Aamuhämärässä torilla

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Aamuhämärässä torilla

Post by Tinanja » Sat Feb 17, 2018 2:28 pm

//Stilinski hahmoineen tänne ^^

Pienoinen krapula edellisillan, edellispäivän juomisesta sai pään hieman särkemään. Nainen oli viettänyt yönsä yhdessä viemäristön, tunneliston kulmassa kaupungin alla kaivatessaan omaa rauhaa, hiljaisuutta ja vain aikaa ajatella, sekä levätä. Uni oli ollut levotonta alkoholin huumaavasta vaikutuksesta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi. Aamulla nainen oli herännyt levottoman unen saattelemana, eikä rauhallisesta, koko yön kestäneestä, piristävästä unesta ollut tietoakaan. Mielen päällä pyörivät edelleen kaikki, mitä aiemmin Zahirin kanssa oli tapahtunut: miehen raakuus, veren haju, joka tuntui löytävän edelleen tiensä hänen sieraimiinsa. Muisto adrenaliinipuuskasta, jonka ansiosta hän oli työntänyt miekkansa häntä vastaan nousseen miehen vatsan lävitse viimeistellen tämän elämän siinä muutaman sekunnin aikana sai Tiathan sulkemaan hetkeksi silmänsä. Hän oli nähnyt paljon ikävää kadulla kulkemiensa vuosien aikana, mutta mikään ei ollut vetänyt vertoja sille, miten Zahir oli käsitellyt asiaa. Miksi maagikko oli edes valinnut hänet, varkaan, tiedonantajan mukaansa sinne? Osoittaakseen voimaansa, uhkaansa, pitääkseen hänet paremmmin talutusnuorassaan? Mitä tuo suunnitteli?

Levottomista ajatuksistaan huolimatta naisen mielen päälle viimein nousi tuntemus nälkäisyydestä, joka sai Tiathan nousemaan hitaasti viittansa ja löytämiensä huopien keskeltä viileään aamuun. Nainen putkahti pian kadulle erään sivukadun kulmassa, ja vilkaistuaan ympärilleen tämä päätyi lähtemään toria kohden hiuksiaan haroen. Tuon vaatteet olivat hieman rypyssä, mutta suhteellisen puhtaat. Viitta ja huppu peitti tuon piirteitä koleana aamuna, kun pitkät askeleet kuljettivat tämän nopeasti torin laidalle. Kuluneista saappaista ei askelten vuoksi kuulunut juurikaan mitään ääntä, eikä varjoista aina edes erottanut, missä nainen kulki ennen kuin tämä saavutti päämääränsä sulautuen muiden torillaliikkujien joukkoon.

Tiatha vaelteli kieltämättä päämärättömästi Phoeben nyt toiselta puolelta nopeasti kyhätyn aidan reunustamalla torilla. Toisella puolella toria rakennettiin kolinan ja työkaluista tulevien äänien saattelemana yhtä rakennuksista takaisin aiempaan loistoonsa, mutta nainen ei kiinnittänyt kumpaakaan laitaan erityisemmin huomiota etsiessään mielenkiintoisia torillakulkijoita, joilta voisi viedä muutaman kolikon aamiaistaan varten. Zahirin antamat kolikot nainen oli piilottanut jo, ja osa niistä oli nopeasti kadonnut edellisillan kapakkareissuun, josta nainen oli jopa joutunut maksamaan - tosin no, se alkoholin määrä olisi voinut olla vähäisempikin, Tiatha ajatteli vihlovan päänsäryn lävistäessä hänen tajuntansa auringonsäteiden tavoittaessa hänet. Nainen sulki silmänsä hetkeksi ja jäi varjoista etsimään sopivan näköistä henkilöä, jolta voisi muutaman kolikon napata mukaansa.

