Tuttavia menneisyydestä

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tuttavia menneisyydestä

Post by Tinanja » Thu Feb 22, 2018 12:19 pm

"En usko, että kukaan, edes te, olette törmänneet tälläiseen... Tämä on jotain ennenkuulumatonta", Zahir sanoi hiljaa Llianjinin sanoja myötäillen. Maagikko vain nyökkäsi Llianjinin kommentille siitä, että hän oli tutkinut asiaa itse. Oli turha sanoa, että hän oli löytänyt lohikäärmeensuomuja tuon valtavan kolon pohjalta, mutta se, miten paljon aikaansa hän oli kirjastossa viettänyt, oli kyllä hyvä keskustelunaihe.
"Phoebelaisilla on tapana pitää asiat omana tietonaan, ja sulkea mielestään kaikki, mikä ei juuri heitä koske", Zahir sanoi edelleen ohimennen vanhemman miehen sanoja myötäillen, tämän piirteitä ohimennen teensä juonnin lomassa katsellen tuon kääntäessä keskustelun takaisin Zahiriin itseensä. Harmillisesti Llianjin kieltäytyi avusta, mutta ehkä tätä kiinnostaisivat maagiset esineet ja yrtit? Zahir pääyti vain nyökkäämään lyhyesti tuolle. "Uskon, että tekin voitte kuvitella, etten ole tyytynyt myymään pelkkää suolaa ja leipää", Zahir naurahti. "Myyn yrttejä, muita alkemiatarvikkeita, rohdoksia ja maagisia esineitä", tämä tarkensi sitten, hymyillen vähän. "Puotini sijaitsee torin ehjällä laidalla, mikäli te, tai seurueenne tarvitsette jotakin matkojanne varten", Zahir lisäsi vielä, hymyillen hetken vinosti ennen vakavoitumistaan.

Llianjin jatkaessa kertomalla, mitä haltia tiesi tilanteesta, Zahir näytti hetken aikaa kieltämättä mietteliäältä juomaansa maistellessaan. Hän tiesi, että tuo vanhempi haltia piti itsetuntoaan hyväilevistä kommenteista ja sanoista, ja ne voisivat saada tämän irrottamaan vielä lisää kielenkantojaan, sillä miehen selityksen myötä kävi nopeasti ilmi, että tällä oli enemmänkin tietoa, mitä tuo oli valmis jakamaan. Oli mielenkiintoista, että Atlashaltia oli lyöttäytynyt noiden seuraan. Lohikäärme tosin ei näyttänyt palaavan, tapahtumasta oli jo jonkin aikaa, eikä merkkejä olennosta oltu saatu kantautumaan ainakaan Phoebeen saakka. Se tuskin olisi tällä hetkellä uhka hänen kaupungilleen, mutta tilanteen ainutlaatuisuus sai maagikon kieltämättä kiinnostuneeksi tästä... EIkä hän kääntyisi pois tiedon luota, ja sellaiseksi tämä näytti hitaasti muuttuvan.
"Vai että ihan Atlashaltia...", Zahir sanoi sitten mietteliäänä, sanojaan vähän venytellen katsellessaan Llianjinia. "En voi olla kuvittelematta sinua syventymässä tämän turhankin ylpeästi kasvatetun haltian kanssa keskusteluun asiasta jos toisestakin", maagikko hymyili hieman, vinosti Llianjinille tämän jatkessa kertomustaan Atlashaltioiden arkistoista ennen kuin Llianjin itse jatkoi kertomalla näiden ylemmyydentunnosta ja ongelmista, joita mies oli sen vuoksi saanut. Mutta se, että Llianjin lopetti kertomuksensa sanomalla, että tämä ei voinut olla yhteensattumaa.
"Sitten onkin enää kysymyksenä se, mikä olennon herätti juuri nyt...", totesi maagikko hiljaa, mietteliäänä ja Llianjinin sanoja miettien. "Tosin, olen varma, että kaltaisellasi arvovaltaisella, ja elämänkokemusta kartoittaneella maagikolla on jo tästä teorioita kehittymässä, vai olenko väärässä?"

