Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)

Post by Kuparirapu »

Daikhan ei ehkä edes huomannut, kuinka Novianin tuopin ympärillä lepäävät sormet kiristyivät hetkeksi, peikon nähdessä kuinka maagikon katse kääntyi sisäänpäin. Mies ei näyttänyt tietävän mitään tulevaisuudesta tämän kostonsa jälkeen, muuta kuin että sillä ei olisi suuntaa. Ei mitään mihin tarttua, tai mitään minne palata...
Novian ei uskaltanut lausua ajatuksiaan ääneen, tai edes muotoilla niitä mielessään, mutta silti hän ei voinut olla tuntematta pientä sääliä Daikhania kohtaan: Novianin elämä oli periaatteessa juuri sellaista, päämäärätöntä vaeltelua joka toista näytti odottavan. Mutta siinä missä peikko saattoi hakea lohtua ohikiitävästi yleisöstään ja heidän hymyistään...miehellä ei olisi mitään.

"Mitäkö tiedän?"
Novian nojautui tuolillaan ja hymyili vinosti, mutta silti vilpittömän näköisesti.
"Siis sen lisäksi, että vilpittömän muisto kaipaa oikeutta, ja ystävä tilaisuutta hankkia tuon oikeuden omin käsin?" hän jatkoi, hieraisten leukaansa. "Jos vielä muistatkin, on vielä yksi johtolanka jota emme ole vielä seuranneet. Eräs tallimestari, asustelee kaupungin luoteisosassa. Hän on se jonka luokse ystäväsi hevonen vietiin ja joka huolehti siitä aikansa. Hän osaa varmasti kertoa enemmän...ja minusta alkaa tuntua, että hän saattaa tietää tästä kaikesta enemmän kuin minäkään luulin."
Novian otti tuoppinsa, ja kohotti sen Daikhanin tuoppia vasten.
"Eiköhän ole aika että lähdemme hakemaan tälle yölle tyydyttävää päätöstä?"
Peikon korva liikahti hänen huomatessa kuinka hiljaista heidän ympärillään oli, ja vilkaisten hän huomasi muutaman parrakkaita kasvoja koristavien silmien tihrustavan heitä. Väläyttäen hymyn kasvoilleen Novian loikkasi oitis seisomaan ja nostaen tuoppiaan julisti:
"Malja, hyvät herrat! Ystäville, heidän muistoilleen, ja meille jotka vielä kannamme noita muistoja!"
Peikon sanat roikkuivat hetken hiljaisuudessa, ennen kuin hitaasti lasit ja tuopit nousivat käsien mukana ylöspäin. Novien otti hatun päästään ja nyökäten vei tuopin huulilleen. Muut asiakkaat joivat kukin omansa pohjaan asti, ennen kuin näyttivät jokainen palaavan takaisin omaan tapaansa tappaa aikaa.
Novian pyyhkäisi suutaan ja irvisti niin että kieli vilahti hampaiden välistä.
"Verti ja tuhka, että tämä on pahaa! Kuin kaataisin nokkosia kielelleni!"
Sysäten puolitäyden tuoppinsa takaisin pöydälle Novian nyökkäsi sinne, missä hän ainakin arveli oven sijaitsevan.
"Jos muut tarjoamiset täällä ovat tuollaisia, menen mielummin maistelemaan merivettä."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)

Post by Tinanja »

Daikhan ei tuoppiaan tiukasti tuijottaessaan nähnyt, miten Novian puristi rystyset valkeina tuoppinsa lasista pintaa. Mutta peikon ajatukset olivat oikeat: maagikko ei tiennyt, mihin suuntaan lähtisi, kun tilanne viimein selkiäisi, ja hän saisi Taraniksen murhaajat kiinni siitä, millaisen kamalan rikoksen nämä olivat tehneet. Terästetty olut lämmitti kuitenkin maagikon mieltä sen verran, että tämä kohotti katseensa vastapäätä itseään istuvaan peikkoon, kun tämä viimein vastasi hänen kysymykseensä siitä, mitä muuta tuo vielä tiesi tästä kaikesta sotkusta, joka oli saanut alkunsa sydäntalvella, ironisen kauniin lumen ja jään keskellä.

