niiden yllä katot ja korkeimpien rakennusten hulppeat huiput. Niiden takana levittäytyi meri horisonttiina asti, ja kaiken yllä seisoi suurehko aurinko jonka kullanväristen säteiden keskelle oli sommiteltu vieläpä mantereen armeijan virallinen tunnus. Ja kaiken ympäri kulki kaunis, punaiseen taustakankaaseen sointuva kuparinvärinen reunus jonka abstrakteja yksityiskohtia näytti olevan enemmän kuin silmä kykeni erottamaan.
Tasselt selvitteli hieman kurkkuaan, ja painaen päätään sanoi kunnioittavasti:
"Olkaa niin hyvät, kertokaa mitä olette mieltä."
Belletiä seuraten he saivat lähestyä tarkastelemaan tuotosta tarkemmin, ja Nimetön kumartui lähemmäs varmistaakseen epäilynsä. Ja toden totta, teokseen oli käytetty jalometallilankaa. Meren sinisen lomassa oli hopealankoja luomaan kuvaa kimmeltävästä aallokosta, ja auringon säteisiin oli käytetty aitoa kullattua lankaa. Selvästi Tasselt oli käyttänyt kaikki parhaat materiaalit jotka oli vain käsiinsä saanut, ja käyttänyt niitä myös hyvin harkiten. Selkeästi mies oli suunnitellut ja sommitellut työnsä viimeiseen silaukseen jo ennen kuin oli edes alkanut valmistamaan sitä.
"Hmm," Thardin äännähti mietteliäästi ja suoristautui. "Taidan antaa neiti Alenan sanoa ensimmäisen mielipiteensä, hänellä kun on enemmän ammattitaitoa tähän liittyen. Kuten aiemmin tulimme todistaneeksi."

User avatar
Anlie
Posts: 149
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie » Mon Jul 06, 2020 7:56 pm

Esittelyn koskiessa häntä Alena painoi hetkeksi päänsä, mutta palautti pian katseensa seuraamaan Tasseltia. Tämän hajamielisistä sanoista ja epäröivästä katseestä päätellen vielä haltian nimikään ei herättänyt tässä suuria mielikuvia, toisaalta Alena ei odottanutkaan että tämä vielä olisi niin perillä killan valtakamppailun hienouksissa, että olisi päivittäiseltä aherrukseltaan uhrannut ajatuksia sille mitä hänen kollegansa tekivät. Alena nousi muiden jäljessä odottamaan että mies saisi työnsä aseteltua esille ja siirsi painoaan jalalta toiselle madamen puoleen kun tämä lähestyi häntä hymyssä suin.

Haltia tunsi niskavillojensa nousevan pystyyn Belletin sanoista. Madamelle oli taatusti täysin selvää että Alena tavoitteli tuota nimenomaista liiketilaa ja nyt tämä oli tarjoamassa sitä tälle pyrkyrille. Alena olisi halunnut napata käärön Tasseltin apurin käsistä ja syöttää sen Belletille, mutta tyytyi yllättyneeseen hymyyn ja nyökkäykseen. ”Niinkö tosiaan?” Alena antoi hämmennyksen kuulua äänessään. ”Sehän on hyvin anteliasta killalta”, oli kaikki mitä vaatturi ehti sanoa, kun pakettia rullattiin jo auki heidän edessään.
Nähdessään miehen tuotoksen Alenan ahdinko tuntui vain kasvavan. Kuvakudos oli kaunis, taidolla ja selvästi aikaa nipistelemättä luotu. Haltian katse pyyhki aikansa pitkin seinävaatetta, kiinnittyen hetkeksi yksityiskohtiin, punniten sommitelman tasapainoa ja väriharmoniaa, kuullen etäisesti miten Thardin mutisten jättäytyi syrjemmälle keskustelusta. Mokoma hyödytön seinävaate, Alena ajatteli sekä näkemästään että kuulemastaan. Haltia vilkaisi Tasseltia, joka edelleen nöyristeli pää painuksissa, ja sitten madame Belletiä, joka selvästi odotti hänen viiltävää arviotaan.

