Kun ikä ei takaa vastauksia

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Kun ikä ei takaa vastauksia

Post by Kuparirapu » Tue Apr 17, 2018 10:17 pm

//Tinanja ja Ingvild juttuseuraksi//

Nuotio napsahteli raukeasti, ja Llianjinin leuat jauhoivat yksitoikkoisesti illallisensa viimeisiä muruja. Vanha haltia istui hieman sivulle viettävällä kivellä, sauva sylissään ja viittaansa kääriytyneenä. Pyyhkäisten murut huuliltaan hän huomasi sen ihmisnuorukaisen, Ioachimin, kävelevän sinne missä Aleo ja Ezram istuivat. Kolmikko tuntui löytäneen jonkin keskustelunaiheen, jonka yksityiskohdista Llianjin ei juuri nyt saanut selvää, joten hän tyytyi vilkuilemaan kolmikkoa kulmiensa alta. Häntä epäilytti, minkälaisen kuvan Aleo oikein antaisi ryhmästä ja heidän aikeistaan kaksikolle. Hetken aikaa Llianjin harkitsi menevänsä väliin, ja hän punnersi jo itsensä seisomaan polvet jäykästi naksahtaen. Mutta päätti sitten että se voisi vain pahentaa tilannetta, tai vähintäänkin murentaa hänen auktoriteettiaan ryhmän johtajana Ezramin ja Ioachimin silmissä. Huokaisten raskaasti Llianjin pudisteli päätään itselleen, muille...ylipäätään tälle kaikelle. Kuinka hän voisi tehdä yhtään mitään, kun hänen sisikuntaansa kaiveli näin tuskastuttava epätietoisuus.
Vanhan haltian katse siirtyi nuotion toiselle puolelle, missä Ingvild istui. Sauva maahan tömähdellen Llianjin lähti kiertämään naisen luokse.
"Paremmpi sitten aloittaa tämän sotkun purkaminen helpoimmasta loimesta," hän ajatteli.

"Ingvild."
Llianjin pysähtyi toisen vierelle, vilkaisten tätä lyhyesti ennen kuin jatkoi:
"Onko sinulla hetki aikaa. Haluaisin...puhua kanssasi."
Vanhan haltian äänensävy oli hallitun tasainen, mutta juuri siksi se paljasti että hänen mielessään oli selvästi jotain. Viitaten kädellään Llianjin lähti kävelemään sivummalle, leiripaikan reunalle jossa jyrkkä mäki laskeutui alas. Sen reunalta kykeni näkemään maantien mutkat, joilla he olivat ratsastaneet vain joitakin tunteja aiemmin, ja jotka lopulta piiloutuivat jonnekin näkymättömiin puiden taakse. Llianjin survaisi sauvansa kärjen pehmeämpään kohtaan jalkojensa juureen, katse jossain taivaanrannassa.
"Ehkä minun ei tarvitse sitä sanoa, mutta olin yllättynyt siitä että järjestit jonkun uuden ryhmämme mukaan," hän sanoi kämmen pyöritellen sauvan kärkeä vasten. "Sekä sinä ja herra Om'arda."
Llianjin piti katseensa muualla, mutta hänen äänensä alkoi hiljalleen menettää teennäistä rauhallisuttaan:
"Haluaisin vain tietää, mistä moinen päätös syntyi. Miksi tämä...Ezram oli mielestäsi syytä olla mukana ja...," Llianjinin katse kääntyi Ingvildiä kohti, ja siinä oli syvästi tyytymätön, jopa miltei loukattu synkkyys.
"...Ajattelitko missään vaiheessa, että minun olisi syytä tietää asiasta?"

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kun ikä ei takaa vastauksia

Post by Tinanja » Fri Apr 20, 2018 11:56 am

Ingvild kohotti kulmiaan Llianjinin kysymykselle siitä, tulisiko hän puhumaan tuon vanhemman maagikon kanssa. Ingvild mietti hetken aikaa kieltäytyvänsä, mutta arveli saavansa vain hyvin harvoja tilanteita kommentoida tuon miehen käytöstä, joten oli parempi hyväksyä. "Toki"; nainen sanoi, mutta sävy oli kieltämättä lievästi pakotetun kuuloinen, neutraali, mutta siinä oli jotakin kylmää, ärtymystä sivussa. Nainen söi viimeisetkin palat kevyestä illallisestaan matkalla leirin ulkopuolelle Llianjinin jo aloittaessa selityksensä, jonka Ingvild kuunteli sanaakaan sanomatta. Sitten, kun tuo hiljeni sauvaansa nojaillen, nainen vilkaisi tuota nopeasti kertaalleen.