Maagikko ei kuitenkaan sanonut Novianille mitään tuon oikeuden hakemiseen - se oli itsestäänselvyys. Dionen kaupungin hallinto tuskin puuttuisi yhden hevoskasvattajan, haltian murhaan varsinkaan, kun tämä ei ollut edes asunut Dionen muurien sisäpuolella, eikä sinänsä ollut erityisen merkittävä tekijä. Ainakaan niin merkittävä, että tämä olisi ansainnut edes kunnon tutkintaa... Daikhan tuhahti hiljaa ajatuksilleen, mutta ei voinut olla nyökkäämättä peikon idealle tallimestarin jututtamisesta.
"Se kuulostaa suunnitelmalta", mies sanoi voimatta uskoa sitä, että oli lähdössä tuon peikon kanssa toiselle puolelle kaupunkia kyselemään tallimestarilta, mitä tämä oli nähnyt. Daikhan ei voinut kuin toivoa, että se paljastaisi tarpeeksi Taraniksen hengen riistäneen, riistäneiden henkilöiden henkilöllisyydestä. Mutta se oli johtolanka, mikä oli parempi tilanne kuin mitä kuukausiin oli ollut. Kaikesta mielensä päällä pyörivästä kostonhalusta ja ratkaisun saamisesta huolimatta tämä ei voinut kuin naurahtaa Novianin sanoille tämän manatessa terästetyn oluen vahvuutta ja sitä, miltä se maistui. "Pysyttelet selkeästi niissä... tavanomaisissa paikoissa juomassa, kun et pidä tästä", maagikko naurahti, ja ensimmäistä kertaa koko heidän seikkailunsa aikana tuon kasvoilla vilahti aito hymy, joka tosin oli nopea. Mutta se oli hymy.

Sitten tuo vakavoitui vähän ja joi vielä muutaman kulauksen juomastaan nauttien alkoholin poltteesta kielellään ja vatsassaan, kun nousi viimein seismaan. "Tallimestaria tapaamaan?" tuo kohotti kulmiaan vähän peikolle tämän manatessa vielä lisää juomasta.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)

Post by Kuparirapu »

"Tavernaan tai kapakkaan päästessäni aina ensimmäisenä etsin hengenravintoa, heti hunajasiman jäleen. Jätän juomapuolen mieluusti sinulle ja muille jotka osaavat...arvostaa sitä samalla tavalla," Novian totesi, ja peikon silmät kirkastuivat hetkiseksi hänen nähdessään kuinka maagikko hymyili. Vain lyhyesti, tietenkin, mutta nyt Novian ainakin tiesi että Daikhan edes osasi hymyillä.
"Sinnepä siis," Novian vahtisti ja kohentaen luuttunsa nahkahihnaa lähti pukkelehtimaan ovea kohti. Tiskin ohittaessaan hän kohotti hattuaan vielä sanattomaan kiitokseen, ja vastasi isännän kiviseen ilmeeseen hymyillen. Ovella Novian vilkaisi vielä perässään tulevaa Daikhania ja hilpeästi sanoi:
"Uskoisitkos, jos sanon että tunnen tallimestarin? No, en henkilökohtaisesti, mutta muutaman tuttavan kautta mies on minulle melkein kuin sukua."
Peikko iski sutjauksensa lopuksi silmäänsä ovelasti, ovimiehen avatessa oven ja kaksikon astuessa viileähköön ulkoilmaan.

