Sivukujan kulkijat

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivukujan kulkijat

Post by Tinanja » Mon Jan 11, 2021 6:13 pm

Katujen ylle kääntyvät varjot tuntuivat vain syvenevän kuun livistäessä toisinaan pilvien taakse piiloon, ja sivukaduilla olevat lyhdyt olivat harvoissa ja valituissa paikoissa. Miehen katse vaelsi kadun ja kujan reunalta reunalle, ikkunasta seuraavaan ja ohimennen katonrajoihinkin lähes automaattisesti tuon etsiessä vihjeitä mahdollisesta uhkatilanteesta ennakoidakseen sitä. Siitä huolimatta tämä käveli pitkin, rauhallisin askelin eteenpäin. Palkkasoturi kohotti hieman kulmiaan kuullessaan Nalian seuraavan kysymyksen, jolla tyttö rikkoi kieltämättä pitkältä tuntuneen hiljaisuuden. Mikäli tytön sanat reitistä ja siitä, missä tämä asui, pitäisivät paikkaansa, oli tuo ollut pitkällä kotoa kirjansa kanssa - ja matkaa olisi edelleen jonkin verran jäljellä.

“Periaatteessa kyllä”, Ranyard totesi hetken hiljaisuuden jälkeen Nalialle vastaukseksi ja loi tuohon kieltämättä pitkän, arvioivan katseen. Hän ei ollut ihan varma, oliko Nalia sellainen henkilö, jolle tätä tietoa olisi pitänyt antaa, mutta samalla hän epäili noin uteliaan tytön kaivavan sen tiedon esiin mistä tahansa. Ehkä hän oli siis tässä tapauksessa niistä pahoista vaihtoehdoista vähiten paha? Mutta, sanoissa oli totuuden siemen vähintään: hän itsekin kyllä valitsi työnantajansa, mutta kuka tahansa pääsääntöisesti voisi palkata palkkasoturin - tai kenet tahansa muun iskettyään pöytään riittävästi rahaa.
“Riippuu työn tyypistä”, palkkasoturi jatkoi sitten. “Ja tekijästä, mutta hinnat liikkuvat yleensä muutamissa kymmenissä kultarahoissa”, mies tarkensi. Se oli riittävän avoin vastaus, mutta topdennäköisesti samalla myös riittävän laaja tyydyttämään ainakin osan tuon nuoren uteliaisuudesta. “Miksi kysyit? Tuo… ei ole kovin yleinen keskustelunaihe”, Ranyard kysyi sitten, kieltämättä kiinnostuneena siitä, mikä oli tämän uteliaisuuden herättänyt? Ei kai se, että hän oli maininnut itse olevansa palkkasoturi? Tuo vilkaisi uudemman kerran Naliaan arvioiden ja hetkellisesti hidasti jopa hieman askeleitaan ettei tuon olisi tarvinnut harppoa hänen perässään.

“Miksi edes olet ulkona tähän aikaan yksin?” Ranyard kysyi lopulta Nalialta, kun epäili että tämä vain jatkaisi keskustelua palkkasoturiaiheesta, eikä se ollut… ehkä sopivaa tuonikäiselle. Ehkä tämä pitäisi uteliaisuuden loitolla siitä hetken aikaa, että he pääsisivät lähemmäs tuon kotia?

sade
Posts: 36
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sivukujan kulkijat

Post by sade » Sun Jan 17, 2021 5:44 pm

Tällä kertaa mies vastasi Nalian kysymykseen, vaikkakin varsin laveasti. Hän näki kyllä miehen katseen, mutta piti katseensa tiessä ja toivoi, että hämärtyvä ilta peittäisi poskien punoituksen. Ainakaan tämä ei sanonut ei. Ja toisaalta, miksi olisikaan sanonut? Hänen pyykkinsä pesi ihminen, jolle maksettiin. Heidän hevosiaan hoiti ihminen, jolle maksettiin. Nalia ei tietenkään itse maksanut kenellekään heistä, mutta kai heille hänenkin rahansa kelpaisi. Joten miksi Nalia ei voisi palkata jotakuta auttamaan häntä Metikseen pääsyssä? Tyttö ei kylläkään tiennyt, miten se asia käytännössä hoituisi, mutta ehkä joku keksisi sen hänen puolestaan. Eihän hän tiennyt myöskään, miten pyykkejä pestiin ja silti ne tulivat puhtaaksi.

