Tikarit ja teekupit

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu »

Thardin katseli viimeisintä vierasta arvioivasti, hieman jopa epäluuloisesti, yrittäen selvästi päättää miten suhtautuisi tilanteeseen. Nämä olivat suurenneltuja tunteita siitä pienestä mielenkiinnosta jolla Nimetön itse arvioi Tasseltin kehonkieltä. Yksi kankuri enemmän tai vähemmän tässä kaupungissa ei tekisi hänelle eroa, eikä Tasselt näyttänyt tarpeeksi tärkeältä jotta Nimetön olisi yrittänyt onkia tämän kuiville järjestääkseen itselleen vastapalveluksia. Yllättävää kyllä, hän vilkaisi Alenaa hakeakseen suuntaa tilanteeseen, olihan kyseessä hänen tuleva kiltalaisensa.
"Kuinka epäkohteliasta minulta, melkein unohdin esittelyt," Bellet sanoi yllättäen ja viitaten kädellään jatkoi:
"Tässä on herra Thardin, kauppias ja täällä virallisilla asioilla. Ja neiti Alena, jonka kutsuin paikalle kertomaan viimeaikaisista liiketoimistaan. Hän on ollut erityisen ahkera viime aikoina."
Tasselt lausui muutaman kohteliaan sanan kummallekin, ajatukset kuitenkin aivan muissa aatoksissa. Ainakin tämän katse epäröi pidempään Alenassa, kenties hakeakseen tukea tai sitten mittaillakseen mahdollista kilpailijaansa. Thardin nyökkäsi vain vaitonaisen tervehdyksen, ja vilkaisi jo uteliaasti Tasseltin mukanaan tuomaa pakettia.
"Mutta älkää toki pitäkö meitä odottamassa. Palan halusta nähdä mitä olette tuoneet näytille," Bellet sanoi kohottautuen tuolilta täyteen mittaansa. Thardin kiiruhti seuraamaan esimerkkiä perässä.
Tasselt kääntyi mukanaan tuomansa apupojan puoleen ja vedettyään vierellä olevan palvelijan mukaan he keskustelivat hetken aikaa hiljaisesti, ilmeisesti kuinka tuotos levitettäisiin parhaiten kaikkien ihailtavaksi. Bellet astui Alenan vierelle ja hymyillen lausui:
"Katsotaan mitä meillä onkaan iloa tänään nähdä. Tasselt on todistanut olevansa ainakin määrätietoinen ja ahkera, jos ei erityisen lahjakas työssään. Mikäli hänen työnsä on tarpeeksi hyvä, ja tuo tietenkin myynnistä kiitettävän summan killan varoihin, hän saa luvan pitää omaa liikettään. Anteeksi jos puhun pitkiä, kultaseni, tietenkin sinä jo tiedätk miten nämä asiat etenevät."
"Joka tapauksessa, olemme killan johdossa harkinneet että hän voisi ottaa Meadhran entisen puodin hoidettavakseen, se kun on nyt jäänyt tyhjilleen ja sille ei ole keksitty vielä käyttöä. Mitä mieltä sinä olet?"

Thardin seisoi pöydän toisella puolella, eikä keskittynyt mitä ystävällisiä sanoja Bellet Alenan kanssa jakoi. Viimein Tasselt oli päässyt lopputulokseen, ja apulaisensa nyöritti juuri pakettia auki. Se paljastui paksuksi, kauniin tummanpunaiseksi kangasrullaksi, jonka yksityiskohdat jäivät vielä piiloon. Värvättyään vielä yhden palvelijan lisää Tasselt ohjeisti kaikkia kolmea kiertämään rullan hitaasti auki, ja hiljalleen hänen toivottu mestariteoksena alkoi paljastua.
Thardin joutui astumaan askeleen sivummalle jotta palvelija saattoi levittää ainakin viiden kyynärän mittaisen kankaan auki koko komeuteensa, apupojan ja toisen palvelijan pidellessä sen toista päätä. Se oli suorakulmion muotoinen seinävaate, johon oli sommiteltu maisemakuva kaupungista. Alimpana oli katu ja puotien julkisivut, niiden yllä katot ja korkeimpien rakennusten hulppeat huiput. Niiden takana levittäytyi meri horisonttiina asti, ja kaiken yllä seisoi suurehko aurinko jonka kullanväristen säteiden keskelle oli sommiteltu vieläpä mantereen armeijan virallinen tunnus. Ja kaiken ympäri kulki kaunis, punaiseen taustakankaaseen sointuva kuparinvärinen reunus jonka abstrakteja yksityiskohtia näytti olevan enemmän kuin silmä kykeni erottamaan.
Tasselt selvitteli hieman kurkkuaan, ja painaen päätään sanoi kunnioittavasti:
"Olkaa niin hyvät, kertokaa mitä olette mieltä."
Belletiä seuraten he saivat lähestyä tarkastelemaan tuotosta tarkemmin, ja Nimetön kumartui lähemmäs varmistaakseen epäilynsä. Ja toden totta, teokseen oli käytetty jalometallilankaa. Meren sinisen lomassa oli hopealankoja luomaan kuvaa kimmeltävästä aallokosta, ja auringon säteisiin oli käytetty aitoa kullattua lankaa. Selvästi Tasselt oli käyttänyt kaikki parhaat materiaalit jotka oli vain käsiinsä saanut, ja käyttänyt niitä myös hyvin harkiten. Selkeästi mies oli suunnitellut ja sommitellut työnsä viimeiseen silaukseen jo ennen kuin oli edes alkanut valmistamaan sitä.
"Hmm," Thardin äännähti mietteliäästi ja suoristautui. "Taidan antaa neiti Alenan sanoa ensimmäisen mielipiteensä, hänellä kun on enemmän ammattitaitoa tähän liittyen. Kuten aiemmin tulimme todistaneeksi."
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie »

Esittelyn koskiessa häntä Alena painoi hetkeksi päänsä, mutta palautti pian katseensa seuraamaan Tasseltia. Tämän hajamielisistä sanoista ja epäröivästä katseestä päätellen vielä haltian nimikään ei herättänyt tässä suuria mielikuvia, toisaalta Alena ei odottanutkaan että tämä vielä olisi niin perillä killan valtakamppailun hienouksissa, että olisi päivittäiseltä aherrukseltaan uhrannut ajatuksia sille mitä hänen kollegansa tekivät. Alena nousi muiden jäljessä odottamaan että mies saisi työnsä aseteltua esille ja siirsi painoaan jalalta toiselle madamen puoleen kun tämä lähestyi häntä hymyssä suin.

