Vanhat tutut, uudet jutut

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 515
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Vanhat tutut, uudet jutut

Post by Kide » Wed Apr 11, 2018 11:00 am

// Kuparirapu ja Novian astukaahan sisään! //

Wanhan Lohikäärmeen alkuilta oli hyvin tavanomainen. Väkeä tuli ja meni, kuka täyttämään vatsansa raskaan työpäivän jälkeen, kuka unohtaakseen koko päivän. Tavernan keskeisimmillä pöydillä juttu lensi railakkaaseenkin ääneen, kun taas perimmäisissä pöydissä tieto vaihdettiin hissukseen, päät yhteen painuneina.
Vietyään korkean, pelottavasti huojuvan pinon tiskiä keittiön perälle, pyyhki Tessa vaivihkaa käsiään vaaleanruskeaan hameeseensa - viimeinenkin pyyhe näytti tiskin alta hävinneen - ennen kuin alkoi kiireen vilkkaa täyttämään pyydettyä olutkannullista. Hän tiesi jättävänsä märät raidat hameensa sivuille, mutta toivoi laskosten peittävän ne kunnes ehtisi etsimään uuden pyyhkeen ja taputtelemaan hameensa kuivaksi. Kohta pöydistä ei enää tarvitsisi juurikaan kerätä ruoka-astioita, mutta oluelle sen sijaan alkoi olla sitäkin kovempi kysyntä, ja Tessa oli helpottonut tietäessään, että lisäkäsipari saapuisi töihin hetkenä minä hyvänsä. Hän puikkelehti tilauksen tehneen nurkkapöydän luo tarkoituksellisen keimailevasti, matkalla asiakkaan jos toisenkin tuolia hipoen. Näin hän varmisti, että palatessaan tiskille todennäköisesti useampikin asiakkaista tarttuisi hänen hihaansa ja muun keskustelun lomassa hän saisi uskoteltua heidätkin tilaamaan lisää olutta, tai jopa jotain väkevämpää.
"Tässäpä olis herrasväelle juomaa", Tessa totesi aurinkoisesti hymyillen asettaessaan kannun nurkkapöydän keskelle, vaikka pöydän ääressä istuikin kaksi olemukseen aivan muuta kuin herrasmiestä.
"Tarviskos herrat muuta?" Tessa kysyi laskettuaan toisen kätensä tuttavallisesti lähempänä istuvan miehen olalle. "Kenties jotain paremmin lämmittävää?" hän jatkoi silmäänsä iskien.
"Kenties voisin ottaa..." lähempi miehistä aloitti katse jumittuneena Tessan solisluiden alapuolelle. Samassa vastapäätä kuuluva närkästynyt tuhahdus sai miehen katseen irtautumaan ja vilkaisemaan toveriaan. "Jotain terävämpää. Myöhemmin. Tulisitko viskipullon kanssa myöhemmin?" mies jatkoi käännettyään katseensa takaisin Tessaan. Hän sai vain vaivoin lopulta nostettua katseensa naisen rintojen alle tiukaksi kiristetystä tummanruskeasta korsetista ja kaula-aukoltaan avarasta, luonnonvalkoisesta paidasta tarjoilijan silmiin asti.
"Varmasti", Tessa vastasi virnistäen ja taputti miestä olalle ennen kuin kääntyi lähteäkseen. Hän hymyili vielä vaivihkaa toisellekin miehelle, vaikka tiesikin saavansa vastaukseksi vain kylmää tuijotusta, kuten koko illan ajan. Naisen täytyi myöntää, että hän olisi mielellään kuullut, mistä miehet oikein olivat keskustelleet jo tunnin ajan, mutta hän oli myös saanut huomata, että ärtyisämpi miehistä vahti hyvin tarkasti, ettei mikään hänen sanomisistaan kuulunut muiden korviin asti - varsinkaan Tessan. Toisaalta molemmat miehet olivat asuisteistaan päätellen niin elämän, ja ehkä jonkin fyysisemmänkin, pieksemiä, että Tessan saattoi olla jopa parempi olla tietämättä, mistä oli kyse.

Kuten Tessa oli toivonutkin, palasi hän tiskille muutama lisätilaus mielessään. Olutta nuorelle miesnelikolle ja tujaus viskiä yksinäiselle, jo hieman harmaantuneelle, mutta yllättävän charmikkaalle herralle. Ja ainakin noista jälkimmäisen Tessa toivoi kilauttavan pari ylimääräistäkin lanttia hänen mukaansa.
Tessan laskeuduttua kyykkyyn valuttamaan olutta hyllyn alla makaavasta tynnyristä sai ulko-oven kolahdus hänet kurottamaan kaulaansa. Vaikkei yltänytkän erottamaan juuri muuta kuin tulijan päälaen ja vähän otsaa, tunnisti hän tumman ja kiharaisen hiuspehkon toiseksi tarjoilijaksi. Tessaa muutaman vuoden nuorempi tarjoilija kipitti nopeasti tiskin taakse, heitti paksun viittansa keittiön puolelle ja kääntyi kysyvä ilme kasvoillaan Tessaa päin.
"Taitaa olla tulos samanlainen päivä ku eilinen", Tessa vastasi tietäen kysymyksen jo ennen kuin tyttö ehti sanoa sanaakaan.
"Ja ensimmäiseksi, ettisitkö mulle pyyhkeen keittiöstä", Tessa jatkoi katse kohta täyttyneessä olutkannussa. Hänen mielessään hiirulaiseksi nimittämä tarjoilija oli jo kadonnut äänettömästi keittiön puolelle, kun Tessa nousi täyden kannun kanssa ylös. Hän nappasi vielä matkaansa pienen lasin ja puolitäyden viskipullon ja suuntasi takaisin pöytien luo.
Tarjoiltuaan oluen ja juteltuaan hetken vanhan miehen kanssa viskeistä, palasi Tessa takaisin tiskin taakse kilauttamaan maksut talteen. Harmaahapsen antamat ylimääräiset nerit tarjoilija oli jo sujauttanut hameensa laskoksiin kätkeytyvään taskuun. Tiskillä Tessaa odotti kaksi pyyhettä, joista toisen nainen sujautti tiskin alle ja toisella alkoi painella hameensa sivuja kevyesti. Paksussa pellavahameessa näkyi enää vain haaleat kämmenenjäljet ja nekin alkoivat haihtua lähes näkymättömiin pehmeän pyyhkeen avustuksella. Heinänvaaleat, kevyesti kihartuneet hiuksensa Tessa oli jättänyt tänään vallattomasti auki ja ne valahtivat verhoamaan tarjoilijan kasvoja molemmin puolin tämän kumartuessa hamettaan tarkastelemaan.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 405
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Vanhat tutut, uudet jutut