Mitään tästä Nalia ei tietenkään sanonut ääneen. Hän ei ollut varma, aikoiko tehdä mitään ja jos hän jotain oli isänsä palkkasotilaspuheista oppinut, niin niistä asioista ei puhuttu ääneen, ainakaan etukäteen. Eikä hän oikeastaan ollut edes varma, mitä sanoisi. Jos Nalia aikoisi tehdä jotain sellaista, hänen pitäisi harjoitella ensin. Tai kirjoittaa sanansa ylös. Niinpä hän ei vastannut miehelle mitään. Ei tämäkään ollut vastannut hänen kysymyksiinsä. Sen sijaan Nalia mietti rahasummaa. Palkkasoturit myös tappoivat ihmisiä, mistä Nalia oli saanut ensikäden todistuksen, eikä Naliasta tuntunut hyvältä kuulla, että sellaista saattoi oikeasti ostaa muutamalla kymmenellä kultarahalla.
”Se kuulostaa isolta summalta, mutta samaan aikaan… kovin vähältä”, Nalia totesi varovasti ja siirtyi pienen askeleen kauemmas miehestä. Nalia kuitenkin arveli, osaksi itseään rauhoitellakseen, että suurin osa palkkasoturien työstä koostui jostain muusta. Sellaisista kirjanhankintatoimeksiannoista, joita hänen isänsä antoi tai vaikkapa vartioinnista. Tuskinpa he sentään liikkuivat ympäri kaupunkia aseitaan heilutellen, mikä kieltämättä näytti hyvin paljon siltä, mitä hänen seurassaan olevan miehen ulkonäöstä olisi voinut päätellä.

Nalia oli tyytyväinen, kun mies katkaisi hänen ajatuksensa. ”Olin ostamassa kirjaa”, Nalia sanoi. Mies oli varmasti huomannut paketin ja tunnistanut sen sisällön kirjaksi, joten tyttö ei nähnyt kertomisessa haittaa. ”Se on tuotu alun perin Drienesta asti”, Nalia lisäsi, sillä hänestä se oli mainitsemisen arvoista. Jos kaikki olisi sujunut hyvin, Nalia olisi paketin käsiinsä saamisen jälkeen avannut sen hyvin varovasti ja vilkaissut, vaikuttiko kirja kiinnostavalta. Hän olisi jopa saattanut pysähtyä lukemaan hetkeksi, mikäli kirja olisi näyttänyt sellaiselta, että isä ei antaisi hänen lukea sitä kotona. Mutta nyt Nalia antoi ostoksensa olla ja värähti muistaessaan, mitä olisi voinut tapahtua. ”Miksi jäitte auttamaan?” Nalia kysyi, sillä ei ollut miettinyt sitä aikaisemmin. Saattoiko mies odottaa maksua?

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivukujan kulkijat

Post by Tinanja » Mon Jan 18, 2021 5:58 pm

“Kuten sanoin, se riippuu työstä. Toisista töistä maksetaan enemmän, ja toisista vähemmän”, totesi Ranyard, kun Nalia ihmetteli rahasummaa. Ranyard vilkaisi tuota kuitenkin olkansa vartta alaspäin ja loi jälleen nopean, arvioivan katseen tähän. Alkoi käydä selväksi, että ikäisekseen - tai ikäisensä näköiseksi tuo tyttö poimi asioista tietoonsa aivan liian paljon yksityiskohtia. Mies epäili, että tämä oli saanut istua koulunpenkillä, tai joku oli opettanut tätä, sillä ei tuon… ikäisen näköinen varmasti ollut noin älykäs ilman opetusta. Uteliaisuus varmasti oli jotain synnynnäistä, mutta tuon olemuksesta ja kasvoista saattoi melkein nähdä, miten rattaat pyörivät Nalian päänsisällä punoen ja rakentaen uutta suunnitelmaa oman tavoitteen tavoitteluun. EIkä se välttämättä ollut huono asia, Ranyard vain ei ollut odottanut tuollaista käytöstä tytöltä, jonka oli löytänyt sivukujalta kirja kainalossaan… Vai olisiko hänen pitänyt odottaa sellaista? Mies kurtisti ajatuksilleen kulmiaan, mutta Nalia keskeytti vastauksellaan siitä, miksi oli edes ollut sivukujalla. Kirjan ostaminen kuulosti… no, realistiselta selitykseltä, mutta aika ja paikka olivat kieltämättä erikoisia. Oliko kirjoillakin jotain pimeitä markkinoita, ja kuka niitä pimeiltä markkinoilta haluaisi ostaa?

