Jumalat ja pakanat

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Tinanja »

Aleo maisteli hitaasti viimeisiä tippoja juomastaan, joka edelleen höyrysi illan viileydessä. Mies laski sen hallitulla liikkeellä jalkansa vierelle valloittamansa puunrungon lähelle. Tuon uuden henkivartijan uteliaisuus tuntui olevan päättymätöntä. Ehkä osan siitä saattoi vielä sisäistää, mutta kaikkia kysymyksiä ei olisi tarvinnut kysyä juuri sillä hetkellä, kun hänellä oli muutakin tekemistä tämän lyhyen keskustelun ohessa. Sen sijaan, että mies olisi ravistanut kysymykset sivuun, hän päätyi vastaamaan kysymykseen tavalla, joka toivottavasti kertoisi jo riittävästi hänen suhtautumisestaan venyvään ja venyvään keskusteluun.
"Saman, minkä jumalat ja esi-isäni tekivät vuosituhansia sitten", Atlashaltiamies vastasi viimein kohottaen katseensa Iochimiin, hymyillen jopa hyvin lyhyesti, nopeasti. Sitten kasvoille valahti jälleen se lähes ilmeetön naamio, joka muulloinkin tuntui olevan tuon kasvoilla. Katse laskettiin takaisin muistikirjaan, jonka hän oli laskenut sivulleen ennen keskustelunalkua vain, jotta hän voisi sen ottaa jälleen käsiinsä ja jatkaa kirjoittamistaan. Pikaisellakin vilkaisulla näki, ettei Aleo kirjoittanut niin kutsutusti yleiskieltä, sitä, mitä puhui ja näytti osaavan kuitenkin paremmin kuin hyvin. Teksti saattoi olla jotakin haltioiden omaa kieltä, tai jokin Atlashaltioiden oma tapa piilottaa uteliaiden katseilta tiedot, joita paperille raapustettiin tummalla musteella? Sillä samalla kielellä ja samoin, koristeellisin merkein haltia kuitenkin jäi täyttämään kirjaansa, näyttäen lukitsevan kokonaan ulkomaailman pois mielestään työnsä aloittaessaan.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Anlie »

Vähän matkan päästä kantautuva ajoittainen mekkala tuntui häiritsevän Ezramia, kun tämä ei millään tavalla tukenut Ion kysymyksiä, mistä nuori mies oli jopa hieman harmistunut. Toisaalta oli ehkä toiveajattelua että vanhus olisi liittynyt keskusteluun yhtä innokaasti kuin Ion ikätoverit, jotka vastaavassa tilanteessa olisivat jo käynnistäneet ristikuulustelun. Vastaus tuntui kuitenkin tätä kiinnostavan. Mutta ilme jonka Aleo väläytti sanojensa päätteeksi, vieläpä suoralla katsekontaktilla, sai Ion silmät leviämään hämmennyksestä; hän ei ollut uskonut että haltia kykenisi hymyilemään. Io alkoi rekisteröidä tuon lauseen sisältöä vasta kun Aleo oli jo uppoutunut muistikirjansa pariin. Haltia olisi yhtä hyvin voinut piirrellä mitään merkitsemättömiä koukeroita, Io ei käsittänyt miten kukaan viitsi tuhlata aikaansa moiseen. Tärkeät asiat muistaisi kyllä ilman kirjoittamistakin. Ioachim vilkaisi nopeasti Ezramia, epävarmana siitä miten keskustelu tulisi kohteliaasti päättää, joten hän päätyi vain kohauttamaan olkapäitään ja kääntyi lampsiakseen takaisin kirveensä luo.

Aleon vastaus kuitenkin kaihersi Ioa. Miksi tehdä samoin kuin joku jo vuosituhansia sitten yritti - se kun ilmiselvästi ei ollut kovin pysyvä ratkaisu. Olivat tarinat tosia tai eivät, miten haltia kuvitteli heidän pystyvän samaan ilman jumalia, sitäkään Io ei käsittänyt. Äkisti ilta tuntui hänestä jo inhottavan viileältä, eikä keskustelun jättämä epävarmuus helpottanut tunnetta lainkaan.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Jumalat ja pakanat

Post by Kide »

Ezram oli enemmänkin pettynyt itseensä kuin Aleoon, kun haltiamiehen vastaus oli yhtä erikoinen ja mitäänsanomaton kuin tuon monet aiemmat tokaisutkin. Olisihan hänen jo pitänyt ymmärtää, ettei tuosta suippukorvasta saisi irti iltasatuja enempää. Edelleen, tyynen itsevarmasti ja arkipäiväisen kuuloisesti tuo haltia oli vetänyt jumalat mukaan vastaukseensa. Vanhan sotilaan ajatusmaailmaan nuo puheet eivät millään sopineet, ja urheasti luomuksiaan puolustavien jumalien ja jumalattarien sijaan mies epäili jumalten avustuksen olleen pikemminkin sitä, mitä myös liian usein tavallisessakin elämässä joutui todistamaan: rukoilemaan polvistuvien kuvitelmaa siitä, että mikä tahansa seuraavaksi tapahtuva oli rangaistus tai merkki jumalilta. Olipa mies sitä kauhukseen joutunut todistamaan taistelun vilinässäkin, kun polvistaan tutisevat sotilaat olivat aseeseen tarttumisen sijaan ristineet kätensä, ja vihollisen kompastuessa lähettäneet kiitoksensa ylös ja kertoneet tarinaa ihmeenä. Mutta siitä, kuinka usein kyseinen tarina päättyi pään menettämiseen, ei jostain syystä puhuttu.

Oli selvää, että Aleo oli sanonut sanottavansa, eikä Ezram olisi enää välittänytkään kuulla lisää noita yhä oudommiksi käyviä kertomuksia. Toki Ezramin oli vaikea uskoa, että kaikki tuon haltiamiehen selitykset olisivat olleet tuulesta temmattuja. Aleo ei edelleenkään vaikuttanut olemukseltaan sellaiselta, joka sepittäisi omiaan huvikseen. Kaiken tuon taustalla täytyi piillä totuuttakin, se pitäisi vain saada kaivettua esiin. Sitä, jaksaisiko Ezram ryhtyä moiseen operaatioon, ei hän tiennyt vielä itsekään.

Ezramillakaan ei Ioachimin tavoin ollut mitään lisättävää, eikä Aleo vaikuttanut siltä, että olisi enää edes kuullut muita ympärillään. Ezram vastasi mitäänsanomattomin katsein Ioachimin olankohautukseen, vaikka miettikin mielessään millaiseen hullutukseen tuo nuorukainen oli sekoittamassa itsensä. Ioachimin käännyttyä lähteäkseen takaisin omiin puuhiinsa, nousi Ezramkin ylös käsillään polvista tukea ottaen. Hän vilkaisi vielä metsän siimekseen, josta aiemmin kaikuneet kiukkuiset sanat olivat nyt vaienneet.
"Jumalallista väliintuloa odotellessa..." mies tupisi hiljaa itsekseen päätään pudistaen samalla, kun käveli takaisin lähemmäs nuotiota, omien tavaroidensa luo.

// Kiitokset pelistä molemmille! :) //
Locked