Page 2 of 2

Re: Valintojen edessä

Posted: Tue Feb 13, 2018 9:29 pm
by Arlin
Llianjin ei vaikuttanut kovin vakuuttuneelta heidän vaihtoehdoistaan. Tämä ilmaisi epäileväisyytensä kaikkea kohtaa hyvin suorasti ja rivien välistä merkkasi muuta ryhmää itseään lukuun ottamatta hulluksi uskoakseen patsaan kertomuksia. Vanhan haltian epäilykset olivat kieltämättä annettuja tämän omien argumenttiensa perusteella. Sekään ei auttanut Llianjia ajattelemaan toisin, kun Aleo näytti hyväksyvän Lalfarin sanat vain, koska ne kuulostivat tämän korviin hyviltä. Se vain sai puolhaltian näyttämään yhtä naiivilta Aleon kanssa, vaikka Lalfar yritti etsiä uskomuksilleen parempia perusteluja. Ingvild kuitenkin näytti olevan samaa mieltä Lalfarin kanssa oikeista syistä.

Hetken räyhättyään, muistuttaen samalla, että he eivät välttämättä tule löytämään vuorilta mitään, Llianjin näytti lopulta rauhoittuvan. "Mutta siinä olen samaa mieltä, että meidän on seurattava tätä vihjettä", vanhan haltian suusta kuulosti hyvältä. Lalfar tunsi olonsa helpottuneeksi vain tietäen, että Llianjin oli valmis liikkumaan. Puolhaltia hymyili kevyesti ja nyökkäsi vanhan haltian mainitessa tulevan matkan haasteet. Sivusilmällä Lalfar huomasi tarjoilijan, tällä kertaa eri tarjoilijan, tuovan hänen eteensä leivän ja teen. Tarjoilija ei vaikuttanut yhtä uteliaalta edelliseen nähden, toimiessaan työssään paljon tehokkaammin, mutta oli mahdollista, että tämä kuuli vahingossa Llianjin viimeisimmät lausahdukset. Antez ja matka samassa lauseessa tältä ryhmältä kuulosti varmasti turhan epäilyttävältä, etteikö heistä kohta leviäisi huhuja eteenpäin. Lalfar yritti seurata tarjoilijan poistumista tarpeeksi etäälle, ettei tämä kuulisi yhtään enempää. Tarjoilijan kadotessa etäämmälle, Lalfar päätti taas jatkaa keskustelua.

"Olen iloinen, että olemme yksimielisiä matkaanlähdöstä, vaikka se voisikin olla pelkkä hukkareissu. Tämä ilmeisesti jättää meille pari vaihtoehtoa miten edetä: Voimme mennä vuorille Bestlan kautta, jonne on hyvät kulkuyhteydet, mutta matka kiertäisi paljon, hyvin paljon", Lalfar ehdotti, yrittäen näyttää määrätietoiselta, vaikka hänen maantieteensä Ceresin mantereesta saattoikin olla hiukan ruosteessa. "Toisaalta voimme myös hiukan oikaista", puolhaltia lisäsi. Lalfaria ei erityisesti kiinnostanut kumpaa reittiä ryhmä halusi kulkea. Atlashaltian suunnitelmat näyttivät jo suurin piirtein käydyiltä, joten lohikäärmeongelman ratkaisemiseksi tehokkain vaihtoehto puolhaltian mielestä oli vain päästä yksimieliseen päätökseen reitistä.

Re: Valintojen edessä

Posted: Thu Feb 15, 2018 8:49 pm
by Kide
Tessan katse liukui enemmän ja vähemmän samentuneesta pullosta toiseen ja kädet hapuilivat pullojen pintaa välillä käännellen niitä tai vaihtaen niiden paikkaa. Naisen ajatukset olivat kuitenkin aivan muualla hänen keskittyessään kuuntelemaan nuoremman tarjoilijan keräämiä tiedonmurusia Tessan huomion kiinnittäneeltä nelikolta. Hän oli ajatellutkin, ettei seurue todennäköisesti kiinnittäisi juuri huomiota heidän nuorimpaan tarjoilijaan, joka oli niin olemukseltaan kuin kooltaankin kuin pieni ja ujo hiirulainen. Ajatus sai Tessan pohtimaan, mikä hän sitten mahtoi olla. Pahankurinen rottako?
"Se vanhin niistä mainitsi kääpiöiden kaupungin. Tai siltä se ainakin kuulosti, kun olin silloin vasta kävelemässä sinnepäin. Sitten hän puhui jostain Tana-ro... Ta-na-mo-rista." Nuori tarjoilija keskeytti rättinsä pyörivän liikkeen hetkeksi keskittyessään tavaamaan outoa sanaa ja nosti tyytyväisenä hieman leukaansa onnistuttuaan muistamaan sen omasta mielestään oikein. "Hän sanoi, että sinne matkustaminen on haastavaa ja että heidän seuraava kohde on vielä... työteliäämpi", tarjoilija jatkoi selontekoaan ja tarjottimen puhdistusta samalla. Kuin kertomuksensa päätteeksi tyttö kolautti puhdistetun tarjottimen muiden päälle pinoon ja vaikka hän näyttikin tyytyväiseltä siihen mitä oli muistanut, katsahti hän vielä varoen Tessaa kohti. Tessa nyökkäsi tytölle tyytyväisesti hymyillen samalla kun käännähti tiskiä kohti, kuultuaan ulko-oven kolauksen ja tiskiä lähestyvät askeleet.

Otettuaan ilmeisen nuorenparin aamiaistilauksen vastaan ja suositeltuaan heille ikkunan vieressä olevaa vapaata pöytää - joka sattui sopivasti olemaan erikoisen nelikon vieruspöytä - Tessa käännähti vielä nuorimman tarjoilijan puoleen.
"Oletko sää varma, että ne sano Tanamor?" hän kysyi kulmiaan kurtistaen. Nuori tyttö epäröi aavistuksen ennen kuin nyökkäsi.
"Mikäs piru se oikeen on?" Tessa pohti ääneen ja sai vastaukseksi vain olankohautuksia kahdelta muulta tarjoilijalta. Tyytymättömästi puuskahtaen Tessa kääntyi huikkaamaan keittiön puolelle pyynnön kahdesta puurolautasellisesta omenahillon kera ja jäi nojaamaan ovenkarmiin odottaessaan annosten valmistumista.
"Vai että kääpiöiden kaupunki..." hän mietti kulmat kurtussa, katse jossain kauempana kuin keittiön takaseinä. Vaan eihän sinne kukaan päässyt, niin suljettu paikka se kuuleman mukaan oli. Ja miksi tuo nelikko edes halusi sinne? Tessan ajatukset katkesivat kahden kuuman puurokulhon työntyessä hänen käsiinsä. Hän käännähti äkkiä ympäri ja pudotti höyryävän kuumat kulhot päällimmäiselle tarjottimelle, ennen kuin hänen sormensa ehtisivät palaa. Käsiään ilmassa heilutellen Tessa käännähti mulkaisemaan keittäjää, joka vain virnisti ilkikurisesti takaisin.
"Sen siitä saa kun haaveilee...", tuo huikkasi käännyttyään jo takaisin hämmentämään suurta kattilaa. Todettuaan kämmenensä rakkulattomiksi Tessa sieppasi tarjottimen mukaansa ja lähti viemään sitä lähes päät toisissaan kiinni kujertavalle nuorelle pariskunnalle. Erikoinen nelikko näytti myös olevan edelleen syventyneenä keskusteluunsa ja Tessa saattoi vain toivoa, etteivät he keskeyttäisi sananvaihtoaan hänen saavuttuaan viereisen pöydän ääreen.

