Tulin, näin, eksyin

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
Lavandes

Tulin, näin, eksyin

Post by Lavandes » Fri Dec 08, 2017 12:47 pm

//Seuraa saa kuka vain tuoda

Lengwen asteli kevein askelin kovaksi tallautuneella tiellä. Orhinsa Talagorin hän oli jättänyt erään ystävällisen maanviljelijän hoiviin. Hän suhtautui epäilevästi Phoeben majataloihin, joiden tallipaikkojen laatu vaihteli hyvinkin paljon. Hyvästit olivat olleet haikeat ja haltianeito oli joutunut kiireellä jatkamaan matkaansa. Muuten hän ei olisi ikinä päässyt jatkamaan matkaa.

Päällään haltialla on harmaat pellavahousut ja punertavan ruskea kirjailtu tunika. Asevyön ja jousensa hän oli jättänyt ratsunsa luokse. Tikari hänellä kyllä oli piilossa viitan alla. Vihreä matkaviitta oli tällä kertaa puuvillaa. Villa olisi ollut aivan liian kuuma. Kenkiä hänellä ei ollut. Paljain jaloin vain tallusti menemään.

Lengwen ei ollut käynyt vuosiin Phoeben muurien sisällä ja sinne meneminen ahdisti jokseenkin. Hän oli kyllä tehnyt vaihtokauppaa muureja ympäröivien maatilojen kanssa, mutta oli vältellyt kaupungin ytimeen menemistä. Nyt hänen oli kuitenkin sinne mentävä. Hänen olisi löydettävä jokin yrttikauppias jolta löytää värjäämiseen sopivia kasveja. Toki hän voisi etsiä niitä itsekin mutta nämä kasvit kasvavat oloissa, joita maan keskiosissa harvemmin on. Niimpä täällä hän nyt seisoi. Phoeben portin edessä.

Neito pysähtyi ja hengähti syvään. Ihan kuin ihmisjoukot eivät olisi ahdistavia itsessään, tänään sattui olemaan vielä jokin toripäivä. Hän ei ollut eläessään nähnyt näin paljon ihmisiä portin tuntumassa. Hän näpräsi viitan helmaa hermostuneesti ja mulkoili sinne tänne juoksentelevia ihmisiä. Ihmiset on kivoja niin kauan kuin niitä ei ole montaa. Lengwen tuhahti itselleen ja vetäisi vielä henkeä. Sitten hän asteli portista sisään.

Pieni tuulenvire keinautteli haltian mustaa tukkaa. Jostain kantautui leikkivien lasten ääntä ja torilta leijaili tuoreen leivän tuoksu. Iloinen puheensorina täytti haltian korvat kun tämä pujotteli ihmisten välistä kohti kaupungin toista laitaa. Ei hänellä kyllä ollut hajuakaan missä ne yrttikauppiaat olivat. Torilta hän ei nähnyt ainuttakaan, ainakaan sellaista jolla olisi värjäyskasveja. Pyörittyään kauan kaupungin pikkukatuja ja käveltyään monta korttelia, hän totesi olevansa eksyksissä. Hänen suuntavaistonsa oli sekaisin eikä portin suunnasta ollut mitään hajua. Aurinko oli edennyt taivaalla korkeimmalle kohdalleen eikä siitäkään enää ollut apua. Tosin lämminhän se kyllä oli. Vihreä matkaviitta tuntui lähes kuumalta.

Neito huokaisi ja hakeutui kauimmaiseen nurkkaan katselemaan ohi käveleviä ihmisiä. Hän ei kehdannut kysyä keltään neuvoa joten hän ajatteli tehdä sen mitä parhaiten osaa. Siispä hän terästi kuulonsa lähimpien ihmisten puheisiin. Jotain höpöteltiin lohikäärmeestä ja kaupungin tuhosta. Lengweniä ei nyt lohikäärmeet kiinnostaneet pätkääkään. Hän halusi vain pois kaupungista kasvien kanssa.