Naurahtaen Alena taputti toverillisesti Tasseltia olkapäähän: ”Älkää olko niin vakavana hyvä herra Tasselt, eihän teillä ole mitään syytä olla hermostunut. Upea teos, kertakaikkiaan”, haltia vakuutteli hermostuneelle miehelle ja vilkaisi olkansa yli muuhun seurueeseen. ” Eikö teistäkin, madame Bellet, herra Thardin? Kauppiaana herra Thardin varmasti tietää miten hirvittävän haluttua nämä hopea- ja kultalanka ovat, mutta niiden käyttö vaatii valtavaa tarkkuutta. Toisin kuin silkki ne eivät jousta piiruakaan ja jos sitä kiristää liikaa - sallinette...”, Alena ei oikeastaan edes odottanut vastausta vaan tarttui kursailematta vaatteen kulmaan palvelijasta välittämättä, käänsi ja harmikseen totesi loimen olevan tiheä ja piikkisuora, vailla piiloon karsittuja ruttuja, kirjontalanganpäät siististi päätelynä. ”Virheetön”, Alena totesi, nyökäten Belletille hyväksyvästi. Ammatillisessa mielessä työ herätti Alenassa kunnioitusta. Muutoin koko kauhtana sai hänet voimaan pahoin. Belletin sanojen mukaan miehen ei pitänyt olla kovin taitava, mutta jos se pitäisi paikkansa, kirjonnan täytyi olla jonkun muun käsialaa. Sääli ettei Alena voinut vaatia miestä tarttumaan neulaan siinä paikassa.

”Se määrä taitojen harjaannuttamista ja suunnittelua, mikä teillä tähän on kulunut...Onko tämä tilaus vai jotakin mikä pälkähti mieleenne?” Alena kohotti kohteliaan uteliaan katseensa Tasseltin suuntaan. Panostava työntekijä vai tuhlaileva haihattelija? Oliko mies tuhlannut aikaansa (tai työvoimaansa) liian kalliiseen seinävaatteeseen jonka saisi kaupaksi korkeintaan jollekin hallinnon edustajalle puoleen hintaan, vai oliko tällä joku vaikutusvaltainen tukija? ”Oi, saanko arvata, onko arvoisa vierailijamme kaivannut matkamuistoa Dionesta?” Painaen kämmenensä innostuneena yhteen, silmät viekkaudesta tuikkien, kuin he jakaisivat yhteisen salaisuuden, Alena painotti sanojaan niin ettei kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi kenestä oli kyse. Rakuzan kaltaisen hahmon seisoessa taustalla taistelun jatkaminen olisi turhaa. Mutta mikäli Tasselt olisi niin vihreä tässä pelissä kuin Alena arveli, hänellä olisi vielä mahdollisuus kääntää tilanne voitokseen.

”Minun täytyy sanoa madame, kilta tuskin joutuu häpeämään herra Tasseltin kaltaista jäsentä riveissään”, Alena totesi astellessaan takaisin Belletin vierelle ihailemaan pyrkyrin tuotosta kauemppa.
”Mitä taas tulee liiketilaan, jonka mainitsitte, on varmasti haastavaa valita sopiva vuokralainen tällaistenkin taitureiden joukosta”, Alena pyyhkäisi kädellään kevyesti seinävaatteen ja Tasseltin suuntaan. ”Kaiken tapahtuneen jälkeen on varmasti ensisijaista valita, joku joka herättää luottamusta ja johon kaupunkilaiset voivat tukeutua. Joku jonka tahdikkuus ei jää epäselväksi.” Painottaen näitä kahta sanaa, jättäen kuulijan tulkittavaksi missä mielessä hän oli niin tehnyt, suu sievässä pienessä hymyssä Alena kääntyi katsomaan Tasseltia. ”Olen varma että herra Tasselt on näyttänyt tänään kaikki parhaat puolensa”, Alena taivutti aavistuksen päätään ja polviaan sanojensa päätteeksi.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 505
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu » Mon Jul 13, 2020 7:36 pm

Tasselt kohotti katsettaan aavistuksen Alenan sanoista, ja säpsähti hieman kun nainen taputti hänen hartiaansa. Mutta yllätyksen jäljessä miehen kasvoille alkoi nousta helpottunut hymy, selvästi tyytyväisenä että hänen työnsä sai kauniita sanoja osakseen.
Thardin ei vastannut Alenan kysymykseen muuta kuin muutamalla epämääräisestä mutistulla sanalla, ja teeskenteli sitten tutkivansa jotain kadun yksityiskohtaa tarkemmin.
"Se on minustkin varsin viehättävä," madame Bellet myönsi, kuulostaen myös rehelliseltä, ja kiersi Alenaa vastapäätä katse seinävaatteen yli liukuen. Ja hänen katseensa oli aivan yhtä harjaantunut, sen ymmärsi myös Tasselt painaessaan pikaisesti ilmeensä neutraalimmaksi. Vielä hänen tulikokeensa ei ollut ohitse.

