Jumalat ja pakanat

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Jumalat ja pakanat

Post by Kide » Sun Apr 15, 2018 1:21 pm

// Sankaria etsimässä -peliin liittyen lyhyt keskustelu muutaman matkaseurueen jäsenen välillä. Mukaan odotellaan Tinanjan Aleota ja Anlien Ioachimia. //

Tavarat oli nostettu aamusta iltaan asti jatkuneen taipaleen väsyttämien hevosten selästä ja ratsut päästetty lepäämään lieat löysinä. Nuotio roihusi jo komeana ja lämmön lisäksi valaisi mukavasti kovaa vauhtia pimenevää metsää. Kovin monen metrin päähän ei kohta enää näkisi, auringon jo painittua taivaanrannan taakse, mutta suuri nuotio loi ympärilleen mukavan valokehän, kuin oman pienen maailmansa suurten puiden katveeseen, jonne tämä erikoinen seurue oli leiriytynyt yöksi. Päivä oli ollut tuulinen ja jälleen edellistä viileämpi, mutta yöksi viima oli hieman rauhoittunut ja metsän suojassa siitä muistutti vain ylhäältä latvustosta kuuluva, viimeisiä lehtiään pudottavien puiden hento rapina.

Ezram venytteli tyytyväisenä väsyneitä jalkojaan ja käsiään. Kunnollisen aterian nauttiminen hetki sitten oli huomattavasti helpottanut miehen väsymystä ja hän tarkkailikin muun seurueen puuhia yllättävän virkeänä. Kuten hän oli odottanut, matka oli jatkunut enimmäkseen hiljaisuudessa, jonka alla kaikkien kasvoilta näkyvä ajatusten jatkuva virta lähestulkoon humisi. Näitä ajatuksia ei kuitenkaan juuri jaettu muille, ainakaan muun kuin valittujen polkujen ja leiriytymispaikkojen osalta. Toisaalta tällainen matkanteko sopi Ezramille, mutta hänen oli myös myönnettävä olevansa utelias kuulemaan enemmän tämän seurueen jäsenistä. Ruskeiden silmien katse ajatui hieman syrjemmällä syöneen haltiamiehen suuntaan, joka sekä ulkonäöltään että olemukseltaan tuntui jollain tapaa hyvin erilaiselta kuin muu seurue. Vaikka mukana oli ihmispojan lisäksi sekä puolhaltioita että haltia, joka kaiken lisäksi oli maagikko, erottui tuo Aleoksi kutsutti mies joukosta jollain tapaa, jota Ezram ei edes oikein osannut kuvata.
Vanha sotilas rapsutti hetken partaansa ennen kuin nousi ja käveli Aleon luo, istuutuen miehen vierellä olevalle kivelle. Hän vetäisi selkäpuolelle roikkumaan jättäneen viittansa kunnolla hartioidensa peitoksi, kun nuotion lämpö ei hieman kauempana enää poistanut kaikkea yön mukanaan tuomaa viileyttä. Mies kaivoi takkinsa taskusta pienen, kuluneen taskumatin ja otti siitä pienen kulauksen nuotiota katsellen ennen kuin kääntyi katsomaan Aleota.
"Mikä on saanut sinut lähtemään tällaiselle matkalle?" Ezram kysyi taskumattiaan, josta nousi viskin pistävä aromi, haltialle tarjoten. Aleo näytti olevan kaikkea muuta kuin metsissä yöpyvä matkalainen koristeellisten vaatteidensa ja korostetun eleganttien liikkeidensä kanssa. Ezram ei olisi mielessään voinut kuvitella tuon näköistä miestä muualle kuin marmoroituun palatsiin, ja nähdessään Aleon nyt täällä matkaa tekemässä, yhtä hyvin metsän keskelle sopivana kuin pitsihelmaisen rouvan merimiesten nuhjuiseen kapakkaan, halusi hän kuulla enemmän.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Tinanja » Sun Apr 15, 2018 2:15 pm

