Page 1 of 5

Pelastus ja kadotus

Posted: Sun Jan 07, 2018 11:33 am
by Kide
// Paikalle saisi ilmaantua ensin Tinanja ja Zahir, ja myöhemmin Kuparirapu Vareon kanssa.

Naenijan iltapäivä ja ilta olivat kuluneet kuin oudossa, paksussa sumussa. Niin hänen kehonsa kuin mielensäkin näyttivät kieltäytyvän tuntemasta mitään, mitä nainen ei juuri nyt olisi pystynyt käsittelemäänkään. Nana koetti hukuttaa loppupäivän erilaisten askereiden parissa; vaikka hän ei pystynytkään tarttumaan kunnolla yhteenkään ajatuksistaan vaan ne vain värjyivät hänen ympärillään, halusi hän unohtaa sen vähäisenkin. Haltia peseytyi viimein kunnolla ja levitti paksun kerroksen orjamaljakasvoidetta kasvoilleen, tarkasti koko alakertansa nurkasta nurkkaan ja järjesteli vääriin paikkoihin eksyneet tavarat paikoilleen, siivosi kamppailun jäljet yläkerrasta ja siirtyi lopuksi laittamaan ruokaa vaikka epäilikin, ettei saisi kurkustaan alas juuri mitään. Syöminen oli muutenkin hankalin osuus, koska silloin ei tarvinnut keskittyä mihinkään. Puolet lihakeitosta jäi pöydälle vieressään vain hieman nurkasta nakerreltu leipäsiivu, kun haltia ponnahti tuskastuneena ylös ja siirtyi kokoamaan kaikki tarvittavat tavarat ja vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten. Pienikin ruokamäärä teki kuitenkin tehtävänsä ja herätteli Nanan ruokahalua. Lopulta hän istahti takaisin pöydän ääreen yhtä aikaa nälkäisenä ja huonovointisena, ja lappoi kylmän keiton suuhunsa mahdollisimman nopeasti. Hän saattoi vain toivoa, että ruoka pysyisi hänen sisällään, jottei hänen tarvitsisi yrittää syödä enää uudestaan.

Illan jo hämärryttyä Naenija oli tehnyt kaiken, mitä saattoi keksiä tekevänsä. Hän istahti ensimmäistä kertaa aloilleen mitään tekemättä ja vain tuijotti eteensä nostanutta pientä pulloa. Edellisen yön ja tämän päivän rasitukset alkoivat viimein ilmoittaa itsestään voimakkaampina ja parantaja tiesi edessään nököttävän hirvasmarjoilla höystetyn voiteen lievittämän pahimmin jomottavia kohti. Hetken pulloa hoikissa sormissaan pöyriteltyään Nana kuitenkin nousi ja kolautti sen viereensä hyllylle lähes vihaisen oloisesti ja nappasikin sen sijaan orjamaljakasvoidepurkin mukaansa ja marssi yläkertaan raskain askelin. Haltia koki, ettei ollut kaiken jälkeen ansainnut lievitystä kipuihinsa vaan päätti kärsiä niistä niin kauan kuin ne kestäisivät. Mutta runneltuja kasvojaan hän yrittäisi saada voiteen avulla parempaan kuntoon - hän ei välittäisi herättää huomiota huomenna yhtä paljon kuin oli sitä tehnyt tänään.

Haltian jokaisen lihassolun huutaessa lepoa oli Nanan lopulta uskaltauduttava sänkyynsä. Usvavaippa hänen päänsä ympärillä oli hälventynyt uhkaavasti iltaa kohden eikä Nana olisi halunnut jäädä vielä aloilleen ajatuksiaan kohtaamaan. Hän ei kuitenkaan tiennyt kauanko olisi enää pysynyt pystyssä, jos olisikin keksinyt itselleen vielä tehtävää. Naisen täytyi myöntää, että jalkojen oikaisu, pehmeä sänky ja lämmin peitto tuntuivat varsin ihanilta, mutta siihen mukavuudet loppuivat. Hänen kieppuvat ajatuksensa olivat kuin piikkilankoja, jotka raastoivat hänen päätänsä sisältäpäin. Vastaamattomia kysymyksiä oli aivan liikaa ja niiden takana värjyi jatkuva pelko niin Nafista kuin huomisesta päivästä ylipäätään. Ja myös pelko Vareon puolesta. Vaikka Nana ei pystynytkään muistamaan kaikkea keskeyttämästään välikohtauksesta Vareon ja Zahirin välillä, muisti hän tarpeeksi tuon kauppiaan sanoista ymmärtääkseen, kuinka suuren riskin kalju mies oli ottanut viedessään hänet Zahirin puheille. Kauppias ei ollut kierrellyt sanoissaan vaan antanut Vareolle suoran tappouhkauksen, eikä Nana epäillyt miehen sanoja. Eikä myöskään hänen puheitaan kiduttamisesta. Hyvät Jumalat, kuka se mies oikein oli ja mistä Vareo hänet tunsi? Tai kuka oli Zahirin mainitsema nainen - Caly? Calla? Ei vaan Cayla -, jonka molemmat tunsivat ja joka oli mitä ilmeisimmin saanut tuntea Zahirin vihan. Tästä haltian ajatukset kiersivät taas takaisin Miannaan. Nana kiemurteli sängyssään tuskaisena puolelta toiselle ja päätyi lopulta jännittämään itsensä päästä varpaisiin voidakseen keskittyä ajatustensa sijaan kipeästi tykyttäviin kohtiin: jalkapohjiin, polviin - etenkin vasempaan - vatsaan, oikeaan kämmeneen, jäykkään niskaan, pumppaavaan tunteeseen ohimoillaan... Nana kieppui jossain ajatusten, kipujen ja unen välillä aikansa ennen kuin hänen kehonsa hellitti otteen tästä päivästä ja antautui pimeyteen.