"Ehkä sinun pitäisi ensin pahoitella sitä, miten kiukuttelet ja tiuskit meille muille, sooloilet ja valitat, väität kaikkeen vastaan tukien omia näkökulmiasi niin, että muut eivät saa edes tuoda mielipiteitään mielestäsi esille", Ingvild totesi tuhahtaen vähän Llianjinille, vilkaisten ohimennen miestä, mutta muutoin naisen katse jäi arvioimaan metsänreunaa. Tämä seisoi suoraselkäisenä, huppu osaa kasvonpiirteistään peittäen viileältä illalta suojautuessa äänensävyn ollessa kieltämättä terävän ärtynyt Llianjinin mukarauhallista sävyä vasten.
"Mutta kysymykseesi vastaten... Hän oli menossa samaan suuntaan, ja olisimme kuitenkin kulkeneet toistemme perässä. Parempi pitää häntä tarvittaessa silmällä kuin kytätä selustaa, jos tilanne sikseen menee. Sitä paitsi, hän vaikuttaa armeijataustaiselta, nykyään yksityisille töitä tekevältä mieheltä, ja en usko hänestä olevan erityistä uhkaa. Ja tiedät jo, miksi minulla ei ollut aikomustakaan sanoa sinulle asiasta. Ja se, mitä se Atlashaltia ylpeine eleineen tekee, ei ole minun päätäntävaltani alla, joten älä vedä häntä tähän keskusteluun."

"Olet eristänyt itsesi jalustalle tästä ryhmästä ja meidän tehtävästämme, jonka tietääksemme molemmat saimme tasavertaisina kollegoina", Ingvild huomautti hiljaa Llianjinille. Naisen kylmän tasainen äänensävy kertoi, että tämä oli vihainen ja ärtynyt Llianjinia kohtaan, eikä tuo katsonut tuota miestä edes kasvoihin, tuijotti vain metsänreunaa kauempana arvioiden puunrunkoja, havuja, lehtiään tiputtelevia lehtipuita, ja hämärtyvää, nopeasti pimenevää iltaa.
"Ehkä voisit ensin katsoa peiliin ja sitten pohtia asiaa uudemman kerran sen sijaan, että jätät minut ja muut ryhmäläiset diktatuurisi alle. Tietääkseni sinä aloitit sen sooloilun aamulla, en minä", Ingvild sanoi viileästi kätensä rintakehälleen ristien ja nyt hitaasti katseensa Llianjiniin kääntäen. Ei hän ollut vielä sanonut kaikkea, mitä halusi, mutta oli varma, että jos ei saisi tuota pohtimaan asiaa, sieltä tulisi takaisin samantasoista settiä - ja sekin olisi parempi kuin tuon murahtelu, sooloilu, ärtymys ja kaikesta muiden syyttely. Ei ollut heidän muiden vikansa, että tuo yritti kantaa harteillaan enemmän, mitä jaksoi.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kun ikä ei takaa vastauksia