Yhtä kaikkea, se sivukuja ei ollut ollut todellakaan tytön paikka, ja tämä pohjoisen suuntaan johtava sivukatukaan ei kyllä sitä ollut yön yhä pimetessä ja heittäessä yhtä syvempiä varjoja nurkkiin ja kadun ylle. Ennen kuin Ranyard ehti pohtiakaan, että hiljaisuus pitäisi rikkoa sen aiheuttaman painostavan epämukavuuden vuoksi, kysyikin Nalia jo, miksi hän oli pysähtynyt auttamaan. Niin, miksi? Hyvä kysymys, eikä palkkasoturi ollut itsekään lainkaan varma vastauksesta. Siitä, että Nalia jatkaisi kyselyään mies oli kyllä varma - varsinkin, jos ei saisi vastaustaan.
“Koska toisten ryöstäminen ja uhkailu tuolla tavoin on väärin”, Ranyard vastasi lopulta Nalialle lyhyesti, tilannetta sen kummemmin avaamatta sanoillaan. Hän tiesi, etteivät hänen kaikki omatkaan tekemisensä kestäisi päivänvaloa, tai edes aamunsaratusta, mutta hänestä lapsiin, nuoriin ja naisiin suunnattu väkivalta oli sellaista mitä piti välttää viimeiseen asti - varsinkin lasten osalta. Naliaa uhanneet miehet olivat osuneet juuri siihen moraaliseen kohtaan Ranyardissa, jota Naenija oli keskusteluissaan herätellyt matkalla maan läpi. Ei hän ollut voinut kääntyä ja lähteä paikalta, vaikka vielä jonkin aikaa sitten olisi varmasti tehnyt sen ilman omatunnontuskia. Ja nyt hän oli saattamassa tätä tyttöä pitkin kaupunkia melkein toiseen suuntaan siitä, mihin itse oli menossa.
“Sitä paitsi, lasten paikka ei ole pimeällä sivukadulla keskellä yötä”, tuo huomautti hiljaa ajatuksilleen tuhahtaen saadakseen ajatuksensa toisaalle moraalisista valinnoistaan.

“Mihin suuntaan tästä?” mies pysähtyi T-risteyksen luokse sivukadulla ja vilkaisi Naliaan kysyvänä. Onneksi pohjoispuoli kaupungista tuntui lähenevän ihan riittävää tahtia, ja hän pääsisi toivottavasti itsekin pian majapaikkaansa tästä.

sade
Posts: 36
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sivukujan kulkijat

Post by sade » Sun Feb 07, 2021 5:36 pm

Toisten ryöstely ja uhkailu oli väärin, mutta eikö mies tehnyt sellaista itsekin? Nalia kurtisti hieman kulmiaan. Myös tappaminen oli väärin. Hän ei kuitenkaan ollut tarpeeksi rohkea kyseenalaistaakseen miehen väitettä. Nalia ei ollut mielissään myöskään kuullessaan miehen kutsuvan häntä lapseksi. Ehkä hän ei ollut ihan aikuinen, mutta eikö sen, että hän oli näin myöhään ulkona ostamassa kirjaa, olisi pitänyt vihjata täysin päinvastaista kuin mies näytti kuvittelevan. ”Olen minä ollut illalla ulkona aiemminkin. Vaikka mieluummin olisinkin sisällä lukemassa”, Nalia totesi ja oli hieman tyytyväisempi saatuaan mainittua lukutaidostaan. Lapset eivät osanneet lukea.