Naenija sai viettää unten syvyyksissä suurimman osan yöstään muutamia heräämisiä lukuunottamatta. Unet olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin helpotusta tuovia, ja kun edellinen loppui niin toinen alkoi, eikä Nana saanut nauttia hetkeäkään pelkästä pehmeästä pimeydestä. Viimeisen vuorokauden kaikki tapahtumat sekoittuivat keskenään toinen toistaan synkemmiksi painajaisiksi ja herätessään auringon noustessa haltiasta tuntui kuin hän olisi lepäämisen sijaan juossut koko yön. Hän pyyhkäisi hikisen otsansa peitonkulmaan ennen kuin heitti sen syrjään nauttien hetken aloillaan maaten viileästä ilmasta nihkeällä ihollaan. Noustuaan haltia sai huomata levon tehneen tehtävänsä kaikesta huolimatta; hänen kehonsa tuntui lähes normaalilta edelleen kosketusarkoja kasvoja ja takaraivoa, sekä mahassa vellovaa tunnetta lukuunottamatta. Nainen ei ollut enää haudasta nousseen näköinen, mutta kaukana parhaimmastaan. Puhtaat, silkkisenä putouksena selkään laskeutuvat hiukset ja suorempi ryhti olivat tehneet neidin olemukselle ihmeitä: oikealta puolelta katsottuna haltia näytti lähes omalta itseltään - tummia silmänalusia lukuunottamatta. Vasen puolisko Nanan kasvoista oli kuitenkin edelleen paikoittain sinipunaisen kirjava, mutta pahin turvotus oli jo laskenut. Voide oli tehnyt tehtävänsä turvotuksen osalta, mutta mustelmia ne eivät pystyneet poistamaan.

Naenija asteli Wanha Lohikäärme -nimistä tavernaa kohti reippain askelin jo paljon ennen kuin päivä oli puolessa. Kehon ja pään jomotus olivat lähes poissa eivätkä enää hidastamassa hänen kulkuaan. Tällä kertaa haltia oli osannut varustautua päivään paremmin: hänellä oli mukanaan olkalaukkunsa tärkeimpine hoitotarvikkeineen, yllään paksu ja pitkähihainen, kokopitkä metsänvihreä mekko, vaaleanharmaa viitta lämmittämässä ja nahkatossut jalassa. Osa ohikulkijoiden katseista näytti edelleen kääntyvän Nanaan, mutta vähemmän kuin eilen. Eikä haltia viipyileviä katseita edes huomioinut; hänen mielensä askarteli paljon polttavampien ajatusten parissa. Hän saattoi vain toivoa, että Zahir saapuisi tapaamispaikkaan Vareota ennen, jolloin hänellä olisi hetki aikaa keskustella miehen kanssa palveluksen maksusta. Nanan vatsalaukku tuntui väätyvän tiukkaan kippuraan joka kerta hänen ajatellessaan itseään ja Zahiria keskustelemassa kahdestaan. Haltia koetti olla välittämättä siitä ja vain pidensi askeltaan harppoessaan määrätietoisesti Wanhaa Lohikäärmettä kohti. Nyt ei olisi aikaa pelätä tai epäröidä, vaan hänen täytyisi pystyä pitämään ajatuksensa selkeinä. Hän selviäisi tästä päivästä keskittymällä jokaiseen hetkeen yksi kerrallaan, eikä saisi antaa pelolle valtaa. Se ei toisi Nafia takaisin, mutta järkeily voisi sen kaikkein kivuttomin tehdä. Nana huokaisi raskaasti ennen kuin työnsi tavernan narisevan oven auki ja suunnisti kauimmaiseen nurkkapöytään odottamaan. Hän torjui lähestyvän tarjoilijan kädenheilautuksella - hän oli saanut aamulla hieman ruokaa alas ja se sai riittää. Se selvästi riitti kertomaan tarjoilijalle asiakkaansa odottavan vielä jotain. Mikä Nanaa tarkalleen ottaen odotti, sitä hän ei tiennyt itsekään.

Re: Pelastus ja kadotus

Posted: Sun Jan 07, 2018 1:16 pm
by Tinanja
Zahir oli käyttänyt verkostojaan selvittääkseen sen Sha'lassahaltian olinpaikan. Tämä ei ollut kaukana kaupungista, mutta oli kieltämättä löytänyt hyvän piilopaikan, jonne kadota pakoon kiinnostuneita katseita tekojensa jäljiltä. Maagikon lähteiden mukaan tuo vietti aikaansa luolassa, jonne oli saanut noin viisi seuraajistaan mukaan. Seuraajissa oli sekalainen joukko niitä, jotka eivät tunteneet kuuluvansa kaupungin asukkaisiin, olivat menettäneet jotakin Phoebea kohdannessaa katastrofissa tai muuten vain olivat varattomia etsimässä elämälleen suuntaa. Ketään erityisen kiinnostavia joukossa ei hänen lähteidensä mukaan ollut. Maagikko oli nyhtänyt muutaman palveluksen alaisiltaan, jotta oli vielä saanut viimeinkin varmistuksen siitä, että Nafi, Naenijan rämelisko oli tuon Sha'lassahaltian hallussa. Mutta siitä tiedon hankkimisesta huolimatta oli Zahir saapunut kotiin vain hieman illallisajan jälkeen vaimonsa ja perheensä iloksi, ja viettänyt yhden niistä Miannan niin kaipaamista rauhallisista perheilloista vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa.

Mutta nyt, puoliltapäivin heti seuraavana päivänä oli taas maagikon olemus aivan jotakin muuta kuin kiltti, viaton kauppias Phoeben keskustan laitamilla sijaitsevassa putiikissaan. Miehen pitkät askeleet kuljettivat tätä kaupungin lävitse sen reunamilla sijaitsevaan Wanhan Lohikäärmeen majataloon, kapakkaan, miksi ikinä sitä tahtoikaan kutsua. Oli jopa kohtalaisen kaunis päivä. Aurinko pilkisti varovasti harmaiden, pienen tuulenvireen kauemmas työntämien pilvien raoista, eikä mustaan viittaan kietoutunut, tuulelta hupulla suojautunut maagikko herättänyt huomiota lainkaan. Päin vastoin, tämä näytti sopeutuvan harvinaisen hyvin liikkeellä olevien joukkoon pujotellessaan Wanhaa Lohikäärmettä kohden. Hän oli hieman ajoissa ajatuksenaan ehtiä tarkkailemaan asiakkaita, arvioidakseen vähän tilannetta ja vetääkseen henkeä ennen kuin olisi aika lähteä käyttämään päivän pitkät tunnit tuon Sha'lassahaltian metsästykseen. Voi kyllä, maagikko halusi nähdä tuon, ja oli varma, ettei kiltti parantaja Vareo takanaan saisi itsekseen Nafia hullulta, intohimoiselta, lohikäärmeisiin hurahtaneelta haltialta. Sitä paitsi, Zahir ei voinut kieltää itseltään sitä faktaa, että oli kieltämättä kiinnostunut tilanteesta. Ehkä se saisi myös mahdollisuuden oppia lisää tuosta harvinaistakin harvinaisemmasta rämeliskosta?

