Yllättäviä ystäviä

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Yllättäviä ystäviä

Post by Tinanja » Wed Mar 21, 2018 12:30 pm

//KIde & Nana tänne ^^

Oli hyvin hiljainen päivä Zahirin putiikissa Miannan pyyhkiessä hitain, huolellisin liikkein hyllyjen ja tasojen päältä pölyjä. Aurinko paistoi putiikin pienistä ikkunoista sisälle valaisten lyhtyjen lisäksi kauniisti tummia puupintoja vähäisistä pölyhiukkasista. Talvipäivä oli parhaimmillaan, ja hän viettäisi suurimman osan päivästä todennäköisesti putiikkia hoitaen. Lasten kanssa tosin voisi illemmalla mennä käymään jossakin Zahirinkin tullessa takaisin... jostakin. Jos tämä taas olisi ajoissa kotona, mitä Mianna jaksoi päivästä toiseen epäillä. Mutta muutoin, oli miellyttävää, hiljaista, kun asiakkaitakaan ei juuri ollut näkynyt. Pari vakioasiakasta oli hakenut tilauksensa, mutta muutoin mitään erikoista ei ollut tapahtunut. Lisäksi tänään pitäisi tulla kiireellisenä lähetyksenä lisää yrttejä ja joitain Zahirin aiemmin tilaamia tavaroita, joihin nainen ei halunnut koskea lainkaan. Tuo pudisti hieman pitkän mekkonsa helmoja ja kiristi hiuksiaan paikallaan pitäviä pinnejä ja nahkanauhaa sen löystyttyä hieman, mutta pieni hymy levisi naisen huulille tämän katsoessa käsiensä jälkeä - pinnat kiilsivät jälleen puhtauttaan. Vielä pitäisi lattia pestä, ja sitten viikkosiivous olisi taas tehty.

Oli kulunut pari viikkoa Zahirin edellisestä tempusta tulla kotiin vasta yön taittuessa aamuksi. Maagikko oli ollut sen jälkeen hiljainen, sulkeutunut, mutta ei siinä ollut juuri mitään uutta. Tosin Miannasta tuntui, että jotain oli tapahtunut sinä yönä, sillä yleensä Zahirin hiljaiset, ärtymistä ja ongelmia kuvaavat hiljaiset kaudet eivät kestäneet paria päivää kauempaa, kun edellisen temppunsa jäljiltä se hiljaisuus oli jatkunut pidempään, ja osaksi tuntui edelleen jatkuvan. Nainen huokaisi itsekseen laskiessaan pölyhuiskan sivuun tiskin taakse ja kadotessaan takahuoneen kautta hakemaan siivouskomerosta moppia ja vettä. Typerintä tässä kaikessa oli se, että Zahirista ei saanut mitään muuta kuin selityksiä irti, jos niitäkään, ja oli turha painostaa, sillä sitten tuo tuskin sanoisi yhtään mitään minkään suhteen. Eniten tosin Miannaa mietityttivät muutamat uudet arvet, jotka erottuivat aiemmista arvista kirkkaudellaan... Eikä naisen mieleen mahtunut, miten talvella, alkutalvesta mikään eläin olisi raunioissa niin kiinnostunut asioista, että purisi.

Mianna tuhahti hiljaa ja laski pian putiikin puolelle puolitäyden vesiämpärin ja jäi kastelemaan moppia ämpärissä pestäkseen lattiat.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Kide » Sun Mar 25, 2018 9:49 am

Siitä oli jo kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa, ja silti Naenija oli jälleen herännyt aivan liian elävään tunteeseen, kuinka hänen kätensä tärähti kallon murtaneen nuijan voimasta. Nyt kyseinen käsi pysähtyi parantajan kotioven kahvalle epäröimään hetkeksi ennen kuin Nana nykäisi oven auki. Hän oli jo kolmena päivänä etsinyt torilta turhaan tulikukkaa, viimeksi tänä aamuna, ja lopulta hänen oli vain hyväksyttävä, että sitä täytyi lähteä hakemaan Athertonien puodista. Zahirin luota.
Pakkasella ei ollut mitään tekemistä haltian selkää myöten kulkevien kylmien väreiden kanssa, kun hän astui ulos viime viikon aikana valkoiseksi muuttuneen maiseman keskelle. Nana painoi huivia tiukemmin kaulaansa vasten ja nykäisi suuren, vaalealla karvalla vuoratun hupun itsensä ja Nafin suojaksi, vaikka tiesikin, ettei häntä sillä hetkellä kalvava kylmyys lämpimillä vaatteilla poistuisi.
Yksi Nanan pitkäaikaisista asiakkaista oli pakkasten mukana saanut pitkittyneen yskän, eivätkä parantajan mitkään rohdokseet tuntuneet purevan siihen. Nana tarvitsisi ehdottomasti tulikukkaa, ja sitä löytyisi varmasti Athertonien puodista. Nana saattoi vain toivoa, että herra Atherton itse olisi edelleen yhtä harvinainen näky puodin puolella kuin aina tähänkin asti. Alistuneesti huokaisten hän lähti matkaan, punainen villaviitta talvisaappaiden alla narskuvaa lunta hipoen.

Nanan kasvot olivat ehtineet viime viikkojen aikana parantumaan kokonaan, eikä hurjasta kohtaamisesta Sha'lassainhaltian ja tämän seuraajien kanssa näkynyt hänen kalpealla ihollaan enää merkkiäkään. Runsaat määrät voiteita, hauteita ja rohdoksia olivat tehneet tehtävänsä - Nanan harmiksi ne eivät kuitenkaan poistaneet muistikuvia tapahtumista. Eivätkä huonosti nukuttujen öiden jättämiä tummia silmänalusia.
Yksi ulkoinen merkki Nafin pelastamisen eteen käydystä kamppailusta oli kuitenkin jäänyt: hyvin hento arpi naisen oikeaan olkavarteen. Jos Nana olisi käynyt kenen tahansa parantajan luona, olisi puukon jättämästä pintahaavasta tuskin jäänyt jälkeäkään, mutta hän ei ollut kehdannut hakea apua keneltäkään kaiken tapahtuneen jälkeen. Hampaat irvessä, vasemmalla kädellä haparoiden, parantaja oli ommellut itse muutaman tikin haavaan ja hautonut sitä rohdoksella toisensa perään kokonaisen viikon, saaden haavan häviämään lähes kokonaan. Mutta ei aivan täysin. Nyt näytti siltä kuin olkavarteen olisi kiinnittynyt pysyvästi vaalea, hieman mutkitteleva hius - kiitos vinoon ommeltujen tikkien. Tuo arpi häviäisi todennäköisesti itsekseen jo ensi kesän aikana, mutta siihen asti se muistuttaisi haltiaa tapahtuneesta, ihan kuin hänen ajatuksensa eivät ajautuisi niihin kahteen synkkään päivään muutenkin tarpeeksi usein.

