Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Tinanja »

Zahir heitti paksun, raskaan viitan harteilleen talonsa eteisessä, hartiat hieman alaspäin painettuina ja veti mukaviksi kuluneet saappaansa jalkoihinsa. Tämä oli loppujenlopuksi hänen syytään, mutta... sitä hän ei sanoisi Miannalle. Ei ainakaan edellisiltana käydyn keskustelun myötä. Siitä keskustelusta Zahirilla oli kana kynittävänään erään parantajan kanssa, mutta hänen oli työnnettävä se sivuun vielä hetkeksi ennen kuin hän voisi saada keskustelun aiheesta aikaiseksi. Oli maltettava, odotettava... ja hoidettava tärkeämmät asiat samantien, ensin, jotta hän saisi loputkin alkavasta tulipalosta sammutettua kokonaan. Maagikko oli varma, että tiesi tulipalon alkulähteen lähtiessään ulko-ovestaan lähes keskiyön pimeyteen. Kaupungin kadut olivat lähes pimeitä, autioituneita, kun Zahir lähti hieman sateisen yön selkään lähes juoksujalkaa. Oli myönnettävä omat rajansa, ja parantamisen suhteen ne eivät olleet hänen kohdallaan kovin korkealla. Mustiin pukeutunut maagikko kulki nopeasti, puoliksi hölkäten kohti Naenijan asuntoa. Hän tunsi tarkasti kaupungin kadut ja nopeimmat reitit sen lävitse päämääräänsä. Oli tärkeää, että hän olisi nopea, se vaikuttaisi parantamisen tulokseen merkittävästiu, varsinkin kun tilanne ei ollut ollut samantien hänen tiedossaan, kiitos erään idiootin varkaan, joka hänen oli pitänyt palauttaa takaisin paikoilleen.

Maagikko pysähtyi lopulta kaupungin reunamilla olevan talon luokse ja katsoi sen pimeää olemusta hiljaisena hetken. Sitten tuo tuhahti hiljaa, veti hupun paremmin kasvojensa peitoksi ennen kuin kohotti sormuksin koristellun kätensä koputtamaan lujaa muutaman kerran suureen, raskaaseen puuoveen. Kun hän ei kuullut vastausta ensimmäisten koputusten jälkeen, hän kohotti kätensä uudelleen lyömään oveen. Iskut oveen olivat tasaisia, ja ne olivat kieltämättä enemmän lyöntejä kuin kohteliaita koputuksia. Mutta kuka tahansa järkevä, päivisin työskentelevä henkilö olisi tähän aikaan jo nukkumassa, niin varmasti Naenijakin.

Mutta tämä hätätilanne ei kysynyt aikaa eikä paikkaa, ja tuo nainen oli hänelle paljon velkaa. Olisi vain korkea aika aloittaa velanmaksu.

// Kide ja Naenija tänne ^^
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Kide »

// Uskalletaankohan me tulla... //

Viimeisimmät päivät olivat kuluneet Naenijan osalta jonkinlaisessa pelon kyllästämässä horroksessa. Hänen päivänsä etenivät kuin ennenkin, mutta hänen ajatuksensa olivat jossain aivan muualla, sekaisin ja hajalla. Jopa useat hänen potilaistaan olivat huomanneet Naenijan vaisun olemuksen ja alkaneet käyttäytyä hänen luonaan kuin herkästi särkyvän posliininuken ympärillä - jollaiselta Nanan olo kyllä kieltämättä tuntuikin. Ja se jos jokin ärsytti haltiaa, joka ei sietänyt sitä, että mikään häiritsi hänen työntekoaan. Nana oli yhtä aikaa kiukkuinen, peloissaan ja tukahduttavan ahdistunut odottaessaan, millaisen lumivyöryn hänen edellinen käyntinsä Athertonien putiikilla oli saanut alulle, ja milloin se yltäisi hänen kotiinsa asti.
Kun Zahiria ei parin päivän sisällä rynnännyt Nanan kotiovesta läpi, elätteli haltia toiveita siitä, ettei Mianna ehkä sittenkään ollut puhunut heidän sananvaihdostaan miehensä kanssa. Hänen päivisin tarkoin potilaiden silmiltä tukahduttama ja illalla lähes sietämättömäksi paisuva ahdistus alkoi jopa näyttää helpottamisen merkkejä. Ruuassa alkoi olla muutakin kuin tuhkan makua ja yönsä haltia vietti jopa suurimmaksi osaksi nukkuen. Unet kuitenkin olivat edelleen kovin rauhattomia, aivan kuin muutama viikko sitten kaiken alulle panneiden tapahtumien jälkeen. Mutta tällä hetkellä Nanan painajaisten pääosassa eivät enää seikkailleet nuijat ja veriset ruumiit, vaan Zahir, Mianna ja viimeisimpänä vieraana myös Vareo, jonka elottoman ruumiin ylle Nana oli unessaan kumartunut vain herätäkseen saman tien henkeään haukkoen.

Naenija säpsähti hereille tiukkaan koputukseen hänen alaoveltaan. Sekä hän että Nafi jähmettyivät aloilleen kuin molemmat odottaen jonkun tulevan sisään kolinan kanssa. Lukon rikkoutumisesta ja oven väkivaltaisesta avaamisesta kertovaa rymähdystä ei kuitenkaan kuulunut, vaan entistä vaativampi hakkaus ovea vasten. Nanan kiitolaukkaan lähtenyt sydän alkoi hidastamaan tahtiaan hänen olettaessa ovella olevan vain kiireisesti apua tarvitseva potilas. Haltia heilautti aamutakkinsa tuolin selkänojalta ylleen ja ojensi valmiina sängyn vieressä odottavan kynttilän Nafin sytytettäväksi ennen kuin laski kätensä liskoa kohti antaen sen kiivetä sitä myöten hartioilleen. Nana harppoi alakertaan nopeasti, kaksi porasta kerrallaan valkoinen, solmimaton aamutakki hulmuten. Hän kiirehti empimättä ovelle ja avasi sen valmistautuen mielessään mihin tahansa suurista avohaavoista vakavaan myrkytykseen. Oven takana ei kuitenkaan odottanut hengestään taisteleva potilas, vaan jotain paljon pahempaa.

Ovi pyörähti äärimmilleen auki Nanan otteen livetessä sen kahvasta, ja haltia astui pari haparoivaa askelta taaksepäin henki salpautuneena nähdessään tulijan. Hän olisi tunnistanut tuon hahmon huppunsa suojista milloin vain, ja olisikin avannut ovensa mieluummin vaikka varkaille kuin nyt edessään seisovalle Zahirille. Nana koetti vetää hitaasti henkeä rauhoittaakseen rinnastaan ulos pyrkivää sydäntään ja kiskaisi vapaalla kädellään aamutakkinsa tiukemmin eteensä yöpaitansa peitoksi, aivan kuin tuo ohut vaate olisi voinut suojella häntä tulevalta. Nafi päästeli tyytymättöämiä sähähdyksiä ja tuijotti hupun pimentoon peittynyttä miestä silmät viiruina. Nana nosti kynttiläänsä hieman korkeammalle, olallaan keikkuvan liskon eteen. Nafi tunnisti tulijan yhtä varmasti kuin Nanakin, mutta haltia ei tiennyt, mitä se miehestä tällä hetkellä ajatteli.
Samalla kun Nana veti syvään henkeä, hän yritti koota ajatuksiaan. Haltia oli mielessään käynyt tämän hetken lukuisia kertoja läpi ja yritti kivenkovaa vakuuttaa itselleen selviävänsä tästä. Hän tietäisi mitä sanoa, mikäli Zahir oli täällä sen takia, miksi haltia epäili. Mutta miehen yllättävä saapuminen ja tämän valitsema ajankohta nostivat niin kovan palan haltian kurkkuun, ettei hän tiennyt saisiko sanaakaan sen ohi. Hän puristi tiukasti aamutakkinsa reunoja ja kynttilää estääkseen käsiään tärisemästä ja kohotti hieman leukaansa suostumatta näyttämään niin raukkamaiselta kuin olonsa tunsi. Hän vakuutteli itselleen, että jopa Zahirin täytyisi ymmärtää, että Mianna oli huomannut miehensä töiden kyseenalaisuuden aivan itse, tarkkaavainen kun oli. Eihän Nana ollut suoranaisesti paljastanut mitään, vaikka kenties olikin ruokkinut Miannan epäilyjä, mutta sitä Zahirin ei tarvinnut tietää.