Maagikko työnsi nopeasti Wanhan Lohikäärmeen oven auki ja astui sisälle. Yksi nopea vilkaisu riitti kertomaan, että aamu Wanhassa lohikäärmeessä oli kohtalaisen hiljainen. Hän ei voinut olla huomaamatta Naenijaa, joka istui epäilyttävän yksinäisen näköisenä nurkkapöydässä, selkä muuta asiakaskuntaa kohden. Zahirin kasvoille levisi pieni hymy - hän niin tulisi nauttimaan tästä päivästä, hän tiesi sen jo etukäteen. Nyt kuitenkin maagikko taiteili nopeasti sen pienen virneen pois kasvoiltaan, hymyili tarjoilijalle ja pyysi tältä teetä heille molemmille maksaen tilauksensa samantien parilla kolikolla. Olisi epäilyttävää, jos kaksi - tai kaikki kolme istuisivat tyhjän pöydän ääressä. Sillä aikaa, kun tarjoilija kiirehti hakemaan heille mukilliset teetä, Zahir asteli sulavasti, tasaisin liikkein pöytien välistä kohti Naenijan valloittamaa pöytää, ja istui naista vastapäätä, selkä seinää kohden, kun istui tuolille saaden sen narahtamaan hiljaa. Maagikko katseli huppunsa alta Naenijaa, sitten tarjoilijaa, joka laski teemukit asiakkaittensa eteen ja poistui sanaakaan sanomatta. Maagikon sormet vetivät toisen mukin hänelle itselleen, toisen tämä työnsi ohimennen Naenijaa kohden. "Sinäpä olet ajoissa", Zahir totesi sitten, katsellen arvioiden Naenijan väsynyttä, mutta eiliseen verrattuna huomattavasti paremman näköistä olemusta.

Re: Pelastus ja kadotus

Posted: Sun Jan 07, 2018 7:01 pm
by Kide
Naenija istui aloillaan kuin penkkiinsä naulittuna, selkä jopa liiankin suorana ja tuijotti vain eteensä pöydälle. Haltiassa liikkuivat vain toisen käden sormet niiden nyplätessä hänen mekkonsa hihansuuta ja silmät, joiden katse liukui päämäärättömästi pitkin pöydän naarmuista pintaa. Hän oli käynyt tulevaa keskustelua päässään läpi eri näkökannoilta ja oli nyt päässyt vaiheeseen, jossa mietti voisiko Zahir kieltäytyä hänen tarjouksestaan. Nana ei kuitenkaan keksinyt siihen mitään syytä; luulisi miehen hyväksyvän maksun keneltä tahansa kunhan vain saisi haluamansa. Sitä, mitä Zahir saattaisi häneltä rahan lisäksi haluta, haltia ei uskaltautunut ajattelemaan juuri nyt. "Niin työssä kuin rahassakin", oli Vareo luvannut Zahirille, mutta mitä tämä työ saattoi olla? Tunsiko Vareo Zahirin työn kautta? Silloinhan tuon kauppiaan täytyi myös työskennellä satamassa. Ei, Zahir halusi selvästi pitää Miannan erossa toimistaan, eikä siinä olisi mitään järkeä, ettei Mianna saisi kuulla hänen työskentelevän satamassa. Se ei riittäisi syyksi sellaiseen hermostumiseen. Eikä satamatyö selittäisi miehen käytöstä muutenkaan. Kyse oli jostain muusta. "Vaarallisuus... sopii täydellisesti." Nana muisteli lisää Vareon sanoja edellispäivältä. Mies oli myös todennut Nanan olevan paremmassa turvassa, jos hän ei tietäisi Zahirista liikaa. Nana oli epäillyt sitä jo aiemminkin ja oli nyt entistä varmempi: kyse ei voinut olla tavallisesta työstä, vaan nyt puhuttiin jostain laittomasta. Mutta senkään oivalluksen jälkeen ei Nana ollut juuri lähtökohtaa rikkaampi, oikeastaan hänen mielessään pyörivien kysymysten määrä oli vain lisääntynyt. Ja jos hän oli pohtinut päänsä puhki sillä, kuka Zahir oikein oli ja mitä hän putiikkinsa pitämisen lisäksi teki, nyt sama kysymysmerkki nousi myös Vareon pään ylle entistä suurempana ja synkempänä.

Parantaja oli niin keskittynyt mietteisiinsä, ettei kiinnittänyt mitään huomiota lähestyviin askeliin. Hän säpsähti aavistuksen Zahirin työntyessä hänen ohitseen pöydän toiselle puolelle istumaan. Nana vastasi miehen katseeseen jäykistyneenä, mutta sai onneksi hetken aikaa palauttaa itsensä tähän hetkeen tarjoilijan tullessa saman tien paikalle. Kaksi mukillista? Kauppias oli päättänyt tilata - tuoksusta päätellen teetä - myös Nanalle. Kahdesta kupista saattoi myös olettaa, ettei Vareo ollut saapunut yhtä aikaa Zahirin kanssa. Haltia halusi kuitenkin varmistua asiasta ja vilkaisi nopeasti olkansa yli tarjoilijan lähdettyä. Kaljupäistä miestä ei näkynyt. Samalla Nana tajusi, ettei tarjoilija ollut jäänyt odottamaan maksua; Zahir oli ilmeisesti hoitanut sen jo tullessaan, myös Nanan osalta. Se tietäisi muutamaa kolikko lisää hänen tulevaan velkaansa.