Haltia tunsi niskavillojensa nousevan pystyyn Belletin sanoista. Madamelle oli taatusti täysin selvää että Alena tavoitteli tuota nimenomaista liiketilaa ja nyt tämä oli tarjoamassa sitä tälle pyrkyrille. Alena olisi halunnut napata käärön Tasseltin apurin käsistä ja syöttää sen Belletille, mutta tyytyi yllättyneeseen hymyyn ja nyökkäykseen. ”Niinkö tosiaan?” Alena antoi hämmennyksen kuulua äänessään. ”Sehän on hyvin anteliasta killalta”, oli kaikki mitä vaatturi ehti sanoa, kun pakettia rullattiin jo auki heidän edessään.
Nähdessään miehen tuotoksen Alenan ahdinko tuntui vain kasvavan. Kuvakudos oli kaunis, taidolla ja selvästi aikaa nipistelemättä luotu. Haltian katse pyyhki aikansa pitkin seinävaatetta, kiinnittyen hetkeksi yksityiskohtiin, punniten sommitelman tasapainoa ja väriharmoniaa, kuullen etäisesti miten Thardin mutisten jättäytyi syrjemmälle keskustelusta. Mokoma hyödytön seinävaate, Alena ajatteli sekä näkemästään että kuulemastaan. Haltia vilkaisi Tasseltia, joka edelleen nöyristeli pää painuksissa, ja sitten madame Belletiä, joka selvästi odotti hänen viiltävää arviotaan.

Naurahtaen Alena taputti toverillisesti Tasseltia olkapäähän: ”Älkää olko niin vakavana hyvä herra Tasselt, eihän teillä ole mitään syytä olla hermostunut. Upea teos, kertakaikkiaan”, haltia vakuutteli hermostuneelle miehelle ja vilkaisi olkansa yli muuhun seurueeseen. ” Eikö teistäkin, madame Bellet, herra Thardin? Kauppiaana herra Thardin varmasti tietää miten hirvittävän haluttua nämä hopea- ja kultalanka ovat, mutta niiden käyttö vaatii valtavaa tarkkuutta. Toisin kuin silkki ne eivät jousta piiruakaan ja jos sitä kiristää liikaa - sallinette...”, Alena ei oikeastaan edes odottanut vastausta vaan tarttui kursailematta vaatteen kulmaan palvelijasta välittämättä, käänsi ja harmikseen totesi loimen olevan tiheä ja piikkisuora, vailla piiloon karsittuja ruttuja, kirjontalanganpäät siististi päätelynä. ”Virheetön”, Alena totesi, nyökäten Belletille hyväksyvästi. Ammatillisessa mielessä työ herätti Alenassa kunnioitusta. Muutoin koko kauhtana sai hänet voimaan pahoin. Belletin sanojen mukaan miehen ei pitänyt olla kovin taitava, mutta jos se pitäisi paikkansa, kirjonnan täytyi olla jonkun muun käsialaa. Sääli ettei Alena voinut vaatia miestä tarttumaan neulaan siinä paikassa.

”Se määrä taitojen harjaannuttamista ja suunnittelua, mikä teillä tähän on kulunut...Onko tämä tilaus vai jotakin mikä pälkähti mieleenne?” Alena kohotti kohteliaan uteliaan katseensa Tasseltin suuntaan. Panostava työntekijä vai tuhlaileva haihattelija? Oliko mies tuhlannut aikaansa (tai työvoimaansa) liian kalliiseen seinävaatteeseen jonka saisi kaupaksi korkeintaan jollekin hallinnon edustajalle puoleen hintaan, vai oliko tällä joku vaikutusvaltainen tukija? ”Oi, saanko arvata, onko arvoisa vierailijamme kaivannut matkamuistoa Dionesta?” Painaen kämmenensä innostuneena yhteen, silmät viekkaudesta tuikkien, kuin he jakaisivat yhteisen salaisuuden, Alena painotti sanojaan niin ettei kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi kenestä oli kyse. Rakuzan kaltaisen hahmon seisoessa taustalla taistelun jatkaminen olisi turhaa. Mutta mikäli Tasselt olisi niin vihreä tässä pelissä kuin Alena arveli, hänellä olisi vielä mahdollisuus kääntää tilanne voitokseen.