Taivaanrannassa, aivan ulapan takana, näkyi auringonnoususta vihjaava kaistale kirkasta valoa. Mutta kadut olivat tyhjillään, miltei kaikki tarpeeksi ahkerat tai tarpeeksi varakkaat nukkuivat vielä monta tuntia, joten kukaan ei ollut häiritsemäsä kaksikon matkaa kaupungin laidalla olevia talleja kohti. Novian oli kyennyt hillitsemään kieltään laulamisesta ja jutustelusta, mutta peikko vihelteli pientä sävelmää peukalot vyön alle työnnettynä ja katse reteästi kaupungin katoissa. Öisen sumun hännät pyörteilivät vielä heidän jaloissaan, ja niin kosteudesta kiiiltävät katukivet kuin talojenkin seinät tuntuivat olevan samanlaisessa horteessa kuin asukkaansakin.
Erästä ovenkulmaa nuuhki laiha katurakki, ja kaksikon nähdessään se urahti muutaman kerran mutta päätti lopulta lähteä jolkottelemaan tietä ylöspäin heidän edellään. Novian hidasti askeleitaan hetkiseksi, ja varmistettuaan että he kulkivat oikeaan suuntaan hän hengitti syvään aamukasteista ilmaa.
"Olen varma, että tallimestari voi tietää tästä kaikesta enemmän kuin kukaan muu. Tiedätkös jutun kahdesta hevostenhoitajasta, jotka kehuivat tuntevansa hoitamansa eläimet paremmin? Noh, toinen osasi laskea päiviä viimeisestä kengityksestä naulojen perusteella ja..."
Novianin puhetulva keskeytyi, ja muistaen kuinka vähän hänen tuore toverinsa oikein arvosti tällaista huulenheittoa, hän jatkoi toteamalla vain:
"Noh, kasku siis päättyy siihen kuinka toinen osasi kertoa tallipoikansa käyneen yöjalassa koska satulasta näki tämän palanneen takaisin ilman housujaan. Mutta jos ystäväsi tunsi hevoset, uskon että Dionen tallimestarikin tiesi hänet."
Kuten Novian oli muistanutkin, kadun päässä esiin tuli leveän tallirakennuksen julkisivu, ja hän saattoi jo kuulla eläinten äänet sisältä. Eikä haitannut, vaikka kevyt aamutuuli henkäilikin tallin ominaisia hajuja heitä kohti. Heidän lähestyessä he näkivät pisamanaamaisen tallipojan lakaisemassa lattiaa puhtaaksi, silmät puoliunesta raskaina ja luuta horteisesti laahaten.
"Armasta aamua, varsinkin meille jotka työmme aloitamme aikaisin," Novian tervehti reippaasti. Tallipoika säpsähti ja silmiään hieroen tiirasi heitä. Hän katsoi Daikhania pitkään, mutta Noviania useamman kerran kuin olisi nähnyt väärin.
"Onkos mestarisi paikalla? Meillä olisi sananen hänen kanssaan vaihdettavana," Novian jatkoi ja nojasi reteästi yhteen tyhjään pilttuuseen. Tallipoika nyökytteli kuin sanat olisivat yksi kerrallaan uponneet hänen korvistaan sisään, ja tehden jopa hätäisen kumarruksen hölkkäsi toteuttamaan pyyntöä.
"Mahtoiko poika pokkurodia koska ihaili minua, vai pelkäsi sinua?" Novian kysäisi vinosti virnistäen. Peikko kuitenkin vakavoitui hieman kun nurkan takaa harppoi tanakka, harmaapäinen mies kantaen molemmissa käsissään täytenä loiskuvaa vesiämpäriä. Laskien ämpärit vierelleen mies kaivoi vyönsä alta tahraisen rätin, pyyhkäisi käsiään siihen ja vilkaisi Noviania ja Daikhania lyhyesti.
"Hyvää huomenta. Tallard, tämän paikan tallimestari," hän totesi, mutta äänestä kuuli ettei toivotus ollut vilpittömän aulis. Tallimestari nosti toisen sangon ja kumosi sen suuremmitta ongelmitta lattiakiville, saaden Novianin hypähtämään kauemmas jotteivat hänen kenkänsä olisi kastuneet. Käytellen karkeaa harjaa Tallard alkoi kuurata lattiaa järjestelmällisesti, ja nostamatta katsettaan kysyi:
"Joten, mitä teillä oli asiaa?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)

Post by Tinanja »

Daikhan ei voinut olla naurahtamatta Novianin kommenteille juomisesta, mutta muuten tuo ei näyttänyt kuuntelevan peikon monia sanoja tarkasti, eikä huomioinut tuota millään lailla lähtiessään kävelemään höpöttävän peikon perässä kohti tallia kaupungin toisella laidalla. Siitä huolimatta, ettei hän kommentoinut asiaa millään lailla, oli Daikhan jollain tasolla jopa ihan tyytyväinen tilanteeseen. Dionen tyhjät, hiljaiset kadut olivat miellyttäviä kulkea näin aamuvarhain auringon vasta yrittäessä pilkottaa rakennusten välistä. Tuon peikon höpinät rikkoivat sen lähes kokonaan hiljaisen aamun, mutta harvinaista kyllä, se ei rikkonut maagikon yhä parantuvaa tuulta, sillä tuo tuskin edes rekisteröi niitä. Ensimmäistä kertaa Taraniksen murhan jälkeen hänellä oli hyvin suuri mahdollisuus saada selville, kuka hänen hyvin läheisen ystävänsä oli vienyt häneltä, ja miksi.