Post by Kuparirapu » Wed Apr 11, 2018 6:06 pm

Kaupungin portin ali kävellessään muutama vartija vilkaisi värikkäästi pynttäytynyttä peikkoa toinen kulma koholla, mutta tähän saattoi myös vaikuttaa sydäntälämmittävän leveä hymy joka tämän nimenomaisen peikon kasvoja koristi. Nuuhkaisten syvään ja levitellen käsiään Novian antoi kaupungin toivottaa hänet tervetulleeksi. Illan hämärässä valot ikkunoiden takana loistivat kuin tulikärpäset, ja alhaalla meren pinnasta heijastui yhä laskevan auringon alati tummuvat värit. Ilma tuoksui mereltä ja alkavalta illalta, jännittävältä tavalla joka sai Novianin mieliakan kohoamaan ja hännänpään kippuraan. Koko kaupunki tuntui levittäytyvän hänen edessään kuin odottan, minne hän päättäisi mennä, ja hetken verran peikko kiusoitteli tällä tunteella katsellen yhdeltä kadulta toiselle. Hänellä ei ollut vielä yöpaikkaa, mutta sillä ei ollut väliä.
"Tällaisena iltana mikään ei ole mahdotonta," Novian päätti nyökäten itsekseen. Ja samalla hänen jalkansa lähtivät kuljettamaan häntä eteenpäin, kohti tavernaa joka sattui olemaan lähimpänä. Hänen askeleissaan oli hilpeää lennokkuutta jota monet ohikulkijat jäivät ihmettelemään. Lapset, heistä rehellisimmät ja innokkaimmat huusivat tervehdyksiä peikon perään ja heiluttivat niin että kurkottelivat jo varpailleen asti. Novian heilautti hattuaan vastaukseksi, ja kykenemättä hillitsemään itseään hän päästi rehevän naurun ilmoille kääntyen kulman taakse. Lähestyessään määränpäätään hänetä tuntui että hänen hyvä tuulensa halusi väistämättä läikkyä yli reunojen, ja niinpä Novian hölläsi luuttunsa käsiinsä ja näpäytti kieliä. Omalla tavallaan soittaminen oli varsin hauskaa kävellessä; hänen jalkansa jatkoivat matkaansa omaa tahtiaan ja peikko sai keskittyä kokonaan soittimensa kanssa työskentelyyn, pohtien aina minne päätyisi.
Soittaen lämmintä, hiljalleen kiihtyää sävelmää peikko alkoi laulaa:

"Korkatkaa jo tynnyrit, ja ruokakaapit, kellarit.
Ettei kellään nälkää ois', kylmän ajaa luista pois.
Mistä lähdin, kenpä ties. Minne päädy tällä tiel?
No tietty siihen tavernaan, jossa sisään tulla saa
niin köyhät kuin kurjat ja lehmät ja koirat
ja kai peikkokin häntänsä kans' ?
"

Näkyviin tuli useasta kerrasta jo tuttu kyltti, jossa kerälle kiertynyt lohikäärme mulkoisi vieraita väsyneen näköisesti, ja Novian antoi laulunsa raikaa sydämensä pohjasta. Sisällä Wanhassa lohikäärmeessä yhä useampi havahtui kuullessaan lähenevää soittoa ulkopuolelta, ja katseet kerääntyivät odottavaisesti oveen. Napakalla tönäisyllä se narahti selälleen ja Novianin marssiessa sisään puhkesi innostunut puheensorina, minstrelin ollessa selvästi odottamaton ja samalla hilpeä lisä iltaan. Pyörähtäen teatraalisesti peikko kiihdytti hieman kielillä olevien sormiensa tahtia ja jatkoi:

"Pöydässä hopealautaset, ja puhtaat tinatuopposet.
Tynnyreissä ei pohjia oo, hukkuu janoiset sammioon
."

Yleisö repesi nauramaan, ja samalla Novian loikkasi muitta mutkitta yhdelle pöydälle. Hänen jalkansa tamppasi tahtia sen pintaa vasten ja sillä lepäävät likaiset astiat kilahtelivat tahdissa kuin kellojen helähdykset. Miltei kaikki asiakkaat innostuivat taputtamaan tahtia, ja näppärällä liikkeellä Novian käänsi luutun selkäänsä ja pelkän äänensä sävelmällä jatkoi:

"Mistä tulen, kenpä ties. Tänne päätyi tämä tie.
Minne palaan uudelleen, tuttuun pehmeään pielukseen?
Missä on kierot ja hölmöt ja lierot
ja kauneimmat hymytkin päällä tän maan?
"

Peikko levitti käsiään, ja keräsi yleisöä yhtymään mukaan.
"Niin, missä on kierot ja hölmöt ja lierot
ja kauneimmat hymytkin päällä maan?
Wanhassa Lohikäärmees, missäs muussakaan!
"

Viimeisen säkeen innoittamana laseja ja tuoppeja kohoteltiin kohti keittiötä ja sieltäpäin laulua seuranneita työntekijöitä, ja Noviankin nosti hattuaan sulavalla kumarruksella, hymyillen lämpimästi ja iskien silmäänsä kuin veijari konsanaan.