Post by Kuparirapu » Fri Apr 20, 2018 9:59 pm

Llianjin yritti pitää katseensa jossain kaukaisessa kiinnepisteessä, Ingvildin aloittaessa tyypillisen piikikkään vastauksensa. Vanhan haltian kasvot synkkenivät jokaisella sanalla, ja lopulta hänen oli pakko mulkaista Ingvildiä lyhyesti.
"Tuolla ajattelulla meidän olisi syytä värvätä mukaan kuka tahansa, joka kulkee tietä samaan suuntaan kuin me. Ja jos sinulla on pienintäkään epäilystä että emme voi luottaa tähän Ezramiin, hänen kanssaan syöminen ja nukkuminen ovat typerintä mitä voisimme keksiä. Mutta se ei ole ennenkään estänyt tuollaisia hyviä ideoita," hän sanoi piikikkäästi ja heitti vihaisen katseensa takaisin taivaanrantaan. Mutta Ingvild ei ollut lopettanut, ja ohikiitävästi vanha haltia pani merkille kuinka paljon mätää he molemmat olivatkaan keränneet kaikessa hiljaisuudessa. Mutta sitten nuorempi nainen ylitti rajan, ja Llianjin kääntyi terävästi katsomaan Ingvildiä silmät kipunoiden. Näyttäen hetken miltei epäuskoiselta hän ärjäisi:
"Dezijar ja kaikki hänen kirouksensa, nyt tämä riittää!"
Kiinnittämättä huomiota, olivatko muut ryhmän jäsenet kuulleet, Llianjin veti kiivaasti henkeä ja jatkoi:
"Ilmeisesti minun on tehtävä muutama asia selväksi, jos todella kuvittelet olevasi oikeutettu saarnaamaan minulle! Minun 'kiukutteluni' johtuu yksinomaan turhautumisestani tämän ryhmän toimintaan. Kaikista eniten siihen, miten johtaminen tässä ryhmässä tapahtuu!"
Pauhatessaan Llianjinin kädet olivat puristuneet rystyset valkoisina nyrkkiin ja vihainen puna noussut hänen korviensa teräviin päihin.

"Yritän johtaa tätä ryhmää, koska minut VALITTIIN johtamaan sitä! Minä nousin tälle jalustalle, kuten niin halvatun nokkelasti asian ilmaisit, koska minua pyydettiin! Kuvittelin teidän jokaisen ymmärtäneen, että se tarkoittaisi minun käskyjeni seuraamista ja mielipiteideni kuuntelemista! Mutta hiljalleen on paljastunut, miten vähän sillä näyttää olevan arvoa! Minä en järjestänyt kahta tuntematonta henkilöä mukaamme hetken mielijohteesta, minä en katsonut asiakseni vaeltaa tieheni Tanamorissa, ja hyväksyisin mielipiteitänne jos joskus kuulisin yhdenkin järkevän sellaisen! Jos sinusta tuntuu että mielipiteitäni ei tarvita, ja muut ryhmän jäsenet ovat kanssasi samaa mieltä, niin voitte kaikin mokomin jatkaa yhdestä huonosta päätöksestä seuraavaan! Olen tähän asti yrittänyt johtaa tätä ryhmää parhaan kykyni mukaan, huolimatta siitä että olette sokean jääräpäisesti yrittäneet toimia oman päänne mukaan!"
"Ja kaiken huipuksi," Llianjin kähähti kohottaen sormensa heidän välilleen kiivaasti, "Kuvittelitko, että koska Metiksen arvoasteikolla olemme yhdenvertaisia, voit kertoa minulle mihin suuntaan maailma pyörii? Sinulla ei ole häviävääkään mahdollisuutta verrata omia kokemuksiasi kaikkeen siihen, mitä minä olen nähnyt ja tehnyt. Minä olen todistanut historian kääntyvän, missä sinä hädin tuskin avannut silmiäsi sille. Me emme ole yhdenvertaisia, TYTTÖ! Emme lähelläkään."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kun ikä ei takaa vastauksia

