Seikkailusopimus

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Seikkailusopimus

Post by Anlie »

Lähellä Phoeben pohjoista muuria eräällä päätiestä erkanevista pienemmistä sivuteistä, ahtautuneena muiden rakennusten väliin nökötti Ahjonpohja-niminen taverna uhmaten kaupunkia riepottelevia tuulia ikkunat helisten. Vaatimaton, mutta riittävästi huolenpitoa saanut julkisivu ei herättänyt huomiota ja oikeastaan paikan saattoi tunnistaa tavernaksi ulkopuolelta vain sen ovenpieleen kiinnitetystä kyltistä; tummuneeseen rautavaakunaan oli kohokuvioitu tuoppi ja yksinkertaisin kirjaimin paikan nimi.

Ikkunoista läpitunkeva valo heijastui moninkertaisena ympäri hallia seinille ripustetuista teristä: matkamuistoilla, omistajiensa unohtamilla ja eläköityneiden taistelijoiden taakseen jättämillä aseilla vuoratut sisätilat tekivät harvinaisen selväksi paikan sosiaalisen historian. Tavernan isännöinti ei periytynyt isältä pojalle, vaan toverilta toverille. Ahjonpohjan tämänhetkinen isäntä, Enis Reyer (entinen palkkamiekka itsekin), pyöritti tavernan velvollisuuksien lisäksi listaa suojelun kaipaajista ja sen tarjoajista, kuten edeltäjänsä jo kauan ennen häntä. Kovin vaivihkaisesti terästä ei tavernasta saanut palkattua, joten sen asiakkaina nähtiin lähinnä yksityishenkilöitä, kauppiaita tai ronskimman kuriirin kaipaajia, sekä tietenkin itse palveluntarjoajat. Lisäksi Ahjonpohja oli ainakin lähes koko olemassaolonsa ajan nauttinut maineestaan rehellisten kansalaisten ja hinta-laatusuhteeltaan kohtuullisen oluen tavernana.

Ulko-oven heilahtaessa auki puolityhjässä salissa vaitonainen keskustelu ei tuntunut taukoavan hetkeksikään, vaikka tulija tunnuttiin pistettävän merkille. Ioachim sulki oven perässään ja marssi sitten suoraa päätä tummapuiselle tiskille, suu tapansa mukaan levinneenä pehmeään hymyyn. Io tipautti pienen, mutta painavan, nyssäkän tiskille. "Päivää herra Reyer. Osuutenne, olkaa hyvät." Io kiepautti reppunsa olaltaan ja antoi sen tumpsahtaa pehmeästi jalkojensa juureen, jättäen pitkämiekkansa selkäänsä, kuin ei aikoisi viipyä paikoillaan kauan. Harmaantuva mies tiskin takana punnitsi pussukkaa hetken käsissään ennen sen piilottamista pöydän alle ."Sehän kävi nopeasti", Enis nosti samalla paksun nahkakantisen kirjan tiskille, selaili sitä hetken ja alkoi sitten tehdä siihen merkintöjä. "Oletan että ongelmia ei ollut?"

Mies sai vastaukseksi ensin vain pehmeää naurua; Io nojautui kyynärvarsillaan tiskiin, kallistaen päätään lähemmäs välittäjäänsä ja madaeltaen hieman ääntänsä. "Totta puhuen veisin seuraavaksi mieluummin vaikka kiviä Dioneen kuin vahdin enää yhtäkään matamia ja tämän koruja matkalla naapuripitäjään." Kommentti sai Eniksen pudistelemaan päätään ja sitä myöten Ioachimin huokaisemaan pettyneenä, kun ei saanut vanhuksesta irti edes virnistystä. "Ei ongelmia. Kaadatko minulle edes oluen, Enis hyvä, ennen kuin järjestät minulle seuraavan pikku askareen. Vai olisiko sinulla vaihteeksi jotakin mielenkiintoista tarjolla?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Seikkailusopimus

Post by Tinanja »