Tallin tullessa viimein heidän näköpiiriinsä maagikko tunnisti sen yhdeksi Dionen siisteimmistä, parhaiten pidetyistä talleista. Hän muisti itsekin joskus jättäneensä hevosensa tänne. Maagikko astui Novianin perässä talliin, katsellen arvioiden hevosia, käytävää ja nuorta miestä, joka lakaisi heinänkorsia lattialta poispäin. Daikhan vain vastasi viileästi tuon tallipojan katseeseen, eikä voinut pitää pientä hymyä poissa huuliltaan nuoren miehen katsoessa tiukasti, pitkään Novianiin, joka alkoikin tapansa mukaan selittää kaikea mahdollista asioista. Lopulta tuon selitykset toivat tallimestarin peremmältä esille, ja tuo sai osakseen Daikhanilta pitkän, arvioivan katseen.
"Ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun kaupungissa kuohui... Koska eräs haltia murhattiin nurkillasi, ja tämän hevonen tuotiin tänne... Olenko oikeassa?" Daikhan katsoi tallimestariin pitkään siitä Novianin ylitse. "Haluaisin tietää, mitä sinä tiedät tästä kaikesta..."
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)

Post by Kuparirapu »

Tallimestari kohotti hetkeksi katseensa työstään kunnellakseen Daikhania. Novian siirsi painoaan jalalta toiselle, koska olisi halunnut kovasti lisätä maagikon sanomaan yksityiskohtia jotka olivat tärkeitä. Ainakin hänen mielestään. Mutta tallimestarin selvittäessä kurkkuaan peikko hiljeni kuuliaisesti, haluamatta keskeyttää.
"Hrmm. Tokihan minä sen muistan. Vartijat toivat eläimen tänne köydestä raahaten, se kun ei ottanut rauhoittuakseen sitten yhtään."
Mies loiskautti lisää vettä lattialle ja jatkoi sitten:
"Hyvin pidetty ja kasvatettu eläin. Terve, hyväkuntoinen, ja uskollinen. Liiankin uskollinen, ikävä kyllä. Se ei halunnut luottaa kehenkään, ja joskus hevonen näytti miltei odottavan josko isäntänsä tulisi noutamaan sen mukaansa. Sääli, tavaton sääli se oli."
Sitten tallimestari siirsi harjansa sivuun, pyyhkäisi jälleen käsiään likaiseen liinaan ja katsoi kaksikkoa. Hänen tuuheiden, harmahtavien kulmakarvojensa alta tuikkivat kirkkaat, vakaat silmät.
"Mutta tässä kohtaa haluan tietää, miksi se teitä herroja kiinnostaa? Minä huolehdin vain hevosesta, enkä koskaan edes nähnyt omistajaa."
"Meillä...," Novian aloitti, mutta epäröi pienen hetken vilkaisten Daikhania. Hän valitsi sanansa huolella jotta ei olisi halventanut haltian nimeä. "...Meillä on syytä uskoa, että kenties tunsitte tuon omistajan. Hevosia kasvattaneen haltiamiekkosen, tunnetiin nimellä Taranis."