Re: Valintojen edessä

Posted: Sat Feb 17, 2018 4:40 pm
by Tinanja
Ingvild

Nainen nojautui paremmin nojaamaan tuoliaan vasten, kun jäi kuuntelemaan keskustelua hetkeksi. Llianjin monien sanojen seasta nainen erotti väsymyksen, järkytyksen, ja sen tuoman varovaisuuden. Ehkä tuon seikkailun ajoista oli liikaa aikaa, ehkä varovaisuus vei voiton jo tuosta? Ingvild tiesi, että matka oli vaarallinen, koko retki oli vaarallinen, ja varmasti Aminkin oli sen tiennyt. Siitä huolimatta, miten tuo nainen oli kadonnut Tanamoriin johtaviin tunneleihin teille tiettymättömille, hän ja Llianjin eivät olleet täyttäneet tehtäväänsä, jonka olivat saaneet Metikseltä: heillä ei ollut yhtään enempää varmaa tietoa lohikäärmeestä kuin silloinkaan, kun he lähtivät Metiksestä tänne. Eikä Ingvildillä ollut aikomustakaan saada tätä kaikkea heidän kahden niskoilleen... neljä oli parempi määrä seurueelle kuin kaksi.
"Llianjin, sinäkään et voi kieltää sitä, että olisi suuri, liian suuri sattuma, mikäli sekä Tanamor, että lohikäärme olisivat Phoeben alla sattumalta, yhteydessä toisiinsa, vaikka et uskoisikaan mitään, mitä sieltä löytyi", Ingvild huomautti pistävästi. "Meillä ei myöskään ole ylimääräistä tietoa tilanteesta näiden... satunnaisten tiedonmurujen lisäksi", Ingvild jatkoi, kun Llianjin tuntui työntävän epäilyksensä jopa faktojen ohitse siitä huolimatta, että tämä suostui viimeinkin lähtemään vuoristoja kohden.

Ingvild vilkaisi myös ohimennen Eliezeen, joka ehdotti matkareittejä. Oli hyvä tietää, että ainakin tuo yllättävän aktiiviseksi keskustelussa osoittautunut nainen oli hänen kanssaan samaa mieltä matkalle lähtemisestä. Se antaisi pientä vipuvartta Llianjinia vastaan, kun Aleoon piti suhtautua tietyllä varauksella, vaikka haltia nyt olikin tavoitteensa suhteen samoilla suunnilla kuin hänkin.
"Pääsemme varmasti nopeammin lähelle vuoristoja, mikäli emme kierrä Bestlan kautta. Se on kuitenkin käytännössä keskellä maata... ja vuoristojen suuntaan kulkee kuitenkin käytettyjä teitä... Säästämme aikaa sillä reitillä", Ingvild totesi viitaten sanoillaan suorempaan linjaan pohjoisempaa vuoristoa kohden kuin mitä Bestlan kautta kiertäessä tulisi. Siltikin matka veisi ainakin kaksi viikkoa riippuen siitä, missä kohtaa vuoristoa Antez olisi, hevosillakin. Mäkinen maasto varmasti hidastaisi jonkin verran matkantekoa puhumattakaan mahdollisista ongelmista... Lisäksi oli mahdoton tietää, mihin matka siitä johtaisi, ja olisi varauduttava kohtalaisen pitkään, hitaaseenkin matkantekoon, ja mahdollisesti jopa vuodenajan vaihtumiseen.

Tuon huomio kuitenkin kiinnittyi matkavalmistelujen ajattelun sijaan tarjoilijaan, joka tuntui pyörivän siinä viereisessä pöydässä turhankin kauan, asetellen hitaasti tarjottavia niitä tilannteiden eteen. Ingvild vilkaisi tuota ohimennen, ja tuhahti hiljaa, muttei sanonut mitään. Maagikkonainen seurasi katseellaan, miten tarjoilija viimein lähti takaisin töihinsä tiskin luokse varmaan jakamaan tietoa, jonka heidän pöydästään oli kuullut. Olisi kyllä viimeinen tikki, mikäli koko Phoebe puhuisi jostakin matkasta. Toisaalta, ehkä nuo näkisivät heidät vain satunnaisina seikkailijoina... paitsi että Aleo ei ollut kovin tavanomainen.

Aleo

"Muistuttaisin herra Shalheiraa siitä, että te olette se, joka näki näkyjä Tanamorissa, ja joka kivenkovaan edelleen väittää kaikesta näkemästään ja kokemastaan huolimatta vastaan. Arkistoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, eikä Atlashaltioilla ole mitään tekemistä... tietojen vääristelyn kanssa, kuten asian niin epäkohteliaasti viitsit ilmaista. En myöskään ole varma siitä loogisuudestasi ja järkevyydestäsi, tunnut olevan turhankin ärtynyt tänään... Saiko luolien kosteus kolotusta vanhoihin luihisi?", Aleo totesi terävän viileästi Llianjinille, kun mies alkoi haukkua ja aliarvioida Atlashaltioiden perimätietoa, arkistoja, jotka ylsivät aina maan luontiin saakka. Ne eivät olleet missään tapauksessa saaneet ihmisten ja muiden haltioiden tapaisia piirteitä tarinoiden suurentelusta tai vääristelystä, kuten tuo itsestään liikoja luuleva Rheanhaltiamies tuntui nyt kuvittelevan. Aleo ei edes huomannut sitä, että tarjoilija jäi viereiseen pöytään turhankin pitkäksi aikaa, vaan katsoi jopa kylmästi Llianjiniin. Tuollainen herjaaminen oli turhaa, typerää, eikä missään nimessä kasvttanut Atlashaltiamiehen muutoinkin olematonta arvostusta tuota Rheanhaltiaa kohden.
"Ja olen neitien kanssa samaa mieltä matkareitistä", Aleo näytti nyökkäävän lyhyesti Ingvildille ja Eliezelle näiden keskustellessa matkareitistä ja ajatuksista. "Suorin reitti on varmasti järkevin valinta", sitä paitsi, hän halusi tavata tämän Atlashaltiasankarin, joka tietäisi lisää tästä mystisestä Tanamoriin ja lohikäärmeeseen liittyvästä tapahtumaketjusta, joka oli mitä ilmeisimmin muuttanut maailmaa.