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 432
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tuttavia menneisyydestä

Post by Kuparirapu » Sun Mar 11, 2018 10:20 pm

Vanha haltia tuhahti niin että hänen huulillaan olevasta tuopista pöllähti ohut henkäys höyryä.
"Hrmh, myönnän että olen onnistunut vaihtamaan muutamia ajatuksia Atlaksen lähettiläämme kanssa. Mutta kerta toisensa jälkeen mielipiteemme risteävät, lähinnä hänen raivostuttavan myötäsyntyisen ylpeytensä tähden. Elinvuodet tai kokemut kun ovat Atlashaltioiden silmissään toissijaisia rotujen väliselle arvojärjestykselle, minkä takia hänen kanssaan on välistä vaikeaa toimia."
Antaen katseensa liukua hetkeksi ikkunaan, Llianjin hymyili ilottomasti Zahirin toiselle kysymykselle. Olihan hänellä teorioita, useitakin. Mutta monet niistä olivat niin uskomattomia ettei hän ollut vielä valmis uskomaan niihin. Ehkä Jumalat yrittivät puskea heitä korjaamaan jonkin virheensä. Tai ehkä tämän Lohikäärmeen nousu voisi olla merkki lopunaikojen alkamisesta.
"En uskalla sanoa vielä mitään varmaa...kuten itsekin sanoit, minunkaan kokemukseni ei riitä tällaisen arvioimiseen ilman lisätietoja. Mutta minulla on tunne että olemme tovereideni kanssa jäljillä, minne ne ikinä vievätkään..."

Puhuessan vanhan haltian ajatukset kurottelivat uudelleen eteenpäin, kohti heidän pienen ryhmänsä seuraavaa etappiaan, ja sen mukanaan tuomia ongelmia. Tämä pieni hengähdystauko Zahirin seurassa oli selvittänyt hänen ajatuksiaan kiitettävästi. Kulauttaen lopun juomansa tuopinpohjalta pois hän sanoi:
"Aiempaan tarjoukseesi...tarkemmin ajatellen muutama parannusrohto ei olisi pahitteeksi. Ja jos sinulla on luu- ja elokukkarohdosta, voisin hankkia myös sitä joko valmiina seoksena tai raaka-aineina. Ryhmämme jatkaa pian pohjoiseen ja tähänkin asti matkamme on ollut kaikkea muuta kuin helppo," Llianjin sanoi sivellen leukaansa mietteliäänä. Sitten, hänen katseensa nytkähti Zahiriin kuin yllättävän oivalluksen voimasta, ja hän jatkoi:
"Itse asiassa, voisin pyytää rohtojen lisäksi erästä palvelusta. Aion lähettää Metikselle raportin edistymisestämme, ja olisi parempi jos se kulkisi sellaisten käsien kautta joihin luotan. Voitko välittää sen perille?"
Miten kaikenkaikkiaan onnekas sattuma tämä kohtaaminen oli ollut. Zahirin kautta viesti pääsisi perille paitsi halvemmalla, niin myös luotettavammin. Maagikoiden piirit olivat kiitettävän yhtenäiset.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tuttavia menneisyydestä

Post by Tinanja » Sun Mar 11, 2018 10:38 pm

"Toisaalta, mikäli en ole aivan väärässä, tämän Atlaksesta saapuneen haltian kanssa mielistely voisi jopa toimia tiedonhankintamenetelmänä? Kirjat heidän kulttuuristaan kertovat heidän olevan hyvin itserakkaita", maagikko huomautti sitten mietteliäänä Llianjinin jatkaessa keskustelua.
"Kuulisin mielelläni seikkailustanne, mikäli sen joskus saatte päätökseen", Zahir vastasi hymyillen tuskin huomattavasti Llianjinille tämän viimeistellessä kommenttinsa tuosta ylpeästä Atlashaltiasta ja seurueestaan puhumista. Maagikkoa ei kiinnostanut lähteä mihinkään rakkaasta kaupungistaan, mutta hän kuulisi mielellään, mihin suuntaan seikkailu viimein kääntyisi. Tämä vaikutti ainutlaatuiselta tapaukselta, varsinkin kun Atlashaltioista edes yksi oli lähtenyt muiden keskuuteen ylhäisestä eristäytyneisyydestään. Zahirin ilmeistä ei kuitenkaan voinut lukea mitään miehen ajatuksista tuon kuunnellessa vanhemman haltiamiehen sanoja, pää hieman kallellaan, teetään hitain, hallituin liikkein toisinaan maistellen. "Olen varma, että siitä saisi hetkeksi uutta, mielenkiintoista opiskeltavaa", tämä jatkoi sitten tietäen tasan tarkkaan miehen pitävän siitä, että ei tyytynyt pysymään paikallaan, vaan kehitti itseään ja tietämystään asioista. Tuossa oli kieltämättä jotain samaa kuin miehen niin halveksimassa Atlashaltiassa, mikäli Llianjinin puheita oli uskominen... ja ehkä siksi nämä eivät juurikaan tulleet toimeen keskenään?