Post by Tinanja » Sat Apr 21, 2018 9:48 am

"Se, että et ole itse keskustellut omat ruokansa ja juomansa mukaan tuoneen miehen kanssa ei tarkoita sitä, etteikö hän voi olla mukana siitä huolimatta", Ingvild huomautti viileästi Llianjinille, kun tämä alkoi väittää vastaan - kuten oletettavaa oli. Tosin hän ei voisi antaa tämän lähteä käsistä niin, että muut ryhmäläiset saisivat siitä osansa, oli hänen käännettävä tämä takaisin Llianjiniin, ja häneen. Mutta sitten tuo toi esille sen, että ryhmän vielä tuntematta toisiaan oli Llianjin valittu johtajaksi ja Ingvild ei voinut olla pyöräyttämättä silmiään.
"OIet itse sanonut luennoillasi niin monille kymmenille oppilaille, että hyvä johtaminen sisältää muiden mielipiteiden huomioon ottamisen, mielipiteiden kuuntelun ja tunneälyn käytön, ja sinä olet unohtanut joka ainoan niistä omista ohjeistasi... Vai että elämänviisautta, unta näet. Mielipiteiden kuuntelu kuuluu johtamiseen, olet itse niin sanonut. Mielipiteet eivät voi olla vääriä, ne ovat käsityksiä jotka muut muodostavat näkemänsä ja kokemansa perusteella, ja niiden lyttääminen litistää itsetuntoa. Ryhmä, tai johdettavat heijastavat sitä, mitä ylhäältäpäin näkevät...", nainen jatkoi sitten äänen ollessa viileän tasainen. Hän ei lähtenyt Llianjinin huutoon mukaan, se veisi tilannetta vain vielä pahemmaksi. Ehkä pakotetun rauhallinen sävy saisi myös tuon vanhuksen vähän rauhoittumaan?
"Ikä ei takaa vastauksia, Llianjin. Valinta voidaan myös kumota, jos se osoittautuu vääräksi, ja sitä sinä et tunnu ymmärtävän lainkaan", Ingvild lopetti vielä katsoen nyt viileästi ärtymystään sisälleen entisestään kerännyttä vanhempaa haltiaa.

"Vai että tyttö... No, tämä tyttö on sinut auttanut takaisin hevosen selkään, kun sieltä olet lentänyt, ja matkalla estänyt sinua nolaamasta itseäsi muiden silmissä hoitaessani myös sinun ratsusi varustamisen", Ingvild sanoi kylmästi, ja nyt hänen hallitun olemuksensa väleistä alkoi rakoilla sitä räväkkyyttä, josta nainen usein tunnettiin. Asento oli suoraselkäinen, kädet ristissä rintakehällä ja tämä seisoi metsän epätasaisella pohjalla korkokenkinensä kuin olisi aina kävellyt täällä.
"Puhumattakaan siitä, että minä ja Elieze lähdimme Tanamorista etsimään Aminia, sillä aikaa kun sinä, johtajaksi itseäsi nimittävä vanhus, jäit riitelemään Aleon kanssa letkauttamatta korvanpäätäsikään sille, että yksi jäsenistä puuttui. Kyllä, vanhus, minä voin sanoa sinulle, että maailma ei pyöri sinun ympärilläsi täällä keskellä korpea, kuten kuvittelet sen Metiksessä pyörivän. Historiaa ovat kääntäneet ne, jotka ovat katsoneet maailmaa avoimesti, ja sitä sinäkään et voi kiistää vetoamalla omiin, vielä hitaammin kääntyviin käsityksiisi muista ja muiden motiiveista, jotka kuvittelet tietäväsi paremmin kuin mitä he itse", tuo jatkoi äänenpainon muuttuessa kylmän hallitusta polveilevammaksi, mutta huutamiseen Ingvild ei vieläkään sortunut Llianjinin tapaan.
"Sinun on aika katsoa peiliin, kuten aiemmin jo sanoin, halusit tai et. Kaikki, mitä täällä on tapahtunut ei ole muiden vika tai syy."

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kun ikä ei takaa vastauksia

Post by Kuparirapu » Wed Apr 25, 2018 8:44 pm

"Sitä olin ymmärtänyt johtamisen vaativan tässä ryhmässä, ja että te olitte kaikki ymmärtäneet sen. Oletin teidän valinneen minut, koska yksimielisesti hyväksyitte minun omaavan eniten kokemusta. Ja on hetkiä, jolloin yksittäisten mielipitedien vertailuun ei ole yksinkertaisesti aikaa, vaan yhden henkilön on ohjattava muut eteenpäin," Llianjin ärähti pudistan päätään turhautuneesti. Hieroen otsaansa hän vastasi Ingvildin katseeseen ja jatkoi:
"Ja juuri tuosta syystä, en ymmärrä miten keksitte värvätä lisää henkilöitä ryhmään, KUN OLEMME JUURI MENETTÄNEET YHDEN!"
Llianjin laski katseensa, kasvoillaan sekoitus toivottomuutta ja ärtymystä.
"Jotta emme menetä ketään toista, yritän johtaa ryhmää. Mutta tähän asti minusta on tuntunut, että ensin valitsitte minut johtamaan ja sitten vähät välitätte johtamisesta. Sitä alkaa pohtia, miksi tälle ryhmälle yleensäkään johtaja piti edes nimittää."
Hetken hiljaisuus, joka heidän välilleen jäi, tuntui enemmänkin tyhjiöltä; molemmat olivat sanoneet mitä ajattelivat toisesta ja sielunpohjissa tulehtunut märkä oli päästetty pois. Llianjin hautautui hetkeksi itseensä, arvioidakseen itse oliko Invgvildin puheissa perää, jottei olisi vimmastunut toista kertaa Ingvildin sohaisuille. Hän hengitti muutaman kerran syvään, puristellen käsiään sauvansa päällä. Vaikka siitä oli kulunut pitkä aika, kun Llianjin oli viimeksi vimmastunut näin, ärtymyksen purkauduttua tuntemus oli aina sama. Kuin tulikuuma höyrypilvi olisi jäähtynyt ja kutistunut, jättäen jälkeensä vain epämiellyttävän nihkeyden ja väsymyksen. Mutta vanhan haltian oli pakko myöntää, että huutaminen oli tehnyt hyvää. Ääneen lausumisen jälkeen huolien paino hellitti aina hieman.