Aleo laski nyt viimein huomionsa ruokaansa, ja tuhahti tyytymättömänä kun huomasi hänelle katettujen ruokailuvälineiden olevan aseteltuina vinosti lautasen yhdelle puolelle. Täysin sivistymätöntä käytöstä näinkin suurelta ja siistiltä majatalolta, mies ajatteli tuhahtaen, mutta antoi asian vielä ainakin olla. Tämä ehti leikata palan ilmeisesti voissa paistetusta jäniksestään, ja maistaa sitä, ennen kuin mies laski haarukkansa lähes koskemattoman lihankappaleen kanssa siihen lautaselle vain työntääkseen veitsellä sen kokonaan auki, sivuun vihannesten kanssa paljastaen hieman raa'an sisustan. Kastike levisi pitkin lautasta siitä kohdasta, mihin sitä oli melkein siististi yritetty asetella.
"Tarjoilija!" Atlashaltia korotti sitten ääntään ja viittasi sormellaan osoittamalla jompaakumpaa tarjoilijoista melkein huitaisten Llianjinia miehen leveän hihan huitaissessa Llianjinin aamiaista ohimennen, kuitenkaan mitään lattialle työntämättä. Kun tarjoilija tuli kuuloetäisyyden päähän, Aleo viittasi lähes koskematonta ruokaansa kohden ja tuhahti. "Eikö teiltä löydy yhtään mitään parempaa? Tämä on niin ala-arvoista, etten voi edes kuvitella syöväni tätä loppuun saati maksavani tästä yhtään kolikkoa", Atlashaltia tuhahti katsoen nyt läpitunkevana tarjoilijaa, osoittaen yhtä aamiaistarjoilun kalleimmista annoksista, joka nyt kylmeni siinä haltian edessä. "Ensinnäkään tämä on puoliksi valmistettu, ei edes kokonaan kypsennettyä, ja asettelu on kamalinta, mitä olen nähnyt matkoillani", mies lisäsi. "Vaadin uuden, huolella valmistetun annoksen samaan hintaan, ja nopeasti!" Aleo tuhahti katsoen edelleen tuota tarjoilijaa kohden tuimasti, nyt nojautuen taaksepäin tuolillaan, jotta saastainen annos voitaisiin viedä hänen silmistään pois. "Lisäksi haluan lasin hienointa viiniänne", Atlashaltia sanoi vielä kylmästi.

Re: Valintojen edessä

Posted: Sun Feb 25, 2018 9:11 pm
by Kuparirapu
Llianjinin äsken kerätty mielenrauha sai ikävän särön Aleon avatessa suunsa, ja vuodattaessa piikikkäitä mielipiteitään omaan raivostuttavaan tyyliinsä. Rauhoituttuaan muutaman henkäyksen verran vanha haltia kohtasi Atlashaltian katseen.
"Jos sanani vaikuttivat todella noin epäystävällisiä, pahoittelen niitä. Mutta huomaan, ettei teillä ole ongelmia siirtää keskustelua henkilökohtaisuuksiin, herra Om'arda," Llianjin totesi hyisesti. "Ja luolassa tapahtuneet näyt, väittitepä te mitä tahansa, voivat olla lähtöisin muustakin kuin yksinomaan Jumalalisesta alkuperästä. Toivon että teillä, kaikilla teillä, on kykyä pitää näkemyksenne tarpeeksi avarina. Ensimmäinen vaihtoehto ei välttämättä ole sen oikea, vaikka sitä toistelee kerta toisensa jälkeen ääneen. Se on minun lähtökohtani, jonka olen havainnut erittäin hyväksi monta kertaa."

Hieraisten leukaansa mietteliäänä Llianjin antoi muiden odottaa hetken aikaa mielipidettään matkareitistä. Hän kuitenkin oli yhä ryhmän nimitetty johtaja, miten paljon se enää merkitsikään, ja Llianjin aikoi pitää arvosta kiinni itsensä ja muiden vuoksi. Lopulta hän nyökkäsi ja sanoi:
"Hm. Olen Ingvildin ja herra Om'ardan kannalla. Jos mahdollista, meidän on parempi välttää Bestlan kautta kulkemista, vaikka joudummekin hankkimaan täältä muonavaroja vuorille asti. Mutta suora reitti on parempi, myös koska minua huolettaa mahdollisuus että joku voisi tunnistaa meidät Bestlassa."
"Kuten jo Harjavan kievarissa pääsimme näkemään, huhut lihottavat totuuksia naurettaviin mittasuhteisiin, ja Jumalat yksin tietävät mitä kaikkea tarinoita meistä on jo ehditty keksiä. Ei, on parempi että poikkeamme päätieltä ja oikaisemme suoraan vuoristoon," Llianjin täsmensi.
Vanha haltia aikoi juuri nauttia höyryävästä juomastaan täysin sydämin, mutta Aleon ääni ja kädenheilautus saivat Llianjinin tönäisemään tuoliaan kauemmas juomaansa suojellen. Joku tarjoilijaparka sai kuulla Atlashaltian nenä pystyssä esittämän valituksen kuinka ruoka ei ilmeisesti ollut kunnollista, tai hänen arvoistaan. Llianjin ei edes huomannut mitään vikaa toisen annoksessa, mikä sai hänet mulkaisemaan Aleota synkkänä kuin myrskypilvi.
"Koskaan, kautta Salinjen tulenhehkuisen nimen, en koskaan ole törmännyt henkilöön joka ansaitsisi enemmän sauvasta sormilleen! Oppilaideni kohdalla syy on heidän vähäisissä elinvuosissaan, mutta että vuosituhannen ikäinen Atlashaltia vikisee ateriastaan kuin keskenkasvuinen peikkonulikka! Jumalat suokoon minulle kärsivällisyyttä etten tee pian jotain harkitsematonta!"
Aleon annos oli ehdityt kerätä pois kun Llianjin ponkaisi seisomaan niin että tuoli narahti lattiaa vasten, ja heittäen Aleoon vielä yhden halveksuvan katseen hän harppoi tiskille. Vanhan haltian kädet tömähtivät sileää puupintaa vasten ja sulkien silmänsä hän huokaisi syvään, ennen kuin hymyili rauhoittavasti muutamalle lähimmälle tarjoilijalle.
"Pyydän syvästi anteeksi seuralaiseni puolesta, hänellä ei ole oikeutta tuollaiseen."
Kaivaen hetken rahapussiaan Llianjin asetti muutamia sayrejä tiskille ja jatkoi:
"Tämä vaivoistanne. Vaikka toverini ei ole samaa mieltä, minulla ja muulla seurueellani ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa tästä paikasta."
Llianjin oli jo aikeissa palata pöytään, mutta epäröi hetken ja lisäsi vielä muutaman sayrin kasan päälle.
"Jos vain sopii, voisin vielä haukata muutaman paistetun kananmunan. Meillä on raskas matka edessämme."
Nyökäten vielä kiitokseksi Llianjin palasi takaisin ja istui paikalleen selvästi rauhallisempana kuin äsken. Kolmatta kertaa hän ei moittinut Aleota katseellaan; hän ei aikonut ryhtyä haltiamiehen lapsenvahdiksi. Altashaltia voisi itse päätyä johtopäätökseen mikä hänen asenteessaan oli vikana, tai sitten ei. Kun tämä kaikki olisi ohi, hän voisi palata muiden kaltaistensa pariin kertomaan kuinka ala-arvoisia koko muu maailma heidän mielestään oli.
"Minun on vielä järjestettävä muutama asia majatalon omistajan kanssa, joten jokaisen on parempi alkaa jo pakata tavaroitaan. Kunhan muonavarat ovat järjestetty ja hevoset lähtökunnossa, meillä ei ole syitä viivytellä lähtöä."