Päästyään tutun oven eteen, pysähtyi Nana hetkeksi vain tuijottamaan Athertonien puotia, kuin arvioiden räjähtäisikö se heti vai vasta hetken päästä hänen astuttuaan sisään. Haltia puuskahti syvään ja joutui räpyttelemään silmiään, kun hyöryävä hengitys tarttui hänen ripsiinsä. Hän ravisteli enimmät lumet kokopitkän talviviittansa helmasta ja rapsutti vaivihkaa syvälle hupun sisään piiloutunutta liskoaan ennen kuin astui oveen eteen ja koputti siihen napakasti. Nana veti vielä kerran syvään henkeä ennen kuin uskaltautui aukaisemaan oven ja astumaan sisään.

Haltia tunsi käsittämättömän suuren helpotuksen ailahduksen sisällään hänen katseensa löytäessä tiskin takaa Miannan. Nainen näytti aina yhtä huolitellun kauniilta sievissä mekoissaan, vaikka seisoikin tänään arkisesti moppi kädessään. Nana puhalsi keuhkonsa tyhjiksi ja tämän jännittyneet hartiat valahtivat rennoiksi, joskin pieni jännitys tuntui kiristävän niitä edelleen. Haltia tiesi kyllä tapaavansa Zahirin vielä vääjäämättä, todennäköisesti pian, kunhan mies tarvitsisi ensimmäisen kerran hänen palveluksiaan. Nana olikin ihmetellyt, miten maagikosta ei toistaiseksi ollut kuulunut pihahdustakaan. Olisiko mies todella ollut niin jalomielinen, että antoi Nanan parannella itsensä ennen kuin hälytti hänet maksamaan velkojaan. Ei, todennäköisempää oli, että Zahir halusi hänen paranevan kunnolla vain, jotta hän voisi hoitaa työnsä kunnolla. Zahir oli ilmeisen paljon asioita, mutta jalomielisyys ei kaikesta päätellen ollut sen listan kärkipäässä.
Nafi ei ollut erityisesti pitänyt aikaisesta herätyksestä ja pitkästä kiertelystä torilla, eikä varsinkaan siitä, että he olivat jo toistamiseen lähteneet pakkaseen saman päivän aikana. Nyt se kuitenkin työnsi uteliaana päätään esiin suuren hupun kätköistä ja nousi oitis seisomaan Nanan harteilla hänen laskiessa huppunsa alas.
"Hei, Mianna", Nana tervehti rouva Athertonia ja yritti parhaansa hymyillä rennosti ja ennen kaikkea tavallisesti, vaikkei ilo hänen väsyneisiin silmiinsä asti yltänytkään. "Tulinko huonoon aikaan?" haltia kysyi vilkaisten Miannan pitelemää moppia merkitsevästi.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Tinanja » Sun Mar 25, 2018 12:16 pm

Mianna pyyhki pitkin, hallituin liikkein pölyt lattialta kulkureiteiltä ja kaappien välistä sekä alta. Se oli kieltämättä rentouttavaa, miellyttävääkin tietyllä tavalla. Ei tarvinnut pohtia mitään erityistä, vaan saattoi nähdä suoraan kättensä jäljen sekä nauttia putiikkiin laskeutuneesta hiljaisuudesta. Nainen kieltämättä yllättyi, kun ovi kävi, ja oven päälle sijoitettu kello kilahti merkiksi, että putiikkiin saapui joku - asiakas ehkä? Mianna kääntyi katsomaan ovelle siitä tiskin kulmalta ja hymy levisi tämän kasvoille jo ennen kuin hän näki tulijan. Yllätys oli kieltämättä suuri, kun hän tunnisti yhden putiikin vakioasiakkaista, parantajan, Naenijan.

"Et suinkaan", Miannan hymy vain levisi tämän nähdessä Naenijan. "Sinua ei olekaan näkynyt täällä pitkään aikaan...", ei sen jälkeen, kun... Miannan silmät levisivät vähän tämän sisäistäessä, että oli viimeksi nähnyt ilman tuota suloista liskoaan liikkuvan Naenijan, kun tämä oli tullut tuntemattoman miehen kanssa putiikkiin, kysymään Zahiria... Ja sen jälkeen maagikko olikin ollut puoli yötä poissa, eikä Mianna jaksanut uskoa sitä selitystä raunioiden tutkimisesta lainkaan. Ei, vaikka Zahir vastasi kysymykseen aina samalla tarinalla, samalla tavalla... Mutta ei hän uskonut, että enää näin pitkän ajan päästä raunioista löytyisi vaaroja, jotka parannettunakin antaisivat tuollaiset, hyvin erottuvat arvet. Naisen kasvoilla oleva hymy ei kuitenkaan kadonnut mihinkään tämän jatkaessa keskustelua Naenijan kanssa.
"Miten voin auttaa tänään?" nainen kysyi sitten hymyillen lämpimästi tuolle parantajalle. "Ulkona on ilmeisen pistävä pakkanen, vaikka aurinkokin paistaa jo pidempään?" tuo jatkoi sitten vielä, työntäen mopin takaisin ämpäriin ja jääden siihen tiskiä vasten nojailemaan hetkeksi, hymyillen lämpimästi edelleen.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Kide » Sun Mar 25, 2018 5:05 pm