Aleo istui puunrungolla huopansa päällä nojaillen läheiseen pystyssä olevaan puuhun. Tämän käsivarteen nojasi nahkakantinen kirja, ja samassa kädessä oli mustepullo. Toinen käsi piteli sulkakynää kädessään, ja kirjoitti huolitellulla, tarkasti opetellulla käsialallaan kirjaansa muistiinpanoja tilanteesta ja ajatuksistaan. Puinen muki, josta tämä joi lämpimiä juomia matkalla, nojasi nyt suoraksi ojennettuun jalkaan puunrungolla, ja höyryävä juoma tuoksui täyteläiseltä, hyvin yrttiseltä, ja oli vaikea päätellä, mitä se teen näköinen neste mukin sisällä oikein sisälsikään. Näytti siltä, ettei Aleo huomannut lainkaan Ezramia ennen kuin tämä avasi kysymyksellään keskustelun. Sittenkin Aleo käytti jonkin verran aikaansa pelkästään kirjoittamiseen, kirjansa ja mustepullonsa sivuun laittamiseen ennen kuin kurottautui ottamaan lämpimän mukin käsiinsä. Vasta nyt hän vilkaisi ensimmäisen kerran läheiselle kivelle istunutta Ezramia ja antoi katseensa vaeltaa tämän päästä varpaisiin. Tuon hallittu kädenliike oli riittävä kertomaan, ettei hän halunnut tuon taskumatin sisällöllä olevan mitään tekemistä itsensä kanssa. Muutoin kasvonilmeet olivat ilmeettömät, hyvin hallitut.

"Etsin vastauksia kysymyksiini Phoeben alta nousseesta lohikäärmeestä kansani antamalla valtuudella. Atlashaltioiden suurlähettiläs Aleo Om'arda palveluksessanne... herra Barragan", Aleo sanoi sitten. Voi kyllä hän oli kiinnittänyt Ingvildin nopeaan esittelyyn tarpeeksi huomiota kuullakseen, kuka tuo heidän seuraansa liittynyt ihmismies olikaan. "Olen seurannut tuon olennon jälkiä jo ennen kuin se nousi Phoeben alta. Ikävä kyllä, olin liian myöhässä estääkseni katastrofin, mutta seuraamalla vuosisatoja sitten jätettyjä kääröjä, kirjoja sekä kansani jättämiä johtolankoja, olen onnistunut löytämään vihjeen siitä, miksi tuo jumalallinen lohikäärme edes oli maan alla", totesi Aleo sitten Ezramia arvioiden katsellen. "Seuraan askeleita, joita kansani otti vuosituhansia sitten jumalten kanssa. Ei tälläinen...", Aleo vilkaisi nopeasti ryhmän muita jäseniä kauempana. "...sekalainen joukkio voi kuvitellakaan pääsevänsä lähellekään olennon tuhotöiden ehkäisemistä ilman tietämystäni tilanteesta."
"Mutta miksi herra Barragan on lähtenyt tälle matkalle? Liittynyt joukkoon?"

User avatar
Anlie
Posts: 124
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Anlie » Sun Apr 15, 2018 7:02 pm

Koko päivän hiljaisuudessa viettänyt Ioachim tunsi olonsa turhankin levottomaksi ja mies alkoi jo epäillä että ei ehkä saisi unta lainkaan, kun leppoisa jutustelu ei selvästikään kuulunut seurueen tapoihin. Hetken Io oli yrittänyt vihelellä aikansa kuluksi hevosten löntystäessä eteenpäin, mutta oli senkin lopettanut vastakaiun tai edes reaktioiden puutteeseen. Onneksi fyysistä aktiviteettia oli sentään tarjonnut polttopuiden haaliminen ja pieniminen nuotiota varten, mihin Io oli tarjoutunut mielellään purkaakseen edes hieman ylimääräistä energiaansa. Seurueella ei selvästikään ollut kiire määränpäähänsä, mikä oli ollut Ion odotusten vastaista, ainakin Aleosta muodostamansa ensivaikutelman (nopeus ja tehokkuus ennenkaikkea) perusteella. Ioachim oli aikonut jututtaa työnantajaansa hieman, mutta oli jo myöhässä tämän asettuessa puuta vasten ja kaivaessaan kirjoitusvälineensä esiin. Kun hänen lähettyvilletulonsa ei saanut Aleota nostamaan katsettaan, Io asettui kuuloetäisyydelle haltiasta ja ryhtyi teroittamaan kirvestään. Eihän Iolla ollut muuta kuin aikaa odotella, kun nuotio oli saatu iloisesti roihuamaan, matkalaiset puuhastelivat omiaan ja tilanne vaikutti rauhalliselta.