Mutta Zahirin liiketoimien kannattavuuden kannalta oli miellyttävä yllätys, että Llianjin otti rohdot puheeksi. "Olen varma, että putiikkini perältä löytyy teidän tarkoituksiinne käyviä rohdoksia", maagikko sanoi. "Mitä, jos pistäytyisimme sitä kautta, kun lähdemme tästä? Sinne ei ole kuin parin korttelin verran matkaa", Zahir jatkoi sitten hymyillen, ja nielaisten pian loputkin teestään ja laskien äänettä kupin takaisin pöydälle, pienen hymyn Llianjinille väläyttäen. Hän antaisi tuolle alennetun hinnan, mutta halusi silti jäädä voitolle, rohdosten tekeminen oli kuitenkin aikaavievää, eivätkä ainekset täällä suuressakaan kaupungissa olleet ilmaisia. "Lisäksi varastoistani varmasti löytyy yrttejä, joista niitä voi tehdä lisää", tämä sanoi vielä, ja kohotti sitten kulmiaan Llianjinin puhuessa Metikseen lähetettävästä kirjeestä.
"Toki, se olisi suuri kunnia", Zahir sanoi sitten ilmeensäkään värähtämättä vaikka mies nauttikin ajatuksesta, että kirje päätyisi toimitettavaksi Metikseen vasta hänen silmiensä arvioitavana olon jälkeen. Maagikko hymyili vanhemmalle miehelle hieman vielä jatkaessaan: "Voit olla varma, että lähetän kirjeen luotettuiden välikäsien kautta eteenpäin."

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 432
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tuttavia menneisyydestä

Post by Kuparirapu » Mon Mar 19, 2018 9:33 pm

"Jos kaikki päättyy hyvin, saatan laittaa tämän tapauksen suorastaan kansien väliin," Llianjin sanoi naurahtaen. "En ehkä ole kaksinen tarinaniskijä, mutta aihe voisi houkutella lukijoita teoksen ääreen. 'Phoeben Lohikäärmeonnettomuus & sitä seuranneet tapahtumat', kirjoittanut Llianjin Shalheira," hän tuumi maistellen otsikkoa ja antautuen hetkeksi kuvittelemaan kirjan kantta silmissään. Sitten hän nyökkäsi Zahirin ehdotukselle ja jättäen astiansa siistiin järjestykeen hän sanoi:
"Mielelläni. Näen että osaat epäröimättä tarttua tilaisuuteen saada maksava asiakas puotiisi."

He jättivät mukavat nojatuolit ja astuivat kahvilan työntekijän hyvänpäiväntoivotusten saattelemana viileään ulkoilmaan toistamiseen. Llianjin tyytyi vain seuraamaan Zahirin vierellä, hänen mielialansa oli parantunut huomattavasti pienen välipalan ja ennen kaikkea muutaman ystävällisen sanan jälkeen. Pian hän erottikin erään rakennuksen ovenpäällä roikkuvan kyltin, ja näki arvanneensa oikein Zahirin kävellessä ovelle kuin omaan kotiinsa. Nuorempi maagikko pidätti ovea jotta LIianjinkin ehti astua sisään lämpimään ja hölläten hieman matkaviittaansa kaulansa ympäriltä vanha haltia veti syvän henkäyksen puodin miellyttävää tuoksua. Ilmassa leijui niin tuoreiden kuin säilöttyjenkin yrttien ja ainesosien tuoksua, ja niiden seasta esille nousi musteen vieno aromi joka kieli aina kirjanpitäjän tai maagikon läsnäolosta. Hänen kasvoilleen nousi pieni hymy, tuoksujen muistuttaessa häntä monesta hyvästä hetkestä. Ja henkilöstä. Vanha haltia asteli tutkimaan yhtä hyllyä arvivoialla silmällä.
"Näen että säilytät syyläjuuria kannen alla. Järkevää, kuivuvat hitaammin ja ovat siten hyödyllisiä pidempään," Llianjin totesi pyöritellen kädessään pientä purnukkaa täynnä tylsähkönvärisiä juuria. Hänen tietonsa alkemiasta eivät tietenkään olleet samalla tasolla magian kanssa, mutta vanha haltiakin oli oppinut yhtä jos toista eri ainesosista. Hän ei löytänyt ainuttakaan suoranaisen myrkyllistä ainesosaa, mikä oli hivenen yllättävää muttei tavatonta. Osaava alkemisti saattoi tietenkin käytellä niitä oikeissa suhteissa vastamyrkkyihin, mutta monet rohdoksenmyyjät pitäytyivät näyttelemästä moisia asiakkailleen. Ties vaikka joku saisi väärän kuvan ja yrittäisi ostaa käärmejuurta anoppinsa hengenmenoksi.
Vanhan haltian palatessa tukevalle tiskille, olihan hän kuitenkin asiakkaana täällä, hän kuuli askeleita jostain näkymättömistä.
"Apulaisesiko?" hän kysyi Zahirilta nyökäten äänen suuntaan.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tuttavia menneisyydestä