Risteyksessä tyttö nyökäytti päätään vasemmalle päin. Kodin lähestyminen huolestutti Naliaa ja sai hänet naputtamaan kirjapakettia hermostuneesti. Hän ei edes tiennyt, mistä oli eniten huolissaan. Pilalle menneestä kirjapaketista, siitä, että joku oli kuollut, magiasta vai seurassaan olevasta miehestä. Jo yksikin niistä asioista voisi riittää siihen, että isä antaisi hänen liikkua seuraavan kerran yksin vasta kesällä. Jos isä saisi tietää, että hän oli käyttänyt magiaa, jos hän todella oli todella käyttänyt, hänelle kävisi niin kuin äidille. Nalia puri huultaan. Hän ei halunnut mennä kotiin. Hän halusi, että joku Metiksestä olisi ilmestynyt sillä hetkellä, kun kirjan paketti oli syttynyt palamaan ja selittänyt, mitä pitäisi tehdä. Ohikiitävän hetken Nalia kuvitteli vaihtavansa suuntaa ja kävelevänsä Metikseen sinä yönä. Mutta hänellä ei ollut rahaa ja tyttö oli varma, että isä löytäisi hänet kyllä. Löytäisi, eikä antaisi jäädä, vaikka Nalia jollain keinolla olisikin keksinyt, kuinka maksaisi opiskelunsa.

”Haluatko sinä palkkion tästä?” Nalia töksäytti äkillisessä rohkeudenpuuskassa unohtaen teititellä tultuaan siihen tulokseen, että palkkasoturi saattoi itse asiassa olla pienin hänen ongelmistaan. Siinäkin tapauksessa, ettei Nalialla ollut hajuakaan, mikä olisi paras ratkaisu. Jos mies tulisi hänen kanssaan kotiin asti, isä kuulisi tapahtuneesta ja mies saattaisi kertoa myös magiasta. Toisaalta isä näkisi, ettei miehellä ollut mitään tekemistä Metiksen kanssa. Jos Nalia menisi kotiin yksin ja joku olisi nähnyt heidät ja mainitsisi myöhemmin isälle, tämä saattaisi ajatella, että Nalia salasi jotain ja ajattelisi tietysti heti pahinta. Ja olisi tavallaan oikeassa. ”Minä olen pulassa joka tapauksessa”, Nalia mutisi.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivukujan kulkijat

Post by Tinanja » Tue Feb 09, 2021 7:22 pm

Ranyard vilkaisi vierellään kipittävään nuoreen ohimennen tämän kiirehtiessä sanomaan, että oli aiemminkin ollut illalla ulkona. Tuo ei voinut pidätellä pientä tuhahdustaan ja päänpudistustaan. Ennemmin tai myöhemmin tälläinen tilanne olisi tullut vastaan, ja Nalian kannalta oli ihan hyvä, että se oli tullut nyt vastaan. Toisenlaisesta kohtaamisesta tuo ei välttämättä olisi selvinnyt vain vähän palaneella kirjankannella ja järkytyksellä. Mies ei kuitenkaan sanonut mitään jatkaessaan kävelyään Nalian osoittamaan suuntaan. Hän näki silmäkulmastaan, miten tyttö joutui kiihdyttämään askeleitaan ja ottamaan kaksi askelta siinä vaiheessa, kun hän itse otti yhden. Se ei näyttänyt kuitenkaan kirjaansa tiukkaan halaavaa Naliaa hidastavan, päinvastoin tuon kasvoilta näki pitkälle, miten syvällä mietteissään tämä nuori oli.

Palkkasoturi vilkaisi kulmiaan uudemman kerran kohottaen Naliaan, kun tyttö kysyi halusiko hän palkkion tästä.
“Tämä on matkalla samaan suuntaan, mihin olen menossa”, Ranyard huomautti Nalialle, vaikkei se ihan täysi totuus ollutkaan. Melkein, mutta ei tämä suurta kierrosta tehnyt. “Ei, en tarvitse maksua”, totesi Ranyard vielä sitten tuolle suoraan, kun he jatkoivat kävelyään hieman reittiään kaartaen kohti Nalian ilmeistä kotia. Ilmeisesti tällä ei ollut aikomustakaan kävellä loppumatkaakaan yksin, vaan näköjään tuo pitäisi saattaa ovelle asti. Ranyard saattoi vain kuvitella, miten epäilyttävältä näyttäisi, kun hän saattaisi aseet verestä edelleen punaisina, verta haarniskallaan taistelun jäljiltä tuota pientä, tuskin häntä rintakehän tasalle yltävää tyttöä kaupungin pimeiden katujen läpi. Eikä hän välttämättä halunnut tietää, mitä sitten tapahtuisi. Ilmeisesti he kuitenkin olisivat pian perillä.

Post Reply