Re: Valintojen edessä

Posted: Fri Mar 02, 2018 9:54 pm
by Arlin
Aleo halusi selkeästi vielä jatkaa väittelyä Llianjin kanssa, entistä kovemmin jopa. Todennäköisesti sen takia, koska vanha haltia kehtasi verrata Atlashaltioiden perimätietoja samankaltaisiksi muiden kansojen tarinoihin nähden. Rajujen loukkauksien välistä Lalfar kiinnitti kuitenkin huomiota Aleon puheista Llianjin näyt, joita tämä puheen mukaan näki. Tästä puolhaltia ei ollut vielä kuullutkaan. Llianjin vastasi vielä Aleolle takaisin siihen tapaan, että ainakin Aleo uskoi näkyjen tulleen jumalilta. Mistä helkkarista he puhuvat? Vaikka Lalfarin ilmeestä sitä ei paljon huomannutkaan, hän halusi tuskaisesti kysyä asiasta lisää, mutta hän ei halunnut vaikuttaa liian uteliaalta. Sitä paitsi puolhaltia huomasi sivusilmällä sen saman yliuteliaan tarjoilijan tarjoamassa vieresellä pöydällä, todennäköisesti kuullen Llianjin sepustukset jumalista ja näyistä. Toivon mukaan tarjoilija piti heitä jo hulluina, eikä jakaisi tietoa heistä eteenpäin, mutta se oli vain toiveunta.

Väittely näytti onneksi keskeytyneen yksimieliseen päätökseen oikaista vuorille. Lalfar vain nyökkäsi muiden päätöksille, eikä aikonut esittää vastaväitteitä. Puolhaltia oli tyytyväinen, että he pystyivät yhdessä olla aina toisinaan yksimielisiä jostain. Kuitenkin Aleo päätti yllättäen rikkoa rauhan täysin kutsuessaan tarjoilijan hänen luokseen ja valittaen hänen ruokaansa, joka ei kuulemma ollut tarpeeksi hyvin valmistettu hänelle. Varmasti koko majatalon kaikki asiakkaat ja henkilökunta nyt tuijottivat heidän pöytänsä suuntaan. Lalfar siemaili hiljaa teetään, yrittäen pysyä rauhallisena, asiallisena ja olla moksiskaan muista, vaikka hän halusikin Llianjin tapaan nyt raivota tälle kipeimmillä loukkauksilla, joita tämä tiesi. Llianjin harppoessa tiskille esittämään pahoittelunsa, Lalfar vilkaisi hetkeksi Ingvildiä kuin kysyessään tämän mielipiteitä. Luolasta löytyneitä papereita ei kenties ollut viisainta ainakaan tämän jälkeen levitellä pöydälle. Llianjin sekä Aleo olivat molemmat liian äärimmäisiä persoonia tällaisen asian ratkaisemiseksi.

Llianjin palasi pian takaisin ja ehdotti, että he lähtisivät ilman turhia viivyttelyjä, kunhan tarvittavat asiat matkaa varten on hankittu. Lalfar nyökkäsi vastaukseksi ja söi loppuja aamiaisestaan. Noustessaan ylös, tämä vielä katsoi Ingvildiä, viittasi silmillään muualle, jotta tämä tiesi lähteä hänen mukaansa keskustelemaan kokousasiakirjoista ilman muuta ryhmää.

Re: Valintojen edessä

Posted: Sun Mar 04, 2018 11:02 am
by Kide
Aamiaiselle tullut nuoripari ei näyttänyt huomaavan muuta kuin toisensa, mutta tällä kertaa Tessaa ei haitannut, vaikka hän joutui hetken odottamaan ennen kuin tuo kaksikko irtautui toisistaan ja hän pääsi tarjoilemaan heille. Tämä vain tarjosi Tessalle pienen hetken lisäaikaa kuunnella hänen seläntakanaan toisessa pöydässä käytävää entistä erikoisemmalta vaikuttavaa keskustelua. Jo puheet näyistä olivat saada Tessan suun loksahtamaan auki, mutta hän onnistui pitämään pehmeän hymynsä kasvoillaan nuoren parin juuri käännyttyä hänen puoleensa. Sen sijaan puhe näkyjen Jumalallisesta alkuperästä oli niin yllättävä, että toinen puurolautasista kolahti pöytään tarkoitettua äänekkäämmin.
Tessa päätti vielä kysyä yhtä hymyä olevilta asiakkailtaan, oliko heillä kenties syytä juhlaan juuri tänä päivänä, mutta oli niin keskittynyt kuuntelemaan selän takanaan käytyä keskustelua, ettei ollut varma oliko nuori poika vastannut heidän menevän vai jo menneen naimisiin. Lisäksi tyttö kertoi innoissaan jotain kukkaseppeleistä ja pitsisestä hartiahuivista.
"Sepäs ihana kuulla", Tessa totesi aurinkoisesti, kun ei suoraan onnitellakaan uskaltanut, ja niiasi pienesti ennen kuin suuntasi takaisin tiskiä kohti. Hän ei uskaltanut jäädä pidemmäksi aikaa tuon nelikon lähettyville viivyttelemään, jottei olisi herättänyt epäilyksiä. Vähänpä neiti tiesi, kuinka paljon hän oli jo varovaisuutta tuossa tarkkaavaisessa pöytäseurueessa nostattanut.

