Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Tinanja »

Zahir oli pitänyt katseensa tiukasti Naenijassa kertoessaan naiselle, miten tälle kävisi, mikäli tuo vielä kiertäisi käskyjä, ja toisi asioita perheen tietoon, kun niitä vähiten tarvittaisiin. Miehen viileä, jopa kylmä katse arvioi Naenijan alistunutta olemusta, varjoissa hupun ja viitan suojissa piilottelevaa Nafia. Oli parempikin, että tuo lisko pysyisi nyt kauempana, maagikon maltti ei tämän jälkeen riittäisi enää olennon kanssa toimimiseen ilman, että kävisi jompaankumpaan käsiksi kirouksien saattelemana. Hänen monologiinsa vastattiin kuitenkin hiljaisuudella, Nafin piilotellessa Naenijan olkapäillä. Ei olisi tarvetta jatkaa kommentointia, se näytti menneen perille ihan riittävän hyvin.

Pitkin, mutta reippain askelin Zahir lähti kotiaan kohden yön hitaasti kääntyessä aamuyöksi enää vilkaisemattakaan Naenijaan, jättäen naisen siihen kotinsa lähettyville yksin, pimeälle, kapealle kadulle seisomaan.

Maagikon ajatukset vaeltelivat kotimatkalla sivukatuja pitkin aina Naenijasta siihen mieheen, joka oli uskaltanut uhkailla hänen perhettään Janelteen koskemisen kautta. Zahirin mielessä pyörivät eri tilanteet siitä, miten hän saisi tuon miehen käsiinsä, missä, ja miten hän veisi mielellään vähintään tuon terveyden, ehkä jopa hengen, jos se alkaisi näyttää siltä, että voisi palvella hänen tarkoitusperiään. Toinen ajatuspolku, jota mies seurasi, oli Mianna ja tämän kysymykset. Hänen mielensä punoi lisää selityksiä siitä, miksi Naenija oli sanonut niin kuin oli sanonut, ja suurin osa selityksistä koski hänen magiaansa, ja Naenijan suhtautumista siihen. Kaikkea vahinkoa hän ei kuitenkaan saisi poistettua, mutta... ehkä hän voisi paikata sitä? Tämä joutui kuitenkin ravistamaan ajatuksensa pois mielestään kun viimein avasi kotiovensa taiteillen neutraalin mitäänsanomattoman ilmeen kasvoilleen sisäänastuessaan.

//Kiitokset mielenkiintoisesta pelistä taas ^^
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velanmaksun ensimmäiset askeleet

Post by Kide »

Zahirin selän hävittyä kadunkulman taakse tuntui Naenijasta, että hän vasta nyt hengitti ensimmäistä kertaa kunnolla sitten sen, kun mies oli hänet kotoaan hakenut. Haltiasta tuntui, että hänen koko kehonsa oli yhtä kylmää kuin pakkasilma, jota hän melkein haukkoi keuhkojensa täytteeksi yrittäessään rauhoittua.
Zahir ei ollut enää sanonut mitään, vaan antanut vain kylmän katseensa puhua puolestaan ennen kuin oli kääntynyt lähteäkseen. Eikä mitään lisättävää ollutkaan; molemmat tiesivät kyllä toisen ymmärtäneen kaiken. Nanalla ei ollut syytä epäillä Zahirin sanoja, ja maagikko sen sijaan oli varmasti nähnyt haltian olemuksesta, että hänen viestinsä oli uponnut haltiaan kuin terävä miekka - yhtä vaivattomasti ja vavisuttavasti.

Kesti joitain minuutteja ennen kuin Nanan hengittämä höyrypilvi alkoi muuttua harvemmaksi ja haltia onnistui rauhoittamaan itseään sen verran, että uskoi pystyvänsä kävelemään. Yleensä hän vältteli yöllä liikkumista ja pimeällä piti aistinsa valppaina, mutta tänä yönä hänen mieleensä ei mahtunut kuin yhä uudelleen toistuvat Zahirin sanat ja muistikuva tämän pahoinpidellystä lapsesta. Nana ei kuullut lumen narskuntaa kenkiensä alla tai pakkasen paukahduksia puisten rakennusten nurkissa, eikä nähnyt pilvien lomassa kimmeltäviä tähtiä. Parantajan askeleet johdattivat hänet kuitenkin suorinta tietä kotiin, vaikka hänen mielensä vaeltelin aivan omalla reitillään.

Nanalla ei ollut mitään muistikuvia hänen yksinäisestä loppumatkastaan, kotiovelle saapumisesta tai vaatteiden riisumisesta, mutta lopulta hän löysi itsensä istumassa sänkynsä laidalla yöpaita päällään. Hän katsahti kättään tökkivää Nafia tietämättä, kauanko lisko oli yrittänyt herättää häntä ajatuksistaan. Viimein tärisemästä lakannut käsi siirtyi sivelemään liskon viileää suomupeitettä hajamielisesti samalla, kun Nana kääntyi tuijottamaan huoneensa seinää uudelleen. Haltia olisi mielellään nukahtanut ja ehkä siten saanut hetkeksi unohtaa kaiken, muttei uskaltanut vielä käydä makuulle. Silmien sulkeminen tuntui mahdottomalta, liian suojattomalta. Vaikka suojatonhan hän oli ollutkin, myös silmät auki. Suojaton, avoin ja lähes tulkoon raukkamainen, Nana ajatteli kasvojaan tuskastuneesti hieraisten ja pyöräytti itsensä lopulta peiton alle. Yleensä jalkopäässä, omassa rauhassaan viihtyvä Nafi kipitti tällä kertaa haltian vierelle, aivan kuin olisi tiennyt tuon kaipaavan lisäturvaa.
Haltian ajatukset poukkoilivat nyt lähinnä kahden ajatuksen välillä. Kuinka typerästi hän olikaan näyttänyt jälleen avoimesti kaiken pelkonsa pystymättä hillitsemään tunteitaan ja takaisin Zahirin hyytävään ääneen ja uhkauksiin, joita oli syytäkin pelätä. Noiden ajatusten takaa haltia onnistui kuitenkin löytämään myös yhden lohduttavan asian tilanteesta: Zahirin puheista päätellen mies ei ollut käynyt Vareon luona, ja Nana saattoi vain toivoa, ettei myöskään kävisi. Olihan maagikko kuullut Miannan puheista ja varmistunut viimeistään nyt siitä, että Nana oli hänen vaimonsa uteliaisuuden takana. Tuskinpa mies siis näkisi tarpeelliseksi uhkailla myös Vareota.
Ja kaiken muun keskellä Nana ei voinut olla ihmettelemättä, oliko Zahir todellakin käyttänyt Vareosta puhuessaan sanaa ihastuksissaan ja mitä ihmettä maagikko oli sillä tarkoittanut.

// Kiitos itsellesi! Tätä oli todellakin nautinto pelata! :) //
Locked