"Onko jokin hätänä?" Nana sai muutaman sekunnin tyrmistyksen jälkeen kysytyksi ja huomasi helpottuneena äänensä kantavan. Haltian jokainen solu huusi rukoustaan sen puolesta, että maagikko oli tullut hakemaan hänet tarvitessaan parantajan apua, eikä mistään muusta syystä. Ruskeiden silmien katse harhautui kuitenkin vaivihkaa silmäilemään keittiötä ja arvioimaan, kuinka nopeasti hän saisi käteensä veitsen tai edes kaulimen, vaikka Nana tiesi niiden olevan hyödyttömiä Zahirin kaltaista vastaan - tästä selvittäisiin vain tarkoin valituilla sanoilla. Ihon alle hiipinyt pakokauhu sai kuitenkin jopa rauhallisen haltianaisen harkitsemaan lähes mitä vain.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Tinanja »

Zahir tuhahti hiljaa itsekseen, kun Naenijan ovelle saapuminen kesti aivan liian pitkään. Ei olisi tulipalokiire, mutta sen verran hoppu, että aamuun oli turha odottaa varsinkaan, kun tyttö oli niin kuumeinen. Hänen parantajantaitonsa tulisivat nyt tarpeeseen, ja tuo saisi todistaa hyödyllisyytensä... Sitä paitsi Mianna tunsi naisen, mikä voisi tehdä tilanteesta tietyllä lailla helpompaa Miannalle - olihan kyseessä tämän tytär kuitenkin, ja tuo oli hieman turhan tunteellinen joissain asioissa Zahirin makuun. Mies oli jo vähällä kohottaa kätensä viimein uuteen lyöntiin suurta puuovea vasten, kun se vedettiinkin auki. Aamutakkiin kietoutunut Naenija liskonsa olkapäällään seisoi oven edessä, vetäen nopeasti, yllättyneen ja pelonsekaisen tunteen vallassa. Näytti siltä, että tämä pakenisi siitä ovelta samantien. Totta puhuen missään muussa tilanteessa maagikkoa se ei olisi häirinnyt erityisemmin, mutta nyt tämä tarvitsi Naenijaa. Tuo oli pätevin parantaja, joka oli hänelle velkaa, ja joka tiesi pitää suunsa kiinni... ainakin sen jälkeen, kun hän olisi jälleen tuonut asian esiin tälle pienenä muistutuksena.

"Kerää parantajantavarasi mukaasi ja tule. Nyt", Zahir sanoi sitten. Miehen ääni oli käheä, mutta oli mahdoton päätellä siitä, että tämän kurkku oli vain kuiva vai jostain muusta. Se toi kuitenkin siihen viileän käskevään sävyyn oman vivahteensa kiireestä ja tilanteen tärkeydestä maagikolle. Sekin, että hän itse oli paikalla, oli merkki tilanteen vakavuudesta jollain tasolla - mies kuitenkin epäili, että Naenijan ajatus vakavuudesta ja kiireestä tässä tapauksessa oli jotain ihan muuta, mitä se Zahirille oli nyt. Perheen ja Zahirin liiketoimien välillä oli hienonhieno raja, jota kukaan ei saanut ylittää. Sen mies oli tehnyt selväksi moneen otteeseen - jopa pienet uhkaukset ja vilkaisut saivat peräänsä maagikon vihan ja uhkailut, joita tämä ei pelännyt toteuttaa. Nyt kuitenkin eräs idiootti mies uskoi olevansa kaiken tämän yläpuolella vain siksi, ettei ollut tyytyväinen sataman nykyiseen tilanteeseen, ja Naenija oli vielä lisäksi venyttänyt rajaa aivan liikaa Miannan kanssa keskusteltuaan. Sataman tilanne ilmeisesti oikeutti tätä käymään käsiksi opettajan luota palaavaan tyttöön, joka kutsui Zahiria nykyään isäkseen. Sentään tuo oli tehnyt sen niin, ettei vammoista heti näkisi niitä tahalleen aiheutetuiksi, joten Zahir säästyisi lisäselityksiltä Miannan osalta. Maagikolla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan jättää asiaa sikseen, mutta ensin oli sammutettava tulipalo kotona: huolehtia, että Janelte paranisi ongelmitta, ja saada Miannan ajatukset muualle siitä edellisiltaisesta keskustelusta.

Zahir odotti sen hetken siinä Naenijan ovella tämän kerätessä tavaransa, ja lähti sitten ripeästi takaisin kotiaan kohden. Tuo johdatti Naenijan nopeinta reittiä sivukatuja myötäillen putiikkinsa takaosaa kohden. Kadut olivat pimeitä, ja siellä tuskin näki eteensä. Zahir kuitenkin näytti tuntevan kadut paremmin kuin taskunsa kulkiessaan kaupungin lävitse. Ei mennyt kauaa, että he päätyivät hänen kaksikerroksisen talonsa takaovelle ja astuivat pian putiikista katsottuna sen takahuoneeseen eteisen lävitse. Siihen oli tehty pieni työtila eteisen jälkeen: kirjoituspöytä, putiikin kirjanpitopapereita ja sopimuksia oli siisteissä, nimetyissä kansioissa hyllyssä seinää myötäillen Zahirin vetäessä nopeasti saappaansa jaloistaan ja heittäessään viittansa naulakkoon eteistä vasten olevalla seinustalla. Sitten, Naenijaan vilkaisemattakaan tämä lähti takahuoneesta kevyen oven erottamaan portaikkoon ja kiipesi talon yläkertaan. Portaat narahtelivat maagikon painon alla tämän askelten viedessä tuon yläkertaan, olohuoneen lävitse portaikosta katsottuna perällä olevia ovia kohden. Tuo työnsi pian kauimmaisen oven auki paljastaen kalpeasti muutamalla lyhdyllä valaistun lastenhuoneen. Kauniit värit kertoivat siitä, että Zahirilla oli varaa käyttää rahaa sisustukseen: värikkäitä seiniä, hyllyjä, koriste-esineitä, leluja ja suuri, arvokkain kankain päällystetty sänky vielä kauniimmilla peitoilla sijaitsi huoneen reunassa. Sängyllä makasi tyttö, joka näytti noin kaksitoistavuotiaalta, ja jonka kasvoilla oli useampi ruhje, tämä näytti kuumeiselta, kivuliaalta. Tämän vieressä lattialle oli polvistunut Mianna, joka havahtui oven avautumiseen ja sieltä kuuluvuun askeleisiin ja kääntyi katsomaan ovea kohden huokaisten helpotuksesta nähdessään miehensä ja Naenijan tämän perässä.
"Luojan kiitos, että tulitte...", hän sanoi hiljaa kääntyen samantien takaisin Janeltea kohden, mutisten jotain rauhoittavaa tytölle.

"Janelte kaatui portaissa pahasti, ja nyt hän on lisäksi kuumeinen", totesi Zahir sitten avaten ovea niin, että Naenija pääsisi peremmälle. Katse, jonka Zahir Miannan selän takana Naenijaan loi, oli kylmä, vihainen jopa ja jos varoitus tai uhkaus saattoi olla sanaton, tämä oli siitä paras esimerkki.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Kide »

Naenija olisi voinut vaikka rojahtaa helpotuksesta lattialle, kun Zahir pyysi häntä ottamaan parantajantarvikkeensa. Aavistuksenomaisesta, miehen olemukseen sopimattomasta käheydestä huolimatta oli tämän ääni niin käskevä, ja paino sanalla nyt, että pakotti parantaja itsensä rauhoittumaan, nyökkäsi kysymättä enempää ja harppoi takaisin yläkertaan. Kynttilänvalossa syvän oransseina hohkaava silmäpari tarkkaili Zahiria haltian olalta niin pitkälle kuin pystyi, ennen kuin he katosivat portaikkoon.