Stilinski

Re: Aamuhämärässä torilla

Post by Stilinski » Sun Mar 11, 2018 1:39 pm

Hailakan jäänsinisten silmien katse seurasi lasittuneesti suoraa torin väylää eteenpäin katsoen selkeästi kaukaisuuteen. Ääreisnäkö tarkkaili jokseenkin laiskasti ympärillä liikkuvaa väkijoukkoa mihinkään sen kummemmin huomiota kiinnittäen. Ajanlan saattoi erottua väkijoukon keskuudesta poikkeuksellisen pitkän pituutensa ansiosta puhumattakaan selällä lepäävistä mustista siivistä jotka olivat lepoasennossa koko miestä pidempiä. Jo kaukaata saattoi havaita, että kyse oli nuoresta ajanlanista jonka kalpeita kasvoja koristi pari arpea. Arvekas ajanlan oli harvinainen näky sillä heidän rotunsa tapasi keskittyä täydellisyyteen ja etsi yleensä keinoja peittää elämän tuomat ruhjeet tai jopa parantaa ne pysyvästi näkymättömiin.

Se oli ensimmäinen poikkeus joka erotti Adairin muista kaltaisistaan. Näet mies kantoi arpiaan ylpeänä eikä hävennyt niitä. Varsinaista ajanlanin ylpeyttä ei kuitenkaan näkynyt varjomaisin askelein olkapäistään vähän lyyhistyneessä ryhdissä kulkevassa miehessä. Adair koitti sulautua hauraine liikkeineen ympärillään kulkevaan väkimassaan ja pyrki toisinaan astelemaan sekä heilahtelemaan lähellään kävelevän väen kanssa samaan tahtiin. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän siihen erityistä huomiota jonka varjolla nuori aikuinen ajatteli olevansa harmaan huomaamaton. Pitkät hiusten sekaan naamioituneet suippokorvat värähtelivät toisinaan terävistä työkalujen iskuista jotka kaikuivat läheisen rakennustyömaan suunnilta.

Toistuvat terävät äänet saivat hailakan katseen kääntymään kyllästyneesti työmaan suuntaan, kuin tarkistaakseen jotakin olematonta. Katse kääntyi ajattomasti kohti kaukana häämöttävää torin loppua joka sai ajanlanin ripeyttämään askeleitaan jotka eivät menettäneet varjomaista tyyliään nopeuden muutoksesta. Pitkät jouhimaiset hiukset hulmahtelivat kevyesti torin hälinään hukkuvien askelten tahdissa. Siipien pitkät sulat myötäilivät hiusten liikettä luoden miehestä sulavasti liikkuvan korkean hahmon joka pujotteli harkitusti väen seassa välttäen koskettamasta muita edes vahingossa. Mies ei kaivannut ongelmia jotka luultavasti odottivat lähempänä kun saattoi arvatakkaan.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Aamuhämärässä torilla

Post by Tinanja » Wed Mar 14, 2018 2:58 pm

Väkijoukosta ei ensin näyttänyt erottuvan ketään, kun Tiatha tähyili laiskasti torilla kävellessään ympärilleen. Hän näytti keltä tahansa torille saapuneelta henkilöltä, joka etsi ppäivittäistavaroita kojujen joukosta, tai jopa jotain erikoisempaa. Liikkeet eivät erottuneet muutenkin hitaasti liikkuvasta väkijoukosta millään lailla, eikä nainen näyttänyt ärtyvän edes parista turhan läheltä hänen ohitse kiirehtivästä työmatkalaisesta. Ketään turhantärkeitä, varakkaita kolikkopussinsa kantajia ei kuitenkaan ensin näyttänyt näkyvän missään, kunnes väkijoukkoa reilusti päätä pidempi hahmo keräsi Tiathan huomion. Lähempi tarkastelu erään torikojun sivusta paljasti tämän nopeasti Ajanlaniksi. Ensimmäisenä Tiathan silmiin osui mustat, auringonvalossa hieman kiiltelevät hiukset, joiden silkkisyys toi naisen mieleen satunnaisten näkemiensä Ajanlanien lisäksi myös haltiat, näiden turhamaisuuden, ja tämä miettikin, pätikö se sama myös Ajanlaneihin. Naisen huomion kuitenkin kiinnitti pian hiusten jälkeen tämän korkeakauluksinen, siisti takki, sekä sen kirkas punainen kangas, joka kieli värjäyksen kalleudesta, materiaalin arvokkuudesta enemmän kuin mikään muutoin harmaaruskeassa väkijoukossa näytti sillä hetkellä tekevän. Pituudestaan ja suurista siivistään huolimatta tämä näytti kuin liukuvan

Siinä hetkessä nianen oli tehnyt päätöksensä siitä, miten kustantaisi aamupalansa tänään.