Siinä missä puodin yrttien tuoksusta raskas ilma tuntui ihanan lämpimältä Naenijan kasvoja vasten, valoi Miannan ystävällinen hymy lämpöä myös haltian sisimpään, eikä hän tuntenut itseään enää yhtä pahasti nurkkaan ahdistetuksi eläimeksi. Mutta Miannan seuraava toteamus, jonka loppu jäi roikkumaan ilmaan ikävän raskaana kuin märkä huopa, sai haltian värähtämään. Nana käänsi katseensa nopeasti lattiaan tietämättä mitä sanoa, mutta oli ennen sitä huomaavinaan epäröintiä myös Miannan ruskeissa silmissä. Haltia ei voinut olla pohtimatta, mitä tuo nainen tiesi parin viikon takaisista tapahtumista vai tiesikö mitään. Todennäköisesti Mianna ei tiennyt juuri muuta kuin mitä oli nähnyt ja kuullut hänen ja Vareon vierraillessa puodissa kaksi viikkoa sitten. Ainakaan Nana ei voinut uskoa, että Zahir olisi jakanut kaikki tekemisensä vaimonsa kanssa, kun tämä oli näyttänyt olevan valmis tappamaan Vareon kulman taakse, miehen vain näyttäydyttyä hänen vaimonsa edessä. Nana värähti uudestaan.
Hänen oli hankala muistaa, mitä maagikko olikaan silmät leiskuen Vareolle sanonut, mutta mitä ilmeisimmin Zahir ei halunnut Miannan tietävän kaikista hänen toimistaan tai kontakteistaan. Haltian silmät laajenivat, mutta nielaisten hän nosti katseensa hyvin nopeasti takaisin Miannaan pakottaen ilmeensä rauhalliseksi, vaikka hänestä tuntuikin kuin olisi juuri saanut iskun vatsaansa. Nana oli toki miettinyt asiaa, vaikka enimmäkseen hänen ajatuksensa olivat pyörineet luolalla tapahtuneessa. Hän oli kuitenkin pohtinut myös Zahirin ja Vareon yhteyttä toisiinsa, muttei ollut halunnut hyväksyä sitä, mikä nyt tuntui kirkkaalta kuin ulkona paistava aurinko. Vareon tiedot Zahirista ja tämän olemuksesta, Zahirin uhkailut ja kuinka hän oli käskyttänyt Vareota luollalla, kaikki tuntuivat punoutuvat yhteen: Vareo mitä todennäköisimmin oli Zahirin kontakti, työntekijä, ja ollut sitä jo jonkin aikaa. Syytä siihen Nana ei kuitenkaan voinut käsittää.

Nafi oli jäänyt tuijottamaan Miannaa yllättävän pitkäksi aikaa ennen kuin liskon katse alkoi harhailla ympäriinsä ja kuono liikkua toinen toistaan kiinnostavimpien hajujen perässä. Sen katse palasi rouva Athertoniin kuitenkin tuon tuostakin - viime viikot lisko oli pysytellyt selvästi normaalia enemmän varuillaan heidän ollessaan muiden seurassa, ja jopa säikkynyt kotonakin pakkasen paukkumista ja katolta putoavan lumen ääntä.
Nafi ei tiennyt mistä oli kyse, mutta saattoi tuntea kuinka Nanan hetki sitten rentoutuneet hartiat alkoivat jälleen jäykistyä, ja se alkoikin taputtaa levottomasti häntäänsä haltian paksua villaviittaa vasten, katse nyt enimmäkseen Miannassa pysyen.

Miannan kysyessä Naenijan vierailun tarkoitusta ja pohtiessa säätä katsahti Nana ikkunasta ulos kuin ulkoilmaa arvioiden, saadakseen vielä pari lisäsekuntia aikaa koota itseään. Hänen täytyisi keskittyä tähän hetkeen ja jatkaa omia pohdintojaan myöhemmin, jollei halunnut Zahirin olevan pian veitsi hänen kurkullaan.
"Kyllä vain, mutta siellä on myös erittäin kaunista", hän totesi Miannalle puristettuaan kasvoilleen hieman leveämmän hymyn. Nana astahti pari askelta edemmäs, keskemmälle puhtauttaan loistavaan puotiin. Uusi väristys läpäisi haltian, kun hän tajusi seisovansa samassa kohtaa kuin edellisellä vierailullaan. Vain Vareo puuttui vierestä. Ruskeat silmät hakeutuivat väkisin vilkaisemaan kohtaa, jossa kaljupäinen mies oli seissyt pelosta ja Nanan yllättäneestä vihasta jäykkänä. Muistikuvan värisyttävyydestä ja uusimmasta oivalluksesta huolimatta Nana huomasi miettivänsä, miten mies mahtoi voida nyt. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.
Nana antoi hetkeksi aloilleen jumittuneen katseensa lähteä kiertämään ympäri lattiaa, kuin olisi muistikuvien sijaan katsellut puodin puhtautta.
"Minunkin asuntoni kaipaisi sinunlaistasi siivousmestaria", Nana totesi käännettyään katseensa uudelleen Miannaan. Todellisuudessa hänen kotinsa oli kiiltänyt puhtauttaan viimeiset viikot, hänen uppouduttua siivoamiseen aina, jos muuta tekemistä ei ollut - työ, olipa se mitä tahansa, oli ollut ainut asia, jolla haltia oli saanut pidettyä ajatuksensa edes jollain tapaa kurissa ja poissa luolan tapahtumista.
"Mutta se lienee asia, johon eivät rohdokset auta", Nana hymähti perään. Toteamus olisi voinut käydä jopa huonosta vitsistä, jos haltia olisi onnistunut sanomaan sen edes hieman ponnekkaammin.
"Oikeastaan tulin etsimään vain tulikukkaa. Toivottavasti sinulta löytyy sitä vielä, edes jossain muodossa. Olet viimeinen toivoni", Nana jatkoi sitten, nyt odottavasti Miannaa katsoen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Tinanja » Wed Mar 28, 2018 5:16 pm

Mianna kohotti vähän kulmiaan Naenijan miettiessä yksinkertaista vastausta turhankin pitkään. Lopulta, hieman jopa turhan pitkän ajan päästä Naenija näytti saavan hitaasti kohoavan hymyn kasvoilleen, ja vastasi säätä koskevaan kommenttiin. Mianna hymyili kuitenkin vastaukseksi Naenijalle ja nyökkäsi. "Kuulostaa miellyttävältä keliltä käydä ulkona. Kevätkin koittaa varmaan jo pian, kun aurinko paistaa pidempiä aikoja", Mianna hymyili Naenijalle, katsellen tätä siitä samalla tuon hieman omituista olemusta. Ei Naenija yleensä vaikuttanut noin... varautuneelta, vaikka tämä sitä yrittikin peittää? Mitä oli tapahtunut, ja oliko sillä yhteyttä siihen päivään, jolloin kovia kokenut Naenija oli hakenut ystävänsä (?) kanssa Zahirilta apua tilanteeseensa. Ilmekään värähtämättä Miannan kasvoilla säilyi hymy Naenijan viimein jatkaessa keskustelua ja katsellessaan puotia, erityisesti puhdasta lattiaa. Mianna ei voinut kuin laskea katsettaan hieman alaspäin, pienen punan kohotessa hänen kasvoilleen kehujen kantautuessa hänen korviinsa.
"Minulla on vain liikaa aikaa käsissäni hiljaisina päivinä", Mianna sanoi hiljaa, hymyillen, mutta oli tyytyväinen Naenijan viimein kertoessa, että kaipasi tulikukkaa. "Tritonilta lähetetyt lähetykset eivät ole vielä saapuneet, mutta uskoisin, että meillä on vielä jossain nurkassa tulikukkaa...", Mianna sanoi sitten mietteliäänä ja katsoi arvioiden kaappeja ja hyllyjä miettien, missä nurkassa tulikukan loput olisivat.