Haltia istahti maahan ja jäi kuuntelemaan lisää. Turhautuneisuus kasvoi rinnassa mutta ulospäin neito oli ryhdikäs, sekä valpas. Vaikkakin hartioiden jäykkyydestä saattoi tarkkasilmäinen huomata kasvavan epävarmuuden. Surulliset silmät tuijottivat ohikiitävien ihmisten olemuksia ja ilmeitä. Olipa hän valinnut hyvän päivän tulla Phoebeen. Nyt hän oli eksyksissä vieraassa kaupungissa ja nälkäkin hieman kertoi olemassaolostaan. Jokseenkin loistava suoritus.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tulin, näin, eksyin

Post by Tinanja » Fri Dec 08, 2017 10:59 pm

Putiikin pitämisessä oli muutakin kuin vain papereiden pyörittäminen ja kaupanteko. Siihen kuului myös kaikkien hänen pienessä putiikissaan myytävien esineiden ja yrttien tietäminen, ja kaikkien myytävien hyödykkeiden luetteloiden ylläpitäminen. Zahir itse asiassa nautti siitä, kun saattoi käyttää päiväänsä rentoutumiseen, yrttien lehtien tutkimista, purkkien järjestelyä. Se oli mukavaa vaihtelua kaikelle järjestelyn, kirjeiden, käskyjen ja johtamisen ohella.

Nyt tuo tummiin pukeutunut maagikko istui putiikkinsa lattialla, jalat ristissä siistissä, hyvin hallitussa lootusasennossa. Tumman mahonkiset, kiitltävät kaapinovet myytäviä yrttejä esittelevän hyllykön alla olivat auki Zahirin edessä. Tämän toisen jalan päällä lepäsi siististi täytetty, hänen henkilökohtainen kirjanpitokirjansa avoinna kyseisen kaapin sisällön kanssa miehen tarkastellessa jokaista pientä purnukkaa, rasiaa ja pussia, sekä pieniä pulloja hyllyjen perällä. Listan ja tavaroiden ristiinvertailun tulos näytti siltä, että kaikki tavarat, mukaanlukien voimakkaat, laittomuuden rajoilla hiipivät myrkyt olivat paikalla.

Zahirin tarkka kädenliike vei pian viimeisiäkin pulloja kaapinperällä vielä pidemmälle. Firdorn Erkensin ei tarvitsisi kaikessa naiivuudessaankaan nähdä niitä, varsinkaan nyt, kun tämä oli korviaan myöten uppoutunut käymään lävitse hänen tekemiään sopimuksia alihankkijoiden kanssa. Päivästä todennäköisesti tulisi hiljainen, eikä hän odottanut montaa asiakasta. Tilanne alamaailmassa ja kaupungissa oli rauhallinen, Mianna oli lasten kanssa kaupungilla, joten tämä oli täydellinen päivä rentoutua inventaarion parissa. Oli kieltämättä rentouttavaa jättää suurin osa velvollisuuksista hetkeksi pois mielestä.

Lavandes

Re: Tulin, näin, eksyin

Post by Lavandes » Fri Dec 08, 2017 11:49 pm

Päivä oli kääntynyt jo iltaan päin. Iltapäivän aurinko ei ollut enää niin paahtava joten haltianeito lähti kyttäyspaikastaan. Hän oli kuullut paljon kaikkea kiinnostavaa ja ei niin kiinnostavaa. Yksi kiinnostavista asioista oli että nyt haltialla oli jonkinlainen käsitys, missä eräs yrttikauppias mahtoikaan pitää putiiikkiaan. Haltia käveli jokseenkin varmoin askelin miettien samalla paljon hänellä olikaan varaa kasveja ostaa. Hänellä oli pieni pussukka hopearahoja täynnä. Siinä oli suurin osa rahoista joten kaikkia niitä ei voisi tuhlata.

Kävellessään haltia piti matalaa profiilia. Ihmisjoukot olivat onneksi vähentyneet ja kulkeminen oli vaivatonta. Jonkin aikaa kuljettuaan Lengwen saapui etsimänsä putiikin ovelle. Hän vetäisi henkeä ja astui ovesta sisään. Ensivaikutelmalta Zahirin putiikki oli siisti. Haltia vilkuili ympärilleen uteliaasti ja bongaili myytäviä yrttejä hyllyköltä. Täällä saattoi hyvinkin olla värjäykseen sopivia kasveja. Neito käänsi katseensa myyjään.