Niin oli Zahir itsekin aikaisin liikkeellä, oli Nanan ensimmäinen ajatus miehen sanoihin, mutta haltia piti ajatuksen sen herättämine kysymyksineen itsellään. Jos hän oli jotain eilisestä oppinut, hänen oli parempi valita sanansa tarkkaan ja olla hermostuttamatta tätä miestä.
"Haluan päästä... asiassamme eteenpäin ajallaan", Nana totesi hieman sanojaan etsien. Nainen ei ollut puhunut koko aamuna ja hänen äänessään oli sen myötä hieman karheutta. Äänensävy oli kuitenkin varma ja rauhallisen kuuloinen. Haltia karisti puoliäänettömästi kurkkuaan ja siemaisi varovasti kuumaa teetään. Hän ei olisi halunnut vatsaansa mitään ylimääräistä sinne asettuneen jäälohkareen seuraksi, mutta ei myöskään sietänyt käheää ääntänsä. Ruskeat silmät katsahtivat vain nopeasti teekuppia Nanan laskiessa sen takaisin pöydälle ennen kuin jo palasivat tuijottamaan Zahiria. Miksei tuo mies voinut edes riisua huppua päästään? Nana ei pitänyt lainkaan siitä, ettei erottanut seuralaisensa kasvonpiirteitä kunnolla, mutta tajusi saman tien, että se saattoi olla Zahirin tarkoituskin.
"Lisäksi haluaisin keskustella kanssasi maksusta", Nana jatkoi ääni nyt kirkkaampana. Hän ajatteli, että olisi paras mennä suoraan asiaan, todennäköisesti Zahirkin arvostaisi sitä. Lisäksi Nana halusi ehtiä käymään keskustelun ennen kuin Vareo saapuisi paikalle.
"Herra Berenthal...", Nana lausui nimen aavistuksen hiljaisemmalla äänellä, mutta jatkoi sitten normaaliin keskustelusävyyn: "sanoi hoitavansa sen kokonaan, mutta voisitko ystävällisesti hoitaa sen puolen sopimuksestamme minun kanssani? Ilmoita vain hintasi ja se tulee maksetuksi." Haltia tuijotti miehen hupun kätköissä lähes mustilta näyttäviä silmiä peräänantamattomasti, vaikka samaan aikaan nielaisikin raskaasti. Hän tahtoi näyttää olevansa tosissaan, eikä halunnut antaa Zahirille pienintäkään syytä epäillä hänen maksukykyään. Nanan oli tehnyt mieli nojautua eteenpäin puhuessaan, mutta hän pysyi aloillaan suoraryhtisenä istuen, kädet edessään pöydällä mahdollisimman rennon näköisesti leväten. Lähimmät pöydät olivat tyhjillään, joten kukaan tuskin kuulisi heidän keskusteluaan. Ja haltia epäili, vaikkei hänellä kokemusta vastaavista kohtaamisista ollutkaan, että kuiskaileminen puolityhjässä kapakassa voisi herättää muiden mielenkiinnon.

Re: Pelastus ja kadotus

Posted: Sun Jan 07, 2018 7:31 pm
by Tinanja
Zahir katseli huppunsa suojissa rauhallista aulaa, jossa oli vain korkeintaan kymmenkunta asiakasta heidän lisäkseen. Riittävästi, jotta tarjoilijan mielenkiinto pysyisi todennäköisesti näissä heidän sijaansa, ja se oli juuri loistava tilanne. Kukaan ei istunut lähellä olevissa pöydissä, joten he saisivat keskustella rauhassa. Maagikko kohotti kättään hieman ja jäi sekoittelemaan täyteläiseltä tuoksuvaa, höyryävää teetään siinä, katseen kuitenkin palatessa takaisin hermostuneeseen parantajanaiseen, joka istui hänen edessään korostetun suoraselkäisenä, ja katsoi teetään hämmentyneenä. "Herättää vähemmän epäilyksiä, kun istumme teemukillisten ääressä tyhjän pöydän sijaan", Zahir totesi vastauksena Naenijan hämmentyneeseen katseeseen, ja ilmeisesti juuri ennen kuin Naenija keräsi rohkeuttaan tarpeeksi avatakseen suunsa. Sanat saivat Zahirin hetkeksi jopa aidosti hämmästymään, mutta onneksi hupun varjot peittivät sen kohtalaisen hyvin. Mies maistoi lähes tulikuumaa teetään hieman ennen kuin kohotti katseensa takaisin Naenijaan.

"Sinulla on kunnianhimoisia tavoitteita", Zahir sanoi sitten hiljaa Naenijalle, kun tämä toi maksun keskusteluun. Vareo oli edellispäivänä luvannut maksaa Naenijankin velan korkoineen, joten oli hyvin todennäköistä, ettei Vareo ollut tietoinen Naenijan suunnitelmista siitä huolimatta, että nuo kaksi selkeästi tunsivat toisensa muutoinkin kuin tämän sattumuksen kautta. Mutta Zahir ei aikonut kääntyä pois tarjotusta pätevästä alaisesta, jollaiseksi Naenijasta varmasti olisi piakkoin. Oli lisäksi mielenkiintoista, että Naenija puhui Vareosta "herra Berenthalina" - oliko se vain Zahiria varten luotavasta illuusiosta kiinni, vai siitä, että Naenija halusi etäännyttää itseään Vareosta tämän keskustelun ajaksi? Maagikko antoi kuitenkin Naenijan odottaa hetken vastaustaan - oli turha kertoa vastausta heti... oli parempi antaa naiselle aikaa jännittää tilannetta entisestään, luoda sitä etäistä, tilanteen hallitsevaa kuvaa itsestään tuon parantajan edessä.
"Minä en tarvitse rahaa", Zahir sanoi sitten. "Minun kanssani käydään kauppaa pääasiallisesti palveluksina, jollainen tämä... rämeliskosi etsiminen on", maagikko totesi, sekoitellen jälleen teetään, nyt sen tasaista pintaa arvioiden katsoen. "Mutta olen kuullut, että olet taitava parantaja, kerännyt nopeasti mainetta kaupungilla, ja... siitä voimme käydä kauppaa", totesi maagikko sitten vielä. "Joten olen varma, että pääsemme tästä sopimukseen... sinun osuudestasi", Zahir kohotti nyt katseensa takaisin Naenijaan pieni, vino virne huulillaan. Sen ei tarvitsisi laskea Vareon osuutta, eikä hänen tarvitsisi sanoa siitä Vareolle yhtään mitään... päin vastoin, tämähän alkoi näyttää siltä, että hän saisi kaksi alaista yhden sijasta.