User avatar
Kide
Posts: 515
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Vanhat tutut, uudet jutut

Post by Kide » Thu Apr 12, 2018 12:18 pm

Ulkoa kantautuva, hiljalleen voimistuva laulu sai Tessan kohottautumaan tiskin takana. Hän heilautti pyyhkeen tiskin alle ja jäi kuuntelemaan kulmat hieman kurtistuneina. Mitä lähemmäs ääni tuli, sitä varmempi nainen oli, että tunnisti sen jostain. Samassa ovi lennähti auki, ja laulun houkuttelemana oli keittiöstä palannut Tessan viereen toinenkin tarjoilija, ja kurkistipa kokkikin ovenraosta uteliaana mekkalan aiheuttajaa. Asiakkaan astuessa sisään tunnisti Tessa peikon heti. Tuosta ulkoasusta, soitosta, laulusta ja esiintymisen riemusta ei voinut erehtyä. Peikkoja Tessa oli tavannut lukuisia, mutta vain tämä yksi oli jäänyt elävästi tarjoilijan mieleen. Novian, hän muisteli tämän nimeksi.

Tessa yhtyi asiakkaiden raikuvaan nauruun peikon jatkaessa riimittelyään, ja vaikka olisi normaalisti ollut kiiren vilkkaa vetäisemässä pöydälle pyrkivän asiakkaan alas, jäi hän vain katselemaan nauraen, kun Novian nousi keikkumaan lähimmän pöydän päälle. Nuorempi tarjoilija hänen vieressään nautti selvästi esityksestä myös, mutta katseli nyt silmät pyöristyneitä pöydän reunalla täriseviä astioita ja odotti pelokkaana, milloin ensimmäinen niistä tippuisi ja pirstaloituisi. Tessa sen sijaan yhtyi ilo vaaleanharmaissa silmissä asti tuikkien toistamaan viimeistä säkeistöä, eikä voinut olla taputtamatta peikon lopussa mainitessa Wanhan Lohikäärmeen riimittelyssään.
"Perun sanani, tästä tulee paljo parempi ilta ku eilisestä", Tessa sanoi virnistäen toiselle tarjoilijalle ennen kuin lähti kävelemään Noviania kohti. Kokki nyökkäsi tyytyväisesti myhäillen peikon esityksen päätteeksi ovenraosta ennen kuin katosi takaisin keittiön puolelle.

Tessa sai huomata, että kuin osana esitystä toimineet, pöydälle unohtuneet astiat olivat kuin olivatkin selvinneet koettelemuksestaan. Hän myös tiesi, etteivät nämä astiat jäisi varmastikaan ainokaisiksi vaaravyöhykkeellä oleviksi tavaroiksi tämän peikon illanvietossa, mutta se ei tarjoilijaa haitannut. Sillä hän myös muisti, että edellisellä kerralla, kun hän oli tähän kyseiseen peikkoon törmännyt, oli ilta ollut tuottoisampi ja mieleenpainuvampi kuin pitkiin aikoihin. Peikon lauluja olivat niin asiakkaat kuin työntekijätkin riimitelleet vielä päiviä tämän lähdön jälkeenkin. Toki joukkoon mahtui myös osasta jutuista pahastuneita, mutta enimmäkseen Novian tuntui jättävän jälkeensä iloa ja naurua. Mukaansatempaavien laulujen ja viihdytävien juttujen lisäksi oli Tessa päässyt kuulemaan paljon mielenkiintoisia, kaukaisiakin juoruja, jotka häneltä ilman Noviania olisi varmasti jäänyt kuulematta. Kenpä ties tosiaankaan, mistä tuo peikko tällä kertaa oli tulossa, mutta siitä Tessa aikoi ottaa selvää. Ainakaan tuota ei ollut näkynyt Phoebessa pitkiin aikoihin, joten kenties tämä toisi laulujen lisäksi illan piristykseksi myös uusia meheviä kertomuksia.

"Jos tuon laulus sanat kauneimmasta hymystä ei kertonu musta, niin oon kovasti pettyny", Tessa totesi Novianin luo päästyään leveästi virnistäen ja ojensi peikolle kättään auttaakseen tuon pöydän päältä alas. Hän tiesi Novianin loikkaavan pöydältä muitta mutkitta itsekin, mutta vaarallisesti reunaa kohti liukuneet astiat eivät ehkä selviäisi enää siitä. Ja jos Tessa kykeni, niin kyllä hän mielellään nuo pari lautasta ja lasia särkymiseltä säästi.
"Enpä ollu uskoa silmiäni, mutta kaippa se täytyy. Sua ei olekaan näkyny pitkiin aikoihin, Novian." Tessa ei olisi mennyt lyömään vetoa siitä, muistiko peikon nimen oikein, mutta oli siitä niin varma, että uskalsi kuitenkin tuota nimeltä kutsua. Hänen nimimuistinsa kun oli hämmästyttävän hyvä ja tarjoilija oli oppinut myös luottamaan siihen.
Tessan kasvoille noussut leveä hymy nosti hänen poskiin ilmestyvät hymykuopat selvästi esille, ja ilo ja odotus tuikkivat hänen silmissään asti; tavallisen tylsältä vaikuttanut ilta oli yllättäen saanut aivan uuden käänteen.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 405
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Vanhat tutut, uudet jutut