Mianna yritti olla huomioimatta Naenijan olalla keikkuvaa tuliliskoa, kun hän asteli seinustalle ja kumartui kaappia tutkimaan. Nainen siirteli sivuun joitain purkkeja ja rasioita ensin tutkiakseen, oliko kaapin perällä vielä tulikukkaa. Sen saanti oli talvella ollut vähän niin ja näin siitä huolimatta, että sitä oli tilattu. Se hetki, jonka Mianna käytti kaapin penkomiseen antoi naiselle pienen hetken pohtia tilannetta. Naenija ei vaikuttanut olevan se positiivinen oma itsensä, vaikka sitä yrittikin esittää, eikä tämä ollut näyttänyt kovin hyvältä aiemmin,kun oli sen ystävänsä kanssa tullut hakemaan Zahiria auttamaan jonkin asian kanssa. Ja ilmeisesti se asia oli ollut kadonnut Nafi, Naenijan uskollinen lisko. Oli epätodennäköistä, että aina naisen mukana kulkeva lisko olisi itse kadonnut varsinkaan, kun Naenijan kasvoilla olevat ruhjeetkaan eivät näyttäneet vahingolta tai itse aiheutetuilta. Pitkä tauko siinä, että parantaja ei käynyt täällä, oli ehkä liittynyt jollain lailla Zahiriin? Ja tämä kaikki kietoutui siihen, miksi Zahir oli tullut vasta keskiyön jälkeen kotiin sinä samana iltana. Miehen ärtymystä tuota toista miestä kohden oli ollut mahdoton huomata, vaikka Zahir sitä oli viileällä lähestymisellään yrittänytkin peitellä. Mutta, uteliaisuudestaan huolimatta Mianna tukahdutti halun udella Naenijalta, mitä oli tapahtunut. Ei se... ollut hänen asiansa... Nyt hänen pitäisi vain löytää se tulikukka... Mianna kohottautui kaapin edustalta seisomaan, työnsi oven kiinni ja avasi seuraavan kaapin - jos tulikukkaa olisi, se löytyisi täältä, kun sitä ei tuossa edellisessä kaapissa ollut.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Kide » Sat Mar 31, 2018 5:50 pm

Tulikukka. Siihen Naenijan täytyisi keskittyä, sitä vartenhan hän täällä olikin. Ja Miannan hieman epäröidessä löytyisikö heiltä sitä vielä, oli haltian hetkellisesti jopa yllättävän helppo unohtaa muut vellovat ajatuksensa - tosin vain pohtiakseen tuskastuneena mitä tekisi, jollei saisi täältäkään kyseistä kasvia. Sitä mahdollisuutta parantaja ei ollut edes tullut ajatelleeksi keskittyessään vain pohtimaan mitä tapahtuisi, jos hän kohtaisi Zahirin täällä. Voisiko yskä lähteä ehkä sittenkin pidemmillä höyryhengitysjaksoilla, yhdistettynä ketolukosta ja elokukasta haudutettuun teehen? Varsinkin, jos teehen lisäisi vielä hieman orjamaljakasuutetta, mikäli vain hänen potilaansa saisi sellaisen liemen alas kurkustaan. Toki hän voisi vielä koittaa paikantaa tulehduksen aiheuttajaa puhtaasti omilla voimillaan, mutta tällaisissa vaivoissa se oli kovin hankalaa, kun potilaalla ei ollut mitään selvää vammaa, johon parantavan voiman olisi voinut kohdistaa.
Nana seurasi katseellaan kaappeja keskittynein ilmein läpi käyvää Miannaa, vaikka olikin uppoutunut ajatuksiinsa. Tosin Miannahan oli juuri todennut, etteivät Tritonin lähetykset olleet tulleet vielä. Ne siis olivat kuitenkin tulossa ja siellä mitä ilmeisimmin olisi mukana tulikukkaa. Kunhan Nana saisi helpotettua potilaansa oireita siihen asti, ja ennen kaikkea saisi raahattua itsensä Athertonien puodin oven eteen vielä uudelleen. Ajatuskin sai haltian puristelemaan juuri riisumiaan ja nyt käsissään piteleviä lapasia levottomasti, ja hetkellinen helpotus oli haihtunut yhtä nopeasti kuin lämpimänä höyryävä hengitys hävisi ulkona paukkuvaan pakkaseen.

Nana ei voinut sille mitään, että hänen ajatuksensa olivat liian nopeasti kiertäneet ympyrän takaisin Athertonien perheeseen. Ruskeiden silmien katse hakeutui toisella seinustalla olevaan suljettuun oveen, jonka takana hiljaisuudesta huolimatta Miannan ja Zahirin lapset ilmeisesti touhusivat, kenties taloudenhoitajan tai lastenvahdin kanssa. Nanan muistikuvan mukaan Athertonien lapset olivat vielä melko pieniä, mutta talossa vallitsevasta hiljaisuudesta päätellen he olivat joko kaikki hyvin rauhallisia tai sitten tottelevaisia. Nana ei voinut itselleen mitään, vaan kuvitteli jo kovaa vauhtia mielessään millaisin ottein herra Atherton mahtoi jälkikasvuaan ojentaa. Kaiken näkemänsä jälkeen haltian oli vaikea kuvitella Zahiria lempeänä isänä. Hänen oli hyvin vaikea nähdä tuota maagikkoa enää muuna kuin kylmäverisenä uhkailijana, tappajana ja kuka ties minä muuna. Samassa Nana kuitenkin muisti, kuinka hellästi Zahir oli puhutellut vaimoaan heidän tullessaan Vareon kanssa miestä hakemaan. Muistikuva tuosta maagikosta suutelemassa pehmeästi Miannaa sai Nanan laskemaan katseensa hetkeksi lattiaan, ja hän onnistui vain vaivoin olemaan puistelematta päätään. Tämä ärsyttävä ristiriitaisuus tuntui tukahduttavalta, ja Nanan olisi tehnyt mieli kysyä Miannalta päin naamaa, kohteliko Zahir häntä ja lapsia kunnolla. Tai tiesikö Mianna kuka hänen miehensä oikeasti oli. Ei sillä, että Nanakaan olisi sitä vielä itsekään täysin ymmärtänyt, mutta tarpeeksi paljon osatakseen olla huolissaan tuosta naisesta, mutta myös itse varuillaan.