Re: Pelastus ja kadotus

Posted: Sun Jan 07, 2018 10:14 pm
by Kide
Ei ollut epäilystäkään etteikö Zahirilla ollut paljon kokemusta tällaisista tapaamisista. Hänen asunsa, tilatut juomat, puhetyyli ja eleet, kaikki kertoivat kokemuksesta, jonka huomaaminen sai Naenijan hengittämään entistä pinnallisemmin. Millaiseen seuraan hän olikaan hankkiutunut?
"Mitä vain Nafin takia", haltia muistutti itseään etsiessään katsellaan Zahirista jotain reaktiota hänen tarjoukseensa. Se oli kuitenkin turhaa, siinä kauppias vain maisteli teetään kaikessa rauhassa. Miehellä ei näyttänyt olevan mihinkään kiire eikä huolen häivää. Aivan kuten eilen, Zahir käyttäytyi kuin minä tahansa tavallisena aamupäivänä. Nana muistutti itselleen, että tämä todellakin saattoi olla miehelle arkipäiväistä.

Kunnianhimoisia tavoitteita. Sanat iskeytyivät Nanaan kuin kuuma hiilitanko olisi työnnetty hänen niskastaan alaspäin, mutta sekään ei saanut sulatettua hänen vatsansa jäämerta. Haltia pakottautui kaikesta huolimatta pitämään itsensä aivan paikoillaan ja katseensa tiukasti Zahirin kynttilänvalossa ajoittain violettia sävyään väläyttävissä silmissä. Hupun varjoista ei kuitenkaan kuulunut hetkeen muuta. Tummat silmät vain tuijottivat toisiaan pöydän yli, jonka keskellä nököttävä kynttiläntynkä olisi voinut ilmavirran sijasta yhtä hyvin värähdellä katseiden välisestä energiasta. Violettiin vivahtavan silmäparin katse oli täysin lävitsetunkematon kun taas ruskeiden silmien takana, vain hävin tuskin piilotettuna, sykki voimakkaana pelko. Nana ehti jo epäilemään, että Zahir odotti hänen sanovan jotain seuraavaksi - vaikkei käsittänyt mitä hänen olisi pitänyt vielä sanoa - ja kurtisti aavistuksen kulmiaan. Samassa, tuskastuttavan ja turhan pitkän tauon jälkeen, herra Atherton päätti viimein raottaa ajatuksiaan. Vaikka miehen toteamus rahasta tai palveluksista ei tullut enää Nanalle yllätyksenä, kylmäsi se silti häntä. Tämä jos jokin vahvisti, että Zahir liikkui myös lain nurjalla puolella. Vasta miehen verratessa omia "kauppojaan" Nafin pelastamiseen, sai Nanan tarkoin varjelema kovetettu ulkokuori ensimmäisen selvän särönsä. Ruskeat silmät ehtivät laajentua epäuskosta ennen kuin haltia sai piilotettua katseensa teekuppinsa käsittelyyn. Hän siemaisi teetä väkisin vain saadakseen sulkea hetkeksi silmänsä ja vakuuttaa itselleen yhä uudelleen, ettei Nafin takaisin hankkiminen ollut laiton operaatio. Hehän hakivat vain takaisin hänen varastetun omaisuutensa, johon Nanalla oli kaikki oikeus. Ei tätä voinut verrata Zahirin tavallisiin toimiin, joita Nana saattoi edelleen vain arvuutella siihen peilaten, että mies oli vasta eilen, keskellä kirkasta päivää, uhannut tappaa Vareon silmääkään räpäyttämättä. Mutta kaikki tämä vakuuttelu oli turhaa; Nana koetti vain siirtää kauemmaksi sen tosiasian, että hänen olisi hyväksyttävä astuneensa juuri valosta varjojen puolelle.

Zahirin jatkaessa puhumistaan työnsi Naenija mietteensä päättäväisesti taka-alalle; hänen täytyisi keskittyä vain tähän hetkeen eikä antaa minkään häiritä itseään nyt. Haltia laski kupin huuliltaan takaisin pöydälle hallitun hitaasti ja nosti katseensa takaisin Zahiriin, joka vuorostaan pyöritteli ja katseli teetään puhuessaan. Nana olisi mieluiten vain heittänyt painavan pussin kilisevää tuolle miehelle, vaikka kaikki säästönsä, mutta kuten hän oli epäillyt, maksuna ei toimisi raha vaan vastapalvelus. Zahirin vastatessa Nanan katseeseen vino hymy huulillaan nielaisi haltia tahtomattaan. Tuossa virneessä oli jotain pahaenteisempää kuin mereltä vyöryvässä ukkosrintamassa. Nana puri vaivihkaa kieltään ja terästäytyi. Hänen täytyisi vain hyväksyä tämä ja hoitaa asia loppuun, enää ei ollut perääntymistä. Haltia nyökkäsi hyväksymisen merkiksi ennen kuin kysyi:
"Kuinka voin siis käyttää taitojani hyväksesi?" Nana sai pidettyä äänensä edelleen tyynenä, mutta hän pelkäsi silmiensä paljastavan hänen epäröintinsä.

Re: Pelastus ja kadotus

Posted: Mon Jan 08, 2018 1:51 pm
by Tinanja
Zahir katseli arvioiden Naenijan reaktioita puhuessaan ja pitäessään taktisia taukoja sanojensa välissä. Kuten hänen tietolähteensä olivat kertoneetkin, oli tuo parantaja suloisen viaton ja tietämätön asioista hermostuneesta reaktiostaan päätellen. Ehkä puheet haltian lempeästä, muista aina hyvää uskovasta luonteesta olivat totta, ja tämä oli välttänyt kaiken... lakia kiertävän, vaikka ilmeisesti olikin asunut Phoebessa jo jonkin aikaa. No, kaikki hyvä loppui aikanaan... Toisaalta, mikäli sana kiertäisi hitaasti siitä, että Naenija teki töitä hänelle, niin tämä voisi saada enemmänkin ikkunaa auki suuntaan, jota ei osaisi edes arvata ennen totuuden päin kasvoja iskeytymistä.