Alenn kysymykset näyttivät saavan Tasseltin hieman hämilleen, mutta vilkaisu Belletin suuntaan antoi tueksi vain sanattoman uteliaan katseen. Rykäisten hieman mies nyökytteli muutaman kerran:
"Olen otettu sanoistanne, sekä teidän että madame Belletin. Ja minä...khm. Kyllä, tämä työ oli minulta tilattu. Sain toteuttaa pääosin omaa luovuuttani sekä suunnittelussa että toteutuksessa, asiakkani ilmeisesti halusi nähdä minkälaiseen lopputulokseen asiansa tunteva kankuri päätyisi."
Nimetön kohotti katsettaan, tunnistaessaan puheen painotuksista että Tasselt yritti paraikaa sommitella jotain epäedullista totuutta itselleen parempaan muotoon. Vaan miksi? Oli kuin Alena olisi osunut kysymyksellään johonkin arkaan paikkaan...
Vastaus paljastuikin hetimiten, kun seuraava kysymys viittasi Rakuzan läsnäoloon kaupungissa, ja Tasseltin reaktio oli ilmeinen. Hän ryki uudelleen, ja toisen käden sormenpäät ajautuivat hiertämään toisiaan vasten hermostuneisuudesta kielivällä liikkeellä.
"...Kyllä. Yksi hänen palvelijoistaan lähestyi minua asian tiimoilta."
Nimetön vilkaisi työn huipulla koristavaa vaakunaa, lukuisia arvometallilankoja, ja hän alkoi oivaltaa mistä tässä oli kyse.
"En olisi yllättynyt, jos työn taustalla olisi joku niinkin merkittävä henkilö," Thardin lausui yllättäen ja viittasi kevyellä ranneliikkeellä seinävaatetta. "Kuten esille on tullut, jo tähän käytetyt materiaalit ovat varmasti maksaneet omaisuuden."
Tasselt ei näemmä kyennyt avaamaan suutaan, varmaan koska pelkäsi sanovansa jotain väärää. Kangas kahisi kevyesti Belletin ristiessä kätensä sievästi eteensä, ja kääntäen päätään Alenaa kuunnellen. Vaikka Bellet olikin hieman Alenaa pidempi, tuntui naisesta huokuvan myös käsinkosketeltavan sanatonta arvovaltaa jonka edessä jopa Nimetön katsoi parhaaksi harkita sanojaan.
"Olet aivan oikeassa, kultaseni," Bellet lausui, ja lisäsi pahaenteisen kuuloisesti: "Herra Tasselt on todellakin näyttänyt kaikki parhaat puolensa."
Noihin sanoihin kätketty terä sai Nimettömän niskan pistelemään kylmästi.
"Herra Tasselt, voisitteko ystävällisesti kertoa, oletteko jo vastaanottanut jonkinlaista korvausta tästä tekemästänne tilauksesta?" Bellet kysyi, Tasseltin kutistuessa naisen katseen edessä.
"Kyllä," mies sanoi vaisulla äänellä.
"Koko summan?"
"...Sain puolet hinnasta etumaksuna, ja loput kun työ on toimitettu valmiina perille."
"Ja olkaa hyvät ja korjatkaa, jos minulla on väärä käsitys, mutta voinko olettaa että olette käyttänyt tätä etumaksua jo johonkin?"
"Kyllä."
"Tämän kyseisen työn valmistamiseen, kenties?"
Tasselt kykeni enää vain nyökkäämään.

User avatar
Anlie
Posts: 149
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie » Tue Jul 28, 2020 7:13 pm