Hyvin pikaisella silmäyksellä Lengwen oli katsonut Zahirin olevan myöskin haltia. Nyt hän huomasi luulonsa kertakaikkiaan vääräksi. Myyjällä vain oli hieman kapeammat kasvot mikä äkkisilmäyksellä loi haltiamaisen vaikutelman. Haltianeito tarkkaili hetken miehen kasvoja ja yritti päästä perille miksi silmät näyttivät niin erikoisilta. Kauaa ei kehannut neito tuijottaa vaan päätti mennä asiaan. “Tervehdys, sattuisiko teillä olemaan värjäykseen sopivia kasveja myynnissä?”, Lengwen kysyi katse jo hyllyköllä olevissa yrteissä.

Hänen oikea kätensä oli taskussa rahapussukka kädessään. Vihreä viitta peitti Zahiriin nähden käden ja taskun näkyvistä. Vasen käsi roikkui rennosti sivulla. Lengwenin sisäinen epäilijä piti neidon hartiat jäykkinä samalla, kun surua täynnä olevat silmät tarkkailivat valppaana putiikin tuotteita. Hän näytti varmasti siltä kuin olisi vasta menettänyt jonkun ja etsimässä univaikeuksiin rohtoja. Niin ei toki ollut. Vaikka perheen menetys olikin alati neidon mielessä ja ajatuksissa.

Ensikertaa Phoebessa olon aikana Lengwen tajusi mitä oli nähnyt ja kuullut matkalla. Se lohikäärmeen jättämä kuilu oli oikeasti keskellä kaupunkia. Neitohan oli kävellyt aivan vierestä. Hänellä oli vain niin kiire etsiä yrttejä, ettei malttanut jäädä murehtimaan mitään lohikäärmeiden tuomaa maailmanloppua.

Haltia palasi maan pinnalle ja kiinnitti taas katseensa kauppiaaseen. “En ole paikallisia joten sattuuko teillä olemaan tietoa kaupungin keskellä olevasta kuilusta?. Kuulopuheisiin en yleensä luota mutta ihmiset tuntuivat olevan jokseenkin innoissaan ja peloissaan yhtä aikaa”, Lengwen kyseli ja pohti paljastiko itsestään liikaa.

Vastauksia neito odotti kohteliaan etäisesti. Ei häntä lohikäärme mitenkään ihan hirveästi kiinnostanut mutta olihan se nyt iso asia kuitenkin. Haltiasta tuntui typerältä olla ulkona tapahtumista. Suunnilleen koko ajan haltian katse haravoi tuotteita, aina välillä vilkaisten Zahiria. Toivottavasti neito ei tullut Phoebeen turhaan.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tulin, näin, eksyin

Post by Tinanja » Sun Dec 10, 2017 4:12 pm

Inventaarion tekeminen oli mennyt yllättävän jouhevasti. Hän ei ollut löytänyt mitään huolestuttavaa omista merkinnöistään, ja oli verrannut omaa kirjanpitoaan puodin kirjanpitoon. SIihen kirjanpitoon, jota näytettiin viranomaisille, ja uteliaille, kun hän halusi todistaa, ettei hänellä ollut sen lisäksi mitään sivutoimintaa, ei varsinkaan sellaista, mikä taiteili lain rajamailla tai jopa sen väärällä puolella. Zahir työnsi vielä viimeisenkin hyllyn alla olevan kaappinsa kiinni, ja ohimennen pyyhkäisi hihansasuulla sormenjäljet kaapin oven pielestä vielä pois noustessaan seisomaan ja venytellessään. Maagikko istui nyt tiskinsä takana ja vertasi vielä viimeisiä rivejä oikeaan kirjanpitoon, jotta tarvittaessa sen voisi esitellä myös Firdornille. Mutta se näytti siltä, että se oli kohdillaan viimeisintäkin, pienintäkin pilkkua myöten.