Oli mukavaa, kun muut seurueen jäsenet lähtivät kukin omille teilleen, ja hän sai rauhassa viimeistellä aamiaisensa. Viimeinkin se näytti syötävältä, ja siltä, että hän saattoi jopa saada siitä suurimman osan alas. Tee oli järkyttävää, mutta viini menetteli. Aleo istui pöydän ääressä lähemmmäs puolisen qieniä vielä ennen kuin lähti yläkertaan hakemaan kaikki tavaransa ennen kuin lähti majatalon tarjoilijoille sanaakaan sanomatta. Miehen harteilla oli nyt aiempien siistien vaatteiden lisäksi pitkä, paksu viitta, joka melkein jäi ovenväliin Aleon kadotessa kaduille suoraselkäisenä ja aina yhtä itsevarmana.
Atlashaltian kierros torilla sujui nopeasti, ongelmitta. Hänen erikoiseen olemukseensa ei juurikaan keskitytty hänen etsiessään sopivia eväitä ja lisävaatetusta matkalle. Mukaan tarttui kauniisti, jopa huolellisin kirjailuin koristeltu villapaita, jollaista haltia ei ollut uskonut koskaan tarvitsevansa. Hänen viittansa riittäisi talven viimojakin vastaan, mutta hän ei halunnut olla se, joka paleli matkalla. Se ei sopisi hänen olemukseensa eikä imagoonsa. Lisäksi hän osti evääkseen joitain tuoreita hedelmiä parin päivän ajaksi, mutta myös runsaasti kuivattuja marjoja sekä pähkinöitä, ja kuivattua ja hyvin säilöttyä lihaa ja kalaa. Lisäksi hän löysi joitain kuivia perusaineita, joista saisi nopeasti leivän kaltaista evästä. Nämä... hän saattoi ajatella jopa käyttävänsä. Muiden ruuista hän ei edes halunnut tietää, mutta oli varma näiden riittävän seuraavaan... etäisesti sivistynyttä kylää muistuttavaan paikkaan.

Nyt kuitenkin hänen olisi hankittava vielä henkivartija turvakseen. Hän oli hankkiutunut aiemmista palkatuistaan eroon näiden juttujen alkaessa liian levottomia matkan suhteen. Hän ei halunnut kuulla mitään ylimääräistä henkivartijan suusta, mutta uskoi sen tulevan vielä tarpeelliseksi. Ei mennyt kauaa, että Aleon kyseleminen henkivartijoista tuotti tulosta, ja hänelle kerrottiin pitkien katseiden saattelemana Ahjonpohjasta - tavernasta, josta varmasti löytyisi töitä etsiviä palkkasotureita. Muutaman ohjeen jälkeen Aleon pitkät, varmat askeleet johdattivatkin tämän kohti kyseistä tavernaa.
Pian Atlashaltia työnsikin kyseisen rähjäisen tavernan oven auki hitaalla, hallitulla liikkeellä ja astui sisälle joutuen hieman kumartumaan matalan ovenkarmin vuoksi. Hänen nopea kädenliikkeensä pamautti oven hänen perässään kiinni, ja se sai ainakin osan tavernaan eksyneiden miesten huomiosta itseensä.
"Olen Aleo Om'arda, suurlähettiläs Atlaksesta. Tarvitsen matkalleni vuoristoon henkivartijan, ja olen valmis maksamaan pätevän henkilön palkkaamisesta tarvittavan summan rahaa. Lähtö on... välittömästi", Aleon kirkas ääni sanoi sitten tuon puhtauden, kalpeuden ja vaatteiden koristeluiden erottuessa merkittävästi muista sekalaisista tavernassa olijoista. Miehen itsevarmuus ja tämän itserakkaus loistivat pitkälle.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Seikkailusopimus

Post by Anlie »

Enis oli aikeissa vastata pojanklopille ja oli avannut jo suunsa kun ulko-ovi kävi jälleen, mutta sen pamahdus ja sisään pölähtänyt ilmestys sai miehen nopeasti sulkemaan sen. Vieraan aloittaessa esittäytymisensä Ioachim tarkasteli yllättyneenä ilmettä jota ei ollut Eniksen kasvoilla pitkiin aikoihin nähnyt, saattoiko olla että Eniksenkin kaltaisen veteraanin sai vielä jollakin tavalla sanattomaksi. Io käänty hitaasti katsomaan tulijaa, nojaten edelleen rennosti puolittain tiskiin. Kieltämättä Eniksen reaktio vaikutti nyt Iosta varsin luonnolliselta, mutta hieman nurinkuriselta. Vaati kaiken nuorukaisen itsehillinnän ettei tämän suu olisi loksahtanut auki, vaan Io nielaisi tyhjää keräten samalla tahdikkuutensa tajutessaan että kukaan ei ollut vielä vastannut muukalaiselle.