Tessa ei ehtinyt tiskille asti, kun hänen takaansa kaikui isoon ääneen pyyntö tarjoilijasta. Atlashaltian huudahdus sai kylmät väreet juoksemaan pitkin Tessan selkää; tuosta äänensävystä ei ollut epäilystäkään, etteikö se tarkoittanut jonkin olevan pahasti vialla. Tiskin taakse jähmettyneestä toisesta tarjoilijasta paistoi selvästi pelko, kun tämä tuijotti nelikon pöytää kohti. Alistuneesti huokaisten Tessa käännähti ympäri ja palasi häntä viittovan haltian luo.
Tessa piti ilmeensä neutraalina, vaikka miehen kiukkuiset sanat ja katse tuntuivatkin porautuvan hänestä läpi. Tarjoilija kumartui varovasti lähemmäs katsomaan annosta. Hän oli olettanut, ettei siinä olisi mitään muuta vikaa kuin se, mitä tuo hapannaama halusi siinä näkevän, mutta saikin huomata olleensa väärässä. Liha todellakin näytti olevan keskeltä vielä aavistuksen raakaa, ja se sai Tessan kurtistamaan kulmiaan.
"Syvimmät pahotteluni keittiön puolesta. Mää varmista itte, että teidän seuraava annos on kelvollinen", Tessa totesi napatessaan annoksen ja ruokailuvälineet pöydältä. Hän vilkaisi Aleota aidon pahoittelevasti ja totesi vielä:
"Ja viiniä on tulossa tuota pikaa." Nainen niiasi pikaisesti ja suuntasi keittiötä kohti rivakoin askelin. Heti Tessan käännyttyä pöydästä hänen ilmeensä synkkeni ja hän mietti saisiko vatsaansa jääpuikkoja vai toisen miehen kantamista miekoista, mikäli seuraava annos ei tätä tyydyttäisi. Ehkä henkilökohtainen lupaus ruuan laadusta ei ollutkaan viisain idea. Heidän ruokansa olivat kyllä lähes poikkeuksetta onnistuneita ja pidettyjä, eikä Tessa voinut käsittää miten huonoa tuuria tarvittiin, että selvästi majatalon tarkimmalle ja ylpeimmän oloiselle asiakkaalle sattui epäonnistunut annos. Tämä oli parempi hyvitellä kunnolla, jos he eivät haluaisi mitä ilmeisimpien matkalaisten kertovan kulkiessaan huhua Wanhan Lohikäärmeen olevan Phoeben ala-arvoisin ruokapaikka.

Tessa pujahti suorinta tietä keittiöön selittämään tilanteen kokille, joka näytti yhtä yllättyneeltä siitä, että annos oli jäänyt raa'aksi. Annoksen asettelussa ei heidän kummankaan mielestä ollut mitään vikaa, mutta hartioitaan kohauttaen Tessa kehotti kokkia kehittämään jotain muuta ja tekemään annoksesta normaalia runsaamman. Nainen pyörähti takaisin tiskin puolelle ja kääntyi selaamaan katseellaan uudelleen pulloja notkuvaa hyllykköä. Hän kohotti kätensä tarttuakseen yhteen kauniimman vihreistä pulloista, mutta epäröi yhden sydämenlyönnin ennen kuin otti sen käteensä. Hän ihaili ajan kellastamaa, kauniilla tekstillä varustettua etikettiä, joka jo kertoi pullon iästä ja arvokkuudesta. Nielaisten tarjoilija laski pullon pöydälle - hän ei olisi halunnut luopua tästä yksilöstä maksutta, mutta nyt olisi ehkä pakko. Kalliimmaksi heille kävisi, mikäli majapaikasta lähtisi liikkeelle huonoja huhuja.

Tiskiin isketyt kädet saivat Tessan kääntämään katseensa pullosta säpsähtäen. Tiskin taakse oli ilmestynyt toinen seurueen miehistä, ja Tessa ehti jo pelätä, että myös tämä oli löytänyt jopa teestään jotain valittamisen aihetta. Mies kuitenkin yllätti ystävällisyydellään jo toistamiseen, ja sai Tessan miettimään, mitä tämä teki noin nyrpeässä seurassa. Jos Tessa oli ehtinyt kuulemaan oikein, he olivat suuntamassa vuoristoa kohti, eikä hän voinut kuin ihmetellä miksi noin eripuraisen oloinen seurue suunnitteli yhteistä ja niin pitkää matkaa.
Tessan olisi tehnyt mieli työntää rahat takaisin vanhaa haltiaa kohti, mutta hän tiesi kuinka kalliiksi toisen annoksen valmistaminen, saati tuo viinilasillinen, heille tulisi. Eikä haltia todellakaan vaikuttanut siltä, että hänelle olisi tehnyt tiukkaa tarjota rahojaan.
"Kovasti ystävällistä, hyvä herra, mutta eihän teidän olis tarvinnu", Tessa totesi kuitenkin, antaen miehelle näin mahdollisuuden kerätä omaisuutensa vielä tiskiltä, vaikkei itse hopealantteja takaisin tätä kohti työntänytkään. Mies ei kuitenkaan tehnyt elettäkään peruakseen avokätisyyttään, vaan hetken epäröinnin jälkeen kilauttikin muutaman kolikon lisää muiden päälle ja antoi oman tilauksensa.
"Suuret kiitokset, herra! Paistettuja munia tulossa pian", Tessa totesi kiitollisena nyökäten. Jos pöytäseurueen toisen miehen sanat tuntuivat kylmettävän jokaisen solun, niin tämän miehen käytös oli täydellistä vastalääkettä sille. Lämmin hymy oli palannut Tessan kasvoille ja tuikki naisen harmaissa silmissä asti. Katsellessaan vanhan haltian palaavan seurueensa luo Tessa ei voinut olla miettimättä, oliko mies tarkoittanut matkan raskaudella sen pituutta vai sittenkin seuraa.

Tessa siirtyi itse keittiön puolelle paistamaan pyydetyt kananmunat, jotta kokki sai keskittyä uuden, täydellisen jänisaamiaisensa kokoamiseen. Annoksen viimein valmistuttua he katselivat sitä hetken ja nyökkäsivät yhtä aikaa tyytyväisinä lopputulokseen. Kauniisti leikattu lihanpala oli kullanruskea, eikä ollut epäilystäkään etteikö se olisi ollut täydellisen kypsää myös sisältä. Lihan viereen oli aseteltu kauniiseen jonoon joukko värikkäitä kasviksia ja kaiken kruunasi ohuiksi raidoiksi kasvisten päälle valutettu paksu viinikastike. Heillä kummallakaan ei ollut hajuakaan, miltä tuon omituisen haltian mielestä ruoka-annoksen tulisi näyttää, jos edellisen asettelu oli ollut niin kamala, mutta ainakin tämä versio oli erilainen ja heidän molempien mielestä herkullisen näköinen. Tessa laski molemmat ruoka-annokset suurelle tarjottimelle varovasti ja kävi vielä kaatamassa lasillisen upean syvänpunaista viiniä aiemmin valitsemastaan pullosta. Huultaan purren tarjoilija empi vielä hetken viinipulloa kädessään punniten ja kaatoi sitten viiniä vielä kolmeen lasiin, joista toisen hän otti omalle tarjottimelleen ja kaksi muuta antoi toisen tarjoilijan huostaan. Tessa halusi kiittää vanhaa haltiaa tämän ystävällisyydestä tarjoamalla tällekin viinilasillisen, mutta koki siinä tapauksessa velvolliseksi tarjoamaan viiniä myös seurueen naisille. Ehkä tämä ystävällisyyden ele kohottaisi hieman seurueen mielialaa, tai hän ei ainakaan saisi seuraavaksi miekasta täytettä omalle vatsalleen.