Nimen kuullessaan tallimestarin kulmat painuivat ja hän päästi raskaan huokauksen.
"Viisi vitsausta, se siis oli hän."
Mies hieraisi otsaansa ja näytti vilpittömän surulliselta.
"Arvasitten kyllä oikein. Minä tunsin Taraniksen, jokainen tallityöläinenkin tällä puolen mannerta tietää vähintäänkin hänen hevosensa. Kukaan muun ei kasvattanut hevosia kuten hän, ja tiesin heti alusta alkaen että eläin oli yksi hänen omiaan. Sitä on vaikea unohtaa, olin nähkääs hänen oppilaanaan miltei kahdeksan vuotta nuoruudessani..."
Tallimestari huokaisi uudelleen ja istahti narisevalle jakkaralle yhden pilttuun edessä. Pilttuun asukas kopisteli lähemmäs ja tönäisi miehen olkapäätä turvallaan. Tallimestari taputti eläimen kaulaa katsoessaan Daikhania tiukasti.
"Sinäkin tiesit Taraniksen. Etkö vain, nuori mies? Hän ei kyllä maininnut ketään nimeltä, mutta jossain vaiheessa kuulin jonkun asettuneen hänen luokseen... Äläkä luulekaan ettenkö olisi tiennyt että hänellä oli ongelmia. Ei hän koskaan tarkasti kertonut, mutta pienissä piireissä huhut liikkuvat helposti. Tarjosin hänelle apua, me kaikki halusimme auttaa, mutta hän vain hymyili ja sanoi selviävänsä. Mutta että häneltä vietiin henki sen kaiken päätteeksi..."
Tallimestari pudisti päätään epäuskoisena. "Viisinkertaisen kiroukset niiden kurkunleikkaajien niskaan!"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)

Post by Tinanja »

Maagikko kuunteli hiljaisena tlalimestarin vastausta hevosesta. Kuulostikin juuri siltä, mitä Taraniksen kasvattamat ratsut olivatkin. Olihan hänen omakin hevosensa alunperin tuolta, eikä maagikkoa haitannut lainkaan saada alleen niin varmajalkaista ja tilanteessa kuin tilanteessa toimivaa ratsua. Matkat täällä olivat pitkiä, ja hyvä ratsu oli kultaakin arvokkaampi. Daikhan vilkaisi kuitenkin nopeasti Novianiin, kun tallimestari kysyi, miksi he olivat kiinnostuneita aiheesta. No, ihan oletettava kysymys, ja Daikhan oli kieltämättä yllättynyt siitä, miten hyvin, siististi Novian rääväsuisena minstrelinä ja ärsyttävänä papattajana sai kysymyksen muotoiltua. Tallimestarin reaktio kertoi maagikolle ihan riittävästi siitä, miten hyvin tuo oli tuntenut Taraniksen - kukapa ei olisi tuntenut tuota ainakin nimeltä, olivathan tuon hevoset olleet parhaimmistoa maan tällä laidalla. Mutta mikä tässä oli yllättävintä, oli se, miten tallimestari kertoi tunteneensa tuon oppilas-opettajasuhteen kautta, ja se sai muutoin niin ilmeettömän maagikon kohottamaan kulmiaan. Ehkä tuo siis kertoisi kaiken, mitä tiesi saadakseen itsekin rauhan tilanteen johdosta?

"Kyllä, voisi sanoa, että tunsin hänet", Daikhan vastasi lopulta tallimestarille katsoen tätä pitkään, arvioiden. "Hän oli hyvä ystävä", tuo totesi vielä, pieni, kapea hymy levisi pieneksi hetkeksi miehen huulille tämän muistellessa haltian aina niin positiivista ja järkevää lähestymistapaa kaikkeen.
"Hänen hevosiaan haluttiin käyttää oritappeluissa... Ja hän ei pitänyt ajatuksesta, joten maksoi siitä hengellään... Minä etsin nyt niitä, jotka tekivät sen", Daikhan sanoi sitten vakavoituen, tallimestaria kulmiensa alta katsellen. Maagikon piirteisiin eksyi kylmyyttä, jolla tämä toivoi peittävänsä sen surun, jonka Taraniksen murha oli aiheuttanut. Ei se kokonaan onnistunut ja hän tunsi joutuvansa tallimestarin arvioivan katseen alle hetkeksi.
"Vartijoita ei kiinnostanut kuin viedä ruumis pois", tallimestari sanoi lopulta. "Mutta löysin tämän myöhemmin hänen ratsunsa satulalaukusta", tuo vei kätensä vyölleen ja otti vyöllään roikkuvasta laukusta kuluneen, pariin kertaan varmaan rypistetynkin paperin, jonka ojensi Daikhanille. "Ehkä sinä teet sillä enemmän kuin minä... Olen liian vanha vaatimaan oikeutta tässä tilanteessa", tämä lisäsi maagikon ottaessa hoikkiin sormiinsa paperin. Kun maagikko avasi sen, tämän silmät levisivät tuskin huomattavasti.

