Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Post by Viherkivi »

Vilutar heijasi tuoppiaan, ottaen pienen siemaisun silloin tällöin. Hän taisikin olla tavernanpitäjien inhokkiasiakas tällä tavalla; hän oli säästeliäs, eikä ryystänyt tuoppia tuopin perään, kunnes lasku nousi taivaisiin. Hän pohti hänelle asetettuja kysymyksiä kaupungista.
"Ei, ei tämä ole ensimmäinen kertani täällä...", hän sitten sanoi toiselle asiakkaalle baaritiskillä, "Joskin edellisestä kerrasta on niin kauan, että voisi kuvitella tämän olevan ensimmäinen kerta. Joidenkin katujen sijainti on hienoisesti tainnut muuttua, ja kaupunki laajentua sitten viime visiitin.", Vilutar kommentoi, ja otti isomman huikan juomastaan.

"Erilainen on todellakin oikea sana tänne.", hän sitten sanoi tarjoilijattarelle. "Meilläpäin ei ole läheskään näin paljon väkeä."
Ehkäpä Phoeben tuoma maisemanvaihdos korosti sitä tietynlaista koti-ikävää, mitä Vilutar rinnassaan tunsi -- mutta hänen oli myönnettävä itselleen, että suurkaupungissa oli myös jotain kutkuttavan kiehtovaa ja salaperäistä -- jotain salaisuuksia muhi pinnan alla, sen Vilutar tunsi luissaan... Hänelle oli riittänyt, kun oli kuunnellut kaikenlaisia juoruja sieltä sun täältä.

Kohteliaana ja diplomaattisena persoonana hän ei maininnut miestä, joka oli röyhkeästi kysellyt häneltä 'mitä maksaa, mitä maksaa?', kun hän oli etsinyt majapaikkaa. Vilutar oli tällä kertaa vain tuijottanut sikailijan kumoon ja poistunut paikalta, mutta olihan se ollut nuorehkolle jäätikköläiselle hieman järkyttävä kokemus, koirien suomasta turvasta huolimatta.
"Tämä taitaakin olla aikamoinen sulatusallas?", hän sitten kysyi, "Olen nähnyt kaikenlaisia kansalaisuuksia ja monenmoista väkeä täälläpäin. Hieman on erilaista kotipuoleen verrattuna. Siellä saa matkata aika lailla, ennen kuin näkee vieraan naaman ... tai tutun, jos niikseen tulee."

Jäätikköhaltia pisti merkille, miten hän puhui tavallista enemmän. Ehkä runsaasti humaloitu olut hellitti kielenkannattimia -- ja toisaalta, oli mukavaa tavata ystävällisiä ihmisiä ja muita rotuja. Koirat kun eivät jutusteluun erityisesti vastanneet, vaikka olivatkin erinomaisia kuuntelijoita.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Post by Tinanja »

Tiatha nyökkäsi lyhyesti, ohimennen tuolle jäätikköhaltianaiselle tämän kertoessa kaupungin muuttuneen paljon sitten viime näkemän. Ilmeisesti tuo matkusteli paljon, tai ainakin enemmän kuin hän ainakin näistä vähistä puheista päätellen. Olihan Phoebesta jäätiköllekin jo matkaa. "Tuo katastrofihan tuhosi kaupunkia vain joitain viikkoja sitten", totesi Tiatha olkiaan kohauttaen. "Sen jälkeen on tehty jälleenrakennusta, mutta se koko juttu itsessään varmasti jo muutti kaupungin ulkonäköä merkittävästi", totesi Tiatha olkiaan kohauttaen, katsellen nyt edessään olevaa tuoppia mietteliäänä, pyöritellen lasia pöydän kulunutta pintaa vasten. Nainen maistoi lopulta oluttaa hieman. Ei hän siitä erityisemmin pitänyt, mutta se oli halpaa, siinä oli alkoholia, ja shotit olivat tehokkaasti aiheuttaneet pitkän, mutta miellyttävän poltteen Tiathan kurkkuun. Päivän kauhut alkoivat hitaasti kaikota mielestä, hetkellisesti ainakin alkoholin vaikutuksen alaisena. Olo alkoi olla huomattavasti miellyttävämpi kuin se oli ollut tänne kapakkaan astuessa.