Tosin päänsärystä ja eilisillan juomisesta huolimatta hänen oli toimittava nopeasti, huomaamatta ja tarkasti välttääkseen ongelmia myöhemmin. Tiathan puolipitkän viitan huppu vedettiin ohimenevällä liikkeellä suojaamaan paremmin silmiä auringolta vallattomien hiuksien latvojen näkyessä hieman hupun lomasta. Ne alkoivatkin olla taas liian pitkät, nainen ajatteli ennen kuin työnsi ajatuksensa käsillään olevaan tehtävään. Väkijoukon liikkeitä mukaillen Tiatha lähti kulkemaan lähemmäs tuota Ajanlania, pieni hymy kasvoillaan, vaikka huppu niitä varjostikin. Pieni kierros erään kojun sivusta sai hänet suoraan kulkemaan vastaan tuota pitkää Ajanlanmiestä.
Askel. Toinen askel. Kolmas. Tiatha oli niin monesti tehnyt tämän, että hän tunsi sen lähes rutiiniksi esittäessään hyvin taitavasti horjahtavansa torin mukulakivetyksellä kävellessään suoraan tuota kohdettaan kohden. Nainen otti muutaman nopeamman askeleen ennen kuin tunsi törmäävänsä tuon miehen pitkään, mutta yllättävän luihuun, laihaan kehoon. Hän tosin oli kohtalaisen varma, ettei hänen painonsa saisi tuota kuin korkeintaan korjaamaan tasapainoaan, mutta se antaisi näppärille sormille mahdollisuuden käväistä tuon vyöllä roikkuvalla kolikkopussilla tuon sitä huomaamatta.
"Oi anteeksi herra!" Tiathan kirkas, viattoman kuuloinen kiirehti pahoittelemaan kun hän näytti hapuilevan tasapainoaan takaisin.

Stilinski

Re: Aamuhämärässä torilla

Post by Stilinski » Mon Sep 03, 2018 4:41 pm

Adair oli siitä harvinainen Ajanlan kun se ei perustanut rotunsa ihannoimasta ylellisyydestä. Tosin nämä vaatteet olivat peräisin omien parista jonka takia ne saattoivat kieliä varakkuudesta vaikka niiden kantaja oli oikeasti keskivertoa selkeästi köyhempi kansalainen. Vaatteiden kanssa oli aina jatkuvasti ongelmia - muun kansan joukosta oli hankalaa löytää sopivia vaatteita miehen pituuden tähden ja niiden erikseen teettäminen maksoi pidemmän pennin. Niimpä Adair oli päätynyt varastamaan omat vaatteensa jonkun varakkaamman Ajanlanperheen pyykkinarulta... Totta tosiaan siivekäs oli oman rotunsa häpeäpilkku erilaisuutensa tähden.

Kauempaata katseltuna Adair saattoi näyttää hyvin hauraalta jota sen elekielikin toi ilmi, mutta nuori ja pieni törmäilijä sai tuntea miehen kehon luisuuden törmätessään. Vaatteet kun tapasivat levätä hujopin päällä vähän löysinä eivätkä myötäilleet ihoa juuri mistään ellei resoreita laskettu lukuun. Tummatukkaisella meni pieni hetki rekisteröidä törmäys ennenkuin se otti valssin kevyen askeleen taaemmas silmät hämmennyksestä laajenneina Tiathaa silmäillen. Puolihaltia saattoi kokea pinen pettymyksen kun kolikkopussin sisältö ei vastannut varakkaan kulkijan varallisuutta, mutta kyllä siellä silti löytyi varastettavaa jotka saattoivat hädin tuskin riittää naisen halajamaan aamupalaan.

Yllättävä kosketuskontakti sai Ajanlanin niin hämilleen ettei se havainnut kolikkopussin hapuilua ollenkaan. Lyhyt puolhaltija horjahteli törmäyksen jälkeen joka nostatti pitkulaisille ja kalpeille kasvoille hetkeksi hätääntyneen katseen. Samassa miehen toinen luihu kämmen syöksyi koskettamaan Tiathan lapaluiden väliä kuin estääkseen toista kaatuamasta. Heti kun horjunta lakkasi Ajanlan veti kätensä käärmemmäisen nopeasti takaisin vasten rintakehäänsä. Ikäänkuin kosketus toiseen olisi tehnyt kipeää vaikka todellisuudessa toisen kehon lämpö oli ollut oikein houkuttavaa. Houkutus olikin se asia joka sai Adairin säikähtämään.