Maagikkoi maisto ihitaasti teetään kuullessaan Naenijan kysymyksen siit, miten hän voisi hyödyntää parantajan taitoja. Zahirin kasvoille levisi pieni hymy miehen hieman sekoitellessa juomaansa laskettuaan sen lähes äänettä takaisin pöydälle. Maagikko oli varma, että voisi hyödyntää Naenijan kokemusta parantamista monessakin yllättävässä tilanteessa.
"Minulla on monia alaisia, joiden työtehtävät ovat... moninaisia", Zahir sanoi sitten. "Ja haavereita sattuu yllättävissä tilanteissa, yllättävinä aikoina erikoisissa paikoissa...", maagikko kohotti katseensa hitaasti Naenijaan puhuessaan. "Sinä voit tehdä juuri sitä, mitä parhaiten osaat... parantaa, hoitaa, silloin, kun sitä tarvitaan, syystä tai toisesta...", Zahir katseli Naenijaa arvioiden. Hänen pitäisi vielä hieman määritellä lisää sitä, mihin ja miten hän käyttäisi naisen palveluita, mutta sillä onneksi ei olisi kiire.
"Lisäksi, ellei se tullut jo selväksi, niin kaikki sopimukset, mitä teet minun kanssani, kaikki keskustelut, mitä käymme, ja kaikki muu viestien välitys ja kommunikointi on vain meidän tietonamme... Ja minä tiedän, mikäli lavertelet sopimuksestamme ympäriinsä", Zahir totesi hiljaa, Naenijaa suoraan silmiin katsoen viileästi, kieltämättä samalla hyvin ilmeettömän tunteettomasti. "Mutta... meillä on siis sopimus tästä", maagikon kasvoille levisi pieni hymy ennen kuin tuo maistoi jälleen teetään. Katse kuitenkin kiinnittyi nopeasti ulko-oveen, kun mies näki sen aukeavan. Muut tapahtumat majatalossa eivät olleet ilmeisesti nostaneet maagikon kiinnostusta - tavallista kaupankäyntiä, ruokailua, tarjoilijan edestakaisin häärimistä... ei siis mitään erikoista. Päivä tosin alkoi olla jo puolessa, ja Vareo olisi pian myöhässä tapaamisestaan.

Re: Pelastus ja kadotus

Posted: Mon Jan 08, 2018 10:55 pm
by Kuparirapu
Ulkona Wanhaa Lohikäärmettä lähestyi Vareo. Miehen vyöllä roikkui hänen nuijansa ja selkäpuolella keinahteli taidokkaan veitsen kahva. Mutta niiden lisäksi mies kantoi mukanaan kyynärän mittaista kangaskääröä, jota hän piti tiukasti kylkeään vasten. Mitä lähemmäs hän pääsi majataloa, sitä enemmän hänen askeleensa näyttivät menettävän mittaansa. Kunnes lopulta Vareo pysähtyi.
Hän seisoi oven edessä, haluttomana ottaa askeltakaan enempää. Se ei ollut samanlaista kuin eilen Zahirin kaupassa, ei samanlaista kuristavaa pelkoa. Hän ei pelännyt Zahiria, ei ainakaan juuri nyt. Mustiin pukeutunut maagikko ei uhkaisi hänen henkeään, ja mitä tehtäviä hänen eteensä tulisikaan, Vareo uskoi selviävänsä niistä.
Ei, hänen sydänalaansa painoi kohdata Naenija. Haltianainen oli ensimmäinen hyvä asia mitä hän oli kohdannut kuukausiin. Mutta nyt tämä oli sotkeutunut Phoeben veriseen alamaailmaan. HÄN oli sotkenut Naenijan tähän kaikkeen. Vaikka sitten Nafin pelastamiseksi, ja lupauksen pitämiseksi, hän ei halunnut nähdä Naenijan katsetta. Samaa katsetta joka aiemmin oli nähnyt hänessä jotain hyvää, kuinka se nyt näkisi jotain aivan muuta.
Oven auetessa Vareo astui sivummalle, päästäen muutaman asiakkaan ohitseen. Kaikki tämä seisoskelu ei ollut pyyhkinyt huolta ja pahoja aavistuksia pois vähääkään, mutta nyt Vareo kykeni toteamaan ettei mahtaisi niille mitään. Vieden mukanaan kantamansa kangaskäärön kainaloonsa hän astui sisään. Zahir oli helppo erottaa muusta asiakaskunnasta, mutta samalla Vareo huomasi Naenijankin olevan jo paikalla. Hän yritti parhaansa mukaan pyyhkiä huolestuneen ilmeen kasvoiltaan harppoessaan kaksikon luo. Ajatus, että haltianainen olisi joutunut viettää aikaa Zahirin kanssa kahden oli...

"Huomenta," Vareo toivotti vailla ilon häivääkään äänessään ottaessaan yhden tuolin itselleen. Asetettuaan kangaskäärön vierelleen lattialle hän laski kätensä pöydälle, ja vilkaisi nopeasti molempia. Ilmassa tuntui roikkuvan epämukava jännitys, joka ainakin painoi myös Naenijaa. Zahir sen sijaan näytti tyynen tyytyväiseltä, kuten yleensäkin. Tietämättä oikein, kenen olisi pitänyt purkaa vaivaantunut ilmapiiri, Vareo yritti johdattaa tilannetta asiaan:
"Joko Sha'lassanhaltiasta kuului jotain?"

Re: Pelastus ja kadotus

Posted: Tue Jan 09, 2018 9:06 pm
by Kide
Wanhan Lohikäärmeen raukea, hiljaisella puheensorinalla ja ruuan tuoksuilla kyllästetty ilmapiiri olisi voinut Naenijasta olla hyvinkin nautinnollinen, mutta tällä hetkellä hänen keskittymisensä oli jokaista solua myöten hänen edessään istuvassa hupun sisään verhoutuneessa miehessä. Haltia ei huomannut vanhalle rakennukselle ominaista tuoksua, sen narahduksia, puupintoihin pinttynyttä maltaan hajua tai keittiöstä kantautuvia kotoisia ääniä. Hän oli keskittänyt kaiken huomionsa vain Zahiriin, muttei tuntunut siltikään saavan tuosta miehestä mitään irti. Ja hän kun oli luullut vaistojaan hyvinkin teräviksi! Ilmeisesti hänen terävyytensä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi puhkaisemaan tämän miehen teräksiseksi kovettunutta ulkokuorta.