Hän oli juuri saanut parhaimman vihjeensä koskaan tämän suhteen... Ne jengiläiset olivat yhtä kuin kuolleita nyt, ja hän saisi kostonsa.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)

Post by Kuparirapu »

Novian painoi katseensa osaanottavasti kuullessaan Daikhanin suusta, miksi tämä Taranis oli kuollut. Jos haltia välitti hevosista puoliksikaan niin paljon kuin hän oli ymmärtänyt, peikko ei ihmetellyt ettei Taranis ollut suostunut moiseen eläinten pahoinpitelyyn.
"Haltia varmaan vannoi kuolevansa ennen kuin suostuisi...ja juuri niin taisi käydä," peikko tuumi. Samaan aikaan oli Daikhan saanut käsiinsä lappusen, ja tutki sitä tiukasti. Novian kurkotteli maagikon olan ohitse nähdäkseen, ja vilkaisten sitten molempia vuorotellen kysyi:
"Onko tuossa mitään hyödyllistä?"
"Osa meni minultakin ohi, mutta muutama nimi siinä mainittiin," tallimestari totesi. "Joku Tritonin-Jedd-niminen tyyppi, jolle maksettiin..."
"Jedd, se kuulostaa tutulta," Novian sanoi heilauttaen häntäänsä mietteliäästi. "Taisin kuulla sen Phoebessa jokin aika sitten."
Daikhanin silmiin oli syttynyt päättävinen palo, ja Novian näki tämän jo suunnittelevan mitä tekisi seuraavaksi. Tai, keneen maagikko kävisi seuraavaksi käsiksi. Päättäen olla heistä kahdesta kohteliaampi peikko nyökkäsi tallimestarille ja sanoi:
"Suurkiitokset herra, tästä oli paljon apua. Hyvää päi...aamunjatkoja teille."
Varovaisesti Novian veti Daikhania hihasta perässään poispäin, mutta tallimestari korotti vielä ääntään:
"Hei, yksi asia."
Ristien kätensä ja katsoen Daikhania tuimasti hän sanoi ääni jäykkänä:
"Heidän takiaan tästä maailmasta puuttuu sekä hyvä hevonen että haltia. Jos löydät ne hirttämättömät, niin iske verta esiin molempien puolesta."
Noviania hieman värisytti miehen ääennsävy, mutta Daikhan oli varmaan vain samaa mieltä. Tallimestarin jäädessä harjaamaan lattiaa kaksikko käveli hitaasti eteenpäin, Novianin puhuessa ensiksi:
"Eli kaikesta päätellen suurimmat roistot tässä tarinassa ovatkin Phoebessa. Melkoinen käänne, etten paremmin sanoisi."
Novian hidasti askeliaan ja työnsi peukalonsa vyölleen.
"Minun lienee muutenkin aika vaihtaa hetkeksi maisemaa, tällä hetkellä Dionessa kulkeminen voi johtaa ongelmiin. Ja Phoebe on yhtä hyvä paikka kuin mikä tahansa muukin..."
Hymyillen lämpimästi, ja ojentaen kätensä Daikhania kohti peikko jatkoi:
"Joten, tapaamme siis Phoebessa?"
Peikko ei vetänyt kättään pois vaan odotteli, hän oli suhteellisen varma että kaiken heidän kokemansa jälkeen maagikon mielipide hänestä olisi kohentunut ensitapaamiseen verrattuna. Ja sitä paitsi, häntä kiinnosti osasiko toinen edes kätellä kunnolla.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)

Post by Tinanja »