Post by Kuparirapu » Mon Apr 16, 2018 9:26 pm

Suoristaessaan paidanhelmaansa Novian ei edes huomannut Tessaa, ei ennen kuin nainen oli ehtinyt hänen vierelleen. Peikon silmissä syttyi lämmin pilke hänen tunnistaessa kenelle puhui ja tarttui auliisti tessan käteen. Hän astahti kevyesti alas pöydältä ja teki keikarimaisen kumarruksen:
"Ei kukaan muu voisi innoittaa moisia sanoja vaatimattomasta sydämestäni."
Kiusoitellen peikko esitti kuin olisi jatkanut herraskaista esitystään suudelmalla Tessan kämmenselälle, mutta puhkesi nauramaan ja kaappasikin sen sijaan naisen lämpimään halaukseen.
"Liian pitkiin aikoihin, siltä minustakin tuntuu. Kuinka sinua voisi kukaan tällä puolella mannerta unohtaa, Tessa hyvä," hän vastasi. "Mutta kun tie tekee yllättävän mutkan, ei minun auta muu kuin seurata sitä nähdäkseni minne se vie."
Astuen askeleen taaemmas Novian levitti toista kättään ja innostuneella äänellä jatkoi:
"Mutta tässä olen, ja mitä kaikkea olenkaan ehtinyt nähdä ja kuulla..."
"Olisit ollut vähän pidempään poissa, niin olisi ehtinyt edes ikävöidä," kokki huikkasi keittiöstä yrittäen peitellä hymyään, ja paneutui sitten porisevan soppakattilan puoleen ennen kuin Novian ehti letkauttaa jotain takaisin.
"Vanha hiivapeukalo näyttää kaivanneen minua," hän mutisi Tessalle luottamuksellisella äänellä. Samalla heidän takaansa kuuli hihkaisu:
"Hei, luuttuniekka!"
Novian käännähti ympäri, juuri sopivasti saadakseen häntä kohti lentävän hopeasayrin hyppysiinsä. Novian käänsi näppärästi hattunsa kädessään, ja sinne kopsahteli muutama kolikko edellisen perässä.
"Pidä henki korkealla, päästään kuulemaan vaihteeksi muutakin kuin lehmien mylvintää," yksi asiakkaista sanoi ronskisti.
"Olisikos toisen laulun paikka?" toinen kysyi pyöritellen vihjailevasti muutamaa kolikkoa sormiellaan. Ennen kuin muut ehtivät kannustamaan hyvää ideaa, Novian nosti käsiään rauhoittelevasti ja kirkkaalla äänellä vastasi:
"Hyvä yleisö, naiset ja herrat, lupaan teille että pääsette kuulemaan kertomuksiani ja laulujani. Mutta juuri nyt on sekä soittimen että minun istahdettava hetkiseksi ja kostutettava kurkkuamme. Älkää kuitenkaan piilottako kukkaroitanne hattuihin ja vaimojenne helmoihin. Ennen kuin ilta on ohi, tulen jakamaan kanssanne erään tarinan idästä, jonka tiedän todeksi."
Tämä tyydytti kuulijoita, ja innokas puheensorina palasi saliin. Novian noukki sayrit hatustaan ja pyöritellen yhtä näppärästi sormissaan sanoi:
"Ehdinkö tienata itselleni simalasia, vai laulanko seuraavaksi kuinka silmäsi muistuttavat kevätauringossa kimmeltävää kastetta?"

User avatar
Kide
Posts: 515
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Vanhat tutut, uudet jutut

Post by Kide » Thu Apr 19, 2018 10:45 am

Rikkoutuvien lautasten kolinalta säästyttiin, kun Tessa sai auttaa Novianin pöydältä rauhallisesti alas. Peikko näytti liikkuvan notkeasti kuin kissa ja lattialle päästyään painui vielä näyttävään kumarrukseen. Novian onnistui huijaamaan Tessaa ja yllättämään tämän halauksellaan niin, että sai naisen naurahtamaan - tai pikemminkin kikattamaan. Tessa vastasi lämpimästi halaukseen ja siitä irtauduttuaan yritti peitellä sitä, kuinka otettu todellisuudessa oli siitä, että Noviankin muisti hänet. Tuo peikonretale oli kiertänyt varmasti puolet joka kaupungin kapakoista ja tavernoista täältä itäiselle rannalle asti ja lirkutellut niiden henkilökunnalle sydämensä kyllyydestä, joten oli iloinen yllätys, että hän tunnisti Tessan heti.

Niin tyytyväinen kuin Tessa olikin hänen ja äitinsä alati parantuvaan tilanteeseen ja nautti työstään, tunsi hän pienen, hetkellisen kateuden pistoksen Novianin kertoessa kuinka tämä jälleen oli kulkenut sinne minne mieli teki ja ehtinyt näkemään varmasti enemmän kuin muut saattoivat uskoa. Murheen sijaan tarjoilijan silmissä tuikki kuitenkin vain innostus, eikä hän olisi malttanut odottaa päästä kuulemaan minstrelin tarinointia. Eikä hän ollut ainut sekä kokin että muidenkin asiakkaiden letkauksista päätellen. Peikko onnistui kuitenkin hiljentämään odottavan yleisönsä, vaikka Tessa saattoi ilmapiiristä huomata, ettei se enää palannut takaisin siihen täysin tavalliseen rauhalliseen rupatukseen, vaan ilma oli jännityksestä sähköistynyt. Tessa oli epäillytkin, että ties mistä asti kulkenut peikko luuttuineen haluaisi hetken hengähdystauon ja jotain vatsantäytettä, ja se sopi Tessalle paremmin kuin hyvin. Hän ehtisi rupatella tämän kiertävän uutistoimiston kanssa hetken rauhassa ennen kuin muu yleisö imaisisi peikon omaksi viihdykkeekseen. Ja kun tuo peikon perään vilkuileva yleisö saisi siitä otteen, olisi Noviania yhtä vaikea sieltä irrottaa kuin takiaispuskasta.