Jostain kukkulan juurelta puhalsi viileä iltatuuli, ja se heilutti heidän vaatteidensa helmoja pehmeästi. Sen kohinan lomassa kuului vanhan haltian raskas, syvä huokaus.
"Jos toimin mielestänne todella noin epämiellyttävästi, niin sitten siihen tulee muutos."
Llianjin puhui suoraan eteenpäin, katsomatta vielä Ingvildiä, mutta hänen kasvonsa olivat rauhallisemmat. Niistä näkyi väsymyksen ja huolien uurteet, mutta viha ja ärtymyt olivat poissa.
"Näemmä tähän päädyttiin, koska minä kuvittelin johtavani teitä juuri kuten ryhmää tulisi johtaa, mutta se ei ollut tapa jota odotitte tai toivoitte. Pyrin toimimaan tästä eteenpäin paremmin, jos voin luottaa että ilmaisette myös teidän mielipiteenne aikaisemmin. Tämän enempää kaunojen hautomista ryhmä tuskin kaipaa."
Llianjin vilkaisi hetkellisesti Ingvildin suuntaan epävarman näköisesti. Äskeisen jälkeen olisi ollut ehkä parempi, jos he molemmat olisivat vetäytyneet omaan rauhaansa loppuillaksi, mutta hänen oli pakko puhua jonkun kanssa asiasta. Niinpä Llianjin rykäisi ja sanoi varovaisesti:
"Jos kiivastuin mielestäsi suotta niin pahoittelen sitä. Mieltäni on painanut eräs toinenkin asia ryhmän ja...neiti Aminin lisäksi."
"Jumalat yksin tietävät, miltä tämä nyt mahtaa kuulostaa," Llianjin ajatteli surkuhupaisesti kun hän jatkoi:
"Ingvild, muistat ehkä herra Om'ardan puhuneen Phoebessa näyistä...hän puhui totta. Tanamorissa ollessa näin jotain, mitä en osaa selittää edes itselleni."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kun ikä ei takaa vastauksia

Post by Tinanja » Thu May 03, 2018 4:18 pm

Ingvild ei ollut lainkaan varma, oliko sanonut jo kaiken, mitä halusi. Hänellä olisi tuota samaa settiä riittänyt varmasti pidemmäksikin aikaa, mutta Llianjin tapansa mukaan käänsi keskustelun jo muualle ennen kuin se saattoi kunnolla alkaakaan tai edes rauhoittua vähän. Ingvild tuhahti vähän, mutta ei sanonut mitään. Hän voisi myöhemmin kuittailla Llianjinille asiasta vielä tämän hermoja venyttäen, jos maagikko antaisi siihen vähänkään aihetta. Nainen ei ollut vielä rauhoittunut itse niin paljoa, että voisi työntää ajatuksensa täysin sivuun. Hän tiesi Llianjininkin tietävän, että hiljaisuus oli yksi ärtymyksen ilmaantumisen muoto, myös Ingvildin tapauksessa. Hän halusi väittää vastaan, kyllä, mutta ilmeisesti siitä ei ollut niinkän hyötyä. Lisäksi mies näytti liian väsyneeltä käymään tätä keskustelua.
Llianjinin seuraavat sanat siitä, mitä Tanamorissa oli tapahtunut, saivat Ingvildin kuitenkin kohottamaan kulmiaan vähän. Muutoin tuo ei ensin näyttänyt reagoivan asiaan mitenkään, jäi vain sulattelemaan asiaa hetkeksi.
"Mitä tarkoitat?" tuo kysyi sitten kohottaen vähän kulmiaan. Äänensävy oli kuiva, mutta samalla siitä kuulsi lävitse pieni huoli. Aleon jutut hän vielä sisäisti, mutta että Llianjin oli ihan samalla linjalla? Mihinköhän tämä oli lyönyt päänsä?