Post by Tinanja » Mon Mar 19, 2018 10:12 pm

Zahirin askeleet veivät miehen tottuneesti kaupungin kaduille tämän johdattaessa Llianjia tottuneesti katujen lävitse putiikkiaan kohden. Oli selvää, että Zahir asui Phoebessa: mies valitsi heille nopeimman ja suorimman reitin, joka vältteli torille kerääntyneitä markkinapäivää viettämään tulleita kansalaisia lähes kokonaan. Ainoastaan, kun he kääntyivät putiikille, joutuivat he kulkemaan torin laitaa pitkin oven sijaitessa lähes torin kupeessa. Pian Zahir avasikin suuren puuoven, joka johti hänen putiikkiinsa. Mies avasi kohteliaasti oven Llianjinille ja astui hämäriin, yrteiltä tuoksuviin sisätiloihin vanhemman maagikon perässä.
Maagikko ei voinut kuin hymähtää Llianjinin kommentille käärmejuuresta, mutta ei ehtinyt vastaamaan kuullessaan haltian astelevan peremmälle. Takahuoneesta kuuluivat myös Miannan askeleet, ja samalla Llianjin kysyikin, oliko hänellä apulainen. Se sai toisen hymähdyksen karkaamaan maagikon huulilta yksinkertaiseen, mutta arvokkaista kankaista tehtyyn mekkoon pukeutuneen Miannan astuessa takahuoneesta putiikin puolelle. Naisen hiukset oli kerätty nutturalle tämän takaraivolle, ja pari kaunista, ilmeisen arvokasta korua roikkuivat tuon korvissa, ja yksinkertainen kaulakoru korosti mekon yksinkertaista kauneutta.

"Niinkin voisi sanoa", Zahir vastasi sitten Llianjinille, hymyillen vähän. "Tässä on vaimoni Mianna. Mianna, tässä on yksi kollegoistani Metiksestä, professori Llianjin Shalheira", maagikko esitteli sitten Miannan taikoessa kasvoilleen ongelmitta kohteliaan hymyn. Nainen tarjosi kättään Llianjinille. "Mukava tavata teidät, herra Shalheira", Mianna sanoi sitten hymyillen edelleen lämpimästi Llianjinille. Kun nuo kaksi vaihtoivat kohteliaisuuksia, oli Zahir livahtanut jo lähes äänettä tiskin taakse, ja sen takaseinustalla olevalle kaapille. Mies avasi sen lukon taskussaan olevalla avaimella. Lukko tosin näytti siltä, että se oli lukon lisäksi suojattu jollakin lumouksella, niin yksinkertaiselta se muutoin näytti. Kaapinovien takaa paljastui hyllyköittäin erilaisia pulloja, joista Zahir nosti pöydälle viittä eri tyyppiä.
"Mutta, takaisin liiketoimiin kohteliaisuuksien jälkeen, olen varma, että matkakumppanisi kaipaavat teitä jo pian", Zahir sanoi sitten hymyn levitessä tämän huulille. Mianna hymähti vähän miestään katsoessaan - niin tyypillistä Zahiria.