Lopulta Naenija nosti katseensa uudelleen Miannaan, joka siirtyi juuri kaapilta toiselle. Ikkunasta tulviva valo, joka lumenkin kautta heijastuessaan oli kovin kirkas, sai naisen hiukset näyttämään entistä kiiltävämmiltä ja väriltään monivivahteisemmilta. Kirkas päivänvalo paljasti myös putiikin täydellistä puhtauttaan kiiltävät puupinnat ja sai esillä olevat pienet pullot kimaltelemaan kuin rivin timantteja. Kaikki näytti ja tuntui niin kovin idylliseltä ja rauhalliselta, mutta senkään huomaaminen ei karkottanut Nanaa ahdistelevia ajatuksia ja kysymyksiä.
"Miten teidän perheen talvi on sujunut? Olette varmaan nauttineet hyvistä ilmoista koko perheen voimin, jolleivat työt ole vieneet sinun ja miehesi kaikkea aikaa? Uskoisin ainakin lasten nauttivan tällaisesta lumen määrästä?" Nana kysyi lopulta mahdollisimman iloiseen keskustelusävyyn, kun ei voinut enää hillitä itseään. Puhuessaan haltia käveli viereisen hyllyn luo - jolloin sai seistä sopivasti selkä Miannaan päin - ja kumartui tarkastelemaan siinä rivissä nököttäviä pulloja, nostellen joitain lähempää tarkastelua varten vain laskeakseen ne pian tarkasti takaisin omalle paikalleen. Hän tiesi olevansa huono peittelemään ajatuksiaan saati valehtelemaan, etenkin tässä mielentilassa, mutta uskoi kysymyksensä menevän tavallisesta jutustelusta, kunhan sai hetkeksi piilottaa kasvonsa itseään kerätäkseen. Suoraan Miannan ja lasten vointia hän ei olisi rohjennut kysyä, vaikka olisi kovasti halunnutkin, mutta hänen oli pakko yrittää saada Mianna kertomaan edes jotain heidän arjestaan varmistuakseen, että naisella oli kaikki hyvin.
Myös Nafi olisi mielellään tehnyt lähempää tuttavuutta erilaisia tuoksuja uhkuvan hyllykön ja sen tavaroiden kanssa, mutta ennen kuin lisko ehti edes aloittamaan kaulansa kurottelua Nanan olalta, oli haltian käsi noussut tämän kuonon eteen varoittamaan, ettei nyt ollut liskon aika eikä paikka lähteä tutkimusmatkalle.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Tinanja » Mon Apr 02, 2018 2:56 pm

Mianna siirteli purkkeja ja rasioita edestakaisin etsiessään tulikukkaa. Hän näki, miten Naenija kierteli putiikissa, hätistäen vähän olkapäällään kaikkea kiinnostuneena tutkivaa liskoaan olemaan kiltisti ja varmaan sotkematta paikkoja. Lisko oli kaikessa persoonallisuudessaan aina niin suloinen ja tuntui heijastavan usein huolehtijansa tunteita ja ajautksia paremmin jopa kuin tämä itse. Nyt kuitenkin Naenija tuntui siltä, että jokin painoi naisen olemusta alaspäin. Pienet eleet, katseen kääntämiset ja hiljaiset tauot vähäisen keskustelun lomassa loivat hieman raskaan vaikutelman parantajasta, kuin tämä olisi kantanut näkymätöntä taakkaa harteillaan. Mianna ei saanut pari viikkoa sitten tapahtunutta pois päästään, eikä mielleyhtymää tämän päivän taakkaa mahdollisesti kantavan Naenijan ja aiemmin niin lyödyn ja verisen olemuksen yhteydestä toisiinsa. Mitä oli tapahtunut, ja miten sen päivän tapahtumat saivat naisen edelleen vaikuttamaan siltä, ettei tämä ollut päässyt päivästä ylitse. Sitten oma kysymyksensä oli se, miten Zahir liittyi asiaan - mies todennäköisesti piti sormiaan eri sopissa samaan aikaan, mutta... tuo oli ollut yllättävää, erilaista, eikä Mianna halunnut tietää, mihin Zahir oli loppupäivän ja -yön käyttänyt sen jälkeen. Myös se kalju mies, joka oli Naenijan kanssa ollut liikkeellä, oli kysymysmerkki. Tämä näytti tunteneen Zahirin jollain tasolla, mutta Zahirin eleistä oli nähnyt pitkälle, ettei hän halunnut tuoda tuota miestä lähellekään putiikkiaan - se nopea lähtö, eleet ja olemus olivat kertoneet Miannalle ihan tarpeeksi siitä, mitä mieltä hänen aviomiehensä oli tästä asiasta. Ajatuksien harhailu ei onneksi näkynyt erityisen paljoa siinä, miten Miannan kädet tekivät lähes automaattisesti työtään naisen etsiessä tulikukkaa. Lopulta, viimeisimmästä purkista toisen kaapin perältä löytyi tulikukaksi nimetty rasia, jossa pikaisella vilkaisulla näytti vielä olevan kyseistä kasvia ja Mianna kurottautui ottamaan sen esille samaan aikaan, kun Naenija rikkoi hiljaisuuden kysymyksellään siitä, miten perheen talvi oli sujunut.