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kun ikä ei takaa vastauksia

Post by Kuparirapu » Mon May 07, 2018 9:20 pm

Llianjin hieraisi kasvojaan, yrittäen keksiä miten voisi mahduttaa kaikki epäilyksensä ja aavistuksensa vain muutamaan lauseeseen.
"Sen jälkeen kun erositte meistä, minä ja herra Om'arda jatkoimme syvemmälle Tanamoriin mutta päädyimme umpikujaan. Ja etsiessämme tätä avainta, asetta joka hänen mukanaan nyt on...yhtäkkiä näin mihin sen oli piilotettu. Silmieni edessä näkyi hetken ajan välähdys, kuin suoraan menneisyydestä, mutta jossa näkemäni Atlashaltiat olivat aineettomia kuin aaveet ja kuuroja sanoilleni. Om'arda ei nähnyt mitään, mutta seuraten näyn haltioiden jälkiä löysimme lopulta suojausken jonka taakse avain oli suljettu."
Llianjin pudisti päätään tuskaisen näköisenä.
"Tämän voisin vielä ymmärtää, on olemassa tapoja jolla se näky, tai muisto, voisi olla jätetty tuleville sukupolville avaimen löytymiseksi. Mutta sitten, kuulin äänen. Joku, tai jokin, puhutteli minua ja käski meidän avata suojan yhdessä. Mitä pidempään olen asiaa miettinyt, minä...minä luulen kuulleeni tuon äänen aiemminkin."
"Se kuului ensimmäisen kerran unissani jo kauan aikaa sitten...kenties jo silloin kun pysähdyimme silloin Harjavan Kievariin. Aiemmin pidin sitä pelkkänä unena, jonka yksityiskohtia en yrittänyt edes muistaa, mutta nyt...," Llianjin sanoi ja puristi silmiään umpeen, pinnistellen muistiaan.
"Tämä uni, jossa ääni on kuulunut...on kuin se yrittäisi näyttää jotain. Jotain paikkaa...mutta en kykene muistamaan tarkasti. Ja ennen kaikkea minua huolettaa, kuka niiden takana oikein on."
Llianjin käänsi katseensa Ingvildiä kohti, ja epätavallisen tunnustelevasti kysyi:
"Invild, uskotko sinä että näkyjen takana voisivat todella olla...itse Jumalat? Voisivatko he todella sotkeutua tämä maailman tapahtumiin näin suorasukaisesti?"

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kun ikä ei takaa vastauksia

Post by Tinanja » Thu May 10, 2018 4:39 pm

Ingvild ei tiennyt, miten päin hänen olisi pitänyt seistä siinä, kun Llianjin kertoi nähneensä näkyjä Tanamorissa. Näissä mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, miten ne olivat näyttäneet tietä Tanamorissa tuota seremoniallista asetta etsimässä. Nainen kuunteli hiljaisena Llianjinin arvioita tilanteesta, ja siitä, että näkyjä saatettiin jättää tuleville sukupolville. Tuo nyökkäsi. Siitä hän oli samaa mieltä... Mutta Ingvild kurtisti kulmiaan vähän, tuskin huomattavasti Llianjinin jatkaessa siitä, miten oli kuullut ääntä. Tietyn äänen itse asiassa.S ellaisen, jonka oli jo aiemmin kuullut... Miehen tarina alkoi kuulostaa yhä uskomattomammalta, mutta samalla siinä oli jo liikaa osia siihen nähden, että se olisi vain sattuman kauppaa. EIkä Llianjin voinut olla noin sekaisin ja toimia muutoin ihan... kohtalaisen normaalisti.