Daikhanin silmät katselivat kirjaimista muodostuvia sanoja, ja poimi sieltä nopeasti esiin ne nimet, jotka voisivat liittyä, ja liittyisivät jopa tähän kaikkeen sotkuun. Se, että Dionen puolella näillä jengiläisillä oli vain hyvin vähän valtaa, ja että nämä saivat käskynsä muualta, oli yllätys, jota maagikko ei ollut osannut odottaa. Varsinkin, kun tuo peikko siinä hänen vierellään kommentoi vielä kuulleensa tämän nimen, "Tritonin-Jedd", joka paperilla mainittiin pariinkin otteeseen eri yhteyksissä. Sitten, viimein luettuaan pariin kertaan sen paperin, maagikko työnsi sen hitaalla liikkeellä taiteltuna taskuunsa odottamaan hetkeä, jolloin hän voisi sitä hyödyntää. Tämä kääntyi Novianin nykäistessä häntä hihassa ja lähti jo poispäin, kun tallimestari vielä keskeytti heidän lähtönsä saaden Daikhanin vilkaisemaan tätä arvioiden kuullessaan tuon sanat.
"Voitte olla siitä varma", maagikko nyökkäsi, ja näin hämärässä valossa oli mahdotonta huomata, miten miehen sisällä kuohahtava magia sai silmät tummenemaan hetkeksi, ennen kuin tuo jatkoi matkaansa tallin ulkopuolelle Novianin perässä, mietteliäänä. Phoebeen siis... Sinnehän hän olisi muutenkin ollut menossa, joten tämä oli vain yhtä kaikkea parempi käänne tilanteelle. Mies havahtui jälleen ajatuksistaan tuon peikon sanojen saavuttaessa hänen tajuntansa ja tuo hymyili jopa pienen hetken tälle. Olihan tästä ollut enemmänkin kuin vain vähän hyötyä, sitä hän ei voinut kieltää kaiken tämän keskellä.
"Tapaamme Phoebessa", maagikko varmisti hymyillen vähän Novianille. "Kiitos", tämä sanoi vielä hetken mielijohteesta, vaikka ei ollut varma ansaitsiko tuo sitä kaiken ärsyttävän höpötyksensä keskellä, mutta... no, johtolanka, tieto poltteli hänen taskussaan tämän selityksistä huolimatta, eikä sitä voinut kiistää. Sitten tuo kääntyi takaisin Dionen sivukaduille valmistautuakseen matkaansa.

//Kiitokset mielenkiintoisesta pelistä!
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)

Post by Kuparirapu »

Novian oli odottanut tylyä äyskäisyä, tai ehkä välttelevää murahdusta jatkaa matkaansa ja olla häiritsemättä enempää. Mutta Daikhan suostui hänen yltiötuttavalliseen ehdotukseensa muitta mutkitta. Hän vieläpä koristi sen kiitoksella, mitä peikko ei muistanut kuulleensa maagikon suusta kuluneen yön aikana. Innokkaasti nyökäten hän aikoi jo sanoa jotain, mutta viime hetkellä hillitsi kieltään. Daikhanin kääntyessä hänen oli kuitenkin vastattava toisen ystävällisyyteen jotenkin.
"Onnea matkaan," hän huikkasi vielä heiluttaen kättään maagikon perään. Tämän kadotessa kulman taakse Novian huomasi olevansa jotenkin helpottunut. Kaiken kokemansa jälkeen toisessa oli kuin olikin vielä kykyä hymyillä maailmalle, vaikka se olikin piilossa jurottavan kuoren alla. Ja tietäen, että hänen ansiotaan oli kaivaa tuo hymy näkyviin edes hetkeksi, sai aamuauringon paistamaan vieläkin lämpimämmin Novianin hartioille.

Kääntyen omaan suuntaansa Novian kohensi luuttunsa hihnaa hartiallaan ja hypähdellen muutaman kerran käveli kohti pääporttia. Sen nurkalla nuokkuva vartija kohotti hieman kypäränsä nurkkaa, totesi peikon harmittomaksi, ja jatkoi horrostamistaan. Tervehtien vartijaa kohteliaalla hatunnostolla Novian astui porttikaaren alitse, maantie avoinna edessään ja hyräillen puoliääneen kävellessään:
"Hmm-hm-hmm-hmm
...vaan suruun ei painuvi pää.
Kun auringon valos' viel nähdä mä saan
minä maagikon murjottavan.
Taas nään, tuon maagikon murjottavan.
"

//Sitä samaa sinne myös//
Locked