Yllättäviä ystäviä

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Tinanja »

Naenija laski kolikot siihen pöydälle samaan aikaan, kun hän kysyi kysymyksensä. Tai ainakin tuo yritti. Holtiton käsien tärinä ja ilmeinen järkytys siitä, mitä Miannan kysymys oli Naenijassa herättänyt. Mianna ei osannut päättää, oliko se kauhua, järkytystä vai pelkoa, vai niitä kaikkia. Hämmennystä? Mitä oli tapahtunut, jotta normaalisti niin tyyni parantaja oli muuttunut noin... hermostuneeksi tilanteesta? Mianna näki, miten tuo laski kätensä sivuilleen yrittääessään sanoa jotakin, ja kuuli, miten paperi rypistyi parantajan käsissä. Kun tuo viimein jatkoi kertomustaan, Mianna kohotti katseensa hitaasti Naenijaan tajutessaan, että tuon sekalaiset tunteet voisivat olla sekoitus pelkoa ja epävarmuutta, ja se, mitä ikinä olikaan tapahtunut, oli jättänyt jälkensä tuohon parantajaan. Nainen ei voinut olla kokematta hetkellistä säälin kuohahdusta sisällään, kun kohotti hitaasti kätensä sulkemaan puista rasiaa, jossa loput tulikukat olivat.

"Pelkäätkö häntä?" Mianna kysyi sitten hiljaa, kun Naenija änkytti aikansa kertomustaan. Kontakteja? Suhteita? Ei kuulostanut kovin... yllättävältä? Loppujen lopuksi, Zahir oli... hyvin vahvatahtoinen mies. Mutta että... kontakteja, ei tuttuja, ystäviä? Olihan Zahirilla paljon tuttuja ja ystäviä ympäri kaupunkia, mutta... että näistä puhuttiin kontakteina. Hetkeen Mianna ei ymmärtänyt, miten tämä voisi liittyä Nafiin ja tuon katoamiseen, sillä tuskin lisko vapaaehtoisesti lähtisi Naenijan olkapäältä... Eli tuo oli kidnapattu tai varastettu? Naenijan kasvoilla näkyneet vammat selittyivät sillä. Ja Zahir oli ollut se, joka auttoi liskon takaisin tuon harteille... ja ne jäljet Zahirin kädessä. Ne uudet arvet, mitä hän oli kahden viikon aikana katsonut useammin näyttivät sopivan hammasväliltään Nafin hampaisiin. Tuo ajatus tosin lisätti vain enemmän kysymyksiä ja hämmennystä Miannan mielessä, kun tämä mietti mahdollista skenaariota, jossa lisko voisi päästä puremaan Zahiria, ja miksi Naenija olisi antanut Nafin purra? Mianna rypisti vähän kulmiaan katsoessaan Naenijaa pitkään ja se ärtymys, joka naisen olemuksessa oli pitkään ollut, oli nyt lähinnä hitaasti naisen sisällä kohoavaa uteliaisuutta, kiinnostusta, mutta samalla naisesta näki, ettei hän välttämättä halunnut ylittää sitä rajaa, joka erotti hänet ja Zahirin... tekemiset toisistaan. Toisaalta... tästä saisi jo tälläisenaan erityisen mielenkiintoisen keskustelun, ja se oli keskustelu, jonka Mianna halusi käydä miehensä kanssa.

"Ei ole ensimmäinen kerta, kun hän uskoo, etten minä näe verisiä vaatteita tai veritahroja kylpyhuoneessa", Mianna sanoi hiljaa, sävyllä, joka kertoi Naenijan sanojen vain vahvistaneen hänen epäilyksiään siitä, ettei Zahir viettänyt iltojaan kiltisti ravintoloissa seurustellen , vaan tekemässä jotakin sellaista, mistä ei ainakaan vaimolle kerrottu. Eikä sitä, että tämä viihtyisi muiden naisten kanssa - tässä tilanteessa sekin olisi varmaan ollut parempi tieto kuin se, ettei tuo pelännyt tahraavansa käsiään vereen, jota ehkä itse vuodatti? Nainen kohotti katseensa Naenijaan arvioiden. "Nafi ei tainnut karata, eihän?" tuo kysyi hiljaa, katsellen Naenijaa pitkään, hiljaisena ennen kuin käänsi katseensa sivuun sulkeakseen rasian, jossa loput tulikukat olivat. Puurasian puoliskojen kolahdus kuulosti liian lujalta nopeasti hiljentyneessä putiikissa. Sanat olivat ehkä turhankin rohkeita, mutta... nainen oli päätynyt tilanteeseen, ettei halunnut kääntyä keskustelussa enää toiseen suuntaan. Hän oli jo ylittänyt sen rajan, jonka oli pitänyt tarkasti itsellään, antamatta vaihtoehtoa ajatella, mitä kaikkea Zahir teki. Nyt... kun siitä paljastui osia, ei Mianna halunnut kääntyä takaisin. Miten pitkälle Zahir oli mennyt? Mitä tämä oli tehnyt kaikki nämä vuodet ennen tätä välikohtausta?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Kide »