Miannan olemus jännittyi hieman, mutta nainen onnistui nopeasti naamioimaan sen varovaisuudeksi vetäessään tulikukkapurkkia esille. Vai että miten talvi oli sujunut? Mianna ei voinut peittää pientä tuhahdusta, kun talven muistot nousivat mieleen aiempien Naenijaan liittyvien, parin viikon takaisten muistojen sijaan. Pitkät yöt odottaessa, palaisiko Zahir yöksi kotiin, ja mikä tämän selitys sillä kertaa olisi - ja Mianna oli varma, että oli kuullut ne kaikki. Niin viattomalta kuulostanut kysymys sai Miannan ajatukset vaeltelemaan myös siihen, miten tuo maagikko saattoi kyllä olla kotona, mutta ei läsnä, mutta toisaalta ne pienet hetken lasten ja Zahirin kanssa olivat ikimuistettavia. Kyse oli ehkä enemmän siitä, tasapainottivatko ne pienet perheen kanssa vietetyt hetket niitä unettomia öitä ja kierteleviä vastauksia riittävästi, oli se kysymys. Viime talvelta Mianna muisti itse asiassa jopa kolme päivää, jotka oli ehtinyt kokonaan viettää Zahirin ja lastensa kanssa - ja ne olivat niitä päiviä, jotka lapset toivottavasti isästään ensimmäisenä muistaisivat. Ulkoilua, kaupungilla tai talleilla käyntiä ja mielenkiintoista tekemistä.
"Jos hän viitsisi olla enemmän paikalla, niin se voisikin olla ihan miellyttävää", ennen kuin Mianna ehti kieltämään itseään, oli hän jo tuhahtanut sanoja, joita hän ei ehkä olisi halunnut sanoa. Ei ollut hänen asiansa kommentoida elämäänsä näin edes vakioasiakkaalle - asiakashan tuo sympaattinen parantaja oli loppujenlopuksi, oli aiemmin tapahtunut mitä tahansa. Ja asiakkaana tuo oli nytkin täällä.
"Löysin tulikukkaa", Mianna sanoi lopulta nousten hitaasti seisomaan, selkä edelleen Naenijaa päin ennen kuin taiteili kaiken sekalaisten ajatustensa keskellä kohtalaisen neutraalin ilmeen kasvoilleen astellessaan tiskille. "Miten paljon tarvitsette sitä?" tämä kysyi sitten yrittäen pitää kasvoillaan sen neutraalin ilmeen, joka hänellä usein oli asiakkaita auttaessaan. Samalla tuo yritti työntää mielestään sen, miten hän oli onnistunut kokonaan sanomaan täysin vääriä asioita äskeiseen Naenijan kysymykseen, ja toivoi ettei nainen tarttuisi siihen sen enempää.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Kide » Mon Apr 02, 2018 6:13 pm

Naenija piti oman katseensa edessään tavaroita notkuvassa hyllykössä, vaikka olisi mielellään seurannut Miannan reaktiota kysymykseensä. Haltialta jäikin näkemättä naisen hetkellinen jännittyminen, mutta niin pieni kuin tuon tuhahdus olikin, sen Nana kuuli hiljaisessa putiikissa selvästi. Sekä hän että Nafi käännähtivät katsomaan rouva Athertonia, jonka hieman paheksuvasta äänensävystä ei ollut epäilystäkään. Zahir oli siis paljon, ilmeisesti todella paljon, poissa kotoa eikä Mianna siitä liiemmin välittänyt. Toisaalta naisen vastaus oli Nanasta omalla tavallaan helpottava, sillä mikäli Mianna toivoi voivansa viettää enemmän aikaa miehensä kanssa, Zahir tuskin kohteli häntä tai lapsia huonosti. Mutta yhtä aikaa pienen helpotuksen aallon lämmittäessä haltian vatsaa, alkoi sen keskelle kerääntyä jäisiä piikkejä; jos Zahir oli paljon poissa, tarkoitti se myös sitä, että mies harjoitti muita toimiaan - mitä ikinä ne tarkalleen ottaen olivatkaan - erittäin ahkerasti.

Nana huomasi pienen rasian Miannan kädessä, jonka nainen vahvistikin olevan etsittyä tulikukkaa noustessaan seisomaan. Nana koetti loihtia kasvoilleen iloisen ja helpottuneen ilmeen, ja onnistuikin uskoakseen jokseenkin hyvin - olihan tulikukan löytyminen todellisuudessakin helpottavaa.
"Hienoa", haltia totesi Miannalle hymyillen ja lähti astelemaan naisen luo jo ennen kuin tämä ehti tiedustella haluttua määrää. Parantaja ojensi kätensä saadakseen rasian sisältöineen tarkasteltavakseen. Nana sai huomata rasian avattuaan, etteivät herra Athertonin yrtit tuottaneet pettymästä tälläkään kertaa; kukan voimakkaan punaisen värin erotti edelleen kuivatuistakin terälehdistä selvästi, mikä kertoi taidokkaasta kuivattamisesta ja ennen kaikkea tuoreina poimituista lehdistä. Tyytyväinen henkäys purkautui haltian huulilta tämän ihaillessa kauniin punaisia terälehtiä.
"Ottaisin puolet tästä määrästä", Nana totesi sitten ojentaen rasiaa takaisin Miannalle. Haltia ei uskonut tarvitsevansa näin tuoreena kuivattua tulikukkaan paljoakaan saadakseen potilaansa kuntoon, mutta halusi pelata varman päälle - viimeisenä Nana halusi palata Athertonien luo uudestaan jo parin päivän päästä.

Miannan siirtyessä annostelemaan yrttiä empi Nana hetken huultaan purren ennen kuin päätti uskaltautua palaamaan aloittamaansa aiheeseen.
"Miehellänne on siihen varmasti hyvä syy. Siis poissaolemiseen. Toimivan liikkeen pyörittäminen vaatii varmasti aikansa ja työnsä", Nana koetti sanoa mahdollisimman neutraalisti, mutta toteamuksen takaa saattoi huomata aavistuksenomaisen epäilyksen. Kyllä, tällaisen putiikin ylläpitäminen vaati työtä, mutta ei Nanan mielestä jatkuvaa poissaoloa. Tällaisen liikkeen pyörittäminen onnistui pitkälti kotoakin käsin, jos niin halusi tehdä.
Nanan olisi tehnyt mieli pitää katseensa pöytätasolla, jolla Mianna työskenteli, mutta hän pakottautui nostamaan katseensa naiseen, vaikka pelkäsikin silmiensä takaa paistavan sen epäröinnin, joka hänen kysymyksiään ja sanojaan koetti varjostaa. Nana tunsi kuitenkin pikkuhiljaa rauhoittuneensa, kun saikin asioida rauhassa kahdestaan Miannan kanssa, eikä haltian kasvojen läpi näkynyt juuri muuta kuin ehkä hieman liikaakin odotusta ja tarkkaavaisuutta, jolla Nana seurasi Miannan reaktiota toteamukseensa.
Putiikin vieraat tuoksut ja tavarat olivat vieneet hetkeksi Nafin huomion, mutta nyt lisko seisoi kuin patsas emäntänsä olalla. Vain oranssit silmät liikahtelivat otuksen tarkkaillessa niin Miannaa kuin Nanaakin. Miannan käsissään pyörittelemä tulikukka sen sijaan sai liskolta vain pikaisen vilkaisun. Se tunsi hymyjen taakse kätkeytyneen vaivaantuneen ilmapiirin, ja naputti ohutta hännänpäätään hieman epätasaisessa rytmissä Nanan viittaa vasten odottaessaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tilanne ei Nafin mielestä vaikuttanut - ainakaan vielä - mitenkään uhkaavalta, mutta se saattoi tuntea Nanassa edelleen viipyvän jännittyneisyyden. Vaikka toisaalta, jännittyneeltä Nanan olemus oli sen mielestä viimeisten viikkojen aikana tuntunut lähes koko ajan.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Tinanja » Sun Apr 08, 2018 10:24 am