”Minun täytyy sanoa madame, kilta tuskin joutuu häpeämään herra Tasseltin kaltaista jäsentä riveissään”, Alena totesi astellessaan takaisin Belletin vierelle ihailemaan pyrkyrin tuotosta kauemppa.
”Mitä taas tulee liiketilaan, jonka mainitsitte, on varmasti haastavaa valita sopiva vuokralainen tällaistenkin taitureiden joukosta”, Alena pyyhkäisi kädellään kevyesti seinävaatteen ja Tasseltin suuntaan. ”Kaiken tapahtuneen jälkeen on varmasti ensisijaista valita, joku joka herättää luottamusta ja johon kaupunkilaiset voivat tukeutua. Joku jonka tahdikkuus ei jää epäselväksi.” Painottaen näitä kahta sanaa, jättäen kuulijan tulkittavaksi missä mielessä hän oli niin tehnyt, suu sievässä pienessä hymyssä Alena kääntyi katsomaan Tasseltia. ”Olen varma että herra Tasselt on näyttänyt tänään kaikki parhaat puolensa”, Alena taivutti aavistuksen päätään ja polviaan sanojensa päätteeksi.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu »

Tasselt kohotti katsettaan aavistuksen Alenan sanoista, ja säpsähti hieman kun nainen taputti hänen hartiaansa. Mutta yllätyksen jäljessä miehen kasvoille alkoi nousta helpottunut hymy, selvästi tyytyväisenä että hänen työnsä sai kauniita sanoja osakseen.
Thardin ei vastannut Alenan kysymykseen muuta kuin muutamalla epämääräisestä mutistulla sanalla, ja teeskenteli sitten tutkivansa jotain kadun yksityiskohtaa tarkemmin.
"Se on minustkin varsin viehättävä," madame Bellet myönsi, kuulostaen myös rehelliseltä, ja kiersi Alenaa vastapäätä katse seinävaatteen yli liukuen. Ja hänen katseensa oli aivan yhtä harjaantunut, sen ymmärsi myös Tasselt painaessaan pikaisesti ilmeensä neutraalimmaksi. Vielä hänen tulikokeensa ei ollut ohitse.

Alenn kysymykset näyttivät saavan Tasseltin hieman hämilleen, mutta vilkaisu Belletin suuntaan antoi tueksi vain sanattoman uteliaan katseen. Rykäisten hieman mies nyökytteli muutaman kerran:
"Olen otettu sanoistanne, sekä teidän että madame Belletin. Ja minä...khm. Kyllä, tämä työ oli minulta tilattu. Sain toteuttaa pääosin omaa luovuuttani sekä suunnittelussa että toteutuksessa, asiakkani ilmeisesti halusi nähdä minkälaiseen lopputulokseen asiansa tunteva kankuri päätyisi."
Nimetön kohotti katsettaan, tunnistaessaan puheen painotuksista että Tasselt yritti paraikaa sommitella jotain epäedullista totuutta itselleen parempaan muotoon. Vaan miksi? Oli kuin Alena olisi osunut kysymyksellään johonkin arkaan paikkaan...
Vastaus paljastuikin hetimiten, kun seuraava kysymys viittasi Rakuzan läsnäoloon kaupungissa, ja Tasseltin reaktio oli ilmeinen. Hän ryki uudelleen, ja toisen käden sormenpäät ajautuivat hiertämään toisiaan vasten hermostuneisuudesta kielivällä liikkeellä.
"...Kyllä. Yksi hänen palvelijoistaan lähestyi minua asian tiimoilta."
Nimetön vilkaisi työn huipulla koristavaa vaakunaa, lukuisia arvometallilankoja, ja hän alkoi oivaltaa mistä tässä oli kyse.
"En olisi yllättynyt, jos työn taustalla olisi joku niinkin merkittävä henkilö," Thardin lausui yllättäen ja viittasi kevyellä ranneliikkeellä seinävaatetta. "Kuten esille on tullut, jo tähän käytetyt materiaalit ovat varmasti maksaneet omaisuuden."
Tasselt ei näemmä kyennyt avaamaan suutaan, varmaan koska pelkäsi sanovansa jotain väärää. Kangas kahisi kevyesti Belletin ristiessä kätensä sievästi eteensä, ja kääntäen päätään Alenaa kuunnellen. Vaikka Bellet olikin hieman Alenaa pidempi, tuntui naisesta huokuvan myös käsinkosketeltavan sanatonta arvovaltaa jonka edessä jopa Nimetön katsoi parhaaksi harkita sanojaan.
"Olet aivan oikeassa, kultaseni," Bellet lausui, ja lisäsi pahaenteisen kuuloisesti: "Herra Tasselt on todellakin näyttänyt kaikki parhaat puolensa."
Noihin sanoihin kätketty terä sai Nimettömän niskan pistelemään kylmästi.
"Herra Tasselt, voisitteko ystävällisesti kertoa, oletteko jo vastaanottanut jonkinlaista korvausta tästä tekemästänne tilauksesta?" Bellet kysyi, Tasseltin kutistuessa naisen katseen edessä.
"Kyllä," mies sanoi vaisulla äänellä.
"Koko summan?"
"...Sain puolet hinnasta etumaksuna, ja loput kun työ on toimitettu valmiina perille."
"Ja olkaa hyvät ja korjatkaa, jos minulla on väärä käsitys, mutta voinko olettaa että olette käyttänyt tätä etumaksua jo johonkin?"
"Kyllä."
"Tämän kyseisen työn valmistamiseen, kenties?"
Tasselt kykeni enää vain nyökkäämään.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie »

Kakaise ulos nyt, Alena ajatteli kun Tasselt empi tilaajansa paljastamista. Huomaamatta ei kuitenkaan jäänyt Thardinin katseenkohotus, mikä sai haltian entistä kärimättömämmäksi. Tiesikö tuo kauppiaantekele jotakin tilanteesta eikä ollut vaivaantunut edes vihjaamaan, että jotakin tällaista saattaisi tulla ilmi?
Totuus koko mittakaavassaan tuntui Alenasta kuin tämän päälle olisi kaadettu sangollinen vettä suoraan satama-altaasta. Vielä talven jäljiltä hyinen meri alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta käsillä olevaan tilanteeseen verrattuna, kun Thardin vihdoin avasi sanaisen arkkunsa esitelläkseen päätelmänsä. Alena tunsi raivon hiipivän hitaasti ylös pitkin värjääntyneitä sormenpäitä ja hänen oli pakko asetella kätensä sievästi uumalleen estääkseen niiden näkyvän vapinan. Jokin eleessä rauhoitti ja Alena sai sanottua sanansa rauhallisesti. Kuuma raivo sekoittui hiljalleen kylmään tyrmistykseen ja Alenan mieli alkoi epäillä. Koko tilaus tuntui nurinkuriselta ja sisälsi aivan liian monta miksi-kysymystä. Miksi rakuza olisi valinnut jonkun tuikituntemattoman, vieläpä killan ulkopuolisen tekijäksi? Jos kilta oli ohjannut rakuzaa, miksi ottaa Tasseltin kaltainen riski, kun varmoja luotettavia tekijöitä löytyi killan sisältäkin? Miksi Tasselt oli niin hermostunut ja hiljaa? Miksi tällaista ylpeilynaihetta oli pidetty salassa? Miksi, miksi, miksi? Alena syöksi kysymyksiään päin mahdollisen kollegansa naamaa, äänettömästi, mutta katse yhtä vaativana kuin olisi esittänyt ne koko huoneelle.