"Minulta löytyy normaaleja parannusrohdoksia, jotka sopivat pienten vammojen hoitamiseen paremmin kuin hyvin, ja suurempaan hätään minulla on voimakkaita parannusrohdoksia. Normaalit parannusrohdokset kulkevat viiden sayrin hinnoissa, suuremmat rohdokset yhden denen verran, mutta niillä voi parantaa jopa joissain tapauksissa sisäisiä vammoja, ja palauttaa tajunnan verenhukan jäljiltä", Zahir selitti sitten näyttäen pulloja yksi kerrallaan, Llianjinin ilmeitä tarkkaan seuraten.
"Lisäksi sanoitte olevanne kiinnostunut vahvistavista rohdoksista. Tämän vaikutus kestää noin tunnin, ja se vahvistaa merkittävästi käyttäjänsä fyysistä voimaa", maagikko osoitti pientä pulloa pöydällä. "Lisäksi olen varma, että teitä maagikkona kiinnostaa magian energian palauttaminen raskaiden loitsujen jälkeen, ja tämä rohdos on siihen täydellinen. Hinnaltaan molemmat ovat seitsemän sayria kappaleelta", maagikko osoitti vielä toisiksi viimeistä pöydällä rivissä olevista pulloista. "Mutta matkalla voi sattua ja tapahtua, ja yleinen vastamyrkky, joka toimii yleisimpiä myrkkyjä vastaan voi tien päällä pelastaa hengen aivan yhtä lailla kuin parannusrohdoskin. Nämä maksavat neljä sayria kappaleelta."
"Ja nämä ovat toki hintoja nimenomaan teille", Zahir lisäsi pienen hymyn vähän levitessä miehen kasvoilla. "Minulla on kaikkia rohdoksia tällä hetkellä yli viisi kappaletta, joten uskoisin teidänkin tarpeisiinne löytyvän riittävästi rohdoksia."

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 432
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tuttavia menneisyydestä

Post by Kuparirapu » Sat Mar 24, 2018 8:01 pm

"Ah, niin tietenkin. On ilo tavata teidät, rouva Atherton," Llianjin sanoi tarttuen naisen käteen ja painoi päätään kohteliaasti Miannalle. "En tiedä paljoako Zahir on mahtanut minusta kertoa, mutta toivon suurimman osan olevan hyvää. Hän oli yksi lahjakkaimpia oppilaitani nuoruudessaan."

"Tosiaan, tosiaan," vanha haltia totesi keskittyen Zahirin esille nostamiin rohtoihin. Hän hieroi leukaansa mietteliään näköisenä nuoremman maagikon esitellessä varastoaan, nyökytellen silloin tällöin hyväksyvästi. Hänenkin lompakossaan oli pohja, mutta hinnat eivät paljoakaan vanhaa haltiaa hetkauttaneet.
"Sallitko?" Llianjin kysyi poimien yhden pullon käteensä, ja kuulematta tiukkaa vastalausetta hän kohotti pulloa tutkiakseen sen sisältöä tarkemmin. Hän pyöritti nestettä pullon reunoja pitkin, arvioiden sen väriä ja kirkkautta. Samea neste paljasti usein huonolaatuisen tai joskus jopa vedellä jatketun rohdon, joihin ei kannattanut luottaa. Mutta Zahirin tuotteet olivat kirkkaita ja vahvan värisiä, selvästi taidolla ja huolella valmistettuja.
"Pyrimme välttämään matkallamme suurempia vaaroja, mutta ainakin parannusrohtoja tarvitsemme. Kaksi...tai sanotaan kolme tavallista, ja yksi voimakkaampi. Kyllä, eiköhän se riitä, onhan meitä sentään kolme maagikkoa matkassa," hän totesi, siirtäen puhuessaan niitä pulloja yhteen joita ajatteli ostavansa. Vahvistavan rohdon kohdalla hän ei edes epäröinyt, vaan siirsi sen surutta mukaan. Llianjin tiesi omat rajansa, ja oli varma että tarvitsisi rohtoa vielä jossain vaiheessa matkaa. Tasamaalla kulkeminen oli yksi asia, mutta vuorenrinteiden kapeilla poluilla hän ei halunnut lysähtää väsymyskestä maahan.
"Vastamyrkkyjä en usko meidän tarvitsevan...," hän jatkoi puhuen osittain kuin itselleen, ja naputellen sormellaan magiaa palauttavaa pulloa. Oliko tämä jo hätävarjelun liioittelua. Miten vaarallinen matka lopulta voisi olla?
"Kysymys joka johtaa useimmin ongelmiin," vanha haltia ajatteli. "Parempi olla kaukaa viisas kuin katua myöhemmin."
"Otan vielä kaksi magiarohdosta," hän päätti ja kaivoi rahapussinsa esiin. Hän laski tarvittavan summan kolikoissa siististi pöydälle, kultainen dene alimpana sayrit yllään.
"Toivottavasti emme tarvitse näitä kaikkia, mutta nyt ainakin olemme varautuneet. Voitko lähettää jonkun tuomaan rohdot Wanhaan Lohikäärmeeseen, jossa yövyn tovereideni kanssa? Annan samalla kirjeen toimitettavaksi sinulle, jonka jälkeen voit järjestää sen Metistä kohti."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tuttavia menneisyydestä