"Siinä tapauksessa olette tulleet oikeaan paikkaan, herra Om'arda", Ioachim yritti tarkoin jäljitellä haltian lausuntatyyliä, vaikka tuon nimi tuntuikin äärimmäisen vieraalta hänen suussaan. Ioachimilla ei ollut aavistustakaan että Aleon kaltaisia olentoja oli ollut olemassakaan, mutta päätellen tyylistä, jolla tuo itseään kantoi, oli parempi käyttäytyä hieman kunnioittavammin. Atlas toki soitti jotakin kelloa Ioachiminkin muistikuvissa, mutta hän oli tähän asti ollut uskossa että sen asukkaat eivät poistuneet kaupungin ulkopuolelle lainkaan. Ioachim suoristui ja lähestyi haltiaa, tapansa mukaan pehmeästi hymyillen "Satuittepa sopivasti paikalle, tavarani ovat lähtövalmiina edellisen matkan jäljiltä ja minua pätevämpää henkivartijaa saisitte odotella jokusen tovin. Nimeni on Ioachim". Ensimmäisten vuosiensa jälkeen Io oli oppinut pois turhasta vaatimattomuudesta, sitäpaitsi ylhäisölle, jolta Aleo vaikutti, useimmiten kuka tahansa joskus fyysisesti taistellut kelpasi, jos kyse ei ollut muusta kuin maantierosvojen karkottamisesta. Siinä tapauksessa Ioachim katsoi olevansa jo ylipätevä tehtävään.

Päästyään lähemmäs Io tajusi joutuvansa katsomaan ylöspäin tavoittaakseen Aleon siniset silmät. Häivähdyksenomaisesti ihmismies tajusi että tältä varmasti monesta muusta tuntui hänen seurassaan, eikä tunne välttämättä ollut se kaikkein mukavin. Aleon pynttäytyneestä olemuksesta johtuen Iolle tuli äkillinen tarve sukia sormillaan partaansa, mutta tunsi silti itsensä kovin rähjääntyneeksi kuluneessa nahkatakissaan, rengaspaidan hupun levätessä puolittain leveillä hartioilla, jalkojen suojat ja saappaat yltäpäältä muutaman päivän takaisessa ravassa. "Jos saan vain kysyä, uskoisin että tämä kiinnostaa ketä tahansa jonka aiotte palkata teitä suojaamaan: mikä on matkanne tarkoitus?" Io jätti partansa rauhaan ja jatkoi ystävälliseen sävyyn: "Ja jos odotatte hankaluuksia se vaikuttaa tietenkin hintaan."
Ioachim puoliksi odotti Eniksen ärähtävän takaansa hänen tunkevan röyhkeästi tavernanpitäjän tontille, mutta salista kuului oikeastaan vain se sama vaimea rupattelu, kuin ennen Aleon ilmestymistä paikalle. Ioachim ei uskaltanut vilkaista taakseen, mutta tunsi Eniksen katseen porautuvan selkäänsä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Seikkailusopimus

Post by Tinanja »