"Puolet siis", Miannan kasvoille pieneksi hetkeksi levisi hymy tämän nyökätessä Naenijalle kuullessaan tuon ottavan puolet heidän tulikukkamäärästään. Se olisi hyvä kauppa näin hiljaisena päivänä, mutta hän tiesi myös sen menevän suoraan käyttöön, parantaja kun tuo oli. Mianna kurottautui tiskin alta ottamaan sopivan pussukan yrteille, kun kuuli Naenijan kommentin Zahirin poissaoloista ja naisen ilme koveni, hymy katosi tuon kasvoilta. Oli selvää, ettei hän tiennyt, tai halunnut antaa oikeutta Zahirin poissaoloille siitä huolimatta, että heidän avioliittonsa ainakin hänen osaltaan oli suurimmaksi osaksi käytännöllisistä syistä solmittu. Voi kyllä hän piti miehestä, mutta tässä oli paljon sellaista, mikä huolestutti ja ärsytti Miannaa. Selittämättömät poissaolot nyt ainakin päälimmäisenä.

"Hyvä syy?" Mianna naurahti karkeasti, hieman sarkastisen oloisesti Naenijan kommentille ennen kuin saattoi estää itseään. Liikkeen hoitaminen ei vaatinut näin paljoa työtä - sen Zahir hoiti ohimennen kirjeiden ja parin lähetin avulla vain harvoin oikeasti käyttäen aikaansa liikkeeseensä kotona sijaitsevan työhuoneensa ulkopuolella. Palkatut lähetit veivät ja toivat kauppatavaraa tänne, kuljettivat kirjeitä, joilla hoidettiin sopimuksia ja hankittiin tavarantoimittajia pitämään yrttien virran putiikkiin tasaisena... mutta ei, Zahirin poissaoloja putiikin pitäminen ei ollut vuosiin selittänyt. Ehkä alkuaikoina, mutta ei nyt, kun putiikin maine ja asiakaskunta Phoebessa olivat vakiintuneet.
"Niin varmasti", nainen lisäsi vielä ennen kuin ehti estää itseään. Tämä työnsi tulikukan nopeasti pussukkaan, jossa sen myisi Naenijalle. Vaikka liikkeet olivat huolelliset, ja Miannan otteista näki sen, miten paljon tämä yrttejä käsitteli, olivat liikkeet tänään hieman turhan räväkät, nopeat. Niistä näki selkeästi, etteivät Naenijan ehkä jopa lohduttavaksi tarkoitetut sanat ainakaan kuvastaneet totuutta siitä, mitä mieltä Mianna oli Zahirin poissaoloista ja tämän tekemisistä. Nainen hiljeni hetkeksi pakatessaan terälehtiä Naenijalle mukaan. Tuo näytti pitävän sen pienen hiljaisuuden hetkenä, jolloin pystyi kokoamaan itsensä ja ajatuksensa tilanteen tasalle ainakin jotenkin, ja pieni, kasvoille pakotettu kapea hymy peitti pian naisen sekalaiset tunteet alleen.
"Tästä tulisi sitten yhdeksän sayria", Mianna snaoi sitten suljettuaan pussukan ja ojentaessaan sitä Naenijalle.

Nainen katseli hetken tuota parantajaa, ja hänen mieleensä nousi jälleen se ilta, kun tämä oli tullut tuntemattoman miehen kanssa pyytämään Zahirilta apua. Taas yksi ylimääräinen poissaolo... No, hän oli jo paljastanut liikaa siitä mitä mieltä oli miehensä poissaoloista...
"Mitä kaksi viikkoa sitten tapahtui, kun kysyit ystäväsi kanssa Zahiria?" tuo kysyi sitten lopulta, nielaisten vähän - Naenija ei ollut näyttänyt kovin hyvävointiselta silloin, mutta se, mikä Miannaa eniten tässä häiritsi, oli Zahirin pitkä poissaolo. EI kukaan... tekisi mitään raunioillakaan keskellä yötä. Kysymys ei ollut se, mitä Mianna olisi halunnut kysyä: vastaus pelotti enemmän kuin hän olisi halunnut myöntääkään, mutta toisaalta... hän halusi tietää. Ehkä se loisi jotain valoa siihen, mitä Zahir touhusi, miksi ja voisiko hän kiristää Zahiria Naenijan vastauksella... Liika oli liikaa salailuissa ja poissaoloissakin.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Kide » Sun Apr 08, 2018 7:05 pm

Mianna näytti kadottaneen pehmeän hymynsä jonnekin tiskin alla oleville hyllyille. Naenijan sanat olivat siis kolahtaneet oikeaan paikkaan, mutta se ei todellakaan tuonut haltian oloon helpotusta. Miannan epäileväiset tuhahdukset paljastivat Nanan epäilykset oikeiksi, mutta edelleenkään hän ei osannut sanoa, tiesikö nainen miehensä toimista kuinka paljon. Miannan sarkastinen äänensävy saattoi yhtä hyvin johtua hänen jo tietämästään kuin myös epäilyksistään. Pelokkaalta nainen ei kuitenkaan vaikuttanut, ja se olikin ainut asia, joka tilanteessa lämmitti hieman Nanan mieltä.
Nana jäi seuraamaan vaitonaisena yrttien pakkaamista, osaamatta sanoa enää mitään. Hänestä alkoi myös tuntua, että ehkä hänen olisi turvallisempi lopettaa utelut tähän, sillä viimeisenä hän halusi Miannan ottavan hänen käyntinsä ja heidän keskustelunsa puheeksi Zahirin kanssa. Jo nyt hän oli ottanut valtavan riskin, mutta kokenut sen myös välttämättömäksi - Nana ei olisi saanut mielenrauhaa itselleen, jollei olisi voinut varmistua siitä, että Miannalla oli kaikki hyvin. Ei Nana toisaalta edelleenkään voinut olla siitä varma, mutta ainakin hänestä näytti siltä, että kuka ikinä Zahir olikaan, Mianna ei näyttänyt värähtävän tämän toimista kuin korkeintaan ärtyneesti.