Madamen vastaus ei ollut lainkaan sitä mitä Alena oli odottanut. Naisen sanat olivat niin uhkaavat, että Alena pelkäsi puhuneensa liian pitkään ja liian paljon. Hyökkäys ei kuitenkaan lopulta kohdistunut häneen, vaan lähes kivipatsaaksi taantuneeseen vaatturikokelaaseen. Lause lauseelta teos alkoi purkautua heidän edessään ja Alena tajusi tuijottavansa lankakasaa, jonka oli parsinut kokoon joku muu. Voitonriemun sijaan Alena kihisi kuitenkin siitä nöyryytyksen tunteesta, johon hän oli itse itsensä saatellut tietämättömyydellään. Alena ei selvästikään ollut riittävän perillä kollegoidensa käsialoista.
”Miten te kehtaatte”, sähähdys karkasi Alenan huulilta kankurimieheen kohdistettuna, vailla muutoin niin huolella ylläpidettyä tahdikkuuden häivääkään. Enemmän Alena oli käärmeissään siitä että hän ei tosissaan ollut punninnut tällaisen lopputuloksen mahdollisuutta, kuin siitä loukkauksesta minkä Tasselt oli juuri tehnyt koko ammattikuntaa kohtaan, mutta Bellet tuskin huomaisi eroa.

Häpeilevä vilkaisu toivottavasti vakuutti madamen hänen tarkoitusperistään. ”Suokaa anteeksi madame, tämä vain...”, Alena hiljeni antaen tällä kertaa sanojensa nieleskelyn näkyä. Jos jumalat olisivat armollisia, ilta ei heittäisi enempää yllätyksiä hänen eteensä ja haltian itsehillintä selväisi pelkillä säröillä. Alena olisi mielellään purkanut ajatuksensa tuohon idiootti Tasseltiin, joka ei selvästi hölmöyttään edes yrittänyt valehdella.
”Senkö vuoksi olitte myöhässäkin? Juoksitte hakemaan...työtänne?” Alena kysyi hiljaa, päästäen sopivan värähdyksen ääneensä: ”Kerroitteko edes kankuriparalle mitä aiotte sillä tehdä?”
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu »

Ilmassa oleva jännite oli kiristynyt hetki hetkeltä, ja Alenan sanat tuntuivat repäisevän sen kokonaan avoimeksi. Syytös oli ilmeisesti rehellinen, sen verran niihin oli latautunut aitoa tunnetta Nimettönän korvissa. Kenties koska Tasselt oli yrittänyt huijata tiensä killan palkkoihin, kenties jostain muusta syystä. Mutta oli syy mikä tahansa, reaktio oli ilmeinen.
Tasseltin kasvot karahtivat tumman punehtuneiksi ja hän kääntyi mulkaisemaan Alenaa, katseessaan se polttelava häpeä jonka paljastuminen oli aiheuttanut. Ja Tasseltin silmissä Alena oli kaiken pahan alku ja syy.
"Älä sinä tunge enää tähän, nainen!" Tasselt sylki itse takaisin, ja kaikki kohteliaisuus oli tiessään. Nimetön joutui pinnistelemään, ettei hänen huvittuneisuutensa näkynyt muuna kuin kapeana ylenkatseen hymynä Thardinin kasvoilla. Hän nautti aina nähdessään kuinka toiset kompuroivat omaa taitamattomuuttaan niin pahasti, että lopulta heittivät kaikki teeskentelyt sivuun ja erehtyivät puhumaan suunsa puhtaaksi. Koska niin ei vain tehty tällaisissa tilanteissa. Joka suutuspäissään keskeytti pelin, julisti samalla oman häviönsä kaikille.