Tarjoilijat kiiruhtivat nelikon luo. Tessa asetteli rivakasti, mutta erityisen tarkasti molemmat annokset, ruokaluvälineet ja lopuksi viinin miesten eteen. Ensin annoksestaan valittaneelle herralle, vaikka olisikin mieluummin tarjoillut paistetut munat mukavemmalle miehelle ensin. Sillä välin toinen tarjoilija laski viinilasit naisten eteen ja jäi odottamaan Tessaa kädet seläntaakse ristittynä.
"Pahottelut keittön puolesta koko seurueelle. Toivottavasti ruoka ja viini maistuu", Tessa totesi lopuksi lämpimästi hymyillen ja kuin yhteisestä merkistä tarjoilijat niiasivat ja poistuivat saman tien takaisin tiskiä kohti. Edes toisen miehen avokätisyys ei riittänyt jättämään heitä voitolle noiden neljän viinilasillisen jälkeen, mutta ainakin Tessa toivoi pelastaneensa Wanhan Lohikäärmeen maineen, vaikka toinen miehistä vaikuttikin siltä, ettei tälle todennäköisesti kelpaisi mikään.

Re: Valintojen edessä

Posted: Sun Mar 11, 2018 12:40 pm
by Tinanja
Ingvild

Ingvild oli seurannut keskustelua matkareitistä ja nyökkäsi lopulta, kun Llianjin ja Aleo olivat kerrankin samaa mieltä jostakin asiasta. "Suoraan vuorille siis", Ingvild sanoi nyökäten vastapäätä itseään istuvalle kaksikolle. Onneksi säät voisivat vielä suosia heitä, joten matka voisi jopa edetä ihan miellyttävästi, olettaen, että nuo kaksi miestä tulisivat edes jotenkin toimeen. Naisen ilme tosin muuttui nopeasti melkein tyytyväisestä tyytymättömäksi Aleon heilauttaessa kättään tarjoilijaa kutsuessaan. Ingvild kuitenkin piilotti nopeasti ilmeensä teemukinsa taakse maistaessaan tummaa, täyteläistä ja ehkä turhan kauan hautunutta juomaansa. Pienestä kitkeryydestä huolimatta tee maistui paremmalta kuin mitä se matkalla harvoin oli maistunut, joten nainen päätyi tyytymään siihen seuratessaan, miten Aleo kertoi tarjoilijalle saaneensa majatalon kalleimmasta annoksesta raa'an version, ja sehän ei herran elämään sopinut laisinkaan. Toisaalta nyt taisi olla heidän matkansa aikana ensimmäinen kerta, kun koko porukka istui jossain muualla kuin leirinuotion ympärillä aamiaisella Harjavan Kievarista lähtemisen jälkeen.

"Jos haluamme lähteä jo tänään, meidän kannattaisi varmaan hajaantua", Ingvild ehdotti sitten Aleon odottaessa uutta ruokaansa, Llianjin tehdessä lähtöä johonkin. Ingvild ymmärsi, että tuota ärsytti Aleon käytös - ei se hänestäkään ollut oikein, tai no, tapaa olisi voinut hieman pehmentää, mutta Llianjin tuntui ottavan hyvin henkilökohtaisesti kaiken, mitä Atlashaltia sanoi. Ei Aleon ulosanti ollut kohteliasta, mutta tähän saakka Atlashaltia oli kyllä täyttänyt ne vähän lupauksensa, vähän sanansa, ja tuonut heille enemmän tietoa tästä lohikäärmeongelmasta kuin mitä he olivat voineet uskoa todeksi.
"Hajaantua esimerkiksi niin, että osa lähtee ostamaan ruokatarvikkeet, osa lähtee katsomaan, että hevoset ovat lähtöä vaille valmiita, ja kunnossa varusteita myöten, ja jos joku tarvitsee jotain vaatekerran tai varusteiden uusimista, niin sen ehtisi vielä tehdä ennen lähtöä", Ingvild sanoi sitten vielä, katsoen nyt Llianjinia, joka lähti pöydästä hänen sanoistaan välittämättä. Ei tuonkaan käytös ollut toisinaan yhtään sen aikuismaisempaa kuin mitä Aleolla oli, varsinkaan jos asiat eivät menneet kuten hän halusi. "Vai mitä mieltä te muut olette?" turha kai tänne kaupunkiin oli pidemmäksi aikaa jäädä, varsinkaan kun he olivat jo löytäneet täältä enemmän tietoa mitä olivat osanneet uskoakaan... Vaikka Ingvildkään ei ollut täysin varma vielä, mitä olisi uskonut. Toki itse lohikäärmekin tuntui jo liian uskomattomalta, puhumattakaan siitä, mitä kaikkea sen jälkeen oli tapahtunut.

Ja sitten Llianjin palasikin esittämään oman vaihtoehtonsa, tuskin kuulemattakaan Ingvildin kommenttia. Se sai naisen kasvoille kohonneen tyytymättömän ilmeen jäämään, ja tämä vilkaisi polttavalla, ärtyneellä katseella Llianjinia, joka tarvitsisi pian itsekin sauvastaan sormilleen, kuten tämä näytti ajattelevan Aleosta. Olisi tuo silti voinut kuunnella mitä muilla oli sanottavanaan.

Aleo

Näistä tarjoilijoista se vanhempi tarjoilija palasi takaisin hakemaan raa'an annoksen. Tarjoilija oli ilmeisesti korkea-arvoisempi vähäisten ihmisten, vähäisen majatalon auktoriteetin osalta, kun tämä näytti ottavan asian hoitaakseen nopeammin kuin tuo toinen osasi edes reagoida. Siitä haltia jopa oli ihan tyytyväinen ja jäi odottamaan tarjoilijan paluuta uuden annoksen kanssa. Oli turha kuvitella, että hän söisi raakaa ruokaa. Oli jo myönnytys, että hän suostui syömään jotain, mitä nuo ihmiset olivat tehneet ensin pyöritellessään saalista ties miten ja ties missä. Ingvildin sanat saivat hänet hetkeksi havahtumaan ajatuksistaan.
Aleo päätyi ruokatilanteestaan huolimatta nyökkäämään Ingvildille. "On järkevää jatkaa matkaa heti, kuin vain mahdollista", tuo sanoi vilkaisten Llianjinin perään siinä ohimennen, kuitenkaan vanhemman, nyrpeän haltian tekemisiä sen enempää kommentoimatta tai huomioimatta. Lopulta hän sai ruokansa, joka näytti merkittävästi paremmalta kuin aiempi annos. Mies tyytyi nyökkäämään lyhyesti, mutta näkyvästi tarjoilijalle tämän tuodessa viiniä ja hänen ruokansa. Ruoka oli jopa tällä kertaa merkittävästi parempi, mitä se edelliskerralla oli. Haltia tökki sitä hetken aikaa ennen kuin uskaltautui maistamaan sitä vian todetakseen sen olevan kohtalaista. Ei hyvää, hän oli ehdottomasti syönyt elämänsä aikana paljon parempaakin ruokaa. Mutta tämä menetteli. Tuo maistoi hitaasti myös viiniään ja totesi sen olevan kelvollista. Ei hän sitä laatuviiniksi olisi sanonut, mutta se oli kohtalaista. Haltia söi lähes puolet ruuastaan, joi hitaasti viininsä siinä muista niinkään välittämättä.