Zahirin vastaus oli joukko hyvin tarkoin valittuja ympäripyöreitä sanankäänteitä, jotka kertoivat vain tarpeellisen jättäen samalla kaiken konkreettisen tiedon pois. Nana pystyi jo näkemään mielessään millaisia "haavereita" hän tulisi hoitamaan, vain jotta ne vahingoittuneet raukat voisivat lähteä suorittamaan seuraavaa tehtäväänsä. Eikä hän yrityksistään huolimatta onnistunut jättämään ajatustensa ulkopuolelle näiden yllättävien tilanteiden toisia osapuolia - kuka heitä auttaisi? Zahirin annettua vain ylimalkaisen kuvauksen hänen tulevasta velanmaksustaan ymmärsi Nana, että lisätietoja hän tulisi saamaan todennäköisesti vasta sitten, kun hänen palveluksiaan tarvittaisiin. Eikä hän toisaalta edes halunnut tietää enempää nyt; hän ei tarvinnut mielensä painoksi yhtään lisää ajatuksia ennen Nafin pelastamista. Sitten kun Nafi olisi saatu takaisin - haltia ei antanut mielensä enää käsitelläkään muita vaihtoehtoja - vain jumalat tietäisivät kuinka Nana pääsisi sovintoon itsensä kanssa tästä kaikesta.

Kokemattomuudestaan huolimatta oli Naenijalle ollut sanomattakin selvää, ettei heidän sopimuksensa kuulunut muiden tietoon. Haltialla ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö Zahir tarkoittanut jokaista sanaansa. Mitä ilmeisemmin tämä mies tiesi kaupungin jokaisen heinänkorrenkin ja saisi raportin, mikäli ne heiluisivat liikaa tuulessa. Eikä Nanan enää eilisen jälkeen tarvinnut arvailla mitä tapahtuisi, mikäli hän puhuisi ohi suunsa tästä operaatiosta saati hänen tulevista palveluksistaan. Ruskeat silmät vastasivat miehen kylmän tunteettomaan tuijotukseen tällä kertaa lähes rävähtämättä, vaikka pelko värjyi edelleen aivan pinnan alapuolella. Tätä haltia oli osannut odottaa, joten tällä kertaa yllättävyys ei ollut haavoittamassa hänen ulkokuortaan - onneksi, sillä hänen kovetettu ulkokuorensa oli vain paperinohut illuusio verrattuna Zahirin järkkymättömään olemukseen.
"Kyllä, meillä on sopimus", Nana vastasi hiljaa, mutta vakaasti, ja pakottautui pitämään katseensa Zahirissa kunnes mies kääntyi keskittymään teehensä. Silloin Nanakin laski katseensa alas, muttei pystynyt koskemaankaan juomaansa. Hän saattoi lohduttaa itseään vain ajatuksella, ettei Vareo olisi Zahirille enää velkaa. Kumpa vain Nana olisi ollut tarkempi niin omissa sanoissaan kuin Zahirinkin, niin Vareon velat olisivat ehkä tulleetkin kuitatuiksi.

Parantajan katse oli teehen jämähtäneenä ja ajatukset jossain kaukana, mikä sai hänet värähtämään, kun tapaamisen kolmas osapuoli saapui. Hän vain nyökkäsi lyhyesti vastaukseksi Vareon tervehdykseen. Nana ei voinut olla huomaamatta miehen vyölle ilmestynyttä nuijaa, joka heilahteli kuin toimintaa kärsimättömästi odotellen Vareon istuutuessa - ja kuka ties mitä tuo mies kantoi pienen käärönsä kätköissä. Haltia oli halunnut uskoa siihen, että pelkkä miesten läsnäolo riittäisi Sha'lassainhaltiaa luovuttamaan Nafin, mutta alkoi ymmärtää, että hänen olisi hyväksyttävä myös toisenlainen lopputulema. Miehet ainakin tuntuivat valmistautuneen johonkin aivan muuhun kuin rauhanomaiseen taivutteluun. Ruskeiden silmien katseet kohtasivat vain vaivihkaa, Nanan kääntäessä omansa nopeasti takaisin pöydänpintaan; häntä pelotti edelleen millaisiin ongelmiin hänen pyyntönsä olikaan tuon kaljupäisen miehen saattanut, ja myös hävetti eilisen päivän tapahtumat. Ja silti, jostain syystä, haltian olo tuntui hieman helpommalta Vareon viimein saavuttua. Onneksi Vareo siirtyi suoraan asiaan tihentyneen ilmapiirin rikkoen mikä sai Nanan nostamaan odotuksesta täyttyneen katseensa Zahiriin.

Re: Pelastus ja kadotus

Posted: Wed Jan 10, 2018 4:14 pm
by Tinanja
Zahir nyökkäsi Naenijan sanoille siitä, miten tämä hyväksyi sopimuksen, muttei jatkanut keskustelua sen enenmpää saadessaan Vareon tutun silhuetin katseensa arvioitavaksi. Ovella kulki Vareon lisäksi joku toinen, mutta tämä näytti poistuvan paikalta. Vareo näytti aina yhtä luotansatyöntävältä, erakoituneelta jopa, ja Zahir huomasi nopeasti miehen nuijan lisäksi tämän kantaman kangaskäärön. Mies sai osakseen muutaman arvioivan katseen maagikolta, kun käveli hitaasti, mutta kohtalaisen huomiotaherättämättömän näköisenä. Tuon olemuksessa kuitenkin oli jotakin väsynyttä, tai sitten tuon mielen päällä pyöri jotakin, mikä sai tämän keskittymisen tilanteeseen. Ehkä se oli Naenija, tai ajatus siitä, että Vareo oli itse lupautunut maksamaan Naenijankin osalta palveluksina Zahirin vaivannäön. Mutta miehen ei tarvitsisi tietää sitä, mitä Naenija oli pyytämällä pyytänyt vain hetki sitten. Eikä Naenijan tarvitsisi tietää, että hän perisi maksun molemmilta. Zahir vain nyökkäsi tervehdykseksi Vareolle, ja odotti, että tämä pääsi istumaan heidän syrjäiseen pöytäänsä. Vilkaistuaan, ettei kukaan ollut eksynyt liian lähelle, mies päätti, että oli tarpeeksi turvallista sopia suunnitelmasta... Tai kertoa kaksikolle, mitä se pitäisi sisällään.