Päivä oli ollut täydellisen hiljainen, eikä hän ollut nähnyt ketään asiakkaita koko inventaarionsa aikana. Se sopi paremmin kuin hyvin, hän oli saanut keskittyä rauhassa. Nyt, juuri kun hän oli valmis, hän kuuli oven käyvän. Sisään astui mustahiuksinen, pitkänhuiskea haltianainen, jota Zahir ei ollut nähnyt aiemmin. Tämä ei kuulunut ainakaan hänen vakioasiakaskuntaansa, mutta oli toisaalta hyvä että putiikin maine levisi näinkin paljon, että hän sai houkuteltua tänne uusia asiakkaita. Zahir työnsi nopeaasti molemmat kirjanpitokirjansa pois tiskin alle ja tervehti lyhyesti asiakastaan.
Vai että värejä?

"Mitä väriä etsit?" maagikko kysyi sitten, vilkaisten tuota naista arvioiden. "Olen varma,e ttä löydämme sinulle valikoimistasi jotakin tarpeitasi tyydyttävää." Maagikon tummat silmät katselivat arvioiden tätä naista, kun pieni, tuskin huomattava hymy levisi miehen kapeille kasvoille, mutta se katosi pian, kun tämä kuuli loput tuon kommentoinnista, seuraavan kysymyksen.
"Tiedän sen, mitä täällä puhutaan... Mutta... kerrohan ensin, mitä etsit, niin eksytään sivuraiteille sen jälkeen?"

Lavandes

Re: Tulin, näin, eksyin

Post by Lavandes » Sun Dec 10, 2017 4:48 pm

Lengwen ei huomannut kirjanpitokirjoja jotka Zahir pisti pois. Tämä kyselikin sitten tarkemmin väreistä. Yleisimmät luonnon sävyt oli hyvin helppo löytää jopa Ceresin keskiosista. Tietyt kirkkaat kasvit olivat etsimisen takana, ja usein haltianeito säästi aikaa ostamalla kyseiset kasvit.

“Tarvitsen kirkkaan sävyisiä kasveja. Lähes kaikki värit käy mutta punainen ja keltainen nyt ainakin” Lengwen vastasi. Näissä väreissä oli aina se harmillinen puoli että oli vaikeaa saada materiaalista yhtä kirkasta kuin värintuoja. Mahdollista se toki oli mutta vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Sekä paljon värintuojia.

Lohikäärmekysymykseen Zahir vastasi että kaupankäynti ensin. Haltianeidolla ei toki ollut mitään sitä vastaan. Kasveja Lengwen oli tullutkin etsimään.

Lengwen otti viitan alta taskustaan pussukan. Osan hopearahoista hän oli huomaamatta jättänyt taskuun. Nahkapussukka olisi täytenä nyrkin kokoinen, mutta nyt vajaana suunnilleen puolet siitä. Neito viskasi pussukan Zahirin eteen tiskille. “Oletan että täältä löytyy jotain” Haltia virnisti surullisten silmien tuikkiessa.

Haltia oli reissuillaan tavannut monta kauppiasta ja yleensä kaikilta löytyi enemmänkin kasveja kun näytti omaavansa hopeaa taikka kultaa. Phoeben hinnoista Lengwenillä ei juuri ollut tietoa, mutta kyllä tuolla summalla nyt jotain saisi.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tulin, näin, eksyin

Post by Tinanja » Mon Dec 18, 2017 12:40 pm

Häntä ei haittaisi lainkaan, mikäli tuo tummahiuksinen haltianainen olisi päivän ensimmäinen ja viimeinen asiakas. Päivä oli ollut tarpeeksi tuottelias ilmankin, mutta kulisseja oli ylläpidettävä. "Vai että kirkkaita värejä?" Zahir nyökkäsi lyhyesti. "Olen varma, että varastoistani löytyy sopivia ehdokkaita", tämä lisäsi sitten, nousi sulavalla liikkeellä korkeajalkaiselta jakkaraltaan tiskin takaa ja asteli suoraan erään putiikin hyllyn luokse. Kun miehen katse etsi tottuneesti tiettyjä rasioita, niin hän vilkaisi ohimennen haltiaan. "Arvelisin, ettette ole paikallisia, mikäli ette tiedä jo kaupunkia kohdanneesta katastrofista", Zahir sanoi hiljaa, katsellen arvioiden hyllyllään näytteillä olevien värien takana olevia rasioita. Tämä otti sieltä kaksi rasiaa, ja laski ne pian tiskille.
"Huhu kertoo, että kaupungin alta nousi lohikäärme, tuhoten noustessaan torin, mutta myös osan kaupungista vuoriston puolella", Zahir jatkoi ja kumartui hallitulla ja siistillä liikkeellä ottamaan hyllyn alla olevasta kaapista vielä kaksi muutakin rasiaa. Ne olivat malliltaan hieman pyöreämpiä kuin aiemmat neliönmalliset rasiat, jotka maagikko oli jo nostanut tiskille.