Ezramin lähestymistä Ioachim seurasi tarkkaan. Vaikka tämä oli kutsuttu mukaan, ei ollut ensimmäinen kerta kun sekalaisen seurueen jäsenet olivatkin yllättäen toistensa kimpussa, etenkin kun vanhempi mies oli kaivanut taskumattinsa esiin. Ioachim kuitenkin jatkoi hiljaa askarettaan, kun Ezram suuntasi sanansa Aleolle, kuunnellen silti tarkkaan noiden keskustelua. Kun Aleo totesi heidän matkansa liittyvän siihen samaiseen lohikäärmeeseen, mistä hän oli heidän tavatessaan vitsaillut, Ioachim häthätää tukahdutti naurunsa mutta siinä epäonnistuessaan tyrskähti ääneen ja yritti pelastaa tilannetta yskäisemällä, kun haltia jatkoi vakavana keskustelua.

"Etsittekö te sitä lohikäärmettä?" Io nousi paikaltaan ja käveli vielä likemmäs kaksikkoa. "Herra Om'arda, mikä tässä nyt oli niin salaista että ette voineet kertoa sitä palkatessanne minua? Tuskin se peto jäi keltään huomaamatta, ettekä te ole olleet ainoat sen perään lähteneet", Io hykerteli sanojensa välillä osin tilanteelle, osin muistikuvalle siitä kuinka monta hänen tuttavistaan olutpäissään olikaan uhonnut surmaavansa käärmeen ja tekevänsä sen suomuista haarniskan.
"Älkää nyt tekin sanoko että etsitte sitä", Io siirsi uteliaana katseensa Ezramiin.

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Kide » Mon Apr 16, 2018 11:42 pm

Ezram ehti jo epäillä hetken, ettei saisi Aleolta edes sitä alunperin odottamaansa vastauksen irvikuvaa, millaisiin hän oli Ingvildin kanssa keskustellessaan tottunut. Mies piti tarjolleen kohottamaa taskumattia kuitenkin sinnikkäästi ilmassa samalla, kun seurasi haltian tuskaisen rauhallisia liikkeitä. Kun haltia ei näyttänyt reagoivan hänen kysymykseensä millään tavalla, meinasi vanha sotilas vetäistä tarjottavansa jo pois, sillä ei ehkä välittänytkään jakaa arvokasta juomaansa tällaisen patsastelijan kanssa. Lopulta, saatuaan kirjoitusvälineensä sivuun ja nostettuaan oman juomansa käsiinsä - joka haisi Ezramista lähinnä märälle ruoholle -, kieltäytyi Aleo Ezramin tarjoamasta juomasta. Ezram itse otti siitä vielä toisen kulauksen ennen kuin sulki korkin tarkoin ja sujautti sen takaisin taskuunsa.
Vanhan sotilaan yllätykseksi Aleo alkoikin kertoa sekä itsestään että tehtävästään. Haltian julistaessa itsensä Atlashaltioiden suurlähettilääksi kohosivat Ezramin paksut kulmakarvat hieman yllätyksestä, vaikka vaipuivatkin pian takaisin miehelle ominaiseen hienoiseen kurttuun. Olihan hän toki huomannut, että tässä miehessä oli jotain erikoista, mutta että hän oli Atlashaltia. Sitä Ezram ei olisi heti uskonut. Eiväthän ne piruparat poistuneet Atlaksesta kaiketi koskaan. Ja sitä Ezram ei voinut kuin ihmetellä, varsinkin jos kaikki siellä olivat Aleon kaltaisia, rautakanki selässään syntyneitä.

Ryppy Ezramin kulmakarvojen välissä syveni hiljalleen, kun hän kuunteli Aleon yllättävän suorasanaista kertomusta tilanteesta. Haltian sanat olennon jumalallisuudesta kalskahtivat kuitenkin kovin omituisina vanhan sotilaan korvaan. Hänen oli ollut hankala uskoa edes sitä, että suuren kaupungin alta olisi yllättäen noussut lohikäärme, saatika siihen että otus olisi jotenkin jumalallinen. Pirullinen pikemminkin, kun romahdutti osan kaupunkia.
Ezram tunsi kyllä tarinat jumalista ja heidän luomuksistaan, olihan hän törmännyt niihin niin iltasaduissa kuin myöhemmin opiskellessaan, muttei ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut aiheesta, saati uskonut tarinoihin. Etenkin myöhemmällä iällä, nähtyään monenmoista armeijassa työskennellessään, oli miehen vaikea uskoa, että maailma voisi olla tällainen, jos sitä joku tai jotkin pystyivät hallitsemaan. Pieni tuhahdus karkasikin mieheltä, kun Aleo viittasi Atlashaltioiden ja jumalten yhteyksiin. Ezram saikin huomata, että vaikka vanhempi haltiamiehistä näytti pitävän johtajan roolia tässä seurueessa, oli joukkiolla toinenkin johtaja, ainakin Aleon kuvitelmien mukaan. Toisaalta katseltuaan tämän seurueen toimintaa ei Ezram voinut täysin kieltääkään, etteikö Aleon viimeisissä sanoissa olisi voinut olla mukana hippunen totuutta.