"Hah, siitä mää olisin kyllä otettu, vaikka tietäsinkin sun huijaavan. Mutta eiköhän tuolta jo yks lasillinen sulle liikene, eihän se laulu niin kun ei juttukaan kuivin suin luista", Tessa nauraa hykersi Novianin kysymykselle ja viittoi peikkoa seuraamaan perässään tiskille noukittuaan näppärästi pöydälle jääneet lautasen ja aterimet toisen käsivartensa päälle.
"Vaan jos sää ruokaa mielit syödä, usko pois, siihen ei pelkkä ikävöivällekään kokille lirkuttelu riitä, vaan tiskillä pitää kimmeltää joku muukin ku aamukaste", Tessa jatkoi olkansa yli puhuen tiskin taakse päästyään ja kaatoi samalla simaa pieneen lasiin. Hän epäili Novianin tienaavan puolet ruuistaan ja juomistaan vain puhumalla, mutta päätti itsekin heltyä tarjoamaan peikolle yhden lasillisen. Ja riippuen miten ilta kulkisi, ehkä toisenkin, vaikka olikin päättänyt saavansa osan peikon hattuun kilahtaneista kolikoista.

"Tämän läpi ei ehkä päivänvalo paista, mutta mää lupaan, että se on sitäkin parempaa", Tessa sanoi laskiessaan lasin Novianin eteen ja iski silmäänsä ennen kuin lisäsi: "Ja vahvempaa." Juoma oli tyypillisintä olutta vaaleampaa, mutta silti paljon sakeamman näköistä, ehkä sitä jopa likaiseksi olisi voinut kuvailla. Tässä tapauksessa juoman ulkonäkö kuitenkin petti pahan kerran, sillä Tessa oli itsekin maistanut juomaa uuden sammiollisen valmistuttua, eikä muistanut milloin heillä olisi viimeksi ollut näin onnistunutta simaa. Sen makeuden takaa löytyi juuri sopivasti terävyyttä ja juoma oli vahvempaa kuin osa heidän oluistaan.
"Mitä saan kiittää siitä, että sun ties kulki tänne Phoebeen?" Tessa kysyi sitten.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 405
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Vanhat tutut, uudet jutut

Post by Kuparirapu » Fri Apr 27, 2018 7:55 pm

Novian kulki Tessan jäljessä hymyillen, ja varoi jättämästä häntäänsä kenenkään jalkoihin. Ehdotukseen että laulaa kokille jotain peikko vastasi vääntämällä kasvojaan hassusti ja irvistäen vinosti:
"Hänen silmiään voisin tietenkin verrata härskiintyneeseen maitoon, mutta se ei ehkä olisi vanhalle hiivapeukalolle mieleen. Taidan siis luottaa hopeaan kieleni sijaan."
Novian pinosi muutaman sayrin tiskille, ennen kuin hänen huomionsa keskittyi Tessan ojentamaan simalasiin. Kohottaen kulmaansa kiinnostuneesti peikko pyöräytti juomaa lasin reunoilla, nuuhkaisten sitä arvioivasti, ja siemaisi sitä sitten huuliaan nuolaisten.
"Hmmhm, kipakkaa ja samalla pehmeää. Hm, kyllä. Kuin hunajaa joka kipinöi ujosti, tai pieniä valon pisaroita kielelläni. Erinomaista, todella hyvää."
Novian vei lasin uudelleen huulilleen ja kallistaen päätään kulautti puolet juomasta yhteen menoon. Pudistaen hieman päätään hänen lävitseen kulki nytkäys, joka sai peikon hännän pörhistymään ja sojottamaan hetkeksi miltei suorana hänen takanaan.
"Perhana, tässä ujossa oli kyllä potkukakin. Pitäkää tämä kultainen neitonen tiukan kannen alla, häntä kannattaa tarjota vain hyvään hintaan hyvälle seuralle."
Vaikka toinenkin siemaus olisi houkutellut Noviania, hän päätti nautiskella juomasta hieman rauhallisemmin. Esiintymisestä ei tulisi mitään hiprakassa, ja kevytkokoisena peikko tiesi kuinka helposti juoma nousi hänellä päähän.

"Mikäpä minun tietäni koskaan määrää. Ehkä länsituuli kutsui minua kuiskeellaan, tai tähdet ohjasivat takaisin tälle rannalle," Novian sanoi arvoituksellisesti. "Mutta tietenkin syynä voivat myös olla tuo aiemmin mainitsemani tarina, jonka katsoin paremmaksi kertoa muualla kuin missä sen kuulin. Aivan vaihtelun vuoksi, tietenkin. Ja sain tällä haavaa tarpeekseni Dionesta, ongelmat kun löysivät minun yllättävän nopeasti siellä ollessani," hän puheli naputellen sormillaan tiskiä vasten.
"Mukanani oli sentään eräs mukava ihmismies, jonka luokse ongelmat tulivat yhtä kärkkäästi kuin minun. Hänkin oli myös tulossa tännepäin, ennemmin tai myöhemmin...," peikko jatkoi, ennen kuin hänen sormensa hidastivat tahtiaan epäröiden.
"...Mutta se tarina on vielä hieman kesken. Lupaan kertoa sen kyllä heti, kun tiedän miten se päättyy. Kas, olenpas minä epäkohtelias. Kerrohan mitä sinulle ja äidillesi kuuluu, Tessa hyvä? Hän ei toivottavasti vielä muista niitä muutamaa lautasta jotka viime käynnilläni hajosivat...tai niitä haarukoita? Jos hän vielä kysyy, niin en ikävä kyllä minne en joutuivat..."