Tavernan sekalainen joukko ei tehnyt Aleoon vaikutusta. Yksikään näistä henkilöistä ei näyttänyt erityisen siisiltä, eikä erityisen arvokkaasti itseään kantavalta. Sen sijaan hän näki joitain resuisen näköisiä henkilöitä oluttuoppiensa ääressä, hiukset sekaisin ja joitain sekalaisia vaatteita yllään. Haju tavernassa tuntui talvea vasten varmasti vielä voimakkaammalta: olut, lika ja jotkin satunnaiset lämpimät ruuat sekoittuivat tunkkaiseen ilmaan ja saivat Aleon tahtomattaan nyrpistämään nenäänsä. Mitä nopeammin hän pääsisi ulos täältä, sitä parempi. Hän ei halunnut tämän hajun tarttuvan vaatteisiinsa. Hänen onnekseen lähes samantien tiskin ääreltä nousi seisomaan häntä lyhyempi mies. Tuon miehen astellessa lähemmäs, Aleo antoi tuolle pitkän, arvioivan katseen nenänvarttaan myöten, läpitunkevasti.
Tuolla miehellä oli erikoisen väriset hiukset: vaaleat, kellertävät, ehkä jopa vähän kullansävyiset, ja tämä oli sitonut ne erikoisesti päänsä päälle. Aleo ei ymmärtänyt, miksi hän olisi sitonut hiuksensa tuollaiseksi sotkuiseksi kasaksi. Toivottavasti tämän sekainen hiustyyli ei olisi heijastus siitä, millainen tuo häntä merkittävästi lyhyempi ihminen olisi. Sentään tällä näytti olevan yllään sellaiset varusteet, että ne voisivat jopa suojella tuota joiltain iskuilta. Tämän askelten pituus ei luonut kovin luotettavaa kuvaa tuosta, mutta mitä hän voisi odottaa tälläisestä pääsääntöisesti ihmisten asuttamasta kaupungista, joka ei edes ollut maan suurin kaupunki? Aleo tuhahti vähän tuon kävellessä hänen eteensä. Mielen mielestä tuo toinen oli liiankin lähellä - hän saattoi haistaa tämän sekalaisen tuoksun, eikä se ollut sitä, mitä Atlashaltia halusi tältä kohtaamiselta. Tämä ihmismies kuitenkin avasi suunsa tarjotakseen palveluitaan, ja se oli nopeampaa reagointia, mitä Aleo oli ajatellutkaan - oliko tällä jokin taka-ajatus, joka patisti tuota hakemaan mahdollisimman nopeasti töitä. No, Aleo tiesi, että hän osasi itsekin puolustautua, mutta oli hyvä jättää sotkuiset työt muille, säästäisi hermoja niin paljon, että se olisi jokaisen kolikon arvoista.

"Hienoa", oli Aleon lyhyt vastaus tuon kehuessa itseään. "Olen varma, että tämä haastaa sinunkin taitosi... Iochim", Aleo sanoi nimeä pitkään maistellen. Ei hän aikonut sitä muistaa, eikä nimellä ollut hänelle merkitystä. "On typerää huudella keskellä täyttä tavernaa mitään yksityiskohtia, mutta lähtö on viimeistään parin tunnin kuluttua, määräämättömäksi ajaksi. Maksan sinulle kultarahan joka toiselta alkavalta viikolta, mikä on varmasti enemmän kuin olet tehnyt tienestiä koko elämäsi aikana. Näemme sitten, onko sanoillasi omista taidoistasi mitään perua", Aleon sanat sanottiin melko nopeasti, kliinisen tehokkaasti ja edelleen tuota edessään seisovaa miestä arvioiden katsellen. "Onko se hyvä, vai etsinkö toisen ehdokkaan täyttämään saappaat, joita et edes täytä kieltäytymällä?"
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Seikkailusopimus

Post by Anlie »

Haltia tuntui katselevan Ioachimia pitkään, minkä vuoksi hän ajatteli ensin saavansa kommentin ulkonäöstään, mutta yllätyksekseen hujoppi kävikin suoraan asiaan. Mies puhui varsin nopeasti, ja varsinkin tuon viimeinen lause sai Ioachimin hämilleen. Hetken pohdiskelun jälkeen ihminen kuitenkin päätteli tuon kysyvän, aikoiko hän suostua haltian esittämiin ehtoihin, vai kieltäytyä. Saappaiden täyttäminen meni yli Ioachimin ymmärryksen, mutta lieko Aleolla ollut aiemmin joku äärimmäisen taitava henkivartija, johon ihmistä nyt verrattiin. Hetken Io tunsi empatiaa tätä Aleota ja tätä oletettua menetystä kohtaan, mutta päätti olla esittämättä pahoitteluitaan, koska ei halunnut tungetella toisen suruun.
"Kuulostaa hyvältä", Ioachim vastasi iloisesti, hymy entistä leveämpänä. "Ette varmasti usko, herra haltia, mutta Phoebenkin kokoisessa kaupungissa on ajoittain järkyttävän hiljaista. Tietenkin lukuunottamatta sitä lohikäärmetapausta. Haaste on juuri se mitä kaipaan."