Ezram oli yllättynyt ettei haltian vartijapoika pinkaissut pystyyn ja tullut lähemmäs heitä kuin vasta Aleon päättäessä kertomuksensa. Vanhan sotilaan silmiltä ei ollut jäänyt huomaamatta tuon tarkkaavainen katse, kun hän oli tullut Aleon luo istumaan. Poikanenhan oli näyttänyt pomppaavan housuistaan hetkenä minä hyvänsä.
Ezram nojautui taaksepäin ja jäi kuuntelemaan Ioachimin vartioitavalleen esittämiä kysymyksiä suupielet nykien. Hän saattoi helposti nähdä kaksikymmentä vuotta nuoremman itsensä Ioachimin tilalla. Kyllä, hän myönsi kaipaavansa joskus tuota loputonta energisyyttä, jota eivät kangistuneet lihakset ja nivelten kolotukset hidastaneet, mutta ei tippaakaan tuota nuoruuden sinisilmäisyyden aiheuttamaa rämäpäisyyttä ja hillitöntä seikkailun halua. Vaikka se nyt vanhaa sotilasta naurattikin, oli hän kai itsekin saattanut Ioachimin ikäisenä lupautua useammallekin tehtävälle, josta ei tiennyt mitään. Yleensä sellaiset tehtävät kuitenkin osoittautuivat joksikin aivan muunlaisiksi kuin toivotuiksi, joten tämän nulikan sieti olla onnellinen hänelle juuri selvinneestä matkan tarkoituksesta. Kukapa ei tuossa iässä olisi haaveillut lohikäärmeen metsästyksestä.

"Minun puolestani se otus saa tehdä mitä haluaa. Ei minulla ole mitään syytä etsiä käsiini sellaista, joka ei aiheuta minulle ongelmia", Ezram totesi ykskantaan Ioachimille.
"Siksi en ymmärräkään miksi te sitä etsitte. Jos se lisko on hävinnyt jäljettömiin, eikö olisi parempi antaa sen pysyä siellä?" mies jatkoi nyt sanansa Aleolle osoittaen. "Vai ovatko jumalat ilmoittaneet liskon suunnittelevan pahojaan?" Pieni ivan kärki pisti miehen viimeisten sanojen läpi väkisinkin. Hän tiesi, että saattaisi sanoillaan hiljentää tuon tähän mennessä ainoan matkalaisen, joka oli hänelle suostunut kertomaan matkasta enemmän, muttei mahtanut itselleen mitään. Ezramin oli kovin vaikea sulattaa Aleon puheita. Jos tässä maailmassa oli jotain jumalallista jäljellä, olivat sitä lähimpänä kauniit naiset ja pitkään kypsytetty viski.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Tinanja » Sat Apr 28, 2018 4:15 pm

"Etsin ratkaisua siihen ongelmaan. Ja ei, se ei ollut sinun.... asiasi siinä vaiheessa, kun valitsit työn ja palkkasin sinut. Asemasi ei tarkoita sitä, että tarvitsisit tietoa matkan päämääristä, työsi ei ole pohtia asiaa", Aleon kommentti Iochimille oli lausuttu terävästi. Se ei ollut loukkaavaa sävyä, mutta se oli pistävä, huomauttava ja korosti entisestään sitä, että hän näki Iochimin merkittävästi itseään alempiarvoisena - ehkä alempiarvoisempana kuin mitä keskiverto matkakumppaninsa tästä seurueestaan. Sitä paitsi, tuo ei ollut vielä todistanut sitä, että oli palkkansa arvoinen, joten tämän hyödyllisyys oli vielä ainakin kyseenalaista.
"Ja, herra Barragan, ette vastanneet kysymykseeni siitä, että miksi te liityitte joukkoon. Olen myös melko varma, että tuolla halveksivalla asenteella loputkin jumaslista kääntävät selkänsä teille", Atlashaltian huomautus oli lausuttu sävyllä, jolla hänen voisi kuvitella keskustelevan säästä.