"Porukkaa täällä kyllä riittää", Tiatha naurahti, mutta vakavoitui vähän, hetkeksi, ja jäi tuijottelemaan pöydän pintaa. Se käsite "porukka" piti sisällään myös Zahirin, ja tämän täysin mustuneen sielun. Tiatha oli varma, ettei Zahirin mieleen mahtuisi kovin paljoa hyvyyttä, varsinkaan tuollaisen kidutusnäytöksen ja tunteettoman kuulustelun jälkeen. SItten tuo jäätikköhaltia onneksi jatkoi puheenaihetta Phoebea "sulatusuuniksi" kutsuen. Siitä Tiatha ei olisi voinut olla eri mieltä vaikka olisi halunnutkin, se oli enemmän pelkästään fakta kuin mitään muuta. Nainen päätyikin nyökkäämään katsellen tuota melkein vieressään koiriensa kanssa istuvaa naista. "Sitä tämä paikka kyllä ehdottomasti on", Tiatha sanoi olkiaan kohauttaen. "Ja asukkaatkin tuntuvat vaihtuvan nopeammin mitä ehtii itse edes laskea", Tiatha lisäsi olkiaan kohauttaen, hymyillen vähän jälleen.
"Etsitkö kaupungista jotain tiettyä juttua, vai oletko vain vierailemassa?" Tiatha kysyi sitten. Hän kieltämättä kaipasi sitä, että saisi ajatuksensa myöhemminkin muualle siitä, mitä tänään oli tapahtunut. Ehkä tuo kaipaisi paikalliselta pientä opastusta siitä, mistä löytäisi kaikkein edullisimmat ja järkevimmät ostokset koko kaupungista?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Post by Kide »

Asuttuaan aina Phoebessa Tessa ei ollut koskaan edes suuremmin ajatellut kuinka paljon tämä kaupunki oli vuosien saatossa muuttunut. Sitä olisi voinut verrata pieniin lapsiin, joiden kasvua aina läsnäolevat vanhemmat eivät huomanneet samalla tavalla kuin silloin tällöin kyläilevät sukulaiset. Yhtä lailla Phoeben muutoksia oli vaikea huomata, kun se tasaisella tahdilla laajeni ja muuttui vuosien varrella. Mutta nyt ajatellessaan asiaa tarkemmin saattoi Tessakin muistaa kuinka erilaista kaupungissa oli hänen ollessaan viisitoista kesäinen, saati sitten hänen ollessaan vielä niin pieni, että muistot olivat vain häilyväisi välähdyksiä sieltä täältä. Oikeastaan kaupunkiakin olisi voinut ajatella yhdeksi suureksi eläväksi olennoksi, joka kasvoi ja kehittyi sen asukkaiden mukana alati.

"Meilläpäin ei ole läheskään näin paljon väkeä." Viluttaren toteamus vahvisti Tessan käsitystä jäätiköstä. Hän ei osannut lainkaan kuvitella millaista olisi elää jossain, missä lähimpään naapuriin kulkemiseen pitäisi varata kunnolla aikaa. Tarjoilija ei uskonut pystyvänsä elämään sellaisessa paikassa: hän tarvitsi muita ympärilleen ja oli aina nauttinut Phoebessa käyvästä kuhinasta. Mitä erilaisimpiin asukkaisiin tai matkalaisiin hän törmäsi, sitä paremmaksi se hänen päivänsä teki. Tessa nyökytti iloisesti virnistäen sulatusallas sanalle. Se todellakin kuvasi Phoebea täydellisesti, ja juuri siitä Tessa nautti.