Naenija ei ehtinyt kuin tarttua huppunsa reunoihin, kun hän sai huomata, ettei Mianna näyttänyt jättävän asiaa sikseen. Uusi kauhun aalto pyyhkäisi haltian lävitse värisyttävällä voimalla, joka pysäytti hetkeksi haltian hengityksenkin. Haltia tuijotti hetken Miannaa järkyttyneenä kykenemättä peittelemään reaktiotaan, vaikka tiesi sen loistavan kasvoistaan yhtä selvästi kuin edellisenkin kysymyksen aiheuttama pelko oli ilmeisesti loistanut. Nafi sihahti puoliäänettömästi ja pälyili Miannaa epäilevästi ymmärtämättä Nanan yllättävää hermostuneisuutta.
Nanasta tuntui, että hän saattoi nähdä Miannan päässä yhtä nopeasti vilisevät ajatukset kuin hänen omankin päänsä oli vallannut, mutta tuon kasvoista oli vaikea saada kiinni, mitä nainen tarkaalleen ottaen mietti. Mutta siitä Nana oli varma, että mitä kaikkea Mianna hänestä olikaan lukenut, se ei tullut naiselle täytenä yllätyksenä. Eivät Zahirin kaupan lisäksi tekemät toimet eikä ilmeisesti sekään, että hän epäili Nanan pelkäävän miestään. Siinä Mianna olikin osunut oikeaan, eikä Nana voinut syyttää siitä oivalluksesta kuin itseään.

Nana koetti jatkaa mahdollisimman rauhallisesti hengitystään, vaikka hänen olisi tehnyt mieli haukkoa ilmaa. Aivan kuin kaikki happi olisi yhtäkkiä paennut putiikista. Haltia irrotti rystyset valkoiseksi saaneen puristuksen hupustaan ja laski kätensä varovasti alas, mutta piti katseensa Miannassa kuin siihen naulittuna. Hän voisi yrittää kieltää sen, pelkonsa Zahiria kohtaan, mutta epäili sen olevan tässä vaiheessa turhaa. Vaikka hän yrittäisi laittaa äkillisen hermostumisensa Nafin katoamisen aiheuttaman järkytyksen piikkiin, Mianna tuskin uskoisi sitä. Ei edes silloin, vaikka Nana olisi hyvä valehtelemaan - eikä haltia todellakaan ollut sitä. Hänelle ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin myöntää se, mutta siinä tapauksessa olisi ollut sama, kuin hän olisi joussut rantaan ja upottautunut jäihin saman tien. Ainakin, jos Mianna aikoi keskustella asiasta Zahirin kanssa, ja tämän mietteliäästä ja uteliaasta ilmeestä päätellen hän mitä todennäköisimmin aikoi.
Muutaman ikuisuudeksi venyvän sekunnin ajan naisten ajatukset tuntuivat juoksevan kilpaa, mutta vain Miannan mietteet saavuttivat jotain, kun taas Nanan ajatukset pyörivät tuskaisesti ympyrää. Maaliin haltian ajatukset eivät tuntuneet millään löytävän, mutta yllättäen hän näki mielessään kahden tienhaaran sijasta kolmannenkin. Se oli vain risukkoinen polku toisiin selvänä loistaviin vaihtoehtoihin verrattuna, mutta alkoi silti tuntua houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Se oli jotain täydellisen kieltämisen ja myöntymisen väliltä. Jotain, jonka avulla haltia toivoi onnistuvansa livistämään tilanteesta ilman suoraa vastausta. Ja hän saattoi vain toivoa Miannankin ymmärtävän, ettei hänen kannattaisi kysyä enempää, heidän kaikkien tähden.
"Sinulla on vaikutusvaltainen mies, mutta sen taisit jo tietää itsekin", Nana vastasi lopulta vielä Miannaakin hiljaisemmalla äänellä ja painoi katseensa alas. Sen sanottuaan Nana vilkaisi sivusilmällä vaivihkaa takaviistoon kuin odottaen, että Zahir ilmestyisi nurkasta veitsi kädessään kiiltäen, kylmä katse hänen kaulallaan edelleen liian nopeasti sykkivässä suonessa. Samassa pieni punainen kuono tökkäsi kysyvästi haltiaa poskeen kuin vahvistaakseen, ettei se ollut vain lemmikki, vaan pikemminkin osa tuota haltiaa.