"Kuten sanoin, Atlashaltiat ja jumalat lukitsivat olennon nykyisen Phoeben alle jo ennen kuin ensimmäiset ihmiset harkitsivatkaan kaupungin rakentamista", mies käänsi katseensa takaisin Ezramiin vilkaistuaan nopeasti vielä uutta henkivartijaansa, jonka palkkaamista aiempien sanojen jälkeen mies oli alkanut harkita uudelleen. Tuon voisi vielä lähettää takaisinpäin, jos tämä jatkaisi tuota kunnioituksen puutetta huutavaa käytöstään. "Siihen on ollut syynsä, ja olen varma, että ennemmin tai myöhemmin se on koko maan ongelma, vaikka perimätiedon kadottaneet ihmiset eivät sitä ymmärräkään", Aleo jatkoi lyhyesti, katsellen nyt viileästi Ezramia ja tämn halveksivaa asennetta koko juttua kohtaan. Aleon ajatus siitä, että tuo voisi olla hyödyllinen tai järkevä olivat kadonneet siinä vaiheessa, kun Ezram oli avannut suunsa.
"Mutta, olen myös varma, että enemmin tai myöhemmin matkan aikana tulee esille myös todisteita siitä, mitä jumalten osallisuudesta äsken sanoin", Aleo totesi maistaen hitaasti höyryävää, kuumaa juomaansa mukistaan sormiaan lämmittämässä. Miehen kiinnostus tätä keskustelua kohtaan alkoi merkittävästi laskea Ezramin kommenttien jälkeen.

User avatar
Anlie
Posts: 124
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Anlie » Sat Apr 28, 2018 6:04 pm

Ezramin sanat saivat Ioachimin kohottamaan kulmiaan, erityisesti hänen huomiotaan kiinnitti "minät" lauseissa - millaista tuhoa lohikäärme oli Phoebessa aiheuttanut, miten paljon pelkoa ja epätoivoa se oli herättänyt - Io oli mykistynyt palatessaan sekasortoiseen kaupunkiin. Ioachim oli toki naureskellut tovereidensa uholle, mutta oli mielessään toivonut noiden onnistuvan. Nyt vanhemman miehen ilmeinen välinpitämättömyys ongelmaa kohtaan sai Ion ärsyyntymisen kynnykselle, mutta prosessin onneksi keskeytti hänen työnantajansa.

Io antoi Aleon piikittelevien sanojen kilpistyä nuttuunsa, ja levitti kätensä pienenä anteeksipyytävänä eleenä työnantajansa suuntaan. "Totta, ei ole minun asiani. Kaikella kunnioituksella kuitenkin herra Om'arda, teen työni paremmin jos osaan odottaa että valtava olento yrittää jossakin vaiheessa matkaa syödä teidät, minut, tai jonkun tovereistamme", Ioachim kohautti sitten olkapäitään ja asetti kätensä rennosti lanteilleen, "Mutta tiedän nyt ja se riittänee." Aleon äänensävy sai Ion vain ajattelemaan miten herkkänahkaista sakkia haltiat olivat, joten hän piti oman äänensä varsin vakaana ja viimeisen kommenttinsa kepeän välinpitämättömänä. Aleo ei tietenkään ollut puhunut matkatovereiden suojelemisesta mitään, mutta Io oletti ettei tuo voisi kieltää häntä pitämästä silmällä muita, vaikka se ei hintaan ehkä kuulunutkaan.

Naureskelustaan huolimatta Ioachim ei edelleenkään oikein pystynyt käsittämään että oli päätynyt juuri tähän seuraan. Ioachim ei erityisemmin välittänyt kostamisesta, se ei korjaisi valtavaa monttua Phoebessa, mutta hänen täytyisi tosissaan muuttaa ensivaikutelmaansa tehävänsä tärkeydestä. Hän ohitti molempien höpinät jumalista, keskittyi mielestään oleelliseen ja suuntasi kysymyksensä Aleolle "Mitä tarkoitat, koko maan ongelma? Mitä se lisko haluaa?"

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Kide » Sun Apr 29, 2018 3:31 pm

Ezramista oli yhtä aikaa niin kovin tuttua ja jokseenkin huvittavaa kuunnella, kuinka Aleo sohi sanoillaan henkivartijaansa. Toisaalta haltian käytös myös tympi vanhaa sotilasta, eikä hän voinut olla tuntematta hieman sääliä Ioachimia kohtaan. Kenties nuorukainen oli pääsemässä mukaan johonkin jännittävään - ainakin jos noita puheita oli uskominen -, mutta Aleota tympeämpää työnantajaa saisi etsiä melko pitkään sellaista kuitenkaan löytämättä. Ezram oli odottanut Ioachimin vetäytyvän itseensä, mutta tuo ottikin tiuskaisut vastaan värähtämättä ja vastasi niihin niin poliittisen hienosti kuin tilanteessa pystyi. Niin nuorelta kuin Ioachim Ezramin silmissä näyttikin, alkoi hän uskoa tuon poikasen tietävänkin jotain työstään.