"Kuten sanottu, matkaa tulisi jatkaa mahdollisimman nopeasti", Aleo sanoi vielä ruokaa hitaasti maistellessaan. "Tarvitsen torilta joitain tarvikkeita vielä, joten minä ainakin kierrän sitä kautta...", haltia jatkoi sitten laskien viimein haarukan lautaselle, ja juodessaan viimeisenkin tilkan siitä kohtalaisesta viinistä. Lopulta haltia näytti olevan valmis ja tyytyväinen aamiaiseensa - tai ainakin tyytyväisempi kuin aiemmin. Tämä kurottautui ottaman hallitulla liikkeellä vyöltään kaksi kultarahaa ja joitain kuparirahoja, jotka jätti lautasensa vierelle nousten sitten tuoliltaan ja pujottautuen sen taakse pois pöydän äärestä. "Joten, tapaammeko tunnin päästä talleilla ja jatkamme matkaa?" haltia kääntyi katsomaan vielä ryhmäläisiään.

Re: Valintojen edessä

Posted: Sat Mar 17, 2018 4:51 pm
by Kuparirapu
Kuullessaan askeleita Llianjin oli jo aikeissa kiittää tarjoilijoita nopeasta palvelusta. Mutta kun hänen eteensä aseteltiin myös viinilasi, vanha haltia kohotti kulmiaan rehellisen yllättyneenä. Hän ehti juuri ja juuri kiittää tarjoilijoita lämpimällä hymyllä, ennen kuin he antoivat asiakkailleen kohteliaasti ruokarauhaa. Llianjin poimi viinilasin ja pyöräytti täyteläisenpunaista nestettä reunoja pitkin, nuuhkaisten siitä kohoavia tuoksuja. Tamminen ja kukkea tuoksu, joka paljasti viinin olevan laatupullosta.
"He taisivat korkata yhden majatalon perintöpulloista äskeisen takia," Llianjin totesi ja vilkaisi vain sivusilmin Aleota. "Tätä ei kannata jättää haaskukseen," hän lisäsi osoittaen sanansa Eliezelle ja Ingvildille. Hyvä viini ei ollut aivan omiaan kananmunien seurana, mutta Llianjin uskaltautui maistelemaan pienen siemauksen ennen kuin upotti haarukkansa herkullisen löysään keltuaiseen.

"Jos koette sieltä löytyvän jotain välttämätöntä, niin kaikin mokomin," Llianjin totesi Aleon sanoille. "Tunnin päästä, siis. Neiti Elieze, voisit mennä tallille avuksi hevosten kanssa. Minä puhun muonavarat kuntoon, kuten sanoinkin. Ja Ingvild...ehdit varmaankin pakkaamisesi ohella hankkia hieman lämpimiä vaatteita meille kaikille. Yöt ovat kylmiä rinteillä, tiedän sen kokemuksesta. Ja muistakaa olla täsmällisiä. Joka viivyttelee, saa ratsastaa muut kiinni," hän lisäsi kiinnittämättä huomiota Ingvildin ilmeeseen pöydän toiselta puolelta. Hänen ajatuksensa askartelivat jo vanhoissa, vuorille vievissä reiteissä joita hän oli käyttänyt nuorempana ja joista osa voisi olla vieläkin käyttökelpoisia. Asettaen ruokailuvälineensä siististi lautaselle ja kallistaen loput laadukkaasta viinistä aamiaisen päälle, vanha haltia nyökkäsi kuin luvan antaakseen muille.
"Kas niin, parempi ryhtyä toimeen. En ehdi järjestää kaikkea valmiiksi, muistattehan," hän totesi ja nousi tuoliltaan. Luottaen, että jopa Elieze muistaisi hoitaa oman osansa, Llianjin harppoi jälleen tiskille punniten kukkaroaan toisella kädellä. Se oli jo merkillepantavasti kevyempi kuin silloin hänen sitoessaan sen vyölleen Metiksessä. Mutta vuorilla ei olisi turhia menoja, joten heillä ei pitäisi olla hätää. Kilauttaen rahapussin puupöydälle niin että kolikot helähtivät Llianjin hymyili lähimmälle työntekijälle ja totesi:
"Toivottavasti olette täyttäneet varastonne äskettäin, jotten tilaa enempää kuin voitte myydä. Minun ja seuralaisteni edessä on pitkä matka, ja haluan pitää meidät leivänsyrjässä perille asti. Ensiksi, kuivalihaa tai -kalaa neljälle. Jos teillä on myös leseitä tai..."
Lueteltuaan tilauksen, ja valittuaan muutaman eri vaihtoehdon välillä, Llianjin kiisteli vielä kohteliaasti loppusummasta kymmenisen sayrin molemmilla puolilla ennen kuin järjesti muutaman apulaisen kuljettamaan kaiken talleille asti. Tietenkin vanha haltia olisi voinut kantaa kaiken itsekin, mutta hän halusi antaa innokkaille työntekijöille tilaisuuden ansaita muutama kolikko vaivanpalkaksi ja samalla säästää selkäänsä tulevalle matkalle.

Re: Valintojen edessä

Posted: Tue Mar 20, 2018 10:20 pm
by Arlin
// Autohit - The Vastaus. Ylläpitäjien kesken sovittu, että jatkamme tästä eteenpäin seuraavissa peleissä. Voi vielä tehdä lopettavaa vastausta omien hahmojen kanssa, jos kokee sen tarpeelliseksi ja kirjoitusintoa vielä riittää. Sen jälkeen oletetaan, että kaikki hahmot ovat joko poistuneet paikalta tai muuten hajaantuneet hetkellisesti

Se yliutelias tarjoilija näytti ottavan vastuulleen Aleon valitukset. Se ei erityisesti häirinnyt Lalfaria. Jos nainen halusi lähennellä tätä ryhmää niin kovasti, hän ansaitsisi silloin kaikki ryhmään liittyvät ongelmat. Keskustelut vaikuttivat myös jo käydyiltä tältä erää, joten toivon mukaan Llianjin ei vahingossa levittele lisää tietoa heidän matkasta. Vanha haltia vaikutti kuitenkin tarpeeksi kiireiseltä valitellessaan henkilökunnalle Aleon tuottamista vaivoista, että tämä tuskin löpertelisi ainakaan vähään aikaan turhia. Ingvild ehdotti ryhmän hajaantumista, joka ainakin ensimmäisellä kerralla meni Llianjinilta ohi tämän poistuttua, mutta toisella kertaa Llianjin pääsi vastaamaan ehdotukseen hyväksyvästi. Aleo mainitsi halutessaan mennä torille hakemaan joitain tarvikkeita. Atlashaltian seuraaminen olisi kieltämättä kiinnostavaa, mutta puolhaltia oletti olleensa jo tarpeeksi kiireinen, mikäli hoitaisi hevoset kuntoon, kuten Llianjin ehdotti, sekä hänen täytyi jotain tehdä niille kokouspapereille. Lalfar koki tällä hetkellä pystyvänsä luottamaan vain Ingvildiin tästä ryhmästä niiden dokumenttien kanssa. Ironista kieltämättä, ottaen huomioon, että killan muodostuksen alussa Ingvild vaikutti kenties vähiten luotettavimmalta puolhaltian silmissä.