Miannan seuraava, hiljainen toteamus oli sekä helpottava että karvat pystyyn nostattava. Nana sai huomata, ettei hän ollut sanomisillaan todennäköisesti juuri tuonut lisää tietoa Miannan jo valmiille epäilyksille, joskin hän oli niitä ruokkinut varsin anteliaasti. Toisaalta Miannan sanat vahvistivat myös Nanan pelottavia epäilyjä Zahirista, tosin nekään eivät juuri enää vahvistusta kaivanneet. Mianna ei siis tiennyt kaikkea, eikä Zahir välittänyt jakaa toimiaan vaimonsa kanssa, mutta Mianna näytti todenneen itsekseen asian jos toisenkin. Sokeahan naisen olisi kai pitänyt ollakin - tahattomasti tai tahallaan -, jotta tämä ei olisi huomannut mitään.
Nana pysyi hiljaa ja piti katseensa lattiassa. Hän ei voinut kuin sättiä itseään siitä, että oli todennäköisesti kyselyllään antanut tälle keskustelulle alkusysäyksen. Kumpa hän vain olisi hoitanut nopeasti ostoksensa, mutta ei, hänen täytyi udella liikaa. Ja jos Mianna päättäisi jakaa hippusenkaan tästä keskustelusta Zahirin kanssa, kuka ties mitä se mies päättäisi tehdä. Eikä vain Nanalle, vaan kauhukseen haltia tajusi, että hän oli todellakin juuri onnistunut saattamaan myös Vareon vaaraan. Nana saattoi vain toivoa, että Zahir tietäisi Vareon olevan se fiksumpi, joka ei puhuisi ohi suunsa, ja että maagikko etsisi Nanan käsiinsä ensimmäisenä, mikäli päättäisi ryhtyä toimenpiteisiin. Ajatus nosti niin suuren palan haltian kurkkuun, ettei nielaiseminenkaan vienyt tukahduttavaa tunnetta pois.

Vasta Miannan kysyessä Nafista, nosti haltia katseensa tähän takaisin päätään pudistaen.
"Ei..." Vastaus oli pelkkä tukahtunut kuiskaus, jota painoi kauhea muisto Nafin sieppauksesta.
"Mutta kiitos Zahirin, Nafi on nyt turvassa", Nana lisäsi vahvemmalla äänellä, ja ruskeiden silmien katse terästäytyi hieman. Nana toivoi Miannan ymmärtävän, että hän todella tarkoitti sitä. Mutta sitä rouva Athertonin ei tarvinut tietää, mitä kaikkea muuta kuin kiitollisuutta hän oli tämän aviomiestä kohtaan tuntenut nähtyään miehen toimintatavat.
"Mutta nyt minun lienee parempi lähteä, potilaani odottaa", Nana sanoi vielä ja taputti merkitsevästi laukkuaan, jonne oli tulikukan terälehdet säilönyt. Hän tarttui uudestaan huppuunsa ja kääntyi jo lähteäkseen.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Tinanja »

Naenijan sanat siitä, että hänellä oli vaikutusvaltainen mies, saivat Miannan huokaisemaan syvään. Hän oli nähnyt, miten muut kunnioittivat Zahiria, miten tähän suhtauduttiin toisinaan hyvin varovasti, sanat ja eleet tarkasti valiten. Ne kerrat, kun vastapuoli oli hätkähtänyt Zahirin äkillistä liikettä, ja hän oli ajatellut sen johtuvan miehen magiasta, joka useille tuntemattomana voimana sai nämä varovaisiksi - eikä Zahir piilotellut taitojaan. Mutta... Se, miten varovaisesti, harkiten Naenijakin lausui sanansa Zahirista kertoi paljon: tuo ei ainakaan myöntänyt suoraan, että pelkäsi tätä, mutta kunnioitus oli käsin kosketeltavaa. Naenija ei halunnut joutua miehen epäsuosittujen henkilöiden listalle, se oli selvää siitä pitkästä hiljaisuudesta ja varovaisesti lausutuista sanoista. Mianna laski hitaasti katseensa takaisin puurasiaan, jonka oli juuri sulkenut. Nainen siirsi rasian keskemmälle, sitten keräsi hitaasti sayrit, jotka Naenija oli tiskille jättänyt tulikukasta maksuksi. Tuo ei kuitenkaan sanonut mitään vastaukseksi siihen kommenttiin.