Zahir työnsi lähes kokonaan tyhjentyneen teemukinsa sivummalle pöydällä, pois tieltäMaagikko pujotti kätensä hitaasti syvemmälle viittansa ja vaatteidensa suojiin, ja veti sieltä esiin siististi pieneen tilaan taitellun paperin. Zahir taitteli hitaasti sen auki ja levitti pöydälle heidän eteensä.
"Tämä on kartta Phoeben ulkopuolella, hieman pohjoiseen päin kuljettaessa vastaantulevista mäistä ja metsiköistä", Zahir sanoi sitten hiljaa, katsellen arvioiden karttaa. "Tässä", tuo osoitti hätäisten piirrettyä ympyrää metsikön etelälaidalla. "On luola, jossa viimeöisten havaintojen mukaan on noin viisi seuraajaa, ja Sha'lassahaltia. Seuraajien käytöksensä näyttää siltä, että he kunnioittavat luolassa viihtyvää Sha'lassahaltiaa", maagikko sanoi sitten. "En saanut varmistusta siitä, että rämeliskosi on tuon haltian käsissä, mutta Sha'lassahaltia on raporttien mukaan sama, joka nähtiin kaupungilla saarnaamassa lohikäärmeistä, joten todennäköisyys sille, että liskosi on siellä, on merkittävä, lähes sataprosenttinen", Zahir jatkoi sitten. "Phoebesta katsottuna se sijaitsee muutaman tunnin ratsastamisen päässä, ja olen pohjoisporteille järjestänyt meille hevoset matkaa varten."

"Olemme siellä hämärän tullessa, ja sen pitäisi tarjota pieni yllätyksen suoma etu tilanteeseen. En usko Sha'alassahaltian luopuvan vapaaehtoisesti saalistaan... liskosta, joten neuvottelu ei tule kysymykseen", Zahir katsoi nyt Naenijaa pitkään, merkitsevästi - tuo ei voisi pelastaa kaikkia, eikä tämä voisi estää verenvuodotusta rämeliskonsa tähden, mikäli halusi lemmikkinsä takaisin. Lisäksi, mikäli Vareo ei ollut maininnut Naenijalle, että hän oli maagikko... no, Zahir halusi nähdä Naenijan ilmeen, kun hän saisi heitettyä ensimmäisen näyttävän loitsunsa. Lisäksi, odotettavissa olevan taistelun tuoma kevyt odotus sai Zahirin magian väreilemään miehen sisällä, ja sen tuoma miellyttävä tunne sai pienen hymyn maagikon huulille. "Joten... haluatteko tarkentaa vielä jotakin?" tuo kysyi sitten vielä, hiljaa, samalla viileän tasaisella sävyllä, jolla oli puhunut koko keskustelun ajan.

Re: Pelastus ja kadotus

Posted: Fri Jan 12, 2018 10:35 pm
by Kuparirapu
Vareo kumartui katsoakseen tarkemmin Zahirin esiin tuomaa karttaa. Hän tunnisti maaston suuripiirteisesti, mutta tämä luola ei ollut hänelle mitenkään tuttu. Ilmeisesti Sha'lassanhaltialla oli mukanaan joku entinen metsästäjä, joka tunsi kaupunkia ympäröivät alueet paremmin. Maagikon selvityksestä jäi auki, kuka oli mahtanut tämän tiedon hankkia, mutta Vareo ymmärsi olla utelematta yhtään enempää. Zahir ei tavallisestikaan paljastaisi lukuisia kontaktejaan hänelle, vielä vähemmän nykyisessä tilanteessa. Mutta yllättävää oli, että heillä oli ylipäätään mahdollisuus ratsastaa perille.

Vareo vilkaisi ohikiitävästi Naenijaa, kun puheeseen nousi taistelun mahdollisuus. Hänen mielessään kamppailivat hetken järjen kehotus pitää turpa tukossa ja vain nyökätä, ja häpeän ruokkima halu paikata kuvaa joka parantajalla hänestä tällä hetkellä oli, kunnes jälkimminen pääsi voitolle ja Vareo sanoi:
"Jos joku näistä seuraajista, syystä tai toisesta, antautuu meille, voinko olettaa että hänen ei tarvitse maksaa virheistään verellä? Jotkut heistä voivat olla mukana vain yhden huonon valinna takia."
Vareo valmistautui jo ottamaan vastaan Zahirin kylmät silmät, jotka tuntuivat polttavan vihaisena reiän hänen ihoonsa, mutta hänen oli pakko kysyä tämä. Taistelun tuoksinnassa, väkivallan huumassa jossa yksikin epäröiminen saattoi olla kohtalokas, hänen olisi ehkä pakko surmata joku. Mutta jos hänen olisi tehtävä se Naenijan edessä, Vareo ei tiennyt miten voisi katsoa enää omaa peilikuvaansa sen jälkeen.
Keskittyen jälleen karttaan Vareo hieraisi leukaansa ja jatkoi:
"Onko myös turvallista olettaa, ettei luolassa ole toista ulospääsytietä? Se tietenkin estää, ettei Sha'lassanhaltia ja hänen seuraajansa pakene edestämme, mutta samalla he voivat yrittää puolustaa liskoa...siis Nafia, kunnes heidät on ajettu nurkkaan."
Vareo katsoi Zahirin hupun varjoihin, ja hänen ilmeensä oli vakavan vihjaava.
"Viisikin miestä voi olla vaikea, varsinkin jos he ehtivät toipumaan hyökkäyksestä."
Tämä tuntui kuin Varoen mielessä pelottavasti kuin Caylan tapaus uusiutuisi, ja tällä kertaa heillä olisi yksi täysin syytön ja viaton haltia mukanaan. Mutta Vareo oli pakkoraossa Naenijalle antamansa lupauksen ja Zahirin alaisuuteen kuuluvan uskollisuutensa välissä, joten hänen ei auttanut kuin purra hammasta ja katsoa tulisiko tästä tapauksesta onnellinen vai onneton loppu.
"Näiden lisäksi kaikki olennainen lienee odottamassa meitä paikan päällä," hän totesi nojautuen tuolillaan. Vareo oli ollut henkisesti valmis jo aamusta alkaen, vähäunisen ja jännittyneen yön jälkeen, ja enää hän tarvitsi vain sanallisen käskyn mihin suuntana kulkea.