Noin kolmen, Nanasta aivan liian lyhyen ja Zahirista epäilemättä aivan liian pitkän, minuutin kuluttua portaikosta kuului jälleen nopeita askeleita. Nana palasi yllään tummanharmaa, hyvin yksinkertainen puuvillamekko, joka ei vartalonmyötäisestä leikkauksestaan huolimatta ollut kovin korea näky, mutta sitäkin käytännöllisempi. Mekossa oli helppo liikkua, se oli mukavan lämmin ja ennen kaikkea helppo puhdistaa. Nanan mieli oli nimittäin täyttynyt miekan ja muiden aseiden jättämistä vakavista vammoista heti hänen käännyttyä Zahirin edestä yläkertaan. Portaikossa pystyyn nousseet niskakarvat sojottivat edelleen ylöspäin kuin sähköiskun saaneena, kun haltia takaisin alas päästyään kiiruhti vastaanottotilansa perälle noutamaan valmiiksi pakatun hätätapausten laukkunsa. Hän laski matkalla kynttilän suurelle, massiiviselle tutkimuspöydälle, ennen kuin kiersi sen taakse käsillään jo laukkua kohti kurotellen.
Zahir vaikutti mieheltä, joka teetätti mieluiten työt muilla, joten Nanasta oli outoa, että tuo oli tullut hakemaan hänet henkilökohtaisesti. Lisäksi tuo kiire ja öinen ajankohta viittasivat siihen, että jotakin todella vakavaa oli tapahtanut. Nana käännähti nopeasti laukkunsa sisältöä vilkaistuaan edelleen ovella odottavaa Zahiria päin, mutta pyöräytti päänsä yhtä nopeasti takaisin laukkuunsa. Hän olisi halunnut tietää, mikä häntä oikein odotti; millaiset vammat ja kuinka monta haavoittunutta. Haltia kuitenkin totesi mielessään, että Zahirin tapauksessa kysyminen olisi todennäköisesti turhaa, jopa vain tilannetta pahentavaa. Olisihan mies voinut heti kertoa hänelle mistä oli kyse, mutta koska tämä oli antanut vain asian kiireellisyyden paistaa niin olemuksestaan kuin äänestäänkin, Nana tuskin saisi tietää etukäteen mitään. Huultaan purren haltia nappasi nopeasti viereisestä kaapista pari rullaa lisää sidetarpeita ja siirtyi seuraavalle kaapille poimiakseen mukaan vielä toisen pullollisen orjamaljakasvoidetta. Parantaja katsahti hieman empien viereistä avohyllyä, ennen kuin nappasi sen ylimmältä hyllyltä mukaansa vielä pienen rasian, jossa kuivatut hirvasmarjat rahisivat. Sujautettuaan kaiken suureen laukkuunsa, harppoi Nana ovelle ja vetäisi sen viereisestä naulakosta talviviittansa ylleen. Nafi liikahteli tottuneesti haltian hartioilla, jotta Nana sai vaivatta viitan ylleen, mutta liskon katse hakeutui tuon tuostakin ovella synkkänä odottavaan, huppunsa sisään kätkeytyneeseen Zahiriin. Vedettyään saappaat jalkaansa haltia käännähti vielä puhaltamaan kynttilän sammuksiin. Pimeys imaisi kaiken tutun alleen, ja nielaisten Nana kiirehti ovesta juuri ulos astuneen tumman hahmon perään.

Suurin osa talojen ikkunoista ammotti mustina, eikä pimeitä katuja valaissut kuin lumen ja rakennusten välinen kontrasti ja hyvin satunnaiset ulos vielä palamaan jätetyt lyhdyt. Zahir eteni pimeydestä huolimatta nopeasti ja epäröimättä, kuin olisi liikkunut päivänvalossa. Oli suorastaan omituista nähdä tuo tähän asti aina yhtä hillitysti liikkunut maagikko kiiruhtamassa saappaat tömisten. Nana tuijotti miehen mustaa selkää tämän vanavedessä kulkiessaan ja puri hampaitaan yhteen pohtiesssaan, kuinka paha tilanne häntä odotti. Kuten Nana oli epäillytkin, lisätietoja ei Zahirin suunnalta kuulunut, eikä hän niitä uskaltanut alkaa tivaamaankaan. Haltia vain puristi laukkuaan toisella kädellään toivoen, että sen sisältö riittäisi.

Nana liikkui harvoin yön pimeydessä, ja vaikka Phoeben kadut olivat hänelle tuttuja, vaikeutti pimeys huomattavasti suuntavaiston säilyttämistä. Eivätkä hänen sekavasti kuhisevat ajatuksensa ainakaan helpottaneet tilannetta. Heidän kuljettuaan jo hyvän matkaa oli haltia kuitenkin lähes varma, että he ohittaisivat pian Zahirin putiikin. Ennen putiikin editse kulkevalle kadulle saapumista he kuitenkin kääntyivät pienemmälle kadulle ja pysähtyivät yllättäen. Zahir astui sisään kaksikerrosiseen taloon tulostaan ilmoittamatta ja hetkeäkään empimättä. Nana katsahti nopeasti ympärilleen ennen kuin astui miehen perässä sisään. Hän ei kuitenkaan onnistunut paikantamaan missä he olivat. Hän tiesi vain, että Zahirin oman talon täytyi olla hyvin lähellä, vaikka viereiset rakennukset eivät siltä näyttäneetkään.
Nana seurasi Zahirin esimerkkiä ja riisui saappaansa ja viittansa ja kiirehti ovesta jo portaikkoon kadonneen miehen perään. Ympärilleen pälyilevää Nafia rauhoittavasti silittämään noussut käsi pysähtyi jossain portaiden puolivälissä kuin seinään Nanan ymmärtäessä, että he oli ilmeisesti juuri astuneet Zahirin kotiin, mutta takaovesta. Se selittäisi miehen pimeydessäkin täydellisesti osaaman reitin, mutkattoman sisääntulon ja tutun yrttien tuoksun, joka leijaili mietona jopa kodin portaikossa.
Pelottavat epäilykset alkoivat täyttää haltian mielen, kun hän kulki maagikon perässä kauniin olohuoneen läpi sen perällä olevia ovia kohti. Raskaasti nielaisten Nana yritti vakuuttaa itselleen, ettei Zahir olisi raahannut häntä kotiinsa asti vaan hoitanut asiansa Nanan luona, mikäli kyse olisi ollut hänen ja Miannan käymästä keskustelusta. Oven takaa paljastuva sievä lastenhuone sai helpotuksen lämpimän aallon valahtamaan haltian läpi, mutta se vaihtui saman tien uuteen pelon kouristukseen, kun Nana näki sängyllä lepäävän, ruhjeisen lapsen ja tämän viereen polvistuneen huolestuneen Miannan. Samassa Zahir kertoi mitä oli tapahtunut ja päästi Nanan tulemaan lähemmäs - kohdattuaan ensin Nanan katseen omalla, hyytävän kylmällä katseellaan.