Rasiat olivat kulunutta, tasaiseksi hiottua puuta, ja jokaisen kaiverrukset ja poltetut koristeet olivat hieman erilaisia toisiinsa nähden. Zahir asteli takaisin tiskinsä taa, työnsi ohimenevällä jalanliikkeellään jakkaraansa kauemmas. "Kirkkaita värejä siis", mies sanoi avaten yhden rasioista ensin paljastaen kirkkaankeltaisen värijauheen. "Keltaista...", tämä napsautti nopealla liikkeellä toisenkin rasioista auki, ja sieltä paljastui kirkkaansinistä värijauhetta. "Sinistä...", mies napsautti vielä kaksi muutakin rasiaa auki. "Ja punaista, sekä purppuraa", totesi Zahir. "Minulla ei ole suoraan kasveja, sillä ostan värini Tritonilta sekä Calibanilta, kasvien kasvualueilta. Alihankkijani tosin voivat taata, että värit ovat laadukkaita ja tekevät varmasti tehtävänsä... Miten paljon, ja millaista kangasta meinasitte värjätä?" värin määrä riippuisi kankaan määrästä ja laadusta.

Lavandes

Re: Tulin, näin, eksyin

Post by Lavandes » Mon Dec 18, 2017 1:30 pm

Zahirin etsiessä värejä Lengwen katseli taas ympärilleen kaupassa. Kauppiaan puhe sai haltianeidon kääntämään päänsä taas miehen puoleen. Musta tukka heilahti hieman liikkeen voimasta. Mies kertoi lohikäärmeestä joka oli noussut kaupungin alta. “

Huhu oli sama josta kaupungilla puhuttiin. Oli neito nähnyt kuilun itsekin joten ei oikein ollut varaa epäillä asiaa. Mitä tämä käytännössä tarkottaisi, siitä ei ollut Lengwenillä hajua. Eikä kyllä oikein kiinnostustakaan. Kunhan se lohikäärme ei lentäisi haltian eteen, neitoa ei jaksanut kiinnostaa. Haltia ei kokenut että lohikäärme olisi hänen asiansa.

“Näky saattoi olla vaikuttava. Mikäli sen oli joku näkemässä” Lengwen tokaisi tarkkaillen kuinka mies harjaantunein liikkein otti hyllyjen alla olevasta kaapista tuotteita.

Kauppias oli ottanut kauniit rasiat joita Lengwen ihaili hiljaa. Miehen avatessa rasiat haltia nyökkäsi hyväksyvästi. Värijauhe ajoi asian täydellisesti. Meni myös pienempään tilaan kuin jotkin sienet taikka käävät. Mies kysyi sitten mitä materiaalia haltia meinasi värjätä.

Lengwen pohti hieman. Villalle ei juurikaan ollut vielä kysyntää ilmojen ollessa lämpimiä. Pellavaa saisi hyvin pian satojen valmistuessa. Puuvillaa taas pitäisi vielä hetkisen odottaa. “Tähän tietoon raaka-aineena on lähinnä pellavaa ja mahdollisesti puuvillaa. Hinnasta riippuen jos jauhe riittää alkusyksyyn niin villaa värjään paljon” Lengwen vastasi mietteliään sävyn kera.