Toinen tiskin ääressä istuvista asiakkaista kysyi juuri saman kysymyksen, joka Tessankin mieltä oli noussut polttelemaan. Tarjoilijan harmiksi jostain kapakan perältä kuuluva huudahdus kuitenkin keskeytti juttutuokion:
"Viepä ne rakkis ulos, ei ne tänne kuulu!" Harmaiden silmien tiukka katse kääntyi heti äänen suuntaan, mutta Tessa ei ollut varma kuka hämyisen nurkkapöydän nuorista miehistä oli mielipiteensä ilmoille antanut. Mutta sen Tessa muisti, että tuo seurue oli nauttinut olutta tälle iltaa jo enemmän kuin tarpeeksi.
"Jos käytöstä mitataan, musta tuntuu että nää koirat sopii tänne paljo paremmin mitä sää", Tessa huudahti takaisin - vaikkei tiennytkään kelle sanansa tarkalleen ottaen osoitti - ja sai koko muun kapakan hörähtämään. Garamin hyvin matala nauru erottui selvästi muiden pärskähdyksien joukosta. Miehen hieman pyöristynyt vatsakumpu näytti hytkyvän hetken vielä sen jälkeenkin, kun ääntä ei enää kuulunut, hänen jatkaessa äänetöntä hekotustaan. Punehtuneista poskista päätellen Garamkin oli nauttinut olutta tälle iltaa jo ihan tarpeeksi. Enempää vastalauseita eläinten läsnäolosta ei kuulunut, vaikka ne useita uteliaita katseita näyttivät edelleen keräävän.
"Pahoittelut meidän sulatusuunin puolesta, sinne todellakin mahtuu kaikenlaista väkeä, niin hyvässä ku pahassa", Tessa totesi Viluttarelle vinosti hymyillen käännyttyään takaisin tämän puoleen. Tessasta kuulosti siltä, että kapakan toisella reunalla pöytään laskettujen tuoppien ontto kolina viittaisi juomien ehtymiseen, mutta vielä hän ei malttanut lähteä tiskin äärestä lisää tarjoilemaan - ei ennen kuin olisi kuullut jäätikköhaltian vastauksen matkansa tarkoituksesta.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Post by Viherkivi »

Viluttaren kulmakarvat kohosivat huomattavasti, kun hänen puhekumppaninsa mainitsi katastrofin. Olihan matkalainen toki kuullut juoruja ja puheita matkatessaan pitkin poikin maata, mutta nyt hänen epäilynsä saivat sitten vahvistuksen.
"Minkälaisesta katastrofista nyt puhutaan?", hän tiedusteli siemaisten sitten tuopistaan, mutta vastaukseen hän ei ehtinyt keskittyä -- joku rääväsuu oli näemmä ottanut nokkiinsa Viluttaren koirista.

Nainen kurtisti kulmiaan ja kääntyi katsomaan olkansa yli, joskaan ei pystynyt kohdentamaan katsettaan huutelijaan. Porukkaa oli paljon, eikä hän oikein osannut arvata, missä pöytäkunnassa oli koirienvihaaja. Hän oli aikeissa sanoa jotain, kun tarjoilija ehti sanoa napakasti takaisin ennen häntä. Koirat eivät olleet edes aiheuttaneet häiriötä, koska kumpikin keskittyi kaluamaan luita lattialla.
"Tuntuvat vihaavan koiria.", hän mutisi tarjoilijattarelle, mutta oli tälle kiitollinen, että tämä oli pistänyt huutelijan takaisin paikalleen.

"Vai kuuluuko täällä tapoihin useinkin huudella vieraisiin pöytiin?", hän sitten kysyi. Toki pienemmissä kyläyhteisöissä kaikki tunsivat toisensa ja kaikkien asioita puitiin julkisesti. Vilutar ei ollut osannut arvata että suuressakin kaupungissa olisi tällaista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Post by Tinanja »

Olut ja alkoholi maistuivat paremmin kuin hyvin, varsinkin kun niiden makuun alkoi hitaasti tottua. Hän ei viitsinyt letkauttaa korviaan noiden huudoille, ne eivät koskeneet häntä, eikä hän halunnut huomiota itseensä varsinkaan sen jälkeen, mitä satamassa oli tapahtunut. Puuttuminen herättäisi liikaa huomiota, ja onneksi tuo tiskin takana heitäkin palveleva tarjoilija puuttui tilanteeseen, ja se näytti rauhoittuvan yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Vieruskaverinsa, tuon jäätikköhaltian kysyessä, oliko tämä tavallista, Tiatha naurahti. "Humaltuminen tuo joistakin esille myös nuo puolet, mitkä voisi pitää itsellään", Tiatha totesi vain kohtalaisen diplomaattiseen sävyyn oluttaan maistellessaan. Viinapaukut toivat mukavan kevyen tunteen päähän, mieleen, ja työnsivät ikäviä asioita naisen mielestä pois - se oli juuri täydellinen siihen, mitä hän halusikin... ajatuksensa hetkeksi päivän kauheuksista muualle.