Kakaise ulos nyt, Alena ajatteli kun Tasselt empi tilaajansa paljastamista. Huomaamatta ei kuitenkaan jäänyt Thardinin katseenkohotus, mikä sai haltian entistä kärimättömämmäksi. Tiesikö tuo kauppiaantekele jotakin tilanteesta eikä ollut vaivaantunut edes vihjaamaan, että jotakin tällaista saattaisi tulla ilmi?
Totuus koko mittakaavassaan tuntui Alenasta kuin tämän päälle olisi kaadettu sangollinen vettä suoraan satama-altaasta. Vielä talven jäljiltä hyinen meri alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta käsillä olevaan tilanteeseen verrattuna, kun Thardin vihdoin avasi sanaisen arkkunsa esitelläkseen päätelmänsä. Alena tunsi raivon hiipivän hitaasti ylös pitkin värjääntyneitä sormenpäitä ja hänen oli pakko asetella kätensä sievästi uumalleen estääkseen niiden näkyvän vapinan. Jokin eleessä rauhoitti ja Alena sai sanottua sanansa rauhallisesti. Kuuma raivo sekoittui hiljalleen kylmään tyrmistykseen ja Alenan mieli alkoi epäillä. Koko tilaus tuntui nurinkuriselta ja sisälsi aivan liian monta miksi-kysymystä. Miksi rakuza olisi valinnut jonkun tuikituntemattoman, vieläpä killan ulkopuolisen tekijäksi? Jos kilta oli ohjannut rakuzaa, miksi ottaa Tasseltin kaltainen riski, kun varmoja luotettavia tekijöitä löytyi killan sisältäkin? Miksi Tasselt oli niin hermostunut ja hiljaa? Miksi tällaista ylpeilynaihetta oli pidetty salassa? Miksi, miksi, miksi? Alena syöksi kysymyksiään päin mahdollisen kollegansa naamaa, äänettömästi, mutta katse yhtä vaativana kuin olisi esittänyt ne koko huoneelle.

Madamen vastaus ei ollut lainkaan sitä mitä Alena oli odottanut. Naisen sanat olivat niin uhkaavat, että Alena pelkäsi puhuneensa liian pitkään ja liian paljon. Hyökkäys ei kuitenkaan lopulta kohdistunut häneen, vaan lähes kivipatsaaksi taantuneeseen vaatturikokelaaseen. Lause lauseelta teos alkoi purkautua heidän edessään ja Alena tajusi tuijottavansa lankakasaa, jonka oli parsinut kokoon joku muu. Voitonriemun sijaan Alena kihisi kuitenkin siitä nöyryytyksen tunteesta, johon hän oli itse itsensä saatellut tietämättömyydellään. Alena ei selvästikään ollut riittävän perillä kollegoidensa käsialoista.
”Miten te kehtaatte”, sähähdys karkasi Alenan huulilta kankurimieheen kohdistettuna, vailla muutoin niin huolella ylläpidettyä tahdikkuuden häivääkään. Enemmän Alena oli käärmeissään siitä että hän ei tosissaan ollut punninnut tällaisen lopputuloksen mahdollisuutta, kuin siitä loukkauksesta minkä Tasselt oli juuri tehnyt koko ammattikuntaa kohtaan, mutta Bellet tuskin huomaisi eroa.

Häpeilevä vilkaisu toivottavasti vakuutti madamen hänen tarkoitusperistään. ”Suokaa anteeksi madame, tämä vain...”, Alena hiljeni antaen tällä kertaa sanojensa nieleskelyn näkyä. Jos jumalat olisivat armollisia, ilta ei heittäisi enempää yllätyksiä hänen eteensä ja haltian itsehillintä selväisi pelkillä säröillä. Alena olisi mielellään purkanut ajatuksensa tuohon idiootti Tasseltiin, joka ei selvästi hölmöyttään edes yrittänyt valehdella.
”Senkö vuoksi olitte myöhässäkin? Juoksitte hakemaan...työtänne?” Alena kysyi hiljaa, päästäen sopivan värähdyksen ääneensä: ”Kerroitteko edes kankuriparalle mitä aiotte sillä tehdä?”

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 505
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu » Wed Aug 05, 2020 7:31 pm

Ilmassa oleva jännite oli kiristynyt hetki hetkeltä, ja Alenan sanat tuntuivat repäisevän sen kokonaan avoimeksi. Syytös oli ilmeisesti rehellinen, sen verran niihin oli latautunut aitoa tunnetta Nimettönän korvissa. Kenties koska Tasselt oli yrittänyt huijata tiensä killan palkkoihin, kenties jostain muusta syystä. Mutta oli syy mikä tahansa, reaktio oli ilmeinen.
Tasseltin kasvot karahtivat tumman punehtuneiksi ja hän kääntyi mulkaisemaan Alenaa, katseessaan se polttelava häpeä jonka paljastuminen oli aiheuttanut. Ja Tasseltin silmissä Alena oli kaiken pahan alku ja syy.
"Älä sinä tunge enää tähän, nainen!" Tasselt sylki itse takaisin, ja kaikki kohteliaisuus oli tiessään. Nimetön joutui pinnistelemään, ettei hänen huvittuneisuutensa näkynyt muuna kuin kapeana ylenkatseen hymynä Thardinin kasvoilla. Hän nautti aina nähdessään kuinka toiset kompuroivat omaa taitamattomuuttaan niin pahasti, että lopulta heittivät kaikki teeskentelyt sivuun ja erehtyivät puhumaan suunsa puhtaaksi. Koska niin ei vain tehty tällaisissa tilanteissa. Joka suutuspäissään keskeytti pelin, julisti samalla oman häviönsä kaikille.