Vanhan sotilaan puolesta jumalat saivat kääntää selkänsä hänelle, tai pitää käännettynä, kuten hän epäili. Säästyipähän sillä tavalla heidän oikuiltaan kenties parhaiten. Mutta tuo haltiamies näytti todellakin uskovan siihen mitä sanoi, olipa se kuinka uskomattoman kuuloista tahansa. Ja vaikkei herra Om'arda leirin iloisin heppu ollutkaan, ei Ezram myöskään uskonut häntä valehtelijaksi. Toki oli eri asia uskoa johonkin olemattomaan kuin valehdella, mutta joka tapauksessa hieman syventyneet uurteet Ezramin otsalla kertoivat miehen alkaneen pohtia kertomuksen mahdollista todenperäisyyttä. Muutoin miehen ilme pysyi tyynen välinpitämättömänä Aleon häneen luomista kylmistä silmäyksistä huolimatta.
Jos otus oli mennyt menojaan, ei sen etsiminen toisi Phoebessa tuhoutuneita alueita takaisin, mutta mikäli lohikäärme todellakin alkaisi tehdä tuhojaan muuallakin, kuten Aleo epäili, olisi tilanne Ezraminkin mielestä toinen. Vaikka vanha sotilas antoi olettaa toisin, ei hän pystyisi katsomaan vierestä mikäli hurjistunut lisko päättäisi käydä puolustuskyvöttömien kylien kimppuun. Hän oli saanut armeijassa tarpeekseen turhista valtataisteluista eikä jaksanut enää välittää ihmisten tai muidenkaan rotujen välisistä yleensä mitättömistä syistä syntyneistä kahakoinneista. Mutta mikäli olisi olemassa uhka, joka vaarantaisi kaikki iästä ja koosta, viattomuudesta ja synneistä huolimatta, olisi sellaisen edessä Ezramkin valmis vetämään uskollisen miekkansa uudestaan tupestaan.

"Liityin joukkoon neiti Skeldanen pyynnöstä, kun torilla tavattuamme totesimme meillä olevan saman suunnan. Olisin toki voinut ratsastaa teitä puolipäivää edellä tai jäljessä, mutta uskoimme tämän olevan kaikille osapuolille mielekkäämpi ratkaisu", Ezram kertoi Aleolle ja vilkaisi välissä suuntaan, jonne Ingvild ja Llianjin olivat hetki sitten kadonneet.
"Mitä matkaani tulee, herra Om'arda, olen täällä työasioissa." Samassa jostain puiden takaa kuului Llianjinin korotettu ääni, joka sekoittui osittain ajoittaisten tuulepuuskien aiheuttamaan kahinaan metsikössä. Vilkaistuaan yllätävän äänen suuntaan kääntyi Ezram takaisin Aleon puoleen.
"Tarkoituksenani on kuljettaa viesti..." Ezramin puhe keskeytyi kuitenkin saman tien hetkeksi, kun hän pisti merkille etäisesti kuuluvan Llianjinin vihaisen toteamuksen kahdesta tuntemattomasta henkilöstä, eikä hän voinut olla vilkaisematta nopeasti Ioachimia ennen kuin jatkoi: "Pieneen haltiakylään ja jatkaa siitä matkaani takaisin kotiin." Ezram puhui suoraan ja empimättä, eihän hänellä edelleenkään ollut mitään salattavaa. Toki hänkin jätti pienimmät yksityiskohdat tehtävästään kertomatta, mutta niin teki varmasti myös tuo haltia, kuten koko tämä vaivaantunut seurue muutenkin.
Samassa Ioachim käänsi keskustelun kysymyksellään takaisin siihen, mitä Ezramkin oli hetki sitten ihmetellyt. Tosin nuorukainen osasi valita sanansa paremmin, eikä tuntunut tarttuvan jatkuvasti esiin nousseeseen olennon ja jumalien yhteyteen. Fiksu poika, Ezram mietti, kun osasi jättää ihmeteltävät asiat sivuun saadakseen vastauksia - jollei tuo sitten ollut päivastoin niin typerä, että uskoi suoraan kaiken mitä hälle sepitettiin. Ezramin olisi tehnyt mieli todeta odottavansa itsekin samaiseen kysymykseen edelleen vastausta, mutta hän päätti nojautua taaksepäin ja vain odottaa, saisiko henkivartija isännältään vastauksen. Todennäköisesti se onnistuisi kaikesta huolimatta paremmin kuin Ezramilta itseltään, joka oli huomannut aiemman kommenttinsa ärsyttäneen haltiaa hieman turhankin paljon. Höyhenelläkin kutittelu tuntui sattuvan noihin herkkänahkaisiin suippokorviin.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Tinanja » Sun Apr 29, 2018 9:37 pm