Ensin Nana oli luullut, että Zahirin katse varoitti häntä epäonnistumasta lapsensa hoidossa, mutta päästyään sängyn viereen ja tarkasteltuaan Janelten vammoja varovasti lapsen väsymyksestä velttoja käsiä ja jalkoja nostellen, huomasi parantaja kauhukseen jotain muuta. Tällaisia ruhjeita ei tullut kaatumisesta. Piilottaakseen järkytyksensä käännähti haltia nopeasti sängyn viereen laskemansa laukun puoleen. Pakokauhu tuntui etovana möykkynä haltian vatsassa ja sai tämän nielaisemaan raskaasti. Pelottava kysymys toisteli itseään Nanan mielessä: pystyisikö Zahir tällaiseen? Valikoidessaan laukusta muutamia tarvikkeita Nana koetti vakuuttaa itselleen, ettei asia voinut olla niin. Sama mitä tuo maagikko oli, ei kai hän voisi satuttaa omaa lastaan? Hän päätti, että olipa asia kuinka tahansa, hän ei voisi auttaa lasta parhaansa mukaan mikäli jäisi vellovien ajatustensa vangiksi. Ja Janelten auttaminen olisi nyt tärkeintä. Nana painoi väkisin mielestään kaikki ne muistikuvat vanhempiensa pahoinpitelemistä lapsista ja henkäisi syvään ennen kuin kohottautui uudelleen sängyn viereen.
"Mianna, pitelisitkö tuota kynttilää lähempänä", Nana pyysi sängyn toisella puolen kyykkivältä Miannalta, mutta ei nostanut katsettaan tähän. "Tarvitsen lisää valoa", haltia jatkoi asetellessaan pari pientä pulloa ja sidetarpeita sängylle.
"Älä pelkää kultaseni, mikään ei satu", Nana totesi lempeästi tytölle ja sipaisi rauhoittavasti tämän kuumeen kostuttamia hiuksia. "Ja Nafi on täällä vain auttamassa", hän vielä lisäsi siltä varalta, että olalla keikkuvan, kiiluvasilmäisen liskon näkeminen hermostuttaisi lasta. Nana siirtyi peittelemään tytön ylävartalon ja toisen jalan pitääksen tämän lämpimänä. Hän kuitenkin jätti oikean jalan, jossa oli ainut avohaava, näkyviin. Tuo haava olikin ainut, joka ulkomuotonsa perusteella olisi voinut tulla kaatumisesta - tai maahan paiskaamisesta, kuten Nana epäili. Polvesta muutaman sentin alaspäin ulottuva ruhje ei ollut todellisuudessa syvä, mutta sitäkin ilkeämmän näköinen ympäriltä turvonneen ja mustelmaisen ihon takia. Se oli selvästi tulehtunut ja varmasti kipeä, jonka vuoksi Nana ei uskaltanut kuin kokeilla ihon kireyttä haavan ympäriltä hyvin, hyvin hellästi. Jos hän olisi levittänyt haavaa hieman auki tutkiakseen vaurioita tarkemmin, olisi hän todennäköisesti saanut tytön parkumaan kivusta, ja sitä hän ei halunnut Zahirin valvovan silmän alla tehdä.
"Pitelisitkö kynttilää tässä", Nana ohjeisti Miannaa kohottaen kätensä merkiksi ilmaan siihen kohti vasemman jalan yläpuolelle, josta kynttilä valaisisi haavaa parhaiten.
"Milloin hän... kaatui?" Nana kysyi sitten ja oli onnekseen juuri ehtinyt kääntää katseensa takaisin haavaan, jolloin hänen tahaton epäröintinsä kysymyksessä jäisi ehkä vanhemmilta huomaamatta tai menisi haavan tutkimisen vaativan keskittymisen piikkiin. Tai niin haltia ainakin toivoi sydän pamppaillen.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Tinanja »

Zahirin katse jatkoi Naenijan liikkeiden seuraamista, kun parantaja astui hänen ohitseen Janelten sänkyä kohden ja ryhtyi tutkimaan tyttöä. Oli viakea nähdä Naenijan kasvoja siitä kulmasta, joten Zahir työnsi oven perässään kiinni lähtiessään myöskin sänkyä kohden. Ovi kolahti pahaenteisesti kiinni, vaikka se ei mennytkään lukkoon. Huoneen hämäryyttä rikkoivat vain muutamat kynttilät seinustalla ja kynttilänjalassa Miannan kädessä Naenijan kumartuessa Janelten puoleen. Yön pimeys tuntui tuovan oman osansa sekä huoneeseen että erityisesti Miannan mieleen - nainen vaikutti huolestuneelta vielä silloinkin, kun Naenija pääsi sängyn luokse. Nainen kuitenkin antoi parantajalle tilaa työskennellä ja siirteli tuon ohjeiden mukaan kynttilää toinen käsi Janelten kädellä, vaikka tyttö ei ihan näyttänytkään olevan tässä maailmassa kuumehoureissaan. Zahirin äänettömät askeleet kuljettivat tätä hitaasti kohti Janelten sänkyä, ja mies jäi seisomaan siihen tyttärensä pään puoleiseen sängynpäätyyn, ristien hetkeksi kätensä rintakehälleen. Oli vaikea sanoa, mitä tuo vuoroin Janeltea, Miannaa ja erityisesti Naenijaa tarkkaileva mies ajatteli - tämä saattoi hyvinkin miettiä kostoa Janelten kohtalosta tai olla huolissaan tyttärensä parantumisesta.

Maagikko kuitenkin mielessäänkin keskittyi tilanteeseen, eikä antanut ajatustensa harhailla. Hän ei voisi nyt tehdä kummankaan haluamansa asian eteen mitään: ei komentaa Naenijaa tai toteuttaa kostoaan Janeltelle sattuneesta "onnettomuudesta", sillä Miannan ei tulisi saada yhtään enempää tietoa jo valmiiksi turhan suuriksi paisuneille epäilyksilleen. Tässä, tilannetta tarkkaillessa maagikon katse osui kuitenkin kynttilään, joka ei selkeästi valaisut tarpeeksi, ja Miannaan, jonka huomio oli kynttilässä Janeltesta kiinnipitämisen sijaan. Mies tuhahti hiljaa, tuskin huomattavasti siinä hämärässä huoneessaan, kun antoi mielensä perukoilla levänneen magiansa nousta etualalle ja alkoi lausua loitsua kohottaen kätensä samalla eteensä. Pari tuskin huomattavaa kädenliikettä ohjasivat loitsun juuri siihen, mihin Zahir itse lopputuloksen tahtoi.
"Lu’ein – Na’ir – Olm – A’m", maagikon lausumat loitsuriimut oli lausuttu samalla tarkkuudella, samalla äänenpainolla, mitä tämä oli käyttänyt paria viikkoa aiemmin tulipalloa luodessaan. Mutta tulipallon sijaan ilmaan Naenijan pään vierelle, sängyn yläpuolelle ilmestyi kuin tyhjästä kirkas valopallo. Se oli ehkä korkeintaan halkaisijaltaan parikymmentä senttiä, mutta toimi kirkkaana valonlähteenä aivan kuten parantaja oli tahtonutkin. Oli eri kysymys, oliko Naenija halunnut maagista valoa, näin kirkasta valoa tai loitsua edes sen luomiseen. Mianna ainakin näytti nyt kirkkaassa valossa kieltämättä hetken tyytymättömältä mieheensä, mulkaisi tätä ja murahti Zahirin nimen sävyyn, joka olisi paremmin kuulunut Zahirin itsensä suuhun viileänä, käskevänä. Zahir ei näyttänyt reagoivan vaimonsa melkein sanattomaan kommenttiin siitä, miten tyytymätön Mianna miehensä käytökseen oli. Oli selvää, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Mianna ilmaisi mielipiteensä miehensä magiankäytöstä tilanteissa, joissa tämä ei siitä ilmoittanut mitään.Ehkä tällä kertaa loitusn hyödyllisyys vähensi Miannankin ärtymystä asian suhteen.
"Opettajansa luota kotiin tullessaan, aika tasan vuorokausi sitten. Kuume nousi vasta tänään, ja ruhjeitaon hoidettu pesemällä, sekä laittamalla parantavaa salvaa", Zahir vastasi Naenijalle samalla tehden pienen kädenliikkeen, jolla siirsi valopalloa parempaan paikkaan.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Kide »

Naenija ei uskaltanut nostaa katsettaan tytön jalasta, vaikka hänen mielensä kirkuikin tarkistamaan sängynpäätyyn kävelleen Zahirin ilmeen ja varautumaan mihin tahansa. Ei ennen kuin hän kuuli miehen puhuvan, tosin ei vastatakseen Nanan kysymykseen vaan aivan toisella tavoin. Tällaiset loitsuriimut olivat Nanalle vieraita, mutta Zahirin tapa lausua ne kuulosti värisyttävän tutulta. Haltia nosti pelosta hieman pyöristyneet silmänsä maagikkoon parahiksi säpsähtääkseen taaksepäin sokaistuessaan hänen eteensä ilmestyneestä valopallosta. Nafi sähähti kiukkuisesti tyhjästä ilmestyneelle valopallolle ja kurotteli eteenpäin Nanan olalta valmiina iskemään yllättävää uhkaa joko hampain tai tulenlieskoilla - onneksi aikomus jäi liskolta kuitenkin toteuttamatta, valopallon jäädessä rauhallisesti paikalleen. Normaalisti lisko tuskin olisi reagoinut näin voimakkaasti, mutta se tunsi emännässään jatkuvana viipyvän ahdistuneisuuden, mikä hermostutti myös otusta itseään.
Nana nielaisi muutaman kerran ja räpytteli silmiään karkoittaakseen niissä vilkkuvat valopallon haamut. Hän oli yhtä aikaa helpottunut - ehdottomasti mieluummin hän sokaistui hetkeksi kuin paloi -, mutta myös huolissaan siitä, montako alkavaa sydänkohtausta hän kestäisi ennen kuin hänen sydämensä halkeaisi.