Yleensä rouva Atherton tuntui käsittelevän yrttejä kuin arvoesineitä, mutta tänään Nana oli huomaavinaan tuon liikkeissä enemmän karkeautta kuin ennen. Kauniin punaisina loistavat lehdet tipahtelivat pieneen pussiin sulavasti ja vahingoittumattomina, mutta jotenkin kiireiseen tahtiin. Toisaalta se sopi Nanalle paremmin kuin hyvin, sillä nyt hän oli valmis lähtemään puodista heti kuin mahdollista.
Puolet punaisista terälehdistä olivat pian hävinneet pienestä rasiasta, ja Mianna ojensi toista puolikasta Nanalle paperipussin suojissa. Nyt naisen kasvoille oli palannut hymy, johon Nana vastasi omalla, yhtä pakotetulla hymyllään. Haltia oli jo kaivanut rahapussinsa esille ja alkoi laskea kolikoita hinnan kuultuaan. Usein hän ainakin yritti tingata hinnasta, mutta näin laadukkaista lehdistä seitsemän sayria kuulosti ihan kohtuulliselta summalta, eikä Nanalla ollut halua pitkittää käyntiään enää tippaakaan. Hänen ojentaessaan seitsemää auringossa kauniin hopeisena kiiltävää kolikkoa pöydälle, sai Miannan täysin yllättäen lausuma kysymys haltian jähmettymään. Hänestä tuntui kuin joku olisi juuri kaatanut jäistä vettä hänen niskaansa, mikä lamautti hänet hetkeksi täysin. Yhden pysähtyneen sydämenlyönnin jälkeen kolikot ropsahtivat Nanan kädestä tiskille hallitsemattomasti rikkoen putiikin hiljaisuuden vihlovasti kilahduksillaan. Se näytti herättävän Nanan pysähtyneen olemuksen ja hän kiirehti kauhomaan käsillään kolikoita yhteen läjään ennen kuin ne vierisivät pöydän reunan yli. Saatuaan kolikot kuriin, mutistuaan pahoittelunsa ja otettuaan Miannan tarjoaman pussin vastaan käsi värähtäen, nosti haltia varovasti katseensa naiseen. Viimeinenkin merkki hymystä oli haihtunut Nanan kasvoilta ja hänestä tuntui, että hänen koko kehonsa tärähteli kiihtyneen sydämen sykkeen tahdissa.
Kului sekuntti, toinen ja kolmaskin ennen kuin Nana sai sanaakaan suustaan.
"Me... minä..", haltia sopersi tietämättä mitä sanoa. Hän laski kädet sivuilleen, jottei Mianna nähnyt niiden puristuvan nyrkkiin. Puolet tulikukan lehdistä rusentuivat Nanan käden puristuksessa, mutta haltia ei kuullut pussin ja lehtien ratinaa korvissaan humisevalta vereltä. Ajatukset sinkoilivat holtittomasti haltian mielessä. Zahir ei siis ollut kertonut Miannalle tapahtumia. Eikä se kyllä ollut yllätys, ottaen huomioon Zahirin ja Vareon väliset tapahtumat nurkan takana. Eivätkä he olleet tulleet kysymään Zahiria vaan Vareo - noh, Nana mukanaan -, mutta mies ei ollutkaan kertonut Nanalle mitä suunnitteli. Niin kuin se muka olisi muuttanut jotain, vaikka Vareo olisi kertonut suunnitelmistaan etukäteen. Mianna oli myös olettanut Vareota hänen ystäväkseen, mutta... Niin, mitä Vareo oli? Siihen Nana ei tiennyt itsekään vastausta - monellakaan eri tavalla. Hän nielaisi raskaasti ja yritti kerätä niin ajatuksiaan kuin itseään muutenkin. Mitä ihmettä hän voisi sanoa? Tyrmistys paistoi haltian kasvoilta yhtä selvästi kuin se näkyi levottomasti liikehtimään alkaneesta liskosta tämän hartioilla. Lopulta Nana totesi mielessään, että totuus olisi varmin valinta, kunhan sen piti mahdollisimman lyhyenä. Mianna halusi selvästi vain tietää, miten asia koski Zahiria, ja sen nainen saisikin kuulla, mutta mahdollisimman pelkistetysti.
"Zahir... auttoi minua pelastamaan Nafin. Tai siis löytämään hänet kontakti... siis kauppiassuhteidensa avulla. Onneksi Zahir... suostui auttamaan, hänestä oli... kovasti apua", Nana vastasi viimein ajoittaisista empimisistä huolimatta vähän liiankin nopeaan, hätäiseen tahtiin ja napsautti suunsa lopuksi kiinni tajutessaan sanovansa kohta jo liikaa.
"Anteeksi, Nafin katoaminen on edelleen... arka paikka minulle", haltia jatkoi pakottaen äänensä rauhallisemmaksi, yrittäen paikata tiedolla vaivaantunutta olemustaan. Hän sulloi rahapussin ja yrtit nopeasti laukkuunsa ja hieraisi liskonsa päätä rauhoitellakseen niin itseään kuin Nafia. Nanan sydämen vaarallisen nopea rummutus laantui hieman, mutta paukutti edelleen aivan liian nopeasti haltian odottaessa pelokkaana, että Mianna kysyisi jotain lisää. Jotain, mihin hän ei voisi antaa vastausta vaarantamatta niin itseään kuin Vareotakin.
"Kiitos tulikukasta, oli pelastukseni löytää sitä täältä", Nana vielä lisäsi ja pakotti pienen hymyn kasvoilleen katsoessaan uudelleen Miannaan. Hän alkoi sommitella huppuaan itsensä ja Nafin suojaksi toiveenaan, että Mianna jättäisi edellisen aiheen sikseen huomatessaan hänen olevan lähdössä. Todellisuudessa Nanan olisi tehnyt mieli kääntyä kannoillaan saman tien ja sujahtaa ulos kuin punainen salama, mutta sen hänkin ymmärsi olevan liian omituista ja vain lisäkysymyksiä herättävää.

Locked