Aleon palkkatarjous kuulosti Ioachimista suhteellisen reilulta, varsinkin jos matkan kerran odotettiin olevan pitkä. Siggi varmasti antaisi anteeksi hänen pitkän poissaolonsa, jos tuliaisina olisi muutama kultaraha talven turvaksi. Mutta yksityiskohtien piilottelu, se sai Ioachimin leukaperät kiristymään. Toisaalta se vähä mitä hän tiesi atlashaltioista, sisälsi sen että näillä oli tiukat säännöt. Parempi kuitenkin ilmaista hänen omat ehtonsa suoraan, että kenellekään ei jäisi väärinkäsityksiä. Ioachim suoristi selkäänsä ja hartioitaan, korjaten samalla miekkansa remmin asentoa, katsoen Aleota silmiin niin tiukasti kuin vain pystyi, rypistäen vaaleita kulmiaan yhteen. "Ymmärrän että ette halua kertoa kaikkea ennen lähtöä, mutta haluan tehdä erään asian selväksi. Jos matkanne sisältää minkäänlaisia laittomuuksia tai sitä sivuavaa toimintaa, sopimuksemme raukeaa välittömästi." Saatuaan ilmoitettua ehtonsa, Io tarkkaili vielä hetken haltiaa kulmiensa alta, mutta antoi sitten ilmeensä rentoutua. "Muutoin olen valmis ottamaan pestin vastaan. Olettaen tietenkin että saan kuulla ne yksityiskohdat ennen lähtöämme."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Seikkailusopimus

Post by Tinanja »

Vai että Phoebessa oli hiljaista? Sanat saivat Aleon hymähtämään vähän. "Se ei ole kovin yllättävää", Aleo vastasi. Mitä ihmisten asuttamassa kaupungissa tapahtuisi? Ei juuri mitään. Paitsi se lohikäärme, legendojen olento, ja sankari, jonka perässä he nyt olisivat. Lohikäärmekommentti sai hetkeksi Aleon suun kapenemaan viivaksi, kun tämä aikoi vastata jotakin hyvin pistävää siitä, miten huolettomasti tuo yritti puhua mahdollisesti katastrofaalisesta tilanteesta, kun jumalistakaan ei ollut kuulunut mitään. Sankari olisi heidän ainoa toivonsa, ja Aleo halusi olla tilanteen ratkaisemalla kunniaksi jumalille, mutta myös omalle yhteisölleen. Mutta se, että tuo... ehdokas, mikä tämän nimi nyt sitten taas olikaan, väitti kaipaavansa haasteita sai pienen, toispuoleisen ja tuskin huomattavan hymyn kareilemaan ylpeillä kasvoilla hetken aikaa ennen kuin hänen kasvonsa palasivat takaisin ilmeettömäksi. "Olen varma, että löydätte haastetta tältä matkalta", Aleo sanoi viileästi, kuivastikin tuolle. Eikö tämä voinut vain hyväksyä tarjousta ja pitää kommenttinsa omana tietonaan? Hän ei tarvinnut höpisevää henkivartijaa, hiljainen ja työhönsä keskittyvä olisi riittävä.