Alena ja Tasselt näyttivät muistavan kenen luona he seisoivat, ja Alena pahoitteli nöyrästi lipsahdustaan. Tasselt yritti samaa, mutta ymmärrettyään että oli nyt kaivanut itseään syvemmälle hän sai suustaan vain puolikkaita tavuja. Bellet hyväksyi Alenan sanat pienellä nyökkäyksellä, mutta Nimetön epäili josko Alena todella pääsisi näin helpolla tilanteesta.
Tasselt rutisti takkinsa hihansuita rypyille odottaessaan Belletin tuomiota. Vaan edes äskeisen jälkeen hän ei osannut hillitä suutaan laukoakseen takaisin Alenaa kohti:
"Ja hitto soikoon että olisin muka ainoa joka myisi muiden töitä! Niinhän kaikki tekevät, oli neula ollut omassa tai apupojan kädessä."
"Khm," madame Bellet rykäisi, ja katkaisi sanaharkan siihen. Oli oikeastaan hyvä että Thardin oli ajautunut sivuosaan, nyt hän saattoi katsella kaikessa rauhassa kuinka tämä sotku leviäisi tekijöidensä sylissä.
"Herra Tasselt. Tarkoitukseni oli tänään nähdä, oletteko valmis astumaan kiltamme arvoasteikolla täysivaltaiseksi vaatturiksi, ja olen mielestäni nähnyt tarpeeksi. Tämän, teitä edustavan työn oli tarkoitus valmistua ja tulla myydyksi killan nimissä. Mutta sen lisäksi että olette jo lyönyt lukkoon tilauksen hinnan, vieläpä ilman killan suostumusta, niin myös sen valmistaminen on tapahtunut varallisuudella jota teillä ei muussa tapauksessa olisi ollut. Sen ei voida siis katsoa edustavan taitojanne, eli kuinka laadukasta jälkeä saatte aikaan omilla käsillänne ja taidoillanne," Bellet totesi äänensävyllä joka ei suostunut kuuntelemaan vastaväitteitä.
"Siksi en katso voivani puoltaa teidän nimitystänne kiltamme ja ammattikuntamme täysivaltaiseksi jäseneksi. Olkaa hyvät ja toimittakaa kaikki tästä työstä vastaanottamanne kolikot kiltamme varainhoitajalle hetki kunhan vastaanotatte sen. Saatte kustantaa loputkin siitä parhaaksi katsomallanne tavalla, sen ollessa hinta jonka kiltamme olisi työstänne tienannut. Tulemme olemaan myös yhteydessä asiakkaaseenne, kuten myös tämän työn valmistamiseen osana olleeseen kankuriin," Bellet jatkoi, kuulostaen miltei yhdentekevältä luetellessaan tuomionsa. Tasseltin huulilta pakeni pieni käheä vingahdus, jonka myötä myös väri näytti pakenevan hänen kasvoiltaan.
"Kiitän vielä että saavuitte tänne tänään, ja toivotan hyvää päivänjatkoa."
Näillä sanoilla Tasseltin mahdollisuus selitellä asiaa tai edes anoa armoa oli menetetty, ja silmät tyhjinä seisoen hänet ohjattiin kohti eteistä apupoika kiiruusti perässä seuraten. Ovet sulkivat heidät taakseen, ja jäljelle jääneet seisoivat hetken aikaa hiljaisuudessa. Tasselt oli mennyt tekemään todellisen emämunauksen, ja lausunut ääneen kuinka likaista peliä täällä joskus pelattiin. Eikä Thardin voinut sitä mennä kieltämään omalla kohdallaan, kuten Bellet varmasti tiesi. Siksi hän ei äskeisen jälkeen halunnut kerjätä Belletin huomiota itseensä, ja vilkaisten Alenaa Thardin epäili vaatturin ajattelevan samoin. Tai sitten nainen oli huomattavasti häntä uhkarohkeampi.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie »

Tiessään oli kaikki se arvokkuus ja hienotunteisuus, kun Tasselt pyrskähteli paljastumisensa häpeää ulos kuin suihkulähde. Äärimmilleen viritetty tunnelma napsahti poikki miehen tiuskimiseen, mutta jätti soimaan epämiellyttävän kireälle useammankin sellaisen langan, jonka Alena olisi toivonut pysyvän ehjänä. Eikä vähiten hänen oma julkisivunsa. Silmäkulmastaan vaatturi näki miten Thardin hymyili, mutta kenelle?

Tasselt yritti vielä puolustella toimintaansa tökeröllä tekosyyllä ja sai kommenttillaan Alenan vetämään syvään henkeä ettei olisi alkanut nauraa. Puolessa tunnissa mielikuva Tasseltista taitavana kankurina oli vaihtunut pohdintaan siitä mistä Aieden perukoilta tämä oli Dioneen kömpinyt. Kyllä, jotkut ostivat työnsä muualta ja möivät niitä ominaan, sen jälkeen kun olivat saaneet kiltajäsenyyden harteilleen ja silloinkaan asiasta ei ollut sopivaa puhua suoraan. Halu selviytyä tilanteesta edes jotenkin selville vesille päihitti mennen tullen halun kiljua Tasseltille muutama valittu sana ajan tuhlaamisesta ja houkkamaisuudesta, eikä hän enää edes yrittänyt vastata miehelle. Madame kuitenkin puuttui sananvaihtoon, alkaen luetella sanojaan kuin olisi kirjoittanut puheensa aiemmin valmiiksi ja nyt oli aika esittää se. Muutama Belletin käyttämä ilmaisu jäi kaikumaan Alenan mieleen. Kilta, tai ainakin Bellet, oli ehkä sittenkin tiennyt mitä Tasselt puuhasi ja antamalla tämän jatkaa varmisti vain että saisi oman osuutensa kaupoista ja yhden narrin hätisteltyä tiehensä. Mutta todistajien kutsuminen... oliko madame toivonut että hän olisi saanut ladella ulos vielä toisenkin ulkoa opetellun puheen? Alena tunsi taas tutun kihelmöinnin sormenpäissään.

Oven kolahdus kuulosti tuomarin nuijaniskulta, jonka jälkeen laskeutuva hiljaisuus jätti Alenan tyhjän päälle. Bellet oli ehkä saanut mitä halusi, mutta vaatturi alkoi olla kärsimätön. Jonkin aikaa hän jaksoi kuunnella tasaista sykkeen kohinaa korvissaan, pitämättä lainkaan siitä millaiselle valtaistuimelle Bellet oli juuri itsensä asettanut. Thardinkin pysyi hiljaa, mikä varmasti olisi ollut järkevää, mutta ajatus siitä mitä hiljaisuus merkitsisi... alistumista ja pelkoa, se ei vaatturille käynyt. Hän oli killan täysvaltainen jäsen, ja hänen pitäisikin olla huolissaan, huolimatta siitä millainen tunne todellisuudessa taustalla olikin. Alenan pitäisi näyttää haluavansa korjata tilanteen killan eduksi.