User avatar
Kide
Posts: 515
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Vanhat tutut, uudet jutut

Post by Kide » Sun Apr 29, 2018 10:22 am

Tessa nappasi sayrit käteensä ja huikkasi keittiön puolelle pyynnön valmistaa peikolle jotain iltapalaa kolikoita kädessään merkitsevästi heilutellen. Tarkempia määritelmiä ruoka ei kaivannut, sillä Tessa luotti kokin valmistavan minstrelille jotain tarpeeksi hyvää maksuun verrattuna, jotta peikko levittäisi vain hyvää sanaa Wanhasta Lohikäärmeestä täältä lähdettyäänkin.
Tessa nyökkäsi tyytyväisenä, kun Novian maisteli simaa. Tarjoilija tiesi arvostaa matkalaisen mielipidettä, tietäen tämän kulkiessaan maistaneen yhtä jos toistakin juomaa.
"Määhän varotin. Ensisilmäys voi joskus pettää", Tessa naurahti Novianin hörpättyä kerralla puolet lasin sisällöstä selvästi yllättyneenä juoman voimakkuudesta.

Novianin alkaessa kertomaan matkastaan Phoebeen sai Tessa huomata tuon kiertelevän todellista syytä yllättävän varovaisesti. Peikolle oli selvästi tapahtunut jotain, mistä tuo oli mieluummin puhumatta. Ongelmat olisivat sopineet Novianin toiseksi nimeksi, joten ne eivät hätkäyttäneet Tessaa millään tavalla, mutta yksittäisen tuttavan mainitseminen sai tarjoilijan kohottamaan hieman toista vaaleista kulmakarvoistaan. Tämän sanoista kävi kuitenkin selväksi, ettei peikolta saisi tuosta uudesta tarinanalusta mitään irti, vaikka Novian hyviä tarinoita ja niiden kertomista näyttikin rakastavan.
"Mää pidän tuon lupauksen mielessä", Tessa totesi peikolle merkitsevästi hymyillen. Hän olisi mielellään kuullut tuosta peikon mieleen jääneestä miehestä enemmänkin, mutta ehkä hyvää tarinaa kannatti malttaa odottaa. Eikä Tessa paljon muutakaan voinut, sillä hän kyllä tunnisti, kuinka puheenaihe käännettiin sulavasti uusille, toivotuimmille urille.
"Epäilemättä sun korviis on tietä tai toista pitkin kantautunu kuinka Hevosenkengälle kävi", Tessa aloitti ja hetken ajan harmaissa silmissä näkyi häivähdys jotain muutakin kuin silkkaa iloa. Vaikka Tessan ja hänen äitinsä elämä oli lähtenyt katastrofin jälkeen luistamaan melko ongelmitta yllättävän nopeasti, nosti kuin toisena kotina toimineen tavernan nimi naisen mieleen myös haikeutta.
"Vaan mistäpä sitä ei selviäis, jos vaan haluaa. Oikeestaan tää on ollu ihan hauskaa, kun ei oo enää ollu yhteen paikkaan sidottuna", Tessa jatkoi levenevän hymyn nostaessa pienet hymykuopat jälleen esille, hänen viitatessa kädellään ympäri Wanhaa Lohikäärmettä ja sanoillaan kaikkiin niihin paikkoihin, joissa hän oli tähän mennessä saanut työskennellä.
"Ja sää voit olla varma, että äiti muistaa kyllä kaikki noin turhat asiat, vaikka muut jutut saattaskin jo välillä unohtua", Tessa lisäsi perään naurahtaen. "Hän lupas kyllä seivästää sun häntäs jollain toisella haarukalla, mutta sekin tais unohtua siinä vaiheessa, kun laskettiin illan tuloja", Tessa jatkoi silmäänsä iskien.
"Taisi ollakin siis parempi, ettei tässä ruuassa välineitä tarvitse", kuului samassa Tessan selän takaa, kun kokki ojensi overaosta lautasta, jolla oli kaksi muhkeaa täytettyä sämpylää.
"Se voi olla", Tessa vastasi napatessaan lautasen saman tien takaisin keittiön puolelle katoavalta kokilta.
"Eiköhän nää pidä nälän ainaki hetken poissa", Tessa sanoi ojentaessaan leivät edelleen Novianin eteen. Kaksi vaaleaa sämpylää oli leikattu keskeltä kahtia ja väliin työnnetty anteliaan paksut lihansiivut ja pilkistipä välistä myös hieman juustoa. Laskettuaan lautasen tiskille peikon eteen kääntyi Tessa kysymättä kaatamaan sivupöydällä odottavasta kannusta lasillisen vettä, jonka ojensi Novianin puoliksi tyhjennetyn simalasin viereen.