Nanan täytyi myöntää, että täydellisesti sijoitettu, kirkkaana loistava valopallo toimi huomattavasti paremmin kuin epävakaasti lepattava kynttilä, mutta kiittämään haltiasta ei sillä hetkellä ollut. Muutaman sekunnin hengähdystauon jälkeen, ja huomattuaan huojentuneena ettei Mianna näyttänyt pelkäävän miehensä kaitsemista äsköisestä tempusta, Nana kumartui vaitonaisena takaisin haavan puoleen. Hän ei nostanut katsettaan Zahiriin edes tämän kertoessa Janelten tapaturmasta, nyökkäsi vain juuri huomattavasti haavaa päin.
Haltia pakotti pelokkaat ajatukset pois mielestään ja yritti tyhjentää mieltään parantamista varten. Se vei muutaman hengenvedon pidempään kuin normaalisti, mutta lopulta haltia koki olevansa tarpeeksi rauhoittunut voidakseen keskittyä kunnolla. Hän laski molemmat kätensä varovasti haavan päälle, juuri ja juuri ihoa koskettaen.
"Pitäisitkö tytöstä kiinni, myös jalasta", Nana pyysi hiljaa ja nyökkäsi merkitsevästi tytön reittä kohti. Vaikka haltia oli jo sulkenut silmänsä ja laskenut päänsä haavan puoleen, oli selvää, että pyyntö annettiin Miannalle. Nana tiesi, ettei itse parantaminen sattuisi - korkeintaan Janelte tuntisi polven alueen lämpenevän -, mutta hän oli huomannut tytön vajonneen jonnekin valveen ja kuumeisten unien rajamaille ja pelkäsi tämän säpsähtelevän kuumehoureissaan. Ja se voisi olla kohtalokasta, kun hänen keskittymisensä roikkui muutenkin kuin ohuen hiuskarvan varassa.
Ulospäin näytti siltä kuin Nana ei olisi hetkeen tehnyt muuta kuin tiukentanut hieman otettaan Janelten jalasta. Kapeat, vaaleat sormet kurottautuivat hoikan jalan myötäisesti peittäen haavan ja sitä ympäröivän tummuneen ihon lähes kokonaan alleen. Suljettujen silmiensä takana parantaja kuitenkin näki ja tunsi enemmän kuin vain katsoen olisi koskaan voinut nähdä. Käsien alla piilossa tiukaksi pingottunut iho löystyi hieman turvotuksen laskiessa osittain, joka salli ensin erilleen revenneiden kudosten ja lopulta myös ihon vetäytyä takaisin yhteen. Yksinäinen hikipisara valahti parantajan ohimolle keskittymisen vaatiessa erityisiä ponnisteluja, mutta myös osittain lämpimän huoneilman takia. Huoneessa ei ollut suoranaisesti kuuma, mutta sen ilma oli sairastamisen kyllästämää, paksua ja seisovaa. Nana oli tottunut tähän sairauden hajuun, mutta tällä hetkellä, juuri täällä Zahirin valvovan silmän alla, ilma tuntui hankalammalta hengittää kuin missään muualla.
Nafi oli pälyillyt enimmäkseen valopalloa, mutta myös Zahiria ja Miannaa aikansa, kunnes sekin oli lopulta rauhoittunut Nanan olalle ja painautunut emäntäänsä vasten tuntiessaan Nanan vajoavan hiljalleen täydellisen keskittymisen tilaan.

Parantamiseen käytetyt pari minuuttia olivat Nanalle kuin silmänräpäys, vaikka hän tiesi sen kestäneen pidempään tunnettuaan väsymyksensä transsinomaisesta tilasta lopulta herättyään. Hän nosti kätensä pelonsekaisin tuntein Janelten jalalta - Nana tiesi pystyvänsä parantamaan tällaisen ruhjeen näkymättömiin, mutta pelkäsi oman ahdistuneisuutensa vaikuttavan lopputulokseen. Ja nyt jos koskaan hän ei halunnut jättää potilaalleen arpia. Nana oli kuitenkin tuntenut ihon tottelevan hänen käskyjään kuin pehmeän saven ja saikin huomata onnistuneensa niin kuin pitikin. Vaikka iho oli edelleen osittain mustelmainen ja hieman turvonnut, oli haava poissa jälkiä jättämättä. Turvotus ja mustelmat sen sijaan häviäisivät parissa päivässä oikeilla voiteilla, samoin kuin nyt rauhoitettu tulehdus pysyisi niiden avulla poissa.

Loppujen ruhjeiden parantaminen oli helpompaa, ja Nana eteni mustelmasta ja turvonneesta nivelestä toiseen melko ripeään tahtiin. Joistain suuremmista ruhjeista jäi näkyviin puoliksi haalenneita mustelmia, mutta Nana tiesi helpottaneensa niiden kipua ja arkuutta huomattavasti.
"Janeltella ei ole enää kipuja ja mustelmat häviävät päivässä tai parissa", Nana selitti samalla kun siveli orjamaljakasvoidetta tytön käsien ruhjeisiin.
"Polvi voi olla vielä hieman arka tämän yön ja huomisaamun, mutta näistä yrteistä tehty haude poistaa turvotuksen jolloin myös kipu hellittää", haltia jatkoi siirryttyään murentamaan yön valon kukkia ja elokukkaa pellavakangaskaistaleen päälle. Todettuaan kuivattujen lehtien määrän sopivaksi ojensi Nana taitetun kankaan yrtteineen ja pidemmän, rullalle käärityn kangassuikaleen Miannaa kohti.
"Lämmitä vettä, hieman kättä lämpimämmäksi, kastele kangas siinä ja aseta turvonneen osan päälle. Sido sitten haude tällä paikalleen. Ei tiukalle, mutta tarpeeksi napakasti, että se pysyy paikoillaan", parantaja ohjeisti nostaen viimein katseensa Miannaan.
"Poista haude aamulla ja voitele tällä", Nana jatkoi ja ojensi vielä pienen pullon orjamaljakasvoidetta Miannalle. "Voitele jalan lisäksi muut ruhjeet sillä kaksi kertaa päivässä, kunnes mustelmat häviävät." Nanan ääni oli rauhallinen ja tälle tyypillisen käskevä, kun kyse oli parantamisesta. Ruskeiden silmien tarkkaavaisuus ei kuitenkaan ollut entisensä, vaan taustalla häilyi epävarmuus koko tilanteesta, jonka vuoksi haltia välttelikin katsomasta Miannaa pitkään. Zahiriin hän ei vilkaissutkaan. Vasta kun Nana oli pakannut loput yrtit ja siteet laukkuunsa ja noussut ylös, kohtasi hän maagikon katseen ensimmäistä kertaa sitten heidän huoneeseen saapumisensa todeten:
"Tytöllä ei ole hätää ja hän tuskin muistaa ruhjeitaan kahden Niath'n jälkeen. Jos kuume ei ole hellittänyt aamulla tai nousee uudestaan, tiedätte mistä minut löytää." Viimeiset sanat olivat parantajalle kovin tutut ja hän toisti ne joka toisen potilaansa luona, mutta tällä kertaa ne olivat takertua haltian kurkkuun. Nana olisi halunnut jo kiitää portaita alas, muttei uskaltanut lähteä ennen kuin Zahir antaisi siihen suostumuksensa.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Tinanja »