Ezramin vastaus siitä, että tuo oli viemässä matkan varrella olevaan kylään viestiä oli Aleosta ihan riittävä. Tuo tuntui kyynisine kommentteineen olevan samalla tasolla Llianjinin kanssa, eikä tällä ollut magiaa, joten tuo voisi olla omissa oloissaan hänen puoleltaan. Aleo ei vastannut tuolle mitään, mutta loi tuohon lyhyen katseen ja nyökkäsi tuskin huomattavasti Ezramin sanoille ilmaistaakseen, että ne oli kuitenkin rekisteröinyt. Mies vilkaisi nopeasti Iochimiin tämän jatkaessa kysymyksellään pahoittelunsa jälkeen.
"Alunperin historiankirjojemme mukaan lohikäärme lukittiin maan alle, koska tämä aiheutti harmaita hiuksia jopa jumalille tuhoamalla maailmaa, ja Atlashaltioita, jotka nämä olivat niin vaivalla luoneet", Aleo vastasi Iochimille, ja vastaus näytti olevan riittävä siihen, että mies oli ainakin jollain lailla hyväksynyt Iochimin pahoittelun aiemmasta käytöksestään. Ehkä tuosta voisi vielä saada jotakin henkivartijantapaista aikaan?

"Kirjoitusten mukaan se kulki päämäärättömästi ympäri maata tuhoten kaiken tiellään, jättäen jälkeensä korkeintaan palaneita ja murskattuja rakennelmia jos sitäkään", mies lisäsi vielä Iochimia nyt arvioiden katsellen, ääni vakavan kylmänä ja sellaisena, että mies kyllä uskoi tämän olevan totta, ja ennemmin tai myöhemmin leviävän myös yleiseen tietoon, joten turha asioita oli salailla, ja tuohan oli kysynyt suoran kysymyksen. Tosin vastauksensa jälkeen miehen mielenkinto tuntui edelleen valuvan kauemmas keskustelusta tuon jopa ohimennen vilkaistessa Llianjinin ja Ingvildin suuntaan.

//Jollei tästä jatketa tämän enempää, niin kiitokset pelistä, ja Aleo on kyllä avointa peliseuraa jos joku niin haluaa ^^

User avatar
Anlie
Posts: 124
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Anlie » Tue May 01, 2018 9:28 pm

Ioachim kohotti yllättyneenä kulmiaan Ezramin kertoessa syistään liittyä joukon jatkoksi. Mies tosin vaikutti turhan riskiltä ollakseen pelkkä viestinviejä, mutta Ezramin selostuksen ja etäisen sanasodan vuorottelun lomassa Ioachim päätti olla utelematta tässä tilanteessa enempää tämän työstä ja määränpäistä. Ionkin oli pakko kääntyä puolittain tarkistamaan, pitäisikö vanha haltia ja nainen kiskoa irti toisistaan, mutta nämä vaikuttivat olevan toistaiseksi vielä riittävän etäisyyden päässä toisistaan. Kun Aleo vastasi hänen kysymykseensä Io käänsi jälleen selkänsä noille kahdelle, hämmentyneenä noiden huudetuista keskustelunpätkistä. Ezramin merkitsevää vilkaisua Io ei edes huomannut.