Post by Tinanja » Sat Mar 24, 2018 9:25 pm

"Olen kuullut teistä vain parasta, herra Shalheira", Mianna vastasi, vaikka Zahir ei juuri koskaan puhunutkaan kuin muutamalla sanalla opinnoistaan, jos sitäkään. Miannalle oli jäänyt Zahirin opinnoista vastenmielinen kuva maagikon itsensä kannalta. Vaikka tämä olikin oppinut siellä paljon ja saanut hyviä arvosanoja, ei tämä ollut viihtynyt siellä. Se toisaalta ei yllättänyt Miannaa - Zahir ei toiminut auktoriteettien, tai kenenkään muun alaisuudessa kovinkaan hyvin... Mianna ravisti ajatuksensa nopeasti pois mielestään ennen kuin eksyisi jälleen arvioimaan, mitä Zahirin pitkät "työpäivät" sisältivätkään. Sen sijaan Mianna hymyili lämpimästi Llianjinille ja jäi sitten katselemaan Zahiria tämän esitellessä aina yhtä intohimoisesti rohdoksiaan, joista tämä oli osan tehnyt itse, ja suurimman osan ostanut.

"Eli kolme tavallista parannnusrohdosta ja yksi voimakas... On hyvä varautua pahimman varalle", Zahir myönsi kohottaen vähän kulmiaan kommentille kolmesta maagikosta. Se olisi hyvä muistaa, hän halusi tietää, ketä ja mitä Llianjin tarkoitti sillä. Kirje tarjoaisi siihen täydellisen vastauksen, tai ainakin täydellisen johtolangan. Zahir nosti rohdokset Llianjinin eteen, poimien pari parannusrohdosta lisää kaapista selkänsä takana. "Lisäksi yksi vahvempi", mies sanoi Llianjinin itse nostaessa sen eroon muista rohdoksista. "Lisäksi kaksi magiarohdosta", maagikko siirsi nekin sivuun, Llianjinin eteen ennen kuin tämä laski rahat pöydälle. Zahir laski kolikot ja nyökkäsi sitten.
"Mielelläni. Lähetän jonkun toimittamaan ne kaksi tuntia ennen auringonlaskua, niin ehditte hyvin palata majatalolle tai järjestämään jonkun muun niitä vastaan", Zahir nyökkäsi vielä uudemman kerran Llianjinille hymyillen miehelle lämpimästi. Sitten tämä keräsi loput esittelyrohdokset kaappiinsa.

"Oli mukava nähdä teitä, herra Shalheira", Zahir sanoi vielä Llianjinin lähtiessä, hymyillen vähän. TÄmä oli ollut hyvä tapaaminen... paljon tietoa, paljon johtolankoja, ja lisäksi kaupankäyntiä. "Toimitan rohdoksia ja alkemia-aineita pidemmällekin, mikäli joku niitä tarvitsee", tämä lisäsi vielä ennen kuin Llianjin ehti kadota takaisin Phoeben kaduille.