Siivet olivat jännittyneet hitusen ja nousseet lepoasennostaan, mutta eivät sentään olleet täysin levällään. Toinen siipi osui äkkinäisen jännityksen tuottaman liikkeen vuoksi jotain rahvasta kasvoille. Tanakka mieshenkilö sihahti ärtyneenä ja päätyi repäisemään yhten sulan Ajanlanin siivestä kostoksi jatkaen matkaansa. Adair ynähti hiljaa pistävästä kivusta ja veti satutetun siipensä lähemmäs kehoaan hapuillen vapaalla kädellään sen pisimpiä sulkia. Siipeen ilmestynyt "lovi" näkyi selvästi ja sitä Adair sormillaan hapuili vaikka hailakan sininen katse ei irronnutkaan koko tapahtuman aikana Tiathasta.

"Ei se mitään..." Hauras miehen ääni sai vihdoin sanotuksi vastauksen toisen pahoitteluun.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Aamuhämärässä torilla

Post by Tinanja » Wed Sep 05, 2018 6:51 pm

Samalla, kun Tiatha tunsi kehonsa törmäävän tuohon Ajanlaniin, hän kurottautui nappaamaan tuon löysästi sidotusta kolikkopussukasta pari kolikkoa huomaten tosin samantien niiden olevan arvoltaan vain hyvin nimellisiä - ei puhettakaan mistään kultakolikoista tai täydestä kolikkopussukasta, jollaisia Ajanlanit yleensä tuppasivat kantamaan mukanaan. Siitä huolimatta ne pari kolikkoa eksyivät nopeasti Tiathan taskuun tämän viitan varjoihin tämän hakiessa tasapainoaan. Samassa hän tunsikin tuon... kohteliaan? herrasmiehen tukevan häntä, ja vaikka hänen kaatumisensa tai horjahtelunsa ei totta ollutkaan, hän otti sen tuen mielellään vastaan hakiessaan tasapainoa takaisin, lopulta seisoen tasaisesti kahdella jalallaan. Töihin, aamiaiselle tai muuten velvollisuuksiensa perässä torin lävitse kulkevat hahmot jatkoivat matkaansa kahden siihen keskivaiheille pysähtyneen henkilön ohitse näitä juuri huomioimatta.
"Pahoitteluni vielä", Tiatha sanoi hiljempaa, päätään ja katsettaan vähän alaspäin laskiessaan ennen kuin kohotti katseensa takaisin tuohon Ajanlaniin. "En katsonut eteeni tässä ruuhkassa, vaikka niin pitäisikin tehdä", Tiatha sanoi sitten olkiaan vähän kohauttaen, kieltämättä edelleen kasvoillaan sellainen aidon pahoittelevan ilmeen näköinen. Tuon olemuksessa oli jotakin erikoista, jotain... surullista, alakuloista nyt ainakin? Tiatha ei oikein osannut laittaa sormeaan sen häntä kiinnostavan kohdan päälle, mutta jokin tuossa herätti hänen huomionsa. Lisäksi tuon melko hiljainen, vähän hauraan, ehkä jopa haparoivan kuuloinen ääni sai Tiathan kurtistamaan kulmiaan kasvojaan hämärtävän huppunsa suojista.

"Olen menossa johonkin tavernan alakertaan tai kojunkulmalle nauttimaan jotain pientä aamiaista", Tiatha sanoi sitten, edelleen pahoitteleva ilme kasvoillaan, vaikka tuon pari kolikkoa olivatkin jo aikoja sitten löytäneet tiensä Tiathan viitan piilottaman taskun pohjalle, kauas tuon silmistä. Ainakin tämä pyyntö, vaikka se miten kielteinen voisi ollakin, olisi omiaan ehkäisemään epäilyksiä siitä, että hän olisi ollut se varas, joka tuon taskulla oli käynyt. Nainen väläyttikin pienen hymyn kasvoillaan tuolle.

Locked