"Voit luottaa hevosten valmiuden minulle", Lalfar vastasi Llianjille hymyillen kevyesti. Todellisuudessa puolhaltialla ei ollut melkein ollenkaan kokemusta hevosten kanssa. Hän osasi ohjata hevosta lähes suoraa tietä Harjavan kievarille ja hän osasi varastaa hevosen. Kenties tallissa väki osaa auttaa valjastuksessa.

Lalfar istahti vielä hetkeksi nauttimaan juuri kaadettua viiniä. Puolhaltia otti vain pienen kulauksen ja totesi maun katkeraksi. Hän tiesi, tai ainakin oletti viinin olleen hyvin korkealaatuista. Makuun oli silti tottumista, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun Lalfar oli koskaan maistanut viiniä. Hän muisti veljensä Firdornin nauttineen viinistä usein, sen ollessa tämän lempijuomaa, mutta Lalfar lähti kotoa sen verran nuorena, että hänelle ei koskaan oltu tarjoiltu kyseistä juomaa. Lalfar sai kuitenkin juoman alas kurkusta, minkä jälkeen tämä nousi pöydästä todetessaan muiden tekevän samoin. Puolhaltia kiinnitti vielä huomiota Ingvildin menosuuntaan ulos majatalosta ja lähti seuraamaan tätä perässä voidakseen keskustella kokouskirjan kohtalosta.

Re: Valintojen edessä

Posted: Tue Mar 27, 2018 7:32 pm
by Kide
Ruokaansa tyytymättömän haltian ilme ei uudenkaan annoksen edessä ollut näyttänyt erityisen ilahtuneelta, mutta Tessasta tuntuikin, ettei miehen kasvoilla ehkä koskaan ollut hymyä asustanutkaan. Sentään hän ei saanut jääpuikkoja naamaansa tai miekkaa selkäänsä, sen kai saattoi jo laskea voitoksi.
Muiden askareiden ohella Tessa jäi seuraamaan tiskiltä käsin vaivihkaa tuota nelikko, ja etenkin haltiaa, joka hetken jatkuneen tökkimisen jälkeen oli viimein uskaltanut viemään haarukkansa suuhun asti. Kauempaa ja sivusta tarjoilija ei erottanut tarpeeksi hyvin miehen ilmeitä, mutta ainakin tuo näytti saavan tämänkertaisen annoksen alas. Tästä voitoksi luettavasta hetkestä huolimatta nosti Tessa kätensä puuskaan ja tuhahti tyytymättömästi - kuka ihme tuo tyyppi luuli olevansa, ja miten hänen seuralaisensa sietivät häntä. Tai ehkä parempi kysymys oli miksi.

Tessa jäi pyörittelemään juuri puhdistettua tuoppia hajamielisesti käsissään katse kuluneeseen tiskiin liimautuneena. Hän muisteli kuulemaansa ja toisen tarjoilijan kertomaa, mutta ei voinut sanoa olevansa juurikaan tiedoissaan sen enempää rikkaampi, kuin että tiesi seurueen lähtevän pitkälle matkalle. Kohteenaan ilmeisesti jostain syystä kääpiöiden kaupunki. Tai ehkä jokin muu siellä lähellä, sillä ei ainakaan Tessan tietojen mukaan kääpiöiden luo päässyt noin vain. Hänen myöhemmin kuulemansa pala keskustelusta sen sijaan tuntui liian oudolta ollakseen totta, ja Tessa epäilikin olikohan hän kuullut omiaan. Sen verran tarjoilija kuitenkin uskoi kuulleensa oikein, että ystävällisempi miehistä oli maininnut luolan ja siellä tapahtuneet näyt. Mikä ihmeen luola ja ennen kaikkea mitkä näyt oli kuitenkin kysymys erikseen, jonka vastauksen puute sai Tessan kolauttamaan pyörittelemänsä tuopin lopulta tympääntyneenä muiden tuoppien viereen sivupöydälle komean kolauksen saattelemana. Tämän lisäksi Tessa olisi voinut vaikka vannoa, että tuo vanha haltia oli viitannut näkyjen olevan jotenkin jumalallisia, mutta epäili silti kuulemaansa. Nainen oli kuulut niin useita kertomuksia magiasta - vaikkei aina niistäkään ollut varma mikä oli totta ja mikä ei -, että uskoi tietävänsä magialla pystyttävän luomaan näkyjä toisen mieleen. Tämäkään tiedonmurunen ei kuitenkaan saanut hänet kuin puistelemaan päätään hämmentyneenä. Ehkäpä tästä nelikosta ei ollutkaan tämän syksyn mehevimmäksi juoruksi, jolla voisi tienata, mutta ainakin hän osaisi kolikko tai paria vastaan kertoa, minne tämä omituinen seurue oli suuntaamassa.

Jos Tessa oli ollut huolissaan siitä, ettei erikoisen matkaseurueen ruokailusta jäänyt heille juuri ylimääräistä käteen - kiitos seurueen nyrpeimmän jäsenen -, korjasi tilanteen vanhan haltian ennen lähtöään tekemä ruokatilaus. Ja jollei Tessa ollut ollut aivan varma kaikesta kuulemastaan ja oliko nelikko lähdössä yhdessä matkalle, nyt hän ainakin oli. Ja he todellakin näyttivät varautuvan pitkään matkustamiseen asumattomilla seuduilla.
Haltiamies oli kova tinkaamaan, mutta lopulta he pääsivät yhteisymmärrykseen evästen hinnasta, joka Tessan onneksi jäi sen verran mukavaksi summaksi, että se kattoi hieman kahden annoksen valmistamista ja vanhan viinipullon korkkaamista. Kenties tuo ystävällisempi miehistä lopulliseen hintaan juuri sen takia myöntyikin.
Katsoessaan vanhan haltian sekä muidenkin seurueen jäsenten lähtöä ei nainen voinut olla toivottamatta mielessään heille turvallista matkaa ja ennen kaikkea voimia neljännen jäsenensä kanssa, joka oli jo lähtenyt. Palatessaan nelikon tyhjentynyttä pöytää siivoamaan sai Tessa kuitenkin yllätyksekseen huomata, että tuo seurueen erikoisin jäsen olikin jättänyt loppuun asti syödyn ateriansa viereen ihan anteliaasti kolikoita. Vaikkei Tessa tiennytkään olivatko kolikot kiitos maittaneesta ateriasta vai (mitä todennäköisimmin) vain osoitus haltian paksusta kukkarosta, pyyhkäisi tarjoilija ne leveästi virnistäen pöydältä mukaansa.