"Niin... ennen kuin nuo idiootit häiritsivät illan viettämistä... niin olit kertomassa, mitä teet Phoebessa tällä kertaa? Oletko vain ohikulkumatkalla vai etsitkö jotakin?" Tiatha tiesi, että useimmat puhuivat mielellään itsestään - ja se kääntäisi keskustelun muualle hänestä ja hänen tarkoitusperistään. Ja oli hyvä pitää keskustelua yllä, sitä ei koettaisi mitenkään epäilyttävänä. Ei hän tiennyt, mitä vastaisi, jos tuo kysyisi hänen töistään, asumisestaan tai elinkeinostaan ylipäätään - hänhän oli katuvaras, joka asui hylätyissä nurkissa, piilotteli tavaroitaan ympäri kaupunkia tienaten ruokarahansa muiden taskuilla käyden näiden huomaamatta. Eikä sitä ollut soveliasta kertoa näin baarin pöydässä kaikkien ulkopuolisten korvien kuullen. Oli siis parempi pitää keskustelu muualla kuin hänessä itsessään... mikä sen parempaa kuin tuo kaukaiselta jäätiköltä kotoisin oleva haltia ja tämän tarkoitusperät tässä väkirikkaassa kaupungissa?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Post by Kide »

"Naulan kantaan", Tessa totesi Tiathan perään hänen huomautukselleen humaltumisen vaikutuksista.
"Onneks kevyt oluen maistelu nostaa useimmiten vaan hilpeyttä, mutta välillä siinä pääsee käymään toistekki päin", tarjoilija vielä lisäsi naurahtaen. Tessa oli jo liiankin tottunut milloin minkäkinlaisiin letkautuksiin, joita hänen asiakkaansa saattoivat päästellä, ja osasi olla ottamatta niitä itseensä. Harmi vain, että tällä kertaa kohteeksi oli joutunut harvinaisempi ja myös tottumattomampi vieras. Onneksi ruskeahiuksinen asiakas käänsi keskustelun kuitenkin nopeasti takaisin aiheeseen - ehkä jäätikköhaltiakin unohtaisi välikohtauksen nopeammin keskusteluun uppoutuessaan.

Vaaleanharmaiden silmien katse kiersi vaivihkaa kapakan läpi, mutta missään ei vielä kohoteltu tyhjiä tuoppeja lisätilauksien merkiksi. Kevyt puheensorina ajoittaisine naurahduksineen täytti koko hämyisen tilan, tehden tunnelman entistä kodikkaammaksi - ainakin Tessan mielestä. Lämmin, Tessalle hyvin tyypillinen hymy kasvoillaan hän kumartui nappamaan tyhjän kannun tiskin alta ja kääntyi laskemaan siihen olutta. Samalla hän kuunteli toisella korvalla, mitä tuolla jäätiköiden haltialla olisi matkastaan kerrottavana. Vaikka kukaan ei vielä ollut tarjoilijaa kaipaillut, tunsi Tessa seuraavan juomatilauksen tulevan hyvin pian, ja hän halusi olla valmiina voidakseen palata mahdollisimman nopeasti takaisin kuuntelemaan Viluttaren tarinointia. Hän ei haluaisi jäädä mistään paitsi, kun pitkästä aikaa kohtasi näinkin pitkän taipaleen takaa tulleen asiakkaan. Tarjoilija kallisti kannua tottuneesti ja valutti tumman täyteläistä juomaa siihen hiljalleen, varovaisesti, jottei puolet kannusta täyttyisi vaahdolla. Hän laski kannun pöydänkulmalle odottamaan vain toistaakseen saman toiselle kannulle ja kääntyi sitten tyytyväisesti hymyillen tiskin edessä istuvien asiakkaidensa puoleen takaisin. Kuka ties Viluttaren kertoma innostaisi myös hänen toista asiakastaan valottamaan heille, mikä hänet oli tänään tänne ajanut mieltä turruttavan juoman toivossa.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Post by Viherkivi »

Kantohanki oli saanut luusta tarpeekseen ja nousi paikaltaan venytellen ja haukotellen. Se katseli ja nuuhki ympärilleen ja asettui sitten nojaamaan Tiathan reiteen siinä toivossa, jos saisi vaikka huomiota. Vilutar pisti tämän merkille, mutta ei sanonut mitään, vielä. Hän tarkkaili keskustelutoveriaan valmiina käskemään koiran maahan sillä sekunnilla kun ensimmäinen epämukavuuden merkki tulisi.