Kaikenlainen tilanteen kommentointi tuntui Alenasta syytökseltä tai läpinäkyvän valheelliselta väitteeltä kieltää koko asia, eikä hän halunnut antaa Belletille enää enempää aseita häntä vastaan. Alena siirsi painoaan jalalta toiselle, saaden silkin kahahtamaan hiljaa, etteivät hänen sanansa rikkoisi täydellistä hiljaisuutta. Tapahtunutta tai omia sanojaan hän ei saanut peruutettua, mutta voisi suunnata Belletin huomion tulevaan. ”Toivottavasti rakuza ymmärtää,” vaatturi sanoi juuri ja juuri ääneen, asetellen kasvoilleen huolestuneen, aavistuksen pelokkaan ilmeen, ”Ettei tämä ole miten killassamme toimitaan.”
Kuinka paljon töpeksintää Meadhran jälkeen hallinto sietäisi? Kilta joka ei osaa pitää omia jäseniään kurissa, saati sitten kiltaan pyrkijöitä, ei voinut olla kovinkaan kauaskantoinen tulevaisuus. Miten Bellet saisi rakuzan painamaan asian villaisella?
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu »

"Hän ymmärtää kyllä," Bellet vastasi hetkeäkään epäröimättä. "Hän saa asiakkaana tilaamaansa käsityön, ja kiltamme sille kuuluvan hinnan. Kaikki muu tulee olemaan meidän pienen kiltamme sisällä tapahtuvaa...järjestelyä. Asia selitetään Rakuzalle."
Thardin vilkaisi ovea kohti ja vaitonaisena nyökytteli itsekseen. Jos Rakuza ei tiennyt mitään, ei mikään voinut killan nimeä pilata, ja Bellet saattoi järjestellä asioita korkeimman omakätisesti jotta asiat esitettiin sopivalla tavalla asiakkaalle.
"On aina valitettavaa, kun tällaisia tapauksia ilmenee," Bellet jatkoi ja käveli muutaman askeleen sivummalle, miltei kuin opettaja luokkansa edessä. "Mutta kaikeksi onneksi kyseessä ei ollut kiltamme täysivaltainen jäsen. Oppipoika joka sortuu vilppiin yrittäessään edetä urallaan on tuttu ja monesti kerrottu tarina, ja Tasselt tulee saamaan rangaistuksen tekemisistään. Kaikki on siis tapahtunut killan omien velvollisuuksien sekä sille sallittujen oikeuksien puitteissa, eikä kukaan voisi asiaa kiistää. Ei syyllinen itse, eivät ulkopuoliset. Ei edes armeijan johtohenkilö."
Viimeisillä sanoilla oli painoa, ja Nimettömän katse kääntyi pohtivaisesti madame Belletiä kohti. Näytti siltä, että viimeaikaisten tapahtumien takia kaupungin vaikutusvaltaiset henkilöt olivat vain teroittaneet kynsiään. Ja miehen vuosikymmenten ammattitaito aisti että kaupungissa voisi pian olla todellinen sota vireillään. Sitä ei käytäisi miekoin ja kilvin, vaan kultadenein ja laillisin sopimuksin. Voittajat kahmisivat itselleen voittoa, ja häviäjät jäisivät tyhjin käsin...

Belletin kääntyessä ympäri Thardin kuitenkin keskittyi hetkeen, ja asetteli itseään ryhdikkäämmin.
"Minun on pakko myöntää olevani kiitollinen siitä, että saavuitte tänään paikalle. Myönnän, että alkujaan halusin vain yhdistää huvin ja hyödyn, mutta samalla teidän mielipiteenne ja havaintonne olivat loppujen lopuksi ensivarvoisen tärkeitä äskeisessä välikohtauksessa. En voi siis kuin ihmetellä onneani tämänpäiväisen jälkeen," Bellet lausui, ja tämän ääneen palasi emännällisen lämmin ja avoin sävy. Thardin kumarsi kohteliaan kiitoksen, Nimettömän aistiessa sanoissa niin paljon omakehua että siihen olisi voinut tukehtua. Mutta koska Alenan johdolla ilmapiiri oli lieventynyt, hän rohkeni kysyä Thardinin suulla:
"Kiitos, madame Bellet. Jos satun muistamaan oikein, ja sallitte minun ottaa asian puheeksi, kutsussanne ilmaisitte haluavanne neuvotella kanssani liikeasioista. Jos haluatte, niin nyt voisin..."
"Kyllä, tarvitsen apuanne erään raaka-ainekuljetuksen järjestämisessä. Asia on käyty yksityiskohtaisesti läpi kirjeessä, jonka saatte huomenissa. Olen myös arvioinut siihen valmiiksi mahdolliset kustannukset, sekä palkkion jota vastaan te olette varmasti valmis järjestämään tämän kuljetuksen. Toivon että vastaatte siihen niin pian, kuin vain muilta velvollisuuksiltanne kykenette," Bellet sanoi, ja Thardinin kasvoilla näkyi hetken aikaa vilpitön häkeltyminen. Bellet ei ollut kertaakaan antanut hänelle tilaisuutta ottaa asiaa puheeksi, ja nyt hänelle kerrottiin että hänelle tuotaisiin valmis ehdotus johon Thardinilla ei olisi muuta sanottavaa kuin suostua? Eli hänen läsnäolonsa näillä kutsuilla oli käytännössä ollut silkkaa ajanhukkaa!
Thardinin painaessa vaivalloisesti kasvonsa peruslukemille, ja Nimettömän yrittäessä niellä että hänen kanssaan oli näin raivostuttavasti leikitelty, Bellet käveli Alenan vierelle. Ja naisen kasvoilla näytti olevan aito hymy:
"Olin myös mukavaa keskutella kanssasi, kultaseni. Saan niin harvoin tilaisuuksia kuulla miten asia sujuvat tavallisilla kankureilla, jotka ovat loppujen lopuksi tämän pikku kiltamme tukeva selkäranka. Ja kuulemani perusteella olen varma, että pääset vielä pitkälle. Kunhan muistat pitää huolta siitä, kuinka tuot itsesi esille julkisissa tilaisuuksissa. Näimme jo tänään yhden joka erehtyi huutamaan, ja sellainen ei ole ensinkään sopivaa."
Ovet aukenivat uudelleen, ja ovipalvelija seisoi odottamassa kuin sanattomana kehotuksena seurata häntä. Nimetön aisti että vierailu oli päättymässä, ja punnersi viimeiset kohteliaat sanat ja kiitokset suustaan Belletille ennen kuin kääntyi ulos saatettavaksi. Heidän emäntänsä kuitenkin yllätti korottamalla ääntään ja pysäyttämällä Alenan ovensuussa sanoen:
"Alena, kultaseni, sinun kannattaa olla yhteydessä killan varanhoitaja Bullesiin uuden liiketilan suhteen. Valinnanvaraa ei välttämättä ole paljon, mutta asiat saattavat piakkoin muuttua. Nyt kun Tasseltin vetoomus omaan liiketilaan ei ole enää pätevä."
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie »

Liuta kirosanoja kaikui vaatturin mielessä kun hän lähestyi asteli Thardinin mukana ulos salista käytävään. Ilta ei ollut edennyt lainkaan niin kuin hän oli ajatellut ja Meadhran liiketila tuntui lipsahtavan yhä kauemmaksi Alenan ulottuvilta. Bellet vakuutteli itsevarmasti pystyvänsä kääntämään tilanteen parhain päin Rakuzan kanssa, eikä Alena alkanut väittää vastaan. Madame puhui Tasseltin rangaistuksesta, mutta tämä saisi pitää kasvonsa Dionen silmäätekevien keskuudessa ja se oli Alenan mielestä liian lempeää. Mutta katsellen madamea silmät suurina Alena nyökkäsi ja totesi madamen olevan varmasti oikeassa ja hyvin armollinen nuorukaista kohtaan.
Belletin viimeisten sanojen jälkeen Alena vakuutteli madamelle nöyrästi ilon olevan hänen puolellaan ja olevansa aina käytettävissä, mikäli hänestä vain voisi olla hyötyä. Mielessään Alena toivoi että Bellet tukehtuisi johonkin niistä makeista kakkusistaan, jos hän joutuisi istumaan läpi vielä yhdenkin vastaavan illanvieton vain siksi että madame tahtoi yhdistää huvin ja hyödyn. Thardinkin avasi suunsa, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, tullen kuitenkin nopeasti hiljennetyksi ja tilaisuus oli näin selvästi päättynyt.

Seuraten Thardinin selkää kohti ulko-ovea, Belletin kutsuessa häntä nimeltä haltia kääntyi, puolittain odottaen lisää sivulauseeseen piilotettuja huomautuksia, mutta joutuikin häkeltyneenä nyökkäämään ja kiireesti niiaamaan emäntänsä sanoille. "Kiitos madame." Valinnanvaraa ei tarvinnutkaan olla paljon, kunhan Alena saisi sen mitä halusi.

Thardin oli jo ehtinyt ovensuussa ohittaa hänet ja jatkoi eteenpäin katua määrätietoisin askelin. Vaatturi kulki hetken hitaammin, hamettaan kannatellen ja punniten suuntavalintaansa. Ilta oli hiljentänyt kadut ja lampunsytyttäjät varmasti aloittelivat kierrostaan jossakin päin kaupunkia, kauempana pääkadulla näkyi muutama kotiin palaava kulkija käärien viittaansa tiukemmin ympärilleen. Kääntyminen vieläkin pienemmälle sivukujalle, olikin että se tarkoittaisi lisämatkaa epämukavissa koroissa, kutkutti Alenan mielessä vaihtoehtona toiselle illan aikana käytävälle epämiellyttävälle keskustelulle, johon hänen kärsivällisyytensä ei ehkä enää riittäisi. Mutta illan tapahtumien - ja kaiken sen mitä ei ollut tapahtunut - ajatteleminenkin sai naisen salakavalasti kiirehtimään askeltaan.

"Herra Thardin? Herra Thardin? Olkaa niin hyvä....", Alena antoi äänensä kantaa kadulla, maanitteluna miehen pysäyttämiseksi, kuulostellen samalla kuinka hyvin tavallinen puheääni saattaisi kimpoilla seinistä korviin, joiden ei ollut tarve kuulla seuraavaa keskustelua. "Olette olleet kovin ystävällinen", Alena henkäisi kuin olisi joutunut kovastikin ponnistelemaan, madaltaen sitten ääntään, "mutta tämäniltainen oli valtava pettymys, eikä suinkaan vähiten teidän suhteenne." Nainen ei enää vaivautunut hymyilemään. Kadulla ei ollut ketään ja hänen kasvonsa olivat näkyvillä vain hänen keskustelukumppanilleen. Alena astahti eteenpäin, valmiina pyyhältämään Thardinin ohitse helmat tämän kenkiä viistäen, aikomuksena jatkaa matkaansa. Jos tämä oli esimerkki siitä mitä miehellä oli hänelle tarjota, saisi tämä jatkossa etsiä jonkun muun kuiskimaan korvaansa. "Tehän tiedätte liikkeeni, kun teillä on tarjota jotakin aikani arvoista."
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu »

Kun ovet sulkeutuivat takana, jäi taaksen myös salonkikelpoisen käytöksen tarve. Thardin kohensi hieman kaulustaan, ja huomasi nyt pienen turhautuneisuuden hien kertyneen hänen kaulansyrjälleen. Pitkään aikaan ei Nimetön ollut noin raivostuttavan avuttomassa tilanteessa, ilman pienintäkään mahdollisuutta rimpuilla itselleen enemmän tilaa. Totta kai hän oli kurkottanut korkealle tällä yrityksellään, mutta mies oli luottanut omiin kykyihinsä. Vaan tämä koko näytös oli ollut Belletin suunnittelema ja toimeenpanema, jossa kaikki vieraat olivat hypelleet hänen tahdissaan ja ehdoillaan alusta loppuun. Ja kaikista pahinpana oli, että heidän yleisönään oli ollut ainostaana Bellet itse, hymyillen sievästi ja nauttien kättensä jäljestä.
Nimettöman ajatukset liikkuivat jo hyvää tahtia muihin suunnitelmiin, yrittäen haudata huonon tuulensa asioihin joissa keppi ja porkkana olivat molemmat hänen käsissään. Kuullessaan Alenan kiiruhtavan perässään ja puhuttelevan häntä Nimetön harkitsi jo vain kävelevänsä tiehensä, mutta kaikeksi onneksi hän oli oppinut pitkällä kokemuksella kärsivällisyyden arvon. Niinpä hän kääntyi Alenan puoleen, jos ei muuta niin hiljentääkseen tuon ääntä ettei koko kaupunki kuulisi tuota kailotusta.

Thardin ei vastannut Alenan hiuksenohuen kohteliaaseen kiitokseen, eikä myöskään keskeyttänyt naista kun tämä kaatoi kohteliaan hitaasti tyytymättömyytensä hänen syliinsä. Nimettömän mieleen nousivat kapteeni Doultburin kalmanvalkeiden hiusten kehystämät kasvot, ja se samanlainen nenäkäs itseluottamus jolla tämä vaatturikin nyt puhui. Alena siirtyi kuin aikoisi kävellä hänen ohitseen, varmaankin päästäkseen hekumoimaan viimeisen sanan saamisesta. Mutta Thardin astahti puoli askelta sivummalle, sen verran että asetti toisen hartiansa Alenan tielle. Yllättäen miehen kasvoilla ei ollut myrskypilven kaltainen viha, vaan pehmeä ja häpeilemättömän alenkatseinen hymy:
"On valitettavaa, jos ette kyenneet näkemään mitä olen ehtinyt tehdä teidän eteenne," Nimetön lausui, ja jokainen sana kuulosti kuin siirapiksi tiivistyneeltä myrkkypisaralta. Niihin tuntui latautuneen sekä tämänpäiväinen että myös aiempi turhautuminen jota Alena oli Nimettömän mielestä hänelle aiheuttanut, niin hävyttömään äänensävyyn puettuna että Nimetön tuntui tahallaan provosoivan Alenaa.
"Meistä kahdesta minä sentään säilytin arvokkuuteni loppuun asti. Pettymyksekseni voisin siis joutua kysymään, oletteko te puolestanne minun vaivani arvoinen?" hän sanoi, ja hymähti huvittuneen kuuloisesti. "Mutta kuten sanoitte, tiedän mistä teidät löytää. Sitten kun niin päätän. Hyvää illanjatkoa, neiti Alena."
Nimetön käänsi hartiaansa että saattoi astua Alenan ohitse, kallis hameenhelma kahahtaen hänen housunlahjettaan vasten, ja lähti kävelemään poispäin. Hänen turhautumisensa ei ollut vähentynyt nimeksikään, mutta nyt sitä oli helpompi kantaa. Nimetön kun oli omasta mielestään kyennyt pääsemään niskan päälle, ja pienikin voitto paransi hänen synkkää mielialaansa hitusen.

//Huhhei, erinomainen vyyhti saatiin pelailtua yhteen. Kiitän omalta puoleltani//
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie »

Thardinin siniset silmät tuntuivat tuijottavan jonnekin kaukaisuuteen Alenan ohitse kun hän puhui, kuin tämä ei olisi nähnyt naista edessään. Selvästi tämä oli kuitenkin kuullut häntä, kun äkillisellä sivuaskeleella mies sai vaatturin pysähtymään ja käsivarren lihakset jännittymään, valmiina läimäykseen jos tämän liike jatkuisi koskettamaan. Thardin ei kuitenkaan hievahtanutkaan ja Alena laski katseensa ärtyneenä tämän kasvoihin. Mies hymyili kuin olisi tiennyt suurenkin salaisuuden ja sai äänensävyllään Alenan niskavillat nousemaan pystyyn, näin tukahduttaen tyytymättömän tuhahduksen, joka tämän sanoista olisi muutoin noussut. Madame Bellet tuntui osaltaan kutovan omaa verkkoaan killan asioista ja äskeisen perusteella Alenalla ei ollu pienintäkään syytä epäillä että Thardin olisi vaivautunut, saati sitten onnistunut, ujuttamaan omia lankojaan sekaan. Tuntuivat sanat sitten miten epämiellyttäviltä tahansa, alkoivat Thardinin toppaukset erottua kuinka selvästi hyvänsä hänen silmissään, tuttu pelko nosti jälleen päätään pitäen naisen hiljaa Thardinin seuraavienkin sanojen aikana, kunnes tämä hymähti. Ehtimättä estää itseään, ilmeetön Alena totesi värittömällä äänellä: ”Se selvinnee teille aikanaan, herra Thardin”.
Selkä käännähti tehtyään taas harvinaisen selväksi kenen ehdoilla Alenan pyristelyistä huolimatta tätä vaihtokauppaa jatkettaisiin, jos jatkettaisi, ja vaatturi seurasi paikallaan miten sininen saketti loittoni ripeästi. ”Toivottavasti tukehdut siihen vaivannäköösi”, Alena kuiskasi kun miehen hahmo kääntyi pääkadulle ja pois näkyvistä.
//Kiitokset myös minun puolesta!//
Locked