Alena ja Tasselt näyttivät muistavan kenen luona he seisoivat, ja Alena pahoitteli nöyrästi lipsahdustaan. Tasselt yritti samaa, mutta ymmärrettyään että oli nyt kaivanut itseään syvemmälle hän sai suustaan vain puolikkaita tavuja. Bellet hyväksyi Alenan sanat pienellä nyökkäyksellä, mutta Nimetön epäili josko Alena todella pääsisi näin helpolla tilanteesta.
Tasselt rutisti takkinsa hihansuita rypyille odottaessaan Belletin tuomiota. Vaan edes äskeisen jälkeen hän ei osannut hillitä suutaan laukoakseen takaisin Alenaa kohti:
"Ja hitto soikoon että olisin muka ainoa joka myisi muiden töitä! Niinhän kaikki tekevät, oli neula ollut omassa tai apupojan kädessä."
"Khm," madame Bellet rykäisi, ja katkaisi sanaharkan siihen. Oli oikeastaan hyvä että Thardin oli ajautunut sivuosaan, nyt hän saattoi katsella kaikessa rauhassa kuinka tämä sotku leviäisi tekijöidensä sylissä.
"Herra Tasselt. Tarkoitukseni oli tänään nähdä, oletteko valmis astumaan kiltamme arvoasteikolla täysivaltaiseksi vaatturiksi, ja olen mielestäni nähnyt tarpeeksi. Tämän, teitä edustavan työn oli tarkoitus valmistua ja tulla myydyksi killan nimissä. Mutta sen lisäksi että olette jo lyönyt lukkoon tilauksen hinnan, vieläpä ilman killan suostumusta, niin myös sen valmistaminen on tapahtunut varallisuudella jota teillä ei muussa tapauksessa olisi ollut. Sen ei voida siis katsoa edustavan taitojanne, eli kuinka laadukasta jälkeä saatte aikaan omilla käsillänne ja taidoillanne," Bellet totesi äänensävyllä joka ei suostunut kuuntelemaan vastaväitteitä.
"Siksi en katso voivani puoltaa teidän nimitystänne kiltamme ja ammattikuntamme täysivaltaiseksi jäseneksi. Olkaa hyvät ja toimittakaa kaikki tästä työstä vastaanottamanne kolikot kiltamme varainhoitajalle hetki kunhan vastaanotatte sen. Saatte kustantaa loputkin siitä parhaaksi katsomallanne tavalla, sen ollessa hinta jonka kiltamme olisi työstänne tienannut. Tulemme olemaan myös yhteydessä asiakkaaseenne, kuten myös tämän työn valmistamiseen osana olleeseen kankuriin," Bellet jatkoi, kuulostaen miltei yhdentekevältä luetellessaan tuomionsa. Tasseltin huulilta pakeni pieni käheä vingahdus, jonka myötä myös väri näytti pakenevan hänen kasvoiltaan.
"Kiitän vielä että saavuitte tänne tänään, ja toivotan hyvää päivänjatkoa."
Näillä sanoilla Tasseltin mahdollisuus selitellä asiaa tai edes anoa armoa oli menetetty, ja silmät tyhjinä seisoen hänet ohjattiin kohti eteistä apupoika kiiruusti perässä seuraten. Ovet sulkivat heidät taakseen, ja jäljelle jääneet seisoivat hetken aikaa hiljaisuudessa. Tasselt oli mennyt tekemään todellisen emämunauksen, ja lausunut ääneen kuinka likaista peliä täällä joskus pelattiin. Eikä Thardin voinut sitä mennä kieltämään omalla kohdallaan, kuten Bellet varmasti tiesi. Siksi hän ei äskeisen jälkeen halunnut kerjätä Belletin huomiota itseensä, ja vilkaisten Alenaa Thardin epäili vaatturin ajattelevan samoin. Tai sitten nainen oli huomattavasti häntä uhkarohkeampi.