"Noh, jos mää en vielä saa kuulla mysteeriseltä kuulostavasta ystävästäs, kerrohan miltä Dionessa näyttää. Ja miten onnistuit taas löytämään ittes ongelmista?", Tessa kysyi Novianilta annettuaan tälle hetken aikaa tarkastella ruokaansa. Tessa nojasi kyynärpäänsä tiskiä vasten ja vilkuili sivusilmällä toista puoliskoa tavernasta, jossa vallitsi rauhallinen puheensorina, ja ilmoille heitettyjä tilauksia hoiti vauhdikkaasti paikasta toiseen kipittävä toinen tarjoilija.
"Vaikka et sää mun tiedon mukaan pelkästään ongelmia oo siellä aiheuttanu", hän lisäsi perään vinosti Novianille hymyillen, selvästi tyytyväisenä siitä, että kerrankin hänkin oli saanut tavata sopivia asiakkaita, joiden tiedoilla saattoi kiusoitella Noviania.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 405
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Vanhat tutut, uudet jutut

Post by Kuparirapu » Thu May 03, 2018 6:49 pm

"Jos äidissäsi on vielä kipinää kaiken tapahtuneen jälkeen, oli ehkä lohikäärmeen onni että se lensi tiehensä. Pidän siis häntäni vielä toistaiseksi piilossa," Novian totesi, ennen kuin hänen huomionsa keskittyi ahnaan näköisesti sämpylöihin. Koska peikko ei sillä hetkellä halunnut omia suunvuoroa, hän haukkasi leveän palan ja kuunteli Tessaa sitä mutustellen.
"Ah, niin. Dione, tuo ylpeä ja arvokas vanha rouva jonka helmoilta löytyy vaurautta mutta joka paljastaa rumat kasvonsa heti jos tuuli vain sattuu kääntymään. Kuinka tällä kertaa pääsin näkemän kaupungin vaarallisemman puolen, siihen kuuluvat sumuinen yö, ahtailla kaduilla kaikuvat huudot, takaa-ajaajia sekä yksi väärä syytös joka kohdistui minuun."
Novian repi sormillaan sämpylästä suupaloja ja ahmaisi ne dramaattisen taukonsa aikana.
"Se oli alkujaan miellyttävä ilta. Usva kaupungissa oli paksua kuin villa, ja mereltä huokaileva kosteus mateli kaduilla. Olin vetäytynyt erääseen tavernaan viihdyttämään asiakkaita, eikä suosionosoituksista ollut valittelemista. Rupattelun ja leikinlaskun lomassa kuitenkin eräs miekkonen ajautui epäilemään juttujeni todenperäisyyttä. Noh, kohteliaasti yritin asiaa hänelle selittää, mutta yksi paha sana riitti tunnelman pilaamiseen. Päätin olla kärsivällisempi osapuoli ja siirtyä seuraavaan paikkaan, yön kylmyyttä ja kosteutta uhaten. Mutta tuskin olin ehtinyt ovesta ulos, kun yhtäkkiä, tämä samainen miekkonen saapuikin luokseni. Anteeksipyyntöä en häneltä kuullut, mutta nähdessäni hänen perässään uhkaavannäköisiä hahmoja, ymmärsin heti tilanteen. Päätin johdattaa tämän miehen turvaan, näyttääkseni etten kantanut hänelle kaunaa."
"Ja niin pakenimme kujien ja katujen läpi, vain yön tähdet valonamme, perässämme vähintäänkin tusina julmaa murhamiestä jotka kaikki hamusivat seuralaiseni ja minun henkeäni. Kaikeksi onneksi eräällä kadulla sain ohikulkijat suostuteltua avuksemme, ja niin pääsimme livahtamaan karkuun. Selvästi järkyttyneenä seuralaiseni hämmästeli, miksi olin vaivautunut kaikkeen tähän hänen takiaan.
'Koska jokainen tarina on minulle tärkeä, kuten myös siinä esiintyvät henkilötkin,' minä sanoin, ja selvästi jaloudestani otettuna hän tarjosi minulle lämpimän paikan istua ja juotavaa kaiken päälle."
Novian nojautui hieman toista kättään vasten, ja lisäsi sitten:
"Ehkä päättelitkin jo, että juuri tämän miehen tapaan täällä Phoebessa. Kuten sanoin, en tiedä miten tämä tarina loppuu, mutta nyt ainakin tiedät sen alun."

Novianin käsi pysähtyi poimiessaan uutta suupalaa ja hän kohotti kulmaansa kiinnostuneesti.
"Ollaanpas sitä arvoituksellisia. Tietenkin olen iloinen jos minusta on kerrottu jo täällä asti, mutta itse tiedän parhaiten miten paljon huhut muuttuvat kuljettuaan pari kertaa suusta suuhun."

User avatar
Kide
Posts: 515
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Vanhat tutut, uudet jutut

Post by Kide » Sat May 05, 2018 7:56 pm

Tessa hymähti tietäväisesti Novianin pohdiskellessa hänen äitinsä energisyyttä. Siinä naisessa tuntui tosiaan riittävän virtaa korkeasta iästään huolimatta vaikka muillekin asti. Välillä ehkä liikaakin, kun Tanyan mieli tuntui toimivan toisinaan turhan kovaa vauhtia verraten mitä hän fyysisesti enää jaksoi.