"Noooh," hän sitten sanoi, "Kävin vähän vaihtokauppoja, että saadaan kotikylään sellaisia juttuja, mitä meilläpäin ei ole. Hunajaa ja sensellaista." Hän piti pienen tauon ja lisäsi sitten, "Ei ole muuten oluttakaan."
Jäätiköllä kun ei kasvanut ohraa tai humalaa maustamiseen. Kaikki juomat olivat aika lailla maito- ja vesipohjaisia... Siksi hän heijasikin oluttaan enemmän kuin keskivertokaupunkilainen. Vilutar harvoin maistoi tällaisia tuotteita, joten hän halusi maistella harvinaisuutta rauhassa.

"Kävin yhdessä kylässä, jossa muuan utelias peikko-laulaja kyseli lohikäärmeistä.", Vilutar sitten kertoi, vilkaisten samalla reaktioita toisen asiakkaan ja tarjoilijattaren suunnilta. "Ties vaikka sama bardi olisi joutunut jo täälläpäin pulaan. Hän ei nimittäin osannut pitää söpöä nenäänsä poissa toisten asioista."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Post by Tinanja »

Vai kävi tuo jäätiköltä tullut mielenkiintoinen nainein vaihtokauppaa, ja etsi tavaroita, joita jäätiköltä ei saanut. Se oli itse asiassa kohtalaisen looginen ja yksinkertainen vastaus, kertomatta kuitenkaan liikaa ja liian yksityiskohtaisesti tavoitteistaan täällä Phoebessa. Mutta... haki tuo mitä tahansa, Phoebesta sitä tai sen todennäköisesti saisi. Äkillisessä ystävällisyyden ja humaltumisen puuskassaan Tiatha hymyili tuolle naiselle ja tämän koiralle, joka tuli selkeästi kerjäämään häneltä. Nainen ei reagoinut koiraan sen erityisemmin, mutta katsoi jäätikköhaltiaa arvioiden.
"Jos tarvitset opasta löytämään edullisimmat kojut, niin uskon voivani auttaa", Tiatha sanoi hymyillen vähän. Hän tiesi kyllä jokaisen kojun, jokaisen myyjän... vaikka ei kauppaa erityisemmin käynytkään, tai jos kävi, niin usein vain pienistä asioista: ruuasta, joskus vaatteistakin rahoilla, jotka hän oli näpistellyt pahaa-aavistamattomilta ohikulkijoilta huomiota herättämättä. Hän osasi myös jokaisen sivukadun kulmauksen, hämärän nurkan ja pääkadun ohitse risteävät oikoreitit kaupungin laidalta toiselle. Mutta hän uskoi, ainakin siinä hetkessä, että voisi olla edes avuksi tuolle tänne kaukaa saapuneelle matkalaiselle. Ainakin hän tietäisi, missä ja miten tuota ei huijattaisi sen takia, että tämä ei ollut paikallisia - kauppiailla oli toisinaan tapana nyhtää ulkopaikkakuntalaisilta enemmän rahaa, mitä paikallisilta, mikäli nämä itse eivät sitä osanneet ennakoida ja tinkiä hinnoista.

Tiathan olut alkoi huveta tuopista hyvää tahtia, samalla kun naisen olemuksesta alkoi hitaasti kadota se jännitys. Silmistä ei kuitenkaan ainakaan vielä hävinnyt mihinkään niitä varjostanut vakava katse. Nainen sai edelleen työntää ikäviä ajatuksia ja muistoja, ja veren hajua pois mielestään, mutta humaltuminen kyllä helpotti oloa merkittävästi. Siitä huolimatta kommentti peikosta, ja erityisesti lohikäärmeestä sai Tiathan kohottamaan katseensa tuopistaan ja tuhahtamaan vähän.
"Lohikäärmeestä? Siitä mikä nousi tuosta keskustasta? Tuhosi puoli kaupunkia", Tiatha huokaisi viimeisten sanojen kohdalla tyytymättömänä. "Mutta en kyllä ole kuullut vielä ainakaan laulala-peikosta täällä... Ellei emäntä ole?" Tiatha vilkaisi ohimennen tuohon pöydän takana touhuavaan naiseen arvioiden. "En itse nähnyt sitä olentoa, mutta kaupungissa näyttää vallitsevan jonkinnäköinen yksimielisiyys siitä, että se oli kuin olikin lohikäärme... mutta ei siitä oikein mitään muuta tiedetä", Tiatha kohautti olkapäitään vähän ja maistoi taas oluttaan, joka alkoi kadota jo parempiin suihin siitä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Post by Kide »