User avatar
Anlie
Posts: 149
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie » Wed Aug 12, 2020 8:51 pm

Tiessään oli kaikki se arvokkuus ja hienotunteisuus, kun Tasselt pyrskähteli paljastumisensa häpeää ulos kuin suihkulähde. Äärimmilleen viritetty tunnelma napsahti poikki miehen tiuskimiseen, mutta jätti soimaan epämiellyttävän kireälle useammankin sellaisen langan, jonka Alena olisi toivonut pysyvän ehjänä. Eikä vähiten hänen oma julkisivunsa. Silmäkulmastaan vaatturi näki miten Thardin hymyili, mutta kenelle?

Tasselt yritti vielä puolustella toimintaansa tökeröllä tekosyyllä ja sai kommenttillaan Alenan vetämään syvään henkeä ettei olisi alkanut nauraa. Puolessa tunnissa mielikuva Tasseltista taitavana kankurina oli vaihtunut pohdintaan siitä mistä Aieden perukoilta tämä oli Dioneen kömpinyt. Kyllä, jotkut ostivat työnsä muualta ja möivät niitä ominaan, sen jälkeen kun olivat saaneet kiltajäsenyyden harteilleen ja silloinkaan asiasta ei ollut sopivaa puhua suoraan. Halu selviytyä tilanteesta edes jotenkin selville vesille päihitti mennen tullen halun kiljua Tasseltille muutama valittu sana ajan tuhlaamisesta ja houkkamaisuudesta, eikä hän enää edes yrittänyt vastata miehelle. Madame kuitenkin puuttui sananvaihtoon, alkaen luetella sanojaan kuin olisi kirjoittanut puheensa aiemmin valmiiksi ja nyt oli aika esittää se. Muutama Belletin käyttämä ilmaisu jäi kaikumaan Alenan mieleen. Kilta, tai ainakin Bellet, oli ehkä sittenkin tiennyt mitä Tasselt puuhasi ja antamalla tämän jatkaa varmisti vain että saisi oman osuutensa kaupoista ja yhden narrin hätisteltyä tiehensä. Mutta todistajien kutsuminen... oliko madame toivonut että hän olisi saanut ladella ulos vielä toisenkin ulkoa opetellun puheen? Alena tunsi taas tutun kihelmöinnin sormenpäissään.

Oven kolahdus kuulosti tuomarin nuijaniskulta, jonka jälkeen laskeutuva hiljaisuus jätti Alenan tyhjän päälle. Bellet oli ehkä saanut mitä halusi, mutta vaatturi alkoi olla kärsimätön. Jonkin aikaa hän jaksoi kuunnella tasaista sykkeen kohinaa korvissaan, pitämättä lainkaan siitä millaiselle valtaistuimelle Bellet oli juuri itsensä asettanut. Thardinkin pysyi hiljaa, mikä varmasti olisi ollut järkevää, mutta ajatus siitä mitä hiljaisuus merkitsisi... alistumista ja pelkoa, se ei vaatturille käynyt. Hän oli killan täysvaltainen jäsen, ja hänen pitäisikin olla huolissaan, huolimatta siitä millainen tunne todellisuudessa taustalla olikin. Alenan pitäisi näyttää haluavansa korjata tilanteen killan eduksi.

Kaikenlainen tilanteen kommentointi tuntui Alenasta syytökseltä tai läpinäkyvän valheelliselta väitteeltä kieltää koko asia, eikä hän halunnut antaa Belletille enää enempää aseita häntä vastaan. Alena siirsi painoaan jalalta toiselle, saaden silkin kahahtamaan hiljaa, etteivät hänen sanansa rikkoisi täydellistä hiljaisuutta. Tapahtunutta tai omia sanojaan hän ei saanut peruutettua, mutta voisi suunnata Belletin huomion tulevaan. ”Toivottavasti rakuza ymmärtää,” vaatturi sanoi juuri ja juuri ääneen, asetellen kasvoilleen huolestuneen, aavistuksen pelokkaan ilmeen, ”Ettei tämä ole miten killassamme toimitaan.”
Kuinka paljon töpeksintää Meadhran jälkeen hallinto sietäisi? Kilta joka ei osaa pitää omia jäseniään kurissa, saati sitten kiltaan pyrkijöitä, ei voinut olla kovinkaan kauaskantoinen tulevaisuus. Miten Bellet saisi rakuzan painamaan asian villaisella?

Post Reply