Mutta sitten Llianjin kysyi hänen mielipidettään asiaan, kun hän vasta yritti sulatella kaikkea kuulemaansa. Aleo ainakin uskoi tiukasti jumalten olevan osallisina tähän, mutta Ingvild... hän ei ollut vielä kallistunut kummallekaan kannalle - päinvastoin hän taiteili sillä hienonhienolla nuoralla vaihtoehtojen välissä. Tämä sai naisen hieman kallistumaan sille jumalien sekaantumista koskevalle puolelle, mutta... hän ei ollut varma. ingvild kohautti hitaasti olkapäitään hetken mietittyään.
"Nuo tapahtumat vaikuttavat liian säännöllisiltä ja säännönmukaisilta ollakseen sattumaa tai pelkkiä harhanäkyjä", totesi Ingvild olkiaan jälleen vähän kohauttaen. "Aleohan on koko matkan paasannut jumalista, joten ehkä hänen sanoissaan on jotain perää, ei se lohikäärme kuitenkaan itsekseen ole voinut olla vuosisatoja maan alla...", ja elää vielä sen jälkeen. "Mutta... totta puhuen, en tiedä enää mitä ajatella. Ehkä... katsotaan, mihin tämä johtolanka meidät johdattaan ja päätetään sitten, uskommeko tästä mitään?"

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kun ikä ei takaa vastauksia

Post by Kuparirapu » Mon May 21, 2018 7:07 pm

Oliko Llianjin odottanut Ingvildiltä selvää neuvoa kuinka toimia? Ei, mutta yksi huolestunut katse tai kysymys olisi tarkoittanut että Ingvild välittäisi asiasta. Tai edes ymmärsi että Llianjinin mieleen oli tunkeuduttu toistuvasti. Siinä missä heidän äskeinen sananvaihtonsa oli hieman helpottanut Llianjinin oloa, nyt sen tilalle hiipi epämiellyttävä uhan tunne.
"Näkyjen syy näyttää olevan tehtävämme edistäminen. Mutta me emme tiedä, kuinka kauan matka voi kestää. Tai onko sillä loppua laisinkaan. Enkä näin ollen voi olla varma, kuinka useasti nämä näyt vielä ilmestyvät minulle," Llianjin sanoi, ja kääntyen vakavasti naisen puoleen lisäsi:
"Ja siksi, Ingvild, olen huolissani."
Mutta Llianjin olisi halunnut sanoa totuuden. Hän oli peloissaan. Koska jos joku kykeni koskettamaan hänen ajatuksiaan näin useasti, ja näin vaivattoman tuntuisesti, jatkuisiko se tehtävän loppuun? Vai pidemmälle? Olisiko Llianjin tuomittu näkemään loppuelämänsä välähdyksiä menneisyydestä sekä unissaan että valveillaan? Eikä vanha haltia edes tiennyt, miten olisi voinut suojautua tätä tunkeutumista vastaan. Ja jos hänelle puhunut ääni oli kuulunut Jumalalle...
Se ajatus toi mukanaan useita, vähemmän rauhoittavia ajatuksia joihin Llianjin ei uskaltanut antautua.

Vilkaisten olkansa ylitse heidän leiriään Llianjin sanoi:
"Tällä hetkellä arvostaisin jos et mainitsisi asiasta muille. Haluan saada tähän asiaan jotain tolkkua ennen kuin koko ryhmä pui asiaa. Ja samalla ehdimme nähdä, voiko heihin jokaiseen luottaa."
Nyökäten vanha haltia tarttui sauvaansa ja kääntyi makuupaikkaansa kohti.
"Kiitos tästä...keskustelusta," hän sanoi, muistaen yhtä selvästi mitä he molemmat olivat sylkeneet ilmoille vain hetkeä aiemmin. Mutisten jotain omasta vahtivuorostaan Llianjin jätti Ingvildin ja päätti väsyneellä uhmalla asettua nukkumaan. Jos tuleva yö toisi mukanaan näkyjä, ainakin hän voisi yrittää valmistautua niihin.

//Vaikuttaa hyvältä paikalta lopetella. Kiitokset//

Locked