Harmaat silmät liikkuivat vuorotellen kapakan eri puolilla ja hänen edessään istuvissa asiakkaissa. Tessa olisi mielellään kuullut jonkin jännittävän tarinan jäätikköhaltian matkalta, mutta ei ollut yllättynyt tuon kertoessa olevansa vain hankkimassa tarvikkeita kotiseudulleen. Ainakin Vilutar oli valinnut oikein tullessaan Phoebeen, täällä jos jossain koko mantereen ja saaristonkin erikoisimmat tavarat vaihtoivat omistajaa - ainakin jos tiesi mistä etsiä. Tosin haltian avoimesta olemuksesta päätellen hän todellakin oli etsimässä vain heille erikoisia, eli tälle seudulle tavallisia tarvikkeita sen sijaan, että olisi hamunnut matkaansa jotain eksoottisempaa tai jopa vaarallisempaa. Vilutar vaikutti kaikin puolin mukavalta ja rehelliseltä matkalaiselta, ja Tessa saattoi vain toivoa, ettei tämä tulisi suuressa kaupungissa kovin pahasti vedätetyksi.
"Ei olutta?" Tessa käännähti Viluttareen päin katse kysyvänä kuin ei olisi voinut uskoa kuulleensa oikein. Elämä ilman olutta, sehän olisi kuin helvetti maan päällä!
"No sittenhän sun pitää ton juoman jälkeen maistaa meidän tummaa paronitarta, siinä on niin tumma ja täyteläinen juoma ettei parempaa ookkaan. Saatiin just uus tynnyrillinen", Tessa julisti iloisesti.
"Kunhan vaan sulta pari neriä enemmän liikenee ostosteski jälkeen. Mutta mää lupaan, että se on sen arvosta", tarjoilija vielä lisäsi silmäänsä iskien.

Tessan yllätykseksi hänen toinen asiakkaansa tarjosi apuaan tarvikkeiden etsimiseen, vaikka oli vaikuttanut kovin varovaiselta ja jollain tavalla sulkeutuneelta sisään tullessaan. Ehkä tuolla naisella oli vain ollut todella huono päivä - tai sitten rommi ja olut alkoivat tehdä tehtävänsä.