Tessa nojasi raskasrakenteista tiskiä vasten entistä rennommin Novianin alkaessa tarinoimaan Dionesta. Hän myötäili etusormellaan tiskin pintaan painuneita naarmuja ja uurteita kuunnellessaan peikon tutun värikästä ja mielikuvitusta herättelevää kerrontaa. Tessa tiesi, että Dione, tuo mantereen pääpiste, sijoittui maan toiselle laidalle, mutta hänen oli kovin vaikea todella ymmärtää kuinka kaukana ja kuinka erilaista tai toisaalta samanlaista siellä saattoi olla kuin täällä. Hän oli toki kuullut matkan vievän ratsain jopa useamman viikon, mutta silti tuon etäisyyden käsittäminen tuntui hankalalta, saati sen kuinka paljon nähtävää jo pelkästään matkan varrelle mahtui. Ja etenkin sen, että aurinko voisi nousta mereltä, kun Tessa oli koko ikänsä katsonut sen laskevan sinisen aavan syleilyyn.
Tessa kohotti hieman toista kulmaansa ja katsoi Noviania vinosti hymyillen tämän kertomuksen yltyessä vauhdikkaaseen takaa-ajoon, jonka täyttä totuudenperäisyyttä tarjoilija kyllä epäili, mutta antoi asian olla ja nautti vain tarinasta.
"Vai että oot sää selvinnyt tusinasta murhamiehiä", Tessa hymähti Novianin tarinan päätteeksi. "Toivottavasti mun ei tarvi valmistautua siihen, että ne on kohta täällä oven takana", hän jatkoi sitten luoden oveen teennäisen pälyilevän katseen siristettyjen silmien takaa.
"Vaan toivottavasti te kaks ette kerää niin paljon ongelmia ympärillenne, etten mää koskaan pääse kuulemaan tarinan loppua", Tessa totesi vielä käännettyään katseensa takaisin Novianiin. Vaikka sanat oli sanottu virneen siivittämänä vitsinä, piili niiden takana ripaus todellistakin epäilyä siitä, millaiseen suohon tuo peikko oli itsensä oikein upottanut.

"Noh, se tarina ei kyllä ole läheskään yhtä mielenkiintoinen ku sun kertomukses. Vaan olitpahan jääny erään haltianaisen mieleen, kun olit sen kuullen lauleskellu jossain Dionessa päin. Jotain se puhu söpöstä nenästä, joka joutuu ongelmiin ja se kuulosti ihan sulta", Tessa kertoi naurahtaen katsoessaan Novianin ilmaan jähmettynyttä kättä.
"Sää saattasit jopa muistaa tapauksen, sillä jäätikköhaltioita ei ainakaan näillä seuduin liian usein näy. Lisäks sillä oli kaks petomaisen suurta valkosta karvakasaa mukanaan", hän lisäsi mietiskelevään sävyyn.
"Se oli kai huolissaan siitä, vieläkö sää kuljet omilla jaloillas, mitä mää en kyllä yhtään ihmettele tuon sun kertomukses jälkeen." Vaaleanharmaat silmät tarkastelivat peikkoa tutkivasti, ja Tessan oli jokseenkin hankala ymmärtää miten noin hyväntuulinen miekkonen joutui niin usein ongelmien kurimukseen, joskin Novianin uteliaisuus taisi olla se, joka peikon lopunviimein laidan yli työnsi. Tuon soittoniekan hyväntuulisuus tai ystävällisyyskään ei ilmeisesti aina riittänyt pelastamaan tätä liian pitkälle vietyjen uteluiden tai niistä jalostettujen tarinoiden luomien ongelmien jälkeen.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 405
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Vanhat tutut, uudet jutut

Post by Kuparirapu » Mon May 07, 2018 9:51 pm

"Ei huolta, osaan kyllä pitää huolta itsestäni. Ja pidän huolta että tämä miekkonenkin selviää viimeiseen säkeistöön asti," Novian vakuutteli hymyillen luottavaisen näköisenä. Olihan hän onnistunut puhumaan tai pakenemaan tai luikertelemaan ties millä ilveellä tähänkin asti, ja vielä hänen häntäkarvansa eivät olleet kuumenneet vakavasti.

Kuullessaan Tessan sanat peikko nytkähti vetäessään palan sämpylää väärään kurkkuun ja takoi muutaman kerran rintaansa yskien kuivasti. Vesihuikan jälkeen hän kykeni kysymään:
"Jäätikköhaltia, ja kahden koiran kanssa? Onko, khm, oliko hänkin siis täälläpäin," Novian kysyi ja pinnisteli ettei vilkaissut nopeasti ympäri salia. Jos se etelästä saapunut naikkonen olisi salissa, hän voisi joutua muuttamaan hieman ohjelmanumeroaan.
"Tuota, juu, muistanhan minä hänet. Matkasinkin hänen kanssaan muutaman tienmitan Ledasta eteenpäin...vai oli hän huolissaan minusta? Olen otettu, ilmeisesti hän välitti enemmän kuin antoi kasvoillaan näkyä," Novian jatkoi saatuaan kevyen hymyn takaisin kasvoilleen. "Hän aikoi kait pysytellä kaupungissa pidempään? Ihan vain josko sattuisin törmäämään häneen uudemman kerran."

"Onkos tätä kautta muuten kulkenut jotakuta mielenkiintoista hahmoa, joka olisi kiinnittänyt huomiosi?" Novian kysyi, ohjaten keskustelua sulavasti toiseen aiheeseen. Ihan vain varmuuden vuoksi, Tessa kun oli melkein yhtä hanakka tarttumaan yksityiskohtiin kuin hän. Mutta mieluummin hän vältti naisen tarttumasta hänen lipsautuksiinsa.
"Ylhäisiä kauppiaita karavaanien johdossa? Kylähulluja vaahtoamassa merellä näkemistään kolmipäisistä kaloista ja merenmiehistä? Tai ehkä seikkailijoita jahtaamassa jotain historian pölystä löytynyttä vihjettä satumaisesta aarteesta? Ennen kuin lunastan lupaukseni ja laulan teille uusimman tarinani idästä, en panisi pahakseni lisätä muutamaa uutta juttua edellisten joukkoon."

Locked