Neito vilkaisi hopearahapussukkaa joka lepäsi tiskillä. “Kaikki rahat käytettävissä, niin paljon jauheita kuin lähtee” Lengwen totesi katsoen kauppiasta suoraan silmiin. Määrä saisi olla suhteellisen suuri. Neito tahtoi pärjätä näillä sinne alkusyksyyn asti. Jos määrä olisi kovin pieni niin haltia voisi etsiä halvemman kauppiaan. Mutta toivo oli korkealla. Hän tahtoi Phoebesta mahdollisimman nopeasti pois.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tulin, näin, eksyin

Post by Tinanja » Tue Dec 19, 2017 12:28 pm

Mikäli joku sen oli näkemässä? Maagikko kohotti kulmiaan hieman. Eikö tuo ollut nähnyt tuhoja? "Kuolonuhrien tarkkaa määrää ei tiedetä, ja tilanteella on lukuisia silminnäkijöitä, mutta kertomukset eriävät hieman toisistaan", Zahir totesi sitten. Oli turhaa mainita, että hän oli itsekin nähnyt tapahtuman ja tutkinutkin tätä jälkeenpäin. Se ei ollut tähän keskusteluun relevanttia millään lailla, eikä hän kaivannut ylimääräisiä kysymyksiä, tai lisäkeskustelua tänään, sillä hänellä oli muutakin tekemistä, ja ajateltavaa.

Zahir kohotti hieman kulmiaan tuon naisen laskiessa rahapussukan siihen tiskille ja sanoen, että halusi koko rahan arvosta värejä. Maagikon kasvonilmeet muuttuivat tosin neutraaleiksi lähes samantien, ja hämmästyksestä ei jäänyt jälkeäkään. Tuon tapa käydä kauppaa väreistä ei ollut kyllä se yleisin tapa, mutta... Zahir pakottautui nielemään kommenttinsa - raha oli rahaa, myös putiikille.
Itse värjäysprosessista Zahir ei tiennyt juuri mitään muuta kuin että kirkkaat värit vaatisivat enemmän väriaineita. Mies otti tiskinsä takaa paperipusseja, joihin annosteli pian lusikalla väriaineita tottuneesti, hyvin tasaisin liikkein. Mies vilkaisi ohimennen rahamäärää, kun punnitsi tuon haluamia värejä. Lopulta tuo taitteli pussit kiinni, ja ojensi ne takaisin asiakkaalleen värivarantojen huvettua merkittävästi - hän saisi laittaa pian uutta tilausta Tritonin suuntaan, jotta ne eivät pääsisi loppumaan kesken.
"Tarvitsetteko vielä jotain muuta?" tuo kysyi sitten kulmiaan kohottaen.

Lavandes

Re: Tulin, näin, eksyin

Post by Lavandes » Thu Dec 28, 2017 5:27 pm

Kauppias nosti hieman kulmiaan haltian epäiltyä lohikäärmeen nousemisen silminnäkijöiden olemassaoloa. Tilanteella oli kuulemma oli kuulemma ollut useita silminnäkijöitä mutta heidän kertomuksensa vaihtelivat hieman. Mikä oli tietysti normaalia merkittävissä tapahtumissa.

“Sellainen tilanne voi aiheuttaa monelle shokkireaktion jolloin tilanteen yksityiskohdat sumenevat muistellessa” Lengwen totesi. Hän halusi sanoa sen huolimatta siitä että se ei juuri liittynyt asiaan. Neito tarkkaili kauppiaan liikkeitä tämän täyttäessä paperipusseja. Määrät oli suurempia kuin haltia oli osannut kuvitellakaan. Ainakin tässä liikkeessä tällainen maksaminen toimi.

Zahir kysyi sitten tuliko muuta. Neito nappasi paperipussit jättäen rahapussin tiskille. “Ei kiitos, nämä riittävät” haltia vastasi hivenen jäljessä, tyytyväisyyden välittyessä äänestä. Neito kääntyisi sitten ovelle ja lähtisi pitkin askelin harppomaan ovea kohti. “Kiitos ja näkemiin” Haltia huikkasi kääntäen päätään kauppiaaseen päin.

Lengwen astuisi ovesta ulos ja kävelisi reippaasti kohti Phoeben portteja. Neidolla oli ikävä Talagoria ja sitä ahdisti tämä kaupunki. Haltia laski kätensä taskuunsa jossa loput hopearahat lepäsivät. Kolikoita olisi riittävästi maatilan isännälle hevosen hoidosta. Muuta ei nyt olisikaan. Toki satulalaukuissa oli lankaa ja pari kangasrullaa värjättäväksi. Värjäämisen jälkeen niistä saisi hyvät rahat.

Locked