Viluttaren mainitsema laulava peikko sai Tessan kurtistamaan hieman kulmiaan, mutta sitten tämän kasvoille nousi vino, huvittunut hymy. Ei kai tuo haltia ollut sattunut törmäämään Novianiin, mikä olisikaan todennäköisyys! Toki kyseessä saattoi olla kuka vain muukin peikko, jolla olisi ääntä laulamiseen ja utelias mieli, mutta Viluttaren mainitsema kuvaus istui kyllä hyvin hänen tuntemaansa minstreliin.
"Värikäs asu huiveineen, näyttävä hattu ja matkas aina luuttu, sekä tarinoita ja kysymyksiä enemmän ku mahtuis pieneen kylään?" Tessa kysyi naurahtaen ja toista kulmaansa kohottaen. Vastausta odottamatta hän jatkoi:
"Saatanpa hyvinkin tuntea tapauksen, mutta enpä oo nähny häntä Phoebessa hetkeen." Tessan kasvoille levisi leveä hymy hänen muistellessa hullunkurista peikkoa pitkästä aikaa. Toivottavasti tuo ei ollut uteliaisuudellaan saattanut itseään liian pahoihin ongelmiin; Tessa jäisi kaipaamaan hänen kertomuksiaan, ja jopa laulujakin. Novian oli kuitenkin vaikuttanut olevan niin vikkelä kielestään, että Tessa uskoi peikon puhuvan vaikka kiven puhki, joten jos hän joskus ongelmiin joutuisikin, olisikohan mitään tilannetta mistä tuo ei selviäisi. Keskustelun kääntyessä takaisin lohikäärmeeseen, kaventui tarjoilijan hymy lähes olemattomiin. Se riivatun otus oli tuhonnut heidän perheensä elannon, eikä nainen mielellään muistellut tapahtunutta.
"Toivottavasti se pahuksen elikko, mikä ikinä olikin, painui taivaanrannan taakse eikä oo tulossa takas", Tessa puuskahti ja ensimmäistä kertaa tarjoilijan kasvoilta oli häipynyt iloisuus kokonaan. Samassa ovenvieruspöydältä kuului tutun ontto kolahdus. Tessa pahoitteli nopeasti asiakkailleen napatessaan toisen kannuista matkaansa ja kiiruhti sellaista vauhtia pöytää kohti, että oli lähes ihme ettei puolet oluesta jäänyt matkanvarrelle lattialankkujen kostukkeeksi. Täytettyään kaikkien kolmen miehen tuopit ja napattuaan kolikot parempaan talteen Tessa vielä vilkaisi ympärilleen ennen kuin kipitti takaisin tiskin ääreen hameenhelmat hulmuten. Palatessaan takaisin naisen kasvoja valaisi jo tuttu leveä hymy.
Last edited by Kide on Mon Mar 26, 2018 9:34 pm, edited 1 time in total.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Lohtujuomaa ja hyvää seuraa

Post by Viherkivi »

Vilutar oli aika yllättynyt, kun toinen yllättäen tarjosi apuaan kauppa-asioissa. Hän kuitenkin hymyili takaisin Tiathalle ja nyökkäsi kiitoksensa tälle.

"No katsotaan. Olen saanut tärkeimmät asiat listaltani, mutta muutama tuote puuttuu vielä.", hän sitten sanoi kerraten mielessään, mitä hänen listaltaan oli jäänyt uupumaan. Ainakin väriaineita lankojen värjäämiseen, ne olisi vielä löydettävä, ennen kuin hän voisi ruveta harkitsemaan paluuta eteläiselle jäätikölle.

Kuullessaan lohikäärmeestä, Vilutar vihelsi hiljaa ja pitkään. No kappas, heti kun oli vähän aikaa pois kuvioista, kaiken maailman pedot heräsivät ja tuhosivat kaupunkeja. Toisaalta, Vilutar kiitteli onneaan, heilläpäin harvemmin tapahtui tuollaisia mullistuksia. Ja onneksi niin, sillä hän ei halunnut ajatellakaan millaista tuhoa tultasyöksevä hirviö voisi jäätiköllä halutessaan tehdä.

"Meilläpäin ei kasva ohra tai humala", hän sitten selitti Tessalle, kun tämä ihmetteli oluen puutetta, "Ei edes jäätikön lähellä, joten... Harvinainen herkku." Vilutar kohautti olkapäitään hieman, mutta oli kyllä kiinnostunut seuraavasta olutsortista, jota tarjoilijatar hänelle mainosti. "Jos se on todella hyvää, saatan harkita pienen nassakan ostamista kotiin -- tuliaisiksi, tiedäthän?"
Vilutar ei ollut heidän kotiseutujensa juomien valmistamisessa mikään asiantuntija, mutta hän olisi mielellään puhunut erilaisista juomienvalmistustekniikoista. Heilläpäin käytettiin esimerkiksi maitoa, joka pantiin käymään kunnes sen pitoisuus vastasi ... niin mitä? Ehkä tätä olutta, jota hän oli siemaillut.

"Pistä vain tuoppi sitä tummaa.", hän sitten sanoi, ja vilkaisi sivusilmällä keskustelutoveriaan, joka aktiivisesti oli piittaamatta Kantohangen huomionhakuisuudesta. "Ja pistä tälle naiselle kanssa, minun piikkiin."
Vilutar kääntyi katsomaan Tiathaa ja lisäsi, "Ihan vain siksi, kun Kantohanki osaa olla välillä vähän huomionkipeä."
Koira oli asettanut leukansa naisen reidelle ja heilutteli häntäänsä.
Locked