Mianna vilkaisi jälleen Naenijaan kulmiensa alta. Naenija sanoi, että Nafin pelastuminen oli Zahirin ansiota, ja Mianna uskoi tuota. Ei hän uskonut, että Naenija muutenkaan kiertäisi totuutta, se ei olisi tuon tapaista. Mutta se, jättikö tuo osan kertomatta, olikin sitten eri kysymys. Naenijan kunnioitus Zahiria kohtaan saattoi olla vain siitä, että tämä oli pelastanut Nafin, mutta aiemmin Mianna oli nähnyt jotain muutakin tuon kiltin, ystävällisen parantajan kasvoilla. Mutta se oli kadonnut jo tämän hyvin kootun kuoren alle, hupun taakse tämän kääntyessä lähteäkseen.
Nainen nyökkäsi lyhyesti Naenijan toteamukselle siitä, että tuon potilas odotti. Ei hän voisi pitää parantajaa poissa työnsä parista, vaikka oli edelleen kiinnostunut siitä, mitä Nafille oli tapahtunut, ja mitä sinä yönä pari viikkoa sitten oli tapahtunut.
"Hyvää päivänjatkoa", Mianna sanoi hiljaa tuolle, nyökäten ja työnsi tulikukkapurkin tiskin alle katsoessaan, miten Naenija lähti. Hän saisi käyttää loppupäivänsä tämän pohtimiseen... ja siihen, miten voisi tuoda tämän keskusteluun Zahirin kanssa. Ei tänään, ei huomenna... mutta jossain vaiheessa, kun mies sitä vähiten odotti, ja osasi vähiten valmistautua siihen.

//Kiitos loistavasta pelistä taas!
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättäviä ystäviä

Post by Kide »

Naenija oli pelännyt, että Miannan sanat sivaltaisit tämän selkää vielä pakottaen hänet kääntymään, mutta helpotuksekseen hän kuuli vain Miannan hyvästelyt.
"Näkemiin", Nana vastasi katse jo puodin ovessa. Hän luikahti nopeasti ovesta ulos, mutta painoi oven varoen kiinni, kuin peläten suurempien äänien rikkovan hänen pakokauhunsa peittävän hauraan kuplan. Nanan olisi tehnyt mieli pyytää ennen lähtöään, ettei heidän keskustelunsa tarvitsisi päätyä Zahirin korviin, mutta se olisi ollut hyvin riskialtista ja todennäköisesti myös turhaa. Mikäli Mianna päättäisi keskustella tapahtumista miehensä kanssa, sen hän myös tekisi riippumatta siitä, mitä Nana sanoisi. Pahimmassa tapauksessa Nanan pyyntö saattaisi vain ruokkia Miannan uteliaisuutta. Nanan täytyi vain toivoa - ja rukoilla kaikkia Jumalia - ettei Zahir saisi koskaan tietää tästä.

Haltia uskalsi hengähtää vasta ulkona ja yskähti pari kertaa pakkasilman yllättäen kutittaessa hänen kurkkuaan. Nana vetäisi huppuaan tiukemmalle päähänsä ja lähti harppomaan kotiaan kohti lumi perässään pöllyten. Enää hän ei nähnyt kaunista auringonpaistetta, hohtavaa hankea tai tuntenut ilman raikkautta, vaan oli täysin päänsä sisällä pörräävien ajatusten vankina, kuin mehiläisparven sisään jääneenä. Hänen hengityksensä tihentyi askel askeleelta, eikä se johtunut ripeästä kävelystä - pakokauhu tuntui ottavan hänestä ylivallan hetkenä minä hyvänsä. Mitä hän olikaan juuri tehnyt? Ja ketkä kaikki hänen typeryydestään saisivatkaan vielä kärsiä?

// Kiitos itsellesi! ^^ //
Locked