Kuunnellessan Aleon kertomusta Io risti kädet rinnalleen, ilme vakavana, kulmat hennosti kurtussa huolestuneisuudesta. Aleon puhuessa lohikäärmeen aiheuttamasta tuhosta Ioachimin ajatukset singahtivat takaisin kotiin, sisariinsa ja heidän lapsiinsa, niihin tärkeimpiin asioihin jotka Iolla elämässään oli. Uurteet Ion otsalla syvenivät ajatuksesta, että jokin uhkaisi hänen perhettään. "Jos tuhoaminen on sen päämäärä, toivon että jos löydämme sen..", Ion oli pakko keskeyttää lauseensa miettiäkseen hetken. Minkä takia lohikäärme oli pitänyt lukita maan alle, jos se kerran oli ärsyttänyt jopa jumalia? Miksi sitä ei oltu tapettu jo alunperin? Ioachim epäili että vastaus näihin kysymyksiin olisi sisältänyt lisää kertomuksia jumalista ja taruista, mihin taas Ion keskittymiskyky ja mielenkiinto eivät tulisi riittämään. Mikä oli lihaa ja verta, pitäisi totella myös terästä, kuten muutkin kuolevaiset, oli käärmeen tarina sitten mikä hyvänsä. Mutta tällä joukolla olennon tappaminen tuntui melko epätodennäköiselta, pikemminkin harkitulta itsemurhalta. Io siirsi ympäröivissä puissa harhailleen katseensa takaisin Aleoon ja toiveensa ääneenlausumisen sijaan päättikin varmistaa ryhmän tavoitteen "...niin, mitä te oikein aiotte sille tehdä?" Riitelyn äänien jatkuessa taustalla Io ei tiennyt olisiko ärtynyt vai huvittunut. Kaiken jumalista paasaamisen jälkeen olisi odottanut että tällaista ongelmaa olisi lähtenyt ratkaisemaan hieman sankarillisempi joukko - ellei sitten suunnitelmana ollut sättiä käärmettä kumoon. Kuitenkin potentiaalinen jatkokatastrofi pyyhki Ion mielestä kaikki nokkelat lausahdukset tilanteesta, jättäen tämän yksinomaan huolestuneeksi.

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Kide » Fri May 04, 2018 9:21 pm

Aleo näytti reagoivan yhtä ilmeettömästi kaikkeen ympärillään, joten loppujen lopuksi Ezramille ei ollut yllätys, ettei haltia kysellyt hänen matkastaan lisää. Vaikka haltia ei ulkonäöltään tuntunut istuvan tähän maastoon, oli tuon olemus kuin peilikuva yöksi rauhoittuvasta metsästä. Siitäkin huolimatta millaiset vaarat sen ympärillä vaanivat.
Sen sijaan yllätykseksi saattoi kutsua sitä, että Aleo päätti vastata henkivartijalleen hyvinkin avoimesti. Vaikka Ezramin oli vaikea sulattaa kaikkea kuulemaansa, saivat Aleon puheet ilmestymään pari pientä kurttua lisää miehen ahavoituneelle otsalle. Vanha sotilas ei tiennyt mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, muttei voinut olla tuntematta pientä huolestunutta muljahdusta vatsassaan miettiessään palavia kyliä ja sinne loukkuun jääneitä asukkaita. Mikäli tuo kaikki oli totta, miten ihmeessä asiaa selvittämään oli lähetetty tällainen joukko? Ezram oli hetkeksi unohtanut taustalta kuuluvan välillä voimistuvan ja välillä rauhoittuvan sanaharkan, mutta Llianjinin toteamus yhdestä menetetystä jäsenestä särähti miehen korvaan terävästi, kuin vahvistaen hänen epäilyksiään seurueen heikoilta vaikuttavista mahdollisuuksista. Ruskeiden silmien mietteliäs katse harhautui hetkeksi takaisin kiivaamman keskustelun suuntaan, ennen kuin se palautui takaisin hänen seurassaan olevaan kaksikkoon.

Ioachimin sanat saivat Ezramin jälleen epäilemään tätä koko kertomusta, sillä mikäli lohikäärmeen tavoitteena oli tosiaan sylkeä vain tuhoa kidastaan, miksei se ollut aloittanut sitä heti herättyään Phoebessa. Toki lisko oli aiheuttanut melkoista sekasortoa kaupungissa, mutta mitä muuta olisi saattanut olettaa otukselta, joka herää ja huomaa olevansa elävältä haudattu?
Ioachimin ajatukset näyttivät hyppäävän samalle raiteelle Ezramin kanssa tämän päätyessä kysymään mitä lohikäärmeelle oli tarkoitus tehdä. Niin, mitä tällainen joukkio luuli voivansa tehdä sellaiselle, ainakin huhujen mukaan vähintäänkin kammottavalle pedolle. Kaksi naista, liian itsetietoinen haltia henkivartijoineen ja vanha maagikko, joka pystyi magiallaan auttamaan itsensä hevosen selkään ja sytyttämään noution ilman tuluksia ei kuulostanut kovin kummoiselta vastukselta tulta syöksevää, suomupanssarilla suojautunutta petoa vastaan. Tähän kysymykseen Ezramkin todella toivoi saavansa vastauksen.

Locked