*

Nuori, hoikka poika juoksi Phoeben katujen lävitse ripeästi, täyden näköistä laukkua rintaansa vasten puristaen. Tämä pujotteli kujilla tarkasti kadut tuntien, löytäen nopeimmat reitit iltapäivän ruuhkassa. Hieman hengästyneenä tämä kääntyi pääkadulle ja astui pian kävelyksi hidastaen sisälle Wanhaan Lohikäärmeeseen. Zahirin tiukan tarkka kuvaus tuosta herrasmiehestä, jolle hänen pitäisi toimittaa rohdokset pyöri tuon mielessä tämän kävellessä täyteen majataloon ja katsahtaessaan ympärilleen.
"Herra Shalheira?" tuo oli ainut vanhemman haltiamiehen näköinen koko majatalossa, nuorukainen ajatteli kumartaessaan nopeasti tälle. "Herra Atherton lähetti nämä teille", nuorukainen jatkoi sitten ottaen laukustaan tiukkaan pakatun kangaskäärön. "Ostamanne rohdokset, herra", tämä jatkoi vielä kirkkaalla, nuorella äänellään ja vilkaisi sitten Llianjiniin. Hymy levisi tämän kasvoille hänen saadessaan kuparikolikon vaivanpalkakseen, vaikka Zahir olikin jo toimituksesta maksanut. Kuparikolikon lisäksi hän sai kirjeen, joka miehen sanojen mukaan tuli toimittaa takaisin Athertonille.
"Vien tämän herra Athertonille samantien, herra!" nuorukainen sanoi ennen kuin katosi takaisin kaduille.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 432
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tuttavia menneisyydestä

Post by Kuparirapu » Sun Mar 25, 2018 7:50 pm

"Kiitos, ja kaikkea hyvää sinulle Zahir. Toivottavasti näemme vielä uudelleen," Llianjin sanoi kävellessään ovelle. Hän nyökkäsi vielä hyvästit Miannalle ja ulos päästyään suuntasi takaisin Wanhaa Lohikäärmettä kohti, jääden vain muutaman kerran arpomaan oikeaa suuntaa risteyksissä.

*

"Arvon...rehtori...Tanet...," Llianjin mutisi sulkakynän toistaessa hänen sanojaan mustina kirjaimina pergamenttia vasten. Hän oli kaivautunut kirjoitusvälineineen yhdelle pöydälle, omaan rauhaansa. Saatuaan pakolliset alkusanat kirjoitettua vanha haltia nosti kynän sivuun ja suikisti suutaan mietteliäänä. Mitä hän oikein sanoisi, tai pikemminkin, MITEN hän asian ilmaisisi jotta Metiksen rehtori ei epäilisi hänen muuttuneen tyystin seniiliksi. Maistellen muutamia sanoja hetkisen sulkakynä kastautui uudelleen musteessa ja alkoi kirjoittaa. Hän kertoi tunnollisesti heidän matkastaan tyrmien läpi alas Tanamoriin, kuvaten myös Elageiros-patsasta ja sen kertomaa tarinaa. Hän lisäsi heidän todellakin löytäneen lumotun esineen, joka saattoi hyvinkin olla tarinassa mainittu avain, mutta omista näyistään Llianjin ei maininnut sanallakaan. Atlashaltioiden magiatavujen käytöstä ja miekkaa suojanneesta ovesta hän lupasi kertoa lisää kunhan palaisi koululle. Lopuksi Llianjin kuvasi heidän suuntaavan seuraavaksi vuoristoa kohti johtolankoja seuraten. Llianjin ei halunnut yhtään enempää maageja paikalle sotkemaan tilannetta, joten hän vakuutti Ingvildin ja itsensä riittävän hyvin.
Llianjin luki kirjeen vielä lävitse antaessaan musteen asettua. Sitten, kuullessaan nimensä vanha haltia nosti katseensa poikaan, joka paljastui Zahirin lähettämäksi juoksupojaksi. Punniten rohtopakettia Llianjin nyökkäsi ja sanoi:
"Erinomaista, kiitokset sinulle nuorimies."
Puhaltaen musteen kuivaksi Llianjin taitteli paperin siististi, käytti punertavaa sinettivahapalaa kynttilässä ja lopuksi painoi sinettinsä kirjeen pinnalle. Ojentaen kirjeen pienen vaivanpalkan keran Llianjin sanoi:
"Kas tässä, vie se joutuisasti takaisisin hänelle. Se on tärkeä."
Varmistettuaan katseella että poika ymmärsi, vanha haltia viittasi tätä matkaan. Tyytyväisenä hän veti rohtopaketin kainaloonsa ja lähti yläkertaa kohti pakatakseen ne visusti mukaan tavaroihinsa. Olisi suurin sääli jos hyvällä summalla hankitut rohdot jäisivät jälkeen kuin hiomakivi hankeen.

Locked