Ja sitten tämä lyhyt mies kehtasi vielä tuijottaa häntä suoraan silmiin - eikö tällä ollut mitään kunnioitusta korkea-arvoisempia kohtaan? Aleo kuitenkin pakottautui olemaan hiljaa hetken, ja tuijotti vain takaisin kylmästi ja aivan yhtä uhmakkaasti, kunnes tuon ihmismiehen sanat rikkoivat heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden.
"Minun kunniani ei tarvitse laittomuuksia riesakseen, ja odotan, että osaatte jatkossa käyttäytyä kunnioittavammin ylempiänne kohtaan. Kuten sanoin, lähtö on tunnin päästä pohjoisporttien luota, talleilta, ja odotan teidän olevan siellä", Aleo sanoi sitten nyt katsoen tuota ihmismiestä pitkään nenänvarttaan myöten. Hän ei enää ollut lainkaan varma siitä, oliko tämä hyvä idea, mutta toisaalta, se vaikutti parhaimmalta toimintamallilta tähän väliin. Ylimääräinen lihas, tai edes uhriksi kelpaava omin jaloin perille saakka kulkeva tapaus voisi olla jossain välissä ratkaiseva. Sitä paitsi, suurempi matkaseurue karkoittaisi kaikkein typerimmät ryöstön yrittäjät toiselle puolelle maata heidän kimpustaan, joten tämä olisi looginen ratkaisu nyt, kun sitä nuorta hupakkoa ei ollut seurueessa. Toivottavasti tämä ihmismies ei kiristäisi tämän jälkeen hänen hermojaan enää. Tosin Aleo tuhahti tuskin huomattavasti huomatessaan perustelevansa itselleen, miksi tämä erikoisen näköinen, uhmakas ja käytöstapoja osaamaton nuorukainen pitäisi jatkossa suunsa kiinni.
"Menemme pohjoiseen, joten varaudu vaihtelevaan säähän", totesi Aleo sitten vielä viileästi ennen kuin kääntyi kannoillaan lähteäkseen tavernasta takaisin tavernan ilmaa raikkaampaan talvi-ilmaan.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Seikkailusopimus

Post by Anlie »

Ioachim ei ollut aivan varma olisiko hänen kuulunut hymyillä Aleon sanoille kunniasta, vai loukkaantua tuon jatkolle hänen kunnioituksensa puutteesta, joten hän teki kompromissin ja kumarsi kevyesti haltialle. "Pohjoisporttien luona, tunnin kuluttua. Tapaamme silloin", Io seurasi Aleon arvokasta poistumista ihmetellen miten hallitusti tuo liikkui. Ioachim onnitteli itseään nopeasta toiminnastaan ja hyvin solmimastaan sopimuksesta. Vaikka matka ei ehkä itsessään osoittautuisikaan muuksi kuin tuon olennon saattamiseksi paikasta toiseen, vaikutti ainakin hänen uusi työnantajansa riittävän mielenkiintoiselta. Ja jos hän löytäisi itsensä syvemmältä vuoristosta kuin aikasemmin, sen parempi.

Ioachim kääntyi ympäri Aleon kadottua ulko-ovesta kohdatakseen Eniksen lähes vihamielisen mulkoilun "Oletko menettänyt järkesi, poika?".
Kommentti sai Ion virnistämään ja kohauttamaan olkapäitään "Näyttäisi siltä että en tarvitsekaan niitä askareitasi".
"Ethän sinä edes tiedä mitä tuo haltia on menossa tekemään. Tämän takia sinun olisi parempi jättää sopimukset minulle."
"Onko sinulla vielä se turkiskauluksinen viitta? Ja ne paksummat housut. Kuivalihakin on loppu."
"Kuuntelitko ollenkaan mitä minä sinulle juuri sanoin?"
"Kaikki sujuu ihan hyvin. Laitaisitko Sigridille viestin että en olekaan tulossa vielä kotiin?"

Ioachim vastasi ilmeettömänä vanhemman miehen tuijotukseen. Io ymmärsi kyllä mistä Eniksen huoli kumpusi, mutta hänellä oli täysi oikeus kääntyä matkalla kannoiltaan, jos osoittautui että haltia olisi valehdellut aikeistaan. Eikä Ioachim keksinyt mitään järkevää syytä miksi tämä olisi valehdellutkaan, joten miksi vaivata päätänsä asialla sen enempää. Ilmeettömyys vaihtui lopulta hymyksi kun Enis huokaisi syvään ja käski tämän painua yläkertaan kaivamaan kaapeista tarvitsemansa varusteet. Enis oli alkuun tuhissut vastalauseita Ion tavaroiden säilyttämisestä, mutta Io oli jatkanut aneluaan sinnikäästi ja luonnollisesti maksoi vanhukselle pientä vaivanpalkkaakin. Kävi se halvemmaksi kuin pitää majatalohuonetta tyhjillään. Ioachim heilautti reppunsa takaisin olalleen ja suuntasi vihellellen kohti yläkertaa. Jos hän saapuisi talleille hieman etuajassa, hänellä voisi vielä olla mahdollisuus saada selville matkan agenda ennen lähtöä.
Locked