Zahir ei ollut näyttänyt reagoivan millään lailla Miannan moittivaan lausahdukseen, eikä sen jälkeen Naenijan tekemisiin. Jos kuitenkin oli osannut katsoa mieheen juuri oikealla hetkellä loitsun säikyttäessä hieman Naenijaa, olisi ollut mahdollista nähdä pienenpieni kareileva hymy tuon huulilla muutaman sekunnin ajan. Sellaista pientä tyydytystä siitä, miten välitön Naenijan reaktio hänen loitsuunsa oli ollut, ja miten paljon se kertoi naisen omasta ajatusmaailmasta tämän keikan suhteen. Oli selvää, että tuo tiesi itsekin olevansa pulassa Miannan kanssa käydyn keskustelun jälkeen, ja se sai maagikon mielialan merkittävästi paremmaksi. Toinen, mikä paransi tuon mielialaa ainakin hetkellisesti, oli se ajatus siitä, miten hitaasti hän saisi kiduttaa hänen tyttäreensä koskeneen miehen.... lähes kuolleeksi. Hän aikoi tehdä sen itse, olihan tämä hyvin henkilökohtaista: perheen ja työn välillä olevaa haaleaa rajaa eivät ylittäneet muut kuin Zahir itse, ja koko kaupungin alamaailma tietäisi sen vielä ennen viikon loppua.
Naenijan parannustyö oli myös miellyttävää katsottavaa. Tätä ei turhaan sanottu taitavaksi ja yhdeksi parhaista parantajista. Hän näki, miten tuon magia korjasi pahinta ruhjetta, ja miten rutiininomaisesti nainen sen jälkeen toimi sitoessaan, rasvatessaan ja ohjeistaessaan heitä molempia - erityisesti Miannaa, joka vaitonaisena oli totellut aiemmiin Naenijan ohjeita Janelten kiinnipitämisestä. Nyt näytti siltä, että tyttö oli nukahtanut.

Valopallo katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin Naenijan noustua sängyn viereltä seisomaan saakka, edelleen ohjeitaan jakaen. Mianna vilkaisi miestään jälleen hyvin käskevästi, kun ei ollut saanut varoitusta magiankäytöstä - tai sen loppumisesta. Rauhallinen ilme tyttärensä kasvoilla sai kuitenkin pahimmat sanat pysymään vain pelkkinä ajatuksina, mutta kireys parin välillä oli käsin kosketeltava pienen hetken ajan Naenijan viimeistellessä ohjeidensa jakamista. Miannan kääntyessä katsomaan jälleen nukkuvaa tytärtään, ja vetäessään tuolin kirjoituspöydän ääreltä valvoakseen tyttärensä unta, Zahir astui Naenijan perässä astuakseen huoneestra ulos.
"Zahir?" Miannan ääni kuulosti nyt pehmeämmältä ja tämän saatua miehensä huomio hetkeksi. "Maksa Naenijalle sitten kunnolla tämän palveluksista", tuo sanoi. Se muutaman sekunnin mittainen katse, jonka Zahir loi Naenijaan oli epämiellyttävä, käskevä ja hiljainen samaan aikaan. Hän ei halunnut Naenijan sanovan mitään harkitsematonta, ja ehkä parantaja itsekin osaisi jo ymmärtää, että oli astunut perheen ja työn erottavan rajan ylitse aivan liian pitkälle aiemmalla keskustelullaan Miannan kanssa. "Tietenkin", maagikko käänsi sitten katseensa Miannaan ja hymyili naiselle hieman hämärässä huoneessa. "Saatan hänet kotiin... Kaupunki ei ole yöllä aina erityisen turvallinen", mies lisäsi vielä Miannalle pitäen sävynsä yllättävän tasaisena siitä painostavasta tunnelmasta huolimatta.
"Se varmasti on hyvä idea... Ja Naenija... Kiitos", Mianna sanoi sitten vielä, hymyillen hieman parantajalle ennen kuin kääntyi takaisin tyttärensä unta valvomaan Zahirin kääntyessä ovea kohden. Pian tämä lähtikin alakertaan ja eteistä kohden Naenijan perässä. Hän ei sanonut mitään astellessaan kotinsa portaita alaspäin, vetäessään kuluneet nahkasaappaansa jalkaansa tai heilauttaessaan uskollisen viittansa harteilleen. Zahir avasi Naenijalle oven kuin mikäkin herrasmies, sulki ja lukitsi sen perässään ennen kuin lähti hiljaisen kaupungin lävitse saattamaan Naenijaa takaisin tämän kotia kohden.

Kun aiemmin Zahirin askeleet olivat olleet täynnä kiirettä ja huolta, nyt maagikolla ei näyttänyt olevan mihinkään kiire tuon astellessa Phoeben niin tuttuja katuja pitkin. He olivat nyt hieman yli puolmatkan, eikä maagikko ollut sanonut matkan aikana mitään, ennen kuin nyt pysähtyi eräälle sivukadulle muutaman korttelin päästä Naenijan kodista ja vastaanotosta. Muutama askel sen jälkeen toivat Zahirin hahmon suoraan Naenijan eteen tuon katsoessa naista huppunsa suojista. Se lämpimyys, joka katseessa välillä Janeltea ja Miannaa katsoessa oli ollut, oli nyt kokonaan kadonnut ja tilalla oli kylmyyttä, tunteettomuutta, joka heijastui myös tuon olemukseen.
"En ole varma, mitä kohtaa et ole ymmärtänyt sopimuksestamme", Zahir sanoi hiljaa. "Tai mitä Vareo on jättänyt ihastuksissaan kertomatta sinulle", maagikko lisäsi vielä hiljaa.
"Kun annat Miannalle vihjeitä siitä, mitä... rakkaan liskosi pelastaminen on vaatinut minulta", Zahir sanoi hiljaa, ristien nyt kätensä rintakehälleen katsoessaan Naenijaa siinä tyhjällä sivukadulla pitkään, arvoiden ja erittäin kylmästi. "Perheeni ja liiketoimieni, sekä erityisesti sopimusteni", nyt katse kylmeni entisestään, jos se vain oli mahdollista. "on raja, jota ei ylitetä, ja sinä... neitiseni, olet astunut sen ylitse aivan liian pitkälle."
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Kide »

Zahirin ilmeettömät kasvot eivät antaneet mitään viitteitä miehen ajatuksista. Ne tuntuivat olevan kuin vastakohta nyt rauhallisesti nukkuvan Janelten viattomiin kasvoihin, ja Nana saattoi vain toivoa vilkaistessaan tytön kasvoja viimeisen kerran ennen kuin kääntyi lähteäkseen, että tuo myös pysyisi isänsä vastakohtana. Taakseen vilkaisematta Nana käveli ovelle ja vetäisi sen auki onnellisena olohuoneesta avautuvasta raikkaammasta ilmasta. Haltian askeleet pysähtyivät kuitenkin niille sijoilleen hänen kuullessaan Miannan pyynnön maksusta. Kylmät väreet kulkivat hänen selkäänsä pitkin jo ennen kuin hän käännähti ympäri vain kohdatakseen Zahirin tiukan katseen, jonka kylmyys tuntui naisen luissa asti. Ja siitä katseesta jopa Nana ymmärsi, että hänen oli parempi pysytellä vaiti.
Nana käännähti takaisin olohuoneeseen päin ilmeensä peittääkseen, kun Zahir kertoi aikeistaan saattaa hänet kotiin. Minä tahansa muuna iltana hän olisi ollut enemmän kuin kiitollinen saattajasta noilla pimeillä kaduilla, mutta Zahirin kanssa kahdestaan liikkuminen tuntui hänestä paljon kammoksuttavammalta kuin yksin kulkeminen. Varsinkin nyt, kun haltia oli ollut huomaavinaan aivan erilaisen ilmapiirin Athertonien pariskunnan välillä, mitä aikaisemmin. Ja hän pelkäsi kovin, että siihen syypää oli hän itse.
Nana ei saanut sanaa suustaan vastatakseen Miannan kiitokselle, joka tuntui olevan ainoa aito asia koko huoneessa. Haltia ei myöskään uskaltanut kääntyä enää ympäri paljastaen samalla hänen silmistään paistavan kauhun Zahirille, joten hän tyytyi vain heilauttamaan kättään taakse jäävälle lastenhuoneelle ja Miannalle, jottei olisi vaikuttanut epäkohteliaalta. Jatkaessaan kävelyään portaikkoon ja alakertaan haltia taisteli pakokauhua vastaan yrittäen vakuuttaa itselleen, ettei Zahir vahingoittaisi lapsensa parantajaa. Pelottavaa ajatusta siitä, että Zahir saattoi itse olla lapsensa tuskan takana, Nana ei suostunut päästämään mieleensä. Hän onnistuikin tyynnyttämään ilmeensä, jos ei rauhalliseksi niin ainakin enemmän epäröiväksi kuin pakokauhuiseksi. Haltia vetäisi rivakasti ulkovaatteet ylleen ja asteli Zahirin avaamasta ovesta ulos mieheen vilkaisemattakaan.

Nana olisi mielellään harpponut tämänkin matkan lähes juosten kuten tullessa, mutta hän joutui hillitsemään itsensä samaan rauhalliseen tahtiin Zahirin kanssa. Hän muisti elävästi Vareon parin kadunkulman takana saaman kohtelun ja odotti ensimmäiset minuutit jäykkänä Zahirin seuraavaa siirtoa. Nana vilkuili sivusilmällä huppunsa sallimissa rajoissa Zahiria tuon tuostakin, mutta kun he kortteli toisensa jälkeen lähestyivät Nanan kotia, alkoi haltia jo epäillä, ettei Zahirin ja Miannan välinen jäykkyys ehkä johtunutkaan hänen aiemmasta käynnistään putiikilla.
Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut, vapautuivat haltian kauhun kangistamat ajatukset taas uuteen laukkaan, jota hän ei onnistunut pysäyttämään, vaikka kuinka yritti. Pelon hiljalleen hellittäessään otettaan haltian vatsasta, ajautuivat hänen ajatukset takaisin pieneen Janelteen. Parantaja tarkasteli uudelleen mielessään lapsen saamia ruhjeita, vaikka olikin heti ollut varma, etteivät ne olleet tulleet kaatumisesta. Mustelmat olivat olleet pehmeäreunaisia, puoliksi käsivarren ympäri ulottuvia ja sopivasti miehen kämmenen levyisiä, vaikka niitä olikin yritetty parantaa huomaamattomammiksi ennen Nanan saapumista. Nana oli varma siitä, että Janelten ruhjeet olivat aiheutettuja, vaikka olisikin mieluummin tullut toisenlaiseen lopputulokseen. Tyttöä oli selvästi riepoteltu, mutta kenen toimesta? Nana vilkaisi vaivihkaa jälleen kerran vierellään kulkevaa maagikkoa, mutta ei tällä kertaa silmät pelon sumentamina, vaan kiukusta kaventuneina. Olisiko Zahir todellakin voinut rangaista tytärtään väkivaltaisin ottein? Ja johtuiko miehen ja Miannan välinen kireys siitä? Nämä olivat kuitenkin kysymyksiä, joihin Nana tiesi jäävänsä ilman vastausta. Niin kiukkuiseksi kuin Janelten kohtalo parantajan saikin, päätti Nana olla kohtaamatta Zahiria asiasta, mikäli tämä todellakin vain saattaisi hänet kotiin hiljaisuuden vallitessa. Ja mitä tuli Miannaan, hänen kanssaan Nana tuskin uskaltautuisi keskustelemaan enää mistään muusta kuin säästä.

Hiljalleen maisema alkoi pimeässäkin näyttää Naenijalle tutulta, kun kaksikko lähetyi tämän kotia. Alkumatkan varovaisuus oli alkanut karista Nanasta ja pelko korvaantua vihalla, hänen pohtiessaan aina vain Zahirin ja Miannan tytärtä. Nana ei ollut lainkaan varautunut siihen, että yllättäen Zahir marssi hänen eteensä pysäyttäen heidät yhdelle Nanan kodin lähialueen kapeimmista kaduista. Jos mies oli kotonaan piiloutunut ilmeettömän maskinsa taakse, nyt hän antoi kaiken kylmyytensä Nanaa kohtaan näkyä sitäkin selvemmin. Ja sellaista kylmyyttä ei estänyt tunkeutumasta ihon alle minkäänlainen villaviitta.
Nana kangistui niille sijoilleen, kun taas Nafi työnsi hupun alle pimeyteen sulautunutta päätään hieman eteenpäin hiljaa sihahtaen. Huutaminenkin olisi ollut haltiasta helpompaa kuultavaa kuin Zahirin hiljainen puhe, jonka sanat mies tuntui tarkoin valitsevan. Rauhallisuudestaan huolimatta miehen ääni oli kylmempää kuin öinen pakkasilma ja silmien katse kuin jäätä. Nanan katseesta ensimmäisenä loistavan pelon jälkeen hänen silmänsä kuitenkin täyttyivät yllättäen vihasta, jota hän oli padonnut sisälleen puolet matkasta. Vihasta ja halveksunnasta sitä anteeksiantamatonta tekoa kohtaan, johon haltia epäili Zahirin sortuneen.
"Mianna oli tarpeeksi fiksu tajutakseen sinun toimesi aivan itse", Nana sihahti aivan yhtä hiljaa, mutta vihan terästämällä äänellä. "Ja sinä olet ylittänyt paljon räikeämmän rajan sillä, mitä teit tytöllesi!" haltia jatkoi nyt jo ääntään hieman korottaen. Saatuaan näin kiukkunsa terävimmän piikin purettua ja tajuttuaan kenelle oli juuri ääntään korottanut, alkoi pelko hiipiä takaisin haltian mieleen. Toisaalta Nana katui tekoaan heti, mutta toisaalta oli halunnutkin kohdata Zahirin asiasta, kävisipä siinä kuinka hyvänsä. Ja niin alkoi kädenvääntö suun viivaksi puristaneen vihan ja ruskeissa silmissä värjyvän pelon välillä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Tinanja »

Naenija näytti ensin kuuntelevan hiljaisen hyväksyvänä hänen tarkan viileästi lausuttua kommentointiaan siitä, miten nainen oli ylittänyt perheen ja työn välisen rajan räikeästi. Viileällä sävyllä oli tarkoituksensa - hiljaa ja harkitusti sanotut sanat menivät usein paremmin perille kuin huutamalla, ja niin näytti käyvän tässäkin tilanteessa. Naenija oli jähmettynyt paikoilleen, Nafin hän saattoi kuulla sihisevän ärtyneenä Naenijan hupun suojissa. Liskoa ei juuri näkynyt, eikä Zahir välttämättä halunnut ollakaan sen kanssa erityisemmin tekemisissä. Naenijahan kaksikosta oli se, joka puhui, liikkui ja toimi omien motiiviensa ajamana.

"Mianna epäili, varmasti... Mutta sinun sanasi vahvistivat kaikki hänen epäilyksensä, ruokkivat sitä niin paljon, että hän toi sen esille. Siinä vaiheessa sinä olet ylittänyt rajan perheeni tekemisiin puuttumisessa aika korkealta", maagikko vastasi, kun Naenija väitti tämän tilanteen olevan pelkkää hänen omaa syytään. Mianna oli erityiseti maininnut puhuneensa Naenijan kanssa siitä, miten hän oli auttanut suuresti Nafin takaisinsaamisessa. Se oli ollut jopa arvostusta hetken aikaa, ennen kuin Mianna oli keskustelussa tuonut esille sen, miten paljon yhteistä Naenijan pelonsekaisella kunnioituksella häntä kohtaan, verisillä vaatteilla ja uusilla Nafin hampaanjäljistä tulleilla arvilla olikaan. Se oli tullut niin yllättäen, niin puskan takaa, ettei maagikko ollut hetkeen osannut edes vastata mitään - ei kiistää, ei vahvistaa syytöksiä, joita Mianna oli hänelle ladellut. Hänen vaimonsa epäilykset olivat vahvistuneet, ja hänen oli paikattava tilanne kotona ennen kuin se pahenisi entisestään. Onneksi nyt Janeltelle tapahtunut vei Miannan ajatuksia pois siitä... Zahirin hiljaisuus oli vain saanut Miannan tuhahtamaan, pudistamaan päätään ja kääntymään pois kuin nainen olisi päättänyt vastauksen miehensä puolesta. Zahir oli jo vähällä jatkaa aiheesta, kun Naenija jatkoikin keskustelua.

Sillä hetkellä, kun parantajan sanat syyttivät häntä siitä, mitä Janeltelle oli tapahtunut, muuttui miehen olemuksen kylmyys enemmän vihaksi - tuo suoristi selkäänsä, ja mutisi nopeasti muutamia loitsuriimuja samaan aikaan, kun kohotti kätensä kämmenpuoli ylöspäin eteensä. Pienet liekit kohosivat maagikon kämmenelle ja sormille tuon katsoessa nyt tulen epätasaisesa valossa Naenijaa. Ilme oli vihainen, silmät kaventuneet viiruiksi tuon kuultua naisen syytökset.
"En koskaan koskisi perheenjäseneeni, tai lapsiin tuolla tavoin", Zahir sanoi hiljaa, ja nyt ääni oli hieman käheä - ja osunut ehkä johonkin kiintymystä perhettään kohtaan koskevaan osaan maagikon mielessä. "Sehän olisi kuin kertoisin suoraan perheelleni, mitä teen työkseni... putiikinpidon ohella. Kuin avoin kirja... Ehei, en ole koskaan, ikinä pahoinpidellyt tai satuttanut lasta, tai tehnyt mitään sellaista lapsen läsnäollessa... vähiten oman perheeni", Zahir astui pari lyhyttä askelta Naenijaa kohden.
"Mutta voit olla varma... että se, joka koski, tulee tuntemaan vihani."

"Kuten sinäkin, mikäli jatkat sopimuksemme rikkomista", Zahir lisäsi hetken tauon jälkeen kylmyyden hitaasti palatessa miehen sanoihin tuon vedettyä muutaman kerran henkeä. Kirkkaan välähdyksen saattelemana lieskat miehen kämmeneltä katosivat yön pimeyteen, jättäen vain hetkeksi niiden perässä leijuvan lämmön haihtumaan viileään Phoeben yöhön. "Sekä sinun... että liskosi vuoksi toivon, että jatkossa osaat pitää suusi kiinni, ja hoitaa työsi, kuten kiltin parantajan kuuluukin, minun toimiini puuttumatta tai niitä sotkematta... Niin sinua ei tarvitse siivota Phoeben kaduilta aamun valjetessa", Zahir sanoi vielä hiljaa, ja äänensävystä kuuli edelleen etäisesti sen, miten vihainen tämä äsken oli ollut Naenijan syytöksistä. Ei varmasti ollut pitkällä, etteikö tämä olisi käynyt naiseen käsiksi, mutta jokin... tai joku, sai tuon pidättäytymään siitä tällä kertaa.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Kide »

Naenijan oli ollut turha toivoa, ettei Mianna olisi päättänyt keskustella epäilyksistään miehensä kanssa, tai että tuo olisi edes jättänyt Nanan mainitsematta. Haltian oli myös turha elätellä toiveita siitä, että Zahir olisi uskonut Miannan koonneen palapelin paloja miehensä ympärille tarpeeksi kauan itsekseen halutakseen kohdata tämän sivutoimet muutenkin. Miksipä olisikaan uskonut, kun ei Nanakaan pystynyt kieltämään sitä totuutta, että hänen vierailunsa ja keskustelunsa Miannan kanssa oli sysännyt tapahtumat liikkeelle. Se alkoi myös kuvastua haltian kalpeammaksi vaalenneilta kasvoilta Zahirin ilmeen muuttuessa keskustelun käännyttyä hänen tyttäreensä.

Maagikon kohottaessa kätensä kapsahti Nana askeleen taaksepäin ja käänsi päätään suojelevasti Nafin puolelle sivuun, luullen menneensä liian pitkälle. Ruskeat silmät olivat kaventuneet pelokkaasti odottaviksi viiruiksi, mutta pysyivät Zahirissa haltian odottaessa, mitä tuo mies päättäisi hänelle tehdä. Nana tiesi ettei hän voisi paeta eikä puolustautua, joten hän seisoi jähmettyneenä ja vain tuijotti maagikon kädelle ilmestyviä tulenlieskoja. Hänen yllätyksekseen Zahir ei kuitenkaan ohjannut polttavaa tulipalloa hänen suuntaansa, vaan lieskat jäivät leikkimään rauhallisina miehen kämmenelle.
Tapa, jolla Zahir puhui kieltäessään osuutensa Janelten vammoihin, sai Nanan uskomaan miestä. Tuon äänestä kumpuava, aiempaa syvempi viha ja siihen ilmestynyt käheys kertoivat omaa tarinaansa siitä, kuinka paljon mies perheestään välitti, vaikka Nanan olikin sitä vaikea uskoa. Zahir ei ehkä koskaan voisi saada Nanan arvostusta takaisin, mutta maagikon kieltäessä jyrkästi koskaan aiheuttamasta harmia lapsille, väheni hieman se viha, joka haltian sisällä oli tuota miestä kohtaan alkanut kytemään. Nähdessään tulen valossa miehen kasvot paremmin oli Nanan myös uskottava tämän sanoja; maagikon kasvoilta oli hävinnyt sille tyypillinen arvioivan laskelmoiva ilme ja tämä puhui empimättä, sanojaan ensin punnitsematta. Ja tuo viha, joka miehen silmistä loisti tämän vannoessa kostavansa tyttärensä pahoinpitelijälle, oli jotain mitä ei voinut teeskennellä. Zahirillakin oli siis rajansa, vaikka Nana oli luullut ettei mies edes ymmärtänyt koko käsitettä - ainakaan muussa mielessä kuin perheensä ja työnsä välille teroittamaansa rajaa.
Nafi kurotteli ulommas Nanan hupun kätköistä epäluuloisesti Zahiria ja tämän kädellä tanssahtelevia liekkejä vilkuille. Tulenkajossa punertavan oransseina hohtavien silmien takaa kuului hiljainen mutta vaativa sähinä, kun Zahir astahti lähemmäs Nanaa.

Parin henkäyksen jälkeen Zahir näytti palautuvan takaisin Nanalle jo liiankin tutuksi tulleeksi, kylmän uhkaavaksi itsekseen. Välähdys, jonka saattelemana Zahirin loihtimat lieskat hävisivät tämän kämmeneltä saivat Nanan säpsähtämään, eikä hän juuri valoon tottuneilla silmillään pystynyt hetkeen erottamaan kuin mustaa maagikon hupun alta, vaikka mies seisoikin aivan hänen nenänsä edessä. Nana ei kuitenkaan uskaltanut liikahtaa kauemmas Zahirista, vaikka tämä seisoi ahdistavan lähellä. Hän vain kuunteli miehen varoitusta paikalleen jähmettyneenä. Haltia tiesi, että yhtä varmasti kuin tuo maagikko nyt seisoi siinä hänen edessään, tulisi tuo toteuttamaan viimeisenkin uhkauksensa silmiään räpäyttämättä. Veri korvissaan kohisten haltia keskittyi vain hengittämään mahdollisimman rauhallisesti ja nyökkäämään Zahirille tarpeeksi selvästi, ettei tämän tarvinnut epäillä jonkun kohdan jääneen häneltä ymmärtämättä. Hän ymmärsi kyllä, nyt paremmin kuin hyvin, ja tämän ymmärryksen hinta oli ollut käydä hänelle